Lue keskustelun säännöt.
Mistä te kauniit tiedätte olevanne hyvännäköisiä?
tätä aina ihmettelen? laitatteko kuvia jatkuvasti johonkin faceen ja keräätte siellä kehuja vai mistä tiedätte että kaikki pitää teitä kauniina?
Kommentit (235)
Omissa silmissäni oon tyytyväinen. Näytän minulta, ei rumalta tai kauniilta.
Kuulen vaan todella paljon positiivisia kommentteja ulkonäöstäni. Se on aika hämmentävää, kun tutustuu uuteen ihmiseen "Hei olen Liisa!" ja vastaus on "Hei olen Maija, oletpa sinä kaunis!". Mua tullaan välillä iskemään keskellä päivää kadulla, eikä edes ulkomaalaiset vaan ujot suomalaiset miehet. Ihmiset muistaa mut helpommin. Saan parempaa palvelua. Saan helposti apua miehiltä.
"Kateellisia naisia" sain joukoittain riesakseni ainostaan aikoina, jolloin olin rehellisesti sanottuna hieman ylimielinen kusipää. Yksittäistapauksia en välttämättä laittaisi ulkonäön piikkiin, eiköhän meille kaikille joku ole joskus käyttäytynyt kuin olisi jostain kateellinen tai katkera. Sen sijaan välillä joku epävarma, hyvin kauniskin, nainen saattaa ottaa turhia paineita lähtiessään mun kanssa ulos. Että ei jäis varjoon. Suomessa kun on paljon upeita naisia heikolla itsetunnolla. : /
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut työpaikat joita olen hakenut, mulle on myös tarjottu töitä vaikken olisi hakenutkaan. Miehiltä saan huomiota salilla, töissä ja baarissa. Ulkonäköä kommentoidaan myönteisesti. Miehiltä saa aina hyvää palvelua, naiset saattaa katsoa pahasti..(tuntemattomat).
En oikeastaan aina tiedä, kumpi olen. Välillä on niin ruma olo, menee pitkä aika, että pidän itseäni rumana ja omituisena. Sitten joku kehuu mua kauniiksi, jonkin aikaa pidän itseäni suht hyvännäköisenä. Itsetunto ei ole mulla kummoinen ja olen jo keski-ikäinen.
Ei mitään hajua, toki saan tosi hyvää palvelua ja miehet ovat kohteliaita ja herrasmiesmäisiä. Mutta se ei kyllä kerro vielä mitään.
En ole omasta mielestäni kaunis, mutta olen aina saanut kuulla olevani kaunis. Esim: ”hyvähän sinun on, kun saisit iskettyä kenet vaan tuolla naamalla.” (Saman miehen kanssa olen ollut 18 vuotiaasta), ”oletko tehnyt mallin töitä?” (No en todellakaan), ”olet klassisen kaunis”, ”kauniit piirteet sinulla”, ”näytät hyvältä vaikka pukisit perunasäkin päällesi.” jne... Minua itseä ei voisi vähempää kiinnostaa kauneusjutut. Töihin toki laitan meikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet melko varmasti kaunis (tai et ainakaan ruma), jos
- koet olevasi "automaattisesti" hyväksytty ja pidetty
- ihmisiin tutustuminen on helppoa, sillä he ovat mielellään aloitteellisia kanssasi
- huomaat ihmisten yrittävän tehdä sinuun vaikutusta
- miehet ovat kohteliaampia kuin naiset
- koet olevasi yhtä arvokas kuin muut, vaikka epäonnistuisit jossain (itsetuntosi on saavutuksistasi riippumatonta), etkä tiedä millaista on kärsiä alemmuuskompleksista.En tiedä onko asiat kellään noin mahtavasti, mutta JOS on, ei takuulla tarvitse murehtia ulkonäöstään tippaakaan. Jos on jotain pieniä "kauneusvirheitä", on turha miettiä niitä, jos ne ei vaikuta mihinkään.
Et ole itse kaunis koska kauniin naisen elämä on usein päinvastaista.
- uudet ihmiset ovat usein varautuneita
- selkäsi takana supistaan
- sinut jätetään helposti naisporukoissa ulkopuolelle
- ammattitaitoasi ja älykkyyttäsi kyseenalaistetaanSumma summarum; kaunis joutuu tekemään usein kaksin verroin töitä ollakseen hyväksytty ja vakavastiotettu. Näin siis Suomessa.
Mistä voi tietää olevansa jokseenkin kaunis?
Miehet roikkuvat perässä ja jokaisessa uudessa yhteisössä saat miehiltä pasmat sekaisin tai liioitellun paljon varovaista lähestymistä jne. Saat aitoja ja sydämellisiä kommentteja kauneudesta vierailta ihmisiltä, miehiltä, lapsilta, iäkkäämmiltä naisilta ja vanhuksilta. Peilikuva näyttää samalta kuin mainosten ihmiset ja huippumallit.
Usein valitettavasti voi saada myös selkäänpuukottajia ja käsittämättömiä vihamiehiä ympäristön naisista.
Voi herranjestas. Kuvailit juuri joka ikisen naisen elämän. Kauneudesta ei ole elämässä mitään muuta kuin hyötyä eivätkä kauniit todellakaan joudu tekemään kaksin verroin töitä. Jos omaan kauneuteensa suhtautuu niin, että ottaa sen elämänsä keskipisteeksi ja laittaa jokaisen epäonnistumisen sen piikkiin niin tottakai siitä kärsii. Todellisuudessa kauneudesta on apua jokaisessa uudessa sosiaalisessa tilanteessa, se on vaan psykologiaa. Kaunista kuunnellaan, katsotaan ja hänen huomionsa yritetään saada ja suosioonsa päästä.
Se, että uusissa yhteisöissä miesten pasmat menevät sekaisin tapahtuu useimman tietyn viehättävyyskynnyksen ylittävän naisen kohdalla. Siihen voi myös riittää esim. isot rinnat. Naiset puukottavat toisiaan selkään ulkonäöstä riippumatta, ja miehet roikkuvat perässä ja häiriköivät milloin ketäkin. Jokainen nainen joutuu tekemään töitä ollakseen vakavasti otettu. Vähemmän kaunis varmasti enemmän kuin kaunis, kun huomio ei ole automaattisesti kohdistunut häneen, eikä ulkonäkö apuna sosiaalisissa tilanteissa. Kauneudesta valittaminen kertoo vain siitä, miten on päästänyt maailmansa kiertymään oman ulkonäön ympärille. Kauneus on oikeasti todella suuri apuväline elämässä. Mutta sen kyllä huomaa, kuka kokee olevansa niin kaunis, että koko maailma seisahtaa, jolloin se tietysti vaikuttaa negatiivisesti hänen elämässään. Simple.
Olen kokenut molemmat puolet.
Teini-ikäisenä en saanut vaatteita kuin harvoin ja nekin halvoista marketeista. Hiukset olivat mitä olivat, kun kampaajalle ei koskaan viety. Meikkiä ei kukaan opettanut käyttämään (aika ennen Youtubea ja meikkitutorialeja oli aika ankea) ja olin ensin ilman meikkiä. Ne meikkikokeilut vasta hirveitä olivatkin.
Minua haukuttiin armotta. Olin ruma, ällöttävä ja vaikka mitä. 13 -vuotiaana olin kuullut rumaksi haukkumista ja niin paljon, että tekee kipeää edes muistella.
Vasta parikymppisenä uskaltauduin ottamaan ulkonäköni käsittelyyn. Kävin kampaajalla ja tämä teki todellakin ihmeitä koko ulkonäölle.
Vaatteet olivat pitkään ongelma, kunnes löysin oman tyylini. Se tyyli pitää sisällään sukkiksia, hameita, mekkoja jne. Ja hameilla ja mekoilla tarkoitan käytännöllisiä ja lämpiniä villakangashameita ja neulemekkoja, jotka ovat hyviä pohjoisen ilmastoon.
Lopulta opin meikkaamaankin kivasti ja omaan tyyliin sopivasti.
Ja nykyään onkin sitten asiat toisin. Olen usein kuullut sanottavan kauniiksi, rumaa taas en ole kuullut enää vuosiin.
Ja mikä parasta, pidän itse omasta ulkonäöstäni. Koen löytäneeni sen oman tyylini ja olen tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukematta muiden kommentteja vielä...
Mistä tiedän olevani kaunis? Lataanko kuvia nettiin ja kerjään kehuja?
En lataa kuvia nettiin, enkä kerjää kehuja. ulkonäkö ei ole minulle se tärkein asia elämässä. Olen aina pitänyt omasta ulkonäöstäni, en siis ole ajatellut olevani ruma ja inhonnut peilikuvaani. Pidän omasta hymystäni ja minulla on kauniit silmät. Olen myös armollinen itselleni, kukaan ei ole täydellinen ja joskus se peili ei vain heijasta sitä miltä itsestä tuntuu... ;)
Uskon että se että itse hyväksyn itseni tällaisena näkyy ja siksi muutkin hyväksyvät ulkonäköni. Ei se ole virheetön, eikä varmasti miellytä kaikkia... Olen saanut paljon kehuja ulkonäöstäni pienestä pitäen, jopa silloin kun olin melkein 20 kiloa painavampi kuin nyt. Eli painolla ei näytä olevan tekemistä asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
ja iltaravintoloissahan se arvo tsekataan, saan kyllä kommentteja ja huudahduksia
Öh, köh. Millaisia "huudahduksia"..?
tirks
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaunis saa lapsesta asti jatkuvasti kuulla olevansa kaunis. Nuorena ja aikuisena jatkuva huomio vastakkaiselta (ja joskus samaltakin) sukupuolelta kyllä kertoo, että ulkonäkö viehättää muita. Ei sitä varten tarvitse facebookiin kuvia postata.
Kauneus ei myöskään ole kiinni parista ylimääräisestä kilosta, pukeutumisesta, hiusten pituudesta tai muista epäolennaisista asioista. Kaunis nainen on kaunis vaikka säkki päällä ja kaljuna, ja kauneus säilyy monilla hyvinkin vanhaksi asti. On olemassa todella kauniita yli 70-vuotiaita naisia, olen nähnyt.
Toisilla vaan on geenilotossa ulkonäön suhteen mieletön tuuri.
Unohdat että kaikki aikuisena kauniit eivät ole lapsena tai nuorena erityisen kauniita ja päinvastoin. Aika useinkin käy myös niin että hirmuisen kaunis lapsi onkin aikuisena ihan tavis. Koska kasvojen luusto muotoutuu vasta nuorena ja aikuisena, samoin ruumiinrakenne kyllä vaikuttaa ihmisen olemukseen paljon.
Vierailija kirjoitti:
Kaunis saa lapsesta asti jatkuvasti kuulla olevansa kaunis. Nuorena ja aikuisena jatkuva huomio vastakkaiselta (ja joskus samaltakin) sukupuolelta kyllä kertoo, että ulkonäkö viehättää muita. Ei sitä varten tarvitse facebookiin kuvia postata.
Kauneus ei myöskään ole kiinni parista ylimääräisestä kilosta, pukeutumisesta, hiusten pituudesta tai muista epäolennaisista asioista. Kaunis nainen on kaunis vaikka säkki päällä ja kaljuna, ja kauneus säilyy monilla hyvinkin vanhaksi asti. On olemassa todella kauniita yli 70-vuotiaita naisia, olen nähnyt.
Toisilla vaan on geenilotossa ulkonäön suhteen mieletön tuuri.
Minua on muuten aina vähän häirinnyt se sanonta, että "kauneus on katoavaista". Munkaan mielestä kun ei vanhuksetkaan mitään rumia pääsääntöisesti ole: he vain näyttävät vanhoilta, koska sitä ovat.
Jos on kaunis pään muoto, ei se mikään katoavainen ole, siitä saa nauttia elämänsä loppuun asti.
Mielelläni olisi kaunis sen "katoavaisuudesta" huolimatta, sillä silloin olisin kaunis myös mummona. Nimittäin kaunis ikäisekseni.
Kun itse puhun kauneudesta, en tarkoita mitään missi-/malli-/näyttelijätyyppiä, vaan kaikenlaista kauneutta kuten "arkisen" viehättävää ulkonäköä, joka voi olla vaikka naama roikkuisi ja olisi ihan ryppyinen. Sen näköiset ehkä vaatimattomasti sanovat olevansa ihan tavallisia, vaikka ovat mun mielestä kauniita ja varmasti miestenkin mieleen ja myös muiden naisten mielestä helposti lähestyttäviä, lapsetkin katsovat että onpa tuossa kiva täti. Kun sanon että haluaisin olla kaunis, niin ihmiset rupeavat puhumaan kauniiden kärsimyksistä. Keihin tämä inhottava kauneuskateus oikein kohdistuu? Sellaisiin jotka näyttävät malleilta, vai myös niihin tavallisen mutta viehättävän näköisiin naisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos superkaunis on mukava, ei sitä silloin vihata, eihän siihen vihaamiseen mitään syytä ole.
Mutta jos superkaunis tekee jotain virheitä, niin niihin kyllä tartutaan. "Jes, nyt on syytä vihaan!"
Meiden rumien mokat ei kiinnosta ketään. ;'(
Kaikki miehet ovat aina kehuneet ulkonäköäni. Mutta ulkonäköäni on aina kehuttu vaikka en itse ole ajatellut olevani hyvännäköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauneutta on kaikenlaista, mutta kaikenlainen ei ole kaunista.
En edes ole facessa enkä juuri muussakaan somessa. Olen ollut lapsesta asti nätti - sellainen jota on helposti kehuttu ulkonäöstä. Olen luonnonkaunis, näen sen itsekin peilistä, mutta se ei ole mikään elämääni määräävä juttu. Kiinnostuksen kohteeni ovat muualla.
En itse usko olevani kaunis, mutta kuulen sitä usein. Olen kyllä ylipainoinen.
Ne jotka ei välitä ulkonäöstään, on varmaan yleensä ei-rumia.
Itsekin toivoisin yli kaiken, että voisin olla ajattelematta ulkonäköäni. Se on todella kuormittavaa, mutta on vaikeaa suhtautua asiaan välinpitämättömästi, kun näky peilissä on järkyttävä eikä mukavan neutraali.
Jos tämä koskee myös hyvännäköisiä miehiä niin siitä että naisia on aina minulla riittänyt
Vierailija kirjoitti:
Teille, jotka väittää että kauniille ollaan niin kateellisia, ettei kauniin ole helppo ystävystyä naisten kanssa: täyttä roskaa. Jos ette tule naisten kanssa toimeen, syy on teidän olemuksessanne/persoonassanne, ei liiallisessa kauneudessa. Tottakai kauniita ihmisiä kadehditaan, mutta heidän seuraan myös hakeudutaan enemmän, heiltä halutaan enemmän hyväksyntää jne. Hyvin harva osoittaa kateuttaan käytöksellään. Jos tuntuu siltä, että kaikki naiset katsovat halveksuen, kadehtivat ja hyljeksyvät kauneutesi vuoksi, on omakuvasi vääristynyt ja vaikutat luultavasti ulospäin vittumaiselta henkilöltä (luultavasti oletkin). Kukaan ei pelkän kauneuden takia jää ilman naispuolisia kavereita,m. Se jo kertoo paljon ihmisestä, että kuvittelee niin.
Siihen tarvitaan myös toisen ihmisen vihaa ja jonkinlaista valtaa. Maailmassa tapahtuu mitä kummallisempia asioita. Se mitä meille ei ole tapahtunut, voi silti olla totta.
No yksi juttu on se, että mielestäni hyvännäköiset ja/tai halutut miehet (ja naiset) ovat olleet kiinnostuneita minusta seurustelumielessä.
Sitten ihan perusjuttuja: tiimalasivartalo, hyvä iho, isot silmät, paksut hiukset ja muita sellaisia piirteitä mitä pidetään kauniina. Sitten on juttuja jotka ovat oman kauneusihanteeni mukaisia vaikkeivat ehkä selviä kauneuden merkkejä kaikkien mielestä, mutta ne saavat oman oloni hyväksi.
Ei minulla ole läheskään aina kaunis ja itsevarma olo, mutta jollain perustasolla tiedän että olen aika jees.