Mitä vikaa miesten seurassa viihtyvässä naisessa on?
Jos valitsee mieluummin miesten kuin naisten seuran ja tuntee olonsa vapaammaksi miesten kanssa. Miksi tällaisella naisella on huono itse tunto, pätemisen tarve ym.? Miksei voi vaan pitää miesten seurasta enemmän? Ei silti tarkoita että haluaa olla yksi jätkistä, patempi kuin muut naiset jne. Palstalla on viime aikoina lytätty tällaiset naiset ihan täysin. Selittäkää minulle!
Kommentit (104)
Lapsissa olen havainnut muutoksen vanhoihin aikoihin. Pojat ja tytöt ovat keskenään aidosti kavereita. Enää ei ole tätä jaottelua samansukupuolisiin ystäviin ja vastakkaiseen sukupuoleen.
Eikö teillä ole teinejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi esimerkki, toisenlaisiakin on. Olen itse varttunut usean veljen keskellä, ja varmaan omaksunut sieltä tietyn äijämäisen suoruuden. En siis osaa sellaisia "onpa ihanat verhot" -kujerruksia.
Tykkään puhua uutisaiheista, esim. taloudesta, politiikasta ja konflikteista. Toisaalta myös leffoista ja muista taiteista.
Tuo on just se ärsyttävä asia. Kukaan minun ystävistäni ei koskaan kujerra mitään mistään verhoista. Me puhutaan uutisista, taloudesta, politiikasta, taiteista ja tieteistä. Ja yllätys yllätys, mun ystävät on sekä naisia että miehiä. Miksi helvetissä sä leimaat kaikki naiset joksikin kujertelijoiksi?
Ei vitussa kukaan puhu mistään taloudesta, politiikasta, taiteista ja tieteistä kavereiden kanssa :O
Jännä juttu toi, että jotkut naiset väittävät että miesten seurassa puhutaan enemmän 'älykkäämmistä' aiheista. Oma kokemukseni on kyllä se, että mulla on järkeviä miehiä ja yhtä lailla järkeviä naisia ystävinä joiden kanssa voin keskustella ihan yhtä syvällisistä asioista. Tosi vähän puhutaan naisten kesken meikeistä (ärsyttävä stereotypia, onko yleinen näiden naisten keskuudessa jotka kokevat itsensä luonnollisemmaksi miesten kanssa? ) Mielestäni sekä miehissä että naisissa on niitä turhan länkyttäjiä ja juorukelloja. Kyse on siis persoonasta, ei sukupuolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi esimerkki, toisenlaisiakin on. Olen itse varttunut usean veljen keskellä, ja varmaan omaksunut sieltä tietyn äijämäisen suoruuden. En siis osaa sellaisia "onpa ihanat verhot" -kujerruksia.
Tykkään puhua uutisaiheista, esim. taloudesta, politiikasta ja konflikteista. Toisaalta myös leffoista ja muista taiteista.
Tuo on just se ärsyttävä asia. Kukaan minun ystävistäni ei koskaan kujerra mitään mistään verhoista. Me puhutaan uutisista, taloudesta, politiikasta, taiteista ja tieteistä. Ja yllätys yllätys, mun ystävät on sekä naisia että miehiä. Miksi helvetissä sä leimaat kaikki naiset joksikin kujertelijoiksi?
Ei minunkaan ystävistäni kukaan kujertele verhoista. Ihan samoista asioista puhutaan kuin teidänkin kaveripiirissänne. Miksi loukkaannut kujertelijoiden puolesta, jos heitä ei kaveripiirissäsi yhtään ole?
Inhoan sitä että automaattisesti oletetaan sukupuolen perusteella ihmisten olevan tietynlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsissa olen havainnut muutoksen vanhoihin aikoihin. Pojat ja tytöt ovat keskenään aidosti kavereita. Enää ei ole tätä jaottelua samansukupuolisiin ystäviin ja vastakkaiseen sukupuoleen.
Eikö teillä ole teinejä?
Kyllä teinit pyöri poika/tyttö porukoissa jo minun aikoinani.
Vuosituhantiset motiivit tuskin ovat muuttuneet sen kummemmiksi...
Pyörii porukoissa, mutta tytöt on yhtä läheisiä YSTÄVIÄ kuin pojatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi esimerkki, toisenlaisiakin on. Olen itse varttunut usean veljen keskellä, ja varmaan omaksunut sieltä tietyn äijämäisen suoruuden. En siis osaa sellaisia "onpa ihanat verhot" -kujerruksia.
Tykkään puhua uutisaiheista, esim. taloudesta, politiikasta ja konflikteista. Toisaalta myös leffoista ja muista taiteista.
Tuo on just se ärsyttävä asia. Kukaan minun ystävistäni ei koskaan kujerra mitään mistään verhoista. Me puhutaan uutisista, taloudesta, politiikasta, taiteista ja tieteistä. Ja yllätys yllätys, mun ystävät on sekä naisia että miehiä. Miksi helvetissä sä leimaat kaikki naiset joksikin kujertelijoiksi?
Ei minunkaan ystävistäni kukaan kujertele verhoista. Ihan samoista asioista puhutaan kuin teidänkin kaveripiirissänne. Miksi loukkaannut kujertelijoiden puolesta, jos heitä ei kaveripiirissäsi yhtään ole?
Inhoan sitä että automaattisesti oletetaan sukupuolen perusteella ihmisten olevan tietynlaisia.
Henkilö kirjoitti sanatarkasti "tuntuu että monet naiset..." ja sinä ilmoitat "inhoavasi sitä, että automaattisesti oletetaan..."
Onko tuollainen herneiden nenuliin vetäminen seurausta huolimattomasta lukemisesta vai itsetunto-ongelmista?
Ihan oikeastiko joku perustelee tätä noilla 'naisten jutuilla'? Ja jos kysymys oli että mitä vikaa tällaisessa naisessa on, niin yksinkertainen vastaus on että vikana on tyhmyys.
Mulla on ystävinä sekä miehiä, että naisia. Meikkaan ja olen naisellinen nainen. Mutta tietyt naisten keskustelun aiheet eivät kiinnosta mua lainkaan. It-ammattilaisena puhun mielelläni työhöni liittyvistä aiheista ja työkavereissa on enemmän miehiä kuin naisia. Mun paras ystäväni on mies ja hänen kanssaan voin puhua ihan kaikesta maan ja taivaan välillä ja niin me puhummekin.
En usko, että ystyvyysasiat ovat pelkästään sukupuolesta kiinni, on ihmisia joiden kanssa synkkaa ja joiden kanssa ei synkkaa.
Niin ja minä muuten olen 50 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi esimerkki, toisenlaisiakin on. Olen itse varttunut usean veljen keskellä, ja varmaan omaksunut sieltä tietyn äijämäisen suoruuden. En siis osaa sellaisia "onpa ihanat verhot" -kujerruksia.
Tykkään puhua uutisaiheista, esim. taloudesta, politiikasta ja konflikteista. Toisaalta myös leffoista ja muista taiteista.
Tuo on just se ärsyttävä asia. Kukaan minun ystävistäni ei koskaan kujerra mitään mistään verhoista. Me puhutaan uutisista, taloudesta, politiikasta, taiteista ja tieteistä. Ja yllätys yllätys, mun ystävät on sekä naisia että miehiä. Miksi helvetissä sä leimaat kaikki naiset joksikin kujertelijoiksi?
Ei vitussa kukaan puhu mistään taloudesta, politiikasta, taiteista ja tieteistä kavereiden kanssa :O
Tällä palstalla kaikki tietysti puhuvat noista asioista.
Tosielämässä olen huomannut, että kun saan vähän kaljaa ja alan puhua politiikasta tai tieteestä, naisista 90 prosenttia kaikkoaa. Miehiä sen sijaan tulee jopa lisää.
Eli en hakeudu miesten seuraan, mutta miehet hakeutuvat minun seuraani. Eivätkä todellakaan seksuaalisesta mielenkiinnosta.
Omat ystäväni ovat naisia, mutta myös mieheni kaverit ovat tulleet hyvin läheisiksi. Tulee siis oltua paljon sekä nais-, mies- että sekaporukoissa.
Oman kokemukseni mukaan nais- ja miesporukat ovat erilaisia. Omissa piireissäni miehet puhuvat asiaorientoituneesti esimerkiksi musiikista, tekniikasta, taiteesta, politiikasta, historiasta ja yhteiskunnallisista aiheista. Henkilökohtaiset asiat sivutaan hyvin lyhyesti eikä syvällisiin aiheisiin mennä lainkaan, vaikka porukalla olisi tunnettu kymmeniä vuosia. Tunteista ei juurikaan puhuta.
Naiset taas keskustelevat samoista aiheista, mutta usein omasta henkilökohtaisesta näkökulmastaan käsin. Puhutaan paljon haaveista, peloista, epävarmuuksista, häpeästäkin. Omasta mielestäni naiset ovat alttiimpia olemaan omia itsejään ja avautuvat helpommin, eivät myöskään besserwisseröi tai esitä kovempaa tai menestyneenpää kuin ovatkaan.
Meikeistä, sisustuksesta tai urheilusta ei omissa piireissäni porukalla juurikaan keskustella minkään sukupuolen kesken. En tunne kanoja tai äijäilijöitä.
Miesporukassa en todellakaan halua mitään erikoiskohtelua naisena tai ole siellä keikistelemässä kenellekään, mutta on mukavaa väitellä historiasta tai vertailla kitaristeja. Omat bnaiskaverini eivät oikein lähde tällaisiin keskusteluihin.
Itse ajattelen siis, että naisporukoissa eivät viihdy ihmiset, jotka pitävät pinnallisemmasta ja faktakeskeisemmästä keskustelusta. He eivät halua avautua mistään henkilökohtaisesta.
Miesporukassa taas eivät viihdy ne, jotka eivät pärjää asiakeskustelussa tai turhautuvat knoppailuun. Tämä on oma käsitykseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi esimerkki, toisenlaisiakin on. Olen itse varttunut usean veljen keskellä, ja varmaan omaksunut sieltä tietyn äijämäisen suoruuden. En siis osaa sellaisia "onpa ihanat verhot" -kujerruksia.
Tykkään puhua uutisaiheista, esim. taloudesta, politiikasta ja konflikteista. Toisaalta myös leffoista ja muista taiteista.
Tuo on just se ärsyttävä asia. Kukaan minun ystävistäni ei koskaan kujerra mitään mistään verhoista. Me puhutaan uutisista, taloudesta, politiikasta, taiteista ja tieteistä. Ja yllätys yllätys, mun ystävät on sekä naisia että miehiä. Miksi helvetissä sä leimaat kaikki naiset joksikin kujertelijoiksi?
Ei vitussa kukaan puhu mistään taloudesta, politiikasta, taiteista ja tieteistä kavereiden kanssa :O
No ei ainakaan miesten kaveriporukoissa.
Ehkä joku Nalle ja konsernijohtaja Stadigh saattavat puhua jos istuvat iltaa Halikon kartanolla sikarin ja laadukkaan skottiviskin parissa.
Nyt ymmärrän jos joku nainen haluaa miesten seuraan jos naisten piireissä on noin jäykkä meno, haha.
Todellakin viihdyn enemmän miesten seurassa. Naiset on kauheita juoruakkoja. En kestä olla sellaisten kanssa tekemisissä. Ja naiset puhuu yleensä meikeistä, shoppailuista, kampaamokäynneistä, kaikesta sellaisesta, mistä itse en jaksa puhua.
Ei mua tosin mitkään autotkaan kiinnosta, mistä miehet monesti keskustelevat keskenään, mutta miehet on paljon rennompia, huumori kukoistaa, voi puhua mistä vaan, meininki on vapaampaa, hauskempaa, järkevämpää jne, kuin naisten kotkotukset.
Mulle on ihan sama mitä mieltä muut on siitä, että tykkään ja olenkin aina miesten seurassa. En ole mikään huomioh#ora, en kaipaa misten ihannointia, en ole mikään "yksi jätkistä". Oon normaali nainen, joka vaan yksinkertaisesti viihtyy paremmin miesten seurassa. Toki en kaikkien miesten, riippuu sekin niin ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Omat ystäväni ovat naisia, mutta myös mieheni kaverit ovat tulleet hyvin läheisiksi. Tulee siis oltua paljon sekä nais-, mies- että sekaporukoissa.
Oman kokemukseni mukaan nais- ja miesporukat ovat erilaisia. Omissa piireissäni miehet puhuvat asiaorientoituneesti esimerkiksi musiikista, tekniikasta, taiteesta, politiikasta, historiasta ja yhteiskunnallisista aiheista. Henkilökohtaiset asiat sivutaan hyvin lyhyesti eikä syvällisiin aiheisiin mennä lainkaan, vaikka porukalla olisi tunnettu kymmeniä vuosia. Tunteista ei juurikaan puhuta.
Naiset taas keskustelevat samoista aiheista, mutta usein omasta henkilökohtaisesta näkökulmastaan käsin. Puhutaan paljon haaveista, peloista, epävarmuuksista, häpeästäkin. Omasta mielestäni naiset ovat alttiimpia olemaan omia itsejään ja avautuvat helpommin, eivät myöskään besserwisseröi tai esitä kovempaa tai menestyneenpää kuin ovatkaan.
Meikeistä, sisustuksesta tai urheilusta ei omissa piireissäni porukalla juurikaan keskustella minkään sukupuolen kesken. En tunne kanoja tai äijäilijöitä.
Miesporukassa en todellakaan halua mitään erikoiskohtelua naisena tai ole siellä keikistelemässä kenellekään, mutta on mukavaa väitellä historiasta tai vertailla kitaristeja. Omat bnaiskaverini eivät oikein lähde tällaisiin keskusteluihin.
Itse ajattelen siis, että naisporukoissa eivät viihdy ihmiset, jotka pitävät pinnallisemmasta ja faktakeskeisemmästä keskustelusta. He eivät halua avautua mistään henkilökohtaisesta.
Miesporukassa taas eivät viihdy ne, jotka eivät pärjää asiakeskustelussa tai turhautuvat knoppailuun. Tämä on oma käsitykseni.
True!
Poikani muuten kerran kysyi minulta miten naisia pitäisi lähestyä ja mitä niille kannattaisi sanoa. Neuvoin juttelemaan kuten poikapuolisille kavereille. Jos synkkaa, niin homma etenee. Jokatapauksessa saa ainakin uuden tuttavuuden ja ehkä jopa kaverin.
Mun mielestä kaikissa jotka valitsee seuransa sukupuolen perusteella, on jotakin vikaa ;)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kaikissa jotka valitsee seuransa sukupuolen perusteella, on jotakin vikaa ;)
Tuohan on mahtava synninpäästö kaikille meille, jotka koemme ettemme tule hyväksytyiksi naisporukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi esimerkki, toisenlaisiakin on. Olen itse varttunut usean veljen keskellä, ja varmaan omaksunut sieltä tietyn äijämäisen suoruuden. En siis osaa sellaisia "onpa ihanat verhot" -kujerruksia.
Tykkään puhua uutisaiheista, esim. taloudesta, politiikasta ja konflikteista. Toisaalta myös leffoista ja muista taiteista.
En ole miesporukan prinsessa, päinvastoin inhoan persoonaani kohdistuvaa huomiota. Olen kiinnostuneempi asioista kuin ihmisistä, ja tuntuu että monet naiset puhuvat koko ajan vain itsestään. En osaa meikata enkä seuraa muotia. Tällaisena koen, että miehet hyväksyvät minut paremmin.
Tämä on just se vika, mitä ap kysyy. "Hyvä jätkä" -muijat leimaavat muut naiset tyhjäpäiksi, jotka ovat kanoja eivätkä puhu muista kuin meikeistä ja kynsistä.
Ei me eletä islamissa. Saadaan olla keskenämme kavereita sukupuolesta piittaamatta.
Ennenvanhaan miehet ja naiset kerääntyivät Suomessakin eri porukoihin ja jopa eri huoneisiin saman sukupuolen kanssa juhlissa.
Hienoa, että ajat ovat muuttuneet.
Sellaista ihmistä, joka ei ''tule toimeen toisen sukupuolen kanssa'', koska *aseta tähän stereotypia* , pidän hankalina ihmisinä. Ei voi olla, että ei tule toimeen 50% maapallon väestöstä kanssa tai tästä joukosta ei muka löytäisi ystävää. Silloin on aika katsoa peiliin ja kysyä, että mikä MINUSSA on vikana, kun olen niin hankala? Itse olen aika stereotyyppisellä tavalla miesmäinen nainen, työssäkin 99%:ia on miehiä, mutta en todellakaan niin typerä pikku kananen, että kohotan itseni ''muiden naisien'' yläpuolelle ja kehuskelen, että tulen paremmin miesten kanssa toimeen (toki hieman flirttailu-komponenttia siihen sekoittaen).
Ei minunkaan ystävistäni kukaan kujertele verhoista. Ihan samoista asioista puhutaan kuin teidänkin kaveripiirissänne. Miksi loukkaannut kujertelijoiden puolesta, jos heitä ei kaveripiirissäsi yhtään ole?