Muita, joilla lapsi ei ole melkein koskaan hoidossa?

Onpa sinulla kummallinen tuttavapiiri. Minun ystävieni ja lasteni kavereiden isovanhemmista ei juuri kukaan asu Helsingissä. Sitä paitsi kaikkien isovanhemmat ovat vielä työssä. Ei sitä Kuopiosta tai Seinäjoelta lähdetä lapsenlapsia hoitamaan, kun on oma vaativa työ hoidettavana.

Miksi ihmeessä lapset pitäisi viedä yökylään? Me käymme usein leffassa tai syömässä kahdestaan, mutta tullaan kotiin yöksi ja päästetään lapsenvahti kotiin.

PS. Minusta lapsesi nimenomaan on hoidossa päiväkodissa.

Meillä lapsi on kerran viikossa tarhan jälkeen pari tuntia mummolassa. Ilta- tai yöhoitoon eivät koskaan halua ottaa. Emme siis ole käyneet moneen vuoteen missään iltamenoissa miehen kanssa kahdestaan, eikä juuri muutenkaan.

Äitini sairastui lapsen ollessa parivuotias ja veljeni muutti toiselle puolelle suomea vuotta myöhemmin... sen jälkeen lapsi on ollut yökylässä jossain ehkä kerran vuodessa, nyt on 10-vuotias. 

Omat lapseni ovat nyt jo nuoruusikäisiä ja kuopus muutti juuri omilleen. Meidän lapset olivat päiväkodissa niin pitkiä päiviä vanhempien töiden takia, että en kyllä kerta kaikkiaan hennonnut heitä viedä jonnekin hoidettavaksi vielä sen lisäksi, siis silloin kun olivat pieniä. Kyläilimme isovanhempien luona kyllä koko perheen voimin, joten välit isovanhempiin ovat muodostuneet lämpimiksi ja läheisiksi. Olisivatko olleet ensimmäisiä kertoja kyläilemässä isovanhemmilla ilman meitä juuri joskus viisivuotiaina. Enkä koe jääneeni mistään paitsi. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi on kerran viikossa tarhan jälkeen pari tuntia mummolassa. Ilta- tai yöhoitoon eivät koskaan halua ottaa. Emme siis ole käyneet moneen vuoteen missään iltamenoissa miehen kanssa kahdestaan, eikä juuri muutenkaan.

Miksi ette palkkaa lapsenvahtia? Meillä oli eilenkin tuttu opiskelijatyttö lapsenvahtina, kun käytiin teatterissa. Pistä sana kiertämään. Kun vuosia sitten ensimmäisen kerran kyselin lapsenvahtia, niin heti löytyi monta halukasta.

Pitäisi ajatella lapsia tehdessä, että äitinä ja isänä hoidetaan omat lapset. Isovanhemmat ovat omat lapsensa hoitaneet. Ehkä eivät jaksa hoitaa pieniä lapsia. Miksi ne omat rakkaat lapset pitäisi saada pois, että saa laatuaikaa? Lapset kuuluvat perheeseen ja heidät otetaan lomalle mukaan. En ymmärrä tätä nykyajan vouhotusta vanhempien omasta ajasta. Täytyy miettiä perhettä suunnitellessa, miten elämä muuttuu. Kaikkea ei voi saada. Jos tarvitsee vapautta, voi valita sinkkuuden. Tuntemieni ihmisten lapset ovat kuuluneet arkeen sekä juhlaan.

Apua, kyllä täällä taas joukolla lynkataan jos toivotaan että isovanhemmat olisi jotenkin läsnä lasten elämässä. Siis ne terveet ja hyväkuntoiset.

Olisihan se nyt kauhea rasitus kerran puolessa vuodessa ottaa rakas lapsenlapsi yökylään. Ai niin ei se taida kovin rakas olla, jos tapaaminen kerran vuoteen riittää..

Mun lapsi meni 5-vuotiaana päiväkotiin ja sitä ennen oli pari kertaa leikkipuistossa mun äidin kanssa että pääsin käymään kampaajalla ja yhden kerran kun anoppi oli kylässä, käytiin miehen kanssa lähiravintolassa syömässä ilman lasta. Ja olisiko hän ollut noin 4-vuotias kun jäi serkkujensa kanssa leikkimään kun käytiin miehen kanssa katsomassa sohvia. Ehkä jotain unohtuu, mutta ekan viiden vuoden aikana ehkä viisi kertaa jonkun hoidossa, miehenkin hoidossa ensimmäisten vuosien aikana vain todella harvoin. 4-vuotiaana oli yhden kerran yökylässä mummolassa miehen kanssa ilman minua, se oli ensimmäinen kerta kun meni ilman äitiä nukkumaan. Ja ilman vanhempia oli yökylässä 7-vuotiaana ja seuraavan kerran 8-vuotiaana. 11-vuotiaana oli sitten jo luokkansa kanssa 2,5 viikkoa ulkomailla ja se meni kuitenkin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Apua, kyllä täällä taas joukolla lynkataan jos toivotaan että isovanhemmat olisi jotenkin läsnä lasten elämässä. Siis ne terveet ja hyväkuntoiset.

Olisihan se nyt kauhea rasitus kerran puolessa vuodessa ottaa rakas lapsenlapsi yökylään. Ai niin ei se taida kovin rakas olla, jos tapaaminen kerran vuoteen riittää..

Miksi se yökyläily on niin tärkeää? Kun me mennään vanhempiemme luokse, ollaan siellä yleensä pari yötä. En näe mitään lisäarvoa sille, että jätettäisiin lapset isovanhempien luokse ja me mentäisiin hotelliin. Yleensä valvotaan vanhempien kanssa vielä monta tuntia sen jälkeen, kun lapset ovat jo menneet nukkumaan ja jutellaan ja nautitaan yhdessäolosta.

Kun isovanhemmat tulevat Helsinkiin, he majoittuvat hotelliin ja käyvät sieltä tapaamassa lapsiaan ja lapsenlapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa, joka lastamme hoitaa, on äitini. Lapsi on 5v. ja ollut äidilläni yökylässä ehkä 7 kertaa, lisäksi hoitaa joskus iltapäivisin tarhan jälkeen. Olemme tuttavapiirissämme jotain poikkeuksia, koska lapsi on niin vähän hoidossa. En siis valita, ihmettelen vain. Muilla tällaista?

Iltapäivisin tarhan jälkeen?

Lapsesi on siis tarhassa?

Sinun lapsesi on aika paljon hoidossa kotinsa ulkopuolella: joka arkipäivä tuntikausia tarhassa ja joskus vielä yökylässä mummolla.

Minun lapseni oli kokonaan omassa hoidossani: ei ollenkaan tarhassa, eikä ikinä yökylässä ennenkuin täytti 8 vuotta.

Sen jälkeen hän oli usein yökylässä isänsä luona sekä päiväkausia lastenleireillä.

Kun hän täytti 12, häneltä kysyttiin mielipide isän luona olemisesta,

siihen loppuivat isä-viikonloput. Nyt teini on taas koko ajan kotihoidossa koulupäiviä lukuunottamatta.

Ihan tyhmää sepostusta. Sehän riippuu ihan kehen vertaa. Joidenkin lapset ei ole koskaan missään hoidossa ja joidenkin vähintään joka toinen viikonloppu.

Esikoinen on 15v. Hänen elämänsä aikana olemme olleet vanhemmat yhdessä pois kaksi viikonloppua. Ja 1-2x vuodessa jossain illan. En valita, hankin lapsia ollakseni heidän kanssaan, en heistä erossa. Ollaan kumminkin molemmat päivätöissä, joten montaa tuntia viikossa ei muutenkaan olla perheenä yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Apua, kyllä täällä taas joukolla lynkataan jos toivotaan että isovanhemmat olisi jotenkin läsnä lasten elämässä. Siis ne terveet ja hyväkuntoiset.

Olisihan se nyt kauhea rasitus kerran puolessa vuodessa ottaa rakas lapsenlapsi yökylään. Ai niin ei se taida kovin rakas olla, jos tapaaminen kerran vuoteen riittää..

Itse mummina olen tiiviisti mukana lastenlasten elämässä. Pitää kuitenkin osata pitää myös puolensa, kun lapsia on monta ja lastenlapsia vielä useampia. Helposti minullekin kertyy usealle illalle viikossa lapsenhoitoa ja yökyläilyt päälle viikonloppuina. Joten välillä pitää vain kieltäytyä, että voi välillä itsekin hengähtää.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tyhmää sepostusta. Sehän riippuu ihan kehen vertaa. Joidenkin lapset ei ole koskaan missään hoidossa ja joidenkin vähintään joka toinen viikonloppu.

Jos sukulaiset asuvat kaukana, ei niitä yökyläilypaikkoja ole olemassakaan.

Silloin sopeudutaan siihen, että hoidetaan itse ne lapset. Hoitopäivän jälkeen ei minusta ainakaan ole mukavaa jättää pieniä lapsia vieraan ihmisen hoiviin, vaikka kuinka ko henkilö olisi koulutettu ja luotettava.

Ihme nokituskisa tästäkin ketjusta tuli. Kenellä lapset vähemmän hoidossa..

No meillä on nuorin (ekaluokkalainen) aika usein hoidossa. Juuri oli 5 yötä syyslomalla, kun meillä vanhemmilla ei ollut lomaa. Nyt menee viikonlopuksi mummolaan. Menee mielellään ja isovanhemmat tykkää. Täysi-ikäiset sisaruksensa olivat aikanaan vielä paljon enemmän hoidossa. Ehkä kuukauden-parin välein. Ihan täyspäiviä niisätäkin on tullut.

Poika 10kk eikä ole ollut hoidossa kuin kerran kun kävin hammaslääkärissä. Ja tätä ystävät sitten ihmettelevät suureen ääneen.."Etkö halua omaa aikaa".."No sulla on sitten helppo lapsi" jne... En koe tarvitsevani lapsestani tai miehestäni mitään omaa aikaa. Ja miksi veisin hoitoon kun pystyn hoitamaan itse ja nautin äitiydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme marttyyreja täällä. Minusta se on tosiaan vähäistä hoitoa, että lapsi oli 1. kerran yökylässä 2-vuotiaana ja sen jälkeen on ollut noin puolen vuoden välein. En sanonut, että hän ei ole koskaan hoidossa. Päiväkotia en tietenkään laske tällaiseksi vapaa-ajan hoidoksi - on aikalailla itsestäänselvää että tämän ikäinen on pk:ssa. Kyllä meidän hyvinvoivassa, keskiluokkaisessa tuttavapiirissä useimmat isovanhemmat hoitavat ihan viikottain. -ap

Mitä marttyyriä siinä on, että toteaa, että myös päiväkodissa käyminen on hoidossa olemista? Ei siitä tarvitse kimpaantua. Ei pelkkä yökyläily merkitse hoidossa olemista. Ei meitä haittaa, vaikka lapsesi on hoidossa. Se vaan kuulostaa kumnalta, että sanot ettei lapsesi ole useinkaan hoidossa, vaikka onkin.

No ehkä tämä foorumi kysyä asiaa on aivan väärä. Ehkä täällä on niitä vuosikymmrnten kotiäitejä, jotka ovat aina hammasta purren hoitaneet lapsensa itse. Jos luet aloituksen, niin ymmärrät että kyse oli nimenomaan sukulaishoivasta, ei varhaiskasvatuksesta tai koulunkäynnistä. Ja tässä ei ollut kiinnostavaa kilpailla sillä kenen lapsi on vähiten hoidossa, vaan tarkastella tilannetta oman viiteryhmäni ulkopuolella. Ehkä av:lla on poikkeuksellisen vähäsukuista ja syrjäytynyttä porukkaa, sillä omassa viiteryhmässäni on aktiivisia isovanhempia, jotka osallistuvat lapsen hoitoon paljon. Itse näkisin sen rikkautena, en sitä että lapsi on aina vanhempien kanssa. ap

Itse aikoinaan n 4v pyysin päästä mummolle yökylään. Vietiinkin, mutta oli niin kamalaa että soitin isän yöllä hakemaan pois. Lapselle rutiinit ovat tärkeät, olisin halunnut syödä jotakin mieluista, katsoa tv:tä tai leikkiä, mennä nukkumaan mieluiseen aikaan. Minut paiskattiin sohvalle nukkumaan todella aikaisin enkä sitten pystynyt nukkumaan, isä tuli varmaan puolen yön aikaan hakemaan pois. Olen hänelle siitä tosi kiitollinen, että hän välitti minun hyvinvoinnistani ja tunteistani. Äitiä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Oma lapsi syntyy keväällä, ei ole mitään paikkaa minne hän voisi mennä yökylään kuin vanhemmilleni. Siellä taas on narsistiäitini, joten lapseni tuskin tulee ikinä yöpymään isovanhemmillaan.

Jännä kun näitä lukee niin ihmettelen eikö lapsilla ole kavereita, itse pentuna ja nykyään lähipiirin isommat lapset yökyläilevät kavereillaan. Ja se se vasta hauskaa on! Joku kirjoitti että on ollut vain sisarusten syntymän ajan erossa lapsistaan, eikö lapset saa mennä kavereille yöksi? Tai 10 vuoden aikana yhden kerran yökylässä. Eikö vanhemmat siis halua päästää lapsia mihinkään yöksi?

Vierailija kirjoitti:

Ihme marttyyreja täällä. Minusta se on tosiaan vähäistä hoitoa, että lapsi oli 1. kerran yökylässä 2-vuotiaana ja sen jälkeen on ollut noin puolen vuoden välein. En sanonut, että hän ei ole koskaan hoidossa. Päiväkotia en tietenkään laske tällaiseksi vapaa-ajan hoidoksi - on aikalailla itsestäänselvää että tämän ikäinen on pk:ssa. Kyllä meidän hyvinvoivassa, keskiluokkaisessa tuttavapiirissä useimmat isovanhemmat hoitavat ihan viikottain. -ap

Itse en ole kovin yllättynyt saamistasi kommenteista. Kun ottaa huomioon, että on vanhempia, jotka eivät oikeasti IKINÄ kertaakaan, siis esimerkiksi kymmenen vuoden aikana, ole saaneet apua isovanhemmilta lastenhoidossa, niin tuo teidän saamanne lastenhoitoapu saattaa kuulostaa aika ruhtinaalliselta. Viestisi saattaa nostattaa katkeruutta tietyissä ihmisissä. Luuletko, että saatte lastenhoitoapua hyvinvoinnin ja keskiluokkaisuuden ansiosta? Eiköhän niitä itsekkäitä isovanhempia mahdu ihan kaikkiin luokkiin.

KOmmentit ja reaktiot voisivat olla erilaiset, jos olisit kirjoittanut, ettette ihan oikeasti ikinä saa lastenhoitoapua. Mutta tehän saatte! Ja hyvä niin, ole onnellinen.