Toisella kierroksella olevalta mieheltä ja isältä neuvo vaimoille ja äideille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää nyt mammakullat ymmärtää. Aloittaja on ihan yhtä pätevä ja vanhempi kuin tekin. Hänelle ja hänen perheelleen vauvan ruokkiminen pullosta (ja kaikki mitä se on mahdollistanut) on ollut tärkeää ja tarpeellista varhaisen vuorovaikutuksen kannalta. Turha teidän on tulla huutamaan, että olisit käynyt vaunukävelyillä ja vaihtanut vaippoja niin kuin meidän perheen iskä...

Imetys on hieno ja tärkeä asia onnistuessaan, mutta vain yksi osa kokonaisuutta. Sen tajuaa viimeistään sitten, kun lapsi on vähän isompi.

Ei ole yhtä pätevä jos ei ole jaksanut taistella oikeudestaan hoitaa lasta omalla tavallaan muuten kun valittaa siitä, että pitäisi korviketta antaa, että hän saa luoda suhdetta ruokkimalla.

Luetaanko me jotenkin eri ketjua? Minun nähdäkseni hän on antanut lapselle pumpattua äidinmaitoa, ja äiti on päässyt viettämään omaa aikaa. Hyi kauhistus, mikä itsekäs hirviöisä!

Vierailija kirjoitti:

On tuossa aloituksessa totuudenjyvänen varmasti, mutta sujuvasti siinä laitetaan kaikki äidin vastuulle. Isä on aikuinen ihminen, joka osaa puhua ja pitää puolensa. Ja myös taistella lapsestaan, eronkin jälkeen. Mies, joka asettaa lapsensa eri asemaan, ja syyttää naisia siitä, ei ole mies, vaan täysi tossukka. Ja antaa myös sille lempilapselleen surkean miehenmallin.

Se totuudensiemen siinä on että myös isän pitäisi saada hoitaa lasta omalla tavallaan kunhan se lapsi ei siitä kärsi. Aivan kuten äitikin. Paras tapa on hoitaa yhteistuumin ilman että kumpikaan käskyttää vaan päätökset tehdään yhdessä ja jaetaan vastuu.

Harmi vain että tällä ap:llä ei selkeästi ole hajuakaan mitä tämä tarkoittaa vaan vierittää kaiken syyn ex vaimon niskoille ja lyö marttyyrin kruunun kutreilleen ja uhriutuu. Lisäksi se että haluaa pönkittää isyyttään esim sillä että heikentää lapsen ravintoa vain siksi että saa pönkittää itseään ruokkimalla lasta. Toki korvikkeellakin lapsi kasvaa yhtä hyvin ja kukoistaa mutta jos äidin maitoa on saatavilla hyvin ja runsaasti niin silloin sitä imetystä on turha heikentää vain isän egon takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei herunut yhtään mitään pumpulla, väkisin tuli pari milliä. Eikä ne päiväkodissa useinkaan sano isälle että hei väärät vaatteet ja muita ongelmia, vaan ne sanotaan aina äidille, vaikka meillä mies vie lapsen joka päiväkotiin.

Meillä on mies jo ihan ekassa liitossa ja ekan lapsen kanssa oikea isä, eikä odottele jotain toista liittoa ja voisi hyvin mielin hylätä ekan lapsensa. Samalla lailla se ekakin lapsi on sinun, tosin lapsen mielestä et varmaan hänestä välitä. Älä ole niin vässykkä. Miehet ovat usein näitä "sää et sanonut että pitää tehdä asia x". No tehkää ite, ilman neuvoja! Jääkaappi on tyhjä mutta vaimo ei ole komentanut kauppaan, niin mies kuolee nälkään?

Sitten otetaan korviketta. Ja äidin pitää vaan sanoa miehelle, että ottaa puheeksi ne vaatteet itse päiväkodissa - jälleen kerran ei tarvitse ottaa itseensä kaikkea aina.

Viimeiset lauseet ovatkin juuri sitä mitä puhuin, enkä jaksa niihin nyt puuttua. Meillä asiat tehdään kyllä ilman neuvoja, koska jos ei tehdä niin ne ei tapahdu. Vaimo ei heittäydy tuollaiseksi, luojan kiitos. Sitten mennään yhdessä nälkäisinä ja kiukkuisina kauppaan. Kun tämä tapahtuu muutaman kerran niin rupeaa muistamaan.

Eli susta pitäisi lapselle antaa korviketta ihan vaan siksi että isä pääsee syöttämään sen sijaan että antaa sen parhaan mahdollisen ruuan lapselle eli tissimaidon jos sitä muuten riittää mutta pumpulle ei heru? Itsekäs isä tuollainen.

Jos en pysty tissillä olemisen vuoksi luomaan suhdetta lapseen, niin kyllä. Minun yhdessäoloni lapsen kanssa ja hänen tulevaisuutensa minun kanssa läheisenä ihmisenä on tärkeämpää. Se että korviketta annetaan silloin tällöin ei tapa muuta kuin äidin kuvitelman, etteikö lapsesta kasvaisi ihan terve niinkin. Tuo on juuri sitä äärimmilleen vietyä päsmäröintiä ja vallankäyttöä.

Suo anteeksi että puutun keskustelunne, mutta jos nuorempaa lastasi nykyään viet eskariin, se vanhempi lapsesi ei ole ollut rintaruokinnassa enää vuosiin. Imetys ei siis todellakaan ole syy siihen, ettei sinulla vieläkään ole isäsuhdetta häneen. Syy ei myöskään ole lapsen, sillä lasta ei voi vastuuttaa siitä, miten vanhemmat häneen suhtautuvat. Kun kerran näin innokkaasti syntipukkia haluat etsiä, lienee entisen puolisosi syyttelyn ohella aiheellista vilkaista myös peiliin? Maailma on kuitenkin täynnä esimerkkejä siitä, kuinka isän ja lasten välit ovat erittäin läheiset siitä huolimatta, että äiti on imettänyt lapsiaan sen sijaan, että olisi antanut korviketta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä sen, että suhde lapseen uhkaa jäädä etäiseksi, jos kokee ettei saa mahdollisuuksia sellaisen luomiseen omana itsenään. Mutta kyllä se ensimmäinenkin lapsesi sinun lapsesi silti on, vaikka entinen vaimosi ei sinuun lapsen hoitajana luottanutkaan. Lapsi on syytön äitinsä virheisiin, joten et sinä voi häntä niistä rankaista.

Se että irtisanoudut isyydestäsi sanomalla, ettei oma lapsesi ole sinun, kuulostaa aika kamalalta. Ikäänkuin haluaisit määritellä oman suhteesi lapseen hänen äitinsä kautta. Rakastatko tätä uutta lasta vain siksi, että rakastat hänen äitiään? Koetko olevasi tämän uuden lapsen isä vain siksi, että sinulla menee hyvin hänen äitinsä kanssa?

Lapsesi, sekä se vanhempi että nuorempi, ovat kuitenkin erillisiä ihmisiä, eivät vain äitiensä jatkeita, joten sinä voit muodostaa heihin itsenäisen suhteen. Jos haluat ajatella olevasi hyvä isä, sinun pitää pyrkiä muodostamaan heihin hyvät itsenäiset suhteet siitä huolimatta millaisia heidän äitinsä ovat. Se että sanot, ettei vanhempi lapsesi ole sinun, on huutava vääryys lasta kohtaan.

Rakastan lasta, hän on luonani usein ja teemme vaikka mitä. Mutta samanlainen, ei edes samalta planeetalta ole se suhde kuin nykyisen lapseni kanssa. Nykyinen tulee syliin, katsoo silmiin, meillä on vaikka mitä "hassutteluja" jäänyt siitä kun hän oli pieni elämään. Tämä ensimmäinen ei "osaa" olla kanssani samalla tavalla ja vaikka toki kaikkeni yritän, hän ei ole "mukana":

Älä viitsi. Jos kirjoitat omasta lapsestasi, että vain toinen omasi, toinen on vain entisen vaimosi, niin kovin kovia isäpisteitä on vaikea enää sen jälkeen saada. Minkälainen ihminen pystyy kirjoittamaan lapsestaan noin? Ja kehtaa syyttää sitten vielä muita.

Sellainen, joka on tilanteesta surullinen ja on pyrkinyt olemaan tekemästä samoja virheitä uudestaan. Keskustelupalstalla on myös tarkoitus herättää keskustelu, ja silloin en ala kaikkea avaamaan ja romaania kirjoittamaan. Naisille on vaan tyypillistä keksiä loput itse sen sijaan että keskittyisi asiaan. Yleensä silloin, kun asia kolahtaa vähän turhan kovaa. Jos et pysty keskittymään siihen, mitä sanoin, niin ei ehkä kannata kiukustuttaa itseään enempää täällä ja fantasioida päässä tarinan ympärille minun huounuttani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää nyt mammakullat ymmärtää. Aloittaja on ihan yhtä pätevä ja vanhempi kuin tekin. Hänelle ja hänen perheelleen vauvan ruokkiminen pullosta (ja kaikki mitä se on mahdollistanut) on ollut tärkeää ja tarpeellista varhaisen vuorovaikutuksen kannalta. Turha teidän on tulla huutamaan, että olisit käynyt vaunukävelyillä ja vaihtanut vaippoja niin kuin meidän perheen iskä...

Imetys on hieno ja tärkeä asia onnistuessaan, mutta vain yksi osa kokonaisuutta. Sen tajuaa viimeistään sitten, kun lapsi on vähän isompi.

Ei ole yhtä pätevä jos ei ole jaksanut taistella oikeudestaan hoitaa lasta omalla tavallaan muuten kun valittaa siitä, että pitäisi korviketta antaa, että hän saa luoda suhdetta ruokkimalla.

Luetaanko me jotenkin eri ketjua? Minun nähdäkseni hän on antanut lapselle pumpattua äidinmaitoa, ja äiti on päässyt viettämään omaa aikaa. Hyi kauhistus, mikä itsekäs hirviöisä!

Tämä isä sanoi että on valmis pilaamaan hyvän imetyksen korvikkeella jos se tukee häneen isyyttään. Minusta tuo on kuvottavaa. Eri asia jos pumpulle heruu mutta kaikki ei sille heru ja tästä ei kyse ollutkaan vaan siitä että hänestä pitäisi sitten vaihtaa korvikkeelle että hän pääsee viettämään laatuaikaa lapsen kanssa... Ihan kuin se ruokkiminen olisi se ainoa laatuaika.

Toisella kierroksella oleva, voisitki antaa isän näkökulman minulle tähän. Kipeästi sellaista etsin:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3001653/isaksi-vasta-kun-nuoruus-koettu…

Asuessaan kanssamme, annoin miehen hoitaa ja usein aamuisin herätin hänet hoitamaan, jotta itse saisin vielä nukkua. Kauppaan lähdin yksin, mutta yleensä viestiä tuli jo vartin päästä "äiti tule jo. Kestääkö vielä". En ole koskaan ominur lastani. Nykyäänkin hän nukahtaa paremmin siskoni kuin minun kanssni. Minä olen lähinnö vain tissi xD Täällä koko kylä todellakin kasvattaa, en vain minä. Siihen ei minulta kyvyt riittäisi; maailma liian täynnä asioita, joita en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei herunut yhtään mitään pumpulla, väkisin tuli pari milliä. Eikä ne päiväkodissa useinkaan sano isälle että hei väärät vaatteet ja muita ongelmia, vaan ne sanotaan aina äidille, vaikka meillä mies vie lapsen joka päiväkotiin.

Meillä on mies jo ihan ekassa liitossa ja ekan lapsen kanssa oikea isä, eikä odottele jotain toista liittoa ja voisi hyvin mielin hylätä ekan lapsensa. Samalla lailla se ekakin lapsi on sinun, tosin lapsen mielestä et varmaan hänestä välitä. Älä ole niin vässykkä. Miehet ovat usein näitä "sää et sanonut että pitää tehdä asia x". No tehkää ite, ilman neuvoja! Jääkaappi on tyhjä mutta vaimo ei ole komentanut kauppaan, niin mies kuolee nälkään?

Sitten otetaan korviketta. Ja äidin pitää vaan sanoa miehelle, että ottaa puheeksi ne vaatteet itse päiväkodissa - jälleen kerran ei tarvitse ottaa itseensä kaikkea aina.

Viimeiset lauseet ovatkin juuri sitä mitä puhuin, enkä jaksa niihin nyt puuttua. Meillä asiat tehdään kyllä ilman neuvoja, koska jos ei tehdä niin ne ei tapahdu. Vaimo ei heittäydy tuollaiseksi, luojan kiitos. Sitten mennään yhdessä nälkäisinä ja kiukkuisina kauppaan. Kun tämä tapahtuu muutaman kerran niin rupeaa muistamaan.

Eli susta pitäisi lapselle antaa korviketta ihan vaan siksi että isä pääsee syöttämään sen sijaan että antaa sen parhaan mahdollisen ruuan lapselle eli tissimaidon jos sitä muuten riittää mutta pumpulle ei heru? Itsekäs isä tuollainen.

Suomessa korviketta annetaan paljon huonommistakin syistä - esimerkiksi siksi, että äitiä nolostuttaa imettää julkisesti. Joten en minä näe niin kauheana asiana, jos isä ja lapsi saavat laatuaikaa korvikkeen ansiosta.

Itselläni on kaksi lasta, joista kumpikaan ei ole saanut pisaraakaan korviketta - lasten isä on hoitanut oman "imetyksensä" ottamalla täyden suunnittelu- ja toteutusvastuun perheen ruokahuollosta, eikä ollut helppoa aluksi hänellä jos ei minullakaan. Meidän perheelle tämä sopi näin, jollekulle toiselle toisin. Pääasia että isä on muutakin kuin nakkikone.

Minäkin olen kolmen täys- (ja "taapero"-)imetetyn äiti, mutta olen samaa mieltä ap:n ja ylläolevan äidin kanssa siitä, että se "paras mahdollinen ravinto" ei ikinä saa mennä isäsuhteen ohi. Isäsuhteen merkitys paitsi sen lapsen niin koko perheen elämään on mittaamattomasti arvokkaampi.

Kuitenkin, tiedän myös miten helposti se käy, että isä ei tule osallistuneeksi kun ei tarvitse. Siitä huolimatta että tiesin itse kyllä jo kauan ennen lapsia tämän kuvion, että äiti toisaalta hädissään, toisaalta kontrollintarpeessaan, toisaalta mielenosoituksellisestikin hyvin helposti tulee torpanneeksi heti alkuunsa miehen yritykset ala-arvoisina, ja siitä voi olla vaikea enää nousta sitten myöhemmin. Tiesin että on tärkeää antaa isän olla isä omalla tavallaan, ottaa vastuu lapsesta ja että se mikä on isän mielestä tarpeeksi hyvä lapselle on ihan yhtälailla tarpeeksi hyvä kuin minun arvioni, koska hän on meidän molempien lapsi. Huomasin myös välittömästi että olen itsekin epävarma, teen virheitä ja mokailen lapsen kanssa, joten ei minulla ole oikeutta raivota miehelle siitä, että hän tekee vastaavan virheen myöhemmin. Mieskin voi olla herkkä sillä tavalla, että vetäytyy eikä enää uskalla yrittää.

Siltikin, yhtä lailla minä nuorena äitinä olen ollut herkkä sille, jos mies on antanut ymmärtää että en hoida hommiani. Jos vaikka pitää lähteä johonkin perheenä, ja mies varaa aikaa laittaa vain itsensä valmiiksi ja on vihainen kun minä en ole saanut itseäni ja lasta kuntoon samaan aikaan, ja hän joutuu stressaantuneena jotain vaippaa vaihtamaan ja pakkaamaan hoitolaukkuun kaikenlaista turhaa kamaa ja kaikki ollaan sen takia myöhässä, en minäkään välttämättä pysty sitä käsittelemään muutoin kuin huolehtimalla seuraavalla kerralla itse kaikki kuntoon, ja kun se toistuu pari kertaa, ei ihme että oletus on että jos lapsi liikkuu ovesta ulos, se on minun pukema. Ei minusta välttämättä ole suunnittelemaan siihen hätään isää lempeästi osallistavaa lähtörutiinia, jolla mies pääsisi optimaalisesti kasvamaan isyyteen, kun en itsekään tiedä että mitä tässä kukakin nyt haluaa.

Tai tuo imetys, ei minusta välttämättä ole jättämään sitä vauvaa töistä väsyneen isän kanssa, jos ei ole pakko. Sitä haluaa tehdä parhaansa, helpottaa myös sitä toisen osuutta, mutta totta kai monesti tulee tehtyä liikaa ja vääriä asioita, hyvät tarkoitukset johtaa huonoon lopputulokseen.

Olennaistahan tässä on se, että vanhemmat kokevat olevansa samalla puolella, eivät toistensa vihollisia.

Jos isän halu ruokkia omaa lastaan äidinmaidolla ja antaa äidille hetki vapaata nähdään oman egon kohotuksena, ollaan pahasti eri puolilla. Tällainen liitto voi toimia vain niin kauan kuin toinen tekee täsmälleen niin kuin toinen määrää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä nyt taas ihaillaan, kun miesihminen mollaa ensimmäistä vaimoaan. Ja juhlii silloista avuttomuuttaan edelleen. Miten sinä kehtaat sanoa omasta lapsestasi, ettet voi enää mitään? Se on valtava vale, ja olet itsesäälissä vellova penikka yhä edelleen. Laitat oman napasi lapsesi edelle. Häpeä. Taistele ja luo suhde esikoiseesi.

Hyvähän se on tässä vaiheessa tyydyttää kalvavia syyllisyydentunteita käyttämällä seuraavaa lasta harjoituskappaleena ja työnäytteenä todistamassa, että sinussa ei ollut mitään vikaa mutta ihan yhtä harjoituskierroksella olleella vaimollasi olisi pitänyt olla kaikkiviisaus mukanaan? Mitä ajattelit nuoremman lapsen miettivän isompana siitä, että laiminlyöt aktiivisesti sitä isompaa? Hän saattaa rakentaa valheellisen turvallisuudentunteen ajatellen, että hän vain on niin paljon fiinimpi lapsi. Pinnan alla kalvava epävarmuus rakkautesi pysyvyydestä muuttuu sitten addiktioiksi ja kaikenlaiseksi kärsimykseksi.

Pitäisikö siis mennä ja haukkua se "harjoitusvaimo" ihan noin niin kuin alkajaisiksi? Että veipäs multa lapsen.

Onneksi en tunne sinua.

Kuule, tuo eri kertoi onneksi jo, mitä minä tarkoitin. Olen itse liian kiukkuinen siihen nyt kun vielä jatkat puhumalla NYKYISESTÄ lapsestasi jne.

Olet reaktiivinen. Et ole oman elämäsi luoja, vaan jopa lapsiisi sinulla on suhde, jossa he joko ruokkivat sinun onnistumisentunteitasi, etkä sinä itse toimimalla aikuisen ihmisen tavoin, tai jos he eivät sitä tee, sitten asia vain jää kuin maitopurkki pöytään. Enhän minä sitä siitä jääkaappiin saanut, kun se ei itse hypännyt käteen.

Sinulla on pikkupojan ote elämääsi, ja teet valtavan karhunpalveluksen lapsillesi ja myös itsellesi, jos et viitsi kuunnella siksi, että olet päättänyt tuntemattoman ihmisen sanat turhiksi vain siksi, että hän antoi sinun kuulla kunniasi.

Viisas ihminen reagoi toisen suuttumukseen miettimällä, olisiko antanut siihen aihetta. Etenkin, jos se ihminen on kohta teinien vanhempi. Olisi korkea aika alkaa harjoittelemaan, jos haluat lastesi vastakin viitsivän katsoa sinua silmiin. He kun saattavat myös päätyä sille kannalle, että on parempi jättää tuntematta sinua sen lähemmin, koska se tuottaa pelkkää pettymystä.

Vierailija kirjoitti:

Jetsulleen näin. Tervetuloa tänne 50+ puolelle, ketään ei saa mitalia siitä tissirumbasta eikä kukaan sellasta muista, ties vaikka olisi lapsille syötetty laastia. Mutta läheiset suhteet omiin isiin pistetään kyllä merkille, ja ne pariskunnat, jotka eivät ole eronneet. Niille näkyy olleen yhteistä tuo ap:n nykyinen meininki: yhdessä ja perheenä kun tehdään niin mutkia voi oikoa suoriksi. Se kantaa ja kestää, ei se mitä litkua sinne suuhun on joskus mennyt.

Kyllä minä pitkään imettäneenä onnittelen itseäni siitä, että olen antanut lapselle parhaat edellytykset sekä älylliseen että tunne-elämän kehitykseen. Ja hassu juttu, että noissa lukiolaisten kilpailuissa törmää nyt näihin taaperoimetyskuvioista tuttuihin nimiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä sen, että suhde lapseen uhkaa jäädä etäiseksi, jos kokee ettei saa mahdollisuuksia sellaisen luomiseen omana itsenään. Mutta kyllä se ensimmäinenkin lapsesi sinun lapsesi silti on, vaikka entinen vaimosi ei sinuun lapsen hoitajana luottanutkaan. Lapsi on syytön äitinsä virheisiin, joten et sinä voi häntä niistä rankaista.

Se että irtisanoudut isyydestäsi sanomalla, ettei oma lapsesi ole sinun, kuulostaa aika kamalalta. Ikäänkuin haluaisit määritellä oman suhteesi lapseen hänen äitinsä kautta. Rakastatko tätä uutta lasta vain siksi, että rakastat hänen äitiään? Koetko olevasi tämän uuden lapsen isä vain siksi, että sinulla menee hyvin hänen äitinsä kanssa?

Lapsesi, sekä se vanhempi että nuorempi, ovat kuitenkin erillisiä ihmisiä, eivät vain äitiensä jatkeita, joten sinä voit muodostaa heihin itsenäisen suhteen. Jos haluat ajatella olevasi hyvä isä, sinun pitää pyrkiä muodostamaan heihin hyvät itsenäiset suhteet siitä huolimatta millaisia heidän äitinsä ovat. Se että sanot, ettei vanhempi lapsesi ole sinun, on huutava vääryys lasta kohtaan.

Rakastan lasta, hän on luonani usein ja teemme vaikka mitä. Mutta samanlainen, ei edes samalta planeetalta ole se suhde kuin nykyisen lapseni kanssa. Nykyinen tulee syliin, katsoo silmiin, meillä on vaikka mitä "hassutteluja" jäänyt siitä kun hän oli pieni elämään. Tämä ensimmäinen ei "osaa" olla kanssani samalla tavalla ja vaikka toki kaikkeni yritän, hän ei ole "mukana":

Älä viitsi. Jos kirjoitat omasta lapsestasi, että vain toinen omasi, toinen on vain entisen vaimosi, niin kovin kovia isäpisteitä on vaikea enää sen jälkeen saada. Minkälainen ihminen pystyy kirjoittamaan lapsestaan noin? Ja kehtaa syyttää sitten vielä muita.

Sellainen, joka on tilanteesta surullinen ja on pyrkinyt olemaan tekemästä samoja virheitä uudestaan. Keskustelupalstalla on myös tarkoitus herättää keskustelu, ja silloin en ala kaikkea avaamaan ja romaania kirjoittamaan. Naisille on vaan tyypillistä keksiä loput itse sen sijaan että keskittyisi asiaan. Yleensä silloin, kun asia kolahtaa vähän turhan kovaa. Jos et pysty keskittymään siihen, mitä sanoin, niin ei ehkä kannata kiukustuttaa itseään enempää täällä ja fantasioida päässä tarinan ympärille minun huounuttani.

Itse sinä kirjoitit tuon lapsestasi, en minä mitään fantasioinut. Voit lukea uudelleen ekan viestisi.

Ja minun mieheni on aina ollut tasavertainen vanhempi rinnallani, ja hän myös pitää kaikkia lapsiamme tasavertaisesti ominaan. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta, ja mieheni kykenee kantamaan vastuun itse valinnoistaan, syyttämättä minua. Joten joo, ainoa, mikä kolahti, oli se, että työssäni näen noita isän hylkäämiä ’entisiä’ lapsia. Ja ne isät on kyllä aikamoista kuraa, on selitykset mitkä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Olennaistahan tässä on se, että vanhemmat kokevat olevansa samalla puolella, eivät toistensa vihollisia.

Jos isän halu ruokkia omaa lastaan äidinmaidolla ja antaa äidille hetki vapaata nähdään oman egon kohotuksena, ollaan pahasti eri puolilla. Tällainen liitto voi toimia vain niin kauan kuin toinen tekee täsmälleen niin kuin toinen määrää.

Lukemisen ymmärtäminen hoi? Tässä puhuttiin siitä että isä on valmis lopettamaan hyvän imetyksen jos pumpulle ei heru että hän pääsee ruokkimaan lasta. Sen sijaan sitten pitäisi antaa korviketta vaikka imetys toimisi muuten hyvin että hänen isäegoaan pönkitetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jetsulleen näin. Tervetuloa tänne 50+ puolelle, ketään ei saa mitalia siitä tissirumbasta eikä kukaan sellasta muista, ties vaikka olisi lapsille syötetty laastia. Mutta läheiset suhteet omiin isiin pistetään kyllä merkille, ja ne pariskunnat, jotka eivät ole eronneet. Niille näkyy olleen yhteistä tuo ap:n nykyinen meininki: yhdessä ja perheenä kun tehdään niin mutkia voi oikoa suoriksi. Se kantaa ja kestää, ei se mitä litkua sinne suuhun on joskus mennyt.

Kyllä minä pitkään imettäneenä onnittelen itseäni siitä, että olen antanut lapselle parhaat edellytykset sekä älylliseen että tunne-elämän kehitykseen. Ja hassu juttu, että noissa lukiolaisten kilpailuissa törmää nyt näihin taaperoimetyskuvioista tuttuihin nimiin. 

HAHahahahah :DDDDDDDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jetsulleen näin. Tervetuloa tänne 50+ puolelle, ketään ei saa mitalia siitä tissirumbasta eikä kukaan sellasta muista, ties vaikka olisi lapsille syötetty laastia. Mutta läheiset suhteet omiin isiin pistetään kyllä merkille, ja ne pariskunnat, jotka eivät ole eronneet. Niille näkyy olleen yhteistä tuo ap:n nykyinen meininki: yhdessä ja perheenä kun tehdään niin mutkia voi oikoa suoriksi. Se kantaa ja kestää, ei se mitä litkua sinne suuhun on joskus mennyt.

Kyllä minä pitkään imettäneenä onnittelen itseäni siitä, että olen antanut lapselle parhaat edellytykset sekä älylliseen että tunne-elämän kehitykseen. Ja hassu juttu, että noissa lukiolaisten kilpailuissa törmää nyt näihin taaperoimetyskuvioista tuttuihin nimiin. 

Minä olen aina kuvitellut, että parhaat edellytykset lapsen tunne-elämän kehitykseen tulevat kahden vanhemman onnellisesta parisuhteesta. Ja taaperoimettäjä olen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olennaistahan tässä on se, että vanhemmat kokevat olevansa samalla puolella, eivät toistensa vihollisia.

Jos isän halu ruokkia omaa lastaan äidinmaidolla ja antaa äidille hetki vapaata nähdään oman egon kohotuksena, ollaan pahasti eri puolilla. Tällainen liitto voi toimia vain niin kauan kuin toinen tekee täsmälleen niin kuin toinen määrää.

Lukemisen ymmärtäminen hoi? Tässä puhuttiin siitä että isä on valmis lopettamaan hyvän imetyksen jos pumpulle ei heru että hän pääsee ruokkimaan lasta. Sen sijaan sitten pitäisi antaa korviketta vaikka imetys toimisi muuten hyvin että hänen isäegoaan pönkitetään.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa isä antoi pullosta äidinmaitoa, yhteisymmärryksessä äidin kanssa. Turha on rakennella mitään olkiukkoja, joissa koko imetys tuhoutuu isän vaatiessa korviketta vauvalle.

Tunnen paljon perheitä, joissa korviketta on annettu yhteistuumin tai äidin toiveesta. Kyseessä on ollut perheen jaksaminen ja vauvan etu, ei mikään helskutin valtataistelu. Eikä niitä valtataisteluita pitäisi yrittää nähdä siellä, missä niitä ei ole.

Hieno kirjoitus ap. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Jos äiti "tietää kaiken" ja pesii vauvan kanssa jää isä auttamatta ulkopuolelle eikä sitä saa enää korjattua.

Meillä on 4 lasta ja isä on saanut huseerata heti ensihetkistä lähtien miten itse haluaa ja taitaa. Kuopuksen kanssa jopa keskolassa kun en itse päässyt sinne häntä hoitamaan. Kotona syötti yöllä että minä sain nukkua jne.

Meillä on lapset olleet joskus pyjamassa liikenteessä (no joku raidallinen vaate, mistä sen tietää että on pyjama?) mutta ei se ole heitä vaurioittanut:D

Kyllä siperia opettaa jos saa tilaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei herunut yhtään mitään pumpulla, väkisin tuli pari milliä. Eikä ne päiväkodissa useinkaan sano isälle että hei väärät vaatteet ja muita ongelmia, vaan ne sanotaan aina äidille, vaikka meillä mies vie lapsen joka päiväkotiin.

Meillä on mies jo ihan ekassa liitossa ja ekan lapsen kanssa oikea isä, eikä odottele jotain toista liittoa ja voisi hyvin mielin hylätä ekan lapsensa. Samalla lailla se ekakin lapsi on sinun, tosin lapsen mielestä et varmaan hänestä välitä. Älä ole niin vässykkä. Miehet ovat usein näitä "sää et sanonut että pitää tehdä asia x". No tehkää ite, ilman neuvoja! Jääkaappi on tyhjä mutta vaimo ei ole komentanut kauppaan, niin mies kuolee nälkään?

Sitten otetaan korviketta. Ja äidin pitää vaan sanoa miehelle, että ottaa puheeksi ne vaatteet itse päiväkodissa - jälleen kerran ei tarvitse ottaa itseensä kaikkea aina.

Viimeiset lauseet ovatkin juuri sitä mitä puhuin, enkä jaksa niihin nyt puuttua. Meillä asiat tehdään kyllä ilman neuvoja, koska jos ei tehdä niin ne ei tapahdu. Vaimo ei heittäydy tuollaiseksi, luojan kiitos. Sitten mennään yhdessä nälkäisinä ja kiukkuisina kauppaan. Kun tämä tapahtuu muutaman kerran niin rupeaa muistamaan.

Eli susta pitäisi lapselle antaa korviketta ihan vaan siksi että isä pääsee syöttämään sen sijaan että antaa sen parhaan mahdollisen ruuan lapselle eli tissimaidon jos sitä muuten riittää mutta pumpulle ei heru? Itsekäs isä tuollainen.

Jos en pysty tissillä olemisen vuoksi luomaan suhdetta lapseen, niin kyllä. Minun yhdessäoloni lapsen kanssa ja hänen tulevaisuutensa minun kanssa läheisenä ihmisenä on tärkeämpää. Se että korviketta annetaan silloin tällöin ei tapa muuta kuin äidin kuvitelman, etteikö lapsesta kasvaisi ihan terve niinkin. Tuo on juuri sitä äärimmilleen vietyä päsmäröintiä ja vallankäyttöä.

Meillä ei ensimmäinen lapsi huolinut pulloa ollenkaan. Toinen taas tykästyi pulloon niin, ettei rinta enää kelvannut. Se siitä imetyksestä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä sen, että suhde lapseen uhkaa jäädä etäiseksi, jos kokee ettei saa mahdollisuuksia sellaisen luomiseen omana itsenään. Mutta kyllä se ensimmäinenkin lapsesi sinun lapsesi silti on, vaikka entinen vaimosi ei sinuun lapsen hoitajana luottanutkaan. Lapsi on syytön äitinsä virheisiin, joten et sinä voi häntä niistä rankaista.

Se että irtisanoudut isyydestäsi sanomalla, ettei oma lapsesi ole sinun, kuulostaa aika kamalalta. Ikäänkuin haluaisit määritellä oman suhteesi lapseen hänen äitinsä kautta. Rakastatko tätä uutta lasta vain siksi, että rakastat hänen äitiään? Koetko olevasi tämän uuden lapsen isä vain siksi, että sinulla menee hyvin hänen äitinsä kanssa?

Lapsesi, sekä se vanhempi että nuorempi, ovat kuitenkin erillisiä ihmisiä, eivät vain äitiensä jatkeita, joten sinä voit muodostaa heihin itsenäisen suhteen. Jos haluat ajatella olevasi hyvä isä, sinun pitää pyrkiä muodostamaan heihin hyvät itsenäiset suhteet siitä huolimatta millaisia heidän äitinsä ovat. Se että sanot, ettei vanhempi lapsesi ole sinun, on huutava vääryys lasta kohtaan.

Rakastan lasta, hän on luonani usein ja teemme vaikka mitä. Mutta samanlainen, ei edes samalta planeetalta ole se suhde kuin nykyisen lapseni kanssa. Nykyinen tulee syliin, katsoo silmiin, meillä on vaikka mitä "hassutteluja" jäänyt siitä kun hän oli pieni elämään. Tämä ensimmäinen ei "osaa" olla kanssani samalla tavalla ja vaikka toki kaikkeni yritän, hän ei ole "mukana":

Älä viitsi. Jos kirjoitat omasta lapsestasi, että vain toinen omasi, toinen on vain entisen vaimosi, niin kovin kovia isäpisteitä on vaikea enää sen jälkeen saada. Minkälainen ihminen pystyy kirjoittamaan lapsestaan noin? Ja kehtaa syyttää sitten vielä muita.

Sellainen, joka on tilanteesta surullinen ja on pyrkinyt olemaan tekemästä samoja virheitä uudestaan. Keskustelupalstalla on myös tarkoitus herättää keskustelu, ja silloin en ala kaikkea avaamaan ja romaania kirjoittamaan. Naisille on vaan tyypillistä keksiä loput itse sen sijaan että keskittyisi asiaan. Yleensä silloin, kun asia kolahtaa vähän turhan kovaa. Jos et pysty keskittymään siihen, mitä sanoin, niin ei ehkä kannata kiukustuttaa itseään enempää täällä ja fantasioida päässä tarinan ympärille minun huounuttani.

Suo anteeksi että sekaannun taas, mutta juuri siihenhän mitä sinä sanoit, tuossa keskityttiin. Vain nuorempi lapsesi on sinun, se vanhempi ainoastaan äitinsä. Näin sinä sanoit ihan itse ja juuri sitä tuossa kritisoitiin.

Voi tietenkin olla, että et asiaa tarkoittanut ihan niin pahana kuin se noin ilmaistuna kuulostaa, mutta siinä tapauksessa sinun kannattaisi ehkä yrittää selventää asiaa asiallisemmin. Ymmärtänet kuitenkin, että ei tuollaisesta lausunnosta ulkopuoliset kovin ruusuista kuvaa saa sinun halukkuudestasi olla isä myös vanhemmalle lapsellesi? Ei tässä kovin hedelmällistä ole ainakaan alkaa naisia yleisesti syyttelemään, kun itse on moisen aivopierun näppikseltään töräyttänyt.

Kyllä se tyyny ja peitto näkyy isiä kiinnostavan enemmän kuin sinappivaippa. Peittoa vaan vedetään korvalle, kun vauva itkee.

Mitä ihmettä taas :D Fiksu kirjotus ja heti mammoilla hirvee lynkkaus käynnissä, tais osua liian arkaan paikkaan. Ja kuin voi onnistua taas imettämisen vetämään tähän mukaan, vaikka kyse tais olla ihan vaan siitä, että SILLON TÄLLÖN joskus voi uskaltaa jättää sen vauvan isän ja korvikepullon kanssa kotiin, ottaa itelleen omaa aikaa ja antaa isälle ja vauvalle kahenkeskistä aikaa.

Nämä vastaukset tuo nimenomaan esille sitä, että näitä äitejä on aivan läjäkaupalla, jotka päsmäröi kuinka tismalleen lapsi täytyy kasvattaa ja sen kanssa toimia. Itekin myönnän joskus syyllistyneen/syyllistyväni samaan eli tiedän kyllä senkin puolen kun ajattelee että "olisin hoitanu tämänkin paremmin". Mutta entäs sitten? Mitä se haittaa että toinen ei tee asioita just oppikirjojen tai omien mieltymysten mukaan? Kyllä maailma olis paljon parempi paikka, kun välillä vaan katsottas sormien välistä, ite ainakin pyrin kehittämään tätä itessäni.