Lue keskustelun säännöt.
Onko pääkaupunkiseudulla asuminen tän arvoista
Niin, tätä olen miettinyt jo pitkään ja alan kallistua sille kannalle että ei ole. Mikä täällä lopulta on niin hienoa? Onhan se kiva kun on kaikki palvelut saatavilla ja vapaa-ajan huvituksia vaikka mitä. Mutta paljonko näitä kaikkia mahdollisuuksia oikeasti tulee käytettyä? Ja kun miettii näitä asumiskustannuksia täällä niin alkaa kyllä kyseenalaistamaan koko homman järkevyyttä. Suomi on kuitenkin täynnä muitakin erikokoisia kaupunkeja ettei ihan keskellä ei mitään tarvitsisi elää vaikka täältä lähtisi. Jossain pikkukaupungissa elämänmeno olisi rauhallista ja stressitöntä. Töihnkään ei olisi pakko heti mennä, rahat riittäisi muutenkin kun laittaisi myyntiin Helsingin asunnon ja ostaisi halvan asunnon sieltä jostain. Saisi rauhassa miettiä mitä loppuelämältään haluaa. Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa. Nuorena en edes ajatellut pois muuttamista, ehkä olen vaan liian vanha (39v) tällaiseen ja kaipaan rauhaa. Yöelämä ei kiinnosta ollenkaan ja muutenkin aika pienet sosiaaliset kuviot ovat minulle ihan riittävät. Näin kirjoitettuna näen itsekin että ilman muuta minun kannattaisi lähteä. Minulla on puoliso jonka kanssa ollaan vähän puhuttu aiheesta. Hänkään ei olisi muuttoa vastaan joten ihan yksin en olisi. Silti jokin pistää vastaan. Kai sitä on niin juurtunut tänne. Onko joku lähtenyt pois täältä? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko kaduttanut ollenkaan?
Kommentit (1246)
Mitä elämää sellainen on että asutaan kuutiossa päälekkäin ja pitkittäin. Tulee mieleen häkkikanalat. Pitää päästä ulos möyhentämään omaa puutarhaa ja napsaisita kirsikka tai omena omasta puusta. Talvella luoda lunta ja kesällä leikata nurmikkoa. Kuunnella lintujen laulua ja vetää keuhkot täyteen raikasta ulkoilmaa. Kuunnella rauhallisuutta ja hiljaisuutta. Lämmittää ulkosauna ja tuntea koivun tuohen tuoksu puiden rasahdellessa kiukaan alla. Taitella vihta pihakoivusta ja istua kesäiltana löylyn jälkeen ulkona makkaroita grillaten. Pelata vaikkapa sulkapalloa tai mölkkyä sekä heittää tikkaa. Kävellä paljain varpain nurmikolla ja tuntea yhteys luontoon ja siihen että on oikeasti elossa ja palanen luontoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kivibunkkerit kirjoitti:
Mitä elämää sellainen on että asutaan kuutiossa päälekkäin ja pitkittäin. Tulee mieleen häkkikanalat. Pitää päästä ulos möyhentämään omaa puutarhaa ja napsaisita kirsikka tai omena omasta puusta. Talvella luoda lunta ja kesällä leikata nurmikkoa. Kuunnella lintujen laulua ja vetää keuhkot täyteen raikasta ulkoilmaa. Kuunnella rauhallisuutta ja hiljaisuutta. Lämmittää ulkosauna ja tuntea koivun tuohen tuoksu puiden rasahdellessa kiukaan alla. Taitella vihta pihakoivusta ja istua kesäiltana löylyn jälkeen ulkona makkaroita grillaten. Pelata vaikkapa sulkapalloa tai mölkkyä sekä heittää tikkaa. Kävellä paljain varpain nurmikolla ja tuntea yhteys luontoon ja siihen että on oikeasti elossa ja palanen luontoa.
Kuvasit meidän kesämökkiä. Siellä on somaa olla valoisaan aikaan. Mutta marraskuussa on ihanaa, kun kaikki kaupungin ilot ovat lähellä. Meillä suomalaisilla on onneksi mahdollisuus saada molemmat!
Vierailija kirjoitti:
Autoilusta ja omakotitaloista: kyllä ekologisuus ja ilmastonmuutoksen torjunta ovat erinomaisia syitä asua mahdollisimman tiiviissä ja kehittyneestä kaupungissa. Infra on tiivis ja julkinen liikenne toimivaa, asunnot tarpeeksi peniä, kaukolämpö, palveluilla tarpeeksi käyttäjiä ( ei uimahallia kahdensadan asukkaan tarpeisiin, erillistalot, pitkät välimatkat jne).
Ihme, ettei tätä argumenttia ole 50 sivussa otettu esiin? Kertoo aika paljon keskustelu tasosta.
Tiiviillä pientaloasutuksella saadaan yhtä tehokasta kaupunkirakennetta kuin kerrostaloilla, mutta pientaloasujalla on mahdollisuus tehdä muita valintoja, kuten viljellä jotain pihallaan, asentaa aurinkopaneeleja, lämmittää puilla.
20 000 asukkaan kaupunki jossa on tiivis kaupunkirakenne palvelujen ympärillä viiden kilometrin säteellä, toimii pyöräily-ja kävelykaupunkina. Tällaisia on suunniteltu Hollantiin, tällaisia on Suomessa jo vanhastaan. Puutalot ovat myös ekologisia verrattuna kivikaupunkiin. Myös isojen kaupunkien bussiliikenne käyttää fossiilisia polttoaineita. Pikkukaupungissa kuljetaan paljon kävellen ja pyörällä koska se on helppoa, ilmaista ja sitä voi tehdä ilman ajokorttia. Ekologisuus tulee kaupan päälle eikä sitä tarvitse korostaa.
Pikkukaupunkiasukkaan elämäntapa on ekologinen valinta, joka perustuu siihen ettei kulutus ja viihdykkeet ole pääasia, ja että lyhyet välimatkat ja luonto on arvona asteikolla tosi korkealla. Helsingin ulkopuolella ei ole harvaan asuttua maaseutua vaan vireitä ja tiiviitä pikkukaupunkeja.
Vierailija kirjoitti:
kivibunkkerit kirjoitti:
Mitä elämää sellainen on että asutaan kuutiossa päälekkäin ja pitkittäin. Tulee mieleen häkkikanalat. Pitää päästä ulos möyhentämään omaa puutarhaa ja napsaisita kirsikka tai omena omasta puusta. Talvella luoda lunta ja kesällä leikata nurmikkoa. Kuunnella lintujen laulua ja vetää keuhkot täyteen raikasta ulkoilmaa. Kuunnella rauhallisuutta ja hiljaisuutta. Lämmittää ulkosauna ja tuntea koivun tuohen tuoksu puiden rasahdellessa kiukaan alla. Taitella vihta pihakoivusta ja istua kesäiltana löylyn jälkeen ulkona makkaroita grillaten. Pelata vaikkapa sulkapalloa tai mölkkyä sekä heittää tikkaa. Kävellä paljain varpain nurmikolla ja tuntea yhteys luontoon ja siihen että on oikeasti elossa ja palanen luontoa.
Kuvasit meidän kesämökkiä. Siellä on somaa olla valoisaan aikaan. Mutta marraskuussa on ihanaa, kun kaikki kaupungin ilot ovat lähellä. Meillä suomalaisilla on onneksi mahdollisuus saada molemmat!
Jos tarkoitat kaupungin iloilla baareja, niin kaikki eivät niistä saa mitään iloa. Jos kauppoja, niin ihminen ei oikeasti tarvitse hirvittävän paljon uutta tavaraa jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autoilusta ja omakotitaloista: kyllä ekologisuus ja ilmastonmuutoksen torjunta ovat erinomaisia syitä asua mahdollisimman tiiviissä ja kehittyneestä kaupungissa. Infra on tiivis ja julkinen liikenne toimivaa, asunnot tarpeeksi peniä, kaukolämpö, palveluilla tarpeeksi käyttäjiä ( ei uimahallia kahdensadan asukkaan tarpeisiin, erillistalot, pitkät välimatkat jne).
Ihme, ettei tätä argumenttia ole 50 sivussa otettu esiin? Kertoo aika paljon keskustelu tasosta.
Tiiviillä pientaloasutuksella saadaan yhtä tehokasta kaupunkirakennetta kuin kerrostaloilla, mutta pientaloasujalla on mahdollisuus tehdä muita valintoja, kuten viljellä jotain pihallaan, asentaa aurinkopaneeleja, lämmittää puilla.
20 000 asukkaan kaupunki jossa on tiivis kaupunkirakenne palvelujen ympärillä viiden kilometrin säteellä, toimii pyöräily-ja kävelykaupunkina. Tällaisia on suunniteltu Hollantiin, tällaisia on Suomessa jo vanhastaan. Puutalot ovat myös ekologisia verrattuna kivikaupunkiin. Myös isojen kaupunkien bussiliikenne käyttää fossiilisia polttoaineita. Pikkukaupungissa kuljetaan paljon kävellen ja pyörällä koska se on helppoa, ilmaista ja sitä voi tehdä ilman ajokorttia. Ekologisuus tulee kaupan päälle eikä sitä tarvitse korostaa.
Pikkukaupunkiasukkaan elämäntapa on ekologinen valinta, joka perustuu siihen ettei kulutus ja viihdykkeet ole pääasia, ja että lyhyet välimatkat ja luonto on arvona asteikolla tosi korkealla. Helsingin ulkopuolella ei ole harvaan asuttua maaseutua vaan vireitä ja tiiviitä pikkukaupunkeja.
Pikkukaupungit olisivat ihania ja ne menestyvätkin Hollannin kaltaisissa tiheästi asutetuissa maissa. Meitä valitettavasti on liian vähän ja pikkukaupungit menettävät koko ajan asukkaita alueensa keskuskaupungille. Palveluja karsitaan, koulutuspaikat keskitetään, töitä ei molemmille puolisoille vältämättä löydy jne. Nyt vielä Soten myötä aluesairaalatkin lopettavat, verotoimistot, käräjäoikeudet ym valtion virastot lakkautetaan. Nykynäkymin tulevaisuus on synkkä.
Pääkaupunkiseudun lisäksi ainakin Kuopio, Oulu, Jyväskylä, Tampere ja Turku vetävät maakunnista asukkaita ja kasvavat. Joensuu, Rovaniemi, Lappeenranta, Mikkeli, Vaasa ja Seinäjoki ovat siinä ja siinä, muut kaupungit(joitain ison kaupungin kyljessä olevia lukuunottamatta) menettävät väestöään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kivibunkkerit kirjoitti:
Mitä elämää sellainen on että asutaan kuutiossa päälekkäin ja pitkittäin. Tulee mieleen häkkikanalat. Pitää päästä ulos möyhentämään omaa puutarhaa ja napsaisita kirsikka tai omena omasta puusta. Talvella luoda lunta ja kesällä leikata nurmikkoa. Kuunnella lintujen laulua ja vetää keuhkot täyteen raikasta ulkoilmaa. Kuunnella rauhallisuutta ja hiljaisuutta. Lämmittää ulkosauna ja tuntea koivun tuohen tuoksu puiden rasahdellessa kiukaan alla. Taitella vihta pihakoivusta ja istua kesäiltana löylyn jälkeen ulkona makkaroita grillaten. Pelata vaikkapa sulkapalloa tai mölkkyä sekä heittää tikkaa. Kävellä paljain varpain nurmikolla ja tuntea yhteys luontoon ja siihen että on oikeasti elossa ja palanen luontoa.
Kuvasit meidän kesämökkiä. Siellä on somaa olla valoisaan aikaan. Mutta marraskuussa on ihanaa, kun kaikki kaupungin ilot ovat lähellä. Meillä suomalaisilla on onneksi mahdollisuus saada molemmat!
Jos tarkoitat kaupungin iloilla baareja, niin kaikki eivät niistä saa mitään iloa. Jos kauppoja, niin ihminen ei oikeasti tarvitse hirvittävän paljon uutta tavaraa jatkuvasti.
En tarkoita baareja vaan sitä, että voi kävellä töihin tai käydä vaikka lauantaibrunssilla lapsia tapaamassa ja kaupunginorkesterin konserteissa(kausikortti). Se on kaupungissa kivaa, kun ei tarvitse suunnitella asioita pitkällä tähtäimelle vaan voi lähteä vaikka teatteriin tai syömään ihan tuosta vaan.
Ja kesällä on sitten mukava tehdä niitä vastoja, saunoa savusaunassa, tonkia maata ja saada poimia marjoja ja sieniä metsästä. Molempi parempi!
Kyllä maaseudultakin pääsee teatteriin tai konserttiin jos niissä muutaman kerran vuodessa käy. Lapset taas tulevat kotiimme syömään eikä tapailla baareissa brunsseilla. Kaupunkielämä sopii laiskoille pintaliitäjille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo... Aina kun joku kysyy mikä Helsingissä on hyvää, listaan museot, kaupat, kulttuurin, mutta kuinka usein oikeasti käyn niissä? Kerran vuodessa? Ihan hyvin voisin asua jossain pikkukaupungissa ja tehdä pari kertaa vuodessa viikonloppumatkan Helsinkiin. Ainut vaan, että alallani ei ole työpaikkoja muualla Suomessa...
Näissä voi kyllä käydä, vaikka ei Helsingissä asuisikaan. Itse käyn korkeasaaressa ehkä kerran viidessä vuodessa, eikä todellakaan kiinnostaisi käydä useammin.
Toisekseen on täysi harhakäsitys, että muualla ei olisi tapahtumia kuin Helsingissä. Etenkin Turku ja Tampere ovat erittäin tapahtumarikkaita kaupunkeja, joten tekemistä on enemmän kuin ehtii tehdä. Suoraan sanottuna en oikein tiedä mitä noista ei löytyisi, jota Helsingistä löytyy. Helsinki on isompi ja siellä on enemmän vilkkaita paikkoja viettää aikaa, mutta pieneksi Helsinkikin käy jos jotain kunnon kaupungin tunnelmaa on etsimässä. Turussakin on kivoja puistoja ja ravintoloita Aurajoen varrella sekä upea saaristo. Todellakin on puitteet viihtyä, kunhan seura on kohdillaan.
Vaikka Helsingin tapahtumatarjonta onkin hieman parempaa, niin mielestäni tämä ero on aika marginaalinen asuntojen varustelutasoon, sijaintiin ja liikkumisen helppouteen verrattuna, jotka ovat merkittävästi paremmat kaikkialla muualla. Kotona viettää kuitenkin aika paljon aikaa, joten on aika olennaista, että se on miellyttävä. Kun kaikki on lähellä, niin jää enemmän aikaa nauttia siitä palvelutarjonnasta, eikä lähteminen tunnu työläältä. Asunnon saa myös maksettua nopeammin velattomaksi, jolloin pystyy kartuttamaan omaisuuttaan.
Minusta hyvä työtarjonta on ainoa järkevä syy muuttaa Helsinkiin.
Asun Helsingissä, ja kaikki on lähellä. Liikkuminen se vasta helppoa onkin, toisin kuin ”bussi kerran tunnissa ja viimeinen menee yhdeksältä”-pakkakunnilla. Asunnot toki maksavat täällä hieman enemmän, mutta kyllä se asunnon maksaminenkin on omaisuuden kartuttamista mitä suuremmissa määrin. Tietty kannattaa hakeutua sellaiseen työhön ja asuntoon, että rahaa jää muuhunkin.
Kaupungissa on paljon hitaampi liikkua kuin maalla. Liikennevaloissa odottelun ja ruuhkan takia lyhyellä matkalla saa aikaa palamaan paljon. Kunhan paikkakunnalta itsestään löytyy palvelut, niin välimatkat hyvinkin lyhyitä ja omalla autolla tai vaikkapa pyörällä pääsee liikkumaan paljon kaupunkia nopeammin. En ole koskaan ymmärtänyt sitä kuinka maalla asuessa puhutaan pitkistä etäisyyksistä. Toki jotkut palvelut ovat kauempana jos kovin pienestä paikkakunnasta puhutaan, mutta valtaosa palveluista on paljon kompaktimmin kasassa kuin suuremmassa kaupungissa. Eli etäisyydet voivat olla jopa lyhyempiä palveluiden välillä ja ainakin ajallisesti ne ovat lähempänä, koska ruuhkia ei ole ja pääset etenemään lähes esteettömästi.
Tampereella julkiset kulkevat lähes yhtä hyvin kuin Helsingissä, joten ei todellakaan tarvitse paljon odotella busseja. Ainoastaan yöliikenne on Helsingissä parempi, mutta toivottavasti asia korjaantuu, kunhan ratikka valmistuu. Määrällisest julkista liikennettä Tampereella on tietenkin paljon vähemmän kuin Helsingissä, mutta asukasmäärä on pienempi ja Tampere on muodoltaan kapea ja pitkä kaupunki, jolloin yksikin bussi tuo sinut aika hyvin lähelle kaikkea.
En ole huomannut hitautta, kun pyyhkäisen junalla n. kymmenessä minuutissa kotoani Vantaalta Helsingin keskustaan. Pyörällä täälläkin muuten monet kulkevat esim. työmatkat, eikä sekään ole sen hitaampaa kuin maaseudulla polkeminen. Entisessä kotikaupungissani kuntaliitosten jälkeen lähin terveysasema on kymmenien kilometrien päässä ja uimahalli vastakkaisessa suunnassa niinikään kymmenien kilometrien päässä. Poliisi on jossakin, siitä ei ole enää vuosikausiin näkynyt vilaustakaan. Joten minä kyllä ymmärrän, miten maalla asuessa puhutaan pitkistä etäisyyksistä.
Juna onkin nopea, koska sen ei tarvitse pysähtyä ketään väistämään. Se ei kuitenkaan mene kovin lähelle itse kohdetta ja kävelyä tulee paljon. Tietenkin omalla kohdallasi voi olla sattumaa ja kohteesi on lähellä raidetta. Puheesi pyöräilystä sen sijaan on täyttä roskaa. Kaupungissa pyöräily on huomattavasti hitaampaa kuin kaupungin ulkopuolella polkeminen. Pitää odottaa liikennevaloissa, väistellä ihmisiä, hidastaa ja kiihdyttää jne.
Asun tällä hetkellä kaupungissa ja minulla on kilometri keskustaan. Asuin ennen maalla ja minulla oli kilometri keskustaan. Pyöräilin maalla tuon matkan melkein puolessa ajasta, joka minulla menee täällä kaupungissa, eikä tuo edes ole vielä ydinkeskustaa. Ydinkeskustassa vauhtini tippuu johonkin 10km/h luokkaan, kun maalla se niin paljon kuin jaloista lähtee, eli reippaalla tahdilla, mutta runttaamatta jotain 30km/h.
Pieni kävely tekee pelkästään hyvää. Ei haittaa minua pätkääkään, että joudun kävelemään juna-asemalta jopa pari sataa metriä. Saisi olla puolestani pidempikin matka, vaan ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Autoilusta ja omakotitaloista: kyllä ekologisuus ja ilmastonmuutoksen torjunta ovat erinomaisia syitä asua mahdollisimman tiiviissä ja kehittyneestä kaupungissa. Infra on tiivis ja julkinen liikenne toimivaa, asunnot tarpeeksi peniä, kaukolämpö, palveluilla tarpeeksi käyttäjiä ( ei uimahallia kahdensadan asukkaan tarpeisiin, erillistalot, pitkät välimatkat jne).
Ihme, ettei tätä argumenttia ole 50 sivussa otettu esiin? Kertoo aika paljon keskustelu tasosta.
ketä kiinnostaa. Ei suomi voi vaikuttaa noihin. kiina ja intia nousee ja se on siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ei ihan alkoholisti ole, niin omalla autolla liikkuminen on varsin vaivatonta. Varsinkin lapsiperheissä normaalisti eletään niin, että edes toinen vanhemmista on ajokuntoinen. En ymmärrä miksi julkista liikennettä hehkutetaan hyvänä syynä asua pääkaupunkiseudulla. Ennemminkin se on syy olla asumatta kun ei välttämättä voi liikkua autolla kun sitä ei saa parkkiin kaverin talon eteen kyläreissulla.
Jos julkista liikennettä ei ole, se tarkoittaa, että sillä omalla autolla joutuu itsensä lisäksi liikuttamaan muutakin perhettä. On noin 10 vuoden jakso, jolloin lapset kykenevät itsenäiseen liikkumiseen, mutta eivät omaa ajokorttia. Eli joko harrastusten pitää olla kävelymatkan etäisyydellä (tai kesällä pyöräilymatkan) tai sitten vanhemmat kuskaavat. Ja jotta liikkuminen on vaivatonta, pitäisi niitä autoja olla perheessä yleensä kaksi (tai jopa useampi, jos on yli 18-vuotiaita lapsia), jottei joudu sumplimaan kenellä auto on tai sopimaan myös ajokortillisten kyytejä.
Tai sitten voi asua kaupungissa hyvien julkisten yhteyksien päässä, ja lepuuttaa jalkojaan sohvalla kuskaamisen asemesta. Silloin toki maksaa paljon kalliimmin asumisesta, mutta toisaalta liikkuminen on edullisempaa, jos selviää yhdellä autolla (tai ei tarvitse sitä ollenkaan):
Puolensa kummassakin vaihtoehdossa.
kivibunkkerit kirjoitti:
Mitä elämää sellainen on että asutaan kuutiossa päälekkäin ja pitkittäin. Tulee mieleen häkkikanalat. Pitää päästä ulos möyhentämään omaa puutarhaa ja napsaisita kirsikka tai omena omasta puusta. Talvella luoda lunta ja kesällä leikata nurmikkoa. Kuunnella lintujen laulua ja vetää keuhkot täyteen raikasta ulkoilmaa. Kuunnella rauhallisuutta ja hiljaisuutta. Lämmittää ulkosauna ja tuntea koivun tuohen tuoksu puiden rasahdellessa kiukaan alla. Taitella vihta pihakoivusta ja istua kesäiltana löylyn jälkeen ulkona makkaroita grillaten. Pelata vaikkapa sulkapalloa tai mölkkyä sekä heittää tikkaa. Kävellä paljain varpain nurmikolla ja tuntea yhteys luontoon ja siihen että on oikeasti elossa ja palanen luontoa.
Meitä on moneen lähtöön. Toinen kaipaa työleiriä, toinen ei. Luonnossa voi liikkua ja puuhata muutoinkin, kun pelkästään omalla pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä maaseudultakin pääsee teatteriin tai konserttiin jos niissä muutaman kerran vuodessa käy. Lapset taas tulevat kotiimme syömään eikä tapailla baareissa brunsseilla. Kaupunkielämä sopii laiskoille pintaliitäjille.
Miksi ihmeessä täällä käydään kaupunki/maaseutu vastakkainasettelukeskustelua? Jokainen kai saa Suomessa valita asuinpaikkansa omien mieltymysten mukaan. Ja eri elämäntilanteetkin vaikuttavat siihen, missä ollaan. Kun opiskellaan yliopistossa, asutaan yleensä kaupungissa. Pikkulapsivaiheessa talo maalla voi kuulostaa houkuttelevalta, eläkeläisenä taas "osake" kaupungin palveluiden äärellä kiinostaa monia.
Appivanhemmatkin asuivat ennen maaseudulla. Joku vuosi sitten eläkkeelle jäätyään he päättivät muuttaa Kuopioon ja ovat ikionnellisia asuessaan 200 metrin päässä torilta. Siellä maalla ollaan sitten kesällä.
kivibunkkerit kirjoitti:
Mitä elämää sellainen on että asutaan kuutiossa päälekkäin ja pitkittäin.
Täältä ylhäältä näkyy kauemmas! Minusta olisi ihan kauhistus asua maan tasalla niin kuin omakotitaloasukkaat. Kuka tahansa voi tulla ikkunasta sisään. Ja missä on näköala? Täältä 8. kerroksesta näkee pitkälle ja moneen suuntaan!
Linnut ne täällä kaupungissakin mekkaloi keväällä jo aamuyöstä, niitä ei pääse karkuun. Ja mökkielämä on sitten noita muita touhuja varten. Lumenluontia en edes kaipaa, tykkään kun pääsen autolla liikkeelle lapiota ja harjaa. Kerrostalon kellarikerroksessa oleva autohalli on kaupunkiasumisen luksusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sitä ihan minkä tahansa alan erikoiskauppaa tai muuta ”erikoisempaa” palvelua sattuukin tarvitsemaan, niin on mukava että se löytyy alle puolen tunnin matkan päästä vs. parin päivän Helsingin reissun hotelliyöpymisineen.
Näin juuri. Asumme keskustassa (tosin ei Helsingin vaan Tampereen) ja totesin juuri miehelle, että käymme keskustassa tosi harvoin hakemassa mitään keskustan palveluita, erikoiskauppoja tms. Mutta sitten tajusin, että oikeastaan niitä tulee käytettyä aika useinkin, mutta en edes huomaa sitä: Koskaan ei tarvitse lähteä hakemaan mitään erikseen, kun ne saa mitenkään suunnittelematta.
Sama juttu kulttuuripalveluissa. Tuntuu, etten käy vaikkapa museoissa paljonkaan, mutta viimeisen kuukauden aikana on tullut käytyä 4-5 kertaa ilman erityisiä suunnitelmia: Lasta harrastukseen viedessä, kauppareissulla tai sunnuntaikävelyllä.
Olen huomannut, että tämä on ollut itselleni suurin ilo palveluiden lähellä asumisesta: Mahdollisuus käyttää eri palveluita on niin arkista, ettei niitä tule edes ajatelleeksi.
Tämä juuri on hienoa, että ihmiset voivat asua sellaisissa paikoissa, missä voivat tehdä asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä.
Itse asun monen mielestä ihan hirveässä paikassa. Pienessä kylässä pohjoisessa. Mutta täältä en lähtisi pois, koska kaikki, mitä tarvitsen on ihan vieressä. Piipahdan valaistulla ladulla joka päivä talvella, kesällä pururadalla joka päivä. Marjassa käyn joka syksy todella usein ja uimassa käyn melkein joka päivä toukokuusta syyskuuhun ja talvella avannossa. Nämä kaikki ovat kilometrin sisällä kodistani.
Jos jotain erityistä tarvitsen, saan sen tilattua netistä. Leffatkin katson netin kautta. Voin odottaa jonkin aikaa, että uutuusleffa tulee nettiin. Kirjoja luen paljon ja kirjastoon on matkaa 700 metriä.
Joku toinen tylsistyisi täällä kuoliaaksi. Minä en jaksaisi pakata suksia auton katolle ja ajaa ladun varteen tai juosta lenkillä kaduilla tai ajaa jonnekkin, että pääsen lenkille. Kuntosalikin on siinä kilometrin läheisyydessä, joten sinnekin voin mennä kävellen.
Ollaan jokainen tyytyväisiä siihen paikkaan, minkä olemme kodiksemme valinneet. Turha toisten elämäntyyliä on kritisoida. Olemmehan kaikki niin erilaisia.
Pakko kommentoida tähän: Meillä on keskustan palvelujen lisäksi kilometrin säteellä kotoa myös valaistu latu, pururata, uimaranta, avantouintipaikka sekä kirjasto. Eli ei tarvitse pakata suksia tai uimakamppeita autoon, kun voi kävellä. (Tai mennä pari pysäkin väliä bussilla, jos sattuu laiskottamaan.) Ainoastaan marjametsiä varten pitää lähteä kauemmas.
Eli jos nuo haluaa lähelle, ei ole pakko valita joko kaupunki tai maaseutu, vaan ne voi saada myös kaupungissa. Toki jos nuo jutut ovat juuri ne mitä elämässä kaipaa eikä kaipaa kaupungin etuja, ei tietenkään ole järkeä maksaa ison kaupungin keskustan hintoja, kun paljon edullisemmallakin saa saman. Ja onhan se eri asia käydä avannossa tai hiihtää maaseudun luonnossa kuin kaupungissa.
t. 658
Edelleen täällä vertaillaan kaupunkia ja maaseutua! Vaikka ap ei ollut mihinkään maaseudulle harkitsemassa muuttoa vaan pikkukaupunkiin. Sehän on ihan eri asia asua pikkukaupungissa kuin jossain peltojen ja metsien ympäröimänä! Pikkukaupungeissakin on palveluita, harrastusmahdollisuuksia ja kerrostaloja. Ei se ole samaa kuin maaseutu!
Pääkaupunkiseudun työssäkäyntialue on myös varsin laaja. Omassa työpaikassani Helsingissä käy ihmisiä mm. Lohjalta, Tuusulasta, Hyvinkäältä, Järvenpäästä, Porvoosta. Helpottaa kun ei olla ihan ytimessä, niin autolla työmatkat sujuvat vielä suhteellisen asiallisesti. Toisaalta johonkin sanomataloon pääsee hyvin junalla vaikka Lahdesta asti. En tiedä paljonko näissä ympäryskunnissa on asuntojen hinnat muuttuneet, mutta ei varmaan yhtä paljon kuin Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sitä ihan minkä tahansa alan erikoiskauppaa tai muuta ”erikoisempaa” palvelua sattuukin tarvitsemaan, niin on mukava että se löytyy alle puolen tunnin matkan päästä vs. parin päivän Helsingin reissun hotelliyöpymisineen.
Näin juuri. Asumme keskustassa (tosin ei Helsingin vaan Tampereen) ja totesin juuri miehelle, että käymme keskustassa tosi harvoin hakemassa mitään keskustan palveluita, erikoiskauppoja tms. Mutta sitten tajusin, että oikeastaan niitä tulee käytettyä aika useinkin, mutta en edes huomaa sitä: Koskaan ei tarvitse lähteä hakemaan mitään erikseen, kun ne saa mitenkään suunnittelematta.
Sama juttu kulttuuripalveluissa. Tuntuu, etten käy vaikkapa museoissa paljonkaan, mutta viimeisen kuukauden aikana on tullut käytyä 4-5 kertaa ilman erityisiä suunnitelmia: Lasta harrastukseen viedessä, kauppareissulla tai sunnuntaikävelyllä.
Olen huomannut, että tämä on ollut itselleni suurin ilo palveluiden lähellä asumisesta: Mahdollisuus käyttää eri palveluita on niin arkista, ettei niitä tule edes ajatelleeksi.
Tämä juuri on hienoa, että ihmiset voivat asua sellaisissa paikoissa, missä voivat tehdä asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä.
Itse asun monen mielestä ihan hirveässä paikassa. Pienessä kylässä pohjoisessa. Mutta täältä en lähtisi pois, koska kaikki, mitä tarvitsen on ihan vieressä. Piipahdan valaistulla ladulla joka päivä talvella, kesällä pururadalla joka päivä. Marjassa käyn joka syksy todella usein ja uimassa käyn melkein joka päivä toukokuusta syyskuuhun ja talvella avannossa. Nämä kaikki ovat kilometrin sisällä kodistani.
Jos jotain erityistä tarvitsen, saan sen tilattua netistä. Leffatkin katson netin kautta. Voin odottaa jonkin aikaa, että uutuusleffa tulee nettiin. Kirjoja luen paljon ja kirjastoon on matkaa 700 metriä.
Joku toinen tylsistyisi täällä kuoliaaksi. Minä en jaksaisi pakata suksia auton katolle ja ajaa ladun varteen tai juosta lenkillä kaduilla tai ajaa jonnekkin, että pääsen lenkille. Kuntosalikin on siinä kilometrin läheisyydessä, joten sinnekin voin mennä kävellen.
Ollaan jokainen tyytyväisiä siihen paikkaan, minkä olemme kodiksemme valinneet. Turha toisten elämäntyyliä on kritisoida. Olemmehan kaikki niin erilaisia.
Pakko kommentoida tähän: Meillä on keskustan palvelujen lisäksi kilometrin säteellä kotoa myös valaistu latu, pururata, uimaranta, avantouintipaikka sekä kirjasto. Eli ei tarvitse pakata suksia tai uimakamppeita autoon, kun voi kävellä. (Tai mennä pari pysäkin väliä bussilla, jos sattuu laiskottamaan.) Ainoastaan marjametsiä varten pitää lähteä kauemmas.
Eli jos nuo haluaa lähelle, ei ole pakko valita joko kaupunki tai maaseutu, vaan ne voi saada myös kaupungissa. Toki jos nuo jutut ovat juuri ne mitä elämässä kaipaa eikä kaipaa kaupungin etuja, ei tietenkään ole järkeä maksaa ison kaupungin keskustan hintoja, kun paljon edullisemmallakin saa saman. Ja onhan se eri asia käydä avannossa tai hiihtää maaseudun luonnossa kuin kaupungissa.
t. 658
Juuri näin pikkukaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autoilusta ja omakotitaloista: kyllä ekologisuus ja ilmastonmuutoksen torjunta ovat erinomaisia syitä asua mahdollisimman tiiviissä ja kehittyneestä kaupungissa. Infra on tiivis ja julkinen liikenne toimivaa, asunnot tarpeeksi peniä, kaukolämpö, palveluilla tarpeeksi käyttäjiä ( ei uimahallia kahdensadan asukkaan tarpeisiin, erillistalot, pitkät välimatkat jne).
Ihme, ettei tätä argumenttia ole 50 sivussa otettu esiin? Kertoo aika paljon keskustelu tasosta.
Tiiviillä pientaloasutuksella saadaan yhtä tehokasta kaupunkirakennetta kuin kerrostaloilla, mutta pientaloasujalla on mahdollisuus tehdä muita valintoja, kuten viljellä jotain pihallaan, asentaa aurinkopaneeleja, lämmittää puilla.
20 000 asukkaan kaupunki jossa on tiivis kaupunkirakenne palvelujen ympärillä viiden kilometrin säteellä, toimii pyöräily-ja kävelykaupunkina. Tällaisia on suunniteltu Hollantiin, tällaisia on Suomessa jo vanhastaan. Puutalot ovat myös ekologisia verrattuna kivikaupunkiin. Myös isojen kaupunkien bussiliikenne käyttää fossiilisia polttoaineita. Pikkukaupungissa kuljetaan paljon kävellen ja pyörällä koska se on helppoa, ilmaista ja sitä voi tehdä ilman ajokorttia. Ekologisuus tulee kaupan päälle eikä sitä tarvitse korostaa.
Pikkukaupunkiasukkaan elämäntapa on ekologinen valinta, joka perustuu siihen ettei kulutus ja viihdykkeet ole pääasia, ja että lyhyet välimatkat ja luonto on arvona asteikolla tosi korkealla. Helsingin ulkopuolella ei ole harvaan asuttua maaseutua vaan vireitä ja tiiviitä pikkukaupunkeja.Pikkukaupungit olisivat ihania ja ne menestyvätkin Hollannin kaltaisissa tiheästi asutetuissa maissa. Meitä valitettavasti on liian vähän ja pikkukaupungit menettävät koko ajan asukkaita alueensa keskuskaupungille. Palveluja karsitaan, koulutuspaikat keskitetään, töitä ei molemmille puolisoille vältämättä löydy jne. Nyt vielä Soten myötä aluesairaalatkin lopettavat, verotoimistot, käräjäoikeudet ym valtion virastot lakkautetaan. Nykynäkymin tulevaisuus on synkkä.
Pääkaupunkiseudun lisäksi ainakin Kuopio, Oulu, Jyväskylä, Tampere ja Turku vetävät maakunnista asukkaita ja kasvavat. Joensuu, Rovaniemi, Lappeenranta, Mikkeli, Vaasa ja Seinäjoki ovat siinä ja siinä, muut kaupungit(joitain ison kaupungin kyljessä olevia lukuunottamatta) menettävät väestöään.
Tamperetta ympäröivissä pikkukaupungeissa kyllä väestö kasvaa ja rakennetaan uutta.
Edelleen hämmentää että keskustelussa ovat vaihtoehtoina vain pääkaupunki tai maaseutu? Unohdetaan kaikki muut kaupungit kuin Helsinki. Voisivatko muun kaupunkilaiset vaikka mainita kaupunkinsa, ja mikä siellä on heistä hyvää.
Tai sitten kertoo sinun kuplastasi. Tutkimuksissa on todettu, että maaseudun asukkailla on pienempi hiilijalanjälki. Myöskään en pitäisi mitenkään ihmeellisenä, jos sinun ajatusmaailmasi painottaisi asioita eri tavalla kuin ihmisten keskimäärin. Jos näin on, on syytä miettiä kuka on poikkeus. Tässä tapauksessa se kupla ei ole muussa Suomessa, vaan siellä Helsingin puna-vihreässä ytimessä.