Työtön! Miksi et saa töitä?

Anteeksi, mutta miksi ihmiset pistävät täällä alanuolia kommentteihin, jotka ovat silkkaa asiaa? :-o

Ei tarpeeksi kokemusta, ei tarpeeksi verkostoa, liikaa ikää suhteessa työkokemuksen määrään, liikaa koulutusta... Eli suomeksi sanottuna opiskelin haluamani tutkinnon aikuisiällä ja se tuntui laittavan kaikki ovet kiinni niin uudelta kuin vanhalta alalta. Eikä pitkiä opintoja saa piilotettua, koska sitten cv:ssä olisi entistäkin pitempi aukko ja opintojen aikaiset harjoittelujaksot yksinään paljastaisivat jo, että olen opiskellut ihan eri alaa.

No, pääsyy taitaa kuitenkin olla, että hakijoita on liikaa verrattuna avoimiin paikkoihin. Jos ei ole paras, niin sitten on turha olla ollenkaan. Ja eihän siinä ole mitään järkeä, suurin osa ihmisistä on keskivertotaviksia - eikö heilläkin pitäisi olla oikeus tehdä töitä?

Vierailija kirjoitti:

nro 6,miten työhistorian aukkoja voi oikeasti peittää? Jos ei ole työtodistusta olemattomasta työstä - värentäjäksikö sitä pitäisi alkaa? vai eikö niitä työtodistuksia muka koskaan pyydetä?

Kuinka paha rikos olisi väärentää työtodistys?

Mirja kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Miksi suomessa ei saa töitä? No siksi kun kaikki tilastokikkailut puretaan, tässä maassa on 600000 työtöntä, eikä työpaikkoja ole kuin muutamalle harvalle! Niistä jaossa olevistakin työpaikoista vain aniharvat ovat sellaisia joihin kannattaa vakavasti edes hakea. Puhelinmyynti ja 0 sopimukset, eivät ole oikeita työpaikkoja!

Oletko ajatellut, että ehkä esimerkiksi tuota puhelinmyyntiä tekemällä voisi ovet aueta jonnekin muualle? Myyntiosaamista tarvitaan ja arvostetaan aika monessa paikassa. Toki miksi tehdä mitään jos voi vain valittaa. Siinäpä ihmettelet sitten kotona miksi ei ole töitä.

Mene itse tekemään puhelinmyyntiä ja päivästä et saa edes bussilippua tienattua! Tule sen jälkeen tänne neuvomaan.

Pääsin lähes 10v kotona lasten kanssa oltuani rekrykoulutuksen kautta mainos/digitoimistoon. Oli sen muutaman kk ilmaistyön arvoista, luulin että kaupan kassa on poissa laskuista ja lehtien myynti ainoa mihin kelpaan.

En saa työtä, koska en niitä niin kovasti haluamiaan. Saan 1500€/kk käteen työmarkkinatukea ja aamulla nukun pitkään ja muutenkin elämäni on täysin stressitöntä. Ukko käy töissä 4000€/kk palkalla, mutta eihän siitä jää käteen kun 2500€. Lisäks heräilee keskellä yötä stressin tuomiin painajaisiin ja päivisin on hermot työn takia ihan riekaleina.

Liikaa lapsia, liian paljon kotona. Äiti, jolla on 4 lasta ja valmistumisesta 10 vuotta, ei ole minkään arvoinen.

Valmistumisen jälkeen pääsin töihin, ensimmäisen lapsen jälkeen tulin töihin takaisin nopeasti, samoin toisen. Kolmannen ja neljännen olin kotona, 3,5 v, sinä aikana työpaikka myytiin ja vanhat saivat hakea uutta paikkaa.

Minulle ei löytynyt mitään, olisi pitänyt aloittaa heti, kun nuorin oli 2 kk. Kysyin voivatko odottaa 4 kk, ei voinut ja kun ns tulin takaisin töihin, sain 6 kk liksan ja voivottelut.

Joku lakireikä oli löydetty, koska liitossa asia oli tutkittu.

4 lasta, 3 alle 10 v ja mies tekee paljon reissutyötä, tukijoukot tasan 0, en ole hyvä markkinoilla. Mieheni oli siis entinen työkaveri ja sai yt neuvotteluissa lähteä ja ainoa mitä sai, oli myyntimiehen homma.

Ainoa mihin olen päässyt on lähikaupan sairaslomapäivien päivystäjä.

Mutta koska voin tehdä niitä vain viikonloppuisin, ei hirveesti tule. Ainakin pari v tätä vaan pitää tehdä, kunnes nuorin menee kouluun ja sitten toivoa vanhemmat lapset voivat myös auttaa. Kauppa kuuluu toiseen näistä isoista ja talon sisällä on aina jotain toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Ikä 43 vuotta, it-alan koulutus ja työkokemus. Ei mitään toivoa töistä. Ottavat junioreita vaan.

Mutta joo, aion hakea myös muita kuin it-alan töitä, ihan siivouksesta ja Alepan kassasta alkaen. Toivon että edes niitä hommia löytyy, kun kuitenkin eläkeikään olisi vielä parikymmentä vuotta.

Sama ala ja suurinpiirtein samassa iässä tuli oltua työttömänä melkein 4 vuotta. Opiskelin yliopistossa työvoimakoulutuksen kautta, kun silloin sai jatkettua ansiosidonnaista aikaa olemalla ko. koulutuksessa. Sen jälkeen puoli vuotta työllistettynä valtion virastossa, ja sen jälkeen löytyi töitä. 

Alussa tuntui kyllä epätoivoiselta, kun hakijoita oli paljon jokaiseen paikkaan, ja vastavalmistuneet näyttivät suostuvan töihin puoli-ilmaiseksi. 

Sitten tuli ilmoitus paikasta, johon vaadittiin sitä sun tätä. Laitoin vähän leikilläni hakemuksen vetämään melko reippaan palkkatoivomuksen kanssa. Haastatteluun menin myös aika rennolla asenteella, ja tulin valituksi. Hakijoita ei vissiin ollut kovin paljoa, jotenkin se ilmoituksen sävy taisi säikäyttää muut hakijat pois. Paras työpaikka, jossa olen ollut.

Eli joskus voi sattua, että johonkin paikkaan ei olekaan paljoa hakijoita, ja saatat kohta löytää itsesi hyväpalkkaisesta hommasta..

Ei kiinnosta kun perinnöllä ja kelarahalla elelee aika mukavasti. Nytkin lomalla auringossa :)

Oon ollut 21v it-alalla töissä. Voi olla että 2019 firma kaatuu ja joudun ulos. Mulla on lapset maailmalla ja oon sinkku eli en kyllä jää kissojen kanssa himaan.

Asun pk-seudulla ja menen sittarin kassalle tai mäkkäriin jos en löydä parempaa.

Nuorena jäi opiskelut (TKK) kesken ja sen aikainen työkokemus koostuu sellaisista töistä, mitä voi tehdä ilman koulutusta. Pisin työkokemus on elektroniikkateollisuudesta ja sieltä jäin äitiyslomallekin. Ihan suunnitellusti olin kotona lapsen kansa 5 vuotta ja sen jälkeen en saanut kuin pätkätöitä. Kävin vuoden kestävän työvoimakoulutuksen, jossa suoritettiin 3/5 automaatioasentajan tutkinnosta. En päässyt niihinkään hommiin, vaikka kovasti olisi kiinnostanut. 

Kotiäitivuosina olin kiinnostunut raha-asioista ja kun ensimmäistä kertaa oli alkamassa tradenomikoulutus Finanssi- ja talousasiantuntijan koulutusohjelmassa, luin koulutusohjelman sisältöä ihan haltioissani, se oli vähän niin kuin unelmien koulutus ja lähdin opiskelemaan ihan innoissani, vaikka se tarkoitti suurta lovea tuloihin. Ensimmäiset 1,5 vuotta sain opintotukea 300€/kk ja sen jälkeen opiskelin kolme vuotta ilman tukia. Se oli taloudellisesti iso ponnistus koko perheeltä, ne oli tiukkoja aikoja. Mutta sen pystyi kestämään, kun toiveissa häämötti valmistuminen ja työllistyminen. 

En päässyt opintojen aikana kesätöihin yrityksistä huolimatta. Enkä ymmärtänyt silloin, että Suomessa on työkokemus kaikki kaikessa. Sitten kun valmistuin, olin 42-vuotias finanssitradenomi käytännössä ilman oman alan työkokemusta. Useimmat opiskelukaverit pääsivät viimeistään toisen vuoden jälkeen kesätöihin, joissa jatkoivat osa-aikaisina opintojen ohessa ja heillä oli valmistuessaan työpaikka valmiina. Minä olin työmarkkinoista niin pihalla, etten tajunnut hätääntyä ja yrittää päästä opintojen aikana töihin vaikka väkisin. Kuvittelin, että kun opiskelen kunnolla, niin hyvillä papereilla pääsen töihin. 

Tuosta valmistumisesta on pian 5 vuotta ja tänä aikana olen ollut 6kk palkkatukityössä ja 4kk osa-aikaisessa työssä. Eikä nekään omalta alalta, vaan simppeliä toimistotyötä. Tämän kokemuksen myötä olen kyllä tolkuttanut omalle lapselleni, miten tärkeää on saada työkokemusta jo opintojen aikana.

Olen jotenkin jumissa tämän oman tilanteeni kanssa, en ihan hahmota mihin suuntaan minun pitäisi edes pyrkiä. Minulla ei ole sellaista työkokemusta kuin muilla saman ikäisillä ja minun on vähän vaikea hahmottaa miksi työnantaja haluaisi 47-vuotiaan aloittelijan, jonka opinnoista on jo 5 vuotta ja joka ei ole osannut työttömyysaikana pontevasti pitää ammattitaitoaan yllä. Tunnistan kyllä omat vahvuuteni, mutta työpaikkailmoitusten vaatimukset tuntuvat kovin ylimitoitetuilta. Ja jos onnistunkin löytämään tehtävän johon saattaisin kelvata, niin en osaa oikealla tavalla myydä osaamistani että pääsisin edes haastatteluun. Jonkun urakonsultin puoleen tässä pitäisi varmaan kääntyä, että onko mitään tehtävissä vai odottelenko 20 vuotta että pääsen eläkkeelle ja seuraavat 20 vuotta että pääsen hautaan.

- Liian vähän työkokemusta (vastavalmistunut)

- koulutus/tutkinto työnantajille vähän tuntematon, hakevat yleensä eri koulutuksella olevia

- monet paikat vaikuttaa olevan valmiiksi pedattuja

-ehkä ikä? Olen nainen, mut en ees aio perhettä hankkia..

-pieni paikkakunta, suhteilla menee monet

Jne.. Mut oon silti välillä löytänyt oman alan töitä. Muille aloille vaikea päästä kun niihin otetaan mielummin sellainen jolla koulutus

Huoh.. tähän mennessä pisin aika työttömänä mut en luovuta! Ja ei sen tartte olla just sitä omaa koulutusta vastaavaa eikä palkan huima.

Ikää 40v. Ei koulutusta, ei virallista työkokemusta. Ulosotto päällä. Ei tarvii, oikeista töistä haaveillakaan. Toisaalta en ole ikinä yhtään laskua tai muuta maksanu. Kuntouttavasta duunista tienaan 650e käteen, enkä maksa mistään mitään. Ruuat haen ruokajakelusta.

TTA kirjoitti:

Yksinkertainen vastaus: töitä ei yksinkertaisesti ole! Jokainen voi avata TE-keskuksen sivut eli www.mol.fi, ja todeta, että avoimia paikkoja on tänään 12.10.2017 vajaat 18 000 ympäri maata. Työttömien määrä vastaavasti on n. 300 000 laskentatavasta riippuen. Vaikka avoimia paikkoja olisi tarjolla 200 000 ja kaikki avoimet paikat täytettäisiin huomenna klo 12, niin silti jäisi rapiat 100 000 ilman työtä.

Työttömyyden paljastaminen pudottaa usein haastatteluun pääsemisen. Asia pitäisi kiertää jotenkin näppärästi. Usein koulutettuna olet ylikoulutettu ja sen takia rankataan pois. Tai sitten olet väärää sukupuolta tai kuulut väärään poliittiseen puolueeseen tms. Suurin osa haastatteluista järjestetään myös vain muodon vuoksi tai lainsäätäjän byrokratian vuoksi: oikeasti paikka on jo täytetty tiskin alta talon sisältä, mutta on pakko haastatella muutama kaveri ulkopuolelta, ettei homma haise niin pahasti.

Faktaa on myös se, että kun olet töissä, niin uuden työn saa sata kertaa helpommin kuin työttömänä. Sama parisuhteissa: uuden kumppanin löytäminen käy helposti, kun olet varattu. Vastaavasti sinkulle uuden kaverin löytäminen on erittäin vaikeaa ellei mahdotonta. Ihmeellistä on elämä!

Työttömyyden syyt ovat monimutkaisia eivätkä todellakaan yksiselitteisiä. Uskon, että vain todella harva on työtön siksi, että se olisi ”kivaa” tai että rahalliset tuet rohkaisevat työttömänä olemiseen ja työttömyyden tahalliseen pitkittämiseen. Jos työttömänä on kerta niin mukavaa ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista, niin tervetuloa kokeilemaan. Ottakaa lopputili vakityöstänne ja aloittakaa työttömyys, jos joku työssäkäyvä kehtaa tulla valittamaan, että ”mitäs oot työtön ja tollanen yhteiskunnan varoilla elävä pummi, töihin siitä!”. Näitä naljailuja toisinaan kuulee, jos kertoo, että on työtön ja ollut itseasiassa jo pitkään ja menee lipsauttamaan, että pärjää tästä huolimatta ihan jees. Yleensä naljailijat ovat henkilöitä, jotka eivät koskaan ole olleet työttömänä; toisin sanoen heillä ei ole mitään omakohtaista kokemusta työttömyydestä.

Muistathan, että mollissa on ne työpaikat, mitkä sinne ilmoitetaan. Ei suinkaan tämän maan kaikki avoimet työpaikat.

Todella moni ihminen ei osaa lukea työhaastattelutilannetta ollenkaan. Istua pönötetään siinä haastateltavana ja annetaan tasapaksulla äänellä valmiiksiopiskeltuja vastauksia ja sitten kun tulee joku kysymys, johon ei ole osattu varautua, niin jäädytään ja jäädään tilanteessa pohtimaan asiaa hmm..joo...ootas...eiku...

Pahimmat ovat (yllätys yllätys) usein juurikin näitä työttömiä.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta miksi ihmiset pistävät täällä alanuolia kommentteihin, jotka ovat silkkaa asiaa? :-o

Varmaan sen takia että kirjoitit ettei kantsi lähtee 10€/tunti töihin kun ansiosidonnaisella saa enemmän. Aika monella alalla tuo n 10€ on vaan tes:n mukainen tuntipalkka.

Aika hyvin sait dissattua aika älyttömän monta alaa joilla ihmiset elättää itsensä ja maksaa laskunsa.

Lazylady in paradise. kirjoitti:

En saa työtä, koska en niitä niin kovasti haluamiaan. Saan 1500€/kk käteen työmarkkinatukea ja aamulla nukun pitkään ja muutenkin elämäni on täysin stressitöntä. Ukko käy töissä 4000€/kk palkalla, mutta eihän siitä jää käteen kun 2500€. Lisäks heräilee keskellä yötä stressin tuomiin painajaisiin ja päivisin on hermot työn takia ihan riekaleina.

Työmarkkinatuki on suunnilleen 500€/kk.

Se perus selitys: ei voida ottaa töihin kun ei ole 1 vuosi tai yli työkokemusta. Ei sitten.

Vierailija kirjoitti:

Oon ollut 21v it-alalla töissä. Voi olla että 2019 firma kaatuu ja joudun ulos. Mulla on lapset maailmalla ja oon sinkku eli en kyllä jää kissojen kanssa himaan.

Asun pk-seudulla ja menen sittarin kassalle tai mäkkäriin jos en löydä parempaa.

Ei sinne kassalle ja Mäkkiinkään noin vain pääse. Niissäkin hommissa työnantaja valitsee kymmenistä tai useammista hakijoista ja joku opiskelija, jolla on jo vähän työkokemusta kassalta tai Mäkistä on työnantajan silmissä paljon houkuttelevampi kuin joku viittäkymppiä lähentelevä rouvashenkilö, joka on ollut viimeiset 21 vuotta it-alalla. Kas kun näissäkin hommissa, jotka ovat sinun silmissäsi ihan hanttihommia, on se oma ammattitaito joka tulee kokemuksen kautta. Et välttämättä ole ollenkaan pätevä noihin hommiin, tai ainakaan niin pätevä kuin ne muut hakijat.

TTA kirjoitti:

Työttömyys johtuu harvoin työttömästä itsestään tai hänen asenteistaan työntekoa kohtaan. Ymmärrän täysin, ettei esim. korkeakoulutettu henkilö helposti lähde siivoustyöhön tai vaikkapa varastotyöhön, josta maksetaan kympin verran tunnilta. Tällainen työ ei koulutettua ihmistä motivoi rahallisesti, ei tarjoa haastetta eikä myöskään kannusta pysymään työssä yhtään pidempään kuin on pakko. Myös uudelleenkouluttautuminen on erikoinen vaihtoehto jo yhden tai useamman alan ammattilaiselle.

Lyhyellä matikalla voi myös laskea, että esimerkiksi yli 10 vuoden työhistorian kartuttama ansiosidonnainen on rahallisesti merkittävästi korkeampi kuin monesta hanttihommasta maksettava palkka täysillä työtunneilla.

Miksi mennä töihin, josta rahallinen korvaus on satasen-pari HUONOMPI kuin ansiopäiväraha? Erittäin harva tekee työtä vain työn tai oman tekemisen ilosta! Mielestäni työnteolla pitää olla jonkinlainen rahallinen arvo työntekijälle. Itse en valitettavasti myy ammattitaitoani, työpanostani, aikaresurssiani, saati osaamistani ilmaiseksi millekään organisaatiolle tai työnantajalle. Sekin on vähän niin ja näin, mikäli palkkataso on vaikkapa bruttona 2000€/kk ja työmatkoihin menee satasen verran kuukaudessa.

Verojen ja muiden tyypillisten vähennysten jälkeen käteen jäävä osuus tuosta palkasta ei ole järin paljon suurempi kuin ansiopäiväraha yhdistettynä asumistukeen sekä 300€/kk suojaosaan. 300€ saa siis työtön tienata kuukaudessa ilman että tämä tulo vähentää ansiorahaa. Vastaavasti työssä olevana bruttopalkan ollessa 1800-1900€ tienoilla kuukausitasolla, yksinasuva menettää asumistuen automaattisesti.

Melko lailla pirullinen systeemi tämä – ymmärrän täysin, että moni on ns. kannustinloukussa. Huonopalkkaisen työn vastaanottaminen ei yksinkertaisesti mitenkään kannata rahallisesti, mikäli saa ansiopäivärahaa ja on vielä osa-aikatöissä, josta tienaa n. 300€/kk.

Pirullinen systeemi tosiaan, olen juuri tuollaisessa mainitsemassasi huonopalkkaisessa työssä ja brutto 3x enemmän kun kaikki työttömänä saamani tuet yhteensä. Ja jää tuosta pakollisten menojenkin jälkeen aika paljon enemmän kun työttömänä, enemmän kun muutama satanen.