Joko olette aloittaneet KUOLINSIIVOUKSEN?

kyllä olen ajatellut kalenterit hävittää ja epikriisit.

Vierailija kirjoitti:

Kun oma äiti kuoli äkillisesti vain muutaman vuoden vanhempana kuin minä nyt, työikäisenä, niin nyt muuton yhteydessä lähtee tavaraa kierrätykseen laatikkotolkulla. Eli kyllä, en halua lasteni joutuvan roudaamaan kaapin perällä tyhjänä panttina lojuvaa kamaa mihinkään. 

Olen täysin samaa mieltä ja olen itse vähän aikaa sitten käynyt huushollin läpi ja hävittänyt vielä entisestään tavaraa (muutossa pari vuotta sitten lähti tosi paljon), jota en käytä ikinä vaikka sillä olisikin tunnearvoa. Miten joistain aiemmasta elämästä muistuttavista asioista voikin olla niin vaikeaa luopua. Kun käy niitä monta kertaa läpi, niin joka kerran lähtee taas jotakin. Kuoleman kohtaaminen on niin raskasta, että jos lisäksi on "kaatopaikka" selvitettävänä, niin kyllä on turhan raskasta. Kun ikää tulee koko ajan lisää, niin myös tarpeelliset asiat vähenevät, kun suunnilleen kaikkea jo on ja tulee tavaraähky. Kun poistaa turhan, on paljon helpompi hengittääkin :)

Vierailija kirjoitti:

Täällä on hyvin erilaisia taustoja ja romumääriä ihmisillä, niin toisten vaikea ymmärtää ehkä pointtia tässä.

Itsellä 300 neliön maalaistalo ja pihapiiri täynnä pitkiä aittarakennuksia.

Aina siivotessa viety tavarat hätäpäissään piiloon silmistä eli nyt siellä jumalaton määrä törkeä mistä eroon pitäisi päästä.

Helpointa tietysti olisi antaa niiden olla siellä perinnöksi... Itselläni alkaa ahdistus olla suurempi kuin ilo tavaroista eli olisi aloitettava kuolinsiivous pikaisesti ettei kuole ahdistukseen joka tulee tavarasta.

Mä olen tehnyt kuolinsiivousta vanhempien puolesta viitisen vuotta samoista lähtökohdista. Huonekkaluista ja pikkutavaroista on tienattu kuusi tuhatta. Plus maatalouskoneiden tuotto. Paljon mennyt toki hyväntekeväisyyteen ja kaatopaikallekin. Ja viiden vuoden juhannus- ja pääsiäiskokkomateriaalit.

Sinä saatat istua vuosittaisen etelänmatkan päällä.

Minä muutin mieheni lapsuudenkotiin ja siellä oli myös aitat täynnä huonekaluja.

Ne siellä yksitellen kunnostin ja myin, aina joku projekti oli kesken.

Mutta myös kun tuli tilaa, niitä löytyi lisää muilta ja meille tuotiin varastoon. Ilmoitin suoraan laitan ensi viikolla myyntiin.

Itse kävin säännöllisesti Helsingissä ja vein aina jonkun renginkaapin mukanani.

Kun aitat ja vintti oli tyhjennetty, saatiin vielä talosta hyvä hinta, kun tuli näitä haluan maalle asumaan -buumi.

Ne, jotka muuttivat, kyllästyivät heti ja 2 v päästä oli talo myynnissä, mutta kyllä anoppi olisi kertonut, jos talo olisi mennyt kaupaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä muutin mieheni lapsuudenkotiin ja siellä oli myös aitat täynnä huonekaluja.

Ne siellä yksitellen kunnostin ja myin, aina joku projekti oli kesken.

Mutta myös kun tuli tilaa, niitä löytyi lisää muilta ja meille tuotiin varastoon. Ilmoitin suoraan laitan ensi viikolla myyntiin.

Itse kävin säännöllisesti Helsingissä ja vein aina jonkun renginkaapin mukanani.

Kun aitat ja vintti oli tyhjennetty, saatiin vielä talosta hyvä hinta, kun tuli näitä haluan maalle asumaan -buumi.

Ne, jotka muuttivat, kyllästyivät heti ja 2 v päästä oli talo myynnissä, mutta kyllä anoppi olisi kertonut, jos talo olisi mennyt kaupaksi.

Viesti alkoi kivasti ja loppui vahingoniloon.

Kuolitsiivous??

Tulipa muuten sellainenkin mieleen, en tiedä miten nykyään kun en ole hautajaisissa käynyt vuosikausiin, mutta ainakin aikoinaan oli tapana olla muistotilaisuudessa esillä kuva edesmenneestä kehyksissä kukkien ja kynttilän vieressä. Jos on mielessä tällaiseen tarkoitukseen jokin tietty kuva, minkä haluaisi, voisi senkin laittaa muiden tärkeiden papereiden ja ohjeiden kanssa talteen.

Kaverin äiti jätti melkoisen kasan tavaraa omakotitaloonsa. Asntoa ei voinut heti myydä, koska se piti ensin saada tyhjäksi, joten välillä mentiin tyttöporukalla sinne viikonlopuksi siivoamaan. Sitä asuntoa oikeasti tyhjennettiin reilu vuosi ja joka viikonloppu joku lapsista siivosi jotain ja loppua ei meinannut tulla. 2 jätelavallista meni suoraan roskiin, 1 lavallinen kierrätykseen ja huonekalut haki kirppis. Silloin ajattelin, että siivoan joka vuosi jotain pois nurkista. En kerää tavaraa ja ostan vain minkä tarvitsen.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tuhkan sirottelua kukaan valvo. Tuhkauurna noudetaan itse krematoriolta ja lasketaan itse hautaan. Ei siellä ketään viranomaisia tai henkilökuntaa ole paikalla tarkistamassa mitä sinne laitetaan. Minulla oli isän tuhkat kotona ennenkuin laskimme ne sisarusteni kanssa sukuhautaan. Ihan yhtä hyvin olisimme voineet heitellä ne halutessamme tuuleen ja käydä peittämässä hautausmaalle kaivetun kuopan tyhjänä.

Kyllä ainakin Helsingissä sieltä kappelista kun haetaan tuhkauurna, niin tulee se työntekijä mukaan vahtimaan, että tuhka menee hautaan eikä sen kanssa lähdetä pelleilemään. Tarvittaessa hän opastaa haudan luokse, mutta jos omaiset tietävät reitin, hän seuraa mukana. Ja väijyy siellä kunnioittavan välimatkan päässä ja vahtii, että tuhkat menee hautaan ja hauta peitetään. Ja mitään pitkiä seremonioita siinä ei ole varaa pitää, koska uurnien luovutukset on puolen tunnin välein ja siinä puolessa tunnissa pitää ehtiä kävelemään haudalle, valvoa että uurna tulee haudattua ja sen jälkeen vielä takaisin kappelille, että ehtii seuraavan uurnan luovutukseen. Aika rivakkaan tahtiin siellä piti kävellä, koska hautausmaa on suuri.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa muuten sellainenkin mieleen, en tiedä miten nykyään kun en ole hautajaisissa käynyt vuosikausiin, mutta ainakin aikoinaan oli tapana olla muistotilaisuudessa esillä kuva edesmenneestä kehyksissä kukkien ja kynttilän vieressä. Jos on mielessä tällaiseen tarkoitukseen jokin tietty kuva, minkä haluaisi, voisi senkin laittaa muiden tärkeiden papereiden ja ohjeiden kanssa talteen.

Tässäkin kehitys on kehittynyt ja käytetään sellaisia digitaalisia kuvakehyksiä. Siihen voi laittaa useamman kuvan pyörimään diashown tapaan, eli voi laittaa lapsuuskuvista asti eteenpäin. Niihin voi laittaa myös musiikkia soimaan hiljaisella. Itse laitoin äidin kuvien taustalle Sibeliuksen Valse Tristen soimaan hiljaa. Kuvakehys oli sellaisessa paikassa, että ihmiset pääsivät katselemaan sitä näppärästi ruokajonossa.

No nyt on kuolinsiivous tehty!

- Myin asunnon, jotta perillisille ei jää mitään osakekirjoja väijyttäväksi, lainoja poishoidettavaksi ja huoneistoa myytäväksi

- Realisoin myös irtaimiston

- Muutin hotelliin, joten huonekaluongelmaakaan ei ole

- Lopetin kaikki pankkitilit

- Lopetin työsuhteeni, jottei perillisten tarvitse ilmoittaa työnantajalle kuolemastani

- Myin kaikki koruni romukullaksi 

- Hotellihuoneen pöytälaatikossa on testamentti, valmis hautajaisohjelma ja lista vieraista

- Hotellihuoneessa olevissa matkalaukuissa on perintöni käteisenä

- Myin autoni ja lataan matkakortille vain kuukauden arvon kerrallaan. Puhelin on prepaid.

- Koska en käy enää töissä, vaatteiksi riittää ne muutama, jotka kaappiin vaivatta mahtuvat

- Lemmikeille on etsitty uudet kodit

- Nyt sitten vaan odottelen kuolemaa ja luen Raamattua, joka löytyi hotellihuoneen yöpöydän laatikosta. Onneksi sekin on hotellin niin siitä ei tule kinaa perillisten kesken. 

Vierailija kirjoitti:

Kaverin äiti jätti melkoisen kasan tavaraa omakotitaloonsa. Asntoa ei voinut heti myydä, koska se piti ensin saada tyhjäksi, joten välillä mentiin tyttöporukalla sinne viikonlopuksi siivoamaan. Sitä asuntoa oikeasti tyhjennettiin reilu vuosi ja joka viikonloppu joku lapsista siivosi jotain ja loppua ei meinannut tulla. 2 jätelavallista meni suoraan roskiin, 1 lavallinen kierrätykseen ja huonekalut haki kirppis. Silloin ajattelin, että siivoan joka vuosi jotain pois nurkista. En kerää tavaraa ja ostan vain minkä tarvitsen.

Tuo on oikeasti ihan vihoviimeistä. Ymmärrän, että vanhat ihmiset voivat olla kiintyneitä taloon jossa lapset ovat kasvaneet. Mutta silti voisi vähän miettiä niitä lapsiaankin ja hankkiutua eroon tuollaisesta hankalasti myytävästä omaisuudesta, jos kerran on selvää että kukaan lapsi ei sitä itselleen halua. Omakotitalo myyntiin ja joku kompakti kerrostalokämppä tilalle. Romut pois hyvän sään aikana, ei jätetä niitä lasten riesaksi. Se on työssäkäyvälle iso ponnistus tyhjentää joku omakotitalo, joka pahimmassa tapauksessa on jossain hornan tuutissa. Samaan aikaan juoksee talosta kovat kulut, kun sitä ei pysty myymään. Tietty joku kuolinpesän tyjennyksiä tekevä firma voisi hoitaa homman, mutta lapsilla ei välttämättä ole varaa maksaa tällaisesta kun rahat on kiinni talossa ja perintöveroihin menivät viimeiset säästöt. 

Niiden tavaroiden karsimisen lisäksi voisi ihan miettiä oman omaisuutensakin virtaviivaistamista. Hyvissä ajoin myyntiin kaikki sellainen, mitä lapset eivät halua (mökki, syrjässä oleva omakotitalo). Viimeistään siinä vaiheessa kun oma kunto alkaa olla sellainen, että mökkiaskareet ja omakotitalon loputtomat työt eivät tahdo enää onnistua, pitäisi tajuta hankkiutua niistä eroon. On niin paljon mukavampaa periä jotain avopapereita kuin hankalasti realisoitavia kiinteistöjä. Ja ihan reippaasti voi pyytää lapsia auttamaan tässä vaiheessa! Lapset varmasti auttavat mielellään kun tietävät, että pääsevät myöhemmin sitten helpommalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on hyvin erilaisia taustoja ja romumääriä ihmisillä, niin toisten vaikea ymmärtää ehkä pointtia tässä.

Itsellä 300 neliön maalaistalo ja pihapiiri täynnä pitkiä aittarakennuksia.

Aina siivotessa viety tavarat hätäpäissään piiloon silmistä eli nyt siellä jumalaton määrä törkeä mistä eroon pitäisi päästä.

Helpointa tietysti olisi antaa niiden olla siellä perinnöksi... Itselläni alkaa ahdistus olla suurempi kuin ilo tavaroista eli olisi aloitettava kuolinsiivous pikaisesti ettei kuole ahdistukseen joka tulee tavarasta.

Mä olen tehnyt kuolinsiivousta vanhempien puolesta viitisen vuotta samoista lähtökohdista. Huonekkaluista ja pikkutavaroista on tienattu kuusi tuhatta. Plus maatalouskoneiden tuotto. Paljon mennyt toki hyväntekeväisyyteen ja kaatopaikallekin. Ja viiden vuoden juhannus- ja pääsiäiskokkomateriaalit.

Sinä saatat istua vuosittaisen etelänmatkan päällä.

Lisäksi tuolla määrällä projekti kannattaa ottaa maratonina eikä sprinttinä. Vaikka yksi sunnuntai kuussa. Aina yksi huone tai varasto kerralla. Tai sitten kerätä samanlaista kerralla, kuten vaikka kaatopaikalle menevä, sitten hyväntekeväisyyteen sopiva ja lopuista katsoa mitä haluaa myydä tai säästää. Myyntiin samanlaista jos ei kaikkia saa listattua kerrallaan, talonpoikaishuonekalut, puutarhavälineet (keväällä), talviharrastusvälineet (syksyllä) jne.

Vierailija kirjoitti:

No nyt on kuolinsiivous tehty!

- Myin asunnon, jotta perillisille ei jää mitään osakekirjoja väijyttäväksi, lainoja poishoidettavaksi ja huoneistoa myytäväksi

- Realisoin myös irtaimiston

- Muutin hotelliin, joten huonekaluongelmaakaan ei ole

- Lopetin kaikki pankkitilit

- Lopetin työsuhteeni, jottei perillisten tarvitse ilmoittaa työnantajalle kuolemastani

- Myin kaikki koruni romukullaksi 

- Hotellihuoneen pöytälaatikossa on testamentti, valmis hautajaisohjelma ja lista vieraista

- Hotellihuoneessa olevissa matkalaukuissa on perintöni käteisenä

- Myin autoni ja lataan matkakortille vain kuukauden arvon kerrallaan. Puhelin on prepaid.

- Koska en käy enää töissä, vaatteiksi riittää ne muutama, jotka kaappiin vaivatta mahtuvat

- Lemmikeille on etsitty uudet kodit

- Nyt sitten vaan odottelen kuolemaa ja luen Raamattua, joka löytyi hotellihuoneen yöpöydän laatikosta. Onneksi sekin on hotellin niin siitä ei tule kinaa perillisten kesken. 

Ja tässä tahallaan väärinymmärtäjien kuningatar...

Jaa, tällekö on oikein nimikin. Mä kirjoitin muutama vuosi sitten papereita, joissa tulee ilmi kaikki pankkiasiani, sopimukseni, vakuutukseni, lainani ym. siis sellaiset asiat, jotka täytyy järjestellä kun kuolen, ja paperit ovat aina ajantasalla kun lisäilen niihin tietoa sitä mukaa kun sitä tulee. Nuo paperit ovat kirjahyllyssäni kansiossa, ja kansio sisältää myös kaikenlaista muuta "ei niin tärkeää", kuten käyttäjätunnukseni ja salasanani kaikille sellaisille sivustoille, joista haluan tunnukseni poistettavan kun kuolen. Tai voivathan sukulaiseni ottaa käyttöönsä esim. Spotify- ja Aku Ankan Lataamo -tunnukseni, ei sen niin väliä ole. Papereissa lukee myös mihin kodissani olen piilottanut käteistä, ja mitkä tavarat on arvokkaita. Pelottaa kyllä pitää tuota kansiota kirjahyllyssä (jos varkaat tulevat), mutta en tiedä minne muualle näkyvälle paikalle sen voisi laittaa. Voisin toki laittaa sen kaappiin piiloon ja kertoa asiasta vanhemmilleni, mutta en tiedä muistaisivatko he kansion olemassaoloa surun keskellä.

Mulla on myös tietokoneella työpöydällä muutama sellainen asiallinen kuva, jonka voin kuvitella laitettavan hautajaisiin kehyksiin. Testamenttia en ole edes ajatellut, mutta olenkin 22-vuotias lapseton sinkku, joten vanhemmilleni vähäiset varani menevät jos sattuisin kupsahtamaan.

Ja tosiaan, pitäkää huoli että teistä on edes yksi hyvä kuva hautajaisia varten. Nykyään ei oteta sellaisia asiallisia kuvia kuten ennen otettiin valokuvaamoissa. Setäni hautajaisiin piti käyttää kännykällä otettuja valokuvia, joista piti rajata pois muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä muutin mieheni lapsuudenkotiin ja siellä oli myös aitat täynnä huonekaluja.

Ne siellä yksitellen kunnostin ja myin, aina joku projekti oli kesken.

Mutta myös kun tuli tilaa, niitä löytyi lisää muilta ja meille tuotiin varastoon. Ilmoitin suoraan laitan ensi viikolla myyntiin.

Itse kävin säännöllisesti Helsingissä ja vein aina jonkun renginkaapin mukanani.

Kun aitat ja vintti oli tyhjennetty, saatiin vielä talosta hyvä hinta, kun tuli näitä haluan maalle asumaan -buumi.

Ne, jotka muuttivat, kyllästyivät heti ja 2 v päästä oli talo myynnissä, mutta kyllä anoppi olisi kertonut, jos talo olisi mennyt kaupaksi.

Viesti alkoi kivasti ja loppui vahingoniloon.

Pahoittelen. Mulla ajoitus oli koko ajan hyvä. Appivanhemmat muuttivat lähistölle, läänin isoimpaan kaupunkiin, asuvat tosi kivassa isossa kerrostaloasunnossa. Eivät pärjänneet enää omakotitalossa.

Ottivat tärkeimmät huonekalut ja niitä muita jäi aivan hirveesti . Varmaan 100 talonpoikaisantiikkia.

Niistä saatiin hyvät rahat ja oli kiva, että huonekalut pelastettiin rakennuksista, joissa ei ole kuin kylmät seinät ympärillä .

Maalla oli niin kauan kivaa, kun lapset olivat pieniä ja oli tekemistä. Kun tarpeeton oli laitettu eteenpäin, alkoi lasten koulukuljetukset ja harrastukset olivat kaukana jne jne.

Sitten tuli ostotarjous.

Se koti oli tosi kiva, mutta väärä sijainti.

Meille kävi hyvin ja olen tyytyväinen . Vaikka olenkin saanut valitusta miehen sivulta huonekalujen pilaamisesta, perinnön myymisestä , nyt osa on ilmoittanut on kateellinen, kun meillä kaikki on nyt ohi ja saadaan aloittaa omalla pohjalla oma perinne.

Olen kryptannut pornokansioni.

Tämä kaikki just mulla meneillään ja voin sanoa, että aivan helvetisti hommaa kun mistään eivät vanhemmat olleet puhuneet. Tietysti tyhmä olen minäkin, kun en selvittänyt näitä asioita jo etukäteen.

Poltin päiväkirjani jo vuosia sitten, ihan siltä varalta jos kuolen niin eivät omaiset ihan kaikkea hulluutta näe..

Vierailija kirjoitti:

No tottakai konmarituksen jälkeen piti tulla jotain kovempaa kamaa. Ja senkin jälkeen jotain pitää keksiä! Mikähän se olis? Täydellinen omaisuuden lahjoittaminen ja viimeisten elinvuosien viettäminen tiibetiläisessä luostarissa ilman kontakteja omaisiin?

Nyt suomalaiset ideoimaan jotain kovempaa kun tämän kuolinsiivouksenkin "keksi" yllättäen ruotsalaiset.