Mistä te kauniit tiedätte olevanne hyvännäköisiä?

Kun ei ole edes tarvetta kuville verkossa; häiriintynyt nainen yrittää niitä hankkia leimatakseen.

miehet kehuvat paljon kauniiksi, naiset ovat usein heti kätellessä nyrpeän oloisia ja saan kuulla tuosta, että naaman takia saan asioita x y ja z. Mutta selkein merkki on mielestäni se, kun homot kehuvat kauniiksi. Homoilla ei ole tarvetta "muuten vain" kehua, sillä he eivät yritä housuihin :D

Itsevarmuus tekee jokaisesta kauniin, ei muiden mielipide😉

Muutama asia jonka olen huomannut: vaikka naamasi näyttäisi miltä mutta omistat standardien mukaisia piirteitä jotka media on aivopessyt päähämme ja yhdistämme automaattisesti kauneuteen = olet kaunis.

Esimerkiksi. Jos olet hoikka, pitkähkö ja sulla on pitkähköt hiukset, sinut koetaan ennemmin kauniina kuin rumana. Koska niin mediassa on opetettu.

Ihmisten aivot ovat jo ehdollistuneet siihen. Näkevät naisen jolla on pitkä tukka ja hoikka vartalo. Aivoissa yhdistyy "tolla on nuo kaksi piirrettä sen on siis olgva kaunis." Ei se sen kummempaa vaadi.

Voit testata itse käytännössä. Esimerkiksi jos sulla on suht lyhyet hiukset ja olet melko lyhyt. Laitappa yhtenä päivänä hiuslisäkkeet ja vähänkin korolliset kengät. Laittaufu vähän ja lähde vaikka postiin. Kyllä sä huomaat sen eron miten ihmiset suhtautuu suhun kun vertaay miten ne suhtautuu suhun ilman tätä laittautumista.

Se on pelkän aivopesun tulos se kauneuskäsite.

Harva enää edes tunnistaa oikeaa kauneutta. Teinit ei ainakaan eikä alle 25:set varmaankaan.

Kannattaa siis panostaa siihen henkiseen kauneuteen. Luonteeseen ja olemukseen. Sillä ruma luonne rumentaa olit miten "kaunis" hyvänsä.

Kun hymyilet kauniisti , olet ystävällinen ja omaat hyvät käytöstavat etkä ole ylimielinen, niin ihmiset takuulla pitävät sinua jo sen perusteella kauniimpana.

Täällähän on muutama kirjoittanut että on miehet olleet ihmeissään kun yhtenä päivänä onkin laitettu korot jalkaan ja meikattu ja hiuksia laitettu. Se on juuri se mitä tarkoitan. Se on se illuusio jonka jokainen voi toteuttaa omalla kohdallaan ja olla sen vuoksi hieman enemmän kauneusihanteiden mukainen.

Vierailija kirjoitti:

miehet kehuvat paljon kauniiksi, naiset ovat usein heti kätellessä nyrpeän oloisia ja saan kuulla tuosta, että naaman takia saan asioita x y ja z. Mutta selkein merkki on mielestäni se, kun homot kehuvat kauniiksi. Homoilla ei ole tarvetta "muuten vain" kehua, sillä he eivät yritä housuihin :D

Niin, ja onneksi homot ovat oma joukkonsa. Homot ovat eri planeetalta: he eivät esitä, valehtele, ole vieraskoreita tmv. Ikinä.

Minulle on ollut aina automaatio, että pojat ja myöhemmin miehet katsovat ja kehuvat, joka paikassa on ihastuttu, minulla on oikeastaan koko ajan joku mies joko poikaystävän muodossa tai sitten tutustun tiiviisti johonkuhun... Yksin olen vain silloin kun päätän, että en tutustu miehiin. Silti minua ei pysäytellä kadulla eikä ole koskaan pysäytelty. Eikä tähän kannata ottaa painoa mukaan. Olen ollut todella hoikka siihen asti, että aloitin lääkityksen.

Toisaalta en koskaan ole piiloutunut lisäkkeiden ja härpäkkeiden taakse. Hädintuskin meikkaan. En halua muuntaa naamaani erilaiseksi kuin se on.

Uskon, että lähinnä näitä lisäkehenkilöitä lähestytään kaduilla. Ulkonäön överikorostaminen antaa herkästi helpon ja huonoitsetuntoisen vaikutelman. TIEDÄN, jotkut vain rakastavat kaikkea feikkisälää ulkonäössä. Mutta hyvin usein se on merkki todella heikosta itsetunnosta. Miettikää vaikka Katri Sorsaa.

Yksi syy on varmaan myös se, että ujouteni takia osaan esittää välinpitämätöntä. Jos näen miehen katsovan, käännän katseeni pois ja pidän naaman peruslukemilla. Tästä mieleeni juolahti se iänikuinen hokema, että hymyilkää, hymyilkää1!1! Mielestäni olisi todella tyhmän näköistä, jos tuntematon vastaantulija alkaisi hymyilemään minulle ilman syytä. En noin muutenkaan ole mikään maailman rakastaja-neitonen, jonka elämäntehtävänä on hyppiä taikasauvan kanssa parantamassa maailman pahuutta. Suistuin raiteilta, mutta asiani tuli ilmi tuossa ylempänä.

Lisäkehenkilöistä tuli mieleen, että törmäsin erääseen kouluryhmäni naiseen muissa merkeissä, enkä olisi tajunnut hänen olevan hän, ellen olisi nähnyt hänen seurassaan toista tuttua tyyppiä. Tällä toisella ei ollut tällä kertaa mitään koulussa näkemiäni lisäkkeitä ja varmaan meikkiäkin oli vain pienenpieni sipaisu. Hän oli aivan tunnistamattoman näköinen. En tarkoita sitä millään pahalla, ihan mielelläni häneen tutustuisin. Kuitenkin, tämän vuoksi en osaa olla kateellinen, jos lisäkehenkilöitä pysäytellään kaduilla. He eivät ole samannäköisiä ilman sitä kaikkea apusälää. Tai se, että jos kuljetaan rinnat puoliksi paidasta ulkona. Silloin se huomio liittyy vain kahteen ruumiinosaan, ei mitenkään kokonaisuuteen tai edes kasvoihin. Itselläni on tällä hetkellä rinnat, jotka eivät mahdu kämmeniini, ja haluan ne pienemmiksi.

Älkää nyt viitsikö, ihan kuin ihminen ei osaisi sanoa kuka on kaunis ja kuka ei. Tämän osaa jo päiväkotilapset sanoa. Ei kukaan voi olla täysin tietämätön oman ulkonäkönsä tasosta. Kauneus on universaalia, sitä on tutkittu. Toki makuasiatkin vaikuttavat, mutta ne ovat lähinnä hienosäätöä.

En tiedä miten tämä toimii nuoremmilla, mutta kolmekymppisten maailmassa tuntuu siltä, että kun joku perusnätti nainen laittaa harvinaisen onnistuneen kuvan Facebookiin tai Instaan, niin johan sataa kehuja. Jos kaunis nainen laittaa hyvän kuvan itsestään, kommentteja on vaan muutama. Ehkä kaikki olettavat, että kaunis tietää olevansa kaunis. 

Itse en ole kaunis, mutta keskimääräistä paremman näköinen. Olin lapsena tosi söpö ja vastasin erityisesti sen ajan kauneusihannetta, joten käsitys omasta ulkonäöstä oli aika vahvalla pohjalla. Omat vanhempani eivät juuri ulkonäköäni kehuneet, mutta muut aikuiset ja lapset sitäkin enemmän. 

Sitten tuli teinivuodet: finnit, hammasraudat ja ruma kampaus. Onneksi ei jäänyt pahaa traumaa. 

Sen jälkeen olen aina näyttänyt enemmän söpöltä kuin kaunottarelta, mistä syystä ihmiset lähtökohtaisesti pitävät minusta. Minulla on ystävälliset kasvot ja minua on helppo lähestyä. Toisaalta ihan kivaa, mutta toisaalta surullista. 

Sitten on vielä jotain, mitä kutsun "valojen päälle laittamiseksi". Voin päättää laittaa valot pois päältä ja ola melko huomaamaton. Tai laittaa valot täysille ja olla avoin ympäristölle. Ihmiset näkevät minut. Minulle tullaan puhumaan, minulle hymyillään. Baarissa tullaan iskemään, lapset juttelevat bussissa jne. 

No ihan vaan peiliin katsomalla. Nenä on suunnilleen keskellä naamaa ja silmät siinä ylälaidassa söpösti molemmin puolin. Tukkaakin on. Kukaan ei käännä päätään pois eikä juokse karkuun minut nähdessään. Tavallinen terveellä itsetunnolla ja sydämen sivistyksellä varustettu hyväntahtoinen ihminen on kaunis luontokappale.

Minä saan kuulla sitä kyllästymiseen asti, joka puolelta. No en nyt enää nelikymppisenä niin paljoa kuin nuorempana, mutta ei siitä ole voinut jäädä mitenkään tietämättömäksi. Ensimmäisen kerran kuulin sen 15-vuotiaana, kun seisoin tihkusateessa kadulla, joku hiukan päihtynyt vanhempi mies katsoi minua ja sanoi että sä olet upea, voisit olla joku malli tai missi. Klassinen kaunotar. Olin aivan vilpittömän hämmästynyt, sillä olin aina pitänyt itseäni rumahkona.

Vierailija kirjoitti:

Minä saan kuulla sitä kyllästymiseen asti, joka puolelta. No en nyt enää nelikymppisenä niin paljoa kuin nuorempana, mutta ei siitä ole voinut jäädä mitenkään tietämättömäksi. Ensimmäisen kerran kuulin sen 15-vuotiaana, kun seisoin tihkusateessa kadulla, joku hiukan päihtynyt vanhempi mies katsoi minua ja sanoi että sä olet upea, voisit olla joku malli tai missi. Klassinen kaunotar. Olin aivan vilpittömän hämmästynyt, sillä olin aina pitänyt itseäni rumahkona.

En nyt oikeasti haluaisi ampua mitään alas, mutta jos joku vanha kännikala kehuu sun ulkonäköä 15-vuotiaana ja muistat sen vieläkin, voi olla ettei kommentteja ole tullut ihan kyllästymiseen asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saan kuulla sitä kyllästymiseen asti, joka puolelta. No en nyt enää nelikymppisenä niin paljoa kuin nuorempana, mutta ei siitä ole voinut jäädä mitenkään tietämättömäksi. Ensimmäisen kerran kuulin sen 15-vuotiaana, kun seisoin tihkusateessa kadulla, joku hiukan päihtynyt vanhempi mies katsoi minua ja sanoi että sä olet upea, voisit olla joku malli tai missi. Klassinen kaunotar. Olin aivan vilpittömän hämmästynyt, sillä olin aina pitänyt itseäni rumahkona.

En nyt oikeasti haluaisi ampua mitään alas, mutta jos joku vanha kännikala kehuu sun ulkonäköä 15-vuotiaana ja muistat sen vieläkin, voi olla ettei kommentteja ole tullut ihan kyllästymiseen asti.

No sitähän sinä nimenomaan halusit, ampua alas. Ehkäpä tuo jäi mieleeni sen takia, ettei minua ollut ikinä kukaan ennen kehunut ja olin todella hämmentynyt. Ilmeisesti tämä on kuitenkin niin arka aihe, että edes nimettömänä ei voi täällä väittää olevansa kaunis.

Oon pienestä asti kuullut siitä niin paljon. Kuulen sitä niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Viimeksi viikko sitten oltiin häissä ja istuimme äitini kanssa samassa pöydässä puolituttujemme kanssa. Huomasin, että yksi keski-ikäinen nainen tuijotti mua koko ajan ja mulla tuli ahdistunut olo. Hetken päästä hän tuli sanomaan mulle, että anteeksi kun on epätöykeästi tuijottanut, mutta olen kuulemma niin kaunis että on sen takia katsonut. Kiusallista tuo minusta oli, vaikka nykyään tiedän kyllä itsekin olevani keskivertoa kauniimpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet melko varmasti kaunis (tai et ainakaan ruma), jos

- koet olevasi "automaattisesti" hyväksytty ja pidetty

- ihmisiin tutustuminen on helppoa, sillä he ovat mielellään aloitteellisia kanssasi

- huomaat ihmisten yrittävän tehdä sinuun vaikutusta

- miehet ovat kohteliaampia kuin naiset

- koet olevasi yhtä arvokas kuin muut, vaikka epäonnistuisit jossain (itsetuntosi on saavutuksistasi riippumatonta), etkä tiedä millaista on kärsiä alemmuuskompleksista.

En tiedä onko asiat kellään noin mahtavasti, mutta JOS on, ei takuulla tarvitse murehtia ulkonäöstään tippaakaan. Jos on jotain pieniä "kauneusvirheitä", on turha miettiä niitä, jos ne ei vaikuta mihinkään.

Et ole itse kaunis koska kauniin naisen elämä on usein päinvastaista.

- uudet ihmiset ovat usein varautuneita

- selkäsi takana supistaan

- sinut jätetään helposti naisporukoissa ulkopuolelle

- ammattitaitoasi ja älykkyyttäsi kyseenalaistetaan

Summa summarum; kaunis joutuu tekemään usein kaksin verroin töitä ollakseen hyväksytty ja vakavastiotettu. Näin siis Suomessa.

Mistä voi tietää olevansa jokseenkin kaunis?

Miehet roikkuvat perässä ja jokaisessa uudessa yhteisössä saat miehiltä pasmat sekaisin tai liioitellun paljon varovaista lähestymistä jne. Saat aitoja ja sydämellisiä kommentteja kauneudesta vierailta ihmisiltä, miehiltä, lapsilta, iäkkäämmiltä naisilta ja vanhuksilta. Peilikuva näyttää samalta kuin mainosten ihmiset ja huippumallit.

Usein valitettavasti voi saada myös selkäänpuukottajia ja käsittämättömiä vihamiehiä ympäristön naisista.

Voi herranjestas. Kuvailit juuri joka ikisen naisen elämän. Kauneudesta ei ole elämässä mitään muuta kuin hyötyä eivätkä kauniit todellakaan joudu tekemään kaksin verroin töitä. Jos omaan kauneuteensa suhtautuu niin, että ottaa sen elämänsä keskipisteeksi ja laittaa jokaisen epäonnistumisen sen piikkiin niin tottakai siitä kärsii. Todellisuudessa kauneudesta on apua jokaisessa uudessa sosiaalisessa tilanteessa, se on vaan psykologiaa. Kaunista kuunnellaan, katsotaan ja hänen huomionsa yritetään saada ja suosioonsa päästä.

Se, että uusissa yhteisöissä miesten pasmat menevät sekaisin tapahtuu useimman tietyn viehättävyyskynnyksen ylittävän naisen kohdalla. Siihen voi myös riittää esim. isot rinnat. Naiset puukottavat toisiaan selkään ulkonäöstä riippumatta, ja miehet roikkuvat perässä ja häiriköivät milloin ketäkin. Jokainen nainen joutuu tekemään töitä ollakseen vakavasti otettu. Vähemmän kaunis varmasti enemmän kuin kaunis, kun huomio ei ole automaattisesti kohdistunut häneen, eikä ulkonäkö apuna sosiaalisissa tilanteissa. Kauneudesta valittaminen kertoo vain siitä, miten on päästänyt maailmansa kiertymään oman ulkonäön ympärille. Kauneus on oikeasti todella suuri apuväline elämässä. Mutta sen kyllä huomaa, kuka kokee olevansa niin kaunis, että koko maailma seisahtaa, jolloin se tietysti vaikuttaa negatiivisesti hänen elämässään. Simple.

Olipa taitavasti väännetty kaikki nurinkurin.

Nuorena olin kaunis ja tiesin sen. Minulla on hyvin symmetriset kasvonpiirteet ja kauniit silmät sekä huulet. Sain paljon huomiota ja sanottiin suoraan, että olen kaunis. Nyt olen jo vanhentunut, jäljellä on nuo samat ominaisuuder, mutta vanhentuneissa kasvoissa. Enää ei kukaan enkä itsekään voisi sanoa olevani samalla lailla kaunis. Nauttikaa nuoret kauneudestanne , olette kaikki kauniita nuorena !

Se mitä ihmiset sanovat ei välttämättä kerro kaikkea.

Sukulaiset ja ystävät voivat kehua vaikkeivat tarkoittaisi sitä. Miehet usein kehuvat naisia joita pitävät suhteellisen viehättävinä mutta fiksuimmat eivät kehu kauneimpia naisia, koska he tietävät missitasoisten olevan tottuneita ulkonäköön liittyviin kehuihin.

"Näytät X vuotta nuoremmalta" on 99,99% tapauksissa kohteliaisuus. Tästä asiasta nainen ei voi kuulla totuutta kuin korkeintaan postaamalla kuvan anonyymille nettipalstalle. Yksikään 35+ nainen ei oikeasti näytä parikymppiseltä (25v tai alle). Jos kuulet muuta, sinulle valehdellaan.

Ihmisten suhtautuminen kertoo enemmän. Esimerkkejä:

- tasokkaat miehet lähestyvät sinua ja haluavat oikeasti seurustella eikä vain saada seksiä ilman sitoutumista

- sinulle on aina tarjolla miespuolista muuttoapua ym vaikket itse koskaan auta mieskavereita ja miestuttuja vastaavalla tavalla

- sinulla on paljon kavereita somessa vaikket postaa mitään kovinkaan mielenkiintoista. Kuville sataa tykkäyksiä, etenkin kasvokuville ja vartalokuville

- raflassa miehet antavat kunnioittavasti tilaa kun ostat juomia tai keikut lattian poikki

- saat töissä anteeksi virheet huomattavasti helpommin mieskollegoilta kuin naiskollegoilta

 

Kyllä mä tykkään että nyt, 36-vuotiaana vähän lösähtäneenä, ja rankka elämänjakso naamasta näkyvänä on kivempaa olla, kuin "entisenä" kaunottarena. Ei ole enää sitä pelkoa persiissä, että joku on jatkuvasti vihreänä kateudesta. En muutenkaan voi käsittää sitä miksi kadehtia toista, varsinkaan tämän ulkonäöstä, jolle kohde ei itse mitään voi. Pidän siitä että voin verhoutua tavallisuuteen, olla se naapurin rouva, ja kiva työkaveri, ja hauskaa seuraa. En tykännyt koskaan siitä miten ulkonäköni vaikutti kanssakäymisiin. Miehet hakeutuivat töissä lähelle hommiin, selät suoristuivat ja vatsaa vedettiin sisään kun saavuin paikalle. Pientä flirttiä naimisissaolevilta työkavereilta, ja ystävien miehiltä, yökerhossa ei hetken rauhaa. Yleisin kommentti oli että olen niin kaunis, mutta lähestyttävällä tavalla, en etäinen jumalatar. Miespuoliset ystävät yrittivät olla kaveria, mutta kaikilta paljastui se salattu intohimo, ja sen jälkeen kaveripiirit sekaisin, ja minä  syyllinen, pelkän ulkonäköni takia. Ei kutsuttu sinkkuaikoina mukaan, etten vie muiden miehiä, vaikka en koskaan ole sellaista tehnyt. Ulkonäkö määritteli minut heti moraaliltani löyhäksi. 

Nykyään satunnaiset kohtaamiset kanssaihmisten kanssa ovat paljon aidompia ja vilpittömämpiä, kun ollaan vain ihmisiä keskenään, eikä niin että tyköni tullaan seksin toivossa, tai mustasukkaisena omasta siipasta.

Olen tumma, supisuomalainen, mutta näytän semisti intiaanilta. 

En tiedä, olenko kaunis vai en. Kuulen sitä enemmän naisilta kuin miehiltä, olen jo yli 40v. Festareilla alle 30v nainen sanoi, kuinka oletkin kaunis ja kun säilyisi itse tuollaisena. Laivalla maskeeraaja sanoi, että nauti kauneudestasi. Töissä naiset 40-60v sanovat nätiksi.

Omasta mielestäni olen ihan tavis, hyvä ryhti, hoikka, pienet rinnat. Pitkä vaalea tukka, suurehko nenä, isot silmät, pieni suu. Ei, en todellakaan ole mielestäni kaunis .

Aika pitkälti ihan katsomalla peiliin. Siis sillehän ei mitään voi jos jonkun mielestä en olisi hyvännäköinen, mutta itse ainakin tykkään kovastikin peilikuvastani. Välillä oikein ihmettelen ja olen kiitollinen geeneistäni.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, olenko kaunis vai en. Kuulen sitä enemmän naisilta kuin miehiltä, olen jo yli 40v. Festareilla alle 30v nainen sanoi, kuinka oletkin kaunis ja kun säilyisi itse tuollaisena. Laivalla maskeeraaja sanoi, että nauti kauneudestasi. Töissä naiset 40-60v sanovat nätiksi.

Omasta mielestäni olen ihan tavis, hyvä ryhti, hoikka, pienet rinnat. Pitkä vaalea tukka, suurehko nenä, isot silmät, pieni suu. Ei, en todellakaan ole mielestäni kaunis .

Luulen että johtuu enemmänkin siitä että olet hoikka ja se on ihailtavaa(tuon ikäisenä).