Työtön! Miksi et saa töitä?

Vierailija kirjoitti:

Olen 19-vuotias keväällä valmistunut ylioppilas = mulla ei oo mitään tutkintoa. Kaupanpäällisinä mulla ei oo työkokemusta kun ihan vähän kesätöistä viime vuodelta. Olen tässä viitisen kuukautta lähetellyt työhakemuksia myymälöihin, toimistohommiin ja oikeastaan mihinkä vaan mihin mun "koulutus" riittäis. Yhteen paikkaan oon päässyt työhaastatteluun, mut en siltikään sinne sitten päässyt töihin kun mua vastassa oli 29 muuta ja heillä oli suurimmalla osalla suosittelijoita ja työkokemusta.

Vietän tällä hetkellä siis välivuotta ja mulla on aivan järjettömän tylsää, mun elämässä ei kirjaimellisesti tapahdu mitään. Haluisin ihan älyttömän paljon päästä töihin mut ei kukaan palkkaa mua. Hakijoita on niin paljon että aina siellä on joku joka on mua parempi taustaltaan :/

Lisäänpä tähän vielä että tällä hetkellä teen avoimessa yliopistossa verkkokursseja että sentään jotain tekemistä on, mutta silti käy kyllä aika pitkäksi :(

Olen tässä nähnyt työpaikalla miten moni nuori on saanut töitä ja lopettanut päivän(!!!)-kuukauden jälkeen.

Itse kun olin työttömänä niin sain lähetellä tosi paljon hakemuksia ja mitään ei löytynyt, en päässyt edes puhelinmyyjäksi tai vuokrafirmoihin ennenkun lopultakin työllistyin paikkaan jossa olen nyt. Koska tiedän miten vaikeaa voi olla työn hakeminen tai oikeastaan työn saaminen, niin ihmetyttää se kun toiset, usein nuoret, saa ilmeisesti aika helposti töitä niin ne lopettaa heti kun työ ei olekaan niin helppoa kun luuli tai sitten vaan lusmuillaan töissä. (Osa nuorista on tosi ahkeria, että en tarkoita kaikkia nuoria)

Mut mitä vanhempia ihmisiä on palkattu niin sitä ahkerampia ne on kun ilmeisesti muillakin joilla on jo ikää ja työkokemustakin, on omakohtaista kokemusta siitä kuinka vaikeaa voi olla työllistyä.

Itse elelin aika monta vuotta työttömänä, en edes halunnut töihin.

Noin vuosi sitten päätin lopettaa lusmuilun ja aloitin työnhaun. Lähettelin hakemuksia avoimiin paikkoihin, ei tulosta (ei kyllä yllättänyt).

Jouduin työnhakukurssille ja sielä sitten piti lähetellä avoimia hakemuksia eri firmoihin.

Viikon sisällä tuli 4 haastattelukutsua ja lopuksi kahteen firmaan olisin työllistynyt, no valitsin näistä sen paremman vaihtoehdon.

Ala on sellainen johon ei välttämättä tarvitse koulutusta, mutta on eduksi. Itse olen kyseiseen ammattiin valmistunut yli 10 vuotta sitten, joten tutkintoni on jo käytännössä vanhentunut.

Nämä firmat eivät yleensä laita paikkoja avoimeen hakuun, joten kannattaa lähetellä niitä avoimia hakemuksia.

Vaikeita voi olla yli 50-vuotiaat jotka on tehneet 20 vuotta samaa työtä, niiden mielestä tosiaan mitään ei saisi muuttaa eikä tehdä eri tavalla. Välillä kysytään että haluaisitko tehdä jotain muuta, meillä olisi uutta tarjolla, no ei. Ei ei ei ei. Ei.

Sitten 5 vuoden kyselyn jälkeen kun sanotaan että sori, tuota sun hommaa ei enää tartte tehdä ollenkaan, kenenkään, näkemiin ja hyvää jatkoa! - niin järkyttyyhän ne, eikä mikään ollut ainakaan omaa syytä?

Meiltäkin juuri pari tällaista laitettiin pois, yksi tosin ei järkyttynyt kun oli itsekin jo sitä mieltä että työura on tehty (yli 60 v)

Eli siis, me 50-vuotiaat jotka ollaan töissä, koitetaan muistaa että meidänkin täytyy ymmärtää että maailma muuttuu, ja vieläkin jaksaa oppia uutta ja aktiiviseti hakeutua uusiin tehtäviin. Meillä on kuitenkin kokemusta, jos osataan sitä käyttää, ja kuunnellaan myös mitä nuoremmat kertoo siitä kuinka nykyään pitäisi toimia, ja mitä pitäisi osata.

Sitten toisaalta varmaan vaikeita voi olla nuoret jotka on laiskoja ja/tai on liian suuret luulot itsestään. Jos on ahkera, innokas ja osaamaton, sekin on huono, sutta tulee paljon. Siis nuorille, kannattaa myös kuunnella mitä vanhemmat kertoo siitä mitä ennen on jo yritetty, ja miksei se ehkä ole onnistunut, eikä onnistu nytkään.

Kai sitä jokaisen pitäisi tuntea omat hyvät ja huonot puolensa, että tietäisi missä työssä (ja rekrytoinnissa) pärjää ja missä ei. Jos on vaikkapa fiksu mutta laiska, pärjää erilaisissa hommissa kuin tyhmä mutta ahkera. Molemmat voi silti pärjätä tosi hyvinkin! Kun kaikki me ei olla sekä fiksuja että ahkeria.

Sitten jos joku olisi tyhmä JA laiska, onkin heikot tsaanssit...?

Olen alalla, jolla on eniten työttömiä. Kanssahakijoita on satoja ja on vaikea päästä edes haastatteluun.

Mirja kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Miksi suomessa ei saa töitä? No siksi kun kaikki tilastokikkailut puretaan, tässä maassa on 600000 työtöntä, eikä työpaikkoja ole kuin muutamalle harvalle! Niistä jaossa olevistakin työpaikoista vain aniharvat ovat sellaisia joihin kannattaa vakavasti edes hakea. Puhelinmyynti ja 0 sopimukset, eivät ole oikeita työpaikkoja!

Oletko ajatellut, että ehkä esimerkiksi tuota puhelinmyyntiä tekemällä voisi ovet aueta jonnekin muualle? Myyntiosaamista tarvitaan ja arvostetaan aika monessa paikassa. Toki miksi tehdä mitään jos voi vain valittaa. Siinäpä ihmettelet sitten kotona miksi ei ole töitä.

Puhelinmyyntiä ei arvosta kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Rekytoijan näkökulma:

-Ikä on oikeasti rasite. 40 on hilkulla, 50 heikko, ja 55 mahdoton.

-Työtön on lähtökohtaisesti heikommassa asemassa haussa

-Ns, aukoton työhistoria on valtava etu. Työttömällä ei monesti ole haasteellisiin tehtäviin mitään asiaa. Ei kannata edes hakea.

-Kun haet helppoa työtä, älä paljasta pitkiä opintoja tai hienoja tutkintoja

-Tehkää työttömyyden syy selväksi, mutta älkää syyttäkö siitä ketään. Keksikää hyviä syitä.

-Peitä hyvin se, että haet joitain paikkoja vaan hakemisen ilosta, koska mikö tahansa työ kelpaisi väliaikaisesti

-Suostukaa mihin vaan paskaduuniin, vaikka ilmaiseen. Älkää jättäkö cv:seen reikiä. Liiotelkaa paskaduunienkin työnkuvia. Olkaa röyhkeitä. Muuten töitä ei heru,

Rehellisesti: Työttömyys kannattaa peittää, kun töitä hakee. Vaikka valehtelemalla.

Valitan, mutta tämä kaikki on totta. En siitä itsekään pidä.

Kyllä olis kipeästi osunut totuuden liioittelu tai suoranainen valehtelu työtehtävistä omaan nilkkaan, myös työttömyyden syyn kaunistelu olisi kostautunut, koska ne jutut olisi tulleet selville heti ja epäluotettavaa henkilöä ei varmastikaan palkata.

Minä olen onnellinen, pääsin kahden vuoden työttömyyden (ja pilipalikurssien) jälkeen oikeisiin, oman alan töihin! Ja ketään en haluaisi morkata, mutta näyttää olevan, että nuorilla ei oikein ole työmoraalia; myöhästelevät jatkuvasti, yksi on saikulla puolet työajasta (mm. selkäkipuja, flunssaa, migreeniä, vapaa-ajalla tapahtuneita pieniä tapaturmia), kahvi- ja lounastauot venyvät ylipitkiksi jne. Sitten on pienten lasten äitejä, joilla hirveästi poissaoloja lasten sairasteluiden takia. Me vanhemmat sitten sinnitellään ja tehdään kaikkien työt, koska sijaisia ei palkata. Joskus myös mietin, että mitä näille nuorille on koulussa opetettu, kun ammattitaito on niin heikko? Tietotekniset taidot ovat erinomaiset, mutta varsinainen alan osaaminen on useimmilla korkeintaan tyydyttävällä tasolla, monilla ei  edes välttävä. Ihmettelen, miten ovat voineet valmistua, kun nykyään on näytötkin?

Ja sitten nämä nuoret työajastakin puolet puhelimella, onko heillä puhelin kasvanut kiinni käteen? Itse en ole uskaltautunut mitään sanomaan, mutta työkaveri sanoi, kun hänen pariltaan jää työt tekemättä. Nuorempi syytti työpaikkakiusaamisesta ja kävi kantelemassa pomolle! No, toki tiedän, etteivät kaikki nuoret ole tuollaisia, vaikka täällä melkein kaikki onkin. Maanantaina, kun pitäisi olla levännyt viikonlopun, että jaksaa töissä painaa, nämä nuoret ovat kuin nukkuneen rukous, hyvä että hereillä pysyvät. Miettisin kyllä rekrytoijana kaksi kertaa millaisen työntekijän palkkaan. Anteeksi kaikki te ahkerat nuoret, ei ole teidän vikanne, että (ikävä kyllä) nuorissa on aika paljon nykyään tällaisia. 

Omalla alalla on hakijoita 30000 paikkaa kohti, niin en ole koskaan päässyt edes haastatteluun. Olen hakenut myös "hanttihommiin" jotka on yleensä kaikki asiakaspalvelua, haastatteluihin olen päässyt, mutta en saanut työpaikkaa. Luultavasti siksi, koska olen sosiaalisesti kömpelö introvertti ja siks en sovellu aspaan. Oon nyt ollu valmistumisen jälkeen 4v työtön. Masennus on. 

Vierailija kirjoitti:

Omalla alalla on hakijoita 30000 paikkaa kohti, niin en ole koskaan päässyt edes haastatteluun. Olen hakenut myös "hanttihommiin" jotka on yleensä kaikki asiakaspalvelua, haastatteluihin olen päässyt, mutta en saanut työpaikkaa. Luultavasti siksi, koska olen sosiaalisesti kömpelö introvertti ja siks en sovellu aspaan. Oon nyt ollu valmistumisen jälkeen 4v työtön. Masennus on. 

Miksi et hae muita "hanttihommia" kun aspa jos se ei sinulle sovi?

En itsekään välttämättä haluaisi aspan hommia ja onneksi löysinkin työn jossa ei ole mikään pakko puhua mitään muuta kun muutama sana päivässä työkavereiden kanssa työasioista.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen onnellinen, pääsin kahden vuoden työttömyyden (ja pilipalikurssien) jälkeen oikeisiin, oman alan töihin! Ja ketään en haluaisi morkata, mutta näyttää olevan, että nuorilla ei oikein ole työmoraalia; myöhästelevät jatkuvasti, yksi on saikulla puolet työajasta (mm. selkäkipuja, flunssaa, migreeniä, vapaa-ajalla tapahtuneita pieniä tapaturmia), kahvi- ja lounastauot venyvät ylipitkiksi jne. Sitten on pienten lasten äitejä, joilla hirveästi poissaoloja lasten sairasteluiden takia. Me vanhemmat sitten sinnitellään ja tehdään kaikkien työt, koska sijaisia ei palkata. Joskus myös mietin, että mitä näille nuorille on koulussa opetettu, kun ammattitaito on niin heikko? Tietotekniset taidot ovat erinomaiset, mutta varsinainen alan osaaminen on useimmilla korkeintaan tyydyttävällä tasolla, monilla ei  edes välttävä. Ihmettelen, miten ovat voineet valmistua, kun nykyään on näytötkin?

Ja sitten nämä nuoret työajastakin puolet puhelimella, onko heillä puhelin kasvanut kiinni käteen? Itse en ole uskaltautunut mitään sanomaan, mutta työkaveri sanoi, kun hänen pariltaan jää työt tekemättä. Nuorempi syytti työpaikkakiusaamisesta ja kävi kantelemassa pomolle! No, toki tiedän, etteivät kaikki nuoret ole tuollaisia, vaikka täällä melkein kaikki onkin. Maanantaina, kun pitäisi olla levännyt viikonlopun, että jaksaa töissä painaa, nämä nuoret ovat kuin nukkuneen rukous, hyvä että hereillä pysyvät. Miettisin kyllä rekrytoijana kaksi kertaa millaisen työntekijän palkkaan. Anteeksi kaikki te ahkerat nuoret, ei ole teidän vikanne, että (ikävä kyllä) nuorissa on aika paljon nykyään tällaisia. 

Saman ilmiön olen huomannut monissa nuorissa, ei kaikissa kun niitä ahkeriakin on.

Itse pääsisin sairaslomalle vaikka heti ja voisin sillä välttyä työssäkäynniltä, mutta niin kauan kun pystyn työni hyvin hoitamaan, niin ei ole mitään mielenkiintoa jäädä kotiin.

Toivon vaan että töitä riittää, kun nykyään se ei ole niin varmaa. Työttömänä olen ollut ihan riittävästi, kun se työpaikan löytyminen ei niin helppoa ole.

Vierailija kirjoitti:

Yhtälö liian vanha ja kokematon ei houkuta työnantajia. Erinäiset harjoittelupaikat ja kesätyöt ym. taas varataan alle 30-vuotiaille eli niidenkään kautta ei saa kokemusta. 

Ja lisäyksenä tähän: ärsyttää suunnattomasti, että jos työkkäriltä (tai täälläpäin asiakkuus kunnan työllisyyspalveluissa) koittaa vähän saada todellista vauhdittamista ja topakoitumista tilanteeseensa, niin rakenteellista työttömyyttä, ikäongelmaa ym. ei suostuta näkemään. Keskitytään jauhamaan vain jostain CV:n hionnoista ym. makrotason ongelmista. Kun ei se vaan ole siitä kiinni, jos ei ole. Olen kysynyt usein työnantajilta, millainen henkilö palkittiin, jotta näkisin näin omia puutteitani, niin kyllä vastauksista on käynyt ilmi, että työntekijän valinta ei ole kuitenkaan mikään kirjoituskilpailu.

Palkittiin :D No sitäkin, mutta siis palkattiin.

En ole päässyt hakemiini töihin. Hakemani työt on olleet semmoista toimistohommaa tai oman alan (maisteri) hommia.

60 mittarissa on liikaa työnantajille; ihan millä vaan alalla.

Yksinkertainen vastaus: töitä ei yksinkertaisesti ole! Jokainen voi avata TE-keskuksen sivut eli www.mol.fi, ja todeta, että avoimia paikkoja on tänään 12.10.2017 vajaat 18 000 ympäri maata. Työttömien määrä vastaavasti on n. 300 000 laskentatavasta riippuen. Vaikka avoimia paikkoja olisi tarjolla 200 000 ja kaikki avoimet paikat täytettäisiin huomenna klo 12, niin silti jäisi rapiat 100 000 ilman työtä.

Työttömyyden paljastaminen pudottaa usein haastatteluun pääsemisen. Asia pitäisi kiertää jotenkin näppärästi. Usein koulutettuna olet ylikoulutettu ja sen takia rankataan pois. Tai sitten olet väärää sukupuolta tai kuulut väärään poliittiseen puolueeseen tms. Suurin osa haastatteluista järjestetään myös vain muodon vuoksi tai lainsäätäjän byrokratian vuoksi: oikeasti paikka on jo täytetty tiskin alta talon sisältä, mutta on pakko haastatella muutama kaveri ulkopuolelta, ettei homma haise niin pahasti.

Faktaa on myös se, että kun olet töissä, niin uuden työn saa sata kertaa helpommin kuin työttömänä. Sama parisuhteissa: uuden kumppanin löytäminen käy helposti, kun olet varattu. Vastaavasti sinkulle uuden kaverin löytäminen on erittäin vaikeaa ellei mahdotonta. Ihmeellistä on elämä!

Työttömyyden syyt ovat monimutkaisia eivätkä todellakaan yksiselitteisiä. Uskon, että vain todella harva on työtön siksi, että se olisi ”kivaa” tai että rahalliset tuet rohkaisevat työttömänä olemiseen ja työttömyyden tahalliseen pitkittämiseen. Jos työttömänä on kerta niin mukavaa ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista, niin tervetuloa kokeilemaan. Ottakaa lopputili vakityöstänne ja aloittakaa työttömyys, jos joku työssäkäyvä kehtaa tulla valittamaan, että ”mitäs oot työtön ja tollanen yhteiskunnan varoilla elävä pummi, töihin siitä!”. Näitä naljailuja toisinaan kuulee, jos kertoo, että on työtön ja ollut itseasiassa jo pitkään ja menee lipsauttamaan, että pärjää tästä huolimatta ihan jees. Yleensä naljailijat ovat henkilöitä, jotka eivät koskaan ole olleet työttömänä; toisin sanoen heillä ei ole mitään omakohtaista kokemusta työttömyydestä.

Työttömyys johtuu harvoin työttömästä itsestään tai hänen asenteistaan työntekoa kohtaan. Ymmärrän täysin, ettei esim. korkeakoulutettu henkilö helposti lähde siivoustyöhön tai vaikkapa varastotyöhön, josta maksetaan kympin verran tunnilta. Tällainen työ ei koulutettua ihmistä motivoi rahallisesti, ei tarjoa haastetta eikä myöskään kannusta pysymään työssä yhtään pidempään kuin on pakko. Myös uudelleenkouluttautuminen on erikoinen vaihtoehto jo yhden tai useamman alan ammattilaiselle.

Lyhyellä matikalla voi myös laskea, että esimerkiksi yli 10 vuoden työhistorian kartuttama ansiosidonnainen on rahallisesti merkittävästi korkeampi kuin monesta hanttihommasta maksettava palkka täysillä työtunneilla.

Miksi mennä töihin, josta rahallinen korvaus on satasen-pari HUONOMPI kuin ansiopäiväraha? Erittäin harva tekee työtä vain työn tai oman tekemisen ilosta! Mielestäni työnteolla pitää olla jonkinlainen rahallinen arvo työntekijälle. Itse en valitettavasti myy ammattitaitoani, työpanostani, aikaresurssiani, saati osaamistani ilmaiseksi millekään organisaatiolle tai työnantajalle. Sekin on vähän niin ja näin, mikäli palkkataso on vaikkapa bruttona 2000€/kk ja työmatkoihin menee satasen verran kuukaudessa.

Verojen ja muiden tyypillisten vähennysten jälkeen käteen jäävä osuus tuosta palkasta ei ole järin paljon suurempi kuin ansiopäiväraha yhdistettynä asumistukeen sekä 300€/kk suojaosaan. 300€ saa siis työtön tienata kuukaudessa ilman että tämä tulo vähentää ansiorahaa. Vastaavasti työssä olevana bruttopalkan ollessa 1800-1900€ tienoilla kuukausitasolla, yksinasuva menettää asumistuen automaattisesti.

Melko lailla pirullinen systeemi tämä – ymmärrän täysin, että moni on ns. kannustinloukussa. Huonopalkkaisen työn vastaanottaminen ei yksinkertaisesti mitenkään kannata rahallisesti, mikäli saa ansiopäivärahaa ja on vielä osa-aikatöissä, josta tienaa n. 300€/kk.

Siksi on paljon työttömiä, että myös jonkun on Suomessa tehtävä palvelutöitä. Siivousta, ravintola-alaa, kuljetusta ja myös myyntiä. Meidän koulutusjärjestelmä kouluttaa ihmisiä kaikenlaisiin kivoihin ammatteihin, mutta sitten työelämä ja tarve ei kohtaa. En ymmärrä miksi esim. siivousta halvennetaan. Siitä eläkkeelle nyt jäävät valtion palveluksessa olevat ovat erilaisten vakuutusturvien parissa ja siivoojan eläke paikkakunnittain, jos on tehnyt töitä esim. 66 vuotiaaksi saakka on lähes 2000e kuussa. Se on ihan hyvä, kun on talot ja autot maksettu. Hyvä fyysinen kunto ja aikaa lukea. Siksi on työttömiä, kun ei osata palvella.

Varmaan siksi, etten ole hakenut töitä. Työttömänä olen ollut huhtikuusta asti, ja hain silloin alkuun muutamaa työpaikkaa. Sitten päätin pitää kesälomaa ja jättää hakemiset kesän loppuun saakka. "Kesä" on nyt tainnut hieman minun osaltani venyä. :)

Parempi kysymys olisi: Miksi menisin töihin?