Mistä te kauniit tiedätte olevanne hyvännäköisiä?

Vierailija kirjoitti:

Kaunis saa lapsesta asti jatkuvasti kuulla olevansa kaunis.

Itse olin kylläkin ruma lapsi ja teini-ikäisenäkin aika oudon näköinen. Aikuisena kaunistuin.

En ole kuullut lapsesta saakka olevani kaunis.

Mummo sanoi että olen tavallaan komea. Siitä tiedän.

Kun olin noin bmi 23-25 sain valtavasti lähestymisiä yökerhoissa kaikenikäisiltö ja -näköisiltä miehiltä. Jouduin mitä kummallisimpiin tilanteisiin ihastuneiden kundien vuoksi. Olin toki nuorikin, päälle 20-v.

Nykyään reilusti yli kolmekymppisenä ja bmi:b huidellessa yli 30:ssa ei tarvitse pelätä että kukaan kahta kertaa katsoisi. Naisilta saan tosin joskus kommenttia, että onpa kaunis tunika tai hiukset hyvin.

Joo.

Jo lapsesta asti monet ihmiset ovat jotenkin häkeltyneet tavatessaan minut tai nähdessään minut. Ennen teini-ikää en oikein ymmärtänyt mistä oli kyse, miksi naapurin mies tuijotti minua koko juhlien ajan, miksi serkun poikaystävä kompasteli kun ei saanut katsettaan irti, jne. Se tuntui lähinnä nololta. Yhden kaverin äiti sanoi sitten kerran että kai ymmärrät olevasi poikkeuksellisen kaunis, siitä tuli sellainen ahaa-elämys, ymmärsin miksi ihmiset tuijottavat (en silti pidä itseäni mitenkään erityisen kauniina). Eipä siitä kai mitään muuta kuin hyvää ole tullut, huuteluja kadulla yms. tietysti mutta en jaksa niistä välittää. Selfieitä yms en oikeastaan harrasta, ehkä kerran vuodessa laitan Instaan jonkun kuvan itsestäni eivätkä ne saa mitenkään sen ihmeemmin huomiota. Ärsytti ja ärsyttää kyllä kun entisiä poikaystäviä ja nykyistä miestä välillä taputellaan selkään, tyyliin "onnea että löysit itsellesi tuollaisen", ihan kuin olisin joku palkinto. Veikkaan silti että elämä on ollut PALJON helpompaa kuin jos olisin syntynyt ja kasvanut erinäköiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Teille, jotka väittää että kauniille ollaan niin kateellisia, ettei kauniin ole helppo ystävystyä naisten kanssa: täyttä roskaa. Jos ette tule naisten kanssa toimeen, syy on teidän olemuksessanne/persoonassanne, ei liiallisessa kauneudessa. Tottakai kauniita ihmisiä kadehditaan, mutta heidän seuraan myös hakeudutaan enemmän, heiltä halutaan enemmän hyväksyntää jne. Hyvin harva osoittaa kateuttaan käytöksellään. Jos tuntuu siltä, että kaikki naiset katsovat halveksuen, kadehtivat ja hyljeksyvät kauneutesi vuoksi, on omakuvasi vääristynyt ja vaikutat luultavasti ulospäin vittumaiselta henkilöltä (luultavasti oletkin). Kukaan ei pelkän kauneuden takia jää ilman naispuolisia kavereita,m. Se jo kertoo paljon ihmisestä, että kuvittelee niin.

Komppaan tätä. Ikinä en ole kokenut, että esim naiset katsoisivat jotenkin pahasti tai kateellisesti. t. edellinen

Pallopää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunis saa lapsesta asti jatkuvasti kuulla olevansa kaunis.

Itse olin kylläkin ruma lapsi ja teini-ikäisenäkin aika oudon näköinen. Aikuisena kaunistuin.

En ole kuullut lapsesta saakka olevani kaunis.

Minulla on jotain saman suuntaisia kokemuksia. Olin lapsena ja nuorena palautteesta päätellen ruma. Pitkä ja isoluinen laiheliini, isot luut myös kasvoissa. Kömpelö seurassa, ketterä puissa kiipeillessä ja urheiluharrastuksissani.

Nykyään tiedostan että olen ikäisekseni (35) aika kaunis, mutta minulla on ruman naisen identiteetti.

Yleensä en laittaudu, olen aina paennut poikamaisuuteen, koska siinä olen hyvä. Sitten kun verhoan kroppani normaalin naisellisesti, laitan vähän tukkaa ja meikkaan, olen nähnyt miten kaveripiirin miesten leuat loksahtavat niin että kuuluu poks.

Siinä vaiheessa vaan en enää niin arvosta niitä miehiä, kun ingoorasivat minut, kun olin herkimmilläni rumana ankanpoikasena.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaunis ystävä, joka ei itse pidä itseään kauniina. Hän on valehtelematta yhtä kaunis kuin vaikka filmitähdet tai huippumallit.

Mutta eipä häntä kyllä ihmiset tule lähestymään tai kehumaan, kun olemme yhdessä esim. viihteellä. Porukan muut naiset saavat paljon enemmän huomiota. Ystävä on itsekin sanonut ettei häntä juurikaan olla kauniiksi kehuttu. (Tosin ne harvat kerrat kun on kehuttu, kehujana on ollut joku ammattikuvaaja tms.)

Joku joskus totesi ettei todella kauniita kehuta, koska asiaa pidetään itsestäänselvyytenä, näin se varmasti onkin.

Jep. Ihmiset tuntuvat ajattelevan että kyllä tuo tietää, ei sitä tarvitse sille sanoa ettei "prinsessan ego pääse liian isoksi" :D Miehet tuntuvat aristelevan lähestymistä koska luulevat olevansa jotenkin eri tasolla tai nolaavansa itsensä. Kerran baarissa juttelin jonkun miehen kanssa joka sanoi "tuon näköinen nainen ei tule tällaisesta baarista etsimään seuraa". Kyseessä oli Erottajan baari eli ihan ns. tavallinen paikka joten häkellyin kommentista.

En omasta mielestä ole kaunis. Mieheni kyllä kehuu. Toisinaan tunnen itseni kauniiksi siinä, miten minua katsotaan arvostavasti. Niin miehet kuin naisetkin. En juuri koskaan saa kehuja. Joskus harvoin olen saanut kehuja siitä, että olen just standardien näköinen. Näytän heidän mukaansa enkeliltä. Ja jos koen oloni vapautuneeksi ja hyväksi, ihmiset katsovat minua ihailevasti.  

En koskaan määrittele itse muita kauniin näköisiksi vain heidän ulkonäkönsä perusteella. Puhetapa ja se, kuinka ihmiset kantavat itsensä. Myös energia, minkä ihmiset luovat ympärilleen. Sen perusteella huomaan ajattelevani joidenkin olevan kauniita. 

Vaikka aluksi saatan nähdä, että uusi tuttavuus on ihan tavallisen näköinen, saattaa pidemmän tutustumisen jälkeen huomata, kuinka kaunis hän onkaan. Pääasiassa ihmiset ovat  kauniita. Vain ruma ja epäoikeudenmukainen käytös voi heidät rumentaa. Kauneus on sitä, kun arvostaa itseään ja muita, huolehtii itsestään ja kohtaa ihmisiä. 

Ankeus, katkeruus, toisista pahaa puhuminen ja vain itsensä näkeminen. Miten kyllästyttävää. Ja vähän rumaakin.

_Handsome Luke kirjoitti:

Mummo sanoi että olen tavallaan komea. Siitä tiedän.

"Mummo, olenko minä hyvännäköinen?"

"No tuota... Ehm....Tavallaan."

☑ Propsit mummolle 😀

Tutut ihmiset eivät niinkään kehu, mutta täysin tuntemattomat (myös naiset) ovat yllättävissä tilanteissa sanoneet esim. että olet niin kaunis, ettet tarvitse meikkiäkään tai sulla on todella kauniit kasvonpiirteet. En teini-iässä tajunnut olevani kaunis, koska enemmän huomiota saivat isotissiset kaverini. Sitten ihmettelin, kun ulkomailla useampi tyyppi kysyi, olenko malli/missi.

Minulle on sanottu monta kertaa, että oletpa sinä kaunis. On myös pysäytetty kadulla ja pyydetty kuvauksiin. 

Kauneus tänä päivänä koetaan monella tapaa eli osa on kaunis viimeisen päälle meikattuna ja stailattuna lisukkeilla, mutta ilman maskia olematon.

Sitten taas osa niitä luonnonkauniita eli näitä itse pidän kauniina.

Ja itse en kyllä ole kauniiksi ikinä itseäni kokenut.

Ja sitten päinvastaisesti mistä tietää olevansa ruma:

ole sairaalassa töissä miehenä jossa on naisia 99% ja kukaan nainen ei osoita kiinnostusta, aivan rauhassa saat olla :(

Ihmiset sanoo kauniiksi, tai nätiksi.  On minulla kuvia facebookissa jonkin verran, ja niihin tulee kommentteja.  Instagramia en ole vielä harrastanut. 

Ystävät sanoo kauniiksi, oma mies sanoo kauniiksi, joskus joku vieraskin mies sanoo kauniiksi.

 Itse en pidä itseäni ainakaan mitenkään klassisen kauniina, eli en arvele kelpaavani malliksi tai missiksi.  Mutta olen sinut peilikuvan kanssa.  :) 

Vierailija kirjoitti:

Kaunis saa lapsesta asti jatkuvasti kuulla olevansa kaunis. Nuorena ja aikuisena jatkuva huomio vastakkaiselta (ja joskus samaltakin) sukupuolelta kyllä kertoo, että ulkonäkö viehättää muita. Ei sitä varten tarvitse facebookiin kuvia postata.

Kauneus ei myöskään ole kiinni parista ylimääräisestä kilosta, pukeutumisesta, hiusten pituudesta tai muista epäolennaisista asioista. Kaunis nainen on kaunis vaikka säkki päällä ja kaljuna, ja kauneus säilyy monilla hyvinkin vanhaksi asti. On olemassa todella kauniita yli 70-vuotiaita naisia, olen nähnyt.

Toisilla vaan on geenilotossa ulkonäön suhteen mieletön tuuri.

Tämä. Ja en ole juuri koskaan törmännyt negatiiviseen kateuteen. Jotkut kaverit on joskus sanoneet kadehtivansa, mutta on sanoneet sen ihan hyvällä. Ehkä tämä johtuu siitä, etten pyri mitenkään korostamaan itseäni. Pukeudun tosi tavallisesti, meikkaan hillitysti, en värjää tai laita hiuksia. Joskus nuorempana kun laittauduin enemmän, se huomion määrä oli kiusallista. En myöskään pidä itseäni mitenkään erikoisena tai muita parempana. Joo, olen kaunis mutta luonne on ihan tavallinen. En ole nokkela tai hauska ja olen vähän ujo. Mä luulen, että useimmat näistä jotka kokee saavansa paljon negatiivista kohtelua kauneutensa vuoksi, itse korostaa sitä käytöksellään ja laittautumalla.

En kylla ollenkaan allekirjoita tata "kauniit naiset ei saa kavereita ja heille vaan vittuillaan"-bullshittia.  Tai no, ehka se on Suomessa edelleen niin?

Itse en edelleenkaan koe olevani mitenkaan erityisen kaunis, mutta Australiassa asuvana piirteet taitaa olla suht eksoottiset (isot siniset silmat, "pehmeat" scandi-piirteet), vaikken olekaan "supisuomalaisen nakoinen". Ulkonakoa kehutaan usein ja baareissa saan kylla miehilta huomiota, mutta etenkin tuntemattomat naiset kommentoivat todella usein (mita ei kylla Suomessa tapahtunut kun siella 10 v sitten asuin muuta kuin kavereilta..) enka koe mitaa "eristamista" tai vittuilua, lahinna pain vastoin. Tosin, olen persoonaltani todella hymyileva ja sosiaalinen, en koe tarvetta pukeutua provosoivasti eika minulla ole egoa joka pohjautuu ulkonakoon tai tuntemattomien hyvaksyntaan. Lisaksi olen pitka-aikaisessa onnellisessa suhteessa joten en siina mielessa kilpaile huomiosta toisen naisten kanssa..

Huomaan kylla etta ihmiset haluavat jutella kanssani ja paasen esim. helposti (jopa mieheni kanssa) baareihin/ravintoloihin ilman jonotusta. Sinansa hammentavaa, mutta laitan kylla ison osan persoonan piikkii ennemmin kuin pelkan ulkonaon, mutta tiia sitte. Ennemmin olisin mukava ja fiksu, kuin todella kaunis ja hyva kroppainen..

Vierailija kirjoitti:

tätä aina ihmettelen? laitatteko kuvia jatkuvasti johonkin faceen ja keräätte siellä kehuja vai mistä tiedätte että kaikki pitää teitä kauniina?

Koska useat naiset ja miehet on sanoneet sen minulle ihan suoraan. Kerran tulin juhliin, ja eräs nainen sanoi spontaanisti "sieltä saapuu maailman kaunein nainen".

Itse en ole ikinä ajatellut olevani kaunis, joten se on joka kerta hämmentävää.

Siitä ettei silmät ole liian kaukana tai lähellä toisiaan.

Se herättää kateellisissa pahaa verta kun toinen nainen positiivisesti noteeraa jonkun miehen;

kiusanteko alkaa häiriköiviltä jotka eivät kestä asiaa; se voi olla kengät, asu,ulkonäkö (-> mitä ihmeellistä tuossa muka on?, sillä toisella on jo toinen, se nai sitä toista miestä... Huutaa huono häviäjä itkien), yritetään tahallisesti haitata kohteen elämää kunnes häirinnän kohteesi lähtee virkateitse hakemaan päätäsi vadille, ikävä kyllä.

Huudellaan perään, ikään kuin olisi joku oikeus siihen, ei ainakaan rikoslaissa. Samaistutaan tyhmään perässä hilluvaan häirikköön jonka häirintöjä toistetaan kunnes itselle hankkiutuu paljon ongelmia omasta typeryydestä vaikkapa jonkun miehen perässä räksyttäessä. Ilmapiiri niin sanotusti cysee.

Minua pidetään kauniina ja tiedän sen siitä, että siitä mainitaan minun kuullen. Kehut voivat tulla, vaikka minulla ei olisi lainkaan meikkiä.

Toinen valitettava seikka on tämä:

[/quote]Olen hieman eri mieltä noista.

Jos olet todella kaunis, huomaat ventovieraiden naisten katsovan sinua nenänvartta pitkin, halveksivasti tai kateellisesti.

- huomaat, ettei naisporukat ota sinua mukaansa, koska kokevat sinut uhkana (viet heidän miehet)

- ystävyyssuhteita on hankala solmia tuosta yllämainitusta syystä[/quote]

N44