Mistä te kauniit tiedätte olevanne hyvännäköisiä?

En tiedä yhtään olenko kaunis vai nätti vaiko sysiruma! Ihmiset ovat aina kohdelleet hyvin eri tavoin. On ollut miesystäviä, jotka ovat kehuneet tietysti kauniiksi tai on sanottu, että olen tämän huoneen kaunein nainen jne. Mutta ihan ihmisten kanssa kahdenkeskisissä keskustelutilanteissa huomaan, että muut eivät katso minuun päinkään. Olen miettinyt, että olenkohan sitten kuitenkin jotenkin epämuodostunut kasvoiltani. Peilistä katsottuna näen itseni ihan normaalina, valokuvissa tuntuu välillä että kasvojen oikea ja vasenpuoli ovat eriparia. Tiedostan, että tietynlaisella kevyelläkin meikillä voin korostaa hyviä puolia. Minusta tuntuu, että kasvoni ovat leveät ja muodottomat, mutta kampaajalla usein sanotaan, että kapeille kasvoilleni sopii tietty hiustyyli. En laita enää kuvia mihinkään someen ja kieltäydyn valokuvista aina kun se on kohteliaasti hyväksyttävissä.

Siitä että joudun jatkuvasti kivittämään sinunlaisia rumia jaloista pois. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se opitaan ja tiedostetaan jo hyvin varhain mitkä kortit on saanut geenilotossa. Palautetta saa ympäristöltä ja aina voi vilkaista myös peiliin, ei se oikein voi jäädä pitkässä juoksussa huomaamattakaan. Yleensä huomaa myös teininä vastakkaisen sukupuolen huomiona ym., onko tällainen vielä jollekin ihmiselle epäselvää?

Joo. Huomasin jo lapsena saaneeni mustapekka-kortin. Eli ei toivoakaan. Ja sitä koko elämä.

Malli kommenttia tippuu usein, tinderis hyvän tasoisii mätchei huonol profiilil ja kyllähän sitä omaa naamaa tykkää tiirailla😁

M29

Kyllähän jokainen tietää mikä on hyvännäköinen ja mikä ei. Silmällä näkee. Tietysti rumat ihmiset yrittävät selitellä asiaa monimutkaiseksi, koska sillä tavalla kestää omaa rumuuttaan vähän paremmin.

Meillä suvussa naiset ovat järjestään kauniita. Johtuu kauniista esiäidistä jonka geenit ovat kulkeutuneet nyt jo neljänteen kauniiseen sukupolveen. 

Vierailija kirjoitti:

Miten sen voisi olla tietämättä? Paitsi ehkä epävarmana teininä...

Minulle kerrottiin teininä, että en koskaan saisi tyttöystävää, koska olin niin ruma. Olin myös hyvin ujo, joten ennustus toteutui aika pitkään. Kukaan ei sanonut päinvastaista. Sitten muutin Helsinkiin, ja tytöt/naiset olivatkin minusta kiinnostuneita. Minua sanottiin Richard Geren ja Clint Eastwoodin näköiseksi ja kysyttiin olenko malli. Minulle oli paljon suhteita, ja mitä enemmän niitä oli, sitä kiinnostuneempia naiset olivat. Johtui varmaan siitä, että itsetuntoni ja -varmuuteni parani. Ja toisaalta siitä että naiset haluavat niitä miehiä joita muut naiset haluavat, ja näkevät tilanteen miesten kasvoista. Jotain syvää biologiaa siinä on. 



Mutta, en edelleenkään näe kauneustasoani peilistä, enkä myöskään näe ovatko muut miehet komeita vai eivät. Naisilla tuokin toimii paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen tietää mikä on hyvännäköinen ja mikä ei. Silmällä näkee. Tietysti rumat ihmiset yrittävät selitellä asiaa monimutkaiseksi, koska sillä tavalla kestää omaa rumuuttaan vähän paremmin.

Rumat ihmisethän ne yleensä nimenomaan haluaa levittää tietoisuutta näkymättömästä ihmisryhmästä nimeltä rumat, tuoda esiin halo-efektin ja ulkonäköperusteisen etuoikeuden haittoja sekä puhua omista kokemuksistaan ja vaikeuksistaan rumina ihmisinä. Hyvännäköiset sitten koittavat hiljentää (ja onnistuvat mainiosti) nämä rumat paasaamalla sisäisestä kauneudesta, katsojan silmästä ja huonosta itsetunnosta. Ja tavallaan ymmärrän: Ei kukaan halua olla se ensimmäinen, joka murtaa jään ja alkaa kutsua toisia totuudenmukaisesti rumiksi neutraalissa tilanteessa, koska sellainen touhu luokitellaan niin huonoksi käytökseksi, että kasvothan siinä menisi.

En tiedäkään. Mieheni sanoo että olen kaunis tai kaunein nainen. Mutta kukaan ei koskaan tuijota minua ulkona tai ole pyytänyt treffeille. Mutta sitten äitini on joskus sanonut, että joku mies on jäänyt katsomaan. Itseni mielestä näytän pottunokkaiselta tavikselta,on pienet silmätkin

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen tietää mikä on hyvännäköinen ja mikä ei. Silmällä näkee. Tietysti rumat ihmiset yrittävät selitellä asiaa monimutkaiseksi, koska sillä tavalla kestää omaa rumuuttaan vähän paremmin.

Mieli suojannee mitä jännin keinoin. Kuvittelin itse pitkään olevani kaunis siitäkin huolimatta, että jäin nuorena seinäruusuksi kun kavereita haettiin tanssimaan. Muutama parisuhde kun tuli, niin oli selvää etten ollut se ykkösvalinta, ja minut takuulla olisi heivattu heti jos parempi olisi tullut kuvioihin (tai toisessa itseasiassa kävi juuri näin).

Deittisovelluksia kun pääsi kokeilemaan, niin osumia kyllä tuli, mutta viestejä todella harvakseltaan. Ei ollut sitä "ongelmaa", että ei kerkeäisi kaikkiin vastata.

Kun pyysin yhtä sieltä treffeille ja tämä ghostasi, niin totesin että antaa olla, poistin koko profiilin. Ja nyt hiljalleen alkanut todeta sen tosiasian, että taidan olla kaukana kauniista. 

Sen ehkä tajuaa siitä, että miehet ujostelevat, muuttuvat hihitteleviksi tai esittävät avoimesti parhaita puoliaan. Tätä voi ehkä pitää asian positiivisena puolena.

Negatiivinen on sitten naisten suhtautuminen. Minut jätetään helposti ulkopuolelle, ja on myös naisia, jotka ovat avoimen vihamielisiä heti alusta lähtien. Monella tuntuu olevan tarve jotenkin nolata ja osoittaa, että olen vähintään typerä. Esiintyy sellaista ikävää dissaamista. Jos vaatimattoman näköisellä naisella on jokin uusi vaate, hän saa siitä kehuja. Minun vaatteitani ei kommentoi koskaan kukaan. Kukaan ei sano mitään, vaikka minulla olisi uusi kampaus. Jos minut valitaan johonkin tehtävään, saan myrkyllisiä katseita ja aistin ikävää jupinaa.

Tiedän, että moni väheksyy tätä ja väittää, että tällaista ei oikeasti tapahdu. Valitettavasti tapahtuu. Ja osa naisista on todella ilkeitä, vaikka eivät minua edes tunne.

Meikkaan kevyesti, pukeudun normaalisti, minulla on pitkät vaaleat hiukset, olen pitkä ja hoikka. Pukeudun aika naisellisesti mutta en koskaan paljastavasti. Minulla ei ole mitään ripsipidennyksiä, huulitäytteitä tai rakennekynsiä. Ei ole botoxia tai silikonia missään. Ihan normi naisihminen olen. 

Peilistä.

Niin, eihän sille mitään voi, että on maailman kaunein , se pitää vaan kestäähuoh

Vierailija kirjoitti:

Jotkut naiset päättävät heti kättelyssä olla pitämättä minusta vaikka eivät tunne mitenkään. Tätä tapahtuu suhteellisen usein.

Sama havainto. Lisäksi olen useampaan kertaan kuullut pidemmän kanssakäymisen jälkeen kommentin tyyliä sähän oletkin tosi mukava, mikä on ilmeisesti kohteliaisuudeksi tarkoitettu, mutta tuntuu aika ikävältä. Tykkään näyttää huolitellulta ja vaatteet ovat intohimoni, joten en haluaisi itseäni pienentääkään vaikuttaakseni jotenki helpommin lähestyttävältä. Miesten kanssa tätä ilmiötä ei ole koskaan ollut, päinvastoin, mutta se ei varsinaisesti lämmitä mieltä, sillä liikun ensisijaisesti naisvaltaisissa yhteisöissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut naiset päättävät heti kättelyssä olla pitämättä minusta vaikka eivät tunne mitenkään. Tätä tapahtuu suhteellisen usein.

Sama havainto. Lisäksi olen useampaan kertaan kuullut pidemmän kanssakäymisen jälkeen kommentin tyyliä sähän oletkin tosi mukava, mikä on ilmeisesti kohteliaisuudeksi tarkoitettu, mutta tuntuu aika ikävältä. Tykkään näyttää huolitellulta ja vaatteet ovat intohimoni, joten en haluaisi itseäni pienentääkään vaikuttaakseni jotenki helpommin lähestyttävältä. 

Onko varmaa, että tuo johtuu juurikin kauniista ulkonäöstä, eikä vaikka huomaamattomasta elekielestä, ilmeistä tms?

Olen itse aina huolittelematon enkä mikään kaunotar, mutta ei ilmeisesti kukaan minuakaan pidä kovin helposti lähestyttävänä.