Lue keskustelun säännöt.
Toisella kierroksella olevalta mieheltä ja isältä neuvo vaimoille ja äideille
18.10.2017 |
Tää tuli mieleen tosta "kiintyvätkö miehet lapsiinsa kuten äidit" topikista.
Ekan vaimon kanssa en saanut olla vauvan kanssa kahdestaan, hoitajaksi kutsuttiin mielummin mummo kuin minä, lapsen oma isä. Tilanne oli itsellekin uusi, enkä osannut äidin tahtoa uhmata. Kaikki tekemäni päsmäröitiin (vaate-/ruoka-/ulkoiluvalinnat) ja tarkastettiin ja päiviteltiin tutuille ("ei se mikko tajunnut ottaa niitä uusia hanskoja jne jne). Lapsen kanssa olosta tuli tosi tuskaista, enkä oikeastaan saanut siihen mitään aitoja mahdollisuuksia. Olin aina kakkonen, joskus jopa kolmonen (mummo tai täti tai joku meni edelle).
Ero tuli. Uusi vaimo. Uusi lapsi. Olen saanut viettää aikaa vauvan kanssa pienestä lähtien, rintapumppu toimi ja äiti käy lenkillä tai sukuloimassa, me ollaan oltu kahestaan vaikka missä. Suhde lapsen kanssa on luotu alusta saakka, ja se on tiivis. Jos vien lasta eskariin niin sillä saattaa olla eri kuteet kun äiti olisi valinnut, ehkä jopa "väärät". Vaimo ei silti sano mitään, koska se on ollut minun valintani. Jos joku hoitotädeistä huomauttaa vaatteista, niin se on minun ongelmani ja vaimoni ei riudu huono äiti -fiiliksissä seuraavaa kahta viikkoa, vaan antaa minun ottaa vastuun ja homman haltuun.
Tämä lapsi on minun. Ensimmäinen on valitettavasti vain ensimmäisen vaimoni, enkä voi sille enää yhtään mitään.
Kommentit (171)
Oma miestäni mun on pakko päsmäröidä, koska hän suoriutuu kaikesta helpoimmalla tavalla. Vauvan hoito oli hänelle = ipadistä piirrettyjä 1/2 v ikäiselle lapselle vaikka 3h putkeen. Ruoka = nakki kouraan vihanneksista puhumattakaan. SokeriMehua aina kun lapsi pyytää. Ruoka/nukkuma-ajat täysin hakusessa, ei osuneet kohdilleen edes parin tunnin tarkkuudella. Nakustelevalle taaperollemme ei koskaan löytänyt sisävaatteita sieltä mihin taapero ne jättänyt, aina mies otti puhtaat kaapista. Saunassa antoi heilua miten sattuu, jolloin liukastumisen/kiukaalle kastumisen vaara järkyttävä. Sohvan mies halusi asettaa porraskaiteen viereen siten, että kiipeämällä sohvalle taapero olisi voinut pudota 3 m matkan portaisiin. Antaa taaperon tulla yksin portaita alas/ylös yksin, siis portaita, joita kiivetään yli 5 m korkeuteen! Lisäksi huutaa ja kiroilee lapsen aikana, kritisoi kaikkea mitä teen/ olen tekemättä. Eipä juuri tee mieli jättää taaperoa miehen kanssa kahden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien pikkupäsmäröinti ja mikromanagerointi on vähän turhauttavaa, jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti. Mitä se muka on, että miehen vastuu on pelkkää äidin sanelua? Silloin isä on vaan pikku apulainen, ei mikään 100% itsenäinen vanhempi.
Isät, ei saa olla liian herkkänahkainen! Ihan samalla lailla mun tytär päsmäröi mua, jos otan hänen vauvansa hoitoon. Otan sanelut ihan tosissani, vauva on hänen ja on vauvankin kannalta ihan hyvä että rutiinit säilyvät myös vieraan hoitaessa. Ja helpommalla pääsen, kun vaan teen niin kuin käsketään, ei tarvitse itse ajatella juuri lainkaan.
t. Mummo
Minussa ja sinussa on se ero, että sinun hoidossasi vauva ei ole sinun. Minun hoidossani vauva on minun.
ap
Sun juttujasi lukiessani, luulen että lapsenlapseni on enemmän "minun lapseni" kuin sinun esikoisesi ikinä sinun lapsesi. Ja lainassahan ne kaikki lapset vain on, vanhemmillaankin.
Ohis, mutta sun juttujasi lukiessani mulle tulee olo, että taidat saada vielä jonkin aikaa odotella niitä lapsenlapsiasi.
Miksi teet kaikesta valtataistelun? Jopa siitä että vanhempi ja kokeneempi yrittää antaa sinulle neuvoja. Enää en neuvo, vaan sanon suoraan, kuten muutama muukin täällä, että olet ollut paska isä esikoisellesi, ja ihan vain omaa heikkouttasi. Korjaa, jos vielä voit.
Varsin helppo korjata. En ole ap, olen kolmen lapsen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti tästä keskustelusta tulee lähinnä mieleen, että äitien olisi hyvä mennä töihin lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Ihan vaikka vain muutamaksi tunniksi kerrallaan.
Historiallisesti on jotenkin aivan ainutlaatuinen ja epätervekin tilanne, että äidit ovat vuoden (eikä sekään monelle riitä) kotona hiomassa äitiyttään täydellisyyteen. Isä sitten käy töissä ja yrittää kotona ollessaan olla räpäyttämättä silmiään väärällä tavalla.
Itsekin muistan tämän esikoisen vauva-ajalta. Onneksi meille tuli lisää lapsia ja yhteinen käsitys riittävän hyvästä vanhemmuudesta löytyi.
Historiallisesti isät kävi töissä ja naiset piti kotia ja vahti lapsia. Ja kun isä tuli kotiin niin lapset sai näkyä mutta ei kuulua.
Tätä on oikeasti ollut äärimmäisen vähän.
Naiset ovat olleet ulko- ja peltotöissä miesten kanssa ja lapset ovat olleet joko mukana ihan pienestä pitäen tai heitä on hoitanut mummo kotona.
Eräs tuttava mies sidottiin liekaan niin kuin koirat . Naru puuhun kiinni sitten . Näin saatiin kolme pientä poikaa pysymään tallessa kun vanhemmat tekivät heinätöitä.
yms.
Oma äitini oli sisarustensa kanssa keskenään kotona kun isä oli sodassa ja äiti ( eli minun mummoni) teki talon töitä. Lapset olivat 1-5v.
Miksiköhän lähes kaikki ihmis- ja eläinäidit ruokkivat ensisijaisesti jälkeläisiään? Johtuisikohan vaan siitä, että luonto on todennut, että isistä ei siihen egoltaan ole. Poislukien muutamat symppikset, kuten pingviinit.
Vierailija kirjoitti:
Oma miestäni mun on pakko päsmäröidä, koska hän suoriutuu kaikesta helpoimmalla tavalla. Vauvan hoito oli hänelle = ipadistä piirrettyjä 1/2 v ikäiselle lapselle vaikka 3h putkeen. Ruoka = nakki kouraan vihanneksista puhumattakaan. SokeriMehua aina kun lapsi pyytää. Ruoka/nukkuma-ajat täysin hakusessa, ei osuneet kohdilleen edes parin tunnin tarkkuudella. Nakustelevalle taaperollemme ei koskaan löytänyt sisävaatteita sieltä mihin taapero ne jättänyt, aina mies otti puhtaat kaapista. Saunassa antoi heilua miten sattuu, jolloin liukastumisen/kiukaalle kastumisen vaara järkyttävä. Sohvan mies halusi asettaa porraskaiteen viereen siten, että kiipeämällä sohvalle taapero olisi voinut pudota 3 m matkan portaisiin. Antaa taaperon tulla yksin portaita alas/ylös yksin, siis portaita, joita kiivetään yli 5 m korkeuteen! Lisäksi huutaa ja kiroilee lapsen aikana, kritisoi kaikkea mitä teen/ olen tekemättä. Eipä juuri tee mieli jättää taaperoa miehen kanssa kahden.
Öh... ihanko miehestä kuoriutui tuommoinen järkijättö heti kun lapsi tuli, vai oisko noi merkit olleet ilmassa jo ennen? Itse en olisi tuollaisen kanssa lisääntynyt, senkin valinnan voi tehdä... Ei tollasta voi yleistää miksikään miehen olemiseksi, tuo on idiootin olemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien pikkupäsmäröinti ja mikromanagerointi on vähän turhauttavaa, jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti. Mitä se muka on, että miehen vastuu on pelkkää äidin sanelua? Silloin isä on vaan pikku apulainen, ei mikään 100% itsenäinen vanhempi.
Isät, ei saa olla liian herkkänahkainen! Ihan samalla lailla mun tytär päsmäröi mua, jos otan hänen vauvansa hoitoon. Otan sanelut ihan tosissani, vauva on hänen ja on vauvankin kannalta ihan hyvä että rutiinit säilyvät myös vieraan hoitaessa. Ja helpommalla pääsen, kun vaan teen niin kuin käsketään, ei tarvitse itse ajatella juuri lainkaan.
t. Mummo
Minussa ja sinussa on se ero, että sinun hoidossasi vauva ei ole sinun. Minun hoidossani vauva on minun.
ap
Sun juttujasi lukiessani, luulen että lapsenlapseni on enemmän "minun lapseni" kuin sinun esikoisesi ikinä sinun lapsesi. Ja lainassahan ne kaikki lapset vain on, vanhemmillaankin.
Ohis, mutta sun juttujasi lukiessani mulle tulee olo, että taidat saada vielä jonkin aikaa odotella niitä lapsenlapsiasi.
Miksi teet kaikesta valtataistelun? Jopa siitä että vanhempi ja kokeneempi yrittää antaa sinulle neuvoja. Enää en neuvo, vaan sanon suoraan, kuten muutama muukin täällä, että olet ollut paska isä esikoisellesi, ja ihan vain omaa heikkouttasi. Korjaa, jos vielä voit.
Varsin helppo korjata. En ole ap, olen kolmen lapsen äiti.
Sori, mutta kuulostit mulkulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien pikkupäsmäröinti ja mikromanagerointi on vähän turhauttavaa, jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti. Mitä se muka on, että miehen vastuu on pelkkää äidin sanelua? Silloin isä on vaan pikku apulainen, ei mikään 100% itsenäinen vanhempi.
Isät, ei saa olla liian herkkänahkainen! Ihan samalla lailla mun tytär päsmäröi mua, jos otan hänen vauvansa hoitoon. Otan sanelut ihan tosissani, vauva on hänen ja on vauvankin kannalta ihan hyvä että rutiinit säilyvät myös vieraan hoitaessa. Ja helpommalla pääsen, kun vaan teen niin kuin käsketään, ei tarvitse itse ajatella juuri lainkaan.
t. Mummo
Mummo voisi koettaa, miten helppoa ja mukavaa se, että "tekee vain mitä käsketään" on kun se jatkuu päivästä toiseen omassa kodissa ja omassa parisuhteessa.
No, en ole mikään vässykkä, on minullakin oma tahto. Mutta tässä iässä osaa jo hienovaraisemmin pitää oman päänsä ja ujuttaa vauvan äidille omia näkemyksiään niin, ettei niitä torjuta. Ja tyttäreni sanoi minulle heti aluksi, että sujuuhan se vauvan hoito sinulta kun minutkin sait pidettyä hengissä, eli jonkinlainen luottamus on jo ansaittu. :)
Sori, että yritin auttaa...
Jatka vaan pääsi hakkaamista seinään, jos se sopii sinulle paremmin.
Yritä nyt mummo kulta ymmärtää, että täällä on muitakin kuin ap, jotka pitävät sinua aivan kammottavana päsmärinä. "Hienovaraisesti ujutat" omia näkemyksiäsi tyttärelle, mutta vävyn kuuluu kytkeä aivot nollille. Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien pikkupäsmäröinti ja mikromanagerointi on vähän turhauttavaa, jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti. Mitä se muka on, että miehen vastuu on pelkkää äidin sanelua? Silloin isä on vaan pikku apulainen, ei mikään 100% itsenäinen vanhempi.
Isät, ei saa olla liian herkkänahkainen! Ihan samalla lailla mun tytär päsmäröi mua, jos otan hänen vauvansa hoitoon. Otan sanelut ihan tosissani, vauva on hänen ja on vauvankin kannalta ihan hyvä että rutiinit säilyvät myös vieraan hoitaessa. Ja helpommalla pääsen, kun vaan teen niin kuin käsketään, ei tarvitse itse ajatella juuri lainkaan.
t. Mummo
Mummo voisi koettaa, miten helppoa ja mukavaa se, että "tekee vain mitä käsketään" on kun se jatkuu päivästä toiseen omassa kodissa ja omassa parisuhteessa.
Ole mies. Ja tasavertainen kumppani. Tee työsi. Ja lopeta itkeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien pikkupäsmäröinti ja mikromanagerointi on vähän turhauttavaa, jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti. Mitä se muka on, että miehen vastuu on pelkkää äidin sanelua? Silloin isä on vaan pikku apulainen, ei mikään 100% itsenäinen vanhempi.
Isät, ei saa olla liian herkkänahkainen! Ihan samalla lailla mun tytär päsmäröi mua, jos otan hänen vauvansa hoitoon. Otan sanelut ihan tosissani, vauva on hänen ja on vauvankin kannalta ihan hyvä että rutiinit säilyvät myös vieraan hoitaessa. Ja helpommalla pääsen, kun vaan teen niin kuin käsketään, ei tarvitse itse ajatella juuri lainkaan.
t. Mummo
Minussa ja sinussa on se ero, että sinun hoidossasi vauva ei ole sinun. Minun hoidossani vauva on minun.
ap
Sun juttujasi lukiessani, luulen että lapsenlapseni on enemmän "minun lapseni" kuin sinun esikoisesi ikinä sinun lapsesi. Ja lainassahan ne kaikki lapset vain on, vanhemmillaankin.
Ohis, mutta sun juttujasi lukiessani mulle tulee olo, että taidat saada vielä jonkin aikaa odotella niitä lapsenlapsiasi.
Miksi teet kaikesta valtataistelun? Jopa siitä että vanhempi ja kokeneempi yrittää antaa sinulle neuvoja. Enää en neuvo, vaan sanon suoraan, kuten muutama muukin täällä, että olet ollut paska isä esikoisellesi, ja ihan vain omaa heikkouttasi. Korjaa, jos vielä voit.
Varsin helppo korjata. En ole ap, olen kolmen lapsen äiti.
Sori, mutta kuulostit mulkulta.
Sulla vähän mummurooli rakoilee. Mutta ei se mitään, parempi onni ensi kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien pikkupäsmäröinti ja mikromanagerointi on vähän turhauttavaa, jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti. Mitä se muka on, että miehen vastuu on pelkkää äidin sanelua? Silloin isä on vaan pikku apulainen, ei mikään 100% itsenäinen vanhempi.
Isät, ei saa olla liian herkkänahkainen! Ihan samalla lailla mun tytär päsmäröi mua, jos otan hänen vauvansa hoitoon. Otan sanelut ihan tosissani, vauva on hänen ja on vauvankin kannalta ihan hyvä että rutiinit säilyvät myös vieraan hoitaessa. Ja helpommalla pääsen, kun vaan teen niin kuin käsketään, ei tarvitse itse ajatella juuri lainkaan.
t. Mummo
Mummo voisi koettaa, miten helppoa ja mukavaa se, että "tekee vain mitä käsketään" on kun se jatkuu päivästä toiseen omassa kodissa ja omassa parisuhteessa.
Ole mies. Ja tasavertainen kumppani. Tee työsi. Ja lopeta itkeminen.
Olen nainen ja onnellisessa parisuhteessa. Mikäs sinä tällä kertaa olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien pikkupäsmäröinti ja mikromanagerointi on vähän turhauttavaa, jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti. Mitä se muka on, että miehen vastuu on pelkkää äidin sanelua? Silloin isä on vaan pikku apulainen, ei mikään 100% itsenäinen vanhempi.
Isät, ei saa olla liian herkkänahkainen! Ihan samalla lailla mun tytär päsmäröi mua, jos otan hänen vauvansa hoitoon. Otan sanelut ihan tosissani, vauva on hänen ja on vauvankin kannalta ihan hyvä että rutiinit säilyvät myös vieraan hoitaessa. Ja helpommalla pääsen, kun vaan teen niin kuin käsketään, ei tarvitse itse ajatella juuri lainkaan.
t. Mummo
Mummo voisi koettaa, miten helppoa ja mukavaa se, että "tekee vain mitä käsketään" on kun se jatkuu päivästä toiseen omassa kodissa ja omassa parisuhteessa.
No, en ole mikään vässykkä, on minullakin oma tahto. Mutta tässä iässä osaa jo hienovaraisemmin pitää oman päänsä ja ujuttaa vauvan äidille omia näkemyksiään niin, ettei niitä torjuta. Ja tyttäreni sanoi minulle heti aluksi, että sujuuhan se vauvan hoito sinulta kun minutkin sait pidettyä hengissä, eli jonkinlainen luottamus on jo ansaittu. :)
Sori, että yritin auttaa...
Jatka vaan pääsi hakkaamista seinään, jos se sopii sinulle paremmin.
Yritä nyt mummo kulta ymmärtää, että täällä on muitakin kuin ap, jotka pitävät sinua aivan kammottavana päsmärinä. "Hienovaraisesti ujutat" omia näkemyksiäsi tyttärelle, mutta vävyn kuuluu kytkeä aivot nollille. Huh huh.
Yritin vain sanoa, että puolensa voi pitää fiksumminkin kuin vaimoa vaihtamalla. Mutta vaihtakaa te vaan, ei se multa ole pois. Eikä vävyn kuulu kytkeä aivoja nollille, vaan voisi myös ottaa vastaan neuvoja äidiltä, jos tällä on enemmän tietoa, kokemusta ja osaamista. Tuo ap:han on ihan vain valtataisteleva sonni olohuoneessa. Nyt on ilmeisesti löytänyt jonkun ovimaton, jolla ei ole omia mielipiteitä, mutta tuskin sekään vikaksi vaimoksi jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien pikkupäsmäröinti ja mikromanagerointi on vähän turhauttavaa, jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti. Mitä se muka on, että miehen vastuu on pelkkää äidin sanelua? Silloin isä on vaan pikku apulainen, ei mikään 100% itsenäinen vanhempi.
Isät, ei saa olla liian herkkänahkainen! Ihan samalla lailla mun tytär päsmäröi mua, jos otan hänen vauvansa hoitoon. Otan sanelut ihan tosissani, vauva on hänen ja on vauvankin kannalta ihan hyvä että rutiinit säilyvät myös vieraan hoitaessa. Ja helpommalla pääsen, kun vaan teen niin kuin käsketään, ei tarvitse itse ajatella juuri lainkaan.
t. Mummo
Mummo voisi koettaa, miten helppoa ja mukavaa se, että "tekee vain mitä käsketään" on kun se jatkuu päivästä toiseen omassa kodissa ja omassa parisuhteessa.
Ole mies. Ja tasavertainen kumppani. Tee työsi. Ja lopeta itkeminen.
Olen nainen ja onnellisessa parisuhteessa. Mikäs sinä tällä kertaa olet?
Oletko myös ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien pikkupäsmäröinti ja mikromanagerointi on vähän turhauttavaa, jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti. Mitä se muka on, että miehen vastuu on pelkkää äidin sanelua? Silloin isä on vaan pikku apulainen, ei mikään 100% itsenäinen vanhempi.
Isät, ei saa olla liian herkkänahkainen! Ihan samalla lailla mun tytär päsmäröi mua, jos otan hänen vauvansa hoitoon. Otan sanelut ihan tosissani, vauva on hänen ja on vauvankin kannalta ihan hyvä että rutiinit säilyvät myös vieraan hoitaessa. Ja helpommalla pääsen, kun vaan teen niin kuin käsketään, ei tarvitse itse ajatella juuri lainkaan.
t. Mummo
Mummo voisi koettaa, miten helppoa ja mukavaa se, että "tekee vain mitä käsketään" on kun se jatkuu päivästä toiseen omassa kodissa ja omassa parisuhteessa.
No, en ole mikään vässykkä, on minullakin oma tahto. Mutta tässä iässä osaa jo hienovaraisemmin pitää oman päänsä ja ujuttaa vauvan äidille omia näkemyksiään niin, ettei niitä torjuta. Ja tyttäreni sanoi minulle heti aluksi, että sujuuhan se vauvan hoito sinulta kun minutkin sait pidettyä hengissä, eli jonkinlainen luottamus on jo ansaittu. :)
Sori, että yritin auttaa...
Jatka vaan pääsi hakkaamista seinään, jos se sopii sinulle paremmin.
Lue viesti 74 uudestaan niin ehkä joskus ymmärrät, että sinun neuvoillasi ei kukaan tee yhtään mitään.
Hirviövaimoksi syytetty vastaa. Ole ystävällinen ja kerro suoraan mihin vetoat, sen sijaan että laitat toiset tekemään omat työsi ja etsimään viestiä nro sejase. Ei niin ole tapana toimia.
Siinä viestissä sinä ap? vedit yhtäläisyysmerkit neuvottavan ja tahdottoman välile. Se kertoo sinun epävarmuudestasi ja joko kyvyttömyydestä vetää rajoja, jos neuvominen alkaa mennä loukkaavaksi, tai sitten yliherkkyydestä, jonka takia mikä tahansa naisen neuvo on rikos mieskuntaa vastaan. Se on lähtökohtaisesti silloin sinun henkilökohtainen ongelmasi, ei sen joka neuvoja antaa. Jos sinulle on yksilönä vaikeaa pitää rajoista kiinni normaali-ihmisen tavoin joustavasti, etsi siihen apua. Lapsesi hyötyisivät siitä. Nyt sinä jaat naiset vuohiin ja lampaisiin ja samalla hoidat omia ongelmiasi päättämällä vihata puolta naiskuntaa mieluummin kuin etsit mitään vikaa itsestäsi. Puolikas naisviha on toki parempi kuin kokosellainen, mutta ongelma sekin on. Toivottavasti lapsesi eivät ole tyttöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien pikkupäsmäröinti ja mikromanagerointi on vähän turhauttavaa, jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti. Mitä se muka on, että miehen vastuu on pelkkää äidin sanelua? Silloin isä on vaan pikku apulainen, ei mikään 100% itsenäinen vanhempi.
Isät, ei saa olla liian herkkänahkainen! Ihan samalla lailla mun tytär päsmäröi mua, jos otan hänen vauvansa hoitoon. Otan sanelut ihan tosissani, vauva on hänen ja on vauvankin kannalta ihan hyvä että rutiinit säilyvät myös vieraan hoitaessa. Ja helpommalla pääsen, kun vaan teen niin kuin käsketään, ei tarvitse itse ajatella juuri lainkaan.
t. Mummo
Mummo voisi koettaa, miten helppoa ja mukavaa se, että "tekee vain mitä käsketään" on kun se jatkuu päivästä toiseen omassa kodissa ja omassa parisuhteessa.
Ole mies. Ja tasavertainen kumppani. Tee työsi. Ja lopeta itkeminen.
Olen nainen ja onnellisessa parisuhteessa. Mikäs sinä tällä kertaa olet?
Oletko myös ap?
En todellakaan. Mutta tämä toisia mulkutteleva mummo on niin loistava hahmo, että saattaisi kyllä olla ap.
Vierailija kirjoitti:
Näin naisena komppaan. Itse omin kaksi ensimäistä. Epävarmuuttani. Kolmannen kohdalla lähdin töihin ennen kuin äitiysloma loppui ja mies jäi hoitovapaallekin. Nuorimmalla ja isällään on ihan erilaiset jutut keskenään ja mies sanoikin, että oppi nuorimman tuntemaan ihan eri tavalla.
Jos olisin tämän tajunnut, olisin kahden ensimäisen aikana pumpannut pulloon maitoa ja ottanut omaa aikaa, enkä väsyneenä marttyroinut, että miksi aina minä. No siksi minä, kun en antanut miehelle mahdollisuutta ottaa vastuuta.
Luulen, että sen näkee juuri jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien pikkupäsmäröinti ja mikromanagerointi on vähän turhauttavaa, jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti. Mitä se muka on, että miehen vastuu on pelkkää äidin sanelua? Silloin isä on vaan pikku apulainen, ei mikään 100% itsenäinen vanhempi.
Isät, ei saa olla liian herkkänahkainen! Ihan samalla lailla mun tytär päsmäröi mua, jos otan hänen vauvansa hoitoon. Otan sanelut ihan tosissani, vauva on hänen ja on vauvankin kannalta ihan hyvä että rutiinit säilyvät myös vieraan hoitaessa. Ja helpommalla pääsen, kun vaan teen niin kuin käsketään, ei tarvitse itse ajatella juuri lainkaan.
t. Mummo
Minussa ja sinussa on se ero, että sinun hoidossasi vauva ei ole sinun. Minun hoidossani vauva on minun.
ap
Sun juttujasi lukiessani, luulen että lapsenlapseni on enemmän "minun lapseni" kuin sinun esikoisesi ikinä sinun lapsesi. Ja lainassahan ne kaikki lapset vain on, vanhemmillaankin.
Ohis, mutta sun juttujasi lukiessani mulle tulee olo, että taidat saada vielä jonkin aikaa odotella niitä lapsenlapsiasi.
Miksi teet kaikesta valtataistelun? Jopa siitä että vanhempi ja kokeneempi yrittää antaa sinulle neuvoja. Enää en neuvo, vaan sanon suoraan, kuten muutama muukin täällä, että olet ollut paska isä esikoisellesi, ja ihan vain omaa heikkouttasi. Korjaa, jos vielä voit.
Varsin helppo korjata. En ole ap, olen kolmen lapsen äiti.
Sori, mutta kuulostit mulkulta.
Sulla vähän mummurooli rakoilee. Mutta ei se mitään, parempi onni ensi kerralla.
Joo kieltämättä vähän on vielä rooli hakusessa, mutta ehkä en vaan pelaa roolipelejä, vaan olen oma itseni. Nykymummot on.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti tästä keskustelusta tulee lähinnä mieleen, että äitien olisi hyvä mennä töihin lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Ihan vaikka vain muutamaksi tunniksi kerrallaan.
Historiallisesti on jotenkin aivan ainutlaatuinen ja epätervekin tilanne, että äidit ovat vuoden (eikä sekään monelle riitä) kotona hiomassa äitiyttään täydellisyyteen. Isä sitten käy töissä ja yrittää kotona ollessaan olla räpäyttämättä silmiään väärällä tavalla.
Itsekin muistan tämän esikoisen vauva-ajalta. Onneksi meille tuli lisää lapsia ja yhteinen käsitys riittävän hyvästä vanhemmuudesta löytyi.
Tässä on ehkä ketjun paras tiivistys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien pikkupäsmäröinti ja mikromanagerointi on vähän turhauttavaa, jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti. Mitä se muka on, että miehen vastuu on pelkkää äidin sanelua? Silloin isä on vaan pikku apulainen, ei mikään 100% itsenäinen vanhempi.
Isät, ei saa olla liian herkkänahkainen! Ihan samalla lailla mun tytär päsmäröi mua, jos otan hänen vauvansa hoitoon. Otan sanelut ihan tosissani, vauva on hänen ja on vauvankin kannalta ihan hyvä että rutiinit säilyvät myös vieraan hoitaessa. Ja helpommalla pääsen, kun vaan teen niin kuin käsketään, ei tarvitse itse ajatella juuri lainkaan.
t. Mummo
Mummo voisi koettaa, miten helppoa ja mukavaa se, että "tekee vain mitä käsketään" on kun se jatkuu päivästä toiseen omassa kodissa ja omassa parisuhteessa.
No, en ole mikään vässykkä, on minullakin oma tahto. Mutta tässä iässä osaa jo hienovaraisemmin pitää oman päänsä ja ujuttaa vauvan äidille omia näkemyksiään niin, ettei niitä torjuta. Ja tyttäreni sanoi minulle heti aluksi, että sujuuhan se vauvan hoito sinulta kun minutkin sait pidettyä hengissä, eli jonkinlainen luottamus on jo ansaittu. :)
Sori, että yritin auttaa...
Jatka vaan pääsi hakkaamista seinään, jos se sopii sinulle paremmin.
Yritä nyt mummo kulta ymmärtää, että täällä on muitakin kuin ap, jotka pitävät sinua aivan kammottavana päsmärinä. "Hienovaraisesti ujutat" omia näkemyksiäsi tyttärelle, mutta vävyn kuuluu kytkeä aivot nollille. Huh huh.
Kullittele jotain muuta.
Voisiko jostakin varamummopalvelusta saada noin ihanasti puhuvan mummon?
Minä olen kyllä siinä mielessä eri mieltä, että minusta jokaisella vanhemmalla on velvollisuus itse vaalia suhteita lapseensa. Myös silloin, kun puoliso tai joku muu tekee siitä haastavaa. Vastuullinen aikuinen ei lyö vaan käsiä pystyyn ja totea, että ei oo mun syy. Ja niiden välien korjaamiseksi voi oman osansa tehdä milloin vaan. Nytkin. Vanhemmuus ja siihen liittyvät moraaliset velvollisuudet eivät pääty lapsen aikuisuuteen.
Työssäkäynti on historiallisesti todella uusi ilmiö, laajemmin se on yleistynyt teollistumisen myötä. Samoin on Suomessa varsin nuori ilmiö, että äidit vain hoitaisivat lapsia. Tasavahvoina sitä on arkea puskettu, ja esimerkiksi Pohjantähti-trilogiassa isätkin ovat vahvasti läsnä, vaikka juro perhe kyseessä onkin.