Joko olette aloittaneet KUOLINSIIVOUKSEN?

Jouduin sairaalaan enkä tiennyt pääsenkö koskaan enää kotiin. Pääsin pois onneksi, mutta säikähdin niin, että tein tämän ns. Kuolinsiivouksen.

Laitoin kansioon tiedot pankkitileistä, vakuutuksesta, kenellä on vara-avaimeni, salasanoja ja tunnuksia jne. Jos joku kerta käykin niin, että en pääsekkään enää kotiin.

Tuon kaiken tekeminen helpotti oloani.

Vierailija kirjoitti:

Minusta päinvastoin tulee jättää kaikki dokumentit pikavipeistä, vaikeuksista johon on joutunut ja muu dokumentti jälkipolville että tämä yhteiskunta saisi reallista tietoa missä jamassa on.

Pikkavippifirmat kyllä pitävät huolen saatavistaan, ja lähettelevät jopa mainoksia vielä kuoleman jälkeen.

Muutaman kuolinpesän tyhjentäminen konkretisoi sen, että mitään ei täältä mukaan saa kukaan. Tärkeiden asioiden (tilit, tallelokerot, sijoitukset jne.) tiedot on ihan oikeasti fiksua pitää helposti löydettävissä. Tiedot tarvitaan joka tapauksessa perunkirjoitukseen, ja sekin homma pitkittyy jos koko ajan pompsahtelee jostain yllätyksiä.

Tavaroiden suhteen jokainen toki tekee omat valintansa. Itse olen päättänyt, että en lapsille halua jättää kaiken surun ja asioiden hoitamisen lisäksi kohtuutonta taakkaa siitä, että joutuvat roudamaan kuormakaupalla tavaraa kaatopaikalle, kierrätykseen jne.

En toki muutenkaan kerää turhaa tavaraa, joten tämä on sikäli helppo päätös toteuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tottakai konmarituksen jälkeen piti tulla jotain kovempaa kamaa. Ja senkin jälkeen jotain pitää keksiä! Mikähän se olis? Täydellinen omaisuuden lahjoittaminen ja viimeisten elinvuosien viettäminen tiibetiläisessä luostarissa ilman kontakteja omaisiin?

Minulla on idea uudeksi trendiksi: asunnon lukitsematta jättäminen, niin murtovarkaat saavat kulkea eestaas paikkoja rikkomatta! Samalla kämppä tyhjenee turhasta (ja tärkeästäkin) rojusta kuin itsestään.

Olen kokeillut ja jättänyt talon oven auki, mutta vain naapurilta kelpasi varastaa. Olisi kai mennyt liian kauan etsiessä jotain arvokasta täältä roinan seasta. Pitänee jättää monikielisiä lappuja ja tyhjiä kestokasseja ovenpieleen. Tyyliin ottakaa koko vaateläjä tästä, seassa on designia.

Konmari on kyllä auttanut tosi paljon. Kun käyn vanhempieni luona, otan aina urakaksi käydä läpi joku kaappi.

Esim jotain pesuaineita oli minun nuoruudestani . Siivosin yhden purkkivaraston ja kerroin tuttavistani, joka on avustajana Louhimäen uudessa elokuvassa ja sinne tarvitaan rekvisiittaa. Budjetti on pieni, voinko viedä nämä ? Seuraavalla kerralla vien 4 uutta pulloa ja sanon lähettivät ja äiti seuraa telkkarista jos tuttuja pulloja näkyy.

Minä sitten teen niille mitä teen. Jos voi käyttää alkuperäisessä, käytetään. Muuten pesen vaikka vessan pytyn.

Lasten arpajaisiin on mennyt vaikka minkälaista täytettä ja kupeista on tehty taidetta jne. Äitini vuosikausia haaveili yksistä astioista ja kun vein 10 laatikkolista ihan soopaa pois, ostettiin tilalle näitä veljeni kanssa.

Mutta esim varasto on niin täynnä. Niitä kortteja ei voi heittää, niitähän on monelta vuosikymmeneltä

Tai lakanoita. Meilläkin on itsellä tarpeeksi lakanoita, ei tarvita enää yhtään lisää. Mutta vanhemmillanipa niitä on. Plus se puuvillaa, mikä niissä on, se vasta hyvää onkin.

Olen tehnyt tätä nyt 3 krt, n 25 laatikkoa on vähentynyt. Tilalle on tietty tullut jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankin tallelokerot maksavat maltaita ja niihin on aika hankala pääsy. 

Ei kaikki, ja hyöty on suurempi kuin maksu. Tai jos sinulle ei ole tärkeää noudatetaanko testamenttia vai ei..

Eikä sinne ole mikään "vaikea pääsy". Ja kyllä pankki ilmoittaa myös lokeron olemassaolosta jos joku kuolee.

Näistä muutamasta kommentista (kannattaa antaa tiliin käyttöoikeus) tulee mieleen joku ketju, ahne sukulainen joka pelkää rahojen menevän sivu suun jos omainen on liian fiksu.

Tekisin noin, koska itselle tärkeää että omainen saa rahansa.

Vierailija kirjoitti:

No nyt on kuolinsiivous tehty!

- Myin asunnon, jotta perillisille ei jää mitään osakekirjoja väijyttäväksi, lainoja poishoidettavaksi ja huoneistoa myytäväksi

- Realisoin myös irtaimiston

- Muutin hotelliin, joten huonekaluongelmaakaan ei ole

- Lopetin kaikki pankkitilit

- Lopetin työsuhteeni, jottei perillisten tarvitse ilmoittaa työnantajalle kuolemastani

- Myin kaikki koruni romukullaksi 

- Hotellihuoneen pöytälaatikossa on testamentti, valmis hautajaisohjelma ja lista vieraista

- Hotellihuoneessa olevissa matkalaukuissa on perintöni käteisenä

- Myin autoni ja lataan matkakortille vain kuukauden arvon kerrallaan. Puhelin on prepaid.

- Koska en käy enää töissä, vaatteiksi riittää ne muutama, jotka kaappiin vaivatta mahtuvat

- Lemmikeille on etsitty uudet kodit

- Nyt sitten vaan odottelen kuolemaa ja luen Raamattua, joka löytyi hotellihuoneen yöpöydän laatikosta. Onneksi sekin on hotellin niin siitä ei tule kinaa perillisten kesken. 

Sulla taisi mennä nyt pointti ohi kovaa ja korkealta.

Mun isä on valmistellut kuolemaansa jo kymmenen vuotta. Lähes joka puhelinkeskustelussa puheenaihe kääntyy jossain vaiheessa hänen tulevaan kuolemaansa, koskaan kun ei voi tietää potkaiseeko tyhjää huomenna vai 29 vuoden päästä ja meidän perillisten tulee tietää kaikki paperisotaan liittyvä. Hän järjestelee papereitaan, pankkiasioitaan, perintöään, tavaroitaan ja kaikkea mahdollista, jotta meillä olisi mahdollisimman helppo pesänselvitys. Hän keskustelee asiasta hirtehishuumorilla eli lyö ikään kuin leikiksi ja viljelee paljon vitsejä aiheesta.

Minulle tulee mieleen Faarao, jonka elämä tuntuu olevan asioiden järjestelyä kuolemaa odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä muutin mieheni lapsuudenkotiin ja siellä oli myös aitat täynnä huonekaluja.

Ne siellä yksitellen kunnostin ja myin, aina joku projekti oli kesken.

Mutta myös kun tuli tilaa, niitä löytyi lisää muilta ja meille tuotiin varastoon. Ilmoitin suoraan laitan ensi viikolla myyntiin.

Itse kävin säännöllisesti Helsingissä ja vein aina jonkun renginkaapin mukanani.

Kun aitat ja vintti oli tyhjennetty, saatiin vielä talosta hyvä hinta, kun tuli näitä haluan maalle asumaan -buumi.

Ne, jotka muuttivat, kyllästyivät heti ja 2 v päästä oli talo myynnissä, mutta kyllä anoppi olisi kertonut, jos talo olisi mennyt kaupaksi.

Viesti alkoi kivasti ja loppui vahingoniloon.

Pahoittelen. Mulla ajoitus oli koko ajan hyvä. Appivanhemmat muuttivat lähistölle, läänin isoimpaan kaupunkiin, asuvat tosi kivassa isossa kerrostaloasunnossa. Eivät pärjänneet enää omakotitalossa.

Ottivat tärkeimmät huonekalut ja niitä muita jäi aivan hirveesti . Varmaan 100 talonpoikaisantiikkia.

Niistä saatiin hyvät rahat ja oli kiva, että huonekalut pelastettiin rakennuksista, joissa ei ole kuin kylmät seinät ympärillä .

Maalla oli niin kauan kivaa, kun lapset olivat pieniä ja oli tekemistä. Kun tarpeeton oli laitettu eteenpäin, alkoi lasten koulukuljetukset ja harrastukset olivat kaukana jne jne.

Sitten tuli ostotarjous.

Se koti oli tosi kiva, mutta väärä sijainti.

Meille kävi hyvin ja olen tyytyväinen . Vaikka olenkin saanut valitusta miehen sivulta huonekalujen pilaamisesta, perinnön myymisestä , nyt osa on ilmoittanut on kateellinen, kun meillä kaikki on nyt ohi ja saadaan aloittaa omalla pohjalla oma perinne.

Ajettiin varmaan takaa sitä kuinka epäempaattiselta kuulostit talon nykyisiä omistajia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun isä on valmistellut kuolemaansa jo kymmenen vuotta. Lähes joka puhelinkeskustelussa puheenaihe kääntyy jossain vaiheessa hänen tulevaan kuolemaansa, koskaan kun ei voi tietää potkaiseeko tyhjää huomenna vai 29 vuoden päästä ja meidän perillisten tulee tietää kaikki paperisotaan liittyvä. Hän järjestelee papereitaan, pankkiasioitaan, perintöään, tavaroitaan ja kaikkea mahdollista, jotta meillä olisi mahdollisimman helppo pesänselvitys. Hän keskustelee asiasta hirtehishuumorilla eli lyö ikään kuin leikiksi ja viljelee paljon vitsejä aiheesta.

Minulle tulee mieleen Faarao, jonka elämä tuntuu olevan asioiden järjestelyä kuolemaa odotellessa.

Meidän äiti on samanlainen. Ei tosin puhu asiasta häiritsevän paljon. Aikaa hänellä on eläkeläisenä. Siitä on huomattava etu meille lapsille joskus.

Vierailija kirjoitti:

Kerro lisää.

Vierailija kirjoitti:

No ainakin nyt ne d1ldot kannattaa siivota ja tuollaiset pois.

Vierailija kirjoitti:

No ainakin nyt ne d1ldot kannattaa siivota ja tuollaiset pois.

Vierailija kirjoitti:

Poltin päiväkirjani jo vuosia sitten, ihan siltä varalta jos kuolen niin eivät omaiset ihan kaikkea hulluutta näe..

Samoin

Näitä valaisevia siivouskokemuksia olisi kiva lukea enemmänkin. Tarinat aina avaavat asiaa enemmän.

Itse olen siivonnut erään vanhan pariskunnan romuja, toinen on hamsteri. Hänelle ei kerrottu asiasta. Siivosin mm. eläinten reikäisiksi jyrsimiä turkiksia, pilalle kastuneita leluja, homehtuneita Anttilan kuvastoja 70-luvulta. Kaikki nämä oli säilytetty niin, että menivät pilalle ja mitään ei olisi saanut laittaa roskiin. Sitä roinaa kertyi joku 20-50 isoa jätesäkillistä ja salaa vietiin roskiin. Ja tavaraa jäi vielä moninkertaisesti eri varastoihin.

Tavallaan sen ymmärtää, että kovat sota-ajat eläneenä ihminen haluaa turvata ja laittaa talteen, mutta joskus siinä hommassa järki sumenee.

Olen kyllä enemmän ketjun väärinymmärtäjien puolella. En olisi ikinä kehdannut vaatia vanhoja vanhempiani siivoamaan minun mielestäni turhat romunsa pois, ettei minulle ja veljelleni aiheudu 'surun keskellä turhaa vaivaa'. Eikä perintö ole mikään luontaisetu, minusta hyvä ajatus on kuluttaa itse omat varansa, koulutuksen voi toki lapsilleen maksaa.

Eikä voisi vähempää kiinnostaa, jos pesänselvittäjä löytää mitä nyt on löytääkseen, vai punastuuko tuhkani häpeästä?

Ahneita vetelyksiä, valittavat vielä, että 'korut ei ole riittävän arvokkaita'. Pöh.

Hahhah :D Just olen viimeisen parin vuoden ajan ajatellut, että on päästävä papereista eroon mahdollisen kuoleman varalta, ja olenkin nyt viikon aikana niitä hävitellyt. Pitää jatkaa tänään. Ja muutenkin olen raivannut tavaraa pois huushollista, ettei tyttärelle  jää paljoa hävitettävää. Homma on vielä pahasti kesken. En ole kuolemassa, kait. Mutta kaikkeen on hyvä varautua :)

N57 kirjoitti:

Olen kyllä enemmän ketjun väärinymmärtäjien puolella. En olisi ikinä kehdannut vaatia vanhoja vanhempiani siivoamaan minun mielestäni turhat romunsa pois, ettei minulle ja veljelleni aiheudu 'surun keskellä turhaa vaivaa'. Eikä perintö ole mikään luontaisetu, minusta hyvä ajatus on kuluttaa itse omat varansa, koulutuksen voi toki lapsilleen maksaa.

Eikä voisi vähempää kiinnostaa, jos pesänselvittäjä löytää mitä nyt on löytääkseen, vai punastuuko tuhkani häpeästä?

Ahneita vetelyksiä, valittavat vielä, että 'korut ei ole riittävän arvokkaita'. Pöh.

Tässä ei ole ideana vaatia mitään muilta vaan hoitaa itse omat asiansa kuntoon. Toki, jos vanhemmat tarvitsevat apua omaan siivoukseensa, lasten on melkeinpä velvollisuus sitä antaa. Monet tekevät kuolinsiivousta automaattisesti, kun muuttavat pienempiin neliöihin.

Perintö riippuu tietenkin omaisuudesta. Itse kokisin epäonnistuneeni joltain osin, jos ei jäisi perintöä. Toki suurimman osan käytän lapsiin jo elinaikana. Opiskelut ilman lainaa, ensiasunnon käsiraha jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt on kuolinsiivous tehty!

- Myin asunnon, jotta perillisille ei jää mitään osakekirjoja väijyttäväksi, lainoja poishoidettavaksi ja huoneistoa myytäväksi

- Realisoin myös irtaimiston

- Muutin hotelliin, joten huonekaluongelmaakaan ei ole

- Lopetin kaikki pankkitilit

- Lopetin työsuhteeni, jottei perillisten tarvitse ilmoittaa työnantajalle kuolemastani

- Myin kaikki koruni romukullaksi 

- Hotellihuoneen pöytälaatikossa on testamentti, valmis hautajaisohjelma ja lista vieraista

- Hotellihuoneessa olevissa matkalaukuissa on perintöni käteisenä

- Myin autoni ja lataan matkakortille vain kuukauden arvon kerrallaan. Puhelin on prepaid.

- Koska en käy enää töissä, vaatteiksi riittää ne muutama, jotka kaappiin vaivatta mahtuvat

- Lemmikeille on etsitty uudet kodit

- Nyt sitten vaan odottelen kuolemaa ja luen Raamattua, joka löytyi hotellihuoneen yöpöydän laatikosta. Onneksi sekin on hotellin niin siitä ei tule kinaa perillisten kesken. 

Sulla taisi mennä nyt pointti ohi kovaa ja korkealta.

Monellako on jotain homeisia kamoja kahta jätelavallista? Ja toisaalta henkilökohtaisia tavaroitani en ala hävittää ennen kuin kuolema todistetusti kolkuttaa ovella.

Vei taas hylättyä tavaraa Uffin laatikkoon kun kerran inspiroitte.