Lue keskustelun säännöt.
Työtön! Miksi et saa töitä?
Otsikko. Ennen kuin alapeukutatte, en tarkoita tuota vittuilumielessä. Itsekin olen juuri työttömäksi jäänyt, joka ei ahkerasta hakemusten lähettelystä huolimatta ole päässyt vielä yhteenkään haastatteluun. Kiinnostaisi kuulla muiden samantapaisessa tilanteessa olevien mielipiteitä siitä, miksi niitä töitä on ihan oikeasti niin hel... vaikeaa saada.
Kommentit (2374)
Omaishoitajanako ikuisuuden kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaishoitajanako ikuisuuden kirjoitti:
Toimin omaishoitajana omalle lapselle. Tuo lause ilmeisesti riittää siihen ettei työpaikkaa saa. Vaikka illat olenkin kiinni lapsessa, se ei tarkoita sitä etten päivällä voisi töitä tehdä. Miksi ei anneta edes mahdollisuutta! Omaishoitajat ajatellaan vaikeiksi työntekijöiksi, vaikka todellisuudessa olemme erittäin motivoituneita ja tunnollisia työntekijöitä! Työnteko olisi meille "omaa aikaa", irtiottoa kotiympyröistä ja muuten haastavasta arjesta. Miksi meitä ei oteta töihin? Kun vuosia olet ollut kotona, sitä alkaa ajattelemaan pikkuhiljaa ettei minusta mihinkään muuhun enää olekaan, vaikka totuus onkin toinen. Ahdistavaa 😰
Jos se ei vaikuta työhösi tai mahdollisiin työaikoihisi - miksi tuot sen edes esiin?
Koska työt joita haen, ovat sellaisia missä on hyötyä omaishoitajuudesta tulleesta elämänkokemuksesta. Työhistoriani on lyhyt omaishoitajuuden vuoksi. Luulisi että Hoiva alalla arvostettaisiin siitä tullutta kokemusta.
Työhistoriasi on lyhyt, koska et ole aiemmin kyennyt/halunnut käydä töissä omaishoidettavan lapsesi takia ja nyt ihmettelet, miksi omaishoitajuuttasi pidetään riskinä työpaikoilla. En väitä, tuo olisi reilua, mutta tuo vähän mättää.
Lapsista puhuessa kannattaa olla tarkkana. Yleensä vammaisista tai muuten paljon hoivaa vaativista lapsista tai puolisosta ei kannata kertoa. Minäkin jätin lapseni kokonaan mainitsematta, kun hain töitä lähes viisikymppisenä. Jätin kertomatta meidän erityislapsesta, pienestä iltatähdestämme ja sain paikan. Epäilen, että naisvaltaisella alalla voidaan pitää hyvänä, ettei ole enää ole lapsia tulossa ja ne entisetkin ovat jo isoja, mikä päätelmä meni kyllä metsään minun kohdallani. Lapsen takia on tullut sitten jonkin verran sairauspoissaoloja, mutta ei mitenkään poikkeavan isoja määriä, kun lapsi on yleisesti ottaen hyvin terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- kun kysytään omista mielenkiinnon kohteista ei tule mitään mieleen / kun kysytään mitä haluaisi tehdä 5v päästä työelämässä ei osaa sanoa mitään / kun kysytään onko kysyttävää - ei ole mitään kysyttävää / on ihan yli-innostunut ja osoittaa suurta pätemisen tarvetta / haukkuu edellistä työpaikkaa
Tällaisia pieniä yksityiskohtia, jotka ratkaisevat kun tosiaan vain yksi saa sen työpaikan.
Ihan hyviä juttuja sinulla tuossa oli, enkä täysin kommenttiasi lyttää, mutta nuo syyt raakata työntekijä eivät ole hakijalle ihan niin helppoja kuin luulet. Esim. minulla on yleensä noin viisi kysymystä valmiiksi mietittynä. Usein ne aiheet ovatkin tulleet jo selviksi haastattelun aikana, joten niitä on turha toistaa.
Kun on ollut useamman vuoden työttömänä, niin kysymys seuraavan viiden vuoden suunnitelmista voi tuntua hyvinkin utopistiselta. Jos en edes tiedä, saanko kyseisen työn tai mitä siinä todellisuudessa viiden vuoden aikana oppii, niin mitä voin sanoa tulevaisuudesta? Moni pieni firma on sellainen, ettei siellä edes ole kehittymisen mahdollisuuksia, tai vaikka olisikin, niin aivan ulkopuolisen on vaikea arvioida, millaisia ne ovat. Ei kaikilla firmoilla ole niin hyvä nettisivuja, että sieltä voi kyseisiä asioita selvittää. Toki tuossa tilanteessa voi jotain valehdella, mutta siinä voi käydä niin, että vaikuttaakin ammattitaidottomalta (jos ei osaa sanoa sellaista asiaa, joka on toteutettavissa).
Yli-innokkuus voi johtua ihan siitä, että vihdoinkin, monien kuukausien jälkeen, pääsee haastatteluun. Miksi siitä pitää rankaista? Et ehkä ymmärrä ollenkaan, miltä pitkäaikaistyöttömästä haastattelukutsu tuntuu. Se tuntuu ihan erilaiselta kuin ihmisestä, joka on jo töissä ja vain huvikseen kokeilee uuden paikan hakemista, ja jolla ei ole mitään menetettävää. Jos et yhtään ymmärrä työtöntä, niin ehkä sinun ei pidä edes kutsua häntä haastatteluun.
Mitä haluaisit tehdä 5v päästä (työelämässä) ?
Ihan kelpo vastauksia on ollut esim.
- varastotyö on kyllä mun juttu. Tykkään järjedtelmällisyydestä ja siitä että see liikkua kun tekee työtä, sen takia en koulussakaan oikein jaksanut istua ja opiskella.Tai ihan mitä vaan mistä näkee, että työnhakija edes tietää mitä työpaikkaa hakee. Meillä tosin on ihan Ok ja positiivista, jos kertoo vaikkap että
- Mä haluaisin joskus vielä pitää omaa koirahoitolaa ja olla siinä yrittäjänä (ei mekään haluta välttämättä ketään seuraavaksi 30 vuodeksi meidän varastoon jumittaa)
Kysyttäisiinkin noin että mitä haluaisit tehdä. Mutta kun se kysymys ainakin minulle esitetään muodossa "missä näet itsesi viiden vuoden päästä"? Pöh, ei minulla mitään ennustajaeukon lahjoja ole tuohon vastatakseni! Ei ole taikapeiliä, ja kahvinporoista en osaa katsoa. Mikä sinusta sitten tuohon kysymykseen olisi oikea vastaus?
Hyvä kysymys - joko vastaisin esim.
- mun haave on joskus tulevaisuudessa pystyä lähtemään ulkomaille töihin mutta ei varmaan vielä 5v päästä koska... (minun vanha äitini täällä tarvitsee varmaan silloinkin vielä apuani )
- jos nyt ajatellaan, että pääsisin tänne teidän varastoon töihin niin toki toivoisin että olisin näyttänyt sitten ja miten hyvä ja luotettava olen ja olisin ehkä löytänyt teiltä vähän vastuullisempia hommia mutta sinällään, koska minulla on täällä Perähikiällä koti ja avopuoliso ja niin tuskin sen kauemmas täältä olen suunnannut.Tai sitten jotain tyyliin: toivon että olisitte tuolloinkin minuun vielä tyytyväisiä ja varastotyö tuntuu ihan mun jutulta, lähinnä 5v päästä toivon kehittyneeni tässä harrastuksessani X ja toivon että olen ehtinyt toteuttaa haaveeni siitä että olen oppinut paljon Saksan kieltä kun sitä tuolla työväenopistolla opiskelen.
Siis ei sen tarvitse olla mitään tajunnanråjåyttävää ihmettä :) mutta joo, kannattaa miettiä etukäteen jotain tuollaista missä on vähän piiloomakehua mukana :)
Tosi huonoja vastauksia kaikki, ohi aiheen tai suomennettuna "joo, haluun nyt ehkä tän työn mut toivottavasti 5v päästä teen jotain ihan muuta".
Omas on huono vastaus.
Kuka tahansa osaa mollata. Kerro ennemmin minkälainen teillä olisi hyvä vastaus.
Ohi aiheen: ei se aihe ihan hirveästi sitä haastattelijaa kiinnosta - paitsi jos kerrot jotain, minkä takia sua ei kandee palkata - esim ensi kesänä meen naimisiin ja sitten 5v päästä mulla on toivottavasti jo kolme lasta....
Ja meille ei ainakaan haluta palkata ketään, joka menee minne tuuli vie, ilman haaveita ja unelmia ja tavoitteita - ei meill haluta kuulla ”jos pääsen teille töihin ettei ikinä pääse musta eroon vaan Mä olen tällainen ikuinen arjen ankeuttaja ilman mitään sisältöä elämässä.
Meillä myös vakikysymys: onko sulla jotain intohimoja elämässä - ja täytyy olla, oli ne sitten koirat / perhe / vapaaehtoistoiminta / nyplääminen tai ihan mitä vaan. ( ja hitusen naiivia olisi väkisin kertoa jotain ’haluan kehittyä Suomen parhaimmaksi hyllyttäjäksi’-työhön liittyvää ;)
Ei niitä ankeuttajia halutakaan, (eli just nää "vuoden hyllyttäjä- ehdokkaat") mut ei myöskään sitä toista äärilaitaa, eli ihmisiä jotka ei jaksa edes töissä kiinnostua töistä mitenkään.
Siinä olet kyllä oikeassa että liian motivoitunut ja turhan tarkka ihminen voi olla huonompi työntekijä kun vähän huolettomampi tyyppi, jolla elämässä on muutakin sisältöä kun työ.
Ihmisiä tulee niin eri lähtökohdista ja kun vielä heitä palkataan erilaisiin tehtäviin, niin ei sillä aina ole niin väliä onko suunnitelmat seuraavalle viidelle vuodelle vai ei, kunhan ei kerro mitään ulkoa opeteltuja latteuksia ja ympäripyöreitä vastauksia, sanoo vaikka mieluummin ettei tiedä, jos ei tiedä.
Ja jos olisin palkkaamassa määräaikaista hyllyttäjää, en edes kysyisi mitään "missä näet itsesi 5v kuluttua" tyyppistä kysymystä.
Eri asia jos kyseessä olisi joku vaativampi tehtävä, sitten kyllä pitäisi jonkinlaista suuntaa-antavaa suunnitelmaa olla.
Mutta virhe rekryjä tulee helposti myös sellaisten kanssa, joilla on vapaa-ajalla 24/7 harrastuksia, ja hyvin tarkat tulevaisuuden suunnitelmat.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelepa Yle Areenasta Jari Sarasvuon ohjelma Työpaikkaa ei saa hakemuksia lähettämällä.
https://areena.yle.fi/1-4546828
Siinä on aika mielenkiintoisia ehdotuksia työpaikan hankkimiseen. Kuten sellainen, että ilmoittaa jynssäävänsä työpaikan WC-pytyt. (Sai töitä.)
Kuulostaa just Sarasvuon höpinöiltä tuo esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- kun kysytään omista mielenkiinnon kohteista ei tule mitään mieleen / kun kysytään mitä haluaisi tehdä 5v päästä työelämässä ei osaa sanoa mitään / kun kysytään onko kysyttävää - ei ole mitään kysyttävää / on ihan yli-innostunut ja osoittaa suurta pätemisen tarvetta / haukkuu edellistä työpaikkaa
Tällaisia pieniä yksityiskohtia, jotka ratkaisevat kun tosiaan vain yksi saa sen työpaikan.
Ihan hyviä juttuja sinulla tuossa oli, enkä täysin kommenttiasi lyttää, mutta nuo syyt raakata työntekijä eivät ole hakijalle ihan niin helppoja kuin luulet. Esim. minulla on yleensä noin viisi kysymystä valmiiksi mietittynä. Usein ne aiheet ovatkin tulleet jo selviksi haastattelun aikana, joten niitä on turha toistaa.
Kun on ollut useamman vuoden työttömänä, niin kysymys seuraavan viiden vuoden suunnitelmista voi tuntua hyvinkin utopistiselta. Jos en edes tiedä, saanko kyseisen työn tai mitä siinä todellisuudessa viiden vuoden aikana oppii, niin mitä voin sanoa tulevaisuudesta? Moni pieni firma on sellainen, ettei siellä edes ole kehittymisen mahdollisuuksia, tai vaikka olisikin, niin aivan ulkopuolisen on vaikea arvioida, millaisia ne ovat. Ei kaikilla firmoilla ole niin hyvä nettisivuja, että sieltä voi kyseisiä asioita selvittää. Toki tuossa tilanteessa voi jotain valehdella, mutta siinä voi käydä niin, että vaikuttaakin ammattitaidottomalta (jos ei osaa sanoa sellaista asiaa, joka on toteutettavissa).
Yli-innokkuus voi johtua ihan siitä, että vihdoinkin, monien kuukausien jälkeen, pääsee haastatteluun. Miksi siitä pitää rankaista? Et ehkä ymmärrä ollenkaan, miltä pitkäaikaistyöttömästä haastattelukutsu tuntuu. Se tuntuu ihan erilaiselta kuin ihmisestä, joka on jo töissä ja vain huvikseen kokeilee uuden paikan hakemista, ja jolla ei ole mitään menetettävää. Jos et yhtään ymmärrä työtöntä, niin ehkä sinun ei pidä edes kutsua häntä haastatteluun.
Mitä haluaisit tehdä 5v päästä (työelämässä) ?
Ihan kelpo vastauksia on ollut esim.
- varastotyö on kyllä mun juttu. Tykkään järjedtelmällisyydestä ja siitä että see liikkua kun tekee työtä, sen takia en koulussakaan oikein jaksanut istua ja opiskella.Tai ihan mitä vaan mistä näkee, että työnhakija edes tietää mitä työpaikkaa hakee. Meillä tosin on ihan Ok ja positiivista, jos kertoo vaikkap että
- Mä haluaisin joskus vielä pitää omaa koirahoitolaa ja olla siinä yrittäjänä (ei mekään haluta välttämättä ketään seuraavaksi 30 vuodeksi meidän varastoon jumittaa)
Kysyttäisiinkin noin että mitä haluaisit tehdä. Mutta kun se kysymys ainakin minulle esitetään muodossa "missä näet itsesi viiden vuoden päästä"? Pöh, ei minulla mitään ennustajaeukon lahjoja ole tuohon vastatakseni! Ei ole taikapeiliä, ja kahvinporoista en osaa katsoa. Mikä sinusta sitten tuohon kysymykseen olisi oikea vastaus?
En ole se, ketä kommentoit, mutta minulla on teoria tästä kysymyksestä: Hyvä vastaus paljastaa haastattelijalle sen, että et ole masentunut ja toivoton henkilö jolla on pinttynyt looserin identitetti. Toki pitää olla realistinen haaveissaan, mutta kaikki aidolta vaikuttava innostuneisuus on puoleensa vetävää.
Mulla ei todellakaan ole ikinä ollut mitään muuta vastausta tuohon kysymykseen kun se, että "en tiedä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimiehenä ja henkilöstöä palkkaavana henkilönä pieni neuvo teille ketkä mielummin olette kotona kuin teette "paskahommaa".
Minä, kuten niin monet muutkin, palkkaamme teidän ohitsenne ehkä huonommin kouluttautuneen tai kokemattoman teidän koulutuksenne ohi. Miksi? Työmoraalin ja ahkeruuden takia.
Olen palkannut lukuisia siivoojia ja kaupan työntekijöitä hyviin hommiin. Ahkeruus palkitaan ja matka huipulle käy ruohonjuuritason kautta.P.S. Siivooja ja kaupan työntekijä esimerkkinä nyt vain kun itse mainitsitte. Monista muistakin vinoon katsotuista "hanttihommista" löytyy tulevia työpaikan johtohahmoja ennemmin kuin liikaa tutkintopaperia ja mukavuutta tuijottavista.
Olen silloin tällöin kirjoittanut erittäin epäsuosittuja kommentteja omasta urapolustani, joka lähti sekalaisista osa-aikaisista "hanttihommista" ja eteni ensin yhden firman sisäisesti liiketoiminnan asiantuntijapuolelle (sitä voi olla hanttihommien asiantuntija) ja sieltä sitten edelleen sivusuuntaan vähän erilaiselle uralle. Palkka lähti hyvään nousuun jo minut "kasvattaneessa" firmassa, mutta varsinaisesti nousi mukaviin lukemiin työpaikan vaihtojen myötä. Päivääkään ei ole vielä työttömyyttä takana. Ne tyypit jotka pääsevät eteenpäin, osaavat ylpeinä kerryttää ja pitää mukanaan substanssin kaikesta työkokemuksestaan. Vaikka käytin sanaa "hanttihomma", olen ylpeä kaikesta työkokemuksestani. Ja kas, ihan viikoittain törmään mediassa uutisiin, joissa esiintyy yhteiskunnan korkeille paikoille nousseita ex-kolleegojani juuri niistä opiskelijoiden suosimista hanttihommista.
Olisi ihan hirveän kiinnostava tietää, minkälaisista hommista on sinun tapaasi mahdollista edetä johtopaikoille. Oliko ne maknitsemiasi kaupan töitä tai siivousta?
Tämäntyyppisessä urakehityksessä tärkeää on ehkä se, että firman organisaatio on sen verran iso että siellä tarvitaan silloin tällöin uutta porukkaa ja jossa syntyy uusiakin asiantuntijatoimenkuvia. Jos firma on kasvava tai jonkun kehitysmullistuksen kourissa, se on ehdoton etu. Silloin voi aueta hyviä saumoja jos vaan innostusta riittää. Tulee mikä tahansa pikku projekti johon haetaan "vapaaehtoisia", kannattaa osallistua ja tutustua eri osastoilla ja tasoilla olevien ihmisten kanssa. Itse sain myöhemmin kuulla, että että nimeni oli vaan tullut jollekin mieleen, kun oli mietitty yhden uuden projektin miehitystä. Projektiin tarvittiin kenttätoiminnan asiantuntemusta ja on ihan mahdollista, että mieleen ei tullut kovin montaa nimeä, koska kentän ihmisiä ei pääkonttorissa juurikaan tunnettu.
Lattiatasonkin esimieshommiin pääseminen on missä tahansa organisaatiossa hyvä ensimmäinen askel.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimiehenä ja henkilöstöä palkkaavana henkilönä pieni neuvo teille ketkä mielummin olette kotona kuin teette "paskahommaa".
Minä, kuten niin monet muutkin, palkkaamme teidän ohitsenne ehkä huonommin kouluttautuneen tai kokemattoman teidän koulutuksenne ohi. Miksi? Työmoraalin ja ahkeruuden takia.
Olen palkannut lukuisia siivoojia ja kaupan työntekijöitä hyviin hommiin. Ahkeruus palkitaan ja matka huipulle käy ruohonjuuritason kautta.P.S. Siivooja ja kaupan työntekijä esimerkkinä nyt vain kun itse mainitsitte. Monista muistakin vinoon katsotuista "hanttihommista" löytyy tulevia työpaikan johtohahmoja ennemmin kuin liikaa tutkintopaperia ja mukavuutta tuijottavista.
Olen silloin tällöin kirjoittanut erittäin epäsuosittuja kommentteja omasta urapolustani, joka lähti sekalaisista osa-aikaisista "hanttihommista" ja eteni ensin yhden firman sisäisesti liiketoiminnan asiantuntijapuolelle (sitä voi olla hanttihommien asiantuntija) ja sieltä sitten edelleen sivusuuntaan vähän erilaiselle uralle. Palkka lähti hyvään nousuun jo minut "kasvattaneessa" firmassa, mutta varsinaisesti nousi mukaviin lukemiin työpaikan vaihtojen myötä. Päivääkään ei ole vielä työttömyyttä takana. Ne tyypit jotka pääsevät eteenpäin, osaavat ylpeinä kerryttää ja pitää mukanaan substanssin kaikesta työkokemuksestaan. Vaikka käytin sanaa "hanttihomma", olen ylpeä kaikesta työkokemuksestani. Ja kas, ihan viikoittain törmään mediassa uutisiin, joissa esiintyy yhteiskunnan korkeille paikoille nousseita ex-kolleegojani juuri niistä opiskelijoiden suosimista hanttihommista.
Olisi ihan hirveän kiinnostava tietää, minkälaisista hommista on sinun tapaasi mahdollista edetä johtopaikoille. Oliko ne maknitsemiasi kaupan töitä tai siivousta?
Ei ollenkaan mahdotonta että meet ns hanttihommiin ja jossain tulevaisuudessa olet sitten vähän paremmissa hommissa.
Ehkä tuuriakin tarvitaan, oikea firma oikeaan aikaan, mutta tärkeimpänä se oikeanlainen asenne.
"missä näet itsesi viiden vuoden päästä"
Jos minulta olisi kysytty tuota viisi vuotta sitten niin olisin varmaan nähnyt itseni tekemässä samaa työtä kuin 10 vuotta sitä ennenkin mutta nyt en todellakaan osaa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- kun kysytään omista mielenkiinnon kohteista ei tule mitään mieleen / kun kysytään mitä haluaisi tehdä 5v päästä työelämässä ei osaa sanoa mitään / kun kysytään onko kysyttävää - ei ole mitään kysyttävää / on ihan yli-innostunut ja osoittaa suurta pätemisen tarvetta / haukkuu edellistä työpaikkaa
Tällaisia pieniä yksityiskohtia, jotka ratkaisevat kun tosiaan vain yksi saa sen työpaikan.
Ihan hyviä juttuja sinulla tuossa oli, enkä täysin kommenttiasi lyttää, mutta nuo syyt raakata työntekijä eivät ole hakijalle ihan niin helppoja kuin luulet. Esim. minulla on yleensä noin viisi kysymystä valmiiksi mietittynä. Usein ne aiheet ovatkin tulleet jo selviksi haastattelun aikana, joten niitä on turha toistaa.
Kun on ollut useamman vuoden työttömänä, niin kysymys seuraavan viiden vuoden suunnitelmista voi tuntua hyvinkin utopistiselta. Jos en edes tiedä, saanko kyseisen työn tai mitä siinä todellisuudessa viiden vuoden aikana oppii, niin mitä voin sanoa tulevaisuudesta? Moni pieni firma on sellainen, ettei siellä edes ole kehittymisen mahdollisuuksia, tai vaikka olisikin, niin aivan ulkopuolisen on vaikea arvioida, millaisia ne ovat. Ei kaikilla firmoilla ole niin hyvä nettisivuja, että sieltä voi kyseisiä asioita selvittää. Toki tuossa tilanteessa voi jotain valehdella, mutta siinä voi käydä niin, että vaikuttaakin ammattitaidottomalta (jos ei osaa sanoa sellaista asiaa, joka on toteutettavissa).
Yli-innokkuus voi johtua ihan siitä, että vihdoinkin, monien kuukausien jälkeen, pääsee haastatteluun. Miksi siitä pitää rankaista? Et ehkä ymmärrä ollenkaan, miltä pitkäaikaistyöttömästä haastattelukutsu tuntuu. Se tuntuu ihan erilaiselta kuin ihmisestä, joka on jo töissä ja vain huvikseen kokeilee uuden paikan hakemista, ja jolla ei ole mitään menetettävää. Jos et yhtään ymmärrä työtöntä, niin ehkä sinun ei pidä edes kutsua häntä haastatteluun.
Mitä haluaisit tehdä 5v päästä (työelämässä) ?
Ihan kelpo vastauksia on ollut esim.
- varastotyö on kyllä mun juttu. Tykkään järjedtelmällisyydestä ja siitä että see liikkua kun tekee työtä, sen takia en koulussakaan oikein jaksanut istua ja opiskella.Tai ihan mitä vaan mistä näkee, että työnhakija edes tietää mitä työpaikkaa hakee. Meillä tosin on ihan Ok ja positiivista, jos kertoo vaikkap että
- Mä haluaisin joskus vielä pitää omaa koirahoitolaa ja olla siinä yrittäjänä (ei mekään haluta välttämättä ketään seuraavaksi 30 vuodeksi meidän varastoon jumittaa)
Kysyttäisiinkin noin että mitä haluaisit tehdä. Mutta kun se kysymys ainakin minulle esitetään muodossa "missä näet itsesi viiden vuoden päästä"? Pöh, ei minulla mitään ennustajaeukon lahjoja ole tuohon vastatakseni! Ei ole taikapeiliä, ja kahvinporoista en osaa katsoa. Mikä sinusta sitten tuohon kysymykseen olisi oikea vastaus?
En ole se, ketä kommentoit, mutta minulla on teoria tästä kysymyksestä: Hyvä vastaus paljastaa haastattelijalle sen, että et ole masentunut ja toivoton henkilö jolla on pinttynyt looserin identitetti. Toki pitää olla realistinen haaveissaan, mutta kaikki aidolta vaikuttava innostuneisuus on puoleensa vetävää.
Jaa-a, mikä sit on hyvä vastaus? Kun se hyvä, hienoja tulevaisuuden suunnitelmia sisältävä vastaus voi kertoa vain sen että ihminen on hyvä puhumaan, ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- kun kysytään omista mielenkiinnon kohteista ei tule mitään mieleen / kun kysytään mitä haluaisi tehdä 5v päästä työelämässä ei osaa sanoa mitään / kun kysytään onko kysyttävää - ei ole mitään kysyttävää / on ihan yli-innostunut ja osoittaa suurta pätemisen tarvetta / haukkuu edellistä työpaikkaa
Tällaisia pieniä yksityiskohtia, jotka ratkaisevat kun tosiaan vain yksi saa sen työpaikan.
Ihan hyviä juttuja sinulla tuossa oli, enkä täysin kommenttiasi lyttää, mutta nuo syyt raakata työntekijä eivät ole hakijalle ihan niin helppoja kuin luulet. Esim. minulla on yleensä noin viisi kysymystä valmiiksi mietittynä. Usein ne aiheet ovatkin tulleet jo selviksi haastattelun aikana, joten niitä on turha toistaa.
Kun on ollut useamman vuoden työttömänä, niin kysymys seuraavan viiden vuoden suunnitelmista voi tuntua hyvinkin utopistiselta. Jos en edes tiedä, saanko kyseisen työn tai mitä siinä todellisuudessa viiden vuoden aikana oppii, niin mitä voin sanoa tulevaisuudesta? Moni pieni firma on sellainen, ettei siellä edes ole kehittymisen mahdollisuuksia, tai vaikka olisikin, niin aivan ulkopuolisen on vaikea arvioida, millaisia ne ovat. Ei kaikilla firmoilla ole niin hyvä nettisivuja, että sieltä voi kyseisiä asioita selvittää. Toki tuossa tilanteessa voi jotain valehdella, mutta siinä voi käydä niin, että vaikuttaakin ammattitaidottomalta (jos ei osaa sanoa sellaista asiaa, joka on toteutettavissa).
Yli-innokkuus voi johtua ihan siitä, että vihdoinkin, monien kuukausien jälkeen, pääsee haastatteluun. Miksi siitä pitää rankaista? Et ehkä ymmärrä ollenkaan, miltä pitkäaikaistyöttömästä haastattelukutsu tuntuu. Se tuntuu ihan erilaiselta kuin ihmisestä, joka on jo töissä ja vain huvikseen kokeilee uuden paikan hakemista, ja jolla ei ole mitään menetettävää. Jos et yhtään ymmärrä työtöntä, niin ehkä sinun ei pidä edes kutsua häntä haastatteluun.
Mitä haluaisit tehdä 5v päästä (työelämässä) ?
Ihan kelpo vastauksia on ollut esim.
- varastotyö on kyllä mun juttu. Tykkään järjedtelmällisyydestä ja siitä että see liikkua kun tekee työtä, sen takia en koulussakaan oikein jaksanut istua ja opiskella.Tai ihan mitä vaan mistä näkee, että työnhakija edes tietää mitä työpaikkaa hakee. Meillä tosin on ihan Ok ja positiivista, jos kertoo vaikkap että
- Mä haluaisin joskus vielä pitää omaa koirahoitolaa ja olla siinä yrittäjänä (ei mekään haluta välttämättä ketään seuraavaksi 30 vuodeksi meidän varastoon jumittaa)
Kysyttäisiinkin noin että mitä haluaisit tehdä. Mutta kun se kysymys ainakin minulle esitetään muodossa "missä näet itsesi viiden vuoden päästä"? Pöh, ei minulla mitään ennustajaeukon lahjoja ole tuohon vastatakseni! Ei ole taikapeiliä, ja kahvinporoista en osaa katsoa. Mikä sinusta sitten tuohon kysymykseen olisi oikea vastaus?
En ole se, ketä kommentoit, mutta minulla on teoria tästä kysymyksestä: Hyvä vastaus paljastaa haastattelijalle sen, että et ole masentunut ja toivoton henkilö jolla on pinttynyt looserin identitetti. Toki pitää olla realistinen haaveissaan, mutta kaikki aidolta vaikuttava innostuneisuus on puoleensa vetävää.
Jaa-a, mikä sit on hyvä vastaus? Kun se hyvä, hienoja tulevaisuuden suunnitelmia sisältävä vastaus voi kertoa vain sen että ihminen on hyvä puhumaan, ei muuta.
Kavereita ne yleensä haluaakin. Kuka tahansa oppii työt mutta ei tuppisuita kukaan jaksa katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- kun kysytään omista mielenkiinnon kohteista ei tule mitään mieleen / kun kysytään mitä haluaisi tehdä 5v päästä työelämässä ei osaa sanoa mitään / kun kysytään onko kysyttävää - ei ole mitään kysyttävää / on ihan yli-innostunut ja osoittaa suurta pätemisen tarvetta / haukkuu edellistä työpaikkaa
Tällaisia pieniä yksityiskohtia, jotka ratkaisevat kun tosiaan vain yksi saa sen työpaikan.
Ihan hyviä juttuja sinulla tuossa oli, enkä täysin kommenttiasi lyttää, mutta nuo syyt raakata työntekijä eivät ole hakijalle ihan niin helppoja kuin luulet. Esim. minulla on yleensä noin viisi kysymystä valmiiksi mietittynä. Usein ne aiheet ovatkin tulleet jo selviksi haastattelun aikana, joten niitä on turha toistaa.
Kun on ollut useamman vuoden työttömänä, niin kysymys seuraavan viiden vuoden suunnitelmista voi tuntua hyvinkin utopistiselta. Jos en edes tiedä, saanko kyseisen työn tai mitä siinä todellisuudessa viiden vuoden aikana oppii, niin mitä voin sanoa tulevaisuudesta? Moni pieni firma on sellainen, ettei siellä edes ole kehittymisen mahdollisuuksia, tai vaikka olisikin, niin aivan ulkopuolisen on vaikea arvioida, millaisia ne ovat. Ei kaikilla firmoilla ole niin hyvä nettisivuja, että sieltä voi kyseisiä asioita selvittää. Toki tuossa tilanteessa voi jotain valehdella, mutta siinä voi käydä niin, että vaikuttaakin ammattitaidottomalta (jos ei osaa sanoa sellaista asiaa, joka on toteutettavissa).
Yli-innokkuus voi johtua ihan siitä, että vihdoinkin, monien kuukausien jälkeen, pääsee haastatteluun. Miksi siitä pitää rankaista? Et ehkä ymmärrä ollenkaan, miltä pitkäaikaistyöttömästä haastattelukutsu tuntuu. Se tuntuu ihan erilaiselta kuin ihmisestä, joka on jo töissä ja vain huvikseen kokeilee uuden paikan hakemista, ja jolla ei ole mitään menetettävää. Jos et yhtään ymmärrä työtöntä, niin ehkä sinun ei pidä edes kutsua häntä haastatteluun.
Mitä haluaisit tehdä 5v päästä (työelämässä) ?
Ihan kelpo vastauksia on ollut esim.
- varastotyö on kyllä mun juttu. Tykkään järjedtelmällisyydestä ja siitä että see liikkua kun tekee työtä, sen takia en koulussakaan oikein jaksanut istua ja opiskella.Tai ihan mitä vaan mistä näkee, että työnhakija edes tietää mitä työpaikkaa hakee. Meillä tosin on ihan Ok ja positiivista, jos kertoo vaikkap että
- Mä haluaisin joskus vielä pitää omaa koirahoitolaa ja olla siinä yrittäjänä (ei mekään haluta välttämättä ketään seuraavaksi 30 vuodeksi meidän varastoon jumittaa)
Kysyttäisiinkin noin että mitä haluaisit tehdä. Mutta kun se kysymys ainakin minulle esitetään muodossa "missä näet itsesi viiden vuoden päästä"? Pöh, ei minulla mitään ennustajaeukon lahjoja ole tuohon vastatakseni! Ei ole taikapeiliä, ja kahvinporoista en osaa katsoa. Mikä sinusta sitten tuohon kysymykseen olisi oikea vastaus?
En ole se, ketä kommentoit, mutta minulla on teoria tästä kysymyksestä: Hyvä vastaus paljastaa haastattelijalle sen, että et ole masentunut ja toivoton henkilö jolla on pinttynyt looserin identitetti. Toki pitää olla realistinen haaveissaan, mutta kaikki aidolta vaikuttava innostuneisuus on puoleensa vetävää.
Sitten voidaan filosofoida, mitä todellista merkitystä yhdellä vastauksella yhdentekevään kysymykseen tulisi olla työnsaannin kannalta.
Meillä olisi tässä siis avoinna puolen vuoden määräaikainen hyllyttäjän pesti, mutta kerro ensin missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- kun kysytään omista mielenkiinnon kohteista ei tule mitään mieleen / kun kysytään mitä haluaisi tehdä 5v päästä työelämässä ei osaa sanoa mitään / kun kysytään onko kysyttävää - ei ole mitään kysyttävää / on ihan yli-innostunut ja osoittaa suurta pätemisen tarvetta / haukkuu edellistä työpaikkaa
Tällaisia pieniä yksityiskohtia, jotka ratkaisevat kun tosiaan vain yksi saa sen työpaikan.
Ihan hyviä juttuja sinulla tuossa oli, enkä täysin kommenttiasi lyttää, mutta nuo syyt raakata työntekijä eivät ole hakijalle ihan niin helppoja kuin luulet. Esim. minulla on yleensä noin viisi kysymystä valmiiksi mietittynä. Usein ne aiheet ovatkin tulleet jo selviksi haastattelun aikana, joten niitä on turha toistaa.
Kun on ollut useamman vuoden työttömänä, niin kysymys seuraavan viiden vuoden suunnitelmista voi tuntua hyvinkin utopistiselta. Jos en edes tiedä, saanko kyseisen työn tai mitä siinä todellisuudessa viiden vuoden aikana oppii, niin mitä voin sanoa tulevaisuudesta? Moni pieni firma on sellainen, ettei siellä edes ole kehittymisen mahdollisuuksia, tai vaikka olisikin, niin aivan ulkopuolisen on vaikea arvioida, millaisia ne ovat. Ei kaikilla firmoilla ole niin hyvä nettisivuja, että sieltä voi kyseisiä asioita selvittää. Toki tuossa tilanteessa voi jotain valehdella, mutta siinä voi käydä niin, että vaikuttaakin ammattitaidottomalta (jos ei osaa sanoa sellaista asiaa, joka on toteutettavissa).
Yli-innokkuus voi johtua ihan siitä, että vihdoinkin, monien kuukausien jälkeen, pääsee haastatteluun. Miksi siitä pitää rankaista? Et ehkä ymmärrä ollenkaan, miltä pitkäaikaistyöttömästä haastattelukutsu tuntuu. Se tuntuu ihan erilaiselta kuin ihmisestä, joka on jo töissä ja vain huvikseen kokeilee uuden paikan hakemista, ja jolla ei ole mitään menetettävää. Jos et yhtään ymmärrä työtöntä, niin ehkä sinun ei pidä edes kutsua häntä haastatteluun.
Mitä haluaisit tehdä 5v päästä (työelämässä) ?
Ihan kelpo vastauksia on ollut esim.
- varastotyö on kyllä mun juttu. Tykkään järjedtelmällisyydestä ja siitä että see liikkua kun tekee työtä, sen takia en koulussakaan oikein jaksanut istua ja opiskella.Tai ihan mitä vaan mistä näkee, että työnhakija edes tietää mitä työpaikkaa hakee. Meillä tosin on ihan Ok ja positiivista, jos kertoo vaikkap että
- Mä haluaisin joskus vielä pitää omaa koirahoitolaa ja olla siinä yrittäjänä (ei mekään haluta välttämättä ketään seuraavaksi 30 vuodeksi meidän varastoon jumittaa)
Kysyttäisiinkin noin että mitä haluaisit tehdä. Mutta kun se kysymys ainakin minulle esitetään muodossa "missä näet itsesi viiden vuoden päästä"? Pöh, ei minulla mitään ennustajaeukon lahjoja ole tuohon vastatakseni! Ei ole taikapeiliä, ja kahvinporoista en osaa katsoa. Mikä sinusta sitten tuohon kysymykseen olisi oikea vastaus?
En ole se, ketä kommentoit, mutta minulla on teoria tästä kysymyksestä: Hyvä vastaus paljastaa haastattelijalle sen, että et ole masentunut ja toivoton henkilö jolla on pinttynyt looserin identitetti. Toki pitää olla realistinen haaveissaan, mutta kaikki aidolta vaikuttava innostuneisuus on puoleensa vetävää.
Jaa-a, mikä sit on hyvä vastaus? Kun se hyvä, hienoja tulevaisuuden suunnitelmia sisältävä vastaus voi kertoa vain sen että ihminen on hyvä puhumaan, ei muuta.
Kavereita ne yleensä haluaakin. Kuka tahansa oppii työt mutta ei tuppisuita kukaan jaksa katsoa.
Eikä jaksa myöskään sellaista joka hölöttää koko ajan jotain tyhjänpäiväistä shaissea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- kun kysytään omista mielenkiinnon kohteista ei tule mitään mieleen / kun kysytään mitä haluaisi tehdä 5v päästä työelämässä ei osaa sanoa mitään / kun kysytään onko kysyttävää - ei ole mitään kysyttävää / on ihan yli-innostunut ja osoittaa suurta pätemisen tarvetta / haukkuu edellistä työpaikkaa
Tällaisia pieniä yksityiskohtia, jotka ratkaisevat kun tosiaan vain yksi saa sen työpaikan.
Ihan hyviä juttuja sinulla tuossa oli, enkä täysin kommenttiasi lyttää, mutta nuo syyt raakata työntekijä eivät ole hakijalle ihan niin helppoja kuin luulet. Esim. minulla on yleensä noin viisi kysymystä valmiiksi mietittynä. Usein ne aiheet ovatkin tulleet jo selviksi haastattelun aikana, joten niitä on turha toistaa.
Kun on ollut useamman vuoden työttömänä, niin kysymys seuraavan viiden vuoden suunnitelmista voi tuntua hyvinkin utopistiselta. Jos en edes tiedä, saanko kyseisen työn tai mitä siinä todellisuudessa viiden vuoden aikana oppii, niin mitä voin sanoa tulevaisuudesta? Moni pieni firma on sellainen, ettei siellä edes ole kehittymisen mahdollisuuksia, tai vaikka olisikin, niin aivan ulkopuolisen on vaikea arvioida, millaisia ne ovat. Ei kaikilla firmoilla ole niin hyvä nettisivuja, että sieltä voi kyseisiä asioita selvittää. Toki tuossa tilanteessa voi jotain valehdella, mutta siinä voi käydä niin, että vaikuttaakin ammattitaidottomalta (jos ei osaa sanoa sellaista asiaa, joka on toteutettavissa).
Yli-innokkuus voi johtua ihan siitä, että vihdoinkin, monien kuukausien jälkeen, pääsee haastatteluun. Miksi siitä pitää rankaista? Et ehkä ymmärrä ollenkaan, miltä pitkäaikaistyöttömästä haastattelukutsu tuntuu. Se tuntuu ihan erilaiselta kuin ihmisestä, joka on jo töissä ja vain huvikseen kokeilee uuden paikan hakemista, ja jolla ei ole mitään menetettävää. Jos et yhtään ymmärrä työtöntä, niin ehkä sinun ei pidä edes kutsua häntä haastatteluun.
Mitä haluaisit tehdä 5v päästä (työelämässä) ?
Ihan kelpo vastauksia on ollut esim.
- varastotyö on kyllä mun juttu. Tykkään järjedtelmällisyydestä ja siitä että see liikkua kun tekee työtä, sen takia en koulussakaan oikein jaksanut istua ja opiskella.Tai ihan mitä vaan mistä näkee, että työnhakija edes tietää mitä työpaikkaa hakee. Meillä tosin on ihan Ok ja positiivista, jos kertoo vaikkap että
- Mä haluaisin joskus vielä pitää omaa koirahoitolaa ja olla siinä yrittäjänä (ei mekään haluta välttämättä ketään seuraavaksi 30 vuodeksi meidän varastoon jumittaa)
Kysyttäisiinkin noin että mitä haluaisit tehdä. Mutta kun se kysymys ainakin minulle esitetään muodossa "missä näet itsesi viiden vuoden päästä"? Pöh, ei minulla mitään ennustajaeukon lahjoja ole tuohon vastatakseni! Ei ole taikapeiliä, ja kahvinporoista en osaa katsoa. Mikä sinusta sitten tuohon kysymykseen olisi oikea vastaus?
En ole se, ketä kommentoit, mutta minulla on teoria tästä kysymyksestä: Hyvä vastaus paljastaa haastattelijalle sen, että et ole masentunut ja toivoton henkilö jolla on pinttynyt looserin identitetti. Toki pitää olla realistinen haaveissaan, mutta kaikki aidolta vaikuttava innostuneisuus on puoleensa vetävää.
Jaa-a, mikä sit on hyvä vastaus? Kun se hyvä, hienoja tulevaisuuden suunnitelmia sisältävä vastaus voi kertoa vain sen että ihminen on hyvä puhumaan, ei muuta.
Kavereita ne yleensä haluaakin. Kuka tahansa oppii työt mutta ei tuppisuita kukaan jaksa katsoa.
Eikä jaksa myöskään sellaista joka hölöttää koko ajan jotain tyhjänpäiväistä shaissea.
Siks mä oonki työtön :(
Jos jäisin nykyisesä työstä työttömäksi, tulisin ilomielin hyllyttäjäksi, mutta kassatyöskentelyyn en kelpaisi.
Miksikö?
Koska INHOAN asiakaspalvelua ja kaikkea siihen liittyvää tekoystävällisyyttä, hurskastelua, "Hyvää päivänjatkoa!" -toivottelemista...
INHOAN, kun lässytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rekytoijan näkökulma:
-Ikä on oikeasti rasite. 40 on hilkulla, 50 heikko, ja 55 mahdoton.
-Työtön on lähtökohtaisesti heikommassa asemassa haussa
-Ns, aukoton työhistoria on valtava etu. Työttömällä ei monesti ole haasteellisiin tehtäviin mitään asiaa. Ei kannata edes hakea.
-Kun haet helppoa työtä, älä paljasta pitkiä opintoja tai hienoja tutkintoja
-Tehkää työttömyyden syy selväksi, mutta älkää syyttäkö siitä ketään. Keksikää hyviä syitä.
-Peitä hyvin se, että haet joitain paikkoja vaan hakemisen ilosta, koska mikö tahansa työ kelpaisi väliaikaisesti
-Suostukaa mihin vaan paskaduuniin, vaikka ilmaiseen. Älkää jättäkö cv:seen reikiä. Liiotelkaa paskaduunienkin työnkuvia. Olkaa röyhkeitä. Muuten töitä ei heru,Rehellisesti: Työttömyys kannattaa peittää, kun töitä hakee. Vaikka valehtelemalla.
Valitan, mutta tämä kaikki on totta. En siitä itsekään pidä.
Eikä ole.
Älä suostu tekemään ilmaiseksi töitä, älä liioittele, älä ole röyhkeä.
Vierailija kirjoitti:
- jos nyt ajatellaan, että pääsisin tänne teidän varastoon töihin niin toki toivoisin että olisin näyttänyt sitten ja miten hyvä ja luotettava olen ja olisin ehkä löytänyt teiltä vähän vastuullisempia hommia mutta sinällään, koska minulla on täällä Perähikiällä koti ja avopuoliso ja niin tuskin sen kauemmas täältä olen suunnannut.
Kiitos, tässä oli ihan toteuttamiskelpoinen (ja jokaisen muokattavissa oleva) idea koskien "missä näet itsesi viiden vuoden päästä?" -kysymykseen.
Saisin töitä, mutta vuorotyötä jota en voi elämäntilanteen takia ottaa vastaan. Pyrin jatkamaan opiskelua, jotta pääsen joskus duunariammatista mukavempiin hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- jos nyt ajatellaan, että pääsisin tänne teidän varastoon töihin niin toki toivoisin että olisin näyttänyt sitten ja miten hyvä ja luotettava olen ja olisin ehkä löytänyt teiltä vähän vastuullisempia hommia mutta sinällään, koska minulla on täällä Perähikiällä koti ja avopuoliso ja niin tuskin sen kauemmas täältä olen suunnannut.
Kiitos, tässä oli ihan toteuttamiskelpoinen (ja jokaisen muokattavissa oleva) idea koskien "missä näet itsesi viiden vuoden päästä?" -kysymykseen.
Muuten ihan ok vastaus, kunhan jättää pois tuon osuuden jossa heti kättelyssä, ennenkun on edes työtä saanut, kertoo että ei mua kiinnosta tämä työ oikeasti, ja ihan muualle mä tähtään kun tähän duuniin mitä nyt haen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rekytoijan näkökulma:
-Ikä on oikeasti rasite. 40 on hilkulla, 50 heikko, ja 55 mahdoton.
-Työtön on lähtökohtaisesti heikommassa asemassa haussa
-Ns, aukoton työhistoria on valtava etu. Työttömällä ei monesti ole haasteellisiin tehtäviin mitään asiaa. Ei kannata edes hakea.
-Kun haet helppoa työtä, älä paljasta pitkiä opintoja tai hienoja tutkintoja
-Tehkää työttömyyden syy selväksi, mutta älkää syyttäkö siitä ketään. Keksikää hyviä syitä.
-Peitä hyvin se, että haet joitain paikkoja vaan hakemisen ilosta, koska mikö tahansa työ kelpaisi väliaikaisesti
-Suostukaa mihin vaan paskaduuniin, vaikka ilmaiseen. Älkää jättäkö cv:seen reikiä. Liiotelkaa paskaduunienkin työnkuvia. Olkaa röyhkeitä. Muuten töitä ei heru,Rehellisesti: Työttömyys kannattaa peittää, kun töitä hakee. Vaikka valehtelemalla.
Valitan, mutta tämä kaikki on totta. En siitä itsekään pidä.
Eikä ole.
Älä suostu tekemään ilmaiseksi töitä, älä liioittele, älä ole röyhkeä.Unohtui mainita, älä valehtele.
Ei kukaan rekrytoija oikeasti kehota ketään valehtelemaan, koska jos saat työn ja selviää että olet valehdellut tai pahasti johtanut harhaan vastauksissasi, se saatta olla (ja onkin) laillinen peruste purkaa työsuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimiehenä ja henkilöstöä palkkaavana henkilönä pieni neuvo teille ketkä mielummin olette kotona kuin teette "paskahommaa".
Minä, kuten niin monet muutkin, palkkaamme teidän ohitsenne ehkä huonommin kouluttautuneen tai kokemattoman teidän koulutuksenne ohi. Miksi? Työmoraalin ja ahkeruuden takia.
Olen palkannut lukuisia siivoojia ja kaupan työntekijöitä hyviin hommiin. Ahkeruus palkitaan ja matka huipulle käy ruohonjuuritason kautta.P.S. Siivooja ja kaupan työntekijä esimerkkinä nyt vain kun itse mainitsitte. Monista muistakin vinoon katsotuista "hanttihommista" löytyy tulevia työpaikan johtohahmoja ennemmin kuin liikaa tutkintopaperia ja mukavuutta tuijottavista.
Olen silloin tällöin kirjoittanut erittäin epäsuosittuja kommentteja omasta urapolustani, joka lähti sekalaisista osa-aikaisista "hanttihommista" ja eteni ensin yhden firman sisäisesti liiketoiminnan asiantuntijapuolelle (sitä voi olla hanttihommien asiantuntija) ja sieltä sitten edelleen sivusuuntaan vähän erilaiselle uralle. Palkka lähti hyvään nousuun jo minut "kasvattaneessa" firmassa, mutta varsinaisesti nousi mukaviin lukemiin työpaikan vaihtojen myötä. Päivääkään ei ole vielä työttömyyttä takana. Ne tyypit jotka pääsevät eteenpäin, osaavat ylpeinä kerryttää ja pitää mukanaan substanssin kaikesta työkokemuksestaan. Vaikka käytin sanaa "hanttihomma", olen ylpeä kaikesta työkokemuksestani. Ja kas, ihan viikoittain törmään mediassa uutisiin, joissa esiintyy yhteiskunnan korkeille paikoille nousseita ex-kolleegojani juuri niistä opiskelijoiden suosimista hanttihommista.
Olisi ihan hirveän kiinnostava tietää, minkälaisista hommista on sinun tapaasi mahdollista edetä johtopaikoille. Oliko ne maknitsemiasi kaupan töitä tai siivousta?
Tämäntyyppisessä urakehityksessä tärkeää on ehkä se, että firman organisaatio on sen verran iso että siellä tarvitaan silloin tällöin uutta porukkaa ja jossa syntyy uusiakin asiantuntijatoimenkuvia. Jos firma on kasvava tai jonkun kehitysmullistuksen kourissa, se on ehdoton etu.
Varmasti tämä toimii joissakin firmoissa. Minä olin aiemmin monikansallisessa yrityksessä, joka ei siis todellakaan ollut pieni ja siellä jotkut saivat vaihtaa töitä, mutta toiset eivät. Kun yritin tiedustella mahdollisuuksia tiimin vaihtoon, niin esimies rupesi sitä oikein märehtimään ja valittamaan, että miksi haluan pois. Ei halunnut vissiin vain etsiä itse uutta työntekijää tilalleni. Sanoin lopulta itseni irti, ja vaikka sen jälkeen työhistoriani onkin ollut pelkkää alamäkeä (ja nyt työtön), niin ainakin tein oman ratkaisun.
Eli kaikkialla ei tosiaankaan pääse vaihtamaan hommia, vaikka intoa olisi.
Ettäkö mitä merkitystä sillä voisi olla työnsaannin kannalta että haastattelija ajattelee hakijan olevan masentunut looseri? Nyt kysyit todella vaikean kysymyksen.