Joko olette aloittaneet KUOLINSIIVOUKSEN?

Vierailija kirjoitti:

Saa omaiset hoitaa. Vielä pitäisi muka perintö päkertää mahdollisimman helposti nautittavaan muotoon kun itsessä vielä henki pihisee..? Jos tuntuu liian raskaalta niin ainahan sitä voi kieltäytyä ottamasta sitä vastaan.

Tämä ei mielestäni ole se pointti vaan itse saa nauttia elämän olevan hallinnassa, kun ei tarvi stressata kaaoksesta.

Tämä tietysti meillä jokaisella erilainen, koska toiset elää koko elämänsä siten ettei turhaa ole, mutta sitten on niitä joilla elämä tursuaa vaikka mitä tekisi.

Itse olen tyytyväinen siitä, että heräsin ajattelemaan pitkän hamstraamisen jälkeen etten todellakaan tarvitse kaikkea ja nyt onkin karmea homma ollut käydä läpi tavaraa.

Meidän perheellä päinvastaiset isovanhemmat. Toiset muutti näppärään pikkuasuntoon ja erottautuivat kaikesta ylimääräisestä tavarasta. Toiset ravaa kesämaatilan ja okt.asunon väliä, jokainen viilipurkki 70-luvulta saakka on pesty ja säilössä heti viikaattujen t-paitatornien vieressä ja uutta krääsää kertyy.

Kun teette näitä kuolinsiivouksia ja muita konmarituksia, niin yksi pyyntö: Älkää viekö millekään hyväntekeväisyyskirpparille tms. yhtä ainutta Valittujen Palojen kirjavalioiden kirjaa, sanakirjaa,  tietosanakirjaa tai yhtäkään hartaus-, rukous- tai muuta uskonnollista kirjallisuutta. Näitä ei osta kukaan, eikä huoli mukaansa edes ilmaiseksi. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Kun teette näitä kuolinsiivouksia ja muita konmarituksia, niin yksi pyyntö: Älkää viekö millekään hyväntekeväisyyskirpparille tms. yhtä ainutta Valittujen Palojen kirjavalioiden kirjaa, sanakirjaa,  tietosanakirjaa tai yhtäkään hartaus-, rukous- tai muuta uskonnollista kirjallisuutta. Näitä ei osta kukaan, eikä huoli mukaansa edes ilmaiseksi. Kiitos.

Olet oikeassa ja samoin kaiken muun käyttökelvottoman kanssa.

Vähän koiran kusema matto ei varmasti löydä uutta kotia eli jos on likainen tai rikki ym muuten vanhanaikaiseksi jäänyt, niin kaatopaikka on oikea kohde.

Älkää loukkaantuko mikäli kirpputorit tyrmää lahjoituksianne.

En ole. Mittailin kyllä jo etäisyyttä parvekkeelta asvalttiin, mutta se vaikutti himpun verran lyhyeltä ja tehottomalta. Plus ettei kuoleminen oikeastaan sovi ihan vielä.

En todellakaan kuolinsiivoa, aion nauttia roinastani loppuun saakka.

Vierailija kirjoitti:

Aina ennen leikkaukseen menoa teen kuolinsiivouksen. Ihan kiva juttu sinällään, että koti on sellainen minkä sisällön pystyy täysin hävittämään alle tunnissa. 

Jos viihdyt siellä niin hyvä. Itse tarvitsen visuaalisia ärsykkeitä, joten hyvin minimalistisessa asunnossa olisin yhtä kuin kuollut.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan kuolinsiivoa, aion nauttia roinastani loppuun saakka.

Eli pidät kaikki vanhat paperit tallessa joita ei tarvitse ja nautit niistä.

Siivosin juuri isäni + hänen vanhempiensa jäämistöt. Meni VUOSI.

Omille lapsilleni en halua moista taakkaa!

En, vaikka olen tiedostanut, että saatan kuolla onnettomuudessa tms. päivänä minä tahansa, kuten muutkin ihmiset.

Minulla ei ole paljon tavaraa eikä selvitettäviä asioita, ei kestotilauksia eikä useita sometilejä.

Ainoa kuolinsiivouksen piiriin kuuluva etukäteisjärjestely minkä voisin tehdä, olisi hautaustoiveen virallinen eli kirjallinen ilmaiseminen sekä pyyntö, että omaiseni muistavat tiedottaa kavereitani kuolemastani, joten kavereiden yhteystiedot voisin laittaa samaan "kuolinkansioon" kotiini.

Kaikenlaisia henkilökohtaisia ja potentiaalisesti noloja tekstejä minulla on, esim. vanhoja päiväkirjoja, uni- ja unientulkintapäiväkirjoja, muistiinpanovihkoja, mutta tarkemmin ajatellen ei minua haittaa, jos omaiseni ja perheenjäseneni lukevat niitä kuolemani jälkeen. Ei minua haittaa silloin enää mikään!

Vierailija kirjoitti:

Kun teette näitä kuolinsiivouksia ja muita konmarituksia, niin yksi pyyntö: Älkää viekö millekään hyväntekeväisyyskirpparille tms. yhtä ainutta Valittujen Palojen kirjavalioiden kirjaa, sanakirjaa,  tietosanakirjaa tai yhtäkään hartaus-, rukous- tai muuta uskonnollista kirjallisuutta. Näitä ei osta kukaan, eikä huoli mukaansa edes ilmaiseksi. Kiitos.

Miksi ihmeessä kertyisi tuollaista roinaa. Kuolinsiivoojan ideologiaan kuuluu, että turhaa krääsää ei myöskään kerätä. 

En vielä, mutta ostin jo laatikoita varastoon.

Sinccis

Sen verran että käyn papereitani läpi. Turhat roskiin. Luin vuosikymmenen takaista päiväkirjaakin ja en nähnyt tarpeen säästellä paperisia teinivuosipurkauksia jälkikasvulle muistoksi

Tavallaan. Asun mieheni kanssa omakotitalossa, jossa aiomme vielä toistaiseksi asua. Lapset muuttaneet hiljattain pois kotoa. Olen alkanut karsimaan tavaroita. Jossain vaiheessa ehkä tulee kuitenkin muutto pienempään kun ikää tulee lisää.  Turhat tavarat on helppo karsia nyt pikkuhiljaa pois kuin muuttopäivänä. Haluan kotiini selkeyttä ja väljyyttä. Ja jos se kuolema tulee, niin onhan se lapsillekin helpompaa, kun ei tarvitse viedä kuormakaupalla tavaraa kaatopaikalle. Ja olen huomannut, että kaikkea turhaa tavaraa tulee säilöttyä. Onhan niillä ollut merkitystä aikanaan, mutta ovat vaan jääneet laatikon pohjille pyörimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun teette näitä kuolinsiivouksia ja muita konmarituksia, niin yksi pyyntö: Älkää viekö millekään hyväntekeväisyyskirpparille tms. yhtä ainutta Valittujen Palojen kirjavalioiden kirjaa, sanakirjaa,  tietosanakirjaa tai yhtäkään hartaus-, rukous- tai muuta uskonnollista kirjallisuutta. Näitä ei osta kukaan, eikä huoli mukaansa edes ilmaiseksi. Kiitos.

Miksi ihmeessä kertyisi tuollaista roinaa. Kuolinsiivoojan ideologiaan kuuluu, että turhaa krääsää ei myöskään kerätä. 

Sinäkään et sitten ole ymmärtänyt mistä kyse

Olen aloittanut kuukauden kestävän projektin, jossa joka päivä laitetaan kierrätykseen, heitetään pois tms tavaroita: 1. päivänä yksi, 2. päivänä kaksi jne. Kuukauden aikana kertyy noin 465 esinettä. Itse olen vasta eka viikolla ja olen pysynyt tavoitteessani. Loppua kohden kiihtyy. Vien kierrätyskeskukseen askartelutarvikkeita tms, joita en itse tarvitse. Samoin astioita, kirjoja, vaatteita, kenkiä jne. Muutaman kirjan olen myynytkin.

Kyllä kuolinpesän pitäisi olla selkeä hoidettava, jotta sukulaisille ei tule kuukausien työtä selvittämisessä. Olen kuullut suvuista, joissa on jakamattomia pesiä jo aiemmilta sukupolvilta, ja niiden selvittely on vaatinut jopa virkavapauden hankkimista kuukausiksi. Vain siksi, että joku laiskamato ei ole hoitanut hommiaan. Arvotauluja on sitten etsitty tätien sänkyjen alta jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan naisystävän ensimmäiset sanat ensikäynnillä  tervehtimisen jälkeen: kuka tämän kaiken tyhjentää, kun kuolette?

Kyseessä ihan normaali koti, ei tavararöykkiöitä, ei mitään koriste-esinekokoelmia tms. Nähtävästi 80-luvun lopulla syntyneet kokevat seuraavat 20 vuotta tuskaa siitä, että appivanhemmilla on koti, jossa on muistoja ja esineitä jopa 1900-luvulta.

Ihana miniä, kyllä varmasti asut aika roinapesässä vaikka muuta väität.

Mietin samaa ja itse usein sokaistuu omaan elämäänsä ja ei tajua asioita samoin kuin ulkopuolinen.

Miniä kyllä tökerö

Ens vuonna kun täytän 50 v. niin lapseni ja mieheni ovat lupautuneet auttamaan roinan poishävittämisessä.

Oletan että tulee menemään paljon hyväntekeväisyyteen.

Vintillä odottaa monta mustaa säkkiä. Ollaan asuttu tässä 05 asti, turhan iso kun kaikki lapset ovat muuttaneet.

Kuinkahan monella mummolla poskia kuumottaa pilven reunalla kun miettivät mitä maan päälle jäi...

Aloitin juuri!

Tai oikeastaan siivoilen mahdollista muuttoa varten. Tänään meni roskiin monta paperikassillista vanhoja ruokareseptejä, epämääräisiä lehtileikkeitä, ohjeita ja ns. ruoanlaittolehtiä.

Heitin jälleen pois vanhoja käyttämättömiä pussi- ja aluslakanoita tyynyliinoineen.

Ensi viikolla jatkan astioista. Olen jo kantanut arabiaa keräykseen. Noita vielä riittää. Omat henkilökohtaiset ”paperit” olen jo saanut aika vähiin. Jokunen koulu-ja työtodistus jäljellä. Lähinnä muistoina, en ole enää työelämässä.

En kyllä millään raaski kerralla luopua kaikesta vaan vähitellen. Jääkööt sitten perillisten huoleksi.