Tykkään leipoa ja se ei ole minulle mikään iso projekti tai vaiva - ja tuon niitä mielelläni töihin, mutta...

Miehen työpaikalla toivat jotkut kahvipullat aina kukin vuorollaan. Yksi  piti tapanaan tuoda aivan ylivoimaisen yliäyräiden menevät kermakakku- leivosherkku-superkuorrutetut- pullat.

Selvisi, että kiusallaan ja nautti tilanteesta.

Nimittäin toiset söivät mielihalulla näitä herkkuja, kun kertakaikkiaan mieli tek,i eikä tuommoisia leivoskestejä heidän elämässään missään muuten näkynyt.

Mutta samalla oli kuulemma kitkerää kalkkia nämä herkut, kun piti miettiä kuumeisesti, että mitä helvettiä sitä sitten kehtaa tuoda omalla vuorollaan. Toivat yleensä lidn mariekeksejä tai akkansa margariiniin ja mahdollisimman vähällä sokerilla tehtyjä, kivikovia korvapuusteja.

Siinä sitten tämä super-leipomusten tuoja saattoi oikein hieroa vielä asiaa heille naamalle, että kuinka on kovia nämä pullat ja jotenkin jauhoisia keksejä, ei vaan ollut viime kuussa kun joku muu tarjosi, muistatteko.... Huvinsa kullakin.

Noh, itse olen ollut työyhteisössä, jossa tällainen mielellään leipoja kalasteli "vaatimattomana" itselleen kehuja ja etenkin hyväksyntää.

Kai muistat kirjoittaa tuoteselosteet?

Vierailija kirjoitti:

Noh, itse olen ollut työyhteisössä, jossa tällainen mielellään leipoja kalasteli "vaatimattomana" itselleen kehuja ja etenkin hyväksyntää.

Ollaankohan oltu samassa duunipaikassa?? Nykyäänhän tämä leipuri leipoo ihan toisenlaista kakkua...

Eivaiskaan, todellisuudessa se menee näin.

Olet mukavaatimaton mutta tunnet samalla valtaisaa ylemmyydentunnetta kun huomaat että muut ei osaa eikä pysty näihin sun iltaisiin leipomustalkoisiin. 

Vaatimattomuutesi on huonosti peiteltyä ja aamupalaverin puheenaihe voi helposti olla päivän resepti, jos joku vaan kohteliaisuuttaan erehtyy kysymään kyseisestä tuotteesta jotain. Ja voi että, kun sä jaksatkin niitä leipomusblogeja lueskella ja käydä niitä läpi! Joo , jotkut ne vaan jaksaa , tosiaan.

Ja miehet, nuo hyväkskäytettävät lampaat, syö niitä sun leivoksiasi ja kehuu niitä ja sinähän paistattelet siinä suosiossa mielelläsi. EIEIEIhän  se ollut mikään vaiva, ei ollenkaan, tuosta vaan pyöräytin hyydyke-liivate-moussekakun,, ihan vaan perjantain iloksi. Paskapuhetta, sulla vaan ei ole mitään tekemistä koskaan ja viikonlopun tylsyys kauhistutti sua.

Jos joku, mahdollisesti oikeesti painoaan tarkakkaileva EREHTYY kieltäytymään maistamasta sun kakkuja, niin teet siitä SUUREN NUMERON muka-naureskelemalla ja vähättelemällä, että eihän siinä ole kuin 500gr voita, äkkiäkös sä käyt sen illalla lenkillä pois. (Varsinkin kun ko. pullukasta näkee, ettei todellakaan käy missään lenkillä äkkiäkös ollenkaan)

Tuputtaminen on mielestäsi vaan kohteliasta. Tiedoksi:: ei ole, ja se vie senkin aamupalaverin huomion taas kerran sinuun ja sun erinomaisuuteen kun kierrät koko porukkaan ympäri ja tuputat niitä leivoksiasi.

Joo kyllä vituttaa. Mutta ajattelin kertoa sulle tän nyt että miten se oikeesti menee.

Leipaisen? Mitä v....a? Mikset kirjoita leivon?

Ällöttää niin tuo leipaisen-sana...

Minäkin tykkään leipoa. Maistan toki aina itsekin, mutta en välitä leivonnaisia syömällä syödä, koska tarkoituksenani ei ole saada painoa nousemaan. Mies vie aina työpaikalleen eväiden lisänä leipomuksiani ja työkaverit totesivat, että ai sulla on taas tuollaistakin. Aloin sitten laittamaan pullaa, kakkua, piirakkaa tms. mukaansa niin, että niitä riittää kaikille.

Hyvin on kelvanneet ja kaikki on olleet tyytyväisiä näihin kahvitunnin herkkuihin.

Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.

Jos leivonnaistarjoiluissani on joskus useamman päivän tauko, tulee miehen työkavereilta kyllä kyselyä, missä meidän herkut on.

Lieneekö tällä miesastelmalla sitten vaikutusta, että leipomukseni eivät ole aiheuttaneet närää, vaan ihan päinvastoin.

Toi kilpavarustelu on just se hauska juttu. Itekkin vein edelliselle työpaikalle oikein leipomosta hankitut lihapiirakat ja wienerit kun oli synttärit tai vaihdoin autoa uudempaan. Ostin oikein ison kasan, että kestää seuraavaankin päivään kahvihuoneen pullat. Lihavimmat työkaverit kävi niitä ahmimassa kaksin käsin ja heistä näki, että saavat pitkästä aikaa vähän parempaa pullaa. Ne naiset, jotka toivat säännöllisesti omia leipomuksiaan työpaikalle "vaatimattomana", olivat hyvin vaikeina kun työkaverit ylistivät näitä minun ostopullia  maasta taivaisiin.

Nautin siitä, että työkaverit varmasti miettivät, että mitenköhän tuollakin on varaa tarjota työpaikalle tällaiset herkkupullat.

Meillä on töissä kaltaisesi tyyppi. Ollaan jo opittu, että kun maanantaipalaverissa on tarjolla leivonnaisia, niin kiitetään kauniisti ja sanotaan, että otan vain kahvia. Eikä kukaan meistä enää syö murustakaan näistä tarjoiluista. Leipoja yrittää, että toki nyt otatte, maistakaa edes, ja me hymyilemme kohteliaasti, mutta muistutamme, että sanoin juuri ottavani vain kahvia.

Näin siksi, että tämä leipomisekspertti todella nauttii siitä vallankäytöstä, jota hän sai kokea, kun mietimme kaloreita ja turhaa syömistä sekä sitä vaivaa, jota toinen toistaan hienommat luomukset olivat vaatineet. Lisäksi hän jaksoi muistuttaa sitä, että ei ota mitään korvausta tarjoiluista,ilokseen vain leipoo. Ja samaan hengenvetoon kertoo, miten kallis oli joku marsipaanileikkuri, jolla oli tehnyt kukkien terälehtiä tms.

Joten leivo ihan rauhassa, minä kiitän, en kehu, ja juon kahvini ilman pullaa.

Vierailija kirjoitti:

Leipaisen? Mitä v....a? Mikset kirjoita leivon?

Ällöttää niin tuo leipaisen-sana...

Leipasu kuvastaa just sitä, miten helposti Ap pyöräyttää kaakkunsa:)

Nro 7 vielä jatkaa. Miehen työkavereita en ole koskaan edes tavannut ja ovat kaikki häntä huomattavasti nuorempia, me voisimme olla iältämme heistä suurimman osan vanhempia.

Miten naiset saa tästä ongelman ja miehet sairasta tyydytystä?

Suomalaiset on tässäkin ihan hirveitä. Toinen lukunsa on myös nuo jotka loukkaantuvat kun "pakkohan se on nyt syödä ja dieetti meni pilalle kiitos vaan!" :,D juu ei ole pakko syödä, ei leipoja edes nää kuka niitä syö eli ei siitä loukkaannu! Eivät vaan itse hillitsee itseään.

Älä vie töihin, jos noin häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä kaltaisesi tyyppi. Ollaan jo opittu, että kun maanantaipalaverissa on tarjolla leivonnaisia, niin kiitetään kauniisti ja sanotaan, että otan vain kahvia. Eikä kukaan meistä enää syö murustakaan näistä tarjoiluista. Leipoja yrittää, että toki nyt otatte, maistakaa edes, ja me hymyilemme kohteliaasti, mutta muistutamme, että sanoin juuri ottavani vain kahvia.

Näin siksi, että tämä leipomisekspertti todella nauttii siitä vallankäytöstä, jota hän sai kokea, kun mietimme kaloreita ja turhaa syömistä sekä sitä vaivaa, jota toinen toistaan hienommat luomukset olivat vaatineet. Lisäksi hän jaksoi muistuttaa sitä, että ei ota mitään korvausta tarjoiluista,ilokseen vain leipoo. Ja samaan hengenvetoon kertoo, miten kallis oli joku marsipaanileikkuri, jolla oli tehnyt kukkien terälehtiä tms.

Joten leivo ihan rauhassa, minä kiitän, en kehu, ja juon kahvini ilman pullaa.

Voi luoja.. Kyllä se vallankäyttäjä taisi tässä kuviossa olla ihan muu kuin se joka huvikseen leipoi!

Ollaanpas täällä ilkeitä ap:lle. Onko joku ihme, että toiset tykkäävät leipoa ja tuoda leipomuksia muille ihan ilman taka-ajatuksia, humble bragia ja valheellista vaatimattomuudentunnetta? Ap:lle että jatka samaan malliin, jos siltä tuntuu tai sitten jätät rutisijat ilman herkkuja kun eivät niitä tunnu ansaitsevan, ihan miten itsellesi sopii. Rutisijoiden pään sisään ei näe, joten syitä sopii vain arvailla, mutta vika on heissä, ei sinussa. Jotkut vain valittavat kaikesta.

Itse tykkään ostaa kahviherkkuja ja esim. karkkeja matkoilta tai vaikkapa vain naapurikaupungista siellä käydessäni ja tuoda niitä töihin olman mitään taka-ajatuksia (muuta kuin että tuli ostettua liikaa yhdelle ihmiselle syötäväksi), mutta olen vähentänyt, kun sitä jotenkin oudoksutaan, vaikka herkut kelpaavatkin kaikille. Hassu tilanne.

Minusta tuo kuulostaa lähinnä "small talkilta". Minusta nuo tilanteet on jotekin vaivaannuttavia, että joku tuo jotain vailla tarkoistusta ja sitten pitää jotain sanoakseen keksiä jotain että ei kuullosta kiittämättömältä.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.

Hieno seksistinen kommentti. Kyllähän talossa pitää nainen olla jotta mies saa joskus pullaa. Miehet eivät leivo, kaikki naiset leipoo!

He ihailevat, että sinulla on aikaa leipoa ja sinä otat sen loukkauksena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä työyhteisö, jossa kaikki ovat miehiä ja osa sinkkuja, eli leipojaa ei ole omasta takaa.

Hieno seksistinen kommentti. Kyllähän talossa pitää nainen olla jotta mies saa joskus pullaa. Miehet eivät leivo, kaikki naiset leipoo!

Saatanpa minä mummo olla hieman sinua vanhempi ja sitä ikäpolvea, jolloin miehet eivät tosiaankaan leiponeet.