Lue keskustelun säännöt.
Toisella kierroksella olevalta mieheltä ja isältä neuvo vaimoille ja äideille
18.10.2017 |
Tää tuli mieleen tosta "kiintyvätkö miehet lapsiinsa kuten äidit" topikista.
Ekan vaimon kanssa en saanut olla vauvan kanssa kahdestaan, hoitajaksi kutsuttiin mielummin mummo kuin minä, lapsen oma isä. Tilanne oli itsellekin uusi, enkä osannut äidin tahtoa uhmata. Kaikki tekemäni päsmäröitiin (vaate-/ruoka-/ulkoiluvalinnat) ja tarkastettiin ja päiviteltiin tutuille ("ei se mikko tajunnut ottaa niitä uusia hanskoja jne jne). Lapsen kanssa olosta tuli tosi tuskaista, enkä oikeastaan saanut siihen mitään aitoja mahdollisuuksia. Olin aina kakkonen, joskus jopa kolmonen (mummo tai täti tai joku meni edelle).
Ero tuli. Uusi vaimo. Uusi lapsi. Olen saanut viettää aikaa vauvan kanssa pienestä lähtien, rintapumppu toimi ja äiti käy lenkillä tai sukuloimassa, me ollaan oltu kahestaan vaikka missä. Suhde lapsen kanssa on luotu alusta saakka, ja se on tiivis. Jos vien lasta eskariin niin sillä saattaa olla eri kuteet kun äiti olisi valinnut, ehkä jopa "väärät". Vaimo ei silti sano mitään, koska se on ollut minun valintani. Jos joku hoitotädeistä huomauttaa vaatteista, niin se on minun ongelmani ja vaimoni ei riudu huono äiti -fiiliksissä seuraavaa kahta viikkoa, vaan antaa minun ottaa vastuun ja homman haltuun.
Tämä lapsi on minun. Ensimmäinen on valitettavasti vain ensimmäisen vaimoni, enkä voi sille enää yhtään mitään.
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei herunut yhtään mitään pumpulla, väkisin tuli pari milliä. Eikä ne päiväkodissa useinkaan sano isälle että hei väärät vaatteet ja muita ongelmia, vaan ne sanotaan aina äidille, vaikka meillä mies vie lapsen joka päiväkotiin.
Meillä on mies jo ihan ekassa liitossa ja ekan lapsen kanssa oikea isä, eikä odottele jotain toista liittoa ja voisi hyvin mielin hylätä ekan lapsensa. Samalla lailla se ekakin lapsi on sinun, tosin lapsen mielestä et varmaan hänestä välitä. Älä ole niin vässykkä. Miehet ovat usein näitä "sää et sanonut että pitää tehdä asia x". No tehkää ite, ilman neuvoja! Jääkaappi on tyhjä mutta vaimo ei ole komentanut kauppaan, niin mies kuolee nälkään?
Sitten otetaan korviketta. Ja äidin pitää vaan sanoa miehelle, että ottaa puheeksi ne vaatteet itse päiväkodissa - jälleen kerran ei tarvitse ottaa itseensä kaikkea aina.
Viimeiset lauseet ovatkin juuri sitä mitä puhuin, enkä jaksa niihin nyt puuttua. Meillä asiat tehdään kyllä ilman neuvoja, koska jos ei tehdä niin ne ei tapahdu. Vaimo ei heittäydy tuollaiseksi, luojan kiitos. Sitten mennään yhdessä nälkäisinä ja kiukkuisina kauppaan. Kun tämä tapahtuu muutaman kerran niin rupeaa muistamaan.
Eli susta pitäisi lapselle antaa korviketta ihan vaan siksi että isä pääsee syöttämään sen sijaan että antaa sen parhaan mahdollisen ruuan lapselle eli tissimaidon jos sitä muuten riittää mutta pumpulle ei heru? Itsekäs isä tuollainen.
Suomessa korviketta annetaan paljon huonommistakin syistä - esimerkiksi siksi, että äitiä nolostuttaa imettää julkisesti. Joten en minä näe niin kauheana asiana, jos isä ja lapsi saavat laatuaikaa korvikkeen ansiosta.
Itselläni on kaksi lasta, joista kumpikaan ei ole saanut pisaraakaan korviketta - lasten isä on hoitanut oman "imetyksensä" ottamalla täyden suunnittelu- ja toteutusvastuun perheen ruokahuollosta, eikä ollut helppoa aluksi hänellä jos ei minullakaan. Meidän perheelle tämä sopi näin, jollekulle toiselle toisin. Pääasia että isä on muutakin kuin nakkikone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös tässä piile nyt neuvo niille tuoreille isille, että ottaa vaan heti vastuun lapsestaan?
En ole ap, mutta totta kai piilee. Mieheltä on kohtalokas virhe kuvitella, että suhdetta lapseen ruvetaan luomaan sitten joksus - vaikka toki sekin on joskus onnistunut.
Mutta tämä ei kutienkaan pelasta kaikkia parisuhteita. Jos äiti kulkee perässä arvostelemassa, ei jaa lapseen liittyvää tietoa, yrittää blokata isän (vaikka sitten omalla äidillään), niin suhde kuormittuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei herunut yhtään mitään pumpulla, väkisin tuli pari milliä. Eikä ne päiväkodissa useinkaan sano isälle että hei väärät vaatteet ja muita ongelmia, vaan ne sanotaan aina äidille, vaikka meillä mies vie lapsen joka päiväkotiin.
Meillä on mies jo ihan ekassa liitossa ja ekan lapsen kanssa oikea isä, eikä odottele jotain toista liittoa ja voisi hyvin mielin hylätä ekan lapsensa. Samalla lailla se ekakin lapsi on sinun, tosin lapsen mielestä et varmaan hänestä välitä. Älä ole niin vässykkä. Miehet ovat usein näitä "sää et sanonut että pitää tehdä asia x". No tehkää ite, ilman neuvoja! Jääkaappi on tyhjä mutta vaimo ei ole komentanut kauppaan, niin mies kuolee nälkään?
Sitten otetaan korviketta. Ja äidin pitää vaan sanoa miehelle, että ottaa puheeksi ne vaatteet itse päiväkodissa - jälleen kerran ei tarvitse ottaa itseensä kaikkea aina.
Viimeiset lauseet ovatkin juuri sitä mitä puhuin, enkä jaksa niihin nyt puuttua. Meillä asiat tehdään kyllä ilman neuvoja, koska jos ei tehdä niin ne ei tapahdu. Vaimo ei heittäydy tuollaiseksi, luojan kiitos. Sitten mennään yhdessä nälkäisinä ja kiukkuisina kauppaan. Kun tämä tapahtuu muutaman kerran niin rupeaa muistamaan.
Eli susta pitäisi lapselle antaa korviketta ihan vaan siksi että isä pääsee syöttämään sen sijaan että antaa sen parhaan mahdollisen ruuan lapselle eli tissimaidon jos sitä muuten riittää mutta pumpulle ei heru? Itsekäs isä tuollainen.
Jos en pysty tissillä olemisen vuoksi luomaan suhdetta lapseen, niin kyllä. Minun yhdessäoloni lapsen kanssa ja hänen tulevaisuutensa minun kanssa läheisenä ihmisenä on tärkeämpää. Se että korviketta annetaan silloin tällöin ei tapa muuta kuin äidin kuvitelman, etteikö lapsesta kasvaisi ihan terve niinkin. Tuo on juuri sitä äärimmilleen vietyä päsmäröintiä ja vallankäyttöä.
Jos ainoa keino sinulle luoda suhde lapseen on kieltää tältä paras ravinto ja korvata se korvikkeella niin sinun ei pitäisi edes hankkia lapsia. Ei se lapsi ole koko aikaa tississä kiinni joten on paljon aikaa luoda suhdetta muuten kun ruokkimalla. Ja se korvikkeen anto ei ole niin yksinkertaista. Osa lapsista ei pysty korviketta syömään ja ne jotka pystyy saattaa hyljätä tissin. Lisäksi joskus vauva ei suostu syömään pullosta ja joskus taas suostuu syömään vain pullosta kun sille oppii. Eli susta varmaan sitten jos vauva ei pysty korviketta syömään pitää näännyttää nälkään että pääset edes hetkeksi luomaan suhdetta siihen lapseen.
Ei sun kaltaista voi edes isäksi kutsua. Siittäjä ehkä mutta ei isä. Isä ymmärtää että vauva on äidistä kiinni enemmän ensimmäiset elinkuukautensa ja tukee tätä ja pyrkii luomaan suhdetta lapseen siinä sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei herunut yhtään mitään pumpulla, väkisin tuli pari milliä. Eikä ne päiväkodissa useinkaan sano isälle että hei väärät vaatteet ja muita ongelmia, vaan ne sanotaan aina äidille, vaikka meillä mies vie lapsen joka päiväkotiin.
Meillä on mies jo ihan ekassa liitossa ja ekan lapsen kanssa oikea isä, eikä odottele jotain toista liittoa ja voisi hyvin mielin hylätä ekan lapsensa. Samalla lailla se ekakin lapsi on sinun, tosin lapsen mielestä et varmaan hänestä välitä. Älä ole niin vässykkä. Miehet ovat usein näitä "sää et sanonut että pitää tehdä asia x". No tehkää ite, ilman neuvoja! Jääkaappi on tyhjä mutta vaimo ei ole komentanut kauppaan, niin mies kuolee nälkään?
Sitten otetaan korviketta. Ja äidin pitää vaan sanoa miehelle, että ottaa puheeksi ne vaatteet itse päiväkodissa - jälleen kerran ei tarvitse ottaa itseensä kaikkea aina.
Viimeiset lauseet ovatkin juuri sitä mitä puhuin, enkä jaksa niihin nyt puuttua. Meillä asiat tehdään kyllä ilman neuvoja, koska jos ei tehdä niin ne ei tapahdu. Vaimo ei heittäydy tuollaiseksi, luojan kiitos. Sitten mennään yhdessä nälkäisinä ja kiukkuisina kauppaan. Kun tämä tapahtuu muutaman kerran niin rupeaa muistamaan.
Eli susta pitäisi lapselle antaa korviketta ihan vaan siksi että isä pääsee syöttämään sen sijaan että antaa sen parhaan mahdollisen ruuan lapselle eli tissimaidon jos sitä muuten riittää mutta pumpulle ei heru? Itsekäs isä tuollainen.
Suomessa korviketta annetaan paljon huonommistakin syistä - esimerkiksi siksi, että äitiä nolostuttaa imettää julkisesti. Joten en minä näe niin kauheana asiana, jos isä ja lapsi saavat laatuaikaa korvikkeen ansiosta.
Itselläni on kaksi lasta, joista kumpikaan ei ole saanut pisaraakaan korviketta - lasten isä on hoitanut oman "imetyksensä" ottamalla täyden suunnittelu- ja toteutusvastuun perheen ruokahuollosta, eikä ollut helppoa aluksi hänellä jos ei minullakaan. Meidän perheelle tämä sopi näin, jollekulle toiselle toisin. Pääasia että isä on muutakin kuin nakkikone.
Jos ainoa keino saada vauvan kanssa laatuaikaa on ruokkiminen niin aika mielikuvitukseton ihminen saa olla. Oma mieheni otti sitä laatuaikaa niin että kantoi ja hoivasi lasta ruokkimisen välillä ja kävi vaunulenkeillä jne ja minä sain sillä aikaa levähtää ja toi sitten taas lapsen rinnalle. Iltaisin mies katsoi telkkaria lapsi sylissä ja silitteli tämän uneen jne. Ja nyt heillä on todella läheinen suhde eikä se että minä imetin ollut mitenkään esteenä eikä isän tarvinut käyttää korviketta oman isäegonsa pönkittämiseen.
Ymmärrän kyllä sen, että suhde lapseen uhkaa jäädä etäiseksi, jos kokee ettei saa mahdollisuuksia sellaisen luomiseen omana itsenään. Mutta kyllä se ensimmäinenkin lapsesi sinun lapsesi silti on, vaikka entinen vaimosi ei sinuun lapsen hoitajana luottanutkaan. Lapsi on syytön äitinsä virheisiin, joten et sinä voi häntä niistä rankaista.
Se että irtisanoudut isyydestäsi sanomalla, ettei oma lapsesi ole sinun, kuulostaa aika kamalalta. Ikäänkuin haluaisit määritellä oman suhteesi lapseen hänen äitinsä kautta. Rakastatko tätä uutta lasta vain siksi, että rakastat hänen äitiään? Koetko olevasi tämän uuden lapsen isä vain siksi, että sinulla menee hyvin hänen äitinsä kanssa?
Lapsesi, sekä se vanhempi että nuorempi, ovat kuitenkin erillisiä ihmisiä, eivät vain äitiensä jatkeita, joten sinä voit muodostaa heihin itsenäisen suhteen. Jos haluat ajatella olevasi hyvä isä, sinun pitää pyrkiä muodostamaan heihin hyvät itsenäiset suhteet siitä huolimatta millaisia heidän äitinsä ovat. Se että sanot, ettei vanhempi lapsesi ole sinun, on huutava vääryys lasta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei herunut yhtään mitään pumpulla, väkisin tuli pari milliä. Eikä ne päiväkodissa useinkaan sano isälle että hei väärät vaatteet ja muita ongelmia, vaan ne sanotaan aina äidille, vaikka meillä mies vie lapsen joka päiväkotiin.
Meillä on mies jo ihan ekassa liitossa ja ekan lapsen kanssa oikea isä, eikä odottele jotain toista liittoa ja voisi hyvin mielin hylätä ekan lapsensa. Samalla lailla se ekakin lapsi on sinun, tosin lapsen mielestä et varmaan hänestä välitä. Älä ole niin vässykkä. Miehet ovat usein näitä "sää et sanonut että pitää tehdä asia x". No tehkää ite, ilman neuvoja! Jääkaappi on tyhjä mutta vaimo ei ole komentanut kauppaan, niin mies kuolee nälkään?
Sitten otetaan korviketta. Ja äidin pitää vaan sanoa miehelle, että ottaa puheeksi ne vaatteet itse päiväkodissa - jälleen kerran ei tarvitse ottaa itseensä kaikkea aina.
Viimeiset lauseet ovatkin juuri sitä mitä puhuin, enkä jaksa niihin nyt puuttua. Meillä asiat tehdään kyllä ilman neuvoja, koska jos ei tehdä niin ne ei tapahdu. Vaimo ei heittäydy tuollaiseksi, luojan kiitos. Sitten mennään yhdessä nälkäisinä ja kiukkuisina kauppaan. Kun tämä tapahtuu muutaman kerran niin rupeaa muistamaan.
Eli susta pitäisi lapselle antaa korviketta ihan vaan siksi että isä pääsee syöttämään sen sijaan että antaa sen parhaan mahdollisen ruuan lapselle eli tissimaidon jos sitä muuten riittää mutta pumpulle ei heru? Itsekäs isä tuollainen.
Suomessa korviketta annetaan paljon huonommistakin syistä - esimerkiksi siksi, että äitiä nolostuttaa imettää julkisesti. Joten en minä näe niin kauheana asiana, jos isä ja lapsi saavat laatuaikaa korvikkeen ansiosta.
Itselläni on kaksi lasta, joista kumpikaan ei ole saanut pisaraakaan korviketta - lasten isä on hoitanut oman "imetyksensä" ottamalla täyden suunnittelu- ja toteutusvastuun perheen ruokahuollosta, eikä ollut helppoa aluksi hänellä jos ei minullakaan. Meidän perheelle tämä sopi näin, jollekulle toiselle toisin. Pääasia että isä on muutakin kuin nakkikone.
Jos ainoa keino saada vauvan kanssa laatuaikaa on ruokkiminen niin aika mielikuvitukseton ihminen saa olla. Oma mieheni otti sitä laatuaikaa niin että kantoi ja hoivasi lasta ruokkimisen välillä ja kävi vaunulenkeillä jne ja minä sain sillä aikaa levähtää ja toi sitten taas lapsen rinnalle. Iltaisin mies katsoi telkkaria lapsi sylissä ja silitteli tämän uneen jne. Ja nyt heillä on todella läheinen suhde eikä se että minä imetin ollut mitenkään esteenä eikä isän tarvinut käyttää korviketta oman isäegonsa pönkittämiseen.
Sen sijaan vauvan ruokkiminen ei ikinä ole äitiegon pönkittämistä?
Olen imettänyt kahteen kertaan who:n suosituksien mukaan, mutta tämä hössötys menee kyllä jo naurettavuuden puolelle. Jokainen perhe tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei herunut yhtään mitään pumpulla, väkisin tuli pari milliä. Eikä ne päiväkodissa useinkaan sano isälle että hei väärät vaatteet ja muita ongelmia, vaan ne sanotaan aina äidille, vaikka meillä mies vie lapsen joka päiväkotiin.
Meillä on mies jo ihan ekassa liitossa ja ekan lapsen kanssa oikea isä, eikä odottele jotain toista liittoa ja voisi hyvin mielin hylätä ekan lapsensa. Samalla lailla se ekakin lapsi on sinun, tosin lapsen mielestä et varmaan hänestä välitä. Älä ole niin vässykkä. Miehet ovat usein näitä "sää et sanonut että pitää tehdä asia x". No tehkää ite, ilman neuvoja! Jääkaappi on tyhjä mutta vaimo ei ole komentanut kauppaan, niin mies kuolee nälkään?
Sitten otetaan korviketta. Ja äidin pitää vaan sanoa miehelle, että ottaa puheeksi ne vaatteet itse päiväkodissa - jälleen kerran ei tarvitse ottaa itseensä kaikkea aina.
Viimeiset lauseet ovatkin juuri sitä mitä puhuin, enkä jaksa niihin nyt puuttua. Meillä asiat tehdään kyllä ilman neuvoja, koska jos ei tehdä niin ne ei tapahdu. Vaimo ei heittäydy tuollaiseksi, luojan kiitos. Sitten mennään yhdessä nälkäisinä ja kiukkuisina kauppaan. Kun tämä tapahtuu muutaman kerran niin rupeaa muistamaan.
Eli susta pitäisi lapselle antaa korviketta ihan vaan siksi että isä pääsee syöttämään sen sijaan että antaa sen parhaan mahdollisen ruuan lapselle eli tissimaidon jos sitä muuten riittää mutta pumpulle ei heru? Itsekäs isä tuollainen.
Jos en pysty tissillä olemisen vuoksi luomaan suhdetta lapseen, niin kyllä. Minun yhdessäoloni lapsen kanssa ja hänen tulevaisuutensa minun kanssa läheisenä ihmisenä on tärkeämpää. Se että korviketta annetaan silloin tällöin ei tapa muuta kuin äidin kuvitelman, etteikö lapsesta kasvaisi ihan terve niinkin. Tuo on juuri sitä äärimmilleen vietyä päsmäröintiä ja vallankäyttöä.
Jos ainoa keino sinulle luoda suhde lapseen on kieltää tältä paras ravinto ja korvata se korvikkeella niin sinun ei pitäisi edes hankkia lapsia. Ei se lapsi ole koko aikaa tississä kiinni joten on paljon aikaa luoda suhdetta muuten kun ruokkimalla. Ja se korvikkeen anto ei ole niin yksinkertaista. Osa lapsista ei pysty korviketta syömään ja ne jotka pystyy saattaa hyljätä tissin. Lisäksi joskus vauva ei suostu syömään pullosta ja joskus taas suostuu syömään vain pullosta kun sille oppii. Eli susta varmaan sitten jos vauva ei pysty korviketta syömään pitää näännyttää nälkään että pääset edes hetkeksi luomaan suhdetta siihen lapseen.
Ei sun kaltaista voi edes isäksi kutsua. Siittäjä ehkä mutta ei isä. Isä ymmärtää että vauva on äidistä kiinni enemmän ensimmäiset elinkuukautensa ja tukee tätä ja pyrkii luomaan suhdetta lapseen siinä sivussa.
Tyylikäs kommentti. Osa isistä kuolee ratissa, ei se ole niin yksinkertaista vaan antaa sitä lasta hänen kanssaan autoon. Puhumattakaan terrori-iskuista, tai vaikka meteoriitin päähän iskeytymisestä. Eli siis kaikkea mahdollista voi itsekäs isä lapselle aiheuttaa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun täytyy äitinä myöntää, että syyllistyn tuohon aina välillä. Olen ollut kahden nyt jo täysi-ikäisen lapsen yksinhuoltaja ja mieheni kanssa meillä on yksi yhteinen ala-asteikäinen. Väitän, että koska olen joutunut olemaan vastuussa yksin kahdesta isommasta lapsestani, niin en aina välillä ihan tajua sitä, että pienimmällä on osaava ja rakastava isä. Voisin antaa vastuuta enemmän. Pyrin välttämään arvostelua, mutta huomaan, että mies usein kysyy jotain asiaa minulta, vaikka voisi asian päättää ihan itsekin. Siinä kohti tilanne ärsyttää, vaikka olen siihen todennäköisesti syyllinen ihan itse... toivottavasti mies tämän kestää. Työstän asiaa jatkuvasti.
Ymmärrän siis ap:n pointin varsin hyvin.
Aika vähän tässä ketjussa jotkut tietää vauvanhoidosta jos luulee, että ainut asia mitä vauvan kanssa tehdään on syöttäminen ja se on sitä hoitoa (tulee ihan anoppi mieleen jonka mielestä vauva olisi pittänyt pulloruokkia jotta hän voi "hoitaa").
Lisäksi on esimerkiksi: kylvetys, aamupesut, vaipanvaihdot, pukeminen, hieronta, lukeminen, nukuttaminen, ulosvienti ja leikki.
Kaikkia näitä ja muutakin voi isä tehdä vaikka vauva olisi täysimetyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sen, että suhde lapseen uhkaa jäädä etäiseksi, jos kokee ettei saa mahdollisuuksia sellaisen luomiseen omana itsenään. Mutta kyllä se ensimmäinenkin lapsesi sinun lapsesi silti on, vaikka entinen vaimosi ei sinuun lapsen hoitajana luottanutkaan. Lapsi on syytön äitinsä virheisiin, joten et sinä voi häntä niistä rankaista.
Se että irtisanoudut isyydestäsi sanomalla, ettei oma lapsesi ole sinun, kuulostaa aika kamalalta. Ikäänkuin haluaisit määritellä oman suhteesi lapseen hänen äitinsä kautta. Rakastatko tätä uutta lasta vain siksi, että rakastat hänen äitiään? Koetko olevasi tämän uuden lapsen isä vain siksi, että sinulla menee hyvin hänen äitinsä kanssa?
Lapsesi, sekä se vanhempi että nuorempi, ovat kuitenkin erillisiä ihmisiä, eivät vain äitiensä jatkeita, joten sinä voit muodostaa heihin itsenäisen suhteen. Jos haluat ajatella olevasi hyvä isä, sinun pitää pyrkiä muodostamaan heihin hyvät itsenäiset suhteet siitä huolimatta millaisia heidän äitinsä ovat. Se että sanot, ettei vanhempi lapsesi ole sinun, on huutava vääryys lasta kohtaan.
Rakastan lasta, hän on luonani usein ja teemme vaikka mitä. Mutta samanlainen, ei edes samalta planeetalta ole se suhde kuin nykyisen lapseni kanssa. Nykyinen tulee syliin, katsoo silmiin, meillä on vaikka mitä "hassutteluja" jäänyt siitä kun hän oli pieni elämään. Tämä ensimmäinen ei "osaa" olla kanssani samalla tavalla ja vaikka toki kaikkeni yritän, hän ei ole "mukana":
Hyvä kirjoitus!
Mielestäni tilanteessa on jo tapahtunut kehitystä ja toivottavasti samansuuntainen kehitys vain jatkuu tulevaisuudessa ja isit saavat aidon mahdollisuuden tutustua vauvoihinsa ja ottavat vielä vahvempaa roolia vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä nyt taas ihaillaan, kun miesihminen mollaa ensimmäistä vaimoaan. Ja juhlii silloista avuttomuuttaan edelleen. Miten sinä kehtaat sanoa omasta lapsestasi, ettet voi enää mitään? Se on valtava vale, ja olet itsesäälissä vellova penikka yhä edelleen. Laitat oman napasi lapsesi edelle. Häpeä. Taistele ja luo suhde esikoiseesi.
Hyvähän se on tässä vaiheessa tyydyttää kalvavia syyllisyydentunteita käyttämällä seuraavaa lasta harjoituskappaleena ja työnäytteenä todistamassa, että sinussa ei ollut mitään vikaa mutta ihan yhtä harjoituskierroksella olleella vaimollasi olisi pitänyt olla kaikkiviisaus mukanaan? Mitä ajattelit nuoremman lapsen miettivän isompana siitä, että laiminlyöt aktiivisesti sitä isompaa? Hän saattaa rakentaa valheellisen turvallisuudentunteen ajatellen, että hän vain on niin paljon fiinimpi lapsi. Pinnan alla kalvava epävarmuus rakkautesi pysyvyydestä muuttuu sitten addiktioiksi ja kaikenlaiseksi kärsimykseksi.
Pitäisikö siis mennä ja haukkua se "harjoitusvaimo" ihan noin niin kuin alkajaisiksi? Että veipäs multa lapsen.
Onneksi en tunne sinua.
On tuossa aloituksessa totuudenjyvänen varmasti, mutta sujuvasti siinä laitetaan kaikki äidin vastuulle. Isä on aikuinen ihminen, joka osaa puhua ja pitää puolensa. Ja myös taistella lapsestaan, eronkin jälkeen. Mies, joka asettaa lapsensa eri asemaan, ja syyttää naisia siitä, ei ole mies, vaan täysi tossukka. Ja antaa myös sille lempilapselleen surkean miehenmallin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä nyt taas ihaillaan, kun miesihminen mollaa ensimmäistä vaimoaan. Ja juhlii silloista avuttomuuttaan edelleen. Miten sinä kehtaat sanoa omasta lapsestasi, ettet voi enää mitään? Se on valtava vale, ja olet itsesäälissä vellova penikka yhä edelleen. Laitat oman napasi lapsesi edelle. Häpeä. Taistele ja luo suhde esikoiseesi.
Hyvähän se on tässä vaiheessa tyydyttää kalvavia syyllisyydentunteita käyttämällä seuraavaa lasta harjoituskappaleena ja työnäytteenä todistamassa, että sinussa ei ollut mitään vikaa mutta ihan yhtä harjoituskierroksella olleella vaimollasi olisi pitänyt olla kaikkiviisaus mukanaan? Mitä ajattelit nuoremman lapsen miettivän isompana siitä, että laiminlyöt aktiivisesti sitä isompaa? Hän saattaa rakentaa valheellisen turvallisuudentunteen ajatellen, että hän vain on niin paljon fiinimpi lapsi. Pinnan alla kalvava epävarmuus rakkautesi pysyvyydestä muuttuu sitten addiktioiksi ja kaikenlaiseksi kärsimykseksi.
Pitäisikö siis mennä ja haukkua se "harjoitusvaimo" ihan noin niin kuin alkajaisiksi? Että veipäs multa lapsen.
Onneksi en tunne sinua.
Ei, vaan pitäisi mennä sen lapsen luokse, lähteä vaikka viikoksi kahdestaan reissuun, ja luoda se suhde.
Onneksi minä en tunne sinua.
T. Eri
Yrittäkää nyt mammakullat ymmärtää. Aloittaja on ihan yhtä pätevä ja vanhempi kuin tekin. Hänelle ja hänen perheelleen vauvan ruokkiminen pullosta (ja kaikki mitä se on mahdollistanut) on ollut tärkeää ja tarpeellista varhaisen vuorovaikutuksen kannalta. Turha teidän on tulla huutamaan, että olisit käynyt vaunukävelyillä ja vaihtanut vaippoja niin kuin meidän perheen iskä...
Imetys on hieno ja tärkeä asia onnistuessaan, mutta vain yksi osa kokonaisuutta. Sen tajuaa viimeistään sitten, kun lapsi on vähän isompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sen, että suhde lapseen uhkaa jäädä etäiseksi, jos kokee ettei saa mahdollisuuksia sellaisen luomiseen omana itsenään. Mutta kyllä se ensimmäinenkin lapsesi sinun lapsesi silti on, vaikka entinen vaimosi ei sinuun lapsen hoitajana luottanutkaan. Lapsi on syytön äitinsä virheisiin, joten et sinä voi häntä niistä rankaista.
Se että irtisanoudut isyydestäsi sanomalla, ettei oma lapsesi ole sinun, kuulostaa aika kamalalta. Ikäänkuin haluaisit määritellä oman suhteesi lapseen hänen äitinsä kautta. Rakastatko tätä uutta lasta vain siksi, että rakastat hänen äitiään? Koetko olevasi tämän uuden lapsen isä vain siksi, että sinulla menee hyvin hänen äitinsä kanssa?
Lapsesi, sekä se vanhempi että nuorempi, ovat kuitenkin erillisiä ihmisiä, eivät vain äitiensä jatkeita, joten sinä voit muodostaa heihin itsenäisen suhteen. Jos haluat ajatella olevasi hyvä isä, sinun pitää pyrkiä muodostamaan heihin hyvät itsenäiset suhteet siitä huolimatta millaisia heidän äitinsä ovat. Se että sanot, ettei vanhempi lapsesi ole sinun, on huutava vääryys lasta kohtaan.
Rakastan lasta, hän on luonani usein ja teemme vaikka mitä. Mutta samanlainen, ei edes samalta planeetalta ole se suhde kuin nykyisen lapseni kanssa. Nykyinen tulee syliin, katsoo silmiin, meillä on vaikka mitä "hassutteluja" jäänyt siitä kun hän oli pieni elämään. Tämä ensimmäinen ei "osaa" olla kanssani samalla tavalla ja vaikka toki kaikkeni yritän, hän ei ole "mukana":
Kyse voi olla luonne eroistakin. Ei kaikki lapset muodosta tasan samanlaista suhdetta vanhempaansa vaikka ne olisi kasvatettu täysin samalla kaavalla. Mitä enemmän sun juttuja kuuntelee sitä itsekkäämmältä ja minä nimeltä kuulostat joka yrittää pönkittää omaa isäegoaan lapsen kustannuksella. Viis lapsista kunhan sinä saat toteuttaa isyyttäsi miten haluat.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt mammakullat ymmärtää. Aloittaja on ihan yhtä pätevä ja vanhempi kuin tekin. Hänelle ja hänen perheelleen vauvan ruokkiminen pullosta (ja kaikki mitä se on mahdollistanut) on ollut tärkeää ja tarpeellista varhaisen vuorovaikutuksen kannalta. Turha teidän on tulla huutamaan, että olisit käynyt vaunukävelyillä ja vaihtanut vaippoja niin kuin meidän perheen iskä...
Imetys on hieno ja tärkeä asia onnistuessaan, mutta vain yksi osa kokonaisuutta. Sen tajuaa viimeistään sitten, kun lapsi on vähän isompi.
Ei ole yhtä pätevä jos ei ole jaksanut taistella oikeudestaan hoitaa lasta omalla tavallaan muuten kun valittaa siitä, että pitäisi korviketta antaa, että hän saa luoda suhdetta ruokkimalla.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt mammakullat ymmärtää. Aloittaja on ihan yhtä pätevä ja vanhempi kuin tekin. Hänelle ja hänen perheelleen vauvan ruokkiminen pullosta (ja kaikki mitä se on mahdollistanut) on ollut tärkeää ja tarpeellista varhaisen vuorovaikutuksen kannalta. Turha teidän on tulla huutamaan, että olisit käynyt vaunukävelyillä ja vaihtanut vaippoja niin kuin meidän perheen iskä...
Imetys on hieno ja tärkeä asia onnistuessaan, mutta vain yksi osa kokonaisuutta. Sen tajuaa viimeistään sitten, kun lapsi on vähän isompi.
Jetsulleen näin. Tervetuloa tänne 50+ puolelle, ketään ei saa mitalia siitä tissirumbasta eikä kukaan sellasta muista, ties vaikka olisi lapsille syötetty laastia. Mutta läheiset suhteet omiin isiin pistetään kyllä merkille, ja ne pariskunnat, jotka eivät ole eronneet. Niille näkyy olleen yhteistä tuo ap:n nykyinen meininki: yhdessä ja perheenä kun tehdään niin mutkia voi oikoa suoriksi. Se kantaa ja kestää, ei se mitä litkua sinne suuhun on joskus mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sen, että suhde lapseen uhkaa jäädä etäiseksi, jos kokee ettei saa mahdollisuuksia sellaisen luomiseen omana itsenään. Mutta kyllä se ensimmäinenkin lapsesi sinun lapsesi silti on, vaikka entinen vaimosi ei sinuun lapsen hoitajana luottanutkaan. Lapsi on syytön äitinsä virheisiin, joten et sinä voi häntä niistä rankaista.
Se että irtisanoudut isyydestäsi sanomalla, ettei oma lapsesi ole sinun, kuulostaa aika kamalalta. Ikäänkuin haluaisit määritellä oman suhteesi lapseen hänen äitinsä kautta. Rakastatko tätä uutta lasta vain siksi, että rakastat hänen äitiään? Koetko olevasi tämän uuden lapsen isä vain siksi, että sinulla menee hyvin hänen äitinsä kanssa?
Lapsesi, sekä se vanhempi että nuorempi, ovat kuitenkin erillisiä ihmisiä, eivät vain äitiensä jatkeita, joten sinä voit muodostaa heihin itsenäisen suhteen. Jos haluat ajatella olevasi hyvä isä, sinun pitää pyrkiä muodostamaan heihin hyvät itsenäiset suhteet siitä huolimatta millaisia heidän äitinsä ovat. Se että sanot, ettei vanhempi lapsesi ole sinun, on huutava vääryys lasta kohtaan.
Rakastan lasta, hän on luonani usein ja teemme vaikka mitä. Mutta samanlainen, ei edes samalta planeetalta ole se suhde kuin nykyisen lapseni kanssa. Nykyinen tulee syliin, katsoo silmiin, meillä on vaikka mitä "hassutteluja" jäänyt siitä kun hän oli pieni elämään. Tämä ensimmäinen ei "osaa" olla kanssani samalla tavalla ja vaikka toki kaikkeni yritän, hän ei ole "mukana":
Älä viitsi. Jos kirjoitat omasta lapsestasi, että vain toinen omasi, toinen on vain entisen vaimosi, niin kovin kovia isäpisteitä on vaikea enää sen jälkeen saada. Minkälainen ihminen pystyy kirjoittamaan lapsestaan noin? Ja kehtaa syyttää sitten vielä muita.
Aika itsekäs äiti olet. Tuttavaperheessä muuten äiti sairastui vakavasti (tajuttomana sairaalassa ja sitten viikkoja siellä) imetyksen aikana. Lääkäri kiitteli, että lasta oli totuteltu muuhunkin ruokintaan, koska tilanne olisi ollut karmea lapselle. Läheinen ja rakastava tuttu isä pullon kanssa oli tärkeä turva lapselle.
Kannattaisi ajatella myös vähän omaa tissiä pidemmälle.