Lue keskustelun säännöt.
Työtön! Miksi et saa töitä?
Otsikko. Ennen kuin alapeukutatte, en tarkoita tuota vittuilumielessä. Itsekin olen juuri työttömäksi jäänyt, joka ei ahkerasta hakemusten lähettelystä huolimatta ole päässyt vielä yhteenkään haastatteluun. Kiinnostaisi kuulla muiden samantapaisessa tilanteessa olevien mielipiteitä siitä, miksi niitä töitä on ihan oikeasti niin hel... vaikeaa saada.
Kommentit (2374)
Olen liian vanha (m42v) liian vähän sitä ja paljon tuota, ja vielä minullekin pitäisi jotain ns "palkkaakin maksaa" siis enemmän kuin 32,40e/päivä +9e kulukorvaus (joka ei ole mitään palkkaa) vaikka suomi nousuun ja aktiivimalli on "orjatyönä" täällä jo hyväksytty.
En ehkä ole osannut/halunnut myydä osaamistani 8e/h mitä on tarjottu. Tyhjää saa pyytämättäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei me palkkasimme yli 50 vuotiaan kuntoutuksessa olevan naishenkilön, vaikkei oltu niin tekemässä, eikä rahaakaan olisi periaatteessa siihen riittänytkään.
Miksi? Hän on vain niin positiivinen ja motivoitunut. Virheitä tekee kuten muutkin, stressaantuu ja sählää.
Toisaalta hän on kuin onnen pilleri ja aina ajoissa eikä valita tehtävistä. Hän ei jää ihmettelemään mitäköhän tässä tekisi, pitäisikö tsekkaa naamakirjaa. Ei pelkää siivoamistakaan, vaikka jää meille myymälävastaajaksi (oli ollut ilman töitä kaksi vuotta ja tuli työkokeilijaksi kassalle). Ei yrittäjällä ole varaa jättää hyvä ja motivoitunut (ja muita motivoiva) osaaja rannalle. Joten sanoisin että jalka ovesta sisään vaikka parin-kolmen kuukauden työkokeilun kautta ja sitten on näytön paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, numero 6, kuinka selittäisit työttömyysajan?
Eipä muakaan otettu mihinkään töihin vaikka on työkokemusta, eikä edes paskaduuneihin, ei mihinkään.
Paitsi eräänä päivänä kun kysyin eräästä yrityksestä ottavatko avoimia hakemuksia vastaan, niin kun kerroin taustastani ja työkokemuksestani erikoisella alalla, niin minulle tarjottiin työpaikkaa, pitkän työttömyyden jälkeen. Ja ikääkin jo on...Paskaduunit...kaikki työ on arvokasta.
Kerro se työnantajille, jotka shoppailevat jatkuvasti palkkojen ja työehtojen kanssa. Siitä on kysymys.
Olin työttömänä 1995-1998.Eräs kaupunki työllisti puolikkaan vuoden.Työpaikalla ihmettelivät,miksi kukaan ei ole ammattikoulun suorittantta ja pitkäaikaista kokemusta omaavaa henkilöä työllistänyt.Hakemuksia laittelin aika tiuhaan.Ikään kai tyssäsi.......luulisin.Hiekansyönti talkoot kait seuraava etappi.
Nyt äkkiä kulttuuria rikastuttavia persoonia tuhansittain töihin. Suomalaisia ei kannata palkata, koska vaativat palkkaa tai puhuvat oikeuksistaan. Sillä tavalla, koska se on vain niin hienoa kyykyttää toisia ihmisiä, häpäistä oma sukunsa ja perheensä ja kaikki kannattaa tehdä, että vielä osingot nousee löyhkäfirmassa vielä entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, numero 6, kuinka selittäisit työttömyysajan?
Eipä muakaan otettu mihinkään töihin vaikka on työkokemusta, eikä edes paskaduuneihin, ei mihinkään.
Paitsi eräänä päivänä kun kysyin eräästä yrityksestä ottavatko avoimia hakemuksia vastaan, niin kun kerroin taustastani ja työkokemuksestani erikoisella alalla, niin minulle tarjottiin työpaikkaa, pitkän työttömyyden jälkeen. Ja ikääkin jo on...Paskaduunit...kaikki työ on arvokasta.
Niin siis niinsanotut paskaduunit, en kai mä niihin olis hakenut, jollen pitäis niitä kuitenkin tekemisen arvoisena tai jotain.
Mut kaikki tietää minkä tyypistä työtä oon hakenut, kun sanon "paskaduunit", kun en tässä halua avata tarkemmin mitä työtä hain.
Meillä olisi tässä siis avoinna puolen vuoden määräaikainen hyllyttäjän pesti, mutta kerro ensin missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua.
Näen itseni sinun paikallasi, mutta kovemmalla palkalla kuin nyt olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus kun johonkin helppoon työhön palkataan joku "ylikoulutettu" tai "ylikokenut" tyyppi, tai muuten hankala tyyppi, muistuttaa hän päivittäin, alkaen päivästä yksi, työkavereitaan kuinka hän on aiemmin tehnyt sitä ja tätä, ja yrittää luistaa työstä vedoten entiseen työhistoriaansa/osaamiseensa/johonkin muuhun, ryhtyen omatoimisesti työnjohtajaksi, vaikka hänet on palkattu hyllyttäjäksi ja siitä hänelle palkkaa maksetaan. Onneksi näitä asennevammaisia on kuitenkin harvassa.
Eikö se sitten ole äärimmäisen hienoa, että meitä työttömiä yliopistoihmisiä ei palkata noihin sinun hyllytyshommiisi?
Tuo ylikoulutettu oli lainausmerkeissä siksi, että kuka vaan joka on käynyt muutakin kun peruskoulun, on periaatteessa ylikoulutettu ja tässä ei ollut kyse oikeasta, olemassa olevasta koulutuksesta, (olipa se sit yliopisto tai ammattikoulu tai ihan mikä vaan,) vaan henkilön asenteesta.
Mainitsin myös asennevamman, (joka tämä juuri on) eli tyyppi ensin itse hakee jotain työtä ja sit kuitenkin kokee olevansa liian "hyvä" tekemään sitä. Näitä tyyppejä aina välillä löytyy, eikä heillä välttämättä ole sen kummempaa koulutusta kun muillakaan kysestä työtä tekevillä.
Eli ei liity koulutukseen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yli 50v. työnhakijat eivät kelpaa työnantajille? Kokemusta ja työmoraalia löytyy. Pelkäävätkö kokeneita työläisiä, jotka osaavat ja uskaltavat pitää puoliansa?
Työelämä ja sen säännöt ovat menneet valovuosia eteenpäin siitä, kun nykyiset 50-vuotiaat astuivat työelämään. Omalla kokemuksellani voin sanoa, että nuo viisikymppiset ovat kaikista paskimpia työkavereita. Nykyinen työpari esimerkiksi hoitaa kaikki henkilökohtaiset puhelunsa työajalla, lapset (minun ikäiset siis, about 23-27 -vuotiaat) soittelevat päivittäin parikin kertaa ja siinä kerrataan kuulumiset, kaikista työkavereista ja heidän ostoistaan pitää jupista ja juoruta ("mihin tuokin muka tällaista tarvitsee, eikö se just viimeksi kaksi vuotta sitten saanut uudet", "tuokin niin taitava perseennuolija että ylennyksen sai"), työnantajaa on piru ja kaikenlainen työtehon mittaaminen on kyttäystä ja kyykyttämistä. Itse tiedetään aina paremmin kuin muut, toisaalta taas vähätellään jatkuvasti itseään ja omaa osaamista ("ei näin vanhaan päähän mene enää uutta tietoa heh heh"), tauot venyy, työaikaleimausten kanssa kikkaillaan ja työtahti on vaan ihan järkyttävän hidas. Siinä missä minä teen pari tuntia töitä omalla normaalitahdillani, on työkaveri saanut ehkä aamukahvit keitettyä ja juotua, soiteltua suvun läpi ja avattua koneen.
Aiemmissa työpaikoissa sama juttu, vanhempia ihmisiä joutuu vetämään perässä, kaikkia uudistuksia vastustetaan, mitään ei saisi muuttaa ja heidän oikeutensa pitäisi olla etusijalla. Se on mielettömän raskasta. En nyt sano että kaikki viisikymppiset ovat tällaisia, mutta koska suurin osa on, en itsekään ottaisi mielelläni riskiä rekryssä.
Tässä on myös valitettavasti totuuden siemen. Samanlaista on omalla työpaikalla. Kun jotain uutta toimintatapaa ehdottaa, sieltä tulee " heh, annetaanpa olla, näin me on tehty jo 30 vuotta". Ja nimenomaan sellaisella ylimielisellä ja samalla alentuvalla tyylillä.
Kaavoihin todella on kangistuttu, ja kaikki puhe on mäkätystä siitä kuinka nykyään kaikki on huonommin kuin ennen ja kaikkit tehdään väärin. Tehokkuusvaatimus on aivan liikaa, ja katkeruus paistaa kilsan päähän.
No joo, jokainen, ihan jokainen uusi työntekijä usein ehdotta ihan samoja asioita, joita jo joskus kokeiltiin ja todettiin ettei toimi.
Ei kyse aina ole muutosvastarinnasta, vaan ihan vaan tiedosta.
Ihan nuorissa ja vanhoissa sekä uusissa ja entisissä työntekijöissä on tyyppejä, joiden "päähän ei mene uutta tietoa", ainakin omien sanojensa mukaan.
Ja joskus on myös niin, että jotkut vanhemmat työntekijät usein tekee jo ensimmäisen puolen tunnin aikana töitä enemmän ja tehokkaammin kun joku nuori koko päivänä.
Joskus on myös niin että ne nuoremmat ei osaa ongelmatilanteessa keksiä mitään ratkaisua tai eivät tarpeen vaatiessa voi poiketa totutusta tavasta toimia.
Mutta en silti lähtisi yleistämään, kaikenlaisia ihmisiä löytyy ihan kaikista ikäryhmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimiehenä ja henkilöstöä palkkaavana henkilönä pieni neuvo teille ketkä mielummin olette kotona kuin teette "paskahommaa".
Minä, kuten niin monet muutkin, palkkaamme teidän ohitsenne ehkä huonommin kouluttautuneen tai kokemattoman teidän koulutuksenne ohi. Miksi? Työmoraalin ja ahkeruuden takia.
Olen palkannut lukuisia siivoojia ja kaupan työntekijöitä hyviin hommiin. Ahkeruus palkitaan ja matka huipulle käy ruohonjuuritason kautta.P.S. Siivooja ja kaupan työntekijä esimerkkinä nyt vain kun itse mainitsitte. Monista muistakin vinoon katsotuista "hanttihommista" löytyy tulevia työpaikan johtohahmoja ennemmin kuin liikaa tutkintopaperia ja mukavuutta tuijottavista.
Olen silloin tällöin kirjoittanut erittäin epäsuosittuja kommentteja omasta urapolustani, joka lähti sekalaisista osa-aikaisista "hanttihommista" ja eteni ensin yhden firman sisäisesti liiketoiminnan asiantuntijapuolelle (sitä voi olla hanttihommien asiantuntija) ja sieltä sitten edelleen sivusuuntaan vähän erilaiselle uralle. Palkka lähti hyvään nousuun jo minut "kasvattaneessa" firmassa, mutta varsinaisesti nousi mukaviin lukemiin työpaikan vaihtojen myötä. Päivääkään ei ole vielä työttömyyttä takana. Ne tyypit jotka pääsevät eteenpäin, osaavat ylpeinä kerryttää ja pitää mukanaan substanssin kaikesta työkokemuksestaan. Vaikka käytin sanaa "hanttihomma", olen ylpeä kaikesta työkokemuksestani. Ja kas, ihan viikoittain törmään mediassa uutisiin, joissa esiintyy yhteiskunnan korkeille paikoille nousseita ex-kolleegojani juuri niistä opiskelijoiden suosimista hanttihommista.
Olisi ihan hirveän kiinnostava tietää, minkälaisista hommista on sinun tapaasi mahdollista edetä johtopaikoille. Oliko ne maknitsemiasi kaupan töitä tai siivousta?
Tämäntyyppisessä urakehityksessä tärkeää on ehkä se, että firman organisaatio on sen verran iso että siellä tarvitaan silloin tällöin uutta porukkaa ja jossa syntyy uusiakin asiantuntijatoimenkuvia. Jos firma on kasvava tai jonkun kehitysmullistuksen kourissa, se on ehdoton etu.
Varmasti tämä toimii joissakin firmoissa. Minä olin aiemmin monikansallisessa yrityksessä, joka ei siis todellakaan ollut pieni ja siellä jotkut saivat vaihtaa töitä, mutta toiset eivät. Kun yritin tiedustella mahdollisuuksia tiimin vaihtoon, niin esimies rupesi sitä oikein märehtimään ja valittamaan, että miksi haluan pois. Ei halunnut vissiin vain etsiä itse uutta työntekijää tilalleni. Sanoin lopulta itseni irti, ja vaikka sen jälkeen työhistoriani onkin ollut pelkkää alamäkeä (ja nyt työtön), niin ainakin tein oman ratkaisun.
Eli kaikkialla ei tosiaankaan pääse vaihtamaan hommia, vaikka intoa olisi.
Eihän sitä itse kysytä, aloitehan tulee yleensä työnantajalta/esimieheltä.
En tiedä miksi tää on saanut niin paljon alapeukkuja, mut ainakin mun kokemus (useammassa yrityksessä) on just tuo, että yleensä työnjohto päättää kuka siirtyy/nousee portaikossa ylöspäin, valitaan siis työntekijöistä se tehtävään sopivin, eikä sitä joka kysyi ensin.
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Haluaisin kuulla jonkun rekrytointi asiantuntijan vastauksen, että miksi tehtävään valitaan ennemmin kolmekymppinen pienten lasten vanhempi tai lapseton kolmekymppinen, jonka kuitenkin kohta arvellaan hankkivan lapsia ja sitten naistyöntekijä on pari vuotta vanhempainvapaalla / mies työntekijä jatkuvasti kotona sairaan lapsen takia, kun jos voisi valita 45-55-vuotiaan lapsettoman ihmisen tai jolla ainakin lapset ovat isoja, jolla ei sen takia ole poissaoloja?
Ei kysymys välttämättä ole iästä. Kumpaakin ikäryhmää palkataan kyllä, jos profiili sopii hyvin avoimeen tehtävään.
Korkeamman tason tehtäviin palkataan helposti hieman vanhempia. (Asiantuntijat, päälliköt ja johtajat)
Alemman tason tehtäviin otetaan mielellään kasvamaan nuorempia tulevaisuuden lupauksia.
Voiko tän tulkita siis niin, että kun koulutus ei riitä kuin vain alemman tason tehtäviin, niin pitäisi saada pikapuoliin vakutuinen työpaikka jostain taikalampusta, tai peli on lopullisesti pelattu?
t. 40-vuotias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selasin kaikki melkein 700 viestiä.
Juuri missään ei puhuttu konkreettisesti rahasta.
Jos on 25 vuotta maksanut kaikenlaisia työttömyysmaksuja palkastaan, niin eikö muka ole sitten oikeus ”nauttia” ansiosidonnaisesta kunnes mielekästä työtä löytyy??
Jos on pitkään tienannut noin 100 000 € vuodessa, niin onko väärin käyttää ansiosidonnaista kunnes uutta, järkevää löytyy ?
Varmaan itsekin olisin aluksi ansiosidonnaisella jos jäisin työttömäksi. Mutta en ole ikinä ollut työtön viikkoa pitempään, varmaan pian keksisin jotain duunia.
Sisko on 40v eikä koskaan käynyt töissä, koska se on niin rankkaa hommaa, eikä hänen alansa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selasin kaikki melkein 700 viestiä.
Juuri missään ei puhuttu konkreettisesti rahasta.
Jos on 25 vuotta maksanut kaikenlaisia työttömyysmaksuja palkastaan, niin eikö muka ole sitten oikeus ”nauttia” ansiosidonnaisesta kunnes mielekästä työtä löytyy??Jos on pitkään tienannut noin 100 000 € vuodessa, niin onko väärin käyttää ansiosidonnaista kunnes uutta, järkevää löytyy ?
On tietty oikeus nauttia ansiosidonnaista!
Kukaan vaan ei ole ottanut tätä asiaa esille, ehkä siksi että se ansiosidonnaisesta nauttija ei vielä tiedäkään kuinka vaikeaa on töitä löytää, tai tietää ja kirjoittaa täällä siitä.
Toki voi olla myös ihmisiä jotka voi olla pari vuotta pois työelämästä ja sit kun alkaa hakea, niin töitä löytyy. Mut näitä on ehkä harvemmassa kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selasin kaikki melkein 700 viestiä.
Juuri missään ei puhuttu konkreettisesti rahasta.
Jos on 25 vuotta maksanut kaikenlaisia työttömyysmaksuja palkastaan, niin eikö muka ole sitten oikeus ”nauttia” ansiosidonnaisesta kunnes mielekästä työtä löytyy??Jos on pitkään tienannut noin 100 000 € vuodessa, niin onko väärin käyttää ansiosidonnaista kunnes uutta, järkevää löytyy ?
On tietty oikeus nauttia ansiosidonnaista!
Kukaan vaan ei ole ottanut tätä asiaa esille, ehkä siksi että se ansiosidonnaisesta nauttija ei vielä tiedäkään kuinka vaikeaa on töitä löytää, tai tietää ja kirjoittaa täällä siitä.
Toki voi olla myös ihmisiä jotka voi olla pari vuotta pois työelämästä ja sit kun alkaa hakea, niin töitä löytyy. Mut näitä on ehkä harvemmassa kuitenkin.
Saan aina miinusta kun kirjoitan tämän, mutta tämä on faktaa: aika iso pitkäaikaistyöttömien tarinoista alkaa siitä, että ajatellaan nauttia ansiosidonnaisesta, kun on kassan maksuja niin kauan maksettu ja "mennään sitten töihin" kun on pidetty lomaa vuosi tai puolitoista. Mutta se tulee useimmille yllätyksenä, että he ovat tippuneet juuri siihen halveksimaansa työttömien sakkiin, jota ei haluta palkata. Joillakin käy tuuri tai joillakin on suhteita, mutta siitä huolimatta hyvin iso osa jää työttömäksi. Jos he olisivat etsineet töitä ajoissa, he olisivat sitä vielä voineet saada, mutta pitkä työttömyys, varsinkin jos ei tee muuta kuin lomailee, on monelle työnantajalle sama kuin olisit rikoksen tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- jos nyt ajatellaan, että pääsisin tänne teidän varastoon töihin niin toki toivoisin että olisin näyttänyt sitten ja miten hyvä ja luotettava olen ja olisin ehkä löytänyt teiltä vähän vastuullisempia hommia mutta sinällään, koska minulla on täällä Perähikiällä koti ja avopuoliso ja niin tuskin sen kauemmas täältä olen suunnannut.
Kiitos, tässä oli ihan toteuttamiskelpoinen (ja jokaisen muokattavissa oleva) idea koskien "missä näet itsesi viiden vuoden päästä?" -kysymykseen.
Muuten ihan ok vastaus, kunhan jättää pois tuon osuuden jossa heti kättelyssä, ennenkun on edes työtä saanut, kertoo että ei mua kiinnosta tämä työ oikeasti, ja ihan muualle mä tähtään kun tähän duuniin mitä nyt haen.
Mitä se muuten noin rekrytoijan näkökulmasta tarkoittaa, että "työ kiinnostaa oikeasti"? Pitääkö siitä työstä olla niin kiinnostunut, että tekisi sitä vaikka ilmaiseksi, jos oma talous sallisi?
Minulla ainakin on elämässäni vaikka mitä kiinnostavaa projektia, ja työtä tarvitsisin lähinnä vain rahoittaakseni elämäni. Siitä huolimatta kyllä siinä eroa on, mitä työtä mieluummin tekisin. Riittääkö kiinnostukseksi se, että kun kerran töitä on tehtävä niin tämä teidän paikka on paras vaihtoehto?
Vai riittääkö ihan jo se, että tekee työtä, mitä tahansa työtä, mieluummin kuin on työttömänä?
Vai saako sitä noin monimutkaisesti edes ajatella?
Työ kiinnostaa= jos haetaan hyllyttäjää, se hyllyttäjän työ kelpaa.
Ei tarvii omistaa elämäänsä työlle, kunhan tekee töissä enimmäkseen töitä
Ei ajattele (jo hakiessaan) että ekan kuukauden jälkeen siirryn työnjohdon assariksi ja puolen vuoden päästä johdan koko lafkaa.
Eli teet sen työn, ja vain sen työn, johon sinut on palkattu. Piste.Joskus kun johonkin helppoon työhön palkataan joku "ylikoulutettu" tai "ylikokenut" tyyppi, tai muuten hankala tyyppi, muistuttaa hän päivittäin, alkaen päivästä yksi, työkavereitaan kuinka hän on aiemmin tehnyt sitä ja tätä, ja yrittää luistaa työstä vedoten entiseen työhistoriaansa/osaamiseensa/johonkin muuhun, ryhtyen omatoimisesti työnjohtajaksi, vaikka hänet on palkattu hyllyttäjäksi ja siitä hänelle palkkaa maksetaan.
Onneksi näitä asennevammaisia on kuitenkin harvassa.
Eikö se työ hakemuksen lähettäminen pitäisi toimia signaaliina siitä, että työ kiinnostaa.
Käytännössä rekryt usein ajattelevat, että se joka osaa parhaiten puhua, on eniten kiinnostunut työstä.
Vaikka se työ olisi yksinäistä hiljaisuudessa puurtamista, niin siihen valitaan mieluiten se voimakkaimmin ekstrovertti hakija, sillä hän vaikuttaa eniten kiinnostuneelta. Sitten sillä ekstroverillä pää hajoaa siinä työssä, ja työnantaja ihmettelee miksi näin kävi, paraskaan hakija ei ollut riittävän hyvä.
Ja kohta saadaan lukea taas lööppejä kuinka työttömistä ei löydy työhaluisia työntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selasin kaikki melkein 700 viestiä.
Juuri missään ei puhuttu konkreettisesti rahasta.
Jos on 25 vuotta maksanut kaikenlaisia työttömyysmaksuja palkastaan, niin eikö muka ole sitten oikeus ”nauttia” ansiosidonnaisesta kunnes mielekästä työtä löytyy??Jos on pitkään tienannut noin 100 000 € vuodessa, niin onko väärin käyttää ansiosidonnaista kunnes uutta, järkevää löytyy ?
On tietty oikeus nauttia ansiosidonnaista!
Kukaan vaan ei ole ottanut tätä asiaa esille, ehkä siksi että se ansiosidonnaisesta nauttija ei vielä tiedäkään kuinka vaikeaa on töitä löytää, tai tietää ja kirjoittaa täällä siitä.
Toki voi olla myös ihmisiä jotka voi olla pari vuotta pois työelämästä ja sit kun alkaa hakea, niin töitä löytyy. Mut näitä on ehkä harvemmassa kuitenkin.Saan aina miinusta kun kirjoitan tämän, mutta tämä on faktaa: aika iso pitkäaikaistyöttömien tarinoista alkaa siitä, että ajatellaan nauttia ansiosidonnaisesta, kun on kassan maksuja niin kauan maksettu ja "mennään sitten töihin" kun on pidetty lomaa vuosi tai puolitoista. Mutta se tulee useimmille yllätyksenä, että he ovat tippuneet juuri siihen halveksimaansa työttömien sakkiin, jota ei haluta palkata. Joillakin käy tuuri tai joillakin on suhteita, mutta siitä huolimatta hyvin iso osa jää työttömäksi. Jos he olisivat etsineet töitä ajoissa, he olisivat sitä vielä voineet saada, mutta pitkä työttömyys, varsinkin jos ei tee muuta kuin lomailee, on monelle työnantajalle sama kuin olisit rikoksen tehnyt.
Tähän mulla on esimerkki oikeasta elämästä.
Tyyppi irtisanoo itsensä, koska haluaa pari vuotta keskittyä harrastuksiinsa ja muutenkin pitää vapaata.
On siis ansiosidonnaisella pari vuotta, ja kun alkaa etsiä töitä, niitä ei löydykään.
Ihmettelee, miksi työnantajat (ja työkkäri) kohtelee häntä kuin työtöntä, hänhän on ollut hyvässä ammatissa 25v ja hänellä on hyvä koulutus. Toki hän halusi pitää vähän vapaata, kun ihan itse irtisanoutui, mutta eihän hän ole niinkuin muut työttömät, ei käsitä miksi häntä ei nyt palkata mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- jos nyt ajatellaan, että pääsisin tänne teidän varastoon töihin niin toki toivoisin että olisin näyttänyt sitten ja miten hyvä ja luotettava olen ja olisin ehkä löytänyt teiltä vähän vastuullisempia hommia mutta sinällään, koska minulla on täällä Perähikiällä koti ja avopuoliso ja niin tuskin sen kauemmas täältä olen suunnannut.
Kiitos, tässä oli ihan toteuttamiskelpoinen (ja jokaisen muokattavissa oleva) idea koskien "missä näet itsesi viiden vuoden päästä?" -kysymykseen.
Muuten ihan ok vastaus, kunhan jättää pois tuon osuuden jossa heti kättelyssä, ennenkun on edes työtä saanut, kertoo että ei mua kiinnosta tämä työ oikeasti, ja ihan muualle mä tähtään kun tähän duuniin mitä nyt haen.
Mitä se muuten noin rekrytoijan näkökulmasta tarkoittaa, että "työ kiinnostaa oikeasti"? Pitääkö siitä työstä olla niin kiinnostunut, että tekisi sitä vaikka ilmaiseksi, jos oma talous sallisi?
Minulla ainakin on elämässäni vaikka mitä kiinnostavaa projektia, ja työtä tarvitsisin lähinnä vain rahoittaakseni elämäni. Siitä huolimatta kyllä siinä eroa on, mitä työtä mieluummin tekisin. Riittääkö kiinnostukseksi se, että kun kerran töitä on tehtävä niin tämä teidän paikka on paras vaihtoehto?
Vai riittääkö ihan jo se, että tekee työtä, mitä tahansa työtä, mieluummin kuin on työttömänä?
Vai saako sitä noin monimutkaisesti edes ajatella?
Työ kiinnostaa= jos haetaan hyllyttäjää, se hyllyttäjän työ kelpaa.
Ei tarvii omistaa elämäänsä työlle, kunhan tekee töissä enimmäkseen töitä
Ei ajattele (jo hakiessaan) että ekan kuukauden jälkeen siirryn työnjohdon assariksi ja puolen vuoden päästä johdan koko lafkaa.
Eli teet sen työn, ja vain sen työn, johon sinut on palkattu. Piste.Joskus kun johonkin helppoon työhön palkataan joku "ylikoulutettu" tai "ylikokenut" tyyppi, tai muuten hankala tyyppi, muistuttaa hän päivittäin, alkaen päivästä yksi, työkavereitaan kuinka hän on aiemmin tehnyt sitä ja tätä, ja yrittää luistaa työstä vedoten entiseen työhistoriaansa/osaamiseensa/johonkin muuhun, ryhtyen omatoimisesti työnjohtajaksi, vaikka hänet on palkattu hyllyttäjäksi ja siitä hänelle palkkaa maksetaan.
Onneksi näitä asennevammaisia on kuitenkin harvassa.Eikö se työ hakemuksen lähettäminen pitäisi toimia signaaliina siitä, että työ kiinnostaa.
Käytännössä rekryt usein ajattelevat, että se joka osaa parhaiten puhua, on eniten kiinnostunut työstä.
Vaikka se työ olisi yksinäistä hiljaisuudessa puurtamista, niin siihen valitaan mieluiten se voimakkaimmin ekstrovertti hakija, sillä hän vaikuttaa eniten kiinnostuneelta. Sitten sillä ekstroverillä pää hajoaa siinä työssä, ja työnantaja ihmettelee miksi näin kävi, paraskaan hakija ei ollut riittävän hyvä.
Ja kohta saadaan lukea taas lööppejä kuinka työttömistä ei löydy työhaluisia työntekijöitä.
No kun kaikkia työhakemuksen lähettäneitä ei lopulta kuitenkaan kiinnosta, älä kysy miksi lähettävät hakemuksia, koska sitä en tiedä.
Hyvä rekrytoija osaa nähdä potentiaalia siinä vähän hiljaisemmassakin tyypissä, eikä aina valitse sitä puheliainta, jos työ ei ole asiakaspalvelua tms.
Kysy ennemmin työnantajalata miksei anna töitä. Niistähän se riippuu.
Liian vanha.Eläkkeelle ikäni puolesta 2019/11