Lue keskustelun säännöt.
Joko olette aloittaneet KUOLINSIIVOUKSEN?
Luin Hesarista että tämä on konmaritusta kovempi trendi eli täyttä av-mamma-kamaa. Joko olette aloittaneet?
Kommentit (851)
Tavallaan olen vähän kuolinsiivonnut, jos sellaista sanaa nyt voin käyttää. Olen 40-vuotias, vasta, mutta minulla on testamentti, hoitotahti ja lyhyet, simppelit ohjeet/toiveet siitä, miten toimia hautajaisten sun muiden suhteen jos sattuisin kuolemaan. Olen ollut kahdesti tilanteessa, jossa hyvä ystävä tai nuorempi lähisukulainen on äkillisesti kuollut, toinen onnettomuudessa, toinen nopeasti edenneeseen sairauteen: alle kaksi kuukautta syöpäpesäkkeen löytymisestä hän oli kuollut, ja loppua kohden lähinnä tiedottomassa kunnossa.
Oli raskasta ryhtyä äkkiseltään tekemään isoja päätöksiä; mitä jos makaan vihanneksena sairaalassa, saako elvyttää, miten elintenluovutus, miten ja minne haudata, keille hän haluaisi ilmoitettavan tapahtuneesta, mitä tehdä irtaimistolle jne. Näiden kokemusten myötä koin, että jos minulle tapahtuisi jotakin tällaista, niin viimeinen mitä haluaisin olisi, että läheisteni pitäisi surunsa keskellä arvuutella että halusinko tuhkauksen vai arkkuhautaan, mistä tavoittaisivat kaikki ne joille tapahtuneesta haluaisin kerrottavan jne. Nyt on ainakin "surumanuaali", eikä tarvitse kaiken muun päälle pähkäillä vielä moisiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitäisi mielestäni tehdä kuolinsiivous eli järjestää paperinsa, hävittää turhat, siivota kotinsa ja tehdä sukulaisia varten kansio, jossa on tieto tarvittavista asioista. Esimerkiksi laskuista ja tilauksista, tileistä, tallelokeroista, Facebookin sulkemisesta ja hautaustoiveesta.
Minun tuhkani nakataan tuuleen.
Asun yksin, joten kokosin kansion vuosia sitten, kun olin menossa vaaralliseen leikkaukseen.
Eikös tuohon tuhkan sirotteluun ole olemassa jotain sääntöjä?
Kaupunki osoittaa paikkoja, johon saa tuhkat laittaa. Esim. Tampereella Arboretumin rannassa on paikka, johon voi laittaa ilman ilmoitusta. Maanomistajan luvan tarvitsee muuten.
Koskaan ei saa lukea siitä kuinka se perunkirjoitus hoidetaan ja käynnistyy. Onko se jotain salaista tietoa ettei lakimiehiltä mene tienestit, nehän veloittaa perinkirjoituksien laatimisesta satoja euroja ja se on pakollinen tehdä.[/quote]
Alkaa sillä, että tilaat vainajan kotiseurakunnasta virkatodistuksen. Muistat säilyttää kaikki hautaukseen liittyvät laskut. Pankista tulee saldotodistus. Sitten kaikki laitetaan paperille ja lähetetään verottajalle. Tein itse äitini perukirjan, ei ollut vaikeaa. Kiinteää omaisuutta hänellä ei ollut.
Ohjeita löytyy vaikka kuinka, jos googletat. Lakimiestä ei siis tarvita.
En ajatellut kotia tyhjentää, mutta aion kyllä jättää sen ja asiat järjestykseen, ettei ainoa lapseni joudu yksin setvimään kaikkea. Keskeisten asioiden mappi on erittäin hyvä idea. Tavaran perään en onneksi ole, päinvastoin.
En ole miettinyt tekeväni kuolinsiivousta, enkä myöskään tee.
Vaikkakin kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa, niin miksi tehdä omasta kodistaan itselleen epämiellyttävä ja tylsä?
Nautin kirjoistani, vinyylilevyistäni, taide- ja askartelutarvikkeistani, koriste-esineistä ynnä muusta todella paljon ja viihdyn kotona.
Jos niitä ei olisi, en enää viihtyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tekisin, en aio kuolla koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voishan tuota niinkin sanoa, olen juuri löytänyt nettimyymisen ihanuuden, ja saanut karsittua kamaa aika paljonkin jo.
Vierailija kirjoitti:
En ole miettinyt tekeväni kuolinsiivousta, enkä myöskään tee.
Vaikkakin kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa, niin miksi tehdä omasta kodistaan itselleen epämiellyttävä ja tylsä?Nautin kirjoistani, vinyylilevyistäni, taide- ja askartelutarvikkeistani, koriste-esineistä ynnä muusta todella paljon ja viihdyn kotona.
Jos niitä ei olisi, en enää viihtyisi.
Eihän kuolinsiivous tarkoita tyhjää asuntoa vaan on siivottu turha pois. Useimmilla ihmisillä on kotonaan turhia papereita ym.
Itsellä on kamala määrä ja yritän saada selvyyttä jo ihan itsenikin iloksi.
Jos kuolisin nyt, niin parin firman ja yhdistyksen paperit olisi suloisesti sekaisin eli ne olisi saatava järjestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä saatan vähän sillä silmällä mun papereita katsella, ettei tarvi sukulaisten niitä nähdä, kun kuolen.
Yrittäkää nyt aluksi saada aika aamulla mielenterveyspolilta. Sitten seuraatte vain ohjeita !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on Mosset ja Adonikset poltettu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole miettinyt tekeväni kuolinsiivousta, enkä myöskään tee.
Vaikkakin kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa, niin miksi tehdä omasta kodistaan itselleen epämiellyttävä ja tylsä?Nautin kirjoistani, vinyylilevyistäni, taide- ja askartelutarvikkeistani, koriste-esineistä ynnä muusta todella paljon ja viihdyn kotona.
Jos niitä ei olisi, en enää viihtyisi.Eihän kuolinsiivous tarkoita tyhjää asuntoa vaan on siivottu turha pois. Useimmilla ihmisillä on kotonaan turhia papereita ym.
Itsellä on kamala määrä ja yritän saada selvyyttä jo ihan itsenikin iloksi.
Jos kuolisin nyt, niin parin firman ja yhdistyksen paperit olisi suloisesti sekaisin eli ne olisi saatava järjestykseen.
Jaa. No ei sitten
Ei oikeen ole mitään itselle turhaa tai papereita epäjärjestyksessä, häiritsisi liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle 40v täällä ja asioita on hoidettu kuolemaa silmällä pitäen. Aikomuksena kuolema ei ole, eikä toiveena, mutta jos jotain on oppinut sairaalassa töissä ollessaan, on että elämä ei koskaan ole varmaa. Kuka tahansa saattaa joutua poistumaan koska tahansa.
Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että kaikki tärkeät paperit on viety tallelokeroon, ja niistä on otettu kotona pidettävään kansioon kopiot. Kansiossa on myös tiedot tallelokerosta, tileistä, vakuutuksista yms. Hautajaisistani tai elinluovutuksista tms en ole päättänyt, enkä aio. Tehköön jälkeen jääneet miten itse haluavat, ei se minua enää siinä kohtaa liikuta.
Roinan siivoamista olen harrastellut jo kauan, sen jälkeen kun kahden vuoden sisään muutin viisi kertaa. Silloin hävisi kaikki tarpeeton, ja sitä olen yrittänyt ylläpitää. Ikävä kyllä mieheni on kauhea kamahamsteri. Hän kuitenkin vähän säikähti äitini kuollessa sitä romumäärää mitä vanhaan navettaan oli kertynyt aikojen saatossa, kun oli pelkona että joudumme kahdestaan koko navetan tyhjentämään. Olin jo aiemmin puhunut, että jos hän kuolee, olen pulassa kaiken roinan kanssa. Tajusi sitä äitini romuvuorta miettiessään mitä tarkoitin, ja kävi kamansa läpi ja hävitti turhat.
Ketju aloitettu lähes 2 vuotta sitten, kuka tätä upittaa?
En ole enkä alota. Minulla ei ole lapsia eikä semmoisia sukulaisia joiden tarvisi sotkujani siivota. Jääköön se urakka sitten vaikka sossun tädeille tai isännöitsijälle, ihan sama minulle. Mitään en siitä siivouksesta joudu maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ketju aloitettu lähes 2 vuotta sitten, kuka tätä upittaa?
Sinäkin ja minäkin
En oikein ymmärrä miksi tulevalla vainajalla pitäisi olla varsinaisesti mitään mielipidettä omista hautajaisistaa. Täällä moni puhunut, että pitää sanoa läheisille sitä ja tätä että mahdollisimman halvalla. Kun eihän niitä hautajaisia vainajalle järjestetä, vaan sureville läheisille. Sen he tekevät mielestäni siten kuin itse parhaaksi näkevät.
Samoin tavaran karsiminen. Heittävät kaiken roskiin, jos haluavat mutta eivätkön senkin itse päätä mitä HALUAVAT säilyttää
Aloittelin kuolinsiivousta, mutta lapset sanoivat, että ei tarvitse.
He lupasivat hoitaa asian. Hommaavat kuolemani jälkeen vaihtolavan ja kantavat kamani sinne ja ajavat kaatikselle.
Lässyn lässyn. Sitä kutsutaan ihan normaaliksi siivoamiseksi ja järjestyksen ylläpitämiseksi. Ei sillä ole mitään tekemistä "kuolinsiivouksen" kanssa, jossa etukäteen nakataan roskiin muille turhat tai itselle nolot kamat.
Vai onko sulle jokainen suursiivous kuolinsiivous?