Työtön! Miksi et saa töitä?

Onneksi tämän kerran lamassa verrattuna 90-lukuun, on etuna se että muut työttömät löytävät todelliset työttömyysluvut ja vertaistukea netin ja somen avulla. 90-luvulla vamasti työttömiksi jääneet ja konkurssin tehneet jäivät ihan yksin häpeään, moni teki itsemurhankin.

N45[/quote]

Kiva. Mulla tulee 55 täyteen puolen vuoden päästä. Olisiko parempi etten sitten enää hae minnekään, jos 55 on mahdoton? Eli, kiusaanko hakemuksillani vain työnantajia? Vai olenko sitten huono työtön kun en hae enää edes kaupan kassalle?

Saisinpa edes opiskella mutta kun sekin on kielletty.[/quote]

Minä olen nyt se inhottava esimies joka palkkaa mielummin ahkeria ihmisiä kuin valikoivia joutilaana olevia ja vastaan tuohon ikäasiaan.

On totta nämä ikärasismijutut, mutta itse en taas näitä asioita kannata ollenkaan.

Syystä että; 50 tai vaikka 55 vuotiaasta saa erittäin todennäköisesti pitkäjänteisen ja luotettavan työntekijän seuraavaksi 10-15 vuodeksi.

Jos taas palkkaan 20-vuotiaan, hän todennäköisesti 2-5 vuoden sisään lähtee opiskelemaan tai vaihtaa alaa jne jne. Se on tietenkin luonnollista ja kannustankin kehittymään ja etenemään, mutta on tilanteita ja töitä joihin ei halua olla koko ajan hakemassa uutta ihmistä. Silloin on paras tilaisuus ottaa ykkösvaihtoehdoksi vähän vanhempi ihminen.

Toivon, että joku muukin on hoksannut tämän ja kannustan viiskymppisiä olemaan todella aktiivisia ja perustelemaan miksi juuri hänet tulee valita. Käyttäkää ikäänne kuin se olisi parasta teissä, sillä jonkun silmissä (kuten minun) se voi oikeasti ollakin. Ikä on kokemusta ja täydellistä kykyä sitoutua työhön.

Ja yhdelle aiemmalle, olen palkannut maisteria ja vaikka ja mitä ihan mihin hommaan on tekijää tarvinut. En tarkoittanut ensimmäisellä kärkkäällä kommentillani, että syrjisin koulutusta vaan halusin nostaa työnteon arvoa ylipäätään esiin. En halveksi itse mitään työtä, mutta usein kuulee tätä että "siivoomaan en ainakaan lähde" ja "ei ainakaan mitään kassahommaa". Olen itse tehnyt joskus molempia töitä ja saanut niistä aikanaan ponnahdusalustan aina seuraavaan vähän haastavampaan työhön. Toivoisin ettei töitä laitettaisi paremmuusjärjestykseen silloin kun ei ole sitä työtä.

Myymälätyössä oppii esimerkiksi asiakaspalvelua ja vastuuta, rahankäsittelyä, varastonhallintaa ja niin paljon muuta, jota voi sitten hienoin sanakääntein vähän korostaa siinä cv:ssä ja työnhaussa.

Siivooja oppii myös asiakaspalvelua, ja yleensä vastuuta omasta alueestaan, jossain voi päästä pikaisesti muihinkin hommiin esim aluevastaavaksi tms ja työnkuva voi olla hyvinkin värikäs.

Minusta tuli ensimmäisen kerran esimies juuri siivoustyön ansiosta. Esimies oman alueen kymmenille siistijöille, sitten kiinteistöpuolella, sitten asiakaspalvelun kautta muutaman mutkan kautta nykyiseen paikkaan.

Eli ei pidä aliarvioida mitään työtä, on itsestä kiinni mitä siitä päättää itselleen saada.

Kaikkien (ehkä useimpien) urapolku ei mene siten että hyvästä koulusta suoraan niihin unelmatöihin.

Joillain käy tuuri ja monesti taustalla on verkostoitumista vaikkapa siltä opiskeluajalta.

Täällä ei ole töitä, tai no on osa-aikaisia kaupan kassatyöntekijän paikkoja ja siivoojan hommia, mutta ne eivät lyö leiville ja toisekseen, olen hakenut niitäkin, vaan en saanut. Olen liian vanha ja koulutus sellaiselle alalle, jolla ei vain enää ole eikä tule töitä. Pitäisi kouluttautua uudelleen, mutta täällä voi opiskella lähinnä vain lähihoitajaksi ja hoitoala ei ole mulle mitenkään sopiva, ei terveyssyistä, eikä muutenkaan. Julkiset kulkee huonosti (eli eipä juuri ollenkaan), joten työnhaku tai opiskelemaan lähteminen toiselle paikkakunnalle edellyttäisi auton hankintaa, johon ei ole varaa. Lähin opiskelupaikkakunta mulle olisi yli 100 km:n päässä. Muuttaminen olisi vaikeaa, koska lapset ovat täällä koulussa, miehellä vakityö, oma talo, iäkkäät ja huonokuntoiset vanhemmat molemmilla huolehdittavana.

Ja lisäksi ikää kohta 50 v. Yrittäjyys on mielessä, kun vain uskaltaisi ja saisi lainaa. 

40-50 välillä ikä ei ole vielä mikään rasite jos itsestään pitää huolta. Tottakai se on rasite, jos on tyypillinen ylipainoinen pöhöttynyt sohvaperuna, josta työnantaja näkee kilometrin päähän, että tuossa on kaikki tyypilliset sairaudet tulossa eikä energisyys muutenkaan paista läpi. Sitten jos on kroppa kunnossa ja muutenkin viriilin oloinen niin ei todellakaan ole tuo ikä vielä mikään este mihinkäään. Naisillahan se on paras ikä kun lapsia ei enää tule.

Ikää on 39. Yhdestä yrityksestä sain vastauksen "Rekrytoimme vain nuoria", toisesta paikasta todettiin "Työ ei ole tarpeeksi haastavaa sinulle" ja tivattiin motiiviani työn hakemiseen. Yhden työn menetin sukupuoleni vuoksi minua epäpätevämmälle nuorelle klopille joka oli esimiehen kaveri. Useasta paikasta tullut vastaus "Hakemuksia tuli 80-100" , yhdestä kerrottiin suoraan etteivät pysty edes käymään kaikkia hakemuksia läpi mutta paikka on jo täytetty.

Tällä hetkellä teen nollatuntisopimuksella pienipalkattua työtä jolla en pysty maksamaan edes lapsen päivähoitomaksuja niiltä päiviltä kun olen töissä.

Vierailija kirjoitti:

40-50 välillä ikä ei ole vielä mikään rasite jos itsestään pitää huolta. Tottakai se on rasite, jos on tyypillinen ylipainoinen pöhöttynyt sohvaperuna, josta työnantaja näkee kilometrin päähän, että tuossa on kaikki tyypilliset sairaudet tulossa eikä energisyys muutenkaan paista läpi. Sitten jos on kroppa kunnossa ja muutenkin viriilin oloinen niin ei todellakaan ole tuo ikä vielä mikään este mihinkäään. Naisillahan se on paras ikä kun lapsia ei enää tule.

No niinhän sen pitäisi olla, mutta ei vain ole. Mullakin on lapset jo aikuistuvia ja lisää ei varmasti enää tule. Mulla ei ole mitään varsinaista sairautta, mutta selkäni on "huono", mutta kun liikun ja vältän tiettyjä juttuja, niin ei ole mitään ongelmia. Toinen on uniongelmat, mutta niidenkään kanssa ei ole ongelmia, kunhan pidän elämäntavat säännöllisinä. Mutta näiden syiden takia hoitoala ei mulle sovi, olen siis tuo tuossa yllä kirjoittanut lähes 5-kymppinen. Muuten olen terve, normaalipainoinen, harrastan monenlaista liikuntaa ja olen mielestäni ihan energinen. En missään tapauksessa vain istu kotona, vaikka kyllähän täälläkin tekemistä on. Kyllä se vaan siltä tuntuu, että ikä on negatiivinen asia, vaikka ainakin minä (ja varmaan monet ikäiseni) olisin ahkera ja sitoutunut työntekijä, jos saisin vakipaikan, tuskin lähtisin ennen eläkeikää. 

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuossa edellisessä suurempi ongelma ole asenne työttömyyteen, eikä työttömyys sinänsä?

Niiden rikkaiden teinien piikittely, jne.

Tosin olen jäävi, kun en ole ollut työttömänä. Vierestä on viety kyllä monta kertaa, itsellä on onneksi ollut tuuria.

Asennetta paremmaksi, sekä meillä työllisillä, että työttömillä itsellään.

Jokaiselle voi työttömyys sattua kohdalle huonolla tuurilla. Sitten vaan ei kannata jäädä masentumaan, vaikka vapaaehtoistoimintaan mieluummin (tiedän että minun hyväosaisena on helppo huudella...) ja ainakin pitää itsestään huolta ettei ala juopottelemaan tms.

Et ehkä tarkoita, mutta sinustakin välittyy tuo "työttömät on luusereita" asenne.

Siis tuo "ettei ala juopottelemaan.", miten niin moni kuvittelee että työttömät olisi jotain sohvalla juopottelevia tolloja?

Et toki sano että kaikki olisi, mutta kyllä se silti ihmetyttää että miksi edes mainitset asiaa, taustalla olevan käsityksen takia?

Toki osa juopoista on työttömiä, ja osa työttömistä juoppoja, mutta niin on töissä käyvistäkin.

Ehkä moni töissä oleva sitten kuvittelee, että ilman työtä elämästä menee into ja ainut vaihtoehto on juopotella?

Vai onko se joku puolustuskeino, että ihmisiä on helpompi epä-inhimillistää, kun niistä tekee ajatuksissaan heikkoja juoppoja? "Joo ei ne saa töitä kun vaan juovat, oma vika.."

Sen sijaan että myönnettäisiin työttömyyden olevan isompi ongelma ja jokainen töissä käyvä on omalla tavallaan osa ongelmaa.

Siinä mielessä että moni tekee useamman hommat koska pelkää potkuja, moni tekee paljon ylitöitä, moni ei uskalla sanoa vastaan ylemmilleen jne.

Sen sijaan että työt jaettaisiin tasaisemmin ja omistajat ym pistettäisiin jalkapuuhun ahneudesta jos hyvin tuottavasta yrityksestä potkitaan sakkia ulos, ja uusia ei palkata koska ei haluta opastaa

Oikea vastaus on yksinkertaisesti se, että töitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

nro 6,miten työhistorian aukkoja voi oikeasti peittää? Jos ei ole työtodistusta olemattomasta työstä - värentäjäksikö sitä pitäisi alkaa? vai eikö niitä työtodistuksia muka koskaan pyydetä?

Älkää laittako cv:een kuukausia, vain vuodet. Ei siis 07/2016-11/2016, vaan pelkkä 2016. Näyttää paremmalta ja selkeämmältä. Tokihan niitä sitten haastattelussa tarkennetaan, mutta pääsee paremmin haastatteluun.

Etsikää netistä vaikka elon muskin CV-pohja ja kopioikaa röyhkeästi.

Tehkää hakemuskirje suoraan työpaikkailmoituksen mukaan; jos siinä on vaikka ranskalaisviivalista ominaisuuksista, mitä vaaditaan; vastatkaa niihin suoraan. Hakemus pitää jäsennellä ja sen pitää keskittyä omiin taitoihin ja siihen, mitä yritys saa kun palkkaa sinut. 

Älkääkä hyvät ihmiset aloittako hakemusta sanoilla "olen 45-vuotias kokenut myyjä."

Työkkäristä ja liitoista saa CV- ja rekryneuvontaa.

44v, takana n.20v työputki, nyt 7kk työttömänä, haettu on, hiljasta ollu.. Nyt olis ens kuussa muutama keikkavuoro oman alan töissä tarjolla. Otin vastaan, vaikka kelan korvausten sotkeentumisesta on varoiteltu. No, kokeilen kerran ja jos menee aivan vituiksi, esim. vuokran ja muiden laskujen siirtelyksi, niin on sitten eka ja vika keikkatyö testailu.

Jotenkin on kutina, että työnnän sormeni paskaan, mutta pakkohan tässä on tämäkin kortti katsoa ku tympii tää joutenolo. Samalla osuu ajallisesti hyvin, ku joulukuun alussa on työkkäristä soittelun aika, jos menee niinkuin elokuun puolivälissä sanoivat. Ompahan näyttää tuoretta työtä omalta alalta. Jos sen verran vaikuttas ku hyvin puhuu etteivät työnnä ainakaan mihinkään rii-rii -kurssille tms. Samalla tieten sanoa, että joo, on tulossa hommia lisää jne.

Tulis se perustulohomma, niin vois ihminen keikkatyölläkin elää. Nythän fakta on se, että keikkatöitä pitäis saaha sen 14-15 vuoroa vähintään kuussa, että haukkkuis kelan kupongit. Mitään takuuta moisesta ei pysty työpaikat antaan, joten haave esim. väh.3kk määräaikaisuudesta lie kohtuuton. Näinköhän tää "eläkeputki" ja avioliitto kelan kans alkaa jo 44v.

Vuoden päivät oon luvannu katella ens kesän yli tätä kikkailua ja sen jälkeen nostan tassut pystyyn ja alan juomaan ja tekeen pikku vilppiä, josta kaljarahat. Vittuako tässä puristelemaan, jos ei kerran mihkään kelpaa.

ei jaska hakee, sossusta saa tarpeeksi rahaa elämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuossa edellisessä suurempi ongelma ole asenne työttömyyteen, eikä työttömyys sinänsä?

Niiden rikkaiden teinien piikittely, jne.

Tosin olen jäävi, kun en ole ollut työttömänä. Vierestä on viety kyllä monta kertaa, itsellä on onneksi ollut tuuria.

Asennetta paremmaksi, sekä meillä työllisillä, että työttömillä itsellään.

Jokaiselle voi työttömyys sattua kohdalle huonolla tuurilla. Sitten vaan ei kannata jäädä masentumaan, vaikka vapaaehtoistoimintaan mieluummin (tiedän että minun hyväosaisena on helppo huudella...) ja ainakin pitää itsestään huolta ettei ala juopottelemaan tms.

Hallituksemme vain tekee kaikkensa saadakseen ihmiset uskomaan, että työttömyys on työttömien oma vika. Kaikki puheet siitä miten työttömiä pitää tukien leikkaamisella kannustaa aktiivisuuteen, että työttömyys sillä vähenisi jos jokainen työtön hakisi viikossa vähintään yhtä työpaikkaa, jotta firmojen huutava työvoimapulaongelma ratkeaisi... ja kaikki muu höpöhöpö. 

Kyllä se työttömyys itsessään on ongelma, vaikka muut ympärillä olisivat kuinka empaattisia. Ei riitä rahat siihen mitä haluaisi, köyhä eläkeikä odotettavissa kun ei työeläke kartu.

Miten ehdotat että minä työtön parantaisin asennettani? En voi mitään sille että masentaa se että nähtävästi en enää koskaan tule työllistymään (olen 54-vuotias), vaikka haluaisin kyllä enkä ole työn suhteen kovin nirso edes. Juopotteluun ei ole rahaa; kumma tuo luulo että työttömät erityisesti juopottelisivat, kyllä minulla enemmän alkoholia kului silloin kun töissä olin.

Eilen kävin sienessä, tänään soitan yhdelle työvoimakoulutuksen järjestäjälle ja illalla sitä vapaaehtoistoimintaa. 

Vierailija kirjoitti:

Luulisi työnsaannin ainakin olevan nyt huomattavasti helpompaa kuin vuosi sitten. Onhan työttömien määrä sentään vähentynyt vuoden takaisesta 55 000:lla.

Ja töihin päässeiden määrä kasvanut 3000:lla.

Mihinköhän katosivat? Sipilän taskuihin piiloon..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuossa edellisessä suurempi ongelma ole asenne työttömyyteen, eikä työttömyys sinänsä?

Niiden rikkaiden teinien piikittely, jne.

Tosin olen jäävi, kun en ole ollut työttömänä. Vierestä on viety kyllä monta kertaa, itsellä on onneksi ollut tuuria.

Asennetta paremmaksi, sekä meillä työllisillä, että työttömillä itsellään.

Jokaiselle voi työttömyys sattua kohdalle huonolla tuurilla. Sitten vaan ei kannata jäädä masentumaan, vaikka vapaaehtoistoimintaan mieluummin (tiedän että minun hyväosaisena on helppo huudella...) ja ainakin pitää itsestään huolta ettei ala juopottelemaan tms.

Et ehkä tarkoita, mutta sinustakin välittyy tuo "työttömät on luusereita" asenne.

Siis tuo "ettei ala juopottelemaan.", miten niin moni kuvittelee että työttömät olisi jotain sohvalla juopottelevia tolloja?

Et toki sano että kaikki olisi, mutta kyllä se silti ihmetyttää että miksi edes mainitset asiaa, taustalla olevan käsityksen takia?

Toki osa juopoista on työttömiä, ja osa työttömistä juoppoja, mutta niin on töissä käyvistäkin.

Ehkä moni töissä oleva sitten kuvittelee, että ilman työtä elämästä menee into ja ainut vaihtoehto on juopotella?

Vai onko se joku puolustuskeino, että ihmisiä on helpompi epä-inhimillistää, kun niistä tekee ajatuksissaan heikkoja juoppoja? "Joo ei ne saa töitä kun vaan juovat, oma vika.."

Sen sijaan että myönnettäisiin työttömyyden olevan isompi ongelma ja jokainen töissä käyvä on omalla tavallaan osa ongelmaa.

Siinä mielessä että moni tekee useamman hommat koska pelkää potkuja, moni tekee paljon ylitöitä, moni ei uskalla sanoa vastaan ylemmilleen jne.

Sen sijaan että työt jaettaisiin tasaisemmin ja omistajat ym pistettäisiin jalkapuuhun ahneudesta jos hyvin tuottavasta yrityksestä potkitaan sakkia ulos, ja uusia ei palkata koska ei haluta opastaa

Mainitsin juopottelun siksi että nuorena itsekin join liikaa, noin ikävuodet 25-35. Rokulipäiviä tuli töistäkin, varmaan melkein joka kuukausi! Mutta kun nuorena jaksoin painaa sikana sitten ne muut päivät, ei irtisanottu vaikka vierestä vietiin monta kertaa. Työ kun oli sellaista että ei ollut väliä koska ne teki (päivällä, illalla vai viikonloppuna) kunhan tulivat tehtyä.

Jos olisin silloin jäänyt työttömäksi, kyllä olisi ollut iso riski että juopottelu olisi lisääntynyt entisestään, jotain muuta olisi tosi äkkiä täytynyt löytää tilalle (vapaaehtoistyötä? harrastusten parissa muiden ohjaamista? tms)

"moni tekee useamman hommat koska pelkää potkuja, moni tekee paljon ylitöitä"

Ei kai siinä mitään pahaa ole että tekee työnsä täysillä? Silloin voi rauhassa laiskotellakin välillä (tai jopa hiukan juopotella ;-D

"Et ehkä tarkoita, mutta sinustakin välittyy tuo "työttömät on luusereita" asenne."

Joo voi olla että välittyy. Mutta on mulle käynyt joskus nuorena kesätöissä niinkin, että kun työpaikalla ei ollut koskaan paljon mitään töitä klo 11-13 välillä, otin kirjan mukaan ja rupesin lueskelemaan sitä. No saman tien vanhempi työntekijä tuli kieltämään. kun kysyin että miksi ei, kun ei mulle ole mitään töitä, keksikää mulle jotain? "No töitä ei ole nyt ole mutta et saa lukea kirjaa, koska sitten ne huomaa että meillä ei ole mitään töitä 11-13 ja saadaan kaikki lisää!"

Mikäs asenne se tuo on, työnantajan kannalta?

Sitten jos työnantaja joutuu päättämään kuka irtisanotaan ja kuka ei, mitäs luulet kuinka käy? Kyllä ne sen yleensä tietää, kuka on kiinnostunut tekemään enemmän, ja kuka vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi työnsaannin ainakin olevan nyt huomattavasti helpompaa kuin vuosi sitten. Onhan työttömien määrä sentään vähentynyt vuoden takaisesta 55 000:lla.

Ja töihin päässeiden määrä kasvanut 3000:lla.

Mihinköhän katosivat? Sipilän taskuihin piiloon..?

Kuinkahan iso osa noista töihin päässeistäkin on näitä työttömien haastattelijoita ja aktivoijia, ts. kaikenmoisten työkkärin aarrekartakurssien vetäjiä? Ja kuka ne niiden firmat omistaa?

Vierailija kirjoitti:

40-50 välillä ikä ei ole vielä mikään rasite jos itsestään pitää huolta. Tottakai se on rasite, jos on tyypillinen ylipainoinen pöhöttynyt sohvaperuna, josta työnantaja näkee kilometrin päähän, että tuossa on kaikki tyypilliset sairaudet tulossa eikä energisyys muutenkaan paista läpi. Sitten jos on kroppa kunnossa ja muutenkin viriilin oloinen niin ei todellakaan ole tuo ikä vielä mikään este mihinkäään. Naisillahan se on paras ikä kun lapsia ei enää tule.

Se oliskin fine, jos on pöhöttynyt tai miten nyt vaan ei sovi työnantajan silmään, että eivät sitten palkkaa, mutta antaisivat samoilla kriteereillä ja samassa lauseessa moisten epäsopivien olla rauhassa, eikä lässyttäisi iän ikuista mee töihin -mantraa. Jos ei perkele kelpaa, niin antakaa sitten olla työttömänä ilman turhia tupinoita.

Paska mikä paska.

Itse irtisanouduin kerroshoitajan työstä viimeviikolla. Olen ollut pahasti masentunut viimevuodet ja vihdoin aloin saada aikaan asioita (siis ihan arkisiakin asioita). Motivoiduin taas lukemaan ja tekemään vanhaa harrastustani. Ehdin olemaan kaksi viikkoa töissä tuolla paikassa ja siinä ajassa meinasin kadottaa kaiken saavuttamani kehityksen. Lähdin koska totesin, että tulen maksamaan valtiolle paljon enemmän syrjäytyneenä nuorena kuin hetkellisenä työttömänä. Harmi, että mitään koulutusta minulla ei ole, pelkkä ylioppilastutkinto suoritettuna. Nyt etsin ja haen töitä joita oikeasti haluan tehdä (koska haluan kuitenkin tehdä töitä! Aikaansaamattomuus masentaa minua yhtälailla kuin huono työ). En ole tähänkään asti päässyt mihinkään haastatteluun, muuta kun tuohon kerroshoitajan haastatteluun jonka paikan sitten sain. Tarvitsen työn jolla on merkitystä myös minulle itselleni ja joka motivoi minua. En pysty tekemään töitä jotka ovat ristiriidassa omien arvojeni kanssa tai työpaikka jossa minua kiusataan. Vituttaa.

Vierailija kirjoitti:

Et ehkä tarkoita, mutta sinustakin välittyy tuo "työttömät on luusereita" asenne.

Siis tuo "ettei ala juopottelemaan.", miten niin moni kuvittelee että työttömät olisi jotain sohvalla juopottelevia tolloja?

Et toki sano että kaikki olisi, mutta kyllä se silti ihmetyttää että miksi edes mainitset asiaa, taustalla olevan käsityksen takia?

Toki osa juopoista on työttömiä, ja osa työttömistä juoppoja, mutta niin on töissä käyvistäkin.

Ehkä moni töissä oleva sitten kuvittelee, että ilman työtä elämästä menee into ja ainut vaihtoehto on juopotella?

Vai onko se joku puolustuskeino, että ihmisiä on helpompi epä-inhimillistää, kun niistä tekee ajatuksissaan heikkoja juoppoja? "Joo ei ne saa töitä kun vaan juovat, oma vika.."

Sen sijaan että myönnettäisiin työttömyyden olevan isompi ongelma ja jokainen töissä käyvä on omalla tavallaan osa ongelmaa.

Siinä mielessä että moni tekee useamman hommat koska pelkää potkuja, moni tekee paljon ylitöitä, moni ei uskalla sanoa vastaan ylemmilleen jne.

Sen sijaan että työt jaettaisiin tasaisemmin ja omistajat ym pistettäisiin jalkapuuhun ahneudesta jos hyvin tuottavasta yrityksestä potkitaan sakkia ulos, ja uusia ei palkata koska ei haluta opastaa

Itsekin juopottelin liikaa nuorempana, ikävuodet noin 25-35, rokulipäiviäkin tuli töistä mutta silloin nuorena jaksoi painaa sikana ne muut (useimmat) päivät. Vierestä irtisanottiin, minua ei.

Jos olisin silloin joutunut työttömäksi, kyllä olisi pitänyt äkkiä keksiä tekemistä, muuten olisi saattanut revetä niin että vuoden päästä ei enää olisi päässyt sohvalta mihinkään.

"Siinä mielessä että moni tekee useamman hommat koska pelkää potkuja, moni tekee paljon ylitöitä"

Työnantaja haluaa 100%, mieluummin 150%, eli ne jotka tekee useamman hommat, saa pitää työpaikkansa silloin kun vierestä irtisanotaan. Se nyt vaan on niin.

Mieti jos olisi itse pikkupomona jolla 15 alaista ja sun pomo sanoo sulle että sun on pakko irtisanoa niistä kaksi, päätä itse kenet? Heitätkö ulos ne jotka tekee useamman hommat, vai sellaiset joka kenties tekee vähän vähemmän?

Itse aikanaan kesätöissä lueskelin kirjaa kun ei ollut koskaan töitä päivällä klo 11-13 välillä. Saman tien tuli kokenut työntekijä kieltämään, kysyin että miksi ei, kun ei ole töitä, keksi mulle jotain, mulla on tylsää? "Et saa lukea kirjaa koska sitten ne huomaa että meillä ei ole töitä klo 11-13, ja saadaan kaikki jotain lisää!"

Olen varmaan menetellyt väärin, kun en ole ollenkaan pyrkinyt salailemaan työttömyyttäni esim. tuttavapiirissä. Olen ajatellut, että joku joka sen tietää saattaisi ehkä vinkata jostakin työpaikasta, mutta jos on niin että työttömiä ei palkata vaan ainoastaan työssä jo olevia, niin eihän se noin sitten toimikaan. 

Ääh, sorge, mun edellinen ei näkynyt, kirjoitin uudestaan, tuli melkein sama kahdesti...