Tykkään leipoa ja se ei ole minulle mikään iso projekti tai vaiva - ja tuon niitä mielelläni töihin, mutta...

Pointti: Pipari-Pirjon pullasista pojat pitävät. Pirjo punastuu.

Siis häh? Meille töihin joku tuo aina välillä jotain mitä on leiponut ja sanon monesti itsekin miten ihana kun joku jaksaa leipoa ja vitsailen että sinne meni dieetti. Mutta teen sen ihan täysin positiivisessa mielessä eikä oo koskaan kyllä tullut mieleenkään että se on asia josta joku voisi loukkaantua.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole kiva tapa kannustaa työkavereita epäterveellisen syömiseen. Moni kuitenkin ottaa kohteliaisuudesta tai hetken mielijohteesta, kun tarjolla on. Herkkuja voi toki välillä syödä, mutta kaikilla on kuitenkin vapaa-ajalla juhlia ja muita herkkuhetkiä. Ei tee hyvää niiden lisäksi arkipäivinä syödä leivonnaisia ja etenkään säännöllisesti.

Ihmisen omaa vastuuta syömisistään korostetaan, mutta fakta on ettei monilla ole itsekuria. Hyvin kärjistetty esimerkki, muttei alkoholistillekaan tarjota viinaa, koska tiedetään ettei se tee hyvää ja siitä on vaikea kieltäytyä.

Työssä jaksamisen kanssa on ongelmia muutenkin, joten työkavereita pitäisi kannustaa terveellisiin ja jaksamista parantaviin elämäntapoihin. Sokeriset herkut kesken työpäivän aiheuttavat helposti väsähdyksen jossain vaiheessa päivää. Lähtekää mieluummin vaikka yhdessä ulos pienelle kävelylle esim. palaverin jälkeen (liikuntaa ja raitista ilmaa) ja leivo sitten kotona itsellesi, mikäli siitä pidät.

Eli siis oikeastaan töissä ei voi koskaan tarjota mitään ruokaa, ei juhlapäivinä, ei pikkujouluissa eikä kokouksissa koska jollain saattaa lähteä mopo keulimaan? Pitääkö työpaikan kanttiinin jälkiruoka myös kieltää näiden ihmisten takia? Ihmiset on nykyään aivan uskomattomia uhriutujia. Miten tällainen ihminen voi koskaan käydä sukujuhlissa, nähdä kavereita kaupungilla tai käydä vaikka elokuvissa tai ruokakaupassa kun koko ajan on herkkuja ympärillä? Ap kertoi vievänsä näitä leipomuksia kerran viikossa, kenenkään elämä ei kaadu kerran viikossa otettuun herkkuun tai jos kaatuu niin se olisi kaatunut jo siihen kun kaupassa kävelee viinereiden ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole kiva tapa kannustaa työkavereita epäterveellisen syömiseen. Moni kuitenkin ottaa kohteliaisuudesta tai hetken mielijohteesta, kun tarjolla on. Herkkuja voi toki välillä syödä, mutta kaikilla on kuitenkin vapaa-ajalla juhlia ja muita herkkuhetkiä. Ei tee hyvää niiden lisäksi arkipäivinä syödä leivonnaisia ja etenkään säännöllisesti.

Ihmisen omaa vastuuta syömisistään korostetaan, mutta fakta on ettei monilla ole itsekuria. Hyvin kärjistetty esimerkki, muttei alkoholistillekaan tarjota viinaa, koska tiedetään ettei se tee hyvää ja siitä on vaikea kieltäytyä.

Työssä jaksamisen kanssa on ongelmia muutenkin, joten työkavereita pitäisi kannustaa terveellisiin ja jaksamista parantaviin elämäntapoihin. Sokeriset herkut kesken työpäivän aiheuttavat helposti väsähdyksen jossain vaiheessa päivää. Lähtekää mieluummin vaikka yhdessä ulos pienelle kävelylle esim. palaverin jälkeen (liikuntaa ja raitista ilmaa) ja leivo sitten kotona itsellesi, mikäli siitä pidät.

Eli siis oikeastaan töissä ei voi koskaan tarjota mitään ruokaa, ei juhlapäivinä, ei pikkujouluissa eikä kokouksissa koska jollain saattaa lähteä mopo keulimaan? Pitääkö työpaikan kanttiinin jälkiruoka myös kieltää näiden ihmisten takia? Ihmiset on nykyään aivan uskomattomia uhriutujia. Miten tällainen ihminen voi koskaan käydä sukujuhlissa, nähdä kavereita kaupungilla tai käydä vaikka elokuvissa tai ruokakaupassa kun koko ajan on herkkuja ympärillä? Ap kertoi vievänsä näitä leipomuksia kerran viikossa, kenenkään elämä ei kaadu kerran viikossa otettuun herkkuun tai jos kaatuu niin se olisi kaatunut jo siihen kun kaupassa kävelee viinereiden ohi.

Pienistä puroista kasvaa jne ;)

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätön ketju mutta kuvaa naisten luonnetta. Jos poikkeaa muusta ”laumasta” edukseen, ne vähemmän edustavat haluavat kaikin tavoin mustamaalata yritteliäämmän/muuten vain ansioituneemman.

Älä ole kaunis, älä ole hoikka ja urheilullinen, älä puhku intoa/energiaa. Juoruille ja voivottele iän tuomia kiloja sekä kremppoja. Ja kas, olet korkeintaan ammattikorkeakoulutason koulutustasoa vaatiman työpaikan täysivaltainen jäsen.

Poikkea jostakin edellisestä ja huomaa olevasi silmätikku, jota ei hyväksytä joukkoon.

Piti sitten loukata ammattikorkean käyneitä. Tuliko hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole kiva tapa kannustaa työkavereita epäterveellisen syömiseen. Moni kuitenkin ottaa kohteliaisuudesta tai hetken mielijohteesta, kun tarjolla on. Herkkuja voi toki välillä syödä, mutta kaikilla on kuitenkin vapaa-ajalla juhlia ja muita herkkuhetkiä. Ei tee hyvää niiden lisäksi arkipäivinä syödä leivonnaisia ja etenkään säännöllisesti.

Ihmisen omaa vastuuta syömisistään korostetaan, mutta fakta on ettei monilla ole itsekuria. Hyvin kärjistetty esimerkki, muttei alkoholistillekaan tarjota viinaa, koska tiedetään ettei se tee hyvää ja siitä on vaikea kieltäytyä.

Työssä jaksamisen kanssa on ongelmia muutenkin, joten työkavereita pitäisi kannustaa terveellisiin ja jaksamista parantaviin elämäntapoihin. Sokeriset herkut kesken työpäivän aiheuttavat helposti väsähdyksen jossain vaiheessa päivää. Lähtekää mieluummin vaikka yhdessä ulos pienelle kävelylle esim. palaverin jälkeen (liikuntaa ja raitista ilmaa) ja leivo sitten kotona itsellesi, mikäli siitä pidät.

Eli siis oikeastaan töissä ei voi koskaan tarjota mitään ruokaa, ei juhlapäivinä, ei pikkujouluissa eikä kokouksissa koska jollain saattaa lähteä mopo keulimaan? Pitääkö työpaikan kanttiinin jälkiruoka myös kieltää näiden ihmisten takia? Ihmiset on nykyään aivan uskomattomia uhriutujia. Miten tällainen ihminen voi koskaan käydä sukujuhlissa, nähdä kavereita kaupungilla tai käydä vaikka elokuvissa tai ruokakaupassa kun koko ajan on herkkuja ympärillä? Ap kertoi vievänsä näitä leipomuksia kerran viikossa, kenenkään elämä ei kaadu kerran viikossa otettuun herkkuun tai jos kaatuu niin se olisi kaatunut jo siihen kun kaupassa kävelee viinereiden ohi.

Minä kyllä ymmärrän, mitä tuossa tarkoitettiin. Ap vaikuttaa samanlaiselta, kuin äitini. Leipoi leipomisen jälkeen kaikkea ihanaa, mutta ei itse syönyt, kun halusi pitää itsensä hoikkana. No sitä pullaa jäi. Tuputti sitä perheelleen, naapureille ja töihin ja kehoitti, että syökää, syökää.

Minusta hänellä oli joku omituinen suhde tuohon leipomiseen ja lihomiseen. Ikään kuin olisi halunnut syöttää koko ajan toisia ihmisiä. Monta kertaa ehdotin, että leipoisi vain harvemmin ja pienen annoksen ja panisi loput pakkaseen. Ei, kun halusi "leipaista" tässä pikaisesti marenkisuklaamurumansikkakakun, ei hänellä siitä vaivaa ole. Ja sitten niitä leipaisuja raahattiin kaikille ja oltiin naama vääränä, jos ei niitä syöty. "Kun minä niin tykkään leipaista ja siitä ei ole vaivaa (vaikka sen luomuksen tekoon oli kulunut 4 tuntia) ja me ei Heikin kans ehditä kaikkea syödä, ota nyt, ei sun tarvi laihduttaa, tämän kerran"

Herranjumala että yhden ihmisen leipomisesta saadaan hässäkkää aikaiseksi. Jos tällainen asia mietityttää ja puhuttaa työyhteisössä, miten ihmeessä selvitään työn tuomista haasteista. Itse tykkäään useinkin syödä kakkua, pullaa tai pikkuleipiä, jos joku on leiponut ja viitsii tuoda töihin. On hänen motiivinsa mikä tahansa. Kiitän kauniisti tekijää. Hän on usein sen ansainnut. Jos hän haluaa kerätä irtopisteitä leipomisistaan, ei se vie minulta pohtimisenergiaa. Meillä kaikilla kun on omat " kyttyrämme".

Jos en halua syödä tai maistella leipomisia, sitten en syö. Työtehtävätkin jo odottavat tekijäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Toi kilpavarustelu on just se hauska juttu. Itekkin vein edelliselle työpaikalle oikein leipomosta hankitut lihapiirakat ja wienerit kun oli synttärit tai vaihdoin autoa uudempaan. Ostin oikein ison kasan, että kestää seuraavaankin päivään kahvihuoneen pullat. Lihavimmat työkaverit kävi niitä ahmimassa kaksin käsin ja heistä näki, että saavat pitkästä aikaa vähän parempaa pullaa. Ne naiset, jotka toivat säännöllisesti omia leipomuksiaan työpaikalle "vaatimattomana", olivat hyvin vaikeina kun työkaverit ylistivät näitä minun ostopullia  maasta taivaisiin.

Nautin siitä, että työkaverit varmasti miettivät, että mitenköhän tuollakin on varaa tarjota työpaikalle tällaiset herkkupullat.

Ohiksena, onko autonvaihtopäijä juhlapäivä? Saako silloin liputtaa ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole kiva tapa kannustaa työkavereita epäterveellisen syömiseen. Moni kuitenkin ottaa kohteliaisuudesta tai hetken mielijohteesta, kun tarjolla on. Herkkuja voi toki välillä syödä, mutta kaikilla on kuitenkin vapaa-ajalla juhlia ja muita herkkuhetkiä. Ei tee hyvää niiden lisäksi arkipäivinä syödä leivonnaisia ja etenkään säännöllisesti.

Ihmisen omaa vastuuta syömisistään korostetaan, mutta fakta on ettei monilla ole itsekuria. Hyvin kärjistetty esimerkki, muttei alkoholistillekaan tarjota viinaa, koska tiedetään ettei se tee hyvää ja siitä on vaikea kieltäytyä.

Työssä jaksamisen kanssa on ongelmia muutenkin, joten työkavereita pitäisi kannustaa terveellisiin ja jaksamista parantaviin elämäntapoihin. Sokeriset herkut kesken työpäivän aiheuttavat helposti väsähdyksen jossain vaiheessa päivää. Lähtekää mieluummin vaikka yhdessä ulos pienelle kävelylle esim. palaverin jälkeen (liikuntaa ja raitista ilmaa) ja leivo sitten kotona itsellesi, mikäli siitä pidät.

Eli siis oikeastaan töissä ei voi koskaan tarjota mitään ruokaa, ei juhlapäivinä, ei pikkujouluissa eikä kokouksissa koska jollain saattaa lähteä mopo keulimaan? Pitääkö työpaikan kanttiinin jälkiruoka myös kieltää näiden ihmisten takia? Ihmiset on nykyään aivan uskomattomia uhriutujia. Miten tällainen ihminen voi koskaan käydä sukujuhlissa, nähdä kavereita kaupungilla tai käydä vaikka elokuvissa tai ruokakaupassa kun koko ajan on herkkuja ympärillä? Ap kertoi vievänsä näitä leipomuksia kerran viikossa, kenenkään elämä ei kaadu kerran viikossa otettuun herkkuun tai jos kaatuu niin se olisi kaatunut jo siihen kun kaupassa kävelee viinereiden ohi.

Minä kyllä ymmärrän, mitä tuossa tarkoitettiin. Ap vaikuttaa samanlaiselta, kuin äitini. Leipoi leipomisen jälkeen kaikkea ihanaa, mutta ei itse syönyt, kun halusi pitää itsensä hoikkana. No sitä pullaa jäi. Tuputti sitä perheelleen, naapureille ja töihin ja kehoitti, että syökää, syökää.

Minusta hänellä oli joku omituinen suhde tuohon leipomiseen ja lihomiseen. Ikään kuin olisi halunnut syöttää koko ajan toisia ihmisiä. Monta kertaa ehdotin, että leipoisi vain harvemmin ja pienen annoksen ja panisi loput pakkaseen. Ei, kun halusi "leipaista" tässä pikaisesti marenkisuklaamurumansikkakakun, ei hänellä siitä vaivaa ole. Ja sitten niitä leipaisuja raahattiin kaikille ja oltiin naama vääränä, jos ei niitä syöty. "Kun minä niin tykkään leipaista ja siitä ei ole vaivaa (vaikka sen luomuksen tekoon oli kulunut 4 tuntia) ja me ei Heikin kans ehditä kaikkea syödä, ota nyt, ei sun tarvi laihduttaa, tämän kerran"

Tällaiset ihmiset ovat todella rasittavia! Käytöksessä on jopa jotain ilkeää.

Ap voi olla kova leipomaan, mutta kirjoitustaito on heikko.

Otsikon "ja ei"-rakenne on kömpelö. Korvaa se sanalla "eikä".

Lipevyys ja huomionkipeys ajaa kummallisiin juttuihin. Tortun tyrkyttäminen alkaa äkkiä ärsyttää ketä tahansa.

Jos joku toisi itse tekemiään lämpimäisiä mulle, niin olisin tosi kiitollinen ja pitäisin pääni kiinni ja nauttisin täysillä moisista herkuista. Mikä helkkari teitä vaivaa?

Suomen työpaikat tuntuvat olevan täynnä kateellisia ja pikkusieluisia kitisijöitä, jos tätä ketjua on uskominen. Yhdessä oikein päätetään, että ei syödä leipomuksia, pilkataan ja nauretaan takanapäin. Kertoo enemmän kirjoittajista kuin leipojista. Luulette varmaan olevanne kovinkin fiksuja? Jos ei halua syödä niin sitten ei syö. Onneksi en ole teidän työkaverinne. Opetelkaa edes peruskäytöstavat.

Vierailija kirjoitti:

Tuon noin kerran viikossa (usein meidän aamupalaveriin) mukanani jotain leipomaani hyvää. Tykkään leipoa ja se sujuu minulla helposti, ja sotkematta koko köökiä.

Teen suolaisia piirakoita, tai jonkun kääretortun, mantelikeksejä, täytekeksejä, muffinseja - mitä nyt sattuu kiinnostamaan.

Kotona niitä ei voi aina syödä, ja sitäpaitsi minusta kiva tuoda niitä, kun ihmiset (varsinkin meidän miehet9 ilahtuu niitä ja tykkäävät maistaa!

Niin miten se voikin sitten joidenkin toisten napaa hiertää?? Huomioikaa, että minä itse en pidä meteliä tuomisistani, enkä vaadi mitään kehukuoroja tai pävittelyä asiasta. Laitan esille ja jos joku erikseen kysyy niin sanon vaan että kaikille käyttöön.

Toiset aloittaa suureen ääneen päivittelemään, että "kylläpä sinä se jaksat" ja "voivoi miten sulla riittää tämmöisiin aikaa", "voi olisinpa minäkin yhtä energinen iltaisin" ja niin edelleen.

Vihjaillaan selvästi, että minä olen jotekin ylisuorittava kun leipaisen illan päätteeksi uutisia katsoessani jonkun muffinssipellillisen.

Sitten pällistellään kaloreita ja voivoi kun lihottaa ja eieieiei voi syödä kun niin paljon on lihottavaa.

Mikä siinä voi niin paljon olla puheenaihetta? Minähä ne teen, omalla ajallani, enkä vaadi siitä mitään spektaakelia.

Mutta voi- voi kun toiset ne vaan jaksaa ja toisilla on sitä aikaa (??) ja muuta piilovittuilua. Älkää sitten syökö jos niin häiritsee.

En ikinä veisi töihin mitään omaa lepomaani. Mulla on niin paskat työkaverit, etten tahallanikaan anna heille sitä iloa että saavat rääpiä tekeleitäni joko päin naamaani tai selkäni takana. Kaupan käntty saa riittää heille. Olen saanut kehuja kotileipurin taidoistani, mutta ei ole pienintäkään motiivia leipoa töihin mitään. : )

Vierailija kirjoitti:

Jos joku toisi itse tekemiään lämpimäisiä mulle, niin olisin tosi kiitollinen ja pitäisin pääni kiinni ja nauttisin täysillä moisista herkuista. Mikä helkkari teitä vaivaa?

IBS vaivaa. On vaivannut siitä lähtien kun jouduin sairaalaan ja antibioottitipukseen. Olen kokeillut kaikki keinot päästäkseni IBS:istä eroon. Eivät ole auttaneet.

Eniten ärsyttävät ”syö nyt edes vähän minun mielikseni”-tyypit, jotka ottavat verisenä loukkauksena jos en halua syödä mitään muuta kuin sisuskaluni kestävät. Tuskinpa leivonnaisten tarjoajakaan kärsisi IBS-tuskia vapaaehtoisesti ihan vain minun mielikseni jotten loukkaantuisi verisesti hänelle?

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole kiva tapa kannustaa työkavereita epäterveellisen syömiseen. Moni kuitenkin ottaa kohteliaisuudesta tai hetken mielijohteesta, kun tarjolla on. Herkkuja voi toki välillä syödä, mutta kaikilla on kuitenkin vapaa-ajalla juhlia ja muita herkkuhetkiä. Ei tee hyvää niiden lisäksi arkipäivinä syödä leivonnaisia ja etenkään säännöllisesti.

Ihmisen omaa vastuuta syömisistään korostetaan, mutta fakta on ettei monilla ole itsekuria. Hyvin kärjistetty esimerkki, muttei alkoholistillekaan tarjota viinaa, koska tiedetään ettei se tee hyvää ja siitä on vaikea kieltäytyä.

Työssä jaksamisen kanssa on ongelmia muutenkin, joten työkavereita pitäisi kannustaa terveellisiin ja jaksamista parantaviin elämäntapoihin. Sokeriset herkut kesken työpäivän aiheuttavat helposti väsähdyksen jossain vaiheessa päivää. Lähtekää mieluummin vaikka yhdessä ulos pienelle kävelylle esim. palaverin jälkeen (liikuntaa ja raitista ilmaa) ja leivo sitten kotona itsellesi, mikäli siitä pidät.

Alkoholisteille ei tarjota viinaa..????? muhhaahhaaa..uuuh...aaaahhhaaaaahhahaaaaaa...

En voi uskoa silmiäni, kun luen tätä ketjua?! Miten hitossa se on brassailua jos hyvä leipuri tuo aamukahvin kanssa töihin hyvän leipomuksen? Mun päivä ainakin pranis potenssiin 500 ja kiittelisin iloisena. En edes jäisi ajattelemaan muuten asiaa.

Siis ei ihme et suomalaiset on niin masentuneita, kun tästäkin saadaan joku vallankäyttöongelma et joku leipoo?! Herätys saappaat.

Vierailija kirjoitti:

En voi uskoa silmiäni, kun luen tätä ketjua?! Miten hitossa se on brassailua jos hyvä leipuri tuo aamukahvin kanssa töihin hyvän leipomuksen? Mun päivä ainakin pranis potenssiin 500 ja kiittelisin iloisena. En edes jäisi ajattelemaan muuten asiaa.

Siis ei ihme et suomalaiset on niin masentuneita, kun tästäkin saadaan joku vallankäyttöongelma et joku leipoo?! Herätys saappaat.

Normi-ihminen ilahtuisi ja tulisi iloiseksi kun joku olisi noin huomaavainen. Söi sitten tai ei. Mielestäni kiltti tuollainen joka viitsii.

Huh, kaikesta sitä saakin väännettyä ongelman ja henkilökohtaisen loukkauksen kun oikein mielensäpahoittaja on! Ihme "valtapeleinä" pidetään viatonta leipomista, voi herranjestas. Ei kai kukaan joka ei ole aivan pipi päästään kehitä näin hirveitä salaliittoteorioita siitä, miksi joku leipoo tai siitä miksi joku ei ottanutkaan leivosta. Onneksi leipuri-kondiittorina on tältä osin helpompaa. Saadaan työssä yhdessä leipoa ja sitten syödä jämäleivokset/maanantaikappaleet eikä mitään kyräilyä, v*ttuilua tai narinaa kuulu. 😂

Minä vien myös usein pullaa ja on hauska nähdä, kun läskit työkaverit ahmii niitä murut rinnuksille tippuen. Sitten ne valittaa, ettei laihdu :D

Ihan tuosta ilosta leipasen joskus vähän ylimääräistä, että saan taas nähdä, kun eukot kolmoisleuka vapisten vetävät pullaa naamaan. Selkeästi huomaa, miksi he pysyvät läskeinä, vaikka on muka kilpirauhasta tai raskaita luita. Hoikat työkaverit yleensä ohittavat pullat ilman, että edes huomaavat niitä pöydässä.

Vierailija kirjoitti:

Minä vien myös usein pullaa ja on hauska nähdä, kun läskit työkaverit ahmii niitä murut rinnuksille tippuen. Sitten ne valittaa, ettei laihdu :D

Ihan tuosta ilosta leipasen joskus vähän ylimääräistä, että saan taas nähdä, kun eukot kolmoisleuka vapisten vetävät pullaa naamaan. Selkeästi huomaa, miksi he pysyvät läskeinä, vaikka on muka kilpirauhasta tai raskaita luita. Hoikat työkaverit yleensä ohittavat pullat ilman, että edes huomaavat niitä pöydässä.

Taisi mennä kovastikin tunteisiin kun piti ihan trollaamaan alkaa. Kukaan ei kahvileivästä liho kun katsoo vähän miten muuten syö. Vai syöttekö muuten kuin hevoset? Yleensä ne "läskeimmät" juuri voivottelee nenä nyrpeänä ja suurieleisesti esittää olevansa syömättä, mutta kotona menee sitten kattilallisia ruokaa...