Muita, joilla lapsi ei ole melkein koskaan hoidossa?

Meillä on kohta 2-vuotias lapsi, joka on ollut hoidossa isovanhemmillaan toisen ikävuoden aikana muutaman kerran ja max 12h kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi on paljon hoidossa. Jos olisi vain minun vanhempani, niin luvut olisivat samat kuin AP:lla, tai vähemmän, mutta onneksi on lapsen isän vanhemmat. He ovat kumpikin eläkkeellä ja pyytävät lasta koko ajan luokseen, enemmän kuin maltan antaa. Lapsen kannalta asia on loistava, koska isovanhemmat ovat hänelle hyvin läheisiä ja se on melkein "toinen koti", vaikka välimatkaa on. Olen ihan hirveän iloinen erityisesti lapsen puolesta siitä, että hänellä on elämässään muitakin tositosi läheisiä aikuisia kuin omat vanhemmat, mutta olen siitä iloinen toki omastakin puolestani. En minä muutu yhtään paremmaksi vanhemmaksi sillä, etten saa omaa aikaa tai emme pariskuntana miehen kanssa saisi viettää treffi-iltoja tai käydä vaikka laavulla ihan kahdestaan. Lisäksi onhan meillä kavereita, joiden kanssa on aikuisten illanviettoja. Se on tosi tärkeää aikaa ja parantaa minun kohdallani vanhemmuutta paljon, kun saa olla myös muuta kuin äiti. Tarvitsen sitä todella, ja pidän itseäni oikein kelvollisena vanhempana siitä huolimatta. 🙂

En ole koskaan saanut kiinni siitä ylpeilystä, miten helkkarin monta pitkää vuotta on menty niin, ettei esimerkiksi sen kumppanin kanssa koskaan käydä kahdestaan missään. Ei se tuo vanhemmuuteen lisäarvoa, eikä aina vaikuta olevan mikään yhteinen päätös edes, vaan äiteen linjaus. Syyllistäminen näyttelee aika isoa osaa, niin paljon sellaista katkeraa sakkaa nimittäin tässä asiassa siirretään eteenpäin.

Just näin. Nuo alapeukuttajat ovat todennäköisesti juuri niitä, joilla ei ole mitään tukiverkkoa ympärillä tai omia vanhempia ei kiinnosta isovanhemmuus pätkän vertaa ja se koitetaan sitten kääntää pienen puolustusmekanismin avulla itselle eduksi mollaamalla niitä, joilla on toisenlainen tilanne ja lämpimät välit omiin vanhempiin ja appivanhempiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi on paljon hoidossa. Jos olisi vain minun vanhempani, niin luvut olisivat samat kuin AP:lla, tai vähemmän, mutta onneksi on lapsen isän vanhemmat. He ovat kumpikin eläkkeellä ja pyytävät lasta koko ajan luokseen, enemmän kuin maltan antaa. Lapsen kannalta asia on loistava, koska isovanhemmat ovat hänelle hyvin läheisiä ja se on melkein "toinen koti", vaikka välimatkaa on. Olen ihan hirveän iloinen erityisesti lapsen puolesta siitä, että hänellä on elämässään muitakin tositosi läheisiä aikuisia kuin omat vanhemmat, mutta olen siitä iloinen toki omastakin puolestani. En minä muutu yhtään paremmaksi vanhemmaksi sillä, etten saa omaa aikaa tai emme pariskuntana miehen kanssa saisi viettää treffi-iltoja tai käydä vaikka laavulla ihan kahdestaan. Lisäksi onhan meillä kavereita, joiden kanssa on aikuisten illanviettoja. Se on tosi tärkeää aikaa ja parantaa minun kohdallani vanhemmuutta paljon, kun saa olla myös muuta kuin äiti. Tarvitsen sitä todella, ja pidän itseäni oikein kelvollisena vanhempana siitä huolimatta. 🙂

En ole koskaan saanut kiinni siitä ylpeilystä, miten helkkarin monta pitkää vuotta on menty niin, ettei esimerkiksi sen kumppanin kanssa koskaan käydä kahdestaan missään. Ei se tuo vanhemmuuteen lisäarvoa, eikä aina vaikuta olevan mikään yhteinen päätös edes, vaan äiteen linjaus. Syyllistäminen näyttelee aika isoa osaa, niin paljon sellaista katkeraa sakkaa nimittäin tässä asiassa siirretään eteenpäin.

Mikä on tämän kommentin tuoma lisäarvo? Jotenkin osasin odottaa, että jos keskustelee asiallisesti siitä, että lapset eivät ole paljoa kodin ulkopuolella hoidossa niin samantien tänne tulevat nämä sinun kaltaiset sädekehän kiillottaja -kommentoijat. Leimataan ne, jotka hoitavat itse lapsensa, katkeriksi jne. Yleisesti jos lukee tällaisia ketjuja niin vaikuttaa siltä että lasta pitäisi olla koko ajan viemässä hoitoon tai sitten lapsi kärsii. 

Se, että lapsi ei ole paljoa hoidossa, on täysin eri kuin että lapsi olisi 24/7 kiinni äidissä ja isässä. Meillä lapsella on läheiset isovanhempiin ja hoitoapua on saatavilla tarvittaessa sekä lapset pääsevät halutessaan isovanhemmille hoitoon ja yökylään, mutta näitä ei ole kovin usein. Isovanhemmat käyvät meillä kylässä ja vietämme aikaa kaikki yhdessä. Meillä vanhemmat, lapset sekä avioliitto voi hyvin siitäkin huolimatta, että lapsia ei olla kokoajan viemässä hoitoon. Mikä oletus se on että jos lapsia ei ole vaikka joka toinen vkl tai joka kuukausi viemässä hoitoon niin parisuhde tai lapset voi huonosti?

Tiedoksi sinun mustavalkoiseen ajattelumaailmaan: meitä on muitakin kuin 1) ne, joiden lapset ovat kouluikään asti aina vain ja ainoastaan kotona sekä 2) ne jotka vievät jo pienet vauvat joka toinen viikonloppu isovanhemmille. 

Ööh, kumpikohan ryhmä näissä keskusteluissa näyttäytyy yleensä varsinaisena sädekehän kiillottajana? Ettei vaan ne "minä en koe tarvetta hoidattaa lapsiani muilla, koska MINÄ rakastan lapsiani!!" -tyyppiset ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä isoäitinä olen ilmoittanut, että olen aina käytettävissä hoitoavuksi. Mielelläni menen pojan perheeseen yhdeksi yöksi ja viivyn koko viikon, koska onhan se isoäidin kanssa vietetty aika todellä tärkeää lapsenlapselle. Kerran kuukaudessa olen ainakin sen viikon, joskus kaksi. Miniän mielestä ei olisi tarpeen ihan näin paljoa olla, mutta kyllä tämä ihmissuhde lapsenlapsen kanssa vaatii sen, että olen paljon avuksi!

Kyllä kuule se perheen oma aika on paljon tärkeämpää kuin lapsenlapsen suhde isovanhempaansa. Suhde isovanhempaan on sukulaissuhde, josta muodostuu tärkeä oikeissa olosuhteissa, mutta mitenkään pakollista se ei ole.

Perhe viettää 25% ajastaan sinun kanssasi, joten väkisinkin tulee mieleen, että he jäävät paljon omasta tärkeästä perheenkeskeisestä ajasta paitsi.

Ihanaa että olet apuna, mutta olisi hyvä muistaa "paikkansa". Lapselle on tärkeämpää saada nauttia rauhassa vanhempien kanssa arjesta, kuin luoda suhdetta mummon 1/4 kuukaudesta. Miniäsi on tainnut jo nätisti vihjata, ettet ole tervetullut noin usein. Ota siitä vihjeestä vaari, ennen kuin aiheutat heidän parisuhteessa riitaa. Sun lapsenlapsellesi tärkeintä on vanhempien hyvä parisuhde ja hyvinvointi, sekä vanhempien läsnäolo. Liika "auttaminen" ei suinkaan edistä näitä asioita. Kuulostaa siltä, että kuvittelet olevasi lapselle yhtä tärkeä kuin vanhempi. Näin ei ole, ja hyvä rakastava mummo myös ymmärtää sen. Suurin osa perheistä olisi jo pistänut tuollaiselle stopin. Poikasi ja miniäsi taitavat olla liian kilttejä.

Et sitten nähnyt ilmiselvää provoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänhän nimenomaan on hoidossa jos ollut 7 kertaa jo yökylässä ja vielä muutenkin hoidossa

Niin, hän on noin kerran vuodessa yökylässä ja sen lisäksi joskus pari tuntia tarhan jälkeen. Ei kovin suuri määrä. ap

Ap, sun lapsihan on hoidossa tarhassa joka työpäivä, eikö vaan. En ymmärrä, miksi yrität väittää, että lapsi ei ole hoidossa. Jos lapsi olisi vielä muuallakin hoidossa, niin milloin hän olisi vanhempiensa kanssa?

Ihme jankkaajia ja pätijöitä koko ketju täynnä. Itselle ei aloituksesta jäänyt yhtään epäselväksi mitä ap tarkoitti. Tottakai se varhaiskasvatuskin hoitoa on, mutta selvästi ap tarkoitti isovanhempien tai muiden läheisten hoitoapua. Aika harvalla työelämässä olevalla vanhemmalla on mahdollista ottaa lapset työpaikalle, kyllä ne lapset päiväkodissa ovat. Mutta joillakin on esim. sellaiset isovanhemmat, jotka pystyvät ja haluavat lyhentää lastenlastensa päiväkotipäivää hakemalla aikaisemmin ja olemalla lasten kanssa parina päivänä viikossa, kunnes vanhemmat pääsevät töistä. Meillä oli näin ja usealla tuttavistammekin on samantapaisia järjestelyjä. Ei toki kaikilla, ja yhdessä tuttavaperheessä isovanhemmat eivät hoida lapsia koskaan, vaikka siihen ei olisi mitään estettä. Eläkeläisten riennot ja päivätanssit pitävät kuulemma kiireisenä. Yökylässä omat lapset ovat sitten olleet harvemmin.

Eli sinusta lapsen vanhempien ei tarvitse luopua lapsen takia mistään, he voivat harrastaa ja tehdä pitkää työpäivää, koska lapsenlapsen hoitopäivien lyhentäminen on isovanhempien vastuulla? Oikeastiko sinusta työsi on tärkeämpää kuin lapsesi hyvinvointi, joten et halua olla lapsesi kanssa, mutta vaadit isovanhempia olemaan lapsenlapsen iltapäivähoitajina?

Suomessa on erittäin laadukas varhaiskasvatus, jota kaikin tavoin pyritään aikaistamaan, jotta saataisiin jo 2v iästä alkaen lapset koulutettujen hoitajien ohjattaviksi, ja nyt sinä kuvittelet, että eläkeläisisovanhemmat olisivat parempia hoitajia kuin korkeakoulutuksen saaneet LTO:t. Hakemalla lapsenlapset varhain tarhasta estetään näitä olemasta osa vertaisryhmää, koska iltapäivän tuntien kasvatushetket jäävät lapsilta näin väliin.

Ei ole kuule tarvinnut vaatia isovanhemmilta koskaan mitään. Itse ovat ehdottaneet ja halunneet hoitaa koska heillä on ollut mahdollisuus (=terveyttä, aikaa ja halua). Kaikilla toki ei ole. Ja kyllä täytyy huomauttaa että sun viestin ensimmäisen ja viimeisen kappaleen välillä on aikamoinen ristiriita. Eli on kamala kun työ on tärkeää (=täytyy itse tienata elanto, ei ole rikasta elättäjää tai ei ole halunnut sellaista, saati yhteiskunnan tuilla elää), mutta vielä kamalampaa kun isovanhemmat lyhentää parina päivänä viikossa päiväkotipäivää. :DD Taidat provota, enkä ala sun kanssa enempää jankkaamaan typerys.

Sinulla ei siis ole terveyttä, aikaa tai halua olla omien lastesi kanssa? Vanhemmillasiko on?

Miksi ylipäätän hankit lapsia, jos sinulla ei ole varaa elättää heitä, vaan oletat, että muilla työssäkäyvillä on rikkaat elättäjät ja siksi he ovat lastensa kanssa iltaisin eivätkä sysää lapsia omile vanhemmilleen.

En ole tuo jolle kommentoit, mutta et tainnut lukea hänen kommenttejaan kun oli niin kiire levittämään pahaa mieltä ja haastamaan riitaa. Tuo jolle kommentoit sanoo että hänen lapsensa ovat olleet harvemmin yökylässä. Ja isovanhemmat ovat lyhentäneet lasten tarhapäiviä hakemalla heidät aiemmin kuin työssäkäyvät vanhemmat olisivat päässeet hakemaan. Ja tämä jotenkin häiritsee sinua syystä että..??

Vierailija kirjoitti:

Meillä on erittäin arka 5-vuotias, jota ei voisi ajatellakaan jättävänsä mihinkään yökylään. Ei uskalla mennä edes oman taloyhtiön pihaan ilman äitiä, eikä jää kavereiden luo leikkimään tai synttäreille, jos äiti ei tule mukaan. Mummilassa uskaltaa olla, mutta välimatkaa on niin paljon, ettei mikään viikonlopun yökyläily ole mahdollista.

En ole mitenkään ylpeä tilanteesta, ilomielin ottaisin hieman omaa aikaa, mutta en viitsi itkevää lasta pakottaa mihinkään kun ei ole pakko. Olen yrittänyt rohkaista lasta mutta eipä siitä ole ollut apua. Käytännössä lapsi siis ei ole koskaan missään muualla hoidossa kuin päiväkodissa. Meidän tuttavapiirissä on kyllä aika harvassa ne, joilla oikeasti on mahdollisuus laittaa lapsi isovanhemmille hoitoon viikottain. Isolla osalla isovanhemmat asuvat niin kaukana, ettei se sen vuoksi ole mahdollista.

Näytä omaa esimerkkiä! Ole sosiaalinen, juttele kaupankassoille, naapureille ja ihmisille ylipäätään. Lapsesi havainnoi sitä, miten sinä suhtaudut toisiin ihmisiin. Meidän tyttö oli tuonne 5-vuotiaaksi totaallinen jänis. Juuri semmoinen, joka arkana katseli muita lapsia puistossa, seisoi mun vieressä ja vain pienessä pph:n ryhmässä kaverit kelpasi. Itse olen aina ollut reipas ja puhelias, tutustun ihmisiin helposti. Me ei koskaan painostettu lasta vaan annettiin jänöillä rauhassa. Pikkuhiljaa alkoi avautua ja reipastua. On nyt jo yläkouluikäinen ja hyvä tutustumaan ihmisiin. Aina jokainen uusi luokkakaverikin on aina ensimmäisenä meidän tytön kaveri. Ei tuo itseään esille ja "antaa toisille tilaa hengittää" (toisin kuin äitinsä joskus...), mutta on ehdottoman sosiaalinen ja osallistuu kaikkeen mielellään nykyään omalla rauhallisella tavallaan. Sosiaaliset taidot saa koulussakin erityiskiitosta, huomioi toisia hienosti, eikä ole koskaan vailla kaveria missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä isoäitinä olen ilmoittanut, että olen aina käytettävissä hoitoavuksi. Mielelläni menen pojan perheeseen yhdeksi yöksi ja viivyn koko viikon, koska onhan se isoäidin kanssa vietetty aika todellä tärkeää lapsenlapselle. Kerran kuukaudessa olen ainakin sen viikon, joskus kaksi. Miniän mielestä ei olisi tarpeen ihan näin paljoa olla, mutta kyllä tämä ihmissuhde lapsenlapsen kanssa vaatii sen, että olen paljon avuksi!

Kyllä kuule se perheen oma aika on paljon tärkeämpää kuin lapsenlapsen suhde isovanhempaansa. Suhde isovanhempaan on sukulaissuhde, josta muodostuu tärkeä oikeissa olosuhteissa, mutta mitenkään pakollista se ei ole.

Perhe viettää 25% ajastaan sinun kanssasi, joten väkisinkin tulee mieleen, että he jäävät paljon omasta tärkeästä perheenkeskeisestä ajasta paitsi.

Ihanaa että olet apuna, mutta olisi hyvä muistaa "paikkansa". Lapselle on tärkeämpää saada nauttia rauhassa vanhempien kanssa arjesta, kuin luoda suhdetta mummon 1/4 kuukaudesta. Miniäsi on tainnut jo nätisti vihjata, ettet ole tervetullut noin usein. Ota siitä vihjeestä vaari, ennen kuin aiheutat heidän parisuhteessa riitaa. Sun lapsenlapsellesi tärkeintä on vanhempien hyvä parisuhde ja hyvinvointi, sekä vanhempien läsnäolo. Liika "auttaminen" ei suinkaan edistä näitä asioita. Kuulostaa siltä, että kuvittelet olevasi lapselle yhtä tärkeä kuin vanhempi. Näin ei ole, ja hyvä rakastava mummo myös ymmärtää sen. Suurin osa perheistä olisi jo pistänut tuollaiselle stopin. Poikasi ja miniäsi taitavat olla liian kilttejä.

En minä sinne ilman pyyntöä mene, hyvänen aika sentään! Mutta kun olisi tämä oma elämä elettävänä ja samaan aikaan miniä selittää, miten tärkeää on, että lapsella on paljon tärkeitä aikuisia elettävänä, niin luovun siitä omasta elämästä ja menen rakentamaan ihmissuhdetta lapsenlapsen kanssa. Hyvää hyvyytäni minä siellä lapsenlapsen kanssa olen, mutta jos hoitotarpeen perusteluna on se, että nyt luodaan elinikäistä tärkeää suhdetta, niin toki sitä teen sitten kunnolla, ettei tule sanomista.

Miniälle olen sanonut, että kun tulen apuun, niin olen sitten kunnolla enkä mitään yhtä iltaa. Lapsikin siinä ihmettelee, jos vain käväisen elämässään. Eikä tarvitse pyytää, jos ei oikeasti olla sitä mieltä, että minun ja lapsenlapseni on tärkeää viettää yhteistä aikaa.

No jos käy tarhassa niin kyllähän hän muuallakin kuin äidilläsi hoidossa on. Vai onko harvoin tarhassa?

Vierailija kirjoitti:

Itse aikoinaan n 4v pyysin päästä mummolle yökylään. Vietiinkin, mutta oli niin kamalaa että soitin isän yöllä hakemaan pois. Lapselle rutiinit ovat tärkeät, olisin halunnut syödä jotakin mieluista, katsoa tv:tä tai leikkiä, mennä nukkumaan mieluiseen aikaan. Minut paiskattiin sohvalle nukkumaan todella aikaisin enkä sitten pystynyt nukkumaan, isä tuli varmaan puolen yön aikaan hakemaan pois. Olen hänelle siitä tosi kiitollinen, että hän välitti minun hyvinvoinnistani ja tunteistani. Äitiä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Olipa koskettava esimerkki siitä, miten aikuisista pienet asiat saattavat jäädä pienen ihmisen alun mieleen koko loppuelämäksi. Olisipa minulla ollut yhtä hyvä isä.

Ei ikinä. Lapseni eivät ole hoidossa koskaan, mutta asuvat toisessa kodissaan jokatoinen viikko

Lapseni ovat nyt 17, 15 ja 7. Ollaan miehen kanssa kahdestaan reissussa noin kolmesti vuodessa 1-3 yötä kerrallaan, ja tätä ollaan harrastettu aina, paitsi silloin kun joku lapsista on ollut alle vuoden. Vieläkään en kykenisi viikoksi lähtemään nuorimman luota pois. Nämä pikku reissut ovat olleet parisuhteen kannalta todella tärkeitä juttuja ja voin kyllä suositella kaikille, joilla mahdollisuus lähteä pikkumatkalle. Minunkin ystäväpiirissäni reissataan paljon ja olen ajatellut, ettemme miehen kanssa juurikaan ole pois lastemme luota, mutta tämän ketjun perusteella olemme näköjään poikkeustapauksia. Ja meillä siis molempien isovanhemmat tulevat vuorotellen meille, kun me vanhemmat hurvittelemme.

Oho. Meillä on ihan ystäväpiirissäkin ollut tapana ottaa toisten lapsia yökylään. Meidän hyvällä ystäväpariskunnalla on meidän tyttöä vuoden vanhempi tyttö, ja olivat n. viisivuotiaita kun säännölliset yökyläilyt alkoivat :) Tytöt ovat ihan paita ja peppu. Koska lapsetkin haluavat yökyläilyjä, en näe tässä kuin hyviä puolia: lapset saavat seuraa, toiset vanhemmat saavat tehdä lapsivapaanansa mitä tykkäävät ja hoitavatkin pääsee helpommalla, kun oma lapsi saa kaverin. Nyt kouluikäisinä saattavat olla useammankin yön, esim. kesällä meidän lapsi oli tämän kaveriperheen kanssa mökillä kolme yötä, heidän lapsi taas meillä syyslomalla kolme yötä. 

Meillä kyllä tykkäävät isovanhemmatkin hoitaa. Siis tykkäävät, nauttivat, haluavat. Nytkin mun äitini ''varasi'' tytön parin viikon päästä yökylään, aikovat pitää joulukorttipajan. Anoppihan haki osa-aikaeläkettä heti kuullessaan tulevansa mummuksi, jotta ehtisi olla lapsenlapsensa kanssa mahdollisimman paljon :) Appivanhempien kanssa lapsi on ollut jo ulkomaanmatkallakin, ihan appivanhempien omasta halusta ja ehdotuksesta. Mun siskoni on saanut innostettua mun lapseni yhteiseen harrastukseen ja sen(kin) tiimoilta viettävät aikaa yhdessä...

Ennen kaikkea mä olen ikionnellinen siitä, että mun lapsella on elämässään PALJON luotettavia, rakkaita aikuisia vanhempien lisäksi. 

Ap, se että sanot päivähoitoa tarhaksi, ei poista sitä faktaa että lapsesi on ilmeisesti säännöllisesti päivähoidossa. Eli otsikkosi ei pidä paikkaansa. Korjattu otsikko: Muita, joilla lapsi ei ole melkein koskaan päivähoidon lisäksi isovanhempien ym. hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi ajatella lapsia tehdessä, että äitinä ja isänä hoidetaan omat lapset. Isovanhemmat ovat omat lapsensa hoitaneet. Ehkä eivät jaksa hoitaa pieniä lapsia. Miksi ne omat rakkaat lapset pitäisi saada pois, että saa laatuaikaa? Lapset kuuluvat perheeseen ja heidät otetaan lomalle mukaan. En ymmärrä tätä nykyajan vouhotusta vanhempien omasta ajasta. Täytyy miettiä perhettä suunnitellessa, miten elämä muuttuu. Kaikkea ei voi saada. Jos tarvitsee vapautta, voi valita sinkkuuden. Tuntemieni ihmisten lapset ovat kuuluneet arkeen sekä juhlaan.

Olen itse vähän samaa mieltä. Lapsia tehdessä pitää ottaa huomioon, että välttämättä mummoja ja pappoja ei kiinnosta ottaa lapsenlapsia hoitoon, se on ihan ok, ketään ei voi pakottaa.

Toki se on lapsille suuri rikkaus ja ihana asia, jos ne isovanhemmat lapsenlapsia hoitoon ottavat ja heidän kanssaan touhuavat. Itsestäänselvyytenä tätä ei mielestäni silti voi pitää.

Olemme onnekkaita kun toiselta puolelta on isovanhemmat läsnä, ei ole hoidossa lapset yksinään, mutta muuten arjessa usein mukana, lomilla ym.

Toiselta puolelta taas ollaan kutsuttu ja pyydetty kylään, mutta eivät halua käydä ja nähdä. Ja hoitoapua emme ole pyytäneet vaan näkemistä koko perheen voimin. Kurjaa, mutta heidän valintansa.

Meillä sattuu nämä läheiset isovanhemmat olemaan niitä, jotka hoitivat itse lapsensa (en nyt sano kumman vanhemmat kyseessä) ja olivat aina läsnä. Nämä etäiset taas kvat juuri ne, joiden omat lapsensa olivat usein hoidossa, melkein aina siis.

Vierailija kirjoitti:

Oho. Meillä on ihan ystäväpiirissäkin ollut tapana ottaa toisten lapsia yökylään. Meidän hyvällä ystäväpariskunnalla on meidän tyttöä vuoden vanhempi tyttö, ja olivat n. viisivuotiaita kun säännölliset yökyläilyt alkoivat :) Tytöt ovat ihan paita ja peppu. Koska lapsetkin haluavat yökyläilyjä, en näe tässä kuin hyviä puolia: lapset saavat seuraa, toiset vanhemmat saavat tehdä lapsivapaanansa mitä tykkäävät ja hoitavatkin pääsee helpommalla, kun oma lapsi saa kaverin. Nyt kouluikäisinä saattavat olla useammankin yön, esim. kesällä meidän lapsi oli tämän kaveriperheen kanssa mökillä kolme yötä, heidän lapsi taas meillä syyslomalla kolme yötä. 

Meillä kyllä tykkäävät isovanhemmatkin hoitaa. Siis tykkäävät, nauttivat, haluavat. Nytkin mun äitini ''varasi'' tytön parin viikon päästä yökylään, aikovat pitää joulukorttipajan. Anoppihan haki osa-aikaeläkettä heti kuullessaan tulevansa mummuksi, jotta ehtisi olla lapsenlapsensa kanssa mahdollisimman paljon :) Appivanhempien kanssa lapsi on ollut jo ulkomaanmatkallakin, ihan appivanhempien omasta halusta ja ehdotuksesta. Mun siskoni on saanut innostettua mun lapseni yhteiseen harrastukseen ja sen(kin) tiimoilta viettävät aikaa yhdessä...

Ennen kaikkea mä olen ikionnellinen siitä, että mun lapsella on elämässään PALJON luotettavia, rakkaita aikuisia vanhempien lisäksi. 

Mä luulen että meillä alkaisi myös pian yökyläilyt olemaan ajankohtaisia kavereilla, mutta sehän ei ratkaise mitään kun kotiin jää kuitenkin yksi alle 2v lapsi ;) t. Se joka viimeksi ollut puolison kanssa kaksin yön vuonna 2014

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi on paljon hoidossa. Jos olisi vain minun vanhempani, niin luvut olisivat samat kuin AP:lla, tai vähemmän, mutta onneksi on lapsen isän vanhemmat. He ovat kumpikin eläkkeellä ja pyytävät lasta koko ajan luokseen, enemmän kuin maltan antaa. Lapsen kannalta asia on loistava, koska isovanhemmat ovat hänelle hyvin läheisiä ja se on melkein "toinen koti", vaikka välimatkaa on. Olen ihan hirveän iloinen erityisesti lapsen puolesta siitä, että hänellä on elämässään muitakin tositosi läheisiä aikuisia kuin omat vanhemmat, mutta olen siitä iloinen toki omastakin puolestani. En minä muutu yhtään paremmaksi vanhemmaksi sillä, etten saa omaa aikaa tai emme pariskuntana miehen kanssa saisi viettää treffi-iltoja tai käydä vaikka laavulla ihan kahdestaan. Lisäksi onhan meillä kavereita, joiden kanssa on aikuisten illanviettoja. Se on tosi tärkeää aikaa ja parantaa minun kohdallani vanhemmuutta paljon, kun saa olla myös muuta kuin äiti. Tarvitsen sitä todella, ja pidän itseäni oikein kelvollisena vanhempana siitä huolimatta. 🙂

En ole koskaan saanut kiinni siitä ylpeilystä, miten helkkarin monta pitkää vuotta on menty niin, ettei esimerkiksi sen kumppanin kanssa koskaan käydä kahdestaan missään. Ei se tuo vanhemmuuteen lisäarvoa, eikä aina vaikuta olevan mikään yhteinen päätös edes, vaan äiteen linjaus. Syyllistäminen näyttelee aika isoa osaa, niin paljon sellaista katkeraa sakkaa nimittäin tässä asiassa siirretään eteenpäin.

Just näin. Nuo alapeukuttajat ovat todennäköisesti juuri niitä, joilla ei ole mitään tukiverkkoa ympärillä tai omia vanhempia ei kiinnosta isovanhemmuus pätkän vertaa ja se koitetaan sitten kääntää pienen puolustusmekanismin avulla itselle eduksi mollaamalla niitä, joilla on toisenlainen tilanne ja lämpimät välit omiin vanhempiin ja appivanhempiin.

Minustakin olisi oikeasti vaan tosi kiva tehdä tuollaisia juttuja mitä yllä on kuvattu ja se varmasti tukisi jaksamista. Eiköhän meillä jotka kertovat ettei ole käyneet missään vuosiin ole tilanne ihan se, ettei meidän vanhempien lisäksi muita läheisiä, lapsista kiinnostuneita aikuisia ole. Ei meillä ainakaan. Jos on ihan pakko esim sairaalareissun takia saada hoitoa niin se onnistuu, mutta mikään muu ei. Mä olin ihan kiitollinen siitä että pääsin esikoisen kanssa kahdestaan käymään lääkärissä ja siitä että vaadittuihin tutkimuksiin päästään kun joku suostuu hetken katsomaan nuorempaa sisarusta. Meillä kaikki muu jää siihen aikaan kun lapset ovat isoja, eikä se ole mitään marttyrisointia vaan pakon sanelemaa..

Meidän lapset ovat myös yökylässä ehkäpä 2 kertaa vuodessa, tosin toinen noista saattaa olla 2-3 yötä nyt kun ovat vähän isompia. Sen lisäksi muutaman tunnin hoitoja pari kolme kertaa vuodessa. Vauvoina ja pikkutaaperoina eivät ole olleet hoidossa juurikaan. Ekat yökylät n. 1.5v.

En siis tarkoita, että meidän lapset olisivat hoidossa erityisen vähän, mutta monilla muilla näyttävät olevan enemmän. Meillä olisi kyllä hoitoapua ollut, mutta en ole halunnut olla juuri erossa vauvoista ja pienistä taaperoista, olemme halunneet miehen kanssa itse pitää hoitovapaat (anoppi olisi halunnut jäädä), ja sitten kun ovat menneet päiväkotiin niin olemme halunneet viettää ne lyhyet illat aika tiiviisti yhdessä. Meillä on kyl molemmilla omia menoja mutta ne hoidetaan 90% niin, että toinen meistä hoitaa lapset.

Mä tein lapsia ollakseni heidän kanssa itse suurimman osan aikaa, en isovanhemmille.