Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tykkään leipoa ja se ei ole minulle mikään iso projekti tai vaiva - ja tuon niitä mielelläni töihin, mutta...
Tuon noin kerran viikossa (usein meidän aamupalaveriin) mukanani jotain leipomaani hyvää. Tykkään leipoa ja se sujuu minulla helposti, ja sotkematta koko köökiä.
Teen suolaisia piirakoita, tai jonkun kääretortun, mantelikeksejä, täytekeksejä, muffinseja - mitä nyt sattuu kiinnostamaan.
Kotona niitä ei voi aina syödä, ja sitäpaitsi minusta kiva tuoda niitä, kun ihmiset (varsinkin meidän miehet9 ilahtuu niitä ja tykkäävät maistaa!
Niin miten se voikin sitten joidenkin toisten napaa hiertää?? Huomioikaa, että minä itse en pidä meteliä tuomisistani, enkä vaadi mitään kehukuoroja tai pävittelyä asiasta. Laitan esille ja jos joku erikseen kysyy niin sanon vaan että kaikille käyttöön.
Toiset aloittaa suureen ääneen päivittelemään, että "kylläpä sinä se jaksat" ja "voivoi miten sulla riittää tämmöisiin aikaa", "voi olisinpa minäkin yhtä energinen iltaisin" ja niin edelleen.
Vihjaillaan selvästi, että minä olen jotekin ylisuorittava kun leipaisen illan päätteeksi uutisia katsoessani jonkun muffinssipellillisen.
Sitten pällistellään kaloreita ja voivoi kun lihottaa ja eieieiei voi syödä kun niin paljon on lihottavaa.
Mikä siinä voi niin paljon olla puheenaihetta? Minähä ne teen, omalla ajallani, enkä vaadi siitä mitään spektaakelia.
Mutta voi- voi kun toiset ne vaan jaksaa ja toisilla on sitä aikaa (??) ja muuta piilovittuilua. Älkää sitten syökö jos niin häiritsee.
Kommentit (671)
Vierailija kirjoitti:
Kai muistat kirjoittaa tuoteselosteet?
Jätä raukka syömättä jos pelottaa.
Ärsyttää tuollainen nillitys!
Itsekin olen ruoka-allerginen mutta en uhriudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmiset saa tällaisestakin ongelman :D Jestas!
Olisipa meillä töissä tuollainen ap:n kaltainen ihminen! Meillä töissä kaikki aikamoisia herkkupersuksia, vaikka taukopöydällä olisi sokerikuorrutettuja kiviä niin nekin menisi.
Meillä tapana tarjota ainakin nimi -ja synttäreinä jotain hyvää tiimille, lisäksi tapana tarjota lomallelähtöpullat. Jotain hyvää voidaan tuoda myös jos esim. lempiurheilujoukkue voittaa mestaruuden, ostaa uuden auton, on perjantai, projektissa tapahtunut jotain x.... Syitä löytyy aina herkutella eikä kukaan näistä valita :D
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta olla kenenkään pikakompostori. Jos ette saa itse leivonnaisia syötyä, niin tuotte ne töihin hävitettäväksi.
Ei kiitos. En ole kenenkään jäteastia. Jos et saa itse hävitettyä ruokiasi, älä ainakaan työpaikalle tuo niitä.
Hyvin sanottu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, koska aika turha avaus. Lopeta se leinonnaisten vieminen, jos se haittaa sinua. Jos on pakko leipoa yli oman tarpeen, niin kanna ne suoraan biojätteeseen. Näin on kaikilla hyvä mieli.
Eikö me kaikki voitaisi alkaa tuomaan maanantaisin viikonloppuna jääneitä tähteitä, joita ei ole perheen kanssa saatu syödyksi. Paistetut broilerinkoivet ja lihapullat ja salaatinjämät. Ei niitä raaskisi roskiin laittaa. Työkaverit huokailisi sitten ihastuneina, että miten sää jaksat tehä noita atrian lihapullia niin paljon, minä en ainakaan jaksaisi. Ja kuinka sää taas oot ollu ahkerana viikonlopun, kun oot paistanu niin paljon broilerin koipia. Ja miehet varsinki kiittelisi ja söisi ihastuneina.
Hahhaahaa! 🤣
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pohtinut että pitäisi joku kerta leipaista (!!) semmoinen kunnolla rasvainen, suklainen space-cake kahvihuoneeseen, juurikin perjantaina, ja saada ihmiset vähän rentoutumaan ja hihittelemään ja vaikkapa viettämään iloisen perjantain!
Mutta suuri oli pettymykseni, kun luin että ruotsissa joku kesätyöntekijä vei lähtijäislahjaksi semmoisen - ja sai syytteen pahoinpitelystä !!?? En oikein tajua kyllä. Ajatus on ollut hyvä ja mukava, ja vastaus tämä . Lisäksi ne ihmiset olikin alkaneet tulla pahoinvoivaksi ja joku oli oksentanutkin. Että en kyllä tiedä mitä sieniä se oli sinne sekoittanut.
Ajatusta en ole täysin haudannut vieläkään. Nyt lähinnä mietin, että miten sen kasun voisi lähettää/toimittaa sinne kahvihuoneeseemme nimettömänä. Olen edelleen sitä miteltä ettei se niin kamalan huono idea ole.
Pidä kutsut samanlaisille kavereillesi, mutta ei töihin. Et ikinä voi tietää mitä ihmiset kestää. Mulle vois tulla psykoosi mun lääkkeiden ja space-caken kanssa. Todellakin saisit syytteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahaa, taas yks tekopirtee perseennuolija. Meillä on noita töissä kolme. Voisit joskus tehdä lounastakin, syömme kyllä kaiken. Ja nauramme tyhmyydelle.
Teen aina kermakakun ja runkkaan kermavaahdon sekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna olisin aina kiitollisena ottamassa jos joku mielellään tuo syötäviä tarjottavaksi työpaikalle, säästän rahaa kun ei tarvitse omia muonia ostella, niin rumalta syyltä kuin se kuulostaakin.
Mutta leivonnaisten ravintoarvot ovat yleensä huonot. Jos syön epäterveellisesti, niin haluaisin silloin syödä itse valitsemiani herkkuja, en mitään pahanmakuisia marenkeja sosiaalisen paineen alla. Silloin on kerännyt turhaan kaloreita sellaisesta syötävästä, mistä ei edes nauti. Se on huonoin mahdollinen tapa syödä ahmimishäiriöstä kärsivälle ihmiselle.
Kyse on yhdestä ateriasta päivässä. Eivät kaikki tuo halpismarenkeja töihin joka ikinen päivä. Sitä paitsi monet ihmiset kyllä osaavat suunnitella iltasyömisensä tarpeeksi hyvin sen perusteella mitä päivällä vetävät, jos kerta se painon katselu on niin tärkeää.
Mun sisko on semmoinen , että väsää kermaherkut ja haukkuu tarjottaessa muiden. Siksipä en hänen pullia enää syö enkä leivo hänelle enää käydessään mitään. Syö kyllä nokka nirpaten, mutta muistaa aina haukkua muiden tekeleet ja kehua omansa. Töihin vien joskus, kun tykkään leipoa ja vanhusten kanssa työskentelevänä monelle ihanalle asiakkaalle ja työntekijälle menee kaikki herkku alas, mutta töissä itse en syö. Dietti päällä, 20 kiloa tiputettu ja haluan pitää linjat kuosissa. Hyvin tämä on ymmärretty muutoin, paitsi siskoni, joka suuttuu aina, kun en hänen kermaleivostaan halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna olisin aina kiitollisena ottamassa jos joku mielellään tuo syötäviä tarjottavaksi työpaikalle, säästän rahaa kun ei tarvitse omia muonia ostella, niin rumalta syyltä kuin se kuulostaakin.
Mutta leivonnaisten ravintoarvot ovat yleensä huonot. Jos syön epäterveellisesti, niin haluaisin silloin syödä itse valitsemiani herkkuja, en mitään pahanmakuisia marenkeja sosiaalisen paineen alla. Silloin on kerännyt turhaan kaloreita sellaisesta syötävästä, mistä ei edes nauti. Se on huonoin mahdollinen tapa syödä ahmimishäiriöstä kärsivälle ihmiselle.
Kyse on yhdestä ateriasta päivässä. Eivät kaikki tuo halpismarenkeja töihin joka ikinen päivä. Sitä paitsi monet ihmiset kyllä osaavat suunnitella iltasyömisensä tarpeeksi hyvin sen perusteella mitä päivällä vetävät, jos kerta se painon katselu on niin tärkeää.
Jos syöminen lähtee lapasesta toisten tuputtamisten takia, niin sitä on vaikea saada takaisin tasapainoon. Kun ahmiminen pääsee vauhtiin, niin sitä on hankala lopettaa. Syömishäiriöt muistuttavat itsestään usein jossain määrin koko loppuelämän ajan.
Tästä ketjusta huomaa hyvin sen etteivät vastenmieliset ruoan tuputtajat halua ottaa toisia huomioon, vaan ainoastaan nostattaa omaa itsetuntoaan. Ylpeillään sillä ettei itse juurikaan syödä herkkuja, mutta työkavereita voidaan käyttää syöttöpossuina. Ellei joku haluaisi ottaa tuomisia, niin alkaa inhottava tuputtaminen ja toisen sanomisten mitätöinti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuota tarvitse kettuiluna ottaa, sanot vain että "Tykkään leipoa ja toiset jaksaa jotain muuta" tai ja "Hyvin riittää aikaa, tää on katos vähän niinkuin mun harrastus" tai "Eihän tää mitään ylisuorittamista, ihmiset tykkää eri asioista ja mä tykkään leipoa" tai muuta. Anna mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos, jos koet pahalla. Minusta nuo ei ollut yhtään loukkaavia, ihan sitä normaalia jargonia vain mitä ihmiset suoltaa.
Mieltänsä ei kannata pahoittaa kuin pakon edessä!
Voi hyvänen aika. Ei ole aiemmin tällainen tullut mieleen, että joku voi loukkaantua jos joku toinen haluaa ilahduttaa työporukkaa leipomuksillaan. Itse ainakin käyn riemumielin tarjotun pullan kimppuun (ei, en ole ylipainoinen) ja usein aamulla ennen töihin menoa eväitä ostaessani ostan samalla jotain herkkupullaa aamukaffelle. Ihan vain siksi, että itsellä tekee mieli ja kiva herkutella muiden kanssa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassa vastikkeetonta lahjaa, antropologi Mauss jo aikoinaan totesi tämän.
Mitä AP odottaa saavansa vastineena l(e)ipasuistaan?
Minä tykkään seksistä, mutta en silti ole reidet levälläni töissä. Minusta tässä ap:n tapauksessakin on kysymys professionalisuudesta ja rajoista. Jos pitopalveluna toimiminen ei ole tehtävänkuvauksessasi, älä tee sitä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä kaltaisesi tyyppi. Ollaan jo opittu, että kun maanantaipalaverissa on tarjolla leivonnaisia, niin kiitetään kauniisti ja sanotaan, että otan vain kahvia. Eikä kukaan meistä enää syö murustakaan näistä tarjoiluista. Leipoja yrittää, että toki nyt otatte, maistakaa edes, ja me hymyilemme kohteliaasti, mutta muistutamme, että sanoin juuri ottavani vain kahvia.
Näin siksi, että tämä leipomisekspertti todella nauttii siitä vallankäytöstä, jota hän sai kokea, kun mietimme kaloreita ja turhaa syömistä sekä sitä vaivaa, jota toinen toistaan hienommat luomukset olivat vaatineet. Lisäksi hän jaksoi muistuttaa sitä, että ei ota mitään korvausta tarjoiluista,ilokseen vain leipoo. Ja samaan hengenvetoon kertoo, miten kallis oli joku marsipaanileikkuri, jolla oli tehnyt kukkien terälehtiä tms.
Joten leivo ihan rauhassa, minä kiitän, en kehu, ja juon kahvini ilman pullaa.
Tai sitten jotkut vaan tykkää leipoa ja siksi sitä ehtii ja jaksaa? Sama ku jotkut tykkää katsoa iltaisin telkkaria. Kyllä sitä ehtii tehdä asioita jotka on mieluisia.
Minusta ei ole kiva tapa kannustaa työkavereita epäterveellisen syömiseen. Moni kuitenkin ottaa kohteliaisuudesta tai hetken mielijohteesta, kun tarjolla on. Herkkuja voi toki välillä syödä, mutta kaikilla on kuitenkin vapaa-ajalla juhlia ja muita herkkuhetkiä. Ei tee hyvää niiden lisäksi arkipäivinä syödä leivonnaisia ja etenkään säännöllisesti.
Ihmisen omaa vastuuta syömisistään korostetaan, mutta fakta on ettei monilla ole itsekuria. Hyvin kärjistetty esimerkki, muttei alkoholistillekaan tarjota viinaa, koska tiedetään ettei se tee hyvää ja siitä on vaikea kieltäytyä.
Työssä jaksamisen kanssa on ongelmia muutenkin, joten työkavereita pitäisi kannustaa terveellisiin ja jaksamista parantaviin elämäntapoihin. Sokeriset herkut kesken työpäivän aiheuttavat helposti väsähdyksen jossain vaiheessa päivää. Lähtekää mieluummin vaikka yhdessä ulos pienelle kävelylle esim. palaverin jälkeen (liikuntaa ja raitista ilmaa) ja leivo sitten kotona itsellesi, mikäli siitä pidät.
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja niin en tiedä onko tästä mainittu jo, mutta itse nään noissa kommenteissa niin suomalaisuuden. Me ei uskalleta pyytää apua ja muutenkin olemme huonoja vastaanottamaa lahjoja jne. Kun sitten joku tuo töihin aina leivonnaisia jne ollaan asiasta ihan mielissään, mutta ei osata suoraan ottaa vastaan ja kiittää vaan sitten tuollalailla kaihostellen kiitellään "oletpa sinä ahkera jne" tuodaan kiitosta esille.
Miksi työkavereita tarvii pitää syöttöpossuina? Kerran-pari vuodessa jotain herkkuviemisiä ymmärrän, mutten jatkuvasti. Vie mieluummin jotain terveellistä, kuten hedelmiä.
Alue: Aihe vapaa
Eikö me kaikki voitaisi alkaa tuomaan maanantaisin viikonloppuna jääneitä tähteitä, joita ei ole perheen kanssa saatu syödyksi. Paistetut broilerinkoivet ja lihapullat ja salaatinjämät. Ei niitä raaskisi roskiin laittaa. Työkaverit huokailisi sitten ihastuneina, että miten sää jaksat tehä noita atrian lihapullia niin paljon, minä en ainakaan jaksaisi. Ja kuinka sää taas oot ollu ahkerana viikonlopun, kun oot paistanu niin paljon broilerin koipia. Ja miehet varsinki kiittelisi ja söisi ihastuneina.