Joko olette aloittaneet KUOLINSIIVOUKSEN?

Kyllä. Ehkä kolmasosa tavaroista, papereista ym. on enää jäljellä siitä, mitä oli 5 vuotta sitten. Juuri mitään henkilökohtaista kuten päiväkirjoja, kirjeitä tai valokuvia, joita en kelle tahansa haluaisi esitellä, ei tule jäämään. Huomaamattomasti olen elänyt ja vähän jälkiä jätän maailmaan poistumiseni jälkeenkään.

Aloitin myös lähinnä siksi että noin vuoden kuluttua ainokainen teinini muuttaa kotoa joten itsekin on aika etsiskellä pienempää asuntoa. 

Olen vienyt jo kirjastoon "saa ottaa" -hyllyyn monta kassillista kirjoja ja koko ajan niitä vain tulee lisää joita en enää katso tarpeelliseksi. Pikku hiljaa etenen muihin hyllyihin ja kaappeihin kun järjestyy tilaisuus pyöritellä yksin noita.

Omien teiniaikojen kalenterit ja päiväkirjat ajattelin tallentaa digitaalisesti, kirjeet hävitän kokonaan.

Kanssa ihmiset, älkää surko kuolinsiivouksesta.

Tähän asti kaikkien kuolleitten tavarat ovat hävinneet mikä minnekkin.

Kenenkään EI tarvitse huolehtia, mitä jälkeen jää, sillä joku ne pois korjaa kuitenkin.

Odotelkaa vain rauhassa ja muistakaa joka aamu peiliin katsoessanne tämä rauhoittava asia:

"Joka aamu ollaan päivän lähempänä kuolemaa".

Komppaan muita kommentoijia että minun tavarat ovat niin kuin ovat, koska haluan että ne ovat niin. Kun aika jättää niin muut tekevät niille kuten parhaaksi näkevät. En ala järjestämään kaappejani ja papereita sen mukaan miten joku muu ehkä haluaisi niiden olevan.

Kuolinpesän realisointipalvelu hakee tarvittaessa pois kaiken mistä haluavat eroon, jolleivät itse halua kuskata ja kantaa. Sen verran jää roposia ettei ole hinnasta kiinni.

Suurempi kysymys on verkkopalveluiden tunnukset. Esim suurin osa valokuvista ja videoista on pilvipalvelussa ja samoilla tunnuksilla aukeaa myös sähköposti. Joitain kuvia ja videoita haluavat varmasti säilyttää mutta en välttämättä haluaisi jättää sähköpostia riesaksi, ei siellä ole mitään säilyttämisen arvoista mutta käyvät kuitenkin läpi tuhansia viestejä ennen kuin suostuvat myöntämään sen. Tunnukset ovat paperilla lukkojen takana, joten pitänee vain hyväksyä että saavat sähköpostit riesakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus mietitään miehen kanssa, että jos kuoltaisiin vaikka onnettomuudessa molemmat, niin mitähän läheiset ajattelisivat tuosta seksilelukokoelmasta. Siinähän ihmettelisivät :D

Oletteko rumia ja lihavia keski-ikäisiä saman laiset tuulipuvut päällä.

Taisin juuri oksentaa hiukan suuhuni.

Kuvittelet varmaan olevasi nokkela kirjoituksinesi, mutta erehdyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus mietitään miehen kanssa, että jos kuoltaisiin vaikka onnettomuudessa molemmat, niin mitähän läheiset ajattelisivat tuosta seksilelukokoelmasta. Siinähän ihmettelisivät :D

Oletteko rumia ja lihavia keski-ikäisiä saman laiset tuulipuvut päällä.

Taisin juuri oksentaa hiukan suuhuni.

Kuvittelet varmaan olevasi nokkela kirjoituksinesi, mutta erehdyt.

minulla ei ole persreiän hajuisia jättidildoja kaapissa

On kyllä käynyt mielessä rakentaa oma ruumisarkku. Ei vaan tiedä paljonko sitä lihoo tulevaisuudessa.

Minä en tykkää tavaroista enkä varsinkaan mistään krääsästä, eli sellaista ei osteta ja jos saadaan niin pistetään eteenpäin.

Kuka tahansa voi kuolla koska tahansa, se kannattaa pitää mielessä (ja hoitaa asiat selviksi yläkerran Isännän kanssa) aina.

Mutta en nyt kuolinsiivouksesta puhuisi, vaan ihan vaan siitä, ettei kannata kerätä ylimääräistä mammonaa ympärille missään vaiheessa elämäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en tykkää tavaroista enkä varsinkaan mistään krääsästä, eli sellaista ei osteta ja jos saadaan niin pistetään eteenpäin.

Kuka tahansa voi kuolla koska tahansa, se kannattaa pitää mielessä (ja hoitaa asiat selviksi yläkerran Isännän kanssa) aina.

Mutta en nyt kuolinsiivouksesta puhuisi, vaan ihan vaan siitä, ettei kannata kerätä ylimääräistä mammonaa ympärille missään vaiheessa elämäänsä. 

Seurustelin vuosia sitten maajussin kanssa. Silloin talonpoikaisantiikki oli hottia.

Hän puhdetöinä tyhjensi pari piharakenusta, kunnosti kaikki ja myi isolla rahalla.

Omakotitalo, väh 150 neliötä, isoja komeroita, pari aittaa, yks navetta ja mitä vielä. Ikivanha lypsykone löytyi , siis 20 v ei ollut toiminut. Miehen äiti sanoi saatiin siitä sama, millä olivat aikanaan ostaneet. Maitotonkat oli hot, kuten heinäseipäät jne.

99% kaikki meni Helsinkiin. Kerran kk kävin Helsingissä työasioilla ja hän heitti mut pakettiautolla, joka oli aivan täynnä myytävää. Mun työpäivän aikana vei sitten ostokset ostajille.

Kun lopulta talo laitettiin myyntiin, sieltä lähti vajaa pakettiautollinen mukana. Silloin koti oli ihan tyhjä, kuten myös piharakennuksetkin.

Se oli yksi ansaintamalli ja hyvä sellainen . Myynnissä huonekalut olisivat ehkä tulleet määränpäähän, kaikkia korjattiin edes vähän.

Esimerkki oli tavallaan huono. Ei vst omaisuuksia näkynyt ihan äkkiä . Ehkä maaseudulla on, mutta missä kodissa on 25 pakettiautollista huonekaluja ja muuta tarpeetonta.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitäisi mielestäni tehdä kuolinsiivous eli järjestää paperinsa, hävittää turhat, siivota kotinsa ja tehdä sukulaisia varten kansio, jossa on tieto tarvittavista asioista. Esimerkiksi laskuista ja tilauksista, tileistä, tallelokeroista, Facebookin sulkemisesta ja hautaustoiveesta.

Minun tuhkani nakataan tuuleen.

Asun yksin, joten kokosin kansion vuosia sitten, kun olin menossa vaaralliseen leikkaukseen.

Mitä vtun väliä, kun sä olet jo kuollut?

miksi sinua silloin enää kiinnostaisi muiden mietteet?

Meinasin alkaa tekemään itselleni ruumisarkkua mutta siitä tulikin puuvene. Elämä jatkuu vielä.

Kuoleva Paskanjauhaja kirjoitti:

Kanssa ihmiset, älkää surko kuolinsiivouksesta.

Tähän asti kaikkien kuolleitten tavarat ovat hävinneet mikä minnekkin.

Kenenkään EI tarvitse huolehtia, mitä jälkeen jää, sillä joku ne pois korjaa kuitenkin.

Odotelkaa vain rauhassa ja muistakaa joka aamu peiliin katsoessanne tämä rauhoittava asia:

"Joka aamu ollaan päivän lähempänä kuolemaa".

Kukaan hyväsydäminen ei kai halua raskauttaa tarpeettomasti muita.  Noloahan köyhälle olisi esimerkiksi paperin teko, mutta jollain on pidettävä väliä.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa joskus kun on ollut pahoina työstressikausina kämppä ihan kauhea läävä, minut on lopulta motivoinut siivoamaan juuri se ajatus, että olisi se noloa, jos nyt kuolisin tänne vaikka sydänkohtaukseen ja sitten löytäisivät minut sen siivon keskeltä. Ajattelisisvat, että oli se onneton ja alkoholisoitunut ihminen (kaljatölkkejä ympäriinsä), vaikka pinnalta näytti niin tasapainoiselta.

Ja 900 yläpeukkua. Ei voi käsittää, mulle on aivan sama mitä musta ajatellaan kuoleman jälkeen. Itsekin olen opetellut ajattelemaan aika vähän edesmenneistä ihmisistä ja muistan läheisimmistä vain ne kauniit asiat.

Mietin aloitinko itse tämän ketjun vai jonkun toisen, mutta yritin joku vuosi sitten alkaa raivata turhaa pois ja paljon onkin lähtenyt, mutta suurin osa taitaa vielä olla jäljellä.

Omat tavarat aika hyvin käyty kyllä läpi, mutta miehen ja aikuisten lasten tavarat jotka tänne jäi on se ongelma eli jokaisen kuuluisi itse tehdä tämäkin siivous, mutta mitenkäs pakotat toiset siivoamaan.

Olen herännyt tajuamaan kuinka paljosta olisi luovuttava ettei joka paikka olisi turhaa täynnä.

Meillä on maatila, niin tänne mahtuu monen sukupolven roinaa ikävä kyllä.

Oon harjoittanut jo jonkun aikaa mutta inhottaa toi synkkä nimi. Olen sen verran taikauskoinen.

Vierailija kirjoitti:

Oon harjoittanut jo jonkun aikaa mutta inhottaa toi synkkä nimi. Olen sen verran taikauskoinen.

Toisaalta se synkkä nimi laittaa miettimään elämän perusasioita.

Aina ennen leikkaukseen menoa teen kuolinsiivouksen. Ihan kiva juttu sinällään, että koti on sellainen minkä sisällön pystyy täysin hävittämään alle tunnissa. 

Omat isovanhempani alkoivat tekemään jo hyvissä ajoin vanhuuden päivillään tätä kun alkoi erinäistä remplaa esiintyä heillä. Antoivat perheelle ja suvulle osan ja osan vain hävittivät. Elivät kyllä vielä useita vuosia mutta helpotti sitten heistä ajan jättäessä kovasti.

Miehen vanhat vanhemmat taas asuvat isolla maatilalla ja ovat pahemmat luokan hamstraajia, kaikki edelliseltä 80 vuodelta on tallella. Siinä tulee olemaan iso työ saada iso talo ja kaikki piharakennukset siivottua. Näinköhän vuosikaan riittää jos pitää läpi käydä eikä vain nakkaa roskikseen.

Saa omaiset hoitaa. Vielä pitäisi muka perintö päkertää mahdollisimman helposti nautittavaan muotoon kun itsessä vielä henki pihisee..? Jos tuntuu liian raskaalta niin ainahan sitä voi kieltäytyä ottamasta sitä vastaan.

Olen varmasti kirjoitellut alkupäässä ketjuun, mutta edelleen kyllä silloin tällöin saan siivouspuuskia juuri tämä kuolinsiivous mielessäni, en halua jättää sukulaisille, saati sitten vanhalle äidilleni, jos häntä ennen kuolen, mitään rojuläävää. Eli tärkeät paperit yhdessä laatikossa, en säilytä roskaa, ja yritän pitää muutenkin tavaramäärän kohtuudessa ja järjestyksessä ja yleisesti kämpän sillä siivoustasolla, että ketään ei ällötä kun oven avaa, jos jään huomenna auton alle tietä ylittäessäni.