Toisella kierroksella olevalta mieheltä ja isältä neuvo vaimoille ja äideille

Olen tosi iloinen puolestasi!

Minulla ei ole lapsia. Nykyinen miesystäväni kertoi vastaavaa kokemustaan ex-vaimonsa eli ainoan lapsensa äidin kanssa. Mies olisi halunnut olla lapsen kanssa jo silloin kun lapsi oli vauva, mutta lapsen äiti sanoi vastaavalla tavalla, että mies ei tehnyt asioita oikein. Ei osannut pidellä lasta oikein yms.

En voi tarjota miehelleni uutta kokemusta lapsen saamisesta, koska sairauteni vuoksi en voi saada lapsia. Onneksi hän on aina halunnut olla hyvä isä lapselleen ja on sitä edelleen.  

Käyttäjä4891 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä4891 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitien pikkupäsmäröinti ja mikromanagerointi on vähän turhauttavaa, jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti. Mitä se muka on, että miehen vastuu on pelkkää äidin sanelua? Silloin isä on vaan pikku apulainen, ei mikään 100% itsenäinen vanhempi.

"...jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti." Pitääkö tälläisestä tosissaan edes keskustella? Yhteinen lapsi, yleensä yhdessä suunniteltu, mutta miehen pitää erikseen keskustelulla varmistaa että on isänä yhtä paljon osa lapsen kasvatusta ja elämää kuin äiti? Kyllä mun mielestä pitäisi olla aika vitun itsestäänselvyys, että lapsi on kummankin ja isä on roolissa isänä just niin paljon kun äiti äitinä. Kuten jo sanoitkin, muussa tapauksessa isä on vaan äidin apulainen eikä itsenäinen vanhempi lapselle.

Jos ja kun tulee omalla kohdalla ajankohtaiseksi hankkia lapsia, ei tule kuuloonkaan alkaa omimaan lasta itselleni ja ulkoistaa mies isän roolista OMAN lapsensa elämässä. Mielummin varmistun ensin siitä, että olen oikean miehen kanssa ja haluan varmasti perustaa perheen juuri hänen kanssaan, että haluan juuri hänestä isän lapselleni. 

Ei kukaan äiti halua omia vauvaa, vaan ottaa onnellisena kaiken mahdollisen avun vastaan. On nimittäin niin rankkaa puuhaa. Tää paska mitä tässäkin ketjussa viljellään äitejä vastaan, on vaan puhdasta naisvihaa. Vahva isä uskaltaa kyllä sanoa, että anna mun harjoitella tai anna lapsi hetkeksi mulle, vaikka en tekisikään kaikkea niin hyvin kuin sä kokeneempana teet. 

Ei kukaan? Eikö todella? Älä yleistä, jos itse kuulut tuohon kyseiseen ihmisryhmään.

Mistäköhän mahdollisesti johtuu se, että todella usein itsekin kuulen näistä tapauksista joissa äiti on vieressä mäkättämässä ja neuvomassa miten lasta kuuluu hoitaa sen sijaan, että antaisi isän löytää oma tyylinsä tehdä asiat? Tosi usein kuulee sitä, kuinka äiti on jäljestäpäin valittanut kun mies on laittanut päälle väärät vaatteet tai vienyt pelaamaan palloa kun olisi pitänyt viedä harrastamaan jotain muuta mielummin. Eli vaikka mies saisi osallistua lapsensa hoitoon, liian usein se tapahtuu äidin ohjeiden mukaan. 

"Vahva isä uskaltaa kyllä sanoa, että anna mun harjoitella tai anna lapsi hetkeksi mulle, vaikka en tekisikään kaikkea niin hyvin kuin sä kokeneempana teet." 

Niin. No miksi se äiti sitten on automaattisesti se kokeneempi? Miksi juuri isä on se, joka vain harjoittelee? Entäs sellainen tilanne jossa kummatkin ovat ensikertalaisia eikä kummallakaan ole aiempaa kokemusta lastenhoidosta?

Totta kai äideille kuuluu ne tietyt äidilliset ominaisuudet ja piirteet jotka tulevat naiseuden mukana, mutta miksi miestä isänä pitää automaattisesti vähätellä ja olettaa, että ilman "harjoittelua" tai "kokeneemman mallia" hän olisi täysin kykenemätön tumpelo? Loppujen lopuksi oikeastaan ainoa konkreettinen asia johon vain äiti lapsensa kasvatuksessa osallistuu, on imetys. Kaikki muu voidaan alusta asti tehdä yhdessä, niin ettei tule tätä epätasa-arvoisuutta vanhempien välillä joka johtaa lopulta siihen että isä on vain "harjoittelija" ja äidin luvalla saa tehdä asioita, kun äiti samalla epäilee miehen kykenevyyttä. 

Itse tunnen miehen, joka jäi yksinhuoltajaksi vauvansa kanssa, kun tyttöystävä lähti kävelemään heti synnytyksen jälkeen eikä halunnut olla missään roolissa lapsen elämässä. Tämä mies on joutunut opetella kaiken yksin alusta alkaen ja ainakin minun silmissäni vaikuttaa loistavalta, rakastavalta isältä joka tekee kaiken lapsensa eteen. Joskus jopa uskollisemmin kuin jotkut äidit tai yksinhuoltajaäidit joita tiedän. Nainen ja äiti ei automaattisesti tarkoita parempaa ja osaavampaa vanhempaa.

Aika automaattisesti se äiti/nainen on parempi hoitaja. Meilläkin kyllä mies olisi saanut hoitaa ja hoivata, ja jopa vaadin sitä, koska toinen lapsi ei nukkunut juuri koskaan. Olin niin väsynyt, etten päivisin uskaltanut istua vauva sylissä, etten nukahtaisi istualleen ja pudottaisi vauvaa, mutta ei miehelle koskaan tullut mieleen, että olisi lasta hoitanut tai, että olisi yhtään kertaa tarjoutunut  yöllä nousemaan ruokkimaan tai pitämään vauvaa, että olisin saanut edes joskus nukkua. Kertaakaan mies ei pessyt/kylvettänyt vauvoja ja vältteli muutenkin niiden  hoitamista kuin ruttoa. Eikä kyllä tuttavissakaan kovin innokkaita lastenhoitaja miehiä ollut.  Itse asiassa en tunne yhtään miestä, joka olisi kovin innokkaasti lastaan hoitanut, vaikka siihen kuinka olisi tilaisuuksia tullut. Suurimmalle osallae miehistä se on ollut todellista pakkopullaa ja ovat jopa sanoneet, että joutuvat vahtimaan lapsia, kun vaimo on jossakin. Eli he eivät edes hoida omia lapsiaan, vaan vahtivat niitä sen aikaa kun niiden äiti on poi. Äiti sitten hoitaa, isät vaan vähän vahtii. Helpommallahan sitä pääsee, kun jättää kaiken toisen huolehdittavaksi.

Vähänkös ottaa päähän tälläiset avaukset, kun itselle olisi ollut ihan sama, vaikka se mies olisi laittanut vauvalle vaikka sukan päähän, kunhan vaan olis edes joskus vaivautunut sitä pukemaan, mutta ei koskaan. Eikä kyllä koskaan ole tarvinnut päivitellä ei tutuille eikä tuntemattomille, miten se miedän mies puki lapsen miten sattuu, kun mies ei ikinä yrittänyt pukea mitenkään, ei hyvin eikä huonosti. Mies ei koskaan yrittänytkään kylvettää vauvaa/lasta. Ei yrittänytkään syöttää, eikä muutakaan. Jos sen hetken piti sylissä, että sain tiskattua, tehtyä jonkun työn ja sitten istahdin, niin lapsi oli salamana tuotu minun syliin. En muista, että mies olisi koskaan omaehtoisesti ottanut lasta syliin.  Ja enenkuin vingutte, että mitäs teit tuollaiselle miehelle lasta, niin sanon, että oltiin 10 vuotta ennen lapsen syntymää kimpassa ja mies sitä lasta halusi. Ei tullut mieleenkään, että mies olettaa, että lapsi on yksin minun hoidossa. Ilmeisesti mies taas oli olettanut, että hoitovastuu ei kosketa häntä. Oli vain niin hienoa päästä kaikille sanomaan, että hän on saanut lapsen aikaiseksi, että ei tässä tuhkamunia olla. Liekö kaverit sitä epäilleet....

Kiukkuisia vastauksia asian vierestä sivukaupalla "Mun mies ei ainakaan tehnyt mitään" ja sitten tää toinen joukko "sun ois pitäny kuule repiä se lapsi äidin sylistä, väkivallalla uhata että pumppaa tissimaidot kato ku isät taistelee lapsensa puolesta!!"

On tää kiukkuuntuminen söpöä. Itse asiasta ei voi millään puhua, koska pyhä äitimyytti :))

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuisia vastauksia asian vierestä sivukaupalla "Mun mies ei ainakaan tehnyt mitään" ja sitten tää toinen joukko "sun ois pitäny kuule repiä se lapsi äidin sylistä, väkivallalla uhata että pumppaa tissimaidot kato ku isät taistelee lapsensa puolesta!!"

On tää kiukkuuntuminen söpöä. Itse asiasta ei voi millään puhua, koska pyhä äitimyytti :))

En äitimyyttiä nää missään mutta isämyytin kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi iloinen puolestasi!

Mies olisi halunnut olla lapsen kanssa jo silloin kun lapsi oli vauva, mutta lapsen äiti sanoi vastaavalla tavalla, että mies ei tehnyt asioita oikein. Ei osannut pidellä lasta oikein yms.

 

Mutta oletko ikinä ajatellut, että ehkä ei tosiaankaan osannut? Vauva voi vammautua, ellei häntä pidellä oikein. Onko väärin, jos äiti siis ohjeistaa, kuten häntä on sairaalassa ohjeistettu (ja pitää vaan niellä, eikä ulista, että sairaanhoitajat ei anna mun olla lapseni  kanssa), että tue päätä.

Vuorokaudessa on 24 tuntia. Töiden jälkeen ja vapaalla lasten isä ehtii hyvin viettää aikaa lapsensa kanssa. Vauva-aikana pitää sylissä, seurustella, kantaa, lohduttaa. Leikki-ikäisen kanssa käydä kävelyllä, ulkoilla, lukea kirjoja, leikkiä. Koululaisen kanssa pelata, seikkailla, pohtia maailmankaikkeuden arvoituksia. Nämä ovat valintoja, joita jokainen mies tekee päättäessään viettääkö aikaa lastensa ja perheensä kanssa vai vetäytyäkö yksin miesluolaansa.

Olin kotiäitinä kunnes nuorempikin lapsi täytti kolme. Molempia imetin pitkään, esikoista vauvana  lähes kellonympäri.  Silti isä on se, jonka puoleen lapset ensimmäisenä kääntyvät ja jonka kanssa haluavat aikaansa viettää. Koska hän teki tietoisen päätöksen olla lastensa isä muutenkin kuin siittäjänä ja häneltä lapset saavat jakamattoman huomion.

https://yle.fi/uutiset/3-9886489

"Islannissa on yhdeksän kuukauden mittainen vanhempainvapaa, joka on jaettu vanhempien kesken siten, että isä ja äiti saavat molemmat kolme kuukautta. Yhden kolmen kuukauden jakson vanhemmat saavat jakaa kuten haluavat.

Isät käyttävät perhevapaista tällä hetkellä noin kolmanneksen. Osuus on Pohjoismaiden korkein.

Tutkimuksen mukaan lasten suhde isiinsä on Islannissa läheisempi kuin missään muussa maassa.

YK:n lastenavun rahasto Unicef puolestaan julkaisi vuonna 2013 tutkimuksen, jonka mukaan Islannissa asuvat maailman kolmanneksi onnellisimmat lapset."

Eipä tämä keskustelu varmaan muuta sinettiä enää kaipaa

-ap

Vierailija kirjoitti:

https://yle.fi/uutiset/3-9886489

"Islannissa on yhdeksän kuukauden mittainen vanhempainvapaa, joka on jaettu vanhempien kesken siten, että isä ja äiti saavat molemmat kolme kuukautta. Yhden kolmen kuukauden jakson vanhemmat saavat jakaa kuten haluavat.

Isät käyttävät perhevapaista tällä hetkellä noin kolmanneksen. Osuus on Pohjoismaiden korkein.

Tutkimuksen mukaan lasten suhde isiinsä on Islannissa läheisempi kuin missään muussa maassa.

YK:n lastenavun rahasto Unicef puolestaan julkaisi vuonna 2013 tutkimuksen, jonka mukaan Islannissa asuvat maailman kolmanneksi onnellisimmat lapset."

Eipä tämä keskustelu varmaan muuta sinettiä enää kaipaa

-ap

Monikaan tämän ketjun äiti ei varmaan voi ymmärtää, miten paljon läheisempi se isän suhde voi olla lapseen, kun luulee että se on läheinen sillä että isä toimii äitin apulaisena. Tällaiset tutkimukset antavat sitten mustaa valkoisella, että parempaakin on olemassa - kunhan isätkin saadaan vielä enemmän osallistumaan.

Ehkä äidit tuntevat olonsa uhatuiksi, en tiedä. Surullista se joka tapauksessa on.

Lol. Miksi meidän äitien pitäisi hiljaa katsella idioottimaista tumpelointia. Kyllä se nyt vaan on niin että jos ei osaa kerta toisensa jälkeen laittaa lapselle säänmukaista vaatetta päälle, niin silloin on imbesilli/heikkolahjainen. Jos äiti ei osaisi, lapset otettaisiin huostaan. Jos isä ei osaa, onhan se nyt hellallettas. Ei sille missään nimessä saa huomauttaa kun ego särkyy. Jaksuja <3.

Vierailija kirjoitti:

Lol. Miksi meidän äitien pitäisi hiljaa katsella idioottimaista tumpelointia. Kyllä se nyt vaan on niin että jos ei osaa kerta toisensa jälkeen laittaa lapselle säänmukaista vaatetta päälle, niin silloin on imbesilli/heikkolahjainen. Jos äiti ei osaisi, lapset otettaisiin huostaan. Jos isä ei osaa, onhan se nyt hellallettas. Ei sille missään nimessä saa huomauttaa kun ego särkyy. Jaksuja <3.

Ongelma ei ollut huomauttaminen, vaan se, että opetella ei saanut. Vaimo omi kaiken tekemisen itselleen, jos en sitä heti tehnyt "oikein" (hänen tavallaan). Suurin rikos oli laittaa vanhoja, sopivia, puhtaita, ehjiä ja lapsen mielestä mukavia vaatteita päälle, jos kaapissa olisi ollut uusi näyttelykierrosvaate.

Että jaksuja sinullekin, sitä tulet tuossa mikromanageroinnissasi tarvitsemaan.