Joko olette aloittaneet KUOLINSIIVOUKSEN?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen miettinyt, miksi minimalismi, konmaritus ja tämä kuolinsiivous niin kovasti tuntuvat raivostuttavan joitain ihmisiä. Asia, joka on kaikille vapaaehtoinen ja joka ei ole keneltäkään pois. Ja ei, muiden ihmisten ei tarvitse säilyttää "perinnetavaraa" vain koska sinusta sellaista pitäisi säilyttää tuleville sukupolville.

Olen tullut siihen tulokseen, että ihmisiä ärsyttää ainakin parista eri syystä

- asia osuu ja uppoaa johonkin mikä itsellä on ongelmana tai pielessä

- tuntuu pahalta, kun muut eivät arvostakaan "hienoja tavararöykkiöitä" ja "pieniä ihanuuksia" joita on hillonnut kaappeihin ja vinteille

- on kummallista hyväksyä, että sinulle status tarkoittaa isoja taloja ja paljon tavaroita, ja joku toinen haluaakin pienen asunnon ja erittäin vähän tavaraa

- kuolinsiivouksen osalta se ärsyttää jo etukäteen niitä uteliaita sukulaisia, jotka nauttivat eniten perinnönjaossa siitä, että pääsevät vihdoinkin tonkimaan sen kuolleen ihmisen tavaroita! Kyllä, näitä ihmisiä on ja sinäkin tiedät sen. Voi sitä onnea kun saa lukea Pirkko-tädin päiväkirjaa, hihii. Ja selvittää paljonkin Erkki-vainaa siirsti tililtä sille hunsvotille. Aijai, tällaiset sukkahousut oli Irmeli-serkulla! Ja nyt nämä sukulaiset siivoavatkin turhat tavarat ja nolot jutut pois, eikä ole mitään tongittavaa!

Mä veikkaisin, että eniten ärsytystä luo kirkastuneen hehkutus. Nähtävissä etenkin KonMarin, fittneksen ja agilityn puitteissa. Kaikki on vaan sitä ja kaikkien muidenkin pitäisi.

Olen muuten selaillut sukulaisen päiväkirjaa ja kirjeitä menneisyydessä. Voin kertoa ettei niitä kauaa jaksa sivullinen lukea. Varsinkaan, jos pitää siivota valtavaa tavarakasaa kuoleman jälkeen.

Voi olla sekin, mutta kun jo sellainen ihan hiljaisesti näitä oppeja noudattava herättää raivoa niin silloin on kyse muusta. Se ei ole hehkutusta jos vaikka kertoo, että ei halua muuttaa isompaan asuntoon tai ei halua shoppailla tai ostaa uusia vaatteita.

Onko sinun mielestäsi oikein lukea kuolleen päiväkirjaa ja kirjeitä? Minun mielestäni ei. Oli tylsää tai ei. Ja tylsäähän se taviksen elämä yleensä on. Samanlaista kaikilla.

Ei se sitä kuollutta haittaa luetko päiväkirjoja tai kirjeitä, nehän on parasta materiaalia tulevaisuuden sukututkijoille. Kuolinsiivous tarkoittaa eniten sitä että laitetaan turhat roinat pois, esim. jotkut vanhat ihmiset ovat keränneet satoja jugurttipurkkeja, niitähän voi käyttää vaikka mihin kun pesee ja laittaa talteen kaappiin, tai kymmenien vuosien lehdet ja mainokset läjissä yks huone täynnä... Kyllä se helpottaa sun kämpän tyhjennystä jos olet jo itse laittanut turhat arvottomat tavarat pois, ne millä itsekään et tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

No ainakin nyt ne d1ldot kannattaa siivota ja tuollaiset pois.

Eihän siinä tarpeellista käyttötavaraa hävitetä.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on nyt 80, asuu vanhassa talossa maaseudulla (lähimpään kauppaan noin 12 km matkaa) ja hänen talonsa on todella täynnä tavaraa. Ja joka kerta kun siellä käyn, hän esittelee iloisena taas jotain mitä on kirpparilta ostanut.  Useimmat näistä "löydöistä" ovat minusta aivan kauheita. Mutta ostakoon jos se hänelle iloa tuottaa. Aina välillä yrittää minulle tyrkyttää mitä milloinkin tavaraa "kun tämä sopisi sinne teille niin hyvin". Kieltäydyn järjestään ystävällisesti mutta jämäkästi.

En halua edes ajatella millainen jobi tuon siivoaminen sitten aikanaan on. Tai itse asiassa olen jo ajattelut ja tehnyt päätöksen. Talo on niin vanha ja huonokuntoinen että sitä ei satavarmasti kukaan halua ostaa. Ei edes kesämökiksi, koska uimapaikalle on useita kilometrejä. Joten olen päättänyt että jätän talon kertakaikkiaan silleen. Eli aivan kaiken tavaran sinne sisälle, ja lukitsen ovet. Koko paikassa ei ole yhtään tavaraa jonka haluaisin mukaani. Ainoa poikkeus jotkut vanhat kortit ja kirjeet, jotka ajattelin säästää tunnesyistä. Mutta muuten kaikki saa jäädä. Kai eläimet sen sitten pikkuhiljaa valtaavat.

Et ota valokuvia? 

Tyhjensin isäni asunnon vuosi sitten, ja otin mukaani lähinnä paperit ja valokuvat, kävin ne läpi vasta kotona. Muuten pyysin työttömien yhdistyksen porukat viemään kaiken pois, joko kirpparilleen tai kaatopaikalle, isälläni ei ollut mitään arvokasta.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on nyt 80, asuu vanhassa talossa maaseudulla (lähimpään kauppaan noin 12 km matkaa) ja hänen talonsa on todella täynnä tavaraa. Ja joka kerta kun siellä käyn, hän esittelee iloisena taas jotain mitä on kirpparilta ostanut.  Useimmat näistä "löydöistä" ovat minusta aivan kauheita. Mutta ostakoon jos se hänelle iloa tuottaa. Aina välillä yrittää minulle tyrkyttää mitä milloinkin tavaraa "kun tämä sopisi sinne teille niin hyvin". Kieltäydyn järjestään ystävällisesti mutta jämäkästi.

En halua edes ajatella millainen jobi tuon siivoaminen sitten aikanaan on. Tai itse asiassa olen jo ajattelut ja tehnyt päätöksen. Talo on niin vanha ja huonokuntoinen että sitä ei satavarmasti kukaan halua ostaa. Ei edes kesämökiksi, koska uimapaikalle on useita kilometrejä. Joten olen päättänyt että jätän talon kertakaikkiaan silleen. Eli aivan kaiken tavaran sinne sisälle, ja lukitsen ovet. Koko paikassa ei ole yhtään tavaraa jonka haluaisin mukaani. Ainoa poikkeus jotkut vanhat kortit ja kirjeet, jotka ajattelin säästää tunnesyistä. Mutta muuten kaikki saa jäädä. Kai eläimet sen sitten pikkuhiljaa valtaavat.

Kannattaa myydä irtaimisto kuolinpesiä ostavalle firmalle. Joku muu voi sitten löytää äitisi jäämistön joukosta itselleen aarteita ja saat itsekin siitä vähän rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on nyt 80, asuu vanhassa talossa maaseudulla (lähimpään kauppaan noin 12 km matkaa) ja hänen talonsa on todella täynnä tavaraa. Ja joka kerta kun siellä käyn, hän esittelee iloisena taas jotain mitä on kirpparilta ostanut.  Useimmat näistä "löydöistä" ovat minusta aivan kauheita. Mutta ostakoon jos se hänelle iloa tuottaa. Aina välillä yrittää minulle tyrkyttää mitä milloinkin tavaraa "kun tämä sopisi sinne teille niin hyvin". Kieltäydyn järjestään ystävällisesti mutta jämäkästi.

En halua edes ajatella millainen jobi tuon siivoaminen sitten aikanaan on. Tai itse asiassa olen jo ajattelut ja tehnyt päätöksen. Talo on niin vanha ja huonokuntoinen että sitä ei satavarmasti kukaan halua ostaa. Ei edes kesämökiksi, koska uimapaikalle on useita kilometrejä. Joten olen päättänyt että jätän talon kertakaikkiaan silleen. Eli aivan kaiken tavaran sinne sisälle, ja lukitsen ovet. Koko paikassa ei ole yhtään tavaraa jonka haluaisin mukaani. Ainoa poikkeus jotkut vanhat kortit ja kirjeet, jotka ajattelin säästää tunnesyistä. Mutta muuten kaikki saa jäädä. Kai eläimet sen sitten pikkuhiljaa valtaavat.

Kannattaa myydä irtaimisto kuolinpesiä ostavalle firmalle. Joku muu voi sitten löytää äitisi jäämistön joukosta itselleen aarteita ja saat itsekin siitä vähän rahaa.

Voi voi, taas tämä harhaluulo. Ei niitä enää myydä vaan siitä joutuu maksamaan!

Vierailija kirjoitti:

Minulla on työn alla testamentti ja ohjeet tärkeistä asioista. Sen sijaan tavaroitani en ala karsia jonkun epätodennäköisen kuoleman vuoksi. Sen kun tilaa vaikka jätelavan ja viskaa sinne kaiken, jos on liian työlästä perata tavaroita.

Kuolema onkin hyvin hyvin epätodennäköistä ihmiselämässä.

Joskus mietitään miehen kanssa, että jos kuoltaisiin vaikka onnettomuudessa molemmat, niin mitähän läheiset ajattelisivat tuosta seksilelukokoelmasta. Siinähän ihmettelisivät :D

Vierailija kirjoitti:

Joskus mietitään miehen kanssa, että jos kuoltaisiin vaikka onnettomuudessa molemmat, niin mitähän läheiset ajattelisivat tuosta seksilelukokoelmasta. Siinähän ihmettelisivät :D

Mitä ihmettelemistä siinä olisi nykyisin? Todennäköisesti kaikkien ajatus on vain "yäk" ja kumihanskat käteen ja jätepussiin. Koska se on normaali tapa suhtautua toisten ihmisten intiimitavaroihin. Onhan näitä juttuja, missä jostain vanhan pariskunnan talon katosta paljastuu joku kivikautinen salalaatikko, ja tuo on juuri se ensireaktio kaikilla.

Ihmisillä on tapana ajatella olevansa lumihiutaleita. Että heidän vanhat tavaransa ovat aarteita, vanhat vaatteet jotain hienoa ja upeaa, vanhat päiväkirjat bestsellereitä ja seksielämäkin kiinnostavaa. News: omien vanhempien seksielämä ei kiinnosta esim. ketään, se vain ällöttää.

Vierailija kirjoitti:

Minusta päinvastoin tulee jättää kaikki dokumentit pikavipeistä, vaikeuksista johon on joutunut ja muu dokumentti jälkipolville että tämä yhteiskunta saisi reallista tietoa missä jamassa on.

Voit lahjoittaa ne kansallisarkiston, tutkijoiden materiaaliksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen miettinyt, miksi minimalismi, konmaritus ja tämä kuolinsiivous niin kovasti tuntuvat raivostuttavan joitain ihmisiä.

Oletko huomannut sitä, että sinua ja montaa muuta tuntuu raivostuttavan vielä enemmän se, jos joku ei halua marittaa tai kuolinsiivota? Teitä raivostuttaa pelkkä ajatuskin siitä, että joutuisitte siivoamaan vanhempienne tai sukulaisten koteja.

Että puolin ja toisin mennään, paitsi siinä mielessä, että te pidätte itseänne parempina ihmisinä vain koska kotinne ovat tiptop-kunnossa.

Mutta jostainhan se ylemmyyden tunne on aina revittävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen miettinyt, miksi minimalismi, konmaritus ja tämä kuolinsiivous niin kovasti tuntuvat raivostuttavan joitain ihmisiä.

Oletko huomannut sitä, että sinua ja montaa muuta tuntuu raivostuttavan vielä enemmän se, jos joku ei halua marittaa tai kuolinsiivota? Teitä raivostuttaa pelkkä ajatuskin siitä, että joutuisitte siivoamaan vanhempienne tai sukulaisten koteja.

Että puolin ja toisin mennään, paitsi siinä mielessä, että te pidätte itseänne parempina ihmisinä vain koska kotinne ovat tiptop-kunnossa.

Mutta jostainhan se ylemmyyden tunne on aina revittävä.

En ole havainnut sellaista raivoa ainakaan täällä kirjoituksissa. Päinvastoin moni on esim. varsin lakonisesti todennut ettei aio siivota muiden tavaroita, vaan maksaa siitä, että joku yrittäjä tekee sen.

Eikä tavaran vähentäminen tarkoita, että pitäisi olla hurjan siistiä :)

Mutsi on 89v ja sitä kamaa on ihan sikana.

Varmaan kaikki mun peperinuket..

Itse oon kyllä hävittänyt lasten kamat..

Lastenlapsen tuotoksia en hävitä. Piste.

Ilmeisesti aloin tekemään. Asun kaksiossa ja mulle on kertynyt vaatteita sun muuta kamaa vuosien varrella vaikka olen niitä välillä karsinutkin. Olen vienyt lähiaikoina monta pussillista vaatteita kerätkseen ja vähän roskiinkin. Nyt pyhinä olen siivonnut lisää pusseja vietäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Lastenlapsen tuotoksia en hävitä. Piste.

Ei kukaan pakota. Toki voisit ottaa niistä kuvat/skannata ne digitaalisesti talteen.

Keskimääräisessä suomalaiskodissa riittää tavaraa useamman karsimiskierroksen jälkeenkin. Itse olen kaksi kertaa vähentänyt tavaraa säkeittäin, ja vieläkään yleinen tavaramäärä ei ole vähentynyt silminnähtävästi niin, että täällä kotona olisi mitenkään minimalistista.

En ole siivoillut, mutta joskus kylläkin tullut mieleen, että jos meikäläisen nyt kuolo yhtäkkiä korjaisi näin yksinasuvana sinkkunaikkosena, niin olisi se vähän noloa kun vanhemmat (nehän ne homman varmaan kontolleen ottaisivat) kaivelisivat kaapeista kaikki eri koloihin sopivat patukkani, ym.

Onko kukaan lukenut sitä ruotsalaista kirjaa kuolinsiivouksesta, oliko siinä mitään uutta tai mullistavaa?

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan lukenut sitä ruotsalaista kirjaa kuolinsiivouksesta, oliko siinä mitään uutta tai mullistavaa?

Joo, olisi kiva kuulla. Mä luin vaan ne lehtijutut siitä aikoinaan. Kuulosti lähinnä siltä, että "siivoa roinasi järkeviin määriin ennen kuin olet liian vanha siivoamaan"