Joko olette aloittaneet KUOLINSIIVOUKSEN?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei liity siivoukseen mutta kuolemaan kyllä. Kannattaa puhua etukäteen millaiset hautajaiset haluaa. Itse olen sanonut, että mahdollisimman halpaa ja korkeintaan laattaa jonnekin yhteishautaan. Miksi siihen pitäisi rahoja laittaa? Olen siisti ja kaikki paperit ovat hyvässä järjestyksessä kansioissa.

Olen kaksi perunkirjoitusta ja kahdet hautajaiset hoitanut. Ja tietysti kuolinpesät setvinyt. Niissä oli melkoinen työ. Itse olen ajatellut päästää helpommalla omat lapseni. Olen 44- vuotias.

Koskaan ei saa lukea siitä kuinka se perunkirjoitus hoidetaan ja käynnistyy. Onko se jotain salaista tietoa ettei lakimiehiltä mene tienestit, nehän veloittaa perinkirjoituksien laatimisesta satoja euroja  ja se on pakollinen tehdä.

No jos ei mitään kummempaa omaisuutta ole, niin eihän se ole mikään iso homma tehdä, kun on kaikki kupongit vaan siinä. Netistä saa valmiita pohjia joihin laittaa vaan tiedot. Minä tein miehen kanssa anopin perukirjan ja sitten kun isä kuoli puolitoista vuotta myöhemmin se oli mulla koneella ja mä muutin vaan nimet ja lukemat, helppoa kuin heinänteko. Se siinä oli eniten vaikeaa kun piti isän paikkakunnan sossun kanssa asioida kun isällä ei jäänyt kuin velkaa eikä mullakaan ollut ylimääräistä rahaa. Muuten meni ihan ok, sähköyhtiössä oli vähän kummallista kun soitin että isäni kuoli eilen ja haluaisin irtisanoa hänen sähköliittymänsä, niin se akka oli että otan osaa, oletko ajatellut itsellesi uutta sähköliitymää? 

Pankkien kanssa on se hankalaa että ei saa nettipankkitunnuksia käyttöön vaikka on ainoa pesän osakas tai olisi valtakirjat kaikilta, laskut voi viedä maksettavaksi, mutta ei voi itse netissä maksaa ja seurata rahaliikennettä. Joka paikassa sanotaan että pitää olla perukirja todisteena, eli se kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti, toki siihen on pakko odottaa kaikki laskut, myös hautajaisista.

Tällä palstalla oli muistan seikkaperäinen selitys perunkirjoituksesta.  Tosin ei se kaikilla niin vaikeaa ole.

Kai köyhällekin kannattaa tehdä  joku paperi, varsinkin lapseton.

Kaikille jotka kuolee pitää tehdä perukirja, se pitää toimittaa verottajalle. Ja jos haluaa sen voi viedä maistraattiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äidin ja isän kuoleman jälkeen tyhjennettiin omakotitalo, iso kellari ja vintti - kaksi täyttä jätelavallista lähti kaatarille, loput tori.fi. Kukaan meistä ei huolinut astioita, ei senkkejä ei mitään, Arabiat, Wirkkalat, Toikat, Nymanit myytiin.

Turha niitä on säästellä, ellei lapset niin myöhemmin lapsenlapset heittää "aarteet" menemään. Tein itse sen jälkeen kuolinsiivouksen, ajattelin että minun jälkeeni ei roinaa löydy nurkista, kaapit on siistit ja paperit järjestyksessä. Nyt on näin.

Eihän teidän tarvitsekaan ottaa edellisten polvien tavaraa, mutta hullua että joku eläisi ilman omia tavaroitaan, jottei sitten kuoltuaan jäisi hävitettävää. Ihan käsittämätön ajatus.

Ei tarvi "elää ilman omia tavaroitaan" vaan se, että heittää roskan pois jo itse, ja elää vaan sen "tärkeän" tavaran kanssa, ja että tavarat on suurinpiirtein järjestyksessä, ettei esim. sun kuoleman jälkeen tarvi käydä läpi metrin korkeita paperi/lehtikasoja että löytää ne paperit mitä tarvii perukirjaan, se on surussa elävälle ihmiselle helvetin vaikeaa, ja toisekseen helvetin ärsyttävää hommaa. Kun on kerran tehnyt tämän homman, niin sitten huomaa että kyllä siinä kuolinsiivouksessa vaan on ideaa. 

Täällä on hyvin erilaisia taustoja ja romumääriä ihmisillä, niin toisten vaikea ymmärtää ehkä pointtia tässä.

Itsellä 300 neliön maalaistalo ja pihapiiri täynnä pitkiä aittarakennuksia.

Aina siivotessa viety tavarat hätäpäissään piiloon silmistä eli nyt siellä jumalaton määrä törkeä mistä eroon pitäisi päästä.

Helpointa tietysti olisi antaa niiden olla siellä perinnöksi... Itselläni alkaa ahdistus olla suurempi kuin ilo tavaroista eli olisi aloitettava kuolinsiivous pikaisesti ettei kuole ahdistukseen joka tulee tavarasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitäisi mielestäni tehdä kuolinsiivous eli järjestää paperinsa, hävittää turhat, siivota kotinsa ja tehdä sukulaisia varten kansio, jossa on tieto tarvittavista asioista. Esimerkiksi laskuista ja tilauksista, tileistä, tallelokeroista, Facebookin sulkemisesta ja hautaustoiveesta.

Minun tuhkani nakataan tuuleen.

Asun yksin, joten kokosin kansion vuosia sitten, kun olin menossa vaaralliseen leikkaukseen.

Eikös tuohon tuhkan sirotteluun ole olemassa jotain sääntöjä?

Huoli pois - tottakai on! Asummehan sääntö-Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sairasta suhtautumista elämään ja toisiin. Tarvitset apua ap, kiireesti. Ilmoitan sinut poliisille.

Minä olen parin vuoden aikana tyhjännyt vanhempieni asunnon, huoh. Toivottomalta tuntuva urakka, joka oli pakko tehdä ja käydä jokainen paperi ja lippu ja lappu läpi. Epätoivo välillä yllätti, mutta pakko oli vain tehdä.

Aloin miettiä omia tavaroita ja lippuja ja lappuja ja aloitin "kuolinsiivouksen". Kyllä, valtavat määrät meni papereita silppuriin ja kirpuutorille säkkikaupalla tavara, jota oikeasti en koskaan tarvinnut.

Kyllä, minä olen tehnyt kuolinsiivouksen, joten ilmoitapa poliisille :D

Miksi jokainen paperi ja vaate ja tavara on käytävä läpi? Olisiko omassa toiminnassasikin muutettavaa? Ymmärrän, että ne käydään läpi, jos siltä tuntuu mutta eihän niitä pakko ole käydä. Sen kun vaan hävittää tai antaa myytäväksi.

Tottakai ne pitää käydä läpi jos siellä roskan seassa on vaikka mitä tärkeää, siinähän se kuolinsiivouksen idea onkin, että ei ole sitä vaaraa että roskan seassa on ne tärkeät asiat, kuten kultakorut jossain muovipurkissa sekalaisen sälän seassa.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin toivoisin, ettei joku nuuskisi läpi kaikkia papereitani vaan hävittäisi ne testamentin, ohjeiden ja asunnon osakekirjan löydettyään. Sama koskee kaikkia alusvaatteita tai jotain kotiverkkareita ja treenivaatteita ja oikeastaan kaikkea, mille ei ole jatkokäyttöä kenelläkään.

Haluan pitää paperini, pitkät kalsarini, pakasterasiani ja muistotavarani eläessäni, mutta ne saa hävittää heti kuoltuani sen kummemmitta seremonioitta.

Niin, mutta jos se joka jälkeesi jää, ei tiedä mitä sulla on missäkin niin se joutuu nuuskimaan kaikki. Eipä kukaan varmaan vaatteita kummemmin käy läpi, mutta paperit ja varsinkin valokuvat on sellaisia joita ei voi vaan kipata kaatopaikalle tai lahjoittaa kirppikselle.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on papereita kotona, jotka käsittelee minuun lapsena kohdistunutta törkeää seksuaalista hyväksikäyttöä. Siellä on lääkärinlausuntoja, esitutkintapöytäkirja, oikeuden tuomio, korvaushakemuksia ym. En tiedä mitä niille tehdä, toisaalta en halua, että esim. lapseni niitä lukevat, toisaalta jos ovat silloin jo aikuisia, se voisi olla ymmärrystä lisäävä kokemus. Toistaiseksi ne ovat siistissä kansiossa, joka on hyvässä piilossa.

Minä luin kaikki isäni paperit sen jälkeen kun hän oli kuollut, koska olin ainoa perillinen, ja niistä selvisi esim. se että hänellä oli nuoresta asti ollut skitsofrenia, minä olin luullut että hän oli vain tavallinen juoppo. Siellä oli kaikenlaisia psykiatrisia selvityksiä ym. ja sain tietää jopa äitini elämään liittyviä asioita joita en ollut tiennyt. Vanhempani erosivat kun olin pieni. Se oli todella raskasta lukea ne kaikki, mutta toisaalta se selitti paljon asioita. Laitoin ne paperit talteen tulevia sukupolvia varten, en tiedä ketä, mutta joskus jos joku tekee tarkempaa sukututkimusta niin voi olla kiinnostavia. En ole äidillenikään sanonut kaikkea mitä siellä oli, enkä itseasissa kenellekään, enkä varmaan koskaan kerrokaan. Ehkä ne joku löytää sitten kun minä kuolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin toivoisin, ettei joku nuuskisi läpi kaikkia papereitani vaan hävittäisi ne testamentin, ohjeiden ja asunnon osakekirjan löydettyään. Sama koskee kaikkia alusvaatteita tai jotain kotiverkkareita ja treenivaatteita ja oikeastaan kaikkea, mille ei ole jatkokäyttöä kenelläkään.

Haluan pitää paperini, pitkät kalsarini, pakasterasiani ja muistotavarani eläessäni, mutta ne saa hävittää heti kuoltuani sen kummemmitta seremonioitta.

Niin, mutta jos se joka jälkeesi jää, ei tiedä mitä sulla on missäkin niin se joutuu nuuskimaan kaikki. Eipä kukaan varmaan vaatteita kummemmin käy läpi, mutta paperit ja varsinkin valokuvat on sellaisia joita ei voi vaan kipata kaatopaikalle tai lahjoittaa kirppikselle.

Miksei voi vaan hävittää? Minulla ei ole perheenjäseniä jälkeeni jäämässä vaan kummilapsia/ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sairasta suhtautumista elämään ja toisiin. Tarvitset apua ap, kiireesti. Ilmoitan sinut poliisille.

Minä olen parin vuoden aikana tyhjännyt vanhempieni asunnon, huoh. Toivottomalta tuntuva urakka, joka oli pakko tehdä ja käydä jokainen paperi ja lippu ja lappu läpi. Epätoivo välillä yllätti, mutta pakko oli vain tehdä.

Aloin miettiä omia tavaroita ja lippuja ja lappuja ja aloitin "kuolinsiivouksen". Kyllä, valtavat määrät meni papereita silppuriin ja kirpuutorille säkkikaupalla tavara, jota oikeasti en koskaan tarvinnut.

Kyllä, minä olen tehnyt kuolinsiivouksen, joten ilmoitapa poliisille :D

Miksi jokainen paperi ja vaate ja tavara on käytävä läpi? Olisiko omassa toiminnassasikin muutettavaa? Ymmärrän, että ne käydään läpi, jos siltä tuntuu mutta eihän niitä pakko ole käydä. Sen kun vaan hävittää tai antaa myytäväksi.

Tottakai ne pitää käydä läpi jos siellä roskan seassa on vaikka mitä tärkeää, siinähän se kuolinsiivouksen idea onkin, että ei ole sitä vaaraa että roskan seassa on ne tärkeät asiat, kuten kultakorut jossain muovipurkissa sekalaisen sälän seassa.

Tosi sääli, jos joku täikampaa jäämistöäni arvoesineiden toivossa. Ehkä pitääkin tehdä käänteinen kuolinsiivous ja jemmata seteleitä sinne ja tänne.

En todellakaan, kun nyt edes saisi jonkun perussiivouksen tehtyä... Mutta äitini on kyllä aloittanut, vaikka on sanonutkin, että kauhea homma jää meille jakaa hänen kamojaan. On myös voinut kirjoittaa joihinkin, mikä on kenellekin tmv. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varannut jo arkun ja ruumispussin ap. Sinulla on hyvin omituinen suhtautuminen elämään. Menet perse edellä hautaan.

No hei, ei tämä ap:n keksintö ole, töissä kuuntelin viime viikolla kun Radio Rockillakin kerrottiin kuinka tämä on ilmeisesti ruotsalainen keksintö ja kuuminta hottia Jenkeissä!!

Aiheesta on kirjakin jota kai toistaiseksi saa vain englanninkielisenä.

No ei tämä mikään uusi asia ja keksintö ole, kaikki järkevät ihmiset alkaa sitä tekemään keski-iässä. Isoäitini joka kuoli 30 vuotta sitten sanoi aina että tililillä pitää olla aina arkun hinta, se on ollut vanhan kansan tapa. Ja niin hänellä olikin kun kuoli, eikä ollut mitään kaatopaikkatavaraa nurkat täynnä.

Ei sitä tuhkan sirottelua kukaan valvo. Tuhkauurna noudetaan itse krematoriolta ja lasketaan itse hautaan. Ei siellä ketään viranomaisia tai henkilökuntaa ole paikalla tarkistamassa mitä sinne laitetaan. Minulla oli isän tuhkat kotona ennenkuin laskimme ne sisarusteni kanssa sukuhautaan. Ihan yhtä hyvin olisimme voineet heitellä ne halutessamme tuuleen ja käydä peittämässä hautausmaalle kaivetun kuopan tyhjänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin toivoisin, ettei joku nuuskisi läpi kaikkia papereitani vaan hävittäisi ne testamentin, ohjeiden ja asunnon osakekirjan löydettyään. Sama koskee kaikkia alusvaatteita tai jotain kotiverkkareita ja treenivaatteita ja oikeastaan kaikkea, mille ei ole jatkokäyttöä kenelläkään.

Haluan pitää paperini, pitkät kalsarini, pakasterasiani ja muistotavarani eläessäni, mutta ne saa hävittää heti kuoltuani sen kummemmitta seremonioitta.

Niin, mutta jos se joka jälkeesi jää, ei tiedä mitä sulla on missäkin niin se joutuu nuuskimaan kaikki. Eipä kukaan varmaan vaatteita kummemmin käy läpi, mutta paperit ja varsinkin valokuvat on sellaisia joita ei voi vaan kipata kaatopaikalle tai lahjoittaa kirppikselle.

Miksei voi vaan hävittää? Minulla ei ole perheenjäseniä jälkeeni jäämässä vaan kummilapsia/ystäviä.

Koska se tuntuu pahalta kun rakas ihminen on kuollut. Varsinkin kun perillisiä ei ole, se tuntuu jopa kirpputoriväestä ikävältä tehtävältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sairasta suhtautumista elämään ja toisiin. Tarvitset apua ap, kiireesti. Ilmoitan sinut poliisille.

Minä olen parin vuoden aikana tyhjännyt vanhempieni asunnon, huoh. Toivottomalta tuntuva urakka, joka oli pakko tehdä ja käydä jokainen paperi ja lippu ja lappu läpi. Epätoivo välillä yllätti, mutta pakko oli vain tehdä.

Aloin miettiä omia tavaroita ja lippuja ja lappuja ja aloitin "kuolinsiivouksen". Kyllä, valtavat määrät meni papereita silppuriin ja kirpuutorille säkkikaupalla tavara, jota oikeasti en koskaan tarvinnut.

Kyllä, minä olen tehnyt kuolinsiivouksen, joten ilmoitapa poliisille :D

Miksi jokainen paperi ja vaate ja tavara on käytävä läpi? Olisiko omassa toiminnassasikin muutettavaa? Ymmärrän, että ne käydään läpi, jos siltä tuntuu mutta eihän niitä pakko ole käydä. Sen kun vaan hävittää tai antaa myytäväksi.

Tottakai ne pitää käydä läpi jos siellä roskan seassa on vaikka mitä tärkeää, siinähän se kuolinsiivouksen idea onkin, että ei ole sitä vaaraa että roskan seassa on ne tärkeät asiat, kuten kultakorut jossain muovipurkissa sekalaisen sälän seassa.

Tosi sääli, jos joku täikampaa jäämistöäni arvoesineiden toivossa. Ehkä pitääkin tehdä käänteinen kuolinsiivous ja jemmata seteleitä sinne ja tänne.

Niin, kyllähän nämä kuolinpesien tyhjentäjät tekee hyviä aarrelöytöjä. Kyllä minä olisin hyvin pettynyt jos minun koko omaisuuteni vaan kipattaisiin lavalle eikä yhtään katsottaisi mitä siellä on, kuitenkin minun koko elämäni ja minulle tärkeitä asioita, toki ihmiset on tärkeimpiä, mutta kyllä mulle on esim. suvun ja perheen valokuvat erittäin tärkeitä. Ja kyllä mua vituttais sekin että mun satojen eurojen arvoiset korut nakattaisiin kaatopaikalle, se olis niin kauheaa tuhlausta, varsinkin kun multa ei rahaa tule jäämään, ainoa perintö on tavarat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sairasta suhtautumista elämään ja toisiin. Tarvitset apua ap, kiireesti. Ilmoitan sinut poliisille.

Minä olen parin vuoden aikana tyhjännyt vanhempieni asunnon, huoh. Toivottomalta tuntuva urakka, joka oli pakko tehdä ja käydä jokainen paperi ja lippu ja lappu läpi. Epätoivo välillä yllätti, mutta pakko oli vain tehdä.

Aloin miettiä omia tavaroita ja lippuja ja lappuja ja aloitin "kuolinsiivouksen". Kyllä, valtavat määrät meni papereita silppuriin ja kirpuutorille säkkikaupalla tavara, jota oikeasti en koskaan tarvinnut.

Kyllä, minä olen tehnyt kuolinsiivouksen, joten ilmoitapa poliisille :D

Miksi jokainen paperi ja vaate ja tavara on käytävä läpi? Olisiko omassa toiminnassasikin muutettavaa? Ymmärrän, että ne käydään läpi, jos siltä tuntuu mutta eihän niitä pakko ole käydä. Sen kun vaan hävittää tai antaa myytäväksi.

Tottakai ne pitää käydä läpi jos siellä roskan seassa on vaikka mitä tärkeää, siinähän se kuolinsiivouksen idea onkin, että ei ole sitä vaaraa että roskan seassa on ne tärkeät asiat, kuten kultakorut jossain muovipurkissa sekalaisen sälän seassa.

Tosi sääli, jos joku täikampaa jäämistöäni arvoesineiden toivossa. Ehkä pitääkin tehdä käänteinen kuolinsiivous ja jemmata seteleitä sinne ja tänne.

Niin, kyllähän nämä kuolinpesien tyhjentäjät tekee hyviä aarrelöytöjä. Kyllä minä olisin hyvin pettynyt jos minun koko omaisuuteni vaan kipattaisiin lavalle eikä yhtään katsottaisi mitä siellä on, kuitenkin minun koko elämäni ja minulle tärkeitä asioita, toki ihmiset on tärkeimpiä, mutta kyllä mulle on esim. suvun ja perheen valokuvat erittäin tärkeitä. Ja kyllä mua vituttais sekin että mun satojen eurojen arvoiset korut nakattaisiin kaatopaikalle, se olis niin kauheaa tuhlausta, varsinkin kun multa ei rahaa tule jäämään, ainoa perintö on tavarat.

Saadaan kuolinpesien tavaraa lahjoituksena hyväntekeväisyyteen ja ikävä kyllä ei ole tullut arvokkaita löytöjä, mutta sen tiedän jotta vainaja itse kuolisi häpeään jos ei olisi jo kuollut.

Mm kakat on löytynyt alushousuista, tekohampaat ihan normi ja dildoja mummojen vaatelaatikoista ym ym jotka olisi ehkä kannattanut siivota ennen kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei liity siivoukseen mutta kuolemaan kyllä. Kannattaa puhua etukäteen millaiset hautajaiset haluaa. Itse olen sanonut, että mahdollisimman halpaa ja korkeintaan laattaa jonnekin yhteishautaan. Miksi siihen pitäisi rahoja laittaa? Olen siisti ja kaikki paperit ovat hyvässä järjestyksessä kansioissa.

Olen kaksi perunkirjoitusta ja kahdet hautajaiset hoitanut. Ja tietysti kuolinpesät setvinyt. Niissä oli melkoinen työ. Itse olen ajatellut päästää helpommalla omat lapseni. Olen 44- vuotias.

Koskaan ei saa lukea siitä kuinka se perunkirjoitus hoidetaan ja käynnistyy. Onko se jotain salaista tietoa ettei lakimiehiltä mene tienestit, nehän veloittaa perinkirjoituksien laatimisesta satoja euroja  ja se on pakollinen tehdä.

No jos ei mitään kummempaa omaisuutta ole, niin eihän se ole mikään iso homma tehdä, kun on kaikki kupongit vaan siinä. Netistä saa valmiita pohjia joihin laittaa vaan tiedot. Minä tein miehen kanssa anopin perukirjan ja sitten kun isä kuoli puolitoista vuotta myöhemmin se oli mulla koneella ja mä muutin vaan nimet ja lukemat, helppoa kuin heinänteko. Se siinä oli eniten vaikeaa kun piti isän paikkakunnan sossun kanssa asioida kun isällä ei jäänyt kuin velkaa eikä mullakaan ollut ylimääräistä rahaa. Muuten meni ihan ok, sähköyhtiössä oli vähän kummallista kun soitin että isäni kuoli eilen ja haluaisin irtisanoa hänen sähköliittymänsä, niin se akka oli että otan osaa, oletko ajatellut itsellesi uutta sähköliitymää? 

Pankkien kanssa on se hankalaa että ei saa nettipankkitunnuksia käyttöön vaikka on ainoa pesän osakas tai olisi valtakirjat kaikilta, laskut voi viedä maksettavaksi, mutta ei voi itse netissä maksaa ja seurata rahaliikennettä. Joka paikassa sanotaan että pitää olla perukirja todisteena, eli se kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti, toki siihen on pakko odottaa kaikki laskut, myös hautajaisista.

Tällä palstalla oli muistan seikkaperäinen selitys perunkirjoituksesta.  Tosin ei se kaikilla niin vaikeaa ole.

Kai köyhällekin kannattaa tehdä  joku paperi, varsinkin lapseton.

Kaikille jotka kuolee pitää tehdä perukirja, se pitää toimittaa verottajalle. Ja jos haluaa sen voi viedä maistraattiinkin.

Meinasin testamenttia, enoni oli lapseton, oli hirveä paperisota kaikkien serkkujen ja muiden kesken jaettiin, jokainen sai 600 markkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sairasta suhtautumista elämään ja toisiin. Tarvitset apua ap, kiireesti. Ilmoitan sinut poliisille.

Minä olen parin vuoden aikana tyhjännyt vanhempieni asunnon, huoh. Toivottomalta tuntuva urakka, joka oli pakko tehdä ja käydä jokainen paperi ja lippu ja lappu läpi. Epätoivo välillä yllätti, mutta pakko oli vain tehdä.

Aloin miettiä omia tavaroita ja lippuja ja lappuja ja aloitin "kuolinsiivouksen". Kyllä, valtavat määrät meni papereita silppuriin ja kirpuutorille säkkikaupalla tavara, jota oikeasti en koskaan tarvinnut.

Kyllä, minä olen tehnyt kuolinsiivouksen, joten ilmoitapa poliisille :D

Miksi jokainen paperi ja vaate ja tavara on käytävä läpi? Olisiko omassa toiminnassasikin muutettavaa? Ymmärrän, että ne käydään läpi, jos siltä tuntuu mutta eihän niitä pakko ole käydä. Sen kun vaan hävittää tai antaa myytäväksi.

Tottakai ne pitää käydä läpi jos siellä roskan seassa on vaikka mitä tärkeää, siinähän se kuolinsiivouksen idea onkin, että ei ole sitä vaaraa että roskan seassa on ne tärkeät asiat, kuten kultakorut jossain muovipurkissa sekalaisen sälän seassa.

Juurihan oli uutinen kun yhden kuolinpesän sotkuista oli löytynyt muovipussiin sisältä todella arvokkaita kultarahoja. Perilliset olivat yllättyneet. Firma oli siis palkattu putsaamaan tavarat ja he olivat tehneet löydön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sairasta suhtautumista elämään ja toisiin. Tarvitset apua ap, kiireesti. Ilmoitan sinut poliisille.

Minä olen parin vuoden aikana tyhjännyt vanhempieni asunnon, huoh. Toivottomalta tuntuva urakka, joka oli pakko tehdä ja käydä jokainen paperi ja lippu ja lappu läpi. Epätoivo välillä yllätti, mutta pakko oli vain tehdä.

Aloin miettiä omia tavaroita ja lippuja ja lappuja ja aloitin "kuolinsiivouksen". Kyllä, valtavat määrät meni papereita silppuriin ja kirpuutorille säkkikaupalla tavara, jota oikeasti en koskaan tarvinnut.

Kyllä, minä olen tehnyt kuolinsiivouksen, joten ilmoitapa poliisille :D

Miksi jokainen paperi ja vaate ja tavara on käytävä läpi? Olisiko omassa toiminnassasikin muutettavaa? Ymmärrän, että ne käydään läpi, jos siltä tuntuu mutta eihän niitä pakko ole käydä. Sen kun vaan hävittää tai antaa myytäväksi.

Tottakai ne pitää käydä läpi jos siellä roskan seassa on vaikka mitä tärkeää, siinähän se kuolinsiivouksen idea onkin, että ei ole sitä vaaraa että roskan seassa on ne tärkeät asiat, kuten kultakorut jossain muovipurkissa sekalaisen sälän seassa.

Tosi sääli, jos joku täikampaa jäämistöäni arvoesineiden toivossa. Ehkä pitääkin tehdä käänteinen kuolinsiivous ja jemmata seteleitä sinne ja tänne.

Niin, kyllähän nämä kuolinpesien tyhjentäjät tekee hyviä aarrelöytöjä. Kyllä minä olisin hyvin pettynyt jos minun koko omaisuuteni vaan kipattaisiin lavalle eikä yhtään katsottaisi mitä siellä on, kuitenkin minun koko elämäni ja minulle tärkeitä asioita, toki ihmiset on tärkeimpiä, mutta kyllä mulle on esim. suvun ja perheen valokuvat erittäin tärkeitä. Ja kyllä mua vituttais sekin että mun satojen eurojen arvoiset korut nakattaisiin kaatopaikalle, se olis niin kauheaa tuhlausta, varsinkin kun multa ei rahaa tule jäämään, ainoa perintö on tavarat.

Lapsettoman ja yksin elävän erityisesti kannattaa tehdä testamentti. Omaisuutta voi muuttaa rahaksi ja antaa lahjoituksena vaikka eläinsuojelun hyväksi jo eläessään. Esim. vanhat kalevarakorut, joista tietää ettei kukaan kummilapsi tai muu ole kiinnostunut, tai sormukset joita itse ei enää pysty käyttämään - myyntiin ne menee joka tapauksessa. Rahaksi ja sitten käyttää rahat itsensä hyväksi tai jos on jo tarpeeksi, lahjoittaa. Tai ostaa uusia omia koruja, joita käyttää aina.

Testamentti helpottaa aina asioita. Lapseton pariskuntahan perii toisensa jos ovat aviossa, jos ei niin aina testamentti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sairasta suhtautumista elämään ja toisiin. Tarvitset apua ap, kiireesti. Ilmoitan sinut poliisille.

Minä olen parin vuoden aikana tyhjännyt vanhempieni asunnon, huoh. Toivottomalta tuntuva urakka, joka oli pakko tehdä ja käydä jokainen paperi ja lippu ja lappu läpi. Epätoivo välillä yllätti, mutta pakko oli vain tehdä.

Aloin miettiä omia tavaroita ja lippuja ja lappuja ja aloitin "kuolinsiivouksen". Kyllä, valtavat määrät meni papereita silppuriin ja kirpuutorille säkkikaupalla tavara, jota oikeasti en koskaan tarvinnut.

Kyllä, minä olen tehnyt kuolinsiivouksen, joten ilmoitapa poliisille :D

Miksi jokainen paperi ja vaate ja tavara on käytävä läpi? Olisiko omassa toiminnassasikin muutettavaa? Ymmärrän, että ne käydään läpi, jos siltä tuntuu mutta eihän niitä pakko ole käydä. Sen kun vaan hävittää tai antaa myytäväksi.

Tottakai ne pitää käydä läpi jos siellä roskan seassa on vaikka mitä tärkeää, siinähän se kuolinsiivouksen idea onkin, että ei ole sitä vaaraa että roskan seassa on ne tärkeät asiat, kuten kultakorut jossain muovipurkissa sekalaisen sälän seassa.

Tosi sääli, jos joku täikampaa jäämistöäni arvoesineiden toivossa. Ehkä pitääkin tehdä käänteinen kuolinsiivous ja jemmata seteleitä sinne ja tänne.

Niin, kyllähän nämä kuolinpesien tyhjentäjät tekee hyviä aarrelöytöjä. Kyllä minä olisin hyvin pettynyt jos minun koko omaisuuteni vaan kipattaisiin lavalle eikä yhtään katsottaisi mitä siellä on, kuitenkin minun koko elämäni ja minulle tärkeitä asioita, toki ihmiset on tärkeimpiä, mutta kyllä mulle on esim. suvun ja perheen valokuvat erittäin tärkeitä. Ja kyllä mua vituttais sekin että mun satojen eurojen arvoiset korut nakattaisiin kaatopaikalle, se olis niin kauheaa tuhlausta, varsinkin kun multa ei rahaa tule jäämään, ainoa perintö on tavarat.

Saadaan kuolinpesien tavaraa lahjoituksena hyväntekeväisyyteen ja ikävä kyllä ei ole tullut arvokkaita löytöjä, mutta sen tiedän jotta vainaja itse kuolisi häpeään jos ei olisi jo kuollut.

Mm kakat on löytynyt alushousuista, tekohampaat ihan normi ja dildoja mummojen vaatelaatikoista ym ym jotka olisi ehkä kannattanut siivota ennen kuolemaa.

No ongelma varmasti on se että harva meistä tarkkaan tietää millä kellon lyömällä tulee kuolemaan. Toki voisin nyt jo hävittää kaiken ja sitten elää hyvässä lykyssä 30 vuotta sitä dildoa haikaillen, mutta en uskalla ostaa kun saatan kuolla :,D

Vierailija kirjoitti:

Pankin tallelokerot maksavat maltaita ja niihin on aika hankala pääsy. 

Ei kaikki, ja hyöty on suurempi kuin maksu. Tai jos sinulle ei ole tärkeää noudatetaanko testamenttia vai ei..

Eikä sinne ole mikään "vaikea pääsy". Ja kyllä pankki ilmoittaa myös lokeron olemassaolosta jos joku kuolee.

Näistä muutamasta kommentista (kannattaa antaa tiliin käyttöoikeus) tulee mieleen joku ketju, ahne sukulainen joka pelkää rahojen menevän sivu suun jos omainen on liian fiksu.