Lue keskustelun säännöt.
Mitä vikaa miesten seurassa viihtyvässä naisessa on?
21.10.2017 |
Jos valitsee mieluummin miesten kuin naisten seuran ja tuntee olonsa vapaammaksi miesten kanssa. Miksi tällaisella naisella on huono itse tunto, pätemisen tarve ym.? Miksei voi vaan pitää miesten seurasta enemmän? Ei silti tarkoita että haluaa olla yksi jätkistä, patempi kuin muut naiset jne. Palstalla on viime aikoina lytätty tällaiset naiset ihan täysin. Selittäkää minulle!
Kommentit (104)
Naisetko siis pitävät miehiä parempina jos heille on tärkeää, että naiset voivat olla miestenkin kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi esimerkki, toisenlaisiakin on. Olen itse varttunut usean veljen keskellä, ja varmaan omaksunut sieltä tietyn äijämäisen suoruuden. En siis osaa sellaisia "onpa ihanat verhot" -kujerruksia.
Tykkään puhua uutisaiheista, esim. taloudesta, politiikasta ja konflikteista. Toisaalta myös leffoista ja muista taiteista.
En ole miesporukan prinsessa, päinvastoin inhoan persoonaani kohdistuvaa huomiota. Olen kiinnostuneempi asioista kuin ihmisistä, ja tuntuu että monet naiset puhuvat koko ajan vain itsestään. En osaa meikata enkä seuraa muotia. Tällaisena koen, että miehet hyväksyvät minut paremmin.
Tämä on just se vika, mitä ap kysyy. "Hyvä jätkä" -muijat leimaavat muut naiset tyhjäpäiksi, jotka ovat kanoja eivätkä puhu muista kuin meikeistä ja kynsistä.
Miksi se jos joku viihtyy miesten kanssa leimaa naiset tyhjäpäiksi? Eikö miesten viihtyminen miesten kanssa tee sitä? Miksi sukupuolen pitäisi määritellä kenen kanssa saa viihtyä?
No miesten porukkaan nainen sentään otetaan, mutta miehen olisi erittäin vaikea päästä naisten seuraan vastaavalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi esimerkki, toisenlaisiakin on. Olen itse varttunut usean veljen keskellä, ja varmaan omaksunut sieltä tietyn äijämäisen suoruuden. En siis osaa sellaisia "onpa ihanat verhot" -kujerruksia.
Tykkään puhua uutisaiheista, esim. taloudesta, politiikasta ja konflikteista. Toisaalta myös leffoista ja muista taiteista.
En ole miesporukan prinsessa, päinvastoin inhoan persoonaani kohdistuvaa huomiota. Olen kiinnostuneempi asioista kuin ihmisistä, ja tuntuu että monet naiset puhuvat koko ajan vain itsestään. En osaa meikata enkä seuraa muotia. Tällaisena koen, että miehet hyväksyvät minut paremmin.
Tämä on just se vika, mitä ap kysyy. "Hyvä jätkä" -muijat leimaavat muut naiset tyhjäpäiksi, jotka ovat kanoja eivätkä puhu muista kuin meikeistä ja kynsistä.
Nyt tuntuu, että aika moni lukee vähän mitä tahtoo. Tarkennus: koen että monet naiset eivät hyväksy minua joukkoonsa. Esimerkiksi baarissa minun ympäriltäni lähdetään pois. Miehet taas hakeutuvat seuraani.
Vika on tietysti omani, kuinkas muutenkaan.
Senkun jokainen pyörii missä porukoissa pyörii, mutta on aivan turha perustella sitä sillä, että se porukka, missä ei pyöri, on huonompi. Tai että iskostetaan jotain 1800-luvun sterotypioita naisista puhumassa vain kodinhoidosta, meikeistä, hiuksista. Tai että miehet ovat suorempi tai että naiset juoruavat yms. Kaikki esimerkit tämän ketjun miesten kanssa aikaa viettäviltä naisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi esimerkki, toisenlaisiakin on. Olen itse varttunut usean veljen keskellä, ja varmaan omaksunut sieltä tietyn äijämäisen suoruuden. En siis osaa sellaisia "onpa ihanat verhot" -kujerruksia.
Tykkään puhua uutisaiheista, esim. taloudesta, politiikasta ja konflikteista. Toisaalta myös leffoista ja muista taiteista.
Tuo on just se ärsyttävä asia. Kukaan minun ystävistäni ei koskaan kujerra mitään mistään verhoista. Me puhutaan uutisista, taloudesta, politiikasta, taiteista ja tieteistä. Ja yllätys yllätys, mun ystävät on sekä naisia että miehiä. Miksi helvetissä sä leimaat kaikki naiset joksikin kujertelijoiksi?
Ei vitussa kukaan puhu mistään taloudesta, politiikasta, taiteista ja tieteistä kavereiden kanssa :O
Todellakin puhuu, ja on puhuttu vuosikymmeniä. Mistä te sitten puhutte, julkkisten tisseistä ja uusista kännyköistä vai?
Osaakos joku sitten kertoa, miksi miesten kanssa on helpompi tulla toimeen? Johtuuko se geeneistä, hormoneista, peniksestä vai mistä? Onko naisten, joihin siis itsekin kuulutte, biologiaan siis teidän mielestänne kirjattu jotakin, joka tekee sen, että naiset osaavat puhua vain verhoista? Kuinka itse olette rikkoneet tuon biologisen säännön? Oletteko siis ns. epänaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi esimerkki, toisenlaisiakin on. Olen itse varttunut usean veljen keskellä, ja varmaan omaksunut sieltä tietyn äijämäisen suoruuden. En siis osaa sellaisia "onpa ihanat verhot" -kujerruksia.
Tykkään puhua uutisaiheista, esim. taloudesta, politiikasta ja konflikteista. Toisaalta myös leffoista ja muista taiteista.
Tuo on just se ärsyttävä asia. Kukaan minun ystävistäni ei koskaan kujerra mitään mistään verhoista. Me puhutaan uutisista, taloudesta, politiikasta, taiteista ja tieteistä. Ja yllätys yllätys, mun ystävät on sekä naisia että miehiä. Miksi helvetissä sä leimaat kaikki naiset joksikin kujertelijoiksi?
Ei vitussa kukaan puhu mistään taloudesta, politiikasta, taiteista ja tieteistä kavereiden kanssa :O
Todellakin puhuu, ja on puhuttu vuosikymmeniä. Mistä te sitten puhutte, julkkisten tisseistä ja uusista kännyköistä vai?
Mun miestyökaverit itse asiassa puhuu mulle naisten per*eistä ja autoista. Näistä puhuu myös keskenään. Henkevää juttua korkeakoulutetuilta ihmisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Osaakos joku sitten kertoa, miksi miesten kanssa on helpompi tulla toimeen? Johtuuko se geeneistä, hormoneista, peniksestä vai mistä? Onko naisten, joihin siis itsekin kuulutte, biologiaan siis teidän mielestänne kirjattu jotakin, joka tekee sen, että naiset osaavat puhua vain verhoista? Kuinka itse olette rikkoneet tuon biologisen säännön? Oletteko siis ns. epänaisia?
Ainakin naiset pitävät kovempaa ryhmäkuria. Porukassa on osoitettu oma paikkansa kullekin. Puhutaan ns. nokkimisjärjestyksestä. Tämä muodostuu päällekäyvyyden, sosiaalisen statuksen, ulkonäön jne. mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaakos joku sitten kertoa, miksi miesten kanssa on helpompi tulla toimeen? Johtuuko se geeneistä, hormoneista, peniksestä vai mistä? Onko naisten, joihin siis itsekin kuulutte, biologiaan siis teidän mielestänne kirjattu jotakin, joka tekee sen, että naiset osaavat puhua vain verhoista? Kuinka itse olette rikkoneet tuon biologisen säännön? Oletteko siis ns. epänaisia?
Tajusin tässä keskustelussa että minun syyni taitaa olla se ettei miehet puhu omista negatiivisista yksityisistä ajatuksistaan. Ehkä syy on sekä miesten että minun kasvatuksessa molemmissa. Koen olevani nainen enkä mikään jätkä.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin viihdyn enemmän miesten seurassa. Naiset on kauheita juoruakkoja. En kestä olla sellaisten kanssa tekemisissä. Ja naiset puhuu yleensä meikeistä, shoppailuista, kampaamokäynneistä, kaikesta sellaisesta, mistä itse en jaksa puhua.
Ei mua tosin mitkään autotkaan kiinnosta, mistä miehet monesti keskustelevat keskenään, mutta miehet on paljon rennompia, huumori kukoistaa, voi puhua mistä vaan, meininki on vapaampaa, hauskempaa, järkevämpää jne, kuin naisten kotkotukset.
Mulle on ihan sama mitä mieltä muut on siitä, että tykkään ja olenkin aina miesten seurassa. En ole mikään huomioh#ora, en kaipaa misten ihannointia, en ole mikään "yksi jätkistä". Oon normaali nainen, joka vaan yksinkertaisesti viihtyy paremmin miesten seurassa. Toki en kaikkien miesten, riippuu sekin niin ihmisistä.
Ei mulla oo yhtään naiskaveria joka puhuis meikeistä, shoppailusta tai kampaamokäynneistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin viihdyn enemmän miesten seurassa. Naiset on kauheita juoruakkoja. En kestä olla sellaisten kanssa tekemisissä. Ja naiset puhuu yleensä meikeistä, shoppailuista, kampaamokäynneistä, kaikesta sellaisesta, mistä itse en jaksa puhua.
Ei mua tosin mitkään autotkaan kiinnosta, mistä miehet monesti keskustelevat keskenään, mutta miehet on paljon rennompia, huumori kukoistaa, voi puhua mistä vaan, meininki on vapaampaa, hauskempaa, järkevämpää jne, kuin naisten kotkotukset.
Mulle on ihan sama mitä mieltä muut on siitä, että tykkään ja olenkin aina miesten seurassa. En ole mikään huomioh#ora, en kaipaa misten ihannointia, en ole mikään "yksi jätkistä". Oon normaali nainen, joka vaan yksinkertaisesti viihtyy paremmin miesten seurassa. Toki en kaikkien miesten, riippuu sekin niin ihmisistä.
Ei mulla oo yhtään naiskaveria joka puhuis meikeistä, shoppailusta tai kampaamokäynneistä
Mulla on, ne on silti mun hyviä ystäviä :)
Vierailija kirjoitti:
Osaakos joku sitten kertoa, miksi miesten kanssa on helpompi tulla toimeen? Johtuuko se geeneistä, hormoneista, peniksestä vai mistä? Onko naisten, joihin siis itsekin kuulutte, biologiaan siis teidän mielestänne kirjattu jotakin, joka tekee sen, että naiset osaavat puhua vain verhoista? Kuinka itse olette rikkoneet tuon biologisen säännön? Oletteko siis ns. epänaisia?
Olen se, joka mainitsi nuo verhot - aavistamatta, millaisia olkiukkoja niistä rakennettaisiin.
Eli en usko "vain verhoista" puhumisen olevan naisten geeneissä. Mutta sen tiedän, että kasvoin isän ja veljien kanssa. Äitini oli pitkäaikaissairas. Meillä ei ollut hienoja verhoja, enkä vieläkään ymmärrä mitään sisustamisen päälle. Vaatteilleni naurettiin koulussa. Niinpä minusta tuli asiakeskeinen hikari.
Eli ilmeisesti kysymyksessä on oma huono itsetuntoni. Monet naiset ilmeisesti vaistoavat sen, mutta onneksi miespuolisille tutuille ja muutamille rakkaille ystäville sukupuolesta riippumatta kelpaan tällaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No täytyy olla aika karju ämmä kyseessä. Meidän kulmilla ainakaan kukaan strong intepenttentt vuman roiku noiden karjujen kanssa!!! Älytöntä että osa meidän omista pikkusista on alentunut noiden sikojen tasolle! Stei tyketer sisterrs!🤙🏻
Pirkkopvp
Itse oon aina viihtynyt vain naisseurassa, en ystävysty miesten kanssa helposti. Mun on jotenkin vaikea keksiä sanottavaa miehille.
Nyt syksyllä oon kuitenki "joutunu" työskentelee miesporukassa ja täytyy myöntää ett vähän harmittaa että mulla ei oo miespuolisia kavereita kun siinä porukassa on ollu niin helppoo olla! Meno on paljon rennompaa, kukaan ei puhu paskaa toisesta ja jos puhuukin niin se sanotaan päin naamaa mutta ei mitenkään vittuilemalla tai passiivisagressiivisesti. Naispuolisilta kavereilta jos kysyn jonkun kinkkisen kysymyksen niin ne joko parahtaa ettei tiedä tai sitten vastataan siihen tyyliin ett mulle tulee sellanen olo kuin olisin maailman idiootein. Tässä työporukassa taas jos vastauksena on "en tiedä" niin sitä vastausta ruvetaan kuitenkin miettimään, eikä itketä ku on niin vaikeeta. Naisporukassa aina joutuu miettii ett mitähä toiki musta ajattelee, vittuuko se siinä virnistelee tai pyörittelee silmiään. Pitäsköhä hakee jatkossa töihin vain miesvaltasille aloille..
Voi kun te dinosaurukset tajuaisitte, että maailma on jo muuttunut nuorilla. Erottelua sukupuoliin ei enää ole.
Hypätkää samaan kärryyn.
Ei kerrassaan mitään vikaa. Ihmetyttää vain, että ihanko oikeasti joissain naisporukoissa puhutaan vaatteista, shoppailusta ja meikeistä? Toi on niin jännä stereotypia, joka tässäkin ketjussa on tullut esille. Omissa naisporukoissa ei kyllä todellakaan puhuta noista, vaikka kaikki niitä jossain määrin harrastavatkin. Totta on, että paljon puhutaan hlökohtaisista asioista, mutta yleensä kysymyksessä on oman käyttäytymisen arviointi ja sen vaikutus ympäröivään maailmaan sekä kehittyminen ihmisenä. Sen lisäksi puhutaan kulttuurista, yhteiskunnallisista asioista, musiikista ja mikä nyt ketäkin sattuu kiinnostamaan. Sama juttu työkavereiden jne. kesken.
Puhuuko miehet sitten vaan autoista ja työkaluista? En usko.
T. Naisten, mutta välillä miestenkin seurassa viihtyvä nainen.
Eräänlaista naisvihaa omaa sukupuolta kohtaan tuo että niputetaan kaikki muut naiset samaan ja haukutaan "perinteiset naistenjutut" turhaksi kotkotukseksi ja asetutaan itse muka sen yläpuolelle
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi esimerkki, toisenlaisiakin on. Olen itse varttunut usean veljen keskellä, ja varmaan omaksunut sieltä tietyn äijämäisen suoruuden. En siis osaa sellaisia "onpa ihanat verhot" -kujerruksia.
Tykkään puhua uutisaiheista, esim. taloudesta, politiikasta ja konflikteista. Toisaalta myös leffoista ja muista taiteista.
En ole miesporukan prinsessa, päinvastoin inhoan persoonaani kohdistuvaa huomiota. Olen kiinnostuneempi asioista kuin ihmisistä, ja tuntuu että monet naiset puhuvat koko ajan vain itsestään. En osaa meikata enkä seuraa muotia. Tällaisena koen, että miehet hyväksyvät minut paremmin.
syyllistyt juuri siihen yleistämiseen, josta ketjussa on monta kirjoitusta: ihan kuin naiset ei osaisi puhua muuten kuin verhoists kujerrellen. Et kai oikeasti ole tosissasi, että taiteesta, politiikasta, uutisaiheista, taloudesta, leffoista sun muusta voi puhua vain miesten kanssa ?! On myös outoa, että niputat meidät muut naiset muotia seuraaviksi ja meikkaaviksi kanoiksi, jotka eivät hyväksy sinua jos et meikkaa etkä seuraa muotia.
Avaa silmäsi hyvä ihminen, maailmassa on tosi paljon naisia jotka ovat hyviä tyyppejä, fiksuja, aivan omanlaisiaan ihmisiä, joita kiinnostaa tosi monenlaiset ja erilaiset asiat.
Minä en kyllä puhu miesten kanssa mistään älykkäästä. En naistenkaan kanssa. Syy ei ole siis se. Ehkä ero on juuri tuo henk koht kulman puuttuminen miesten kanssa. Tai lähinnä negatiivisen kulman puuttuminen.