Joko olette aloittaneet KUOLINSIIVOUKSEN?

Omat isovanhemmat, kun kuolivat sain perinnöksi yhden korun ja se riittää.

En edes tiedä mihin loput meni tai talohan on vielä pystyssä ja tavarat voi olla paikoillaan.

Aika kurjaa on toisten tavaroita selvitellä ja jos siellä on kaaos, niin vielä kurjempaa.

Vierailija kirjoitti:

Ketju aloitettu lähes 2 vuotta sitten, kuka tätä upittaa?

Kohti kuolemaa tässä mennään jokainen edelleen. Nyt se on jo kaksi vuotta lähempänä, sinullakin.

Vierailija kirjoitti:

Pojan naisystävän ensimmäiset sanat ensikäynnillä  tervehtimisen jälkeen: kuka tämän kaiken tyhjentää, kun kuolette?

Kyseessä ihan normaali koti, ei tavararöykkiöitä, ei mitään koriste-esinekokoelmia tms. Nähtävästi 80-luvun lopulla syntyneet kokevat seuraavat 20 vuotta tuskaa siitä, että appivanhemmilla on koti, jossa on muistoja ja esineitä jopa 1900-luvulta.

Olen syntynyt 50-luvulla ja ikävä kyllä ikäluokkani kodit ovat usein täyteen ahdettuja tavaraa, jota ei käytetä ja jolla on vain muistoarvoa. Sitten kun sitä tavaraa pitäisi käyttää, niin sitä ei useinkaan löydy. En sano, että tässä olisi siitä kyse, mutta usein "muistoja" hamstraavat ihmiset säilyttävät käsittämättömän määrän roinaa, jota kukaan ei halua ottaa. Kirjat ovat hyvä esimerkki - kaiken maailman kirjasarjat ja valittujen palojen kirjat roudataan mökille homehtumaan, kun ne eivät mene muualle. Toinen on pilalle perstyneet vaatteet - lasten ja aikuisten. Kulahtaneita muovileluja ja sitä tätä tavaraa lastenhuoneesta, jota ei nykyohjeiden mukaan saisi edes käyttää leluna.  Huonekalujakaan ei kannata hamstrata. Ainoastaan harvoilla tavaroilla on nykyään muuta kuin käyttöarvoa ja kyllä se on niin, että läheiset ottavat mieluiten ne ensipainokset, designhuonekalut ja muun vastaavan ennemmin kuin järkyttävän määrään rompetta jo valmiiksi täysiin asuntoihin. 

 Aika ikävä kommentti lapsen tyttöystävältä ensi alkuun, mutta totta se on monessa tapauksessa. Jos ei joudu tyhjentämään jäämistöä, niin ei tiedä mitä se on ja kuinka hankalaa on saada tavaraa liikkumaan edes ilmaiseksi. Tästä syystä kannattaa harkita, että jos sittenkin tyhjentäisi sen varaston, jossa on "muistojen" kuntopyörä vuodelta -85. 

Tämähän tuli kuin tilauksesta: pidän juuri kahvitaukoa ison komeron siivouksesta. Minulla ei ole mitään vaikeutta ostaa tavaraa, uutena tai kirppiksellä eikä mitään vaikeutta ottaa vastaan jonkun lahjoituksia mutta

Todella vaikea luopua yhdestäkään. Yritän ja olen onnistunutkin, vaikka ahistaa. Pakotan itseni siivoamaan, järjestelemään ja heittämään pois tavaraa juuri sillä ajatuksella, etten halua tätä jättää lastenkaan tehtäväksi. Ja lapsille olen sanonut, että roskiin vain kaikki, mitä itse ette halua. Muistojen takia älkää mun roinia säästelkö.

Itse yksineläjänä en hamstraa mitään ylimääräistä. Kaikki ylimääräiset paperitkin olen hävittänyt, ettei kuollessani veljilleni tulisi turhaa työtä. Yksi mappi, missä lainapaperit yms. oleelliset. Pienen kämpän tavarat on helppo viedä kaatopaikalle, rahaa asuntoni myynnistä riittää hautauskuluihin ja kaatopaikkakuluihin.

Olen karsinut, konmarittanut ja tämäkin on tehty.

Olen karsinut karsimistaan ja jo pari v on koti ollut ojennuksessa.

Ostettiin pieni kassakaappi, siellä on kaikki paperit järjestyksessä yhdessä kansiossa, vähän käteistä ja muutamia koruja.

Veljeni ja vanhempani tietää numerokoodin.

Olen käynyt kaikki tarvittavat läpi.

Irtaimisto on pientä. Tavaraa on vähän, alle 1000 tavaraa.

Esim vaatteita olen ostanut tänä vuonna 2. Loppuun on kulunut 10, myös yksi pussilakana ja 2 tyynyliina on mennyt lumppukeräykseen.

Vierailija kirjoitti:

Itse yksineläjänä en hamstraa mitään ylimääräistä. Kaikki ylimääräiset paperitkin olen hävittänyt, ettei kuollessani veljilleni tulisi turhaa työtä. Yksi mappi, missä lainapaperit yms. oleelliset. Pienen kämpän tavarat on helppo viedä kaatopaikalle, rahaa asuntoni myynnistä riittää hautauskuluihin ja kaatopaikkakuluihin.

Itsellä taas täysin eri tilanne, kun asun isossa maalaistalossa jossa sukupolvien romua ja itse ollut "Hyvä ostamaan" ja paperia monen yhdistyksen hallinnosta sekä omia yrityksen papereita jne.

Paljon on hävitetty, mutta paljon on vielä hävitettävä.

Olen aloittanut yhden kaapin sain JO siivottua.

Pitäisi pyrkiä vaikkapa niin, että yksi kaappi per pvä.

Vierailija kirjoitti:

Aloittelin kuolinsiivousta, mutta lapset sanoivat, että ei tarvitse.

He lupasivat hoitaa asian. Hommaavat kuolemani jälkeen vaihtolavan ja kantavat kamani sinne ja ajavat kaatikselle.

Jospa kuotenkin hoitaisit omat tavarasi ihan itse.

Yhden kaverin apuna olin raivaamassa edesmenneiden vanhempiensa asuntoa. Sieltä löyty läjäpäin prnolehtiä. En olis äijästä uskonu.

Tässä on nyt uurastettu yhden asunnon tyhjennyksen kanssa kolmatta viikkoa. Joitakin huonekaluja on saatu kaupattua, mutta järjetön määrä erilaista roinaa ja etenkin vaatetta odottaa loppusijoitustaan. Tämänpäiväisen rupeaman jälkeen kaatopaikalle vietävää tavaraa on 12 jätesäkillistä. Työt jatkuvat ensi viikonloppuna. Kolmeen komeroon en ole tohtinut vielä edes katsoa.

Jotta oma huusholli saa kyllä käydä läpi oman tyhjennyskierroksensa lähitulevaisuudessa.

Kuolinsiivous on erittäin tarpeellista.

Tämän palstan vakituinen alitusten tekijä ja moderaattori taikka toimitta ovat vastuussa suuren joukon pilkkaamisesta tällä palstalla. Vauva lehti on vastuussa siitä, he tietävät nimen taatusti.

Jos oikeaa nimeä ei tule esille valitaan sijaiskärsijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittelin kuolinsiivousta, mutta lapset sanoivat, että ei tarvitse.

He lupasivat hoitaa asian. Hommaavat kuolemani jälkeen vaihtolavan ja kantavat kamani sinne ja ajavat kaatikselle.

Jospa kuotenkin hoitaisit omat tavarasi ihan itse.

Oma äitinikin lähti hävittämään tavaroita, ettei meille lapsille jää liikaa siivottavaa. Sanottiin, että annna olla, hoidetaan se kyllä. Miksi ihmeessä vanhan, huonokuntoisen ihmisen pitäisi järjestellä isolla työllä sellaista (tyhjien laatikoiden hakua ja täysinäisten kuljettamista rollaattorilla, ilman autoa) , minkä me tekisimme hetkessä. Äidillä ei ollut yksiössään montaa huonekalua, eikä mitään sellaista roinaa, joka olisi ollut meille ylivoimaista hävittää.

Vuosia sitten saavuin iloisena tälle palstalle koska minusta tämä oli palsta jossa saa kirjoittaa vapaasti ja turvallisesti. Toisin kävi. Tietokoneeni kähvellettiin ja elämäni asioita alettiin puida täällä. Minulla meni vuosia kunnes huomasin täällä aloituksia tehtailevan henkilön kuuluvan Vauva lehden väkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittelin kuolinsiivousta, mutta lapset sanoivat, että ei tarvitse.

He lupasivat hoitaa asian. Hommaavat kuolemani jälkeen vaihtolavan ja kantavat kamani sinne ja ajavat kaatikselle.

Jospa kuotenkin hoitaisit omat tavarasi ihan itse.

Oma äitinikin lähti hävittämään tavaroita, ettei meille lapsille jää liikaa siivottavaa. Sanottiin, että annna olla, hoidetaan se kyllä. Miksi ihmeessä vanhan, huonokuntoisen ihmisen pitäisi järjestellä isolla työllä sellaista (tyhjien laatikoiden hakua ja täysinäisten kuljettamista rollaattorilla, ilman autoa) , minkä me tekisimme hetkessä. Äidillä ei ollut yksiössään montaa huonekalua, eikä mitään sellaista roinaa, joka olisi ollut meille ylivoimaista hävittää.

Siinäpä se onkin, että on jo myöhäistä aloittaa siinä vaiheessa, kun kunto on romahtanut.

Eikä nämä yksiössä asuvat vanhukset ole se varsinainen ongelma vaan me isoissa taloissa olevat. Meillekin mahtuu monta kuorma-autollista romua.

Vierailija kirjoitti:

No tottakai konmarituksen jälkeen piti tulla jotain kovempaa kamaa. Ja senkin jälkeen jotain pitää keksiä! Mikähän se olis? Täydellinen omaisuuden lahjoittaminen ja viimeisten elinvuosien viettäminen tiibetiläisessä luostarissa ilman kontakteja omaisiin?

Edesmenneen lähiomaisen papereiden läpikäyminen vuosikymmenien ajalta oli aika puuduttavaa. Sekaisin ne tärkeät ja turhat paperit, eikä missään aikajärjestyksessä.

Niitä oli laatikkotolkulla.

Laittakaa paperinne järjestykseen eläessänne. Ei se sitä omaa viime henkäystä sen lähemmäksi tuo, mutta helpottaa niiden ahdistusta, joiden tehtäväksi asioiden selvittäminen väistämättä jää.

Tuhosin kaiken pornon, omat nolot kuvat ja arkaluontoiset asiakirjat.

Olen vasta 55v, mutta kaiken varalta. Kaikki vanhat asiat ei kuulu lapsilleni.

Vierailija kirjoitti:

Tuhosin kaiken pornon, omat nolot kuvat ja arkaluontoiset asiakirjat.

Olen vasta 55v, mutta kaiken varalta. Kaikki vanhat asiat ei kuulu lapsilleni.

Meillä on appiukon perintönä iso pino pornolehtiä 80 -luvulta ja lapset todennäköisesti luulee niitten olevan meidän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittelin kuolinsiivousta, mutta lapset sanoivat, että ei tarvitse.

He lupasivat hoitaa asian. Hommaavat kuolemani jälkeen vaihtolavan ja kantavat kamani sinne ja ajavat kaatikselle.

Jospa kuotenkin hoitaisit omat tavarasi ihan itse.

Oma äitinikin lähti hävittämään tavaroita, ettei meille lapsille jää liikaa siivottavaa. Sanottiin, että annna olla, hoidetaan se kyllä. Miksi ihmeessä vanhan, huonokuntoisen ihmisen pitäisi järjestellä isolla työllä sellaista (tyhjien laatikoiden hakua ja täysinäisten kuljettamista rollaattorilla, ilman autoa) , minkä me tekisimme hetkessä. Äidillä ei ollut yksiössään montaa huonekalua, eikä mitään sellaista roinaa, joka olisi ollut meille ylivoimaista hävittää.

Vanha, huonokuntoinen ihminen tuskin kirjoittelee netissä vauvapalstalle.

Noh, esimerkiksi vanhempana varmaan voi jo ajatella tällaista. Tai siis jos maailmankuva on sellainen, että kaikki elää vanhoiksi. Vaikka oisit 15 vuotias, niin sut voidaan tappaa matkalla kauppaan tai voit saada sen sydänkohtauksen. 😂 Eli jos esimerkiksi erääntyvistä laskuista pitäisi aina tehdä omaisille joku selvitys, niin tekisit selvityksen jokaisesta laskusta. Jokaisesta menosta. Aina. Eli eläisit vaan sitä varten, että joskus kuolet?