Lue keskustelun säännöt.
Onko pääkaupunkiseudulla asuminen tän arvoista
Niin, tätä olen miettinyt jo pitkään ja alan kallistua sille kannalle että ei ole. Mikä täällä lopulta on niin hienoa? Onhan se kiva kun on kaikki palvelut saatavilla ja vapaa-ajan huvituksia vaikka mitä. Mutta paljonko näitä kaikkia mahdollisuuksia oikeasti tulee käytettyä? Ja kun miettii näitä asumiskustannuksia täällä niin alkaa kyllä kyseenalaistamaan koko homman järkevyyttä. Suomi on kuitenkin täynnä muitakin erikokoisia kaupunkeja ettei ihan keskellä ei mitään tarvitsisi elää vaikka täältä lähtisi. Jossain pikkukaupungissa elämänmeno olisi rauhallista ja stressitöntä. Töihnkään ei olisi pakko heti mennä, rahat riittäisi muutenkin kun laittaisi myyntiin Helsingin asunnon ja ostaisi halvan asunnon sieltä jostain. Saisi rauhassa miettiä mitä loppuelämältään haluaa. Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa. Nuorena en edes ajatellut pois muuttamista, ehkä olen vaan liian vanha (39v) tällaiseen ja kaipaan rauhaa. Yöelämä ei kiinnosta ollenkaan ja muutenkin aika pienet sosiaaliset kuviot ovat minulle ihan riittävät. Näin kirjoitettuna näen itsekin että ilman muuta minun kannattaisi lähteä. Minulla on puoliso jonka kanssa ollaan vähän puhuttu aiheesta. Hänkään ei olisi muuttoa vastaan joten ihan yksin en olisi. Silti jokin pistää vastaan. Kai sitä on niin juurtunut tänne. Onko joku lähtenyt pois täältä? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko kaduttanut ollenkaan?
Kommentit (1246)
Itse muutin pois Helsingistä noin 4 vuotta sitten maaseudulle ja oli kyllä lottovoitto muuttaa maalle. On vain tunnin matka Helsinkiin. Omaa rauhaa löytyy ja luontoa paljon. Omalta terassilta voi katsella vain metsää ja peltoja ja naapurit eivät häiritse tai minä heitä. Täällä ei kuulu naapureiden ääniä tai autojen hyrinää. On ihan mukava katsella näitä luonnon eläimiä. Kun omalla pihamaalla tulee peuroja vastaan ym. muita eläimiä. Mutta toki maaseudulla on myös omat haasteensa, etteivät ne palvelut ole kovin lähelle esim. kauppaan matkaa 10 km ja terveyskeskukseen 20 km, eikä bussit kulje tien ohi, mutta kun oppii ja hyväksyy nämä, niin nou hätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikset sitten lähde?
Siinäpä se... Hyvä kysymys jota jatkuvasti mietin. Kai se on niin että jollain tasolla on pelottavaa jättää tuttu ja turvallinen vaikka tietääkin voivansa huonosti. Teen kai vielä mieltä valmistavaa ajatustyötä asian suhteen. Ehkä vielä jossain vaiheessa mitta tulee täyteen ja löydän rohkeutta ja varmuutta lähteä. Varmaan vähän samaa kuin siinä että joku elää vuosia huonossa parisuhteessa eikä saa lähdettyä vaikka on tyytymätön. Näin luulisin. Toiset ihmiset osaavat tehdä nopeita rohkeita ratkaisuja ja suuriakin muutoksia elämäänsä tuosta vaan. Mä ihailen kyllä sellasta rohkeutta, varmasti saisi enemmän irti elämästä kun ei kaiken tarvitsisi olla niin valmiiksi mietittyä.
Kannattaa katua sitä sitten kuolinvuoteella? Mikä estää palaamasta takaisin jos ei tunnu hyvältä? Suomessa on lukemattomia ihania pikkukaupunkeja, joissa on töitä, kattavat palvelut kohtuullisen matkan sisällä ja silti mahdollisuus elää luonnon rauhassa. Näkee, että henkisesti olet jo muuttanut, mutta enää riittää, että siirrät kehosikin muualle.
Kaikki eivät ole niin äveriäitä, että voivat jättää taakseen omistusasunnon, jota eivät saa myytyä. Usein kun muutetaan pikkupaikkakunnalle, sieltä ostetaan asunto, eikä mennä vuokralle.
Useista Suomen kaupungeista saa kyllä asunnon myytyä hyvinkin helposti jos vähän katsoo mitä ostaa. Ja jos on epävarma onko jäämässä tai alueen hintakehitys mietyttää, niin ehdottamasti jäädään toviksi vuokralle eikä ensimmäisenä osteta asuntoa. Kummallinen syy tämä muuton estämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Helsinginleima kirjoitti:
Pk-seudulla liian kalliit vuokrat, mutta niin näyttää olevan muissakin suurissa kaupungeissa kun ovat nostaneet hintoja. Ja ulkopaikkakuntalaisista ei pidetä muualla oman kokemukseni mukaan esim. julkista hammashoitoa en saanut toisella paikkakunnalla toisessa kaupungissa alettiin raivota heti kun kävi ilmi mistä olen, vaikka hätätapaukset tulisi hoitaa niin ei hoideta kuitenkaan vaan jätetään ilman hoitoa koska helsinkiläinen. Että tulee varautua siihen jos on helsinkiläinen on se "leima otsassa" ja kohtelu voi olla kamalan ilkeää, vain siksi mistä tulee. Vai onko kohtelu jo tuollaista Helsingissäkin jos hakeaa julkista hoitoa kipeän hampaan kanssa? nyt säästän ja menen yksityisille koska kohdeltiin kuin kiloa p*skaa siksi koska olen syntynyt Helsingissä, joku työntekijä/virkailija näki punaista sen takia. Itse menisin ja muuttaisin mieluummin ulkomaille, mutta korona-aikana vaikeaa. Suomessa vaikea valita mihin voisi muuttaa niin että olisi kohtuu vuokra, työpaikkoja tarjolla ja kohtelu normaalilla tasolla.
Helsinkiläisenä en kyllä ikinä kokenut mitää tuollaista kohtelua muualla. En nyt oikein tajua.
Kirjoittaja oli ilmeisesti yrittänyt mennä hammaslääkäriin muualla kuin omassa sairaanhoitopiirissään ja luullut että kohtuu kuvitellusta Helsinki-vihasta kun on kehoitettu asioimaan kotipaikkakunnalla. Vaikka ihan samoin sanottaisiin Rovaniemeläiselle Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni keskikokoinen kaupunki on paras. Kaikki kaupungin edut mutta pääsee nopeesti metsään tai järvelle. Ikkunasta ei tarvi tuijottaa toisen ihmisen asuntoa. Helsinki on rakennettu liian täyteen jo nyt.
Samaa mieltä. Lisäisin vielä huomattavasti halvemman asumisen etujen listalle! Jää rahaa nauttia elämästä kun kaikki ei mene asumiseen.
Viitsittekö laittaa esimerkkejä, mitä tarkoitatte näillä paikoilla? Missä itse asutte?
Esimerkkejä? Koko muu Suomi. Mitä kauemmas Helsingistä mennään, sitä enemmän hinnat laskee. Toki muissa suuremmissa kaupungeissa korkeammat kuin pikkukaupungeissa, ja rannikolla korkeammat kuin sisämaassa. Itse asun Salossa.
No toki tiedän että hinnat laskee. Mutta kun puhuttiin juuri siitä että palveluita, harrastemahdollisuuksia ja tapahtumia yms on näissä kaikissa keskikokoisissakin kaupungeissa, niin kiinnosti että onko se tosiaan näin. Ilmeisesti Suomessa on tosi hyvät palvelut pienissä paikoissakin!
Asun Oulussa ja täällä on ainakin on paljon tapahtumia ja harrastusmahdollisuuksia. Toki vähemmän kuin Helsingissä, mutta työssäkäyvälle oikein riittävästi valinnanvaraa.
Nimenomaan pääkaupunkiseudulla voit säilyttää yksityisyytesi ja vapautesi ja halutessasi vetäytyä omiin oloihin. Pienemmillä paikkakunnilla ahdistaa sellainen jatkuva seuranta ja arvostelu, kun ihmiset tuntevat toisensa ja puhuvat toistensa tekemisistä.
Kyllä täälläkin on rauhallisia paikkoja. Aivan syrjäkylillä maaseudulla varmasti vieläkin rauhallisempaa, mutta silti sinut varmaankin tunnetaan ja aina on joku seuraamassa asioitasi.
Jengit ei jenkit.