Työtön! Miksi et saa töitä?

Olen ruma kuin pehva, tyhmä kuin saapas ja jännitän sosiaalisia tilanteita. Kuka palkkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- kun kysytään omista mielenkiinnon kohteista ei tule mitään mieleen / kun kysytään mitä haluaisi tehdä 5v päästä työelämässä ei osaa sanoa mitään / kun kysytään onko kysyttävää - ei ole mitään kysyttävää / on ihan yli-innostunut ja osoittaa suurta pätemisen tarvetta / haukkuu edellistä työpaikkaa

Tällaisia pieniä yksityiskohtia, jotka ratkaisevat kun tosiaan vain yksi saa sen työpaikan.

Ihan hyviä juttuja sinulla tuossa oli, enkä täysin kommenttiasi lyttää, mutta nuo syyt raakata työntekijä eivät ole hakijalle ihan niin helppoja kuin luulet. Esim. minulla on yleensä noin viisi kysymystä valmiiksi mietittynä. Usein ne aiheet ovatkin tulleet jo selviksi haastattelun aikana, joten niitä on turha toistaa.

Kun on ollut useamman vuoden työttömänä, niin kysymys seuraavan viiden vuoden suunnitelmista voi tuntua hyvinkin utopistiselta. Jos en edes tiedä, saanko kyseisen työn tai mitä siinä todellisuudessa viiden vuoden aikana oppii, niin mitä voin sanoa tulevaisuudesta? Moni pieni firma on sellainen, ettei siellä edes ole kehittymisen mahdollisuuksia, tai vaikka olisikin, niin aivan ulkopuolisen on vaikea arvioida, millaisia ne ovat. Ei kaikilla firmoilla ole niin hyvä nettisivuja, että sieltä voi kyseisiä asioita selvittää. Toki tuossa tilanteessa voi jotain valehdella, mutta siinä voi käydä niin, että vaikuttaakin ammattitaidottomalta (jos ei osaa sanoa sellaista asiaa, joka on toteutettavissa).

Yli-innokkuus voi johtua ihan siitä, että vihdoinkin, monien kuukausien jälkeen, pääsee haastatteluun. Miksi siitä pitää rankaista? Et ehkä ymmärrä ollenkaan, miltä pitkäaikaistyöttömästä haastattelukutsu tuntuu. Se tuntuu ihan erilaiselta kuin ihmisestä, joka on jo töissä ja vain huvikseen kokeilee uuden paikan hakemista, ja jolla ei ole mitään menetettävää. Jos et yhtään ymmärrä työtöntä, niin ehkä sinun ei pidä edes kutsua häntä haastatteluun. 

Mitä haluaisit tehdä 5v päästä (työelämässä) ?

Ihan kelpo vastauksia on ollut esim.

- varastotyö on kyllä mun juttu. Tykkään järjedtelmällisyydestä ja siitä että see liikkua kun tekee työtä, sen takia en koulussakaan oikein jaksanut istua ja opiskella.

Tai ihan mitä vaan mistä näkee, että työnhakija edes tietää mitä työpaikkaa hakee. Meillä tosin on ihan Ok ja positiivista, jos kertoo vaikkap että

- Mä haluaisin joskus vielä pitää omaa koirahoitolaa ja olla siinä yrittäjänä (ei mekään haluta välttämättä ketään seuraavaksi 30 vuodeksi meidän varastoon jumittaa)

Koska minulla on itsemääräämisoikeus enkä anna kenenkään pakottaa minua ottamaan lääkettä mitä en halua.

Kyse on siis influenssarokotteesta, muutto Norjaan tapahtuu vuoden vaihteessa ja siellä työt odottavat.

Heikonpuoleisesti työkokemusta ja ammatillinen koulutus puuttuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- kun kysytään omista mielenkiinnon kohteista ei tule mitään mieleen / kun kysytään mitä haluaisi tehdä 5v päästä työelämässä ei osaa sanoa mitään / kun kysytään onko kysyttävää - ei ole mitään kysyttävää / on ihan yli-innostunut ja osoittaa suurta pätemisen tarvetta / haukkuu edellistä työpaikkaa

Tällaisia pieniä yksityiskohtia, jotka ratkaisevat kun tosiaan vain yksi saa sen työpaikan.

Ihan hyviä juttuja sinulla tuossa oli, enkä täysin kommenttiasi lyttää, mutta nuo syyt raakata työntekijä eivät ole hakijalle ihan niin helppoja kuin luulet. Esim. minulla on yleensä noin viisi kysymystä valmiiksi mietittynä. Usein ne aiheet ovatkin tulleet jo selviksi haastattelun aikana, joten niitä on turha toistaa.

Kun on ollut useamman vuoden työttömänä, niin kysymys seuraavan viiden vuoden suunnitelmista voi tuntua hyvinkin utopistiselta. Jos en edes tiedä, saanko kyseisen työn tai mitä siinä todellisuudessa viiden vuoden aikana oppii, niin mitä voin sanoa tulevaisuudesta? Moni pieni firma on sellainen, ettei siellä edes ole kehittymisen mahdollisuuksia, tai vaikka olisikin, niin aivan ulkopuolisen on vaikea arvioida, millaisia ne ovat. Ei kaikilla firmoilla ole niin hyvä nettisivuja, että sieltä voi kyseisiä asioita selvittää. Toki tuossa tilanteessa voi jotain valehdella, mutta siinä voi käydä niin, että vaikuttaakin ammattitaidottomalta (jos ei osaa sanoa sellaista asiaa, joka on toteutettavissa).

Yli-innokkuus voi johtua ihan siitä, että vihdoinkin, monien kuukausien jälkeen, pääsee haastatteluun. Miksi siitä pitää rankaista? Et ehkä ymmärrä ollenkaan, miltä pitkäaikaistyöttömästä haastattelukutsu tuntuu. Se tuntuu ihan erilaiselta kuin ihmisestä, joka on jo töissä ja vain huvikseen kokeilee uuden paikan hakemista, ja jolla ei ole mitään menetettävää. Jos et yhtään ymmärrä työtöntä, niin ehkä sinun ei pidä edes kutsua häntä haastatteluun. 

Mitä haluaisit tehdä 5v päästä (työelämässä) ?

Ihan kelpo vastauksia on ollut esim.

- varastotyö on kyllä mun juttu. Tykkään järjedtelmällisyydestä ja siitä että see liikkua kun tekee työtä, sen takia en koulussakaan oikein jaksanut istua ja opiskella.

Tai ihan mitä vaan mistä näkee, että työnhakija edes tietää mitä työpaikkaa hakee. Meillä tosin on ihan Ok ja positiivista, jos kertoo vaikkap että

- Mä haluaisin joskus vielä pitää omaa koirahoitolaa ja olla siinä yrittäjänä (ei mekään haluta välttämättä ketään seuraavaksi 30 vuodeksi meidän varastoon jumittaa)

Kysyttäisiinkin noin että mitä haluaisit tehdä. Mutta kun se kysymys ainakin minulle esitetään muodossa "missä näet itsesi viiden vuoden päästä"? Pöh, ei minulla mitään ennustajaeukon lahjoja ole tuohon vastatakseni! Ei ole taikapeiliä, ja kahvinporoista en osaa katsoa. Mikä sinusta sitten tuohon kysymykseen olisi oikea vastaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rekytoijan näkökulma:

-Ikä on oikeasti rasite. 40 on hilkulla, 50 heikko, ja 55 mahdoton.

-Työtön on lähtökohtaisesti heikommassa asemassa haussa

-Ns, aukoton työhistoria on valtava etu.

-Kun haet helppoa työtä, älä paljasta pitkiä opintoja tai hienoja tutkintoja.

Liputat aukottoman cv:n puolesta, mutta kehotat piilottamaan tiedon liian hyvistä opinnoista. Voisitko ihan konkreettisesti kertoa, miten tuossa voi onnistua?

Työttömyys ei oman kokemukseni mukaan välttämättä ole aina huono asia, sillä työtön voi aloittaa uudessa paikassa nopeammin kuin henkilö, jolla on irtisanomisaika. Haastatteluunkin pääsee nopeasti (paitsi ne, joilla on lastenkuskausta joka päivä tiettyyn aikaan).

Tosin en minäkään töitä ole saanut. Ikää yli 40v., ja kokemusta vain helpoista töistä, joihin hakee miljoona muutakin, ja he ovat paljon nuorempia ja näppärämpiä. 

Kirjoitin, että piilota tutkinnot, kun haet HELPPOA työtä. Niihin hommiin ei haluta väliaikaisia uransa paikkailijoita.

Olen osallistunut eri rooleissa tuhansiin rekrytointeihin ja tällä kokemuksella väitän, että työtön on lähes aina heikoilla työnhaussa. Irtisanomisaika on äärimmäisen harvoin ratkaiseva tekijä: käytetäänhän rekrytointiin itseensä useimmiten kuukausia aikaa. Erityisesti asiantuntijahauissa saattaa olla ihan järkyttävän tiukat rajat haettavasta henkilöstä. Hakuja käynnistetään uudestaan, vaikka potentiaalisia hakijoita on kymmenittäin, joskus jopa sadoittain. Heitä ei viitsitä edes haastatella, ja monesti ihan pikkuasioiden takia.

-

Ikävä kyllä, tämä on totuus.

Itsekin juuri pohdin yhden asiantuntijapaikan uudelleenaukilaittamista. Kun haetaan tiettyä asiantuntemusta ei yleensä ole aikaa pitkään ja hartaaseen koulutukseen työn ohella. Aikatalut ovat monesti noissa projekteissa niin tiukat, on saatava ihminen joka asian osaa. Ja kyllä akateemisella pitkä työttömyys paistaa pahasti hakuvaiheessa. Kannattaisi mieluummin kouluttaa itseään vaikka avoimessa yliopistossa tms, hankkia joku sopiva lisäkoulutus millä erottuu. Noiden yhden tietyn alan osaajien lisäksi on paljon tarvetta ihmisille jotka ymmärtävät useampia "kieliä", vaikka sotealaa ja IT:tä tms., tekevät itsestään tärkeitä töissä kun osaavat toimia "tulkkeina" eri osaajien välillä.

Itse haastattelijana kiinnostun ihmisestä joka osoittaa uteliaisuuttatyötä ja työpaikkaa kohtaan. Haastattelussa katsellaan miten sovitaan yhteen, työntekijä ja työnantajafirma. Ihminen joka on liikaa "teen mitä tahansa mitä laitatte tekemään" asenteella ei välttämättä ole se firmalle paras. Millaisiksi itse näkee ne omat vahvuutensa, mihin päin haluaa itseään kehittää, miten tuo onnistuisi tässä työpaikassa, nuo ainakin minulle tärkeitä selvittää ihmisestä. Kun kuitenkin paras työntekijä on sellainen joka viihtyy työssään ja tuntee saavansa siitä itselleen muutakin kuin palkan. Tuollainen asenne osoittaa ihmisen aktiivisuutta ja omaa vastuuta työstään ja elämästään, mikään ei ole niin raskas kuin työntekijä joka ei viitsi käyttää omia aivojaan ja aktiivisuuttaan, kaikki pitäisi neuvoa ja käskyttää ilman omaa panosta työhön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- kun kysytään omista mielenkiinnon kohteista ei tule mitään mieleen / kun kysytään mitä haluaisi tehdä 5v päästä työelämässä ei osaa sanoa mitään / kun kysytään onko kysyttävää - ei ole mitään kysyttävää / on ihan yli-innostunut ja osoittaa suurta pätemisen tarvetta / haukkuu edellistä työpaikkaa

Tällaisia pieniä yksityiskohtia, jotka ratkaisevat kun tosiaan vain yksi saa sen työpaikan.

Ihan hyviä juttuja sinulla tuossa oli, enkä täysin kommenttiasi lyttää, mutta nuo syyt raakata työntekijä eivät ole hakijalle ihan niin helppoja kuin luulet. Esim. minulla on yleensä noin viisi kysymystä valmiiksi mietittynä. Usein ne aiheet ovatkin tulleet jo selviksi haastattelun aikana, joten niitä on turha toistaa.

Kun on ollut useamman vuoden työttömänä, niin kysymys seuraavan viiden vuoden suunnitelmista voi tuntua hyvinkin utopistiselta. Jos en edes tiedä, saanko kyseisen työn tai mitä siinä todellisuudessa viiden vuoden aikana oppii, niin mitä voin sanoa tulevaisuudesta? Moni pieni firma on sellainen, ettei siellä edes ole kehittymisen mahdollisuuksia, tai vaikka olisikin, niin aivan ulkopuolisen on vaikea arvioida, millaisia ne ovat. Ei kaikilla firmoilla ole niin hyvä nettisivuja, että sieltä voi kyseisiä asioita selvittää. Toki tuossa tilanteessa voi jotain valehdella, mutta siinä voi käydä niin, että vaikuttaakin ammattitaidottomalta (jos ei osaa sanoa sellaista asiaa, joka on toteutettavissa).

Yli-innokkuus voi johtua ihan siitä, että vihdoinkin, monien kuukausien jälkeen, pääsee haastatteluun. Miksi siitä pitää rankaista? Et ehkä ymmärrä ollenkaan, miltä pitkäaikaistyöttömästä haastattelukutsu tuntuu. Se tuntuu ihan erilaiselta kuin ihmisestä, joka on jo töissä ja vain huvikseen kokeilee uuden paikan hakemista, ja jolla ei ole mitään menetettävää. Jos et yhtään ymmärrä työtöntä, niin ehkä sinun ei pidä edes kutsua häntä haastatteluun. 

Mitä haluaisit tehdä 5v päästä (työelämässä) ?

Ihan kelpo vastauksia on ollut esim.

- varastotyö on kyllä mun juttu. Tykkään järjedtelmällisyydestä ja siitä että see liikkua kun tekee työtä, sen takia en koulussakaan oikein jaksanut istua ja opiskella.

Tai ihan mitä vaan mistä näkee, että työnhakija edes tietää mitä työpaikkaa hakee. Meillä tosin on ihan Ok ja positiivista, jos kertoo vaikkap että

- Mä haluaisin joskus vielä pitää omaa koirahoitolaa ja olla siinä yrittäjänä (ei mekään haluta välttämättä ketään seuraavaksi 30 vuodeksi meidän varastoon jumittaa)

Kysyttäisiinkin noin että mitä haluaisit tehdä. Mutta kun se kysymys ainakin minulle esitetään muodossa "missä näet itsesi viiden vuoden päästä"? Pöh, ei minulla mitään ennustajaeukon lahjoja ole tuohon vastatakseni! Ei ole taikapeiliä, ja kahvinporoista en osaa katsoa. Mikä sinusta sitten tuohon kysymykseen olisi oikea vastaus?

Hyvä kysymys - joko vastaisin esim.

- mun haave on joskus tulevaisuudessa pystyä lähtemään ulkomaille töihin mutta ei varmaan vielä 5v päästä koska... (minun vanha äitini täällä tarvitsee varmaan silloinkin vielä apuani )

- jos nyt ajatellaan, että pääsisin tänne teidän varastoon töihin niin toki toivoisin että olisin näyttänyt sitten ja miten hyvä ja luotettava olen ja olisin ehkä löytänyt teiltä vähän vastuullisempia hommia mutta sinällään, koska minulla on täällä Perähikiällä koti ja avopuoliso ja niin tuskin sen kauemmas täältä olen suunnannut.

Tai sitten jotain tyyliin: toivon että olisitte tuolloinkin minuun vielä tyytyväisiä ja varastotyö tuntuu ihan mun jutulta, lähinnä 5v päästä toivon kehittyneeni tässä harrastuksessani X ja toivon että olen ehtinyt toteuttaa haaveeni siitä että olen oppinut paljon Saksan kieltä kun sitä tuolla työväenopistolla opiskelen.

Siis ei sen tarvitse olla mitään tajunnanråjåyttävää ihmettä :) mutta joo, kannattaa miettiä etukäteen jotain tuollaista missä on vähän piiloomakehua mukana :)

Viimeisimmässä työhaastattelussa loppujen lopuksi paikan esimies sanoi, että "me ei voida sua ottaa, koska olet mies. Täällä naiset menee sekaisin, jos tulee mies työyhteisöön". Oli ainakin rehellistä puhetta. Jäin vain sitä ihmettelemään, että miksi ylipäätään ottivat minut edes haastatteluun?

Kyseessä oli siis naisista koostuva työpaikka.

Eli ainakin yhdessä paikassa syynä työttömyyteeni on se, että olen mies.

Vierailija kirjoitti:

Viimeisimmässä työhaastattelussa loppujen lopuksi paikan esimies sanoi, että "me ei voida sua ottaa, koska olet mies. Täällä naiset menee sekaisin, jos tulee mies työyhteisöön". Oli ainakin rehellistä puhetta. Jäin vain sitä ihmettelemään, että miksi ylipäätään ottivat minut edes haastatteluun?

Kyseessä oli siis naisista koostuva työpaikka.

Eli ainakin yhdessä paikassa syynä työttömyyteeni on se, että olen mies.

Olisi voinut myös kuvitella, että mies tuo taloon järjestyksen ja laittaa kanalauman ruotuun...

Toimin omaishoitajana omalle lapselle. Tuo lause ilmeisesti riittää siihen ettei työpaikkaa saa. Vaikka illat olenkin kiinni lapsessa, se ei tarkoita sitä etten päivällä voisi töitä tehdä. Miksi ei anneta edes mahdollisuutta! Omaishoitajat ajatellaan vaikeiksi työntekijöiksi, vaikka todellisuudessa olemme erittäin motivoituneita ja tunnollisia työntekijöitä! Työnteko olisi meille "omaa aikaa", irtiottoa kotiympyröistä ja muuten haastavasta arjesta. Miksi meitä ei oteta töihin? Kun vuosia olet ollut kotona, sitä alkaa ajattelemaan pikkuhiljaa ettei minusta mihinkään muuhun enää olekaan, vaikka totuus onkin toinen. Ahdistavaa 😰

Oon vastavalmistunut tradenomi enkä saa töitä koska työkokemusta ei oo. Työharjoittelua kun kukaan ei laske :(

Vierailija kirjoitti:

Koska minulla on itsemääräämisoikeus enkä anna kenenkään pakottaa minua ottamaan lääkettä mitä en halua.

Kyse on siis influenssarokotteesta, muutto Norjaan tapahtuu vuoden vaihteessa ja siellä työt odottavat.

WTF? Muutat mieluummin Norjaan ja mullistat koko elämäsi (työelämän ohella), kuin otat influessarokotteen? Osaatko kieltä? Onko sinulla tuttuja Norjassa? Jätät kaiken taaksesi, koska rokotusta et ota? Mitäs, jos Norjassakin on pakko ottaa rokote?

Omaishoitajanako ikuisuuden kirjoitti:

Toimin omaishoitajana omalle lapselle. Tuo lause ilmeisesti riittää siihen ettei työpaikkaa saa. Vaikka illat olenkin kiinni lapsessa, se ei tarkoita sitä etten päivällä voisi töitä tehdä. Miksi ei anneta edes mahdollisuutta! Omaishoitajat ajatellaan vaikeiksi työntekijöiksi, vaikka todellisuudessa olemme erittäin motivoituneita ja tunnollisia työntekijöitä! Työnteko olisi meille "omaa aikaa", irtiottoa kotiympyröistä ja muuten haastavasta arjesta. Miksi meitä ei oteta töihin? Kun vuosia olet ollut kotona, sitä alkaa ajattelemaan pikkuhiljaa ettei minusta mihinkään muuhun enää olekaan, vaikka totuus onkin toinen. Ahdistavaa 😰

Jos se ei vaikuta työhösi tai mahdollisiin työaikoihisi - miksi tuot sen edes esiin?

Vierailija kirjoitti:

Omaishoitajanako ikuisuuden kirjoitti:

Toimin omaishoitajana omalle lapselle. Tuo lause ilmeisesti riittää siihen ettei työpaikkaa saa. Vaikka illat olenkin kiinni lapsessa, se ei tarkoita sitä etten päivällä voisi töitä tehdä. Miksi ei anneta edes mahdollisuutta! Omaishoitajat ajatellaan vaikeiksi työntekijöiksi, vaikka todellisuudessa olemme erittäin motivoituneita ja tunnollisia työntekijöitä! Työnteko olisi meille "omaa aikaa", irtiottoa kotiympyröistä ja muuten haastavasta arjesta. Miksi meitä ei oteta töihin? Kun vuosia olet ollut kotona, sitä alkaa ajattelemaan pikkuhiljaa ettei minusta mihinkään muuhun enää olekaan, vaikka totuus onkin toinen. Ahdistavaa 😰

Jos se ei vaikuta työhösi tai mahdollisiin työaikoihisi - miksi tuot sen edes esiin?

Koska työt joita haen, ovat sellaisia missä on hyötyä omaishoitajuudesta tulleesta elämänkokemuksesta. Työhistoriani on lyhyt omaishoitajuuden vuoksi. Luulisi että Hoiva alalla arvostettaisiin siitä tullutta kokemusta.

Vähäinen työkokemus? Neljän vuoden työttömyys takana? En tiedä.

Ole hyvä tyyppi! Vie pomolle kultaisia käpyjä!

Kannattaa panostaa koulutukseen...   :D

Koska en suostu tekemään orjapalkalla töitä. Pyydän aina tes:in mukaista liksaa, ja sitä kukaan ei halua maksaa. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mä oon ihmetellyt tätä palstaa lukiessa, kuinka moni on kummastellut sitä kun ei ole saanut työtä "edes varastosta" jollain ihan eri työkokemuksella tai lukion tms jälkeen kesätöitä sieltä pariksi kuikaudeksi.

Siis sehän on tänäpäivänä työ, johon ei ketä vaan oteta, eikä aleta perehdyttämään, ellei ole mahdollisuutta jäädä pitemmäksi aikaa töihin. Helpommin pääsee tosi, tosi moneen muuhun työhön.

Joo, se varastohomma on toki sellaista että sen voi oppia ihan vaan töissä, siis ilman että tarvitsee mitään koulutusta, mut kun olis hyvä että on vähän samantyylistä työtä tehnyt aiemmin, trukkikortistakaan ei haittaa olisi jne

En siis itse ole varastossa töissä, eikä tosiaan ole tarkoitus lytätä tai lannistaa ketään, mut se ei ole oikeasti työ johon otetaan kuka vaan, joten ei todellakaan kannata lannistua siitä ettei sinne päässyt. Paljon isommat mahdollisuudet on päästä vaikka kauppaan hyllyttäjäksi, kahvilan kassalle jne

Minä mainitsin juuri tuon varaston ja tiedän ihan tarkkaan, että nykyisin vaaditaan tutkinto suunnilleen jokaiseen työhön. Ne varastopaikat, joita itse olen hakenut ovat olleet sellaisia, joiden ilmoituksissa on lukenut "kokemusta tai trukkikorttia ei vaadita". Ja kyllä, tiedän myös sen, että niihinkin hakee ihmisiä, joilla on jo kokemusta ja heidät valitaan. En ole siis hakenut paikkoihin, joihin minulla ei ole edellytyksiä. Jos ilmoituksessa valehdellaan, että ilman kokemustakin omaavat voivat hakea tai trukkikorttia ei tarvita (vaikka tarvitaan), niin se ei ole minun syyni. 

Kannataa kyllä tosiaan silti hakea.

Meillä esim oli auki varastolla ’pakkaamotyö’ johon voi hakea ihan kun vaan on reipas ja omatoiminen. Miksi maksaa siitä että joku osaa ajaa trukkia kun koko talossa ei ole kuin jakkeja? Miksi maksaa kokemuslisää kun työ on opetettavissa yhdessä päivässä ja mistään kokemuksesta ei oikeasti ole mitään hyötyä siinä mitä meillä tehdään?

Palkkasimme (ihan TESsin mukaisella palkalla täysipäiväiseksi) työttömän henkilön, joka vaikutti toimeliaalla ja jämptiltä, ja joka vaikutti siltä, että sopeutuisi työpaikallemme (ja olemme olleet tyytyväisiä).

Keitä emme palkanneet - ei heistäkään (kaikissa) mitään vikaa ollut, mutta tarvitsimme vain yhden työntekijän. Mutta pois tippui mm seuraavista syistä:

- työhakemuksessa oli vihjaus siihen että ’haen työkkärin ohjeistuksesta’ (miksi vaivautua edes haastattelemaan?)

- työhakemuksessa oli virheitä (siis mm jäänyt jonkun toisen firman hakemuksen tietoja - tyyliin sovin teille koska osaan ohjelmointia )

Haastattelussa:

- väärät vaatteet (siis esim yhdellä ihan epäsopivat ’yökerhotamineet’ ja meikit)

- hienhaju / likaiset hiukset / hyvin voimakas hajuvesi

- palkka’vaatimus’ yli TESsin

- tupakoi vielä meidän ulko-ovella tullessaan haastatteluun

- katsoo kaikkialle muualle kuin haastattelijaa / hermostuneita pakkoliikkeitä

- kun kysytään omista mielenkiinnon kohteista ei tule mitään mieleen / kun kysytään mitä haluaisi tehdä 5v päästä työelämässä ei osaa sanoa mitään / kun kysytään onko kysyttävää - ei ole mitään kysyttävää / on ihan yli-innostunut ja osoittaa suurta pätemisen tarvetta / haukkuu edellistä työpaikkaa

Tällaisia pieniä yksityiskohtia, jotka ratkaisevat kun tosiaan vain yksi saa sen työpaikan.

Ja lopun viimein ’päteviä’ on kaikki, pitää vaan yrittää löytää sellainen joka on omaan firmaan sopiva ja tulee jo niiden töissä olevien kanssa juttuun.

Missäs sitä tupakkaa sit saa polttaa, jos ei teidän oven ulkopuolella, sisälläkö?

Pääasia kai olis se, että sit myöhemmin, jo paikan saatuaan, noudattaa talon sääntöjä jotka koskevat tupakointia?

Kokonaisuus ratkaisee ja työpaikkoja on vain yksi.

Joskus sen valinnan ratkaisee pienet asiat. Niinkuin esim tuo röökaaminen siinä ovella. Meistä tuntui, että työnhakija saattaisi olla sellainen että hän ramppaa ’jatkuvasti’ röökillä, jos se viimeinen henkäys piti siinä vielä kiskaista. Joten onneksi löytyi tämä palkkaamasta nuorehko nainen (joka ei tupakoi laisinkaan ) ja päädyimme valitsemaan hänet (kokonaiskuvan takia).

En siis sano, etteikö saa, sanoin vain, että ei välttämättä kannata, ainakaan ei kannattanut tässä meidän esimerkissämme.

Voihan se tupakoimatonkin istua koko päivän kahvihuoneessa.

Onko muuten vielä oikeasti olemassa sellaillaisia työpaikkoja joissa saa polttaa milloin huvittaa?

Mun kokemuksen mukaan viimeisen 5+ vuoden aikana melkein kaikki työpaikat on muuttuneet savuttomiksi, eli töissä ei edes tiedä kuka polttaa ja kuka ei. Ja useinhan on niin että jos saa polttaa, niin pitää leimata itsensä ulos tmv.