Lue keskustelun säännöt.
Mistä te kauniit tiedätte olevanne hyvännäköisiä?
tätä aina ihmettelen? laitatteko kuvia jatkuvasti johonkin faceen ja keräätte siellä kehuja vai mistä tiedätte että kaikki pitää teitä kauniina?
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää että mikä on se teidän joidenkin naisten kokema 'paha katse' naisten taholta. Näin resting bitch facen omaavana toivon, etten ole antanut sellaista kenellekään tai toivottavasti sitä ei ainakaan ole tulkittu kateudeksi. :D
Minulla on yksi tosi kaunis kaveri, joka sattuu myös olemaan todella suosittu, MYÖS naisten keskuudessa siis. Syynä on yksinkertaisesti se, että hän on mukava, fiksu ja huumorintajuinen. Minusta se todistaa, ettei ketään vihata kauneuden takia.
Että pää pois sieltä perseestä, "kaunottaret".
En sanonut että mua vihataan. Olen myös rento, huumorintajuinen, mukava, fiksu ja iloinen.
Mahdatko silti vähän ylitulkita niitä pahoja katseita? Miksei se kaunis ja fiksu kaverini koe saavansa noita katseita?
Toiset katsovat "pahasti" aina kaikkia, koska perusilme on sellainen, minä mukaanluettuna. Älkää please ylitulkitko jokaista vastaantulevaa ilmettä.
Mitä katseita? En ole ap.
Joo ei munkaan viesti ollut AP:lle suunnattu, vaan näille kaunokaisille, jotka kokevat saavansa muilta naisilta pahoja katseita. Ja sinä vastasit siihen, joten oletin sinun olevan yksi niistä.
Ok
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteenvetona näistä tapahtumista:
- miehet ovat halunneet ottaa valokuvia kasvoista (kerran kaksi otti yhtäaikaa, vähän hävetti ne salamavalot kun en ole julkkis)
- pikkutytöt ihailee, sain yhteen aikaan fanipostia
- olen menestyvien miesten mieleen
- pikkupoikia ujostuttaa esim istua viereen
- kehuja kaikenlaisilta ihmisiltä keskellä päivää, baareissa en enää käy joten kyllä ihmiset ovat tulleet esim kahvipöytään erikseen sanomaan että "olet tosi kaunis", aina yhtä mukavaa!
En ole huomannut ilkeilyä toisten naisten taholta yläasteen jälkeen.
Mä en siis oikeasti yhtään tiedä olenko kaunis vai ruma. Sairastan ruumiinkuvan häiriötä ja minäkuvani on todella hataralla pohjalla.
Mieheni sanoo että olen kaunis koska kukapa aviomies ei. Ystävät sanovat kauniiksi koska kukapa ystävä toista haukkuisi. Aikuisiälläni reilut 30 vähemmän tuttua tai kokonaan vierasta on kehunut kauniiksi, mutta se ei ole muuttanut käsitystäni itsestäni mihinkään suuntaan. Netissä saan vierailta ja tutuilta kehuja kuvistani.
Sen sijaan kaikki ne kerrat kun minua on ignorattu kauniin siskoni tai ystäväni seurassa ja heille flirttailtu (tämä on tapahtunut melkein 10 kertaa) on saanut minut täysin vakuuttuneeksi siitä että olen ruma ja mitäänsanomaton.
Eli olenko siis ruma vai kaunis? Vähän vaikea kysymys. En todellakaan tiedä.
bdd kirjoitti:
Mä en siis oikeasti yhtään tiedä olenko kaunis vai ruma. Sairastan ruumiinkuvan häiriötä ja minäkuvani on todella hataralla pohjalla.
Mieheni sanoo että olen kaunis koska kukapa aviomies ei. Ystävät sanovat kauniiksi koska kukapa ystävä toista haukkuisi. Aikuisiälläni reilut 30 vähemmän tuttua tai kokonaan vierasta on kehunut kauniiksi, mutta se ei ole muuttanut käsitystäni itsestäni mihinkään suuntaan. Netissä saan vierailta ja tutuilta kehuja kuvistani.
Sen sijaan kaikki ne kerrat kun minua on ignorattu kauniin siskoni tai ystäväni seurassa ja heille flirttailtu (tämä on tapahtunut melkein 10 kertaa) on saanut minut täysin vakuuttuneeksi siitä että olen ruma ja mitäänsanomaton.
Eli olenko siis ruma vai kaunis? Vähän vaikea kysymys. En todellakaan tiedä.
Ja tähän vielä jatkona, että äitini haukkuu itseään aina rumaksi ja aloin sitten uskoakin häntä, olemme myös todella samannäköiset. Ja äitini on lohkaissut minulle kaikennäköistä kuten "ei sun silmät ole oikeasti noin vinot", "ei tää ongelma koske kuin sellaisia oikeasti kauniita ihmisiä", "oot sä tosi hyvännäköinen kun sä meikkaat" ja "hyvä ettet oo liian hyvännäköinen koska ei sun mies olis muuten uskaltanut lähestyä sua".
Tätä kun olen ikäni kuunnellut niin uskon, että olen mitäänsanomaton, ja kuulen aina äidin äänen päässäni.
Minä saan kuulla olevani epämiellyttävän näköinen joltakin henkilöltä, joku toinen taas kehuu kauniiksi. Joskus saan yli-ystävällistä kohtelua, toisinaan äärimmäisen huonoa. Lapset tuijottavat minua todella pitkään. En osaa sanoa että mihin kategoriaan oikein kuulun mutta sen tiedän, etten ole mikään klassinen kaunotar.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
bdd kirjoitti:
bdd kirjoitti:
Mä en siis oikeasti yhtään tiedä olenko kaunis vai ruma. Sairastan ruumiinkuvan häiriötä ja minäkuvani on todella hataralla pohjalla.
Mieheni sanoo että olen kaunis koska kukapa aviomies ei. Ystävät sanovat kauniiksi koska kukapa ystävä toista haukkuisi. Aikuisiälläni reilut 30 vähemmän tuttua tai kokonaan vierasta on kehunut kauniiksi, mutta se ei ole muuttanut käsitystäni itsestäni mihinkään suuntaan. Netissä saan vierailta ja tutuilta kehuja kuvistani.
Sen sijaan kaikki ne kerrat kun minua on ignorattu kauniin siskoni tai ystäväni seurassa ja heille flirttailtu (tämä on tapahtunut melkein 10 kertaa) on saanut minut täysin vakuuttuneeksi siitä että olen ruma ja mitäänsanomaton.
Eli olenko siis ruma vai kaunis? Vähän vaikea kysymys. En todellakaan tiedä.
Ja tähän vielä jatkona, että äitini haukkuu itseään aina rumaksi ja aloin sitten uskoakin häntä, olemme myös todella samannäköiset. Ja äitini on lohkaissut minulle kaikennäköistä kuten "ei sun silmät ole oikeasti noin vinot", "ei tää ongelma koske kuin sellaisia oikeasti kauniita ihmisiä", "oot sä tosi hyvännäköinen kun sä meikkaat" ja "hyvä ettet oo liian hyvännäköinen koska ei sun mies olis muuten uskaltanut lähestyä sua".
Tätä kun olen ikäni kuunnellut niin uskon, että olen mitäänsanomaton, ja kuulen aina äidin äänen päässäni.
Äitisi kuulostaa hirveältä (ja huonoitsetuntoiselta) ihmiseltä.
Minä olen varmasti ihan helvetin komea mies.
Naiset ei vaan huonon näkönsä takia sitä tajua kun aina pyrkivät pois läheisyydestäni ja kääntävät katseensa poispäin vastaantullessaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap jatkaa.....minullakin äitini haukkui itseään, milloin vääränlainen vartalo ja milloin liikaa mahaa ja milloin liian vaalea muuten jne...tästä jäänyt vähän ristiriitaiset tuntemukset. Kehui minua kauniiksi mutta haukkui itseään rumaksi vaikka ollaan aika samannnäköisiä. En ole omalle tyttärelle tehnyt noin.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on usein sanottu, että olen tosi kaunis, tai jopa yksi kauneimmista ihmisistä jonka joku on nähnyt. Sen näkee sanojan ilmeestä kun oikeasti sitä tarkoittaa.
Tiedän siis olevani varmaan sitten keskivertoa kauniimpi, mutta faktahan on silti se, että jonkun mielestä voin olla vaikka kouluarvosanoissa 7 ja jonkun toisen mielestä taas 9,5. :)
Avaan tuota loppua vielä sen verran, että makujahan on monia ja vaikka joku olisi jonkun tai useammankin ihmisen mielestä tosi kaunis niin se ei tarkoita sitä, että kaikkien silmään olisi mitenkään ihan erityisen kauniin näköinen. Ehkä mua ei kukaan rumaksi ainakaan sanoisi, mutta vaikka olen paljon kehuja saanut niin tiedostan sen, että ei nyt kaikki pidä minua mitenkään erityisen kauniina vaan vaikka ihan vaan seminättinä. Itse pidän itseäni ihan nättinä tai söpönä ja aina menen vähän hämilleni jos joku kertoo pitävänsä minua "uskomattoman kauniina" tai muuta vastaavaa. Nuorempana olin omasta mielestäni jopa ruma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ihmetellyt yhtä pojan kaveria,todella kaunis persoonallisella tavalla,nuori tyttö ja sen isä on kuin pystyyn nostettu sika,vähän kuin jaakko teppo.
Tytön äitiä en ole ikinä nähnyt,kiinnostaisi kyllä nähdä miltä näyttää.
Kauneus on.katsojan silmissä.
Mielestäni en ole kaunis ja huonoa käytöstä saan silti osakseni joiltakin naisilta.
Tervetuloa töihin naisvaltaiseen juorukerhoon...
Vaikka olisit kuinka ystävällinen ja hymyilisit kaikille, voit silti saada luonnevikaisen vihat niskaasi näytitpä nätiltä tai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset oppivat 6-12 vuoden ikäisinä vertaispalautteen pohjalta, ovatko toisten silmissä kauniin vaiko vastenmielisen näköisiä.
Tää 👆🏻.
Periaatteessa tiedän olevani kaunis ja kuulen lähes joka päivä positiivisia kommentteja ulkonäöstäni, mutta itsetunto tällä rumalla ankanpoikasella poljettiin jo peruskoulussa. Tämän peruina puhjennut masennus ja epävarmuus ei varmasti ainakaan ihmistä kaunista...
Miksi jaksetaan ihmetellä kun sodassa kuolee ihmisiä? Ei silloin päde mitkään sopimukset, vaikka kuinka olisi olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No. Nuorempana kauneus on jotenkin erilainen käsite, ainakin itselläni oli. Olin hoikka, vaalea elovenatyttö, kesäisin kevyesti tuskettunut. Hymyilin paljon, olin ystävällinen luonne. Seuraa sain paljon, treffipyyntöjä yms. M u t t a ne pari tyyppiä, joihin itse ihastuin, ei natsannu. Siis: Mitä väliä, vaikka olis tulossa miehiä ovista ja ikkunoista, jos et saa sitä jota itse haluat!!!
Nyt +60, (+20kg) olen suosittu kaveripiirissä, osaan smool tookin, ventovieraidenkin kanssa jutustelen sujuvasti, mulla on pilke silmäkulmassa. Miltei sanoisin, että mulla on karismaa, miltei...
Joku tuolla kirjoittikin, että vanhempana voi olla varma, että sinusta kiinnostutaan Sinun Itsesi takia, ei ulkonäön... näin se just on
Vierailija kirjoitti:
No. Nuorempana kauneus on jotenkin erilainen käsite, ainakin itselläni oli. Olin hoikka, vaalea elovenatyttö, kesäisin kevyesti tuskettunut. Hymyilin paljon, olin ystävällinen luonne. Seuraa sain paljon, treffipyyntöjä yms. M u t t a ne pari tyyppiä, joihin itse ihastuin, ei natsannu. Siis: Mitä väliä, vaikka olis tulossa miehiä ovista ja ikkunoista, jos et saa sitä jota itse haluat!!!
Nyt +60, (+20kg) olen suosittu kaveripiirissä, osaan smool tookin, ventovieraidenkin kanssa jutustelen sujuvasti, mulla on pilke silmäkulmassa. Miltei sanoisin, että mulla on karismaa, miltei...
Joku tuolla kirjoittikin, että vanhempana voi olla varma, että sinusta kiinnostutaan Sinun Itsesi takia, ei ulkonäön... näin se just on
* ruskettunut, (höh)
Minua on sanottu kauniiksi, harvemmin suoraan mutta muilta kuullut että nain on sanottu.
Itse en näe itseäni kauniina. Näen ihan normaalinnäköisen naisen, ja itse pidän itseäni yleisestä kauneusihanteesta poikkeavaksi. Siksi en voi siis kaikkien mielestä olla kaunis.
En ole "Elovena-tyttö" pyöreine naamoineen ja sinisine silmineen ja kultakiharoineen. Ja itse en sellaista pidä kauniina joten tässäkin näkee että mielipidettä on niin monta kuin katsojaakin.
Olen liian tumma, minulla on karakteeriset piirteet, tummat silmät, tyypillistä suomalaista tummempi iho. Me olemme koko pereh ja suku tummia ja tummatukkaisia, ilmeisesti geenit jostain missä tämä ulkonäkö on vallitseva. Isäni tosin vaalea sinisilmä.
En ajattele siis itseäni kauniina mutta pidän itsestäni paljon enkä vaihtaisi kenenkään kanssa.
bdd kirjoitti:
Mä en siis oikeasti yhtään tiedä olenko kaunis vai ruma. Sairastan ruumiinkuvan häiriötä ja minäkuvani on todella hataralla pohjalla.
Mieheni sanoo että olen kaunis koska kukapa aviomies ei. Ystävät sanovat kauniiksi koska kukapa ystävä toista haukkuisi. Aikuisiälläni reilut 30 vähemmän tuttua tai kokonaan vierasta on kehunut kauniiksi, mutta se ei ole muuttanut käsitystäni itsestäni mihinkään suuntaan. Netissä saan vierailta ja tutuilta kehuja kuvistani.
Sen sijaan kaikki ne kerrat kun minua on ignorattu kauniin siskoni tai ystäväni seurassa ja heille flirttailtu (tämä on tapahtunut melkein 10 kertaa) on saanut minut täysin vakuuttuneeksi siitä että olen ruma ja mitäänsanomaton.
Eli olenko siis ruma vai kaunis? Vähän vaikea kysymys. En todellakaan tiedä.
Olet ruma. Ja sen lisäksi myös tyhmä, ellet todellakaan jo tuota tiennyt. Ja toden näköisesti myös lihava.
Kouluikäisenä minua haukuttiin ja hyljeksittiin. Luulin olevani todella ruma. Nuorena naisena sitten omasin todella huonon itsetunnon ja pukeuduin vähän liian paljastavasti, kuten silloin oli muodissa. Keräsin kyllä tanssilattialla miehiä ympärilleni mutta luulin vain näyttäväni helposti lähestyttävältä. Olen kuitenkin ollut nuoruusvuosista asti puolisoni kanssa eikä liehittelyihin kiinnittänyt huomiota.
Nyt 40+ ikäisenä olen huomannut saaneeni ihan uudenlaista karismaa myös ammatillisesti.
Huomaan, että oikeastaan olen aina ollut kaunis- se on vaan jäänyt epävarmuuden taakse piiloon ja nyt kun ryhtini on suora, uskallan hymyillä ja ottaa kontaktia ihmisiin, minuun ihastutaan ja minut huomioidaan ihan eri tavalla.
Voi kun olisin huomannut karismani ja potentiaalini aiemmin, olisin hyödyntänyt sitä anmatillisesti jo vuosia sitten.
Ns. rumuudessa on etunsakin. Ei joudu kateellisten silmätikuksi. Töissä ei joudu ahdistelujen kohteeksi esimiesten tholta ja lennä ulos, jos ei suostu ehdotuksiin. Saa olla rauhassa.
Minulle on monesti sanottu kuinka kaunis olen. Muistan yhdet illanistujaiset, ja siellä yksi nainen katsoi minua pitkään ja sanoi miten sinä oletkin noin kaunis. Se tuli ihan täydestä sydämestä. Ihan häkellyin ja punastuin asiasta.