Tykkään leipoa ja se ei ole minulle mikään iso projekti tai vaiva - ja tuon niitä mielelläni töihin, mutta...

Jos viesti ei olisi noin ylipitkä ja kuvaileva,uskoisinehkä ettei "leipaisulla" ole muuta virkaa kuin leipomisen ja jakamisen ilo. Nyt viestistä tuli kuva, että viet ne herkut hyväksynnän takia. Ja jos joku ei tykkää niin se on egolle pauke. Muutenhan tuota viestiä ei olisi tarvinnut edes kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos viesti ei olisi noin ylipitkä ja kuvaileva,uskoisinehkä ettei "leipaisulla" ole muuta virkaa kuin leipomisen ja jakamisen ilo. Nyt viestistä tuli kuva, että viet ne herkut hyväksynnän takia. Ja jos joku ei tykkää niin se on egolle pauke. Muutenhan tuota viestiä ei olisi tarvinnut edes kirjoittaa.

Entä sitten jos joku "hakee hyväksyntää" tuomalla vaivalla vääntämiään leipomuksia sen vuoksi?

Antaa sitä hyväksyntää kiittämällä ja ihailemalla toisen taito ja viitsimistä jos toiselle tulee siitä kerran hyvä mieli, niin mikäettei? Miksi aina pitää olla että vit_t toisen tunteista ku mua ny ärsyttää...

Leipomukset on hania ja ookoo.

Jotkut "hakee hyväksyntää" hakemalla liittolaisia että voi manipuloida, ilkeillä ja selkään puukottaa aina jotain valikoimaansa kollegaa kerrallaan joka mielestään ansiatsee pikku sakinhivutuksen muutenvain.

Oikeasti ei ole mikään vitsi, että joku yrittää käyttää ruokaakin vallan välineenä. Ruokahan on elinehto ja siten helppo kanava kontrollointiin. Se on myös niin epäuhkaava keinoa, ettei tule helposti mieltäneeksi vallan käytöksi.

Esimerkkinä meidän suvun äärimmäisen kontrolloiva ruokaa rakastava miespuolinen jäsen. Hän ei ole päivääkään käyttänyt kokkaamiseen , mutta vanhetessaan on tyypilliset vallankeinot mahdollisuudet hävinneet, niinpä hän on korvannut sen ruuan tuputtamisella. Aina isketään (mitä tahansa ruokaa, leivästä salattiin) nenän eteen halusi tai ei ja jos yrittää kieltäytyä, niin vedetään marttyrin viitta päälle ja loukkaannutaan "kun ei mikään kelpaa". Selitykseksi ei kelpaa, että kaksi sekuntia sitten kertoi juuri syöneensä.

Ja tämä henkilö on kontrolloinut aivan kaikella mahdollisella muullakin, joten en tässä väitä, että kaikki sitä tekisivät. Mutta se on todellakin täysin mahdollista.

Eikö ap:lle riitä se, että muiden leivonta foorumin tapaan otat näistä hienoista leipomuksistasi kuvia sosiaaliseen mediaan jaettavaksi? Muut pääsevät sitten ihastelemaan taitojasi, mutta kenenkään työpaikalla ei ole pakko vastenmielisen tuputuksen takia ahtaa vatsaansa jotain sellaista, jonka mieluiten jättäisi syömättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos viesti ei olisi noin ylipitkä ja kuvaileva,uskoisinehkä ettei "leipaisulla" ole muuta virkaa kuin leipomisen ja jakamisen ilo. Nyt viestistä tuli kuva, että viet ne herkut hyväksynnän takia. Ja jos joku ei tykkää niin se on egolle pauke. Muutenhan tuota viestiä ei olisi tarvinnut edes kirjoittaa.

Entä sitten jos joku "hakee hyväksyntää" tuomalla vaivalla vääntämiään leipomuksia sen vuoksi?

Antaa sitä hyväksyntää kiittämällä ja ihailemalla toisen taito ja viitsimistä jos toiselle tulee siitä kerran hyvä mieli, niin mikäettei? Miksi aina pitää olla että vit_t toisen tunteista ku mua ny ärsyttää...

Eli aikuisen ihmisen kannattaa hakea hyväksyntää kiikuttamalla leivonnaisia työpaikalle? Kenties olisi ihan hyvä homma tajuta, ettei hyväksyntää tarvi olla hinkumassa? Ja niiden herkkujenkin loputon ylistäminen voi alkaa rasittamaan (varsinkin jos on pakotettu syömään, koska on epäkohteliasta kieltäytyä ja henkilö loukkaantuu tästäkin) Ja jotkut ihmiset ei ehkä vain katso, että se pullan leipominen on sellainen asia, jota edes arvostaisi. Pitääkö silloinkin olla kiittelemässä joka kerta vaikka ei arvostaisi koko operaatiota ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos viesti ei olisi noin ylipitkä ja kuvaileva,uskoisinehkä ettei "leipaisulla" ole muuta virkaa kuin leipomisen ja jakamisen ilo. Nyt viestistä tuli kuva, että viet ne herkut hyväksynnän takia. Ja jos joku ei tykkää niin se on egolle pauke. Muutenhan tuota viestiä ei olisi tarvinnut edes kirjoittaa.

Entä sitten jos joku "hakee hyväksyntää" tuomalla vaivalla vääntämiään leipomuksia sen vuoksi?

Antaa sitä hyväksyntää kiittämällä ja ihailemalla toisen taito ja viitsimistä jos toiselle tulee siitä kerran hyvä mieli, niin mikäettei? Miksi aina pitää olla että vit_t toisen tunteista ku mua ny ärsyttää...

Eli aikuisen ihmisen kannattaa hakea hyväksyntää kiikuttamalla leivonnaisia työpaikalle? Kenties olisi ihan hyvä homma tajuta, ettei hyväksyntää tarvi olla hinkumassa? Ja niiden herkkujenkin loputon ylistäminen voi alkaa rasittamaan (varsinkin jos on pakotettu syömään, koska on epäkohteliasta kieltäytyä ja henkilö loukkaantuu tästäkin) Ja jotkut ihmiset ei ehkä vain katso, että se pullan leipominen on sellainen asia, jota edes arvostaisi. Pitääkö silloinkin olla kiittelemässä joka kerta vaikka ei arvostaisi koko operaatiota ?

Sana paikallaan! Työpaikka ei ole sitä varten,å että siellä käytäisiin pönkittämässä omaa itsetuntoa. Siellä tehdään töitä.

Mun työpaikalla on myös yksi joka tuo säännöllisesti leipomuksiaan töihin, mutta hän on niin epäsiisti henkilö ettei tulisi mieleenkään syödä ikinä mitään, enkä tosiaan ole ainoa. Kukaan ei uskalla sanoa hänelle suoraan mistä kiikastaa, ja hän vaan sitkeästi tuo näitä yllätyksiä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tykkään leipoa. Maistan toki aina itsekin, mutta en välitä leivonnaisia syömällä syödä, koska tarkoituksenani ei ole saada painoa nousemaan. Mies vie aina työpaikalleen eväiden lisänä leipomuksiani ja työkaverit totesivat, että ai sulla on taas tuollaistakin. Aloin sitten laittamaan pullaa, kakkua, piirakkaa tms. mukaansa niin, että niitä riittää kaikille.

Hyvin on kelvanneet ja kaikki on olleet tyytyväisiä näihin kahvitunnin herkkuihin.

Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.

Jos leivonnaistarjoiluissani on joskus useamman päivän tauko, tulee miehen työkavereilta kyllä kyselyä, missä meidän herkut on.

Lieneekö tällä miesastelmalla sitten vaikutusta, että leipomukseni eivät ole aiheuttaneet närää, vaan ihan päinvastoin.

Ai miehet eivät itse voi tai osaa leipoa, jos tekee mieli. Jos ei viitsi, niitä voi ostaa itselleen ja tuoda työpaikallekin, ettei olisi aina yhden tuomat.

"osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa"

Siis oikeesti...

Minun puolesta tuokoot itse kukin vaikka kuinka paljon pullaa ja piirakkaa, kunhan ei vain tuputeta ja yritetä pakottaa syömään ja kerjätä kehuja tyyliin "ottakaahan nyt, nää on vaan näitä vaatimattomia, sillai pikaisesti pyöräytin, ei nää niin erikoisia oo, ottakaa nyt, maista nyt, kun oon tehnyt"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tykkään leipoa. Maistan toki aina itsekin, mutta en välitä leivonnaisia syömällä syödä, koska tarkoituksenani ei ole saada painoa nousemaan. Mies vie aina työpaikalleen eväiden lisänä leipomuksiani ja työkaverit totesivat, että ai sulla on taas tuollaistakin. Aloin sitten laittamaan pullaa, kakkua, piirakkaa tms. mukaansa niin, että niitä riittää kaikille.

Hyvin on kelvanneet ja kaikki on olleet tyytyväisiä näihin kahvitunnin herkkuihin.

Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.

Jos leivonnaistarjoiluissani on joskus useamman päivän tauko, tulee miehen työkavereilta kyllä kyselyä, missä meidän herkut on.

Lieneekö tällä miesastelmalla sitten vaikutusta, että leipomukseni eivät ole aiheuttaneet närää, vaan ihan päinvastoin.

Ai miehet eivät itse voi tai osaa leipoa, jos tekee mieli. Jos ei viitsi, niitä voi ostaa itselleen ja tuoda työpaikallekin, ettei olisi aina yhden tuomat.

"osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa"

Siis oikeesti...

Herne pois nenästä ja heti, tajusit hyvin kyllä mitä tarkoitettiin. Ihan tosiasiahan tuo on, harvemmin perusmies leipoo ihan huvikseen muuta kuin ehkä pizzaa, enempi naisten harrastus. Ei sillä että leipovassa miehessä mitään vikaa olisi, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tykkään leipoa. Maistan toki aina itsekin, mutta en välitä leivonnaisia syömällä syödä, koska tarkoituksenani ei ole saada painoa nousemaan. Mies vie aina työpaikalleen eväiden lisänä leipomuksiani ja työkaverit totesivat, että ai sulla on taas tuollaistakin. Aloin sitten laittamaan pullaa, kakkua, piirakkaa tms. mukaansa niin, että niitä riittää kaikille.

Hyvin on kelvanneet ja kaikki on olleet tyytyväisiä näihin kahvitunnin herkkuihin.

Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.

Jos leivonnaistarjoiluissani on joskus useamman päivän tauko, tulee miehen työkavereilta kyllä kyselyä, missä meidän herkut on.

Lieneekö tällä miesastelmalla sitten vaikutusta, että leipomukseni eivät ole aiheuttaneet närää, vaan ihan päinvastoin.

Ai miehet eivät itse voi tai osaa leipoa, jos tekee mieli. Jos ei viitsi, niitä voi ostaa itselleen ja tuoda työpaikallekin, ettei olisi aina yhden tuomat.

"osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa"

Siis oikeesti...

Herne pois nenästä ja heti, tajusit hyvin kyllä mitä tarkoitettiin. Ihan tosiasiahan tuo on, harvemmin perusmies leipoo ihan huvikseen muuta kuin ehkä pizzaa, enempi naisten harrastus. Ei sillä että leipovassa miehessä mitään vikaa olisi, päinvastoin.

Kaikki mun tuntemat miehet leipoo. En tiedä, et johtuuko sit siitä, että asun kaupungissa. Meidän kaveripiirissä leipomaton mies olis kummajainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.

Hieno seksistinen kommentti. Kyllähän talossa pitää nainen olla jotta mies saa joskus pullaa. Miehet eivät leivo, kaikki naiset leipoo!

Saatanpa minä mummo olla hieman sinua vanhempi ja sitä ikäpolvea, jolloin miehet eivät tosiaankaan leiponeet.

Ai. Mun vaari leipoi maailman parhaita lohipiiraita, oli siitä ihan kuuluisa perhepiirissämme mun lapsuudessa. Tykkäsi myös neulomisesta, teki monet villasukat itselleen ja muille. Työkseen rakensi taloja ja korjasi autoja, oli siis kiinnostunut kaikenlaisesta käsillä tekemisestä.

Hän oli syntynyt 1931.

Ihme pulttia otatte. Jos joku toisi töihin tarjolle jotain hyvää, totta ihmeessä söisin. Jos leipoja käyttäytyisi sitten jotenkin ihmeellisesti niin ei voisi vähempää kiinnostaa, naureskella voisin että onpa tyhjä elämä. En minä hänelle ole mitään velkaa jos hän itse halusi tuoda tarjolle. En kyllä automaattisesti olettaisi että leipojalla on joku asennevamma. Jotkut kyllä vaan tykkää leipoakin, eikä se että tykkää jos saa leipomuksistaan kehuja nyt vielä tee kenestäkään asennevammaista.

Jos huomaat, että työkaverit eivät pidä leipomisestasi, niin miksi ärsytät tahallasi? Mä ymmärrän, jos ihminen vie leipomuksiaan esim. pari kertaa vuodessa, mutta jos nyt kuskaa pullaa töihin kerran viikossa tai useammin, kuulostaa se minusta lähinnä pomon nuoleskelulta. Teillä on siis todennäköisesti mies esimiehenä, jota tässä nyt voidellaan.

Mä olen siis itse myös ahkera leipoja ja seuraan leivontablogeja, mutta viikottainen pullan tai kakun tuominen viittaa nuoleskeluun tai kunnian keräilyyn. Yksi naistyyppi on myös tämä, joka haluaa osoittaa leipomistaidoillaan olevan hyvää vaimomatskua. Mä ymmärrän, että suurin osa ihmisistä tuo pullaa töihin ilman takaa-ajatuksia. Mutta jos toi ap:n toiminta ärsyttää työkavereita, on siinä ilmeisesti takana jotain. Yrittääkö ap iskeä jotain työpaikan miestä? Onko palkankorotus mielessä? Keräiletkö kehuja? Haluatko osoittaa olevasi ahkerampi kuin muut työntekijät?

Työpaikalta löytyy kaltaisesi nainen ja me miehet todella arvostamme. Muut naiset varmaan käärmeissään kun saavat vähemmän huomiota.. voi voi

Ehkä muille naisille tulee olo, että pitäisi itsekin tuoda. Ja jotkut pitävät oikeasti kiinni siitä, että eivät syö ylimääräisiä herkkuja.

olokaa hiljaa ja antakaa mun syärä....mums mums mums, nam maiskis . Saisko lisää..kiitos. 

Ap tosi kiva että leivot! Olisin itse todella iloinen jos joku töihin toisi itse leipomiaan herkkuja. Aina ei ole pakko ottaa, jos menee suoraan vyötärölle. Mutta ymmärrän sen että sinusta on kiva tehdä, eikä kaikkea voi itse syödä kuitenkaan. Itse en osaa juuri leipoa saati että siitä nauttisin, sen sijaan muu ruoanlaitto on ihanaa ja kun itselläni iltaisin yleensä on aikaa niin teen sitä mielelläni. Jotain jauhelihakastiketta en kuitenkaan viitsisi töihin viedä, vaikka monesti tekee mieli kokkailla ihan vaan huvin vuoksi vaikka ruokaa ei tarvitsisi juuri silloin laittaa :D Kun siitä nauttii kuin harrastuksesta, ei se silloin ole vaiva vaan kuten sanoit, valmistuu tvn katselun lomassa. Jokainen on hyvä jossakin ja nauttii eri asioista. Nyt vaan kun kyse sattuu olemaan ruoasta, se herättää tunteita. Jos et tuputa tai etsi kehuja niin jatka samaa rataa! Jos on joku kuka tarkkailee kaloreita niin ei kai hän kaupassakaan päivittelen et voi sentään kun täällä myydään näitä pullapitkoja, miten paljon kaloreita.. Ei ole pakko ottaa! Olet kiva kun huomioit muita tai hyödynnät työpaikkaasi kivan harrastuksen ylläpitämisessä. Mitä pahaa siinä on?

Minä tykkään leipoa ja tuon mielelläni kiitä myös töihin. En kuitenkaan liioittele millään fantasia-kakkuja tuomalla, vaan ihan hyviä perus keksejä, piirakoita, kääretorttuja ym. Hyvin ovat kelvanneet ja ovat kiitollisia.