Lue keskustelun säännöt.
Työtön! Miksi et saa töitä?
Otsikko. Ennen kuin alapeukutatte, en tarkoita tuota vittuilumielessä. Itsekin olen juuri työttömäksi jäänyt, joka ei ahkerasta hakemusten lähettelystä huolimatta ole päässyt vielä yhteenkään haastatteluun. Kiinnostaisi kuulla muiden samantapaisessa tilanteessa olevien mielipiteitä siitä, miksi niitä töitä on ihan oikeasti niin hel... vaikeaa saada.
Kommentit (2374)
Vierailija kirjoitti:
Mun luonteen takia.
Olen sosiaalisesti vammainen ja ujo. Olen päässyt kyllä haastatteluihin mutta jännitän niitä niin paljon että ihan tärisen ja änkytän.
Tää on todella masentavaa, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa :(
Mulla sama! Vaikka miten yritän valmistautua ja keksin hyvät vastaukset niin itkun pidättämiseksi menee änkytän hikoilen ja punastun. Ei kukaan halua palkata ihmistä jonka ensivaikutelma on näin huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiaa pitäisi kysyä työnantajilta. Minä en tiedä.
Olen opiskelija, en ole vielä valmistunut ja olen sairaslomalla.
Tuet pois niin kummasti alkaa hommia löytymään. Pelkkää laiskuuttahan se on jos työikäinen terve ihminen ei saa töitä. Kyllä minäkin tein opiskelujen ohessa niin paljon töitä kuin pystyin eli kesät ja viikonloput vähintään. Valmistuin vuonna 2014 insinööriksi ja olen ollut nyt 3 vuotta vakituisessa työssä. Pulinat pois ja töihin sieltä laiskurit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuet pois niin kummasti alkaa hommia löytymään. Pelkkää laiskuuttahan se on jos työikäinen terve ihminen ei saa töitä. Kyllä minäkin tein opiskelujen ohessa niin paljon töitä kuin pystyin eli kesät ja viikonloput vähintään. Valmistuin vuonna 2014 insinööriksi ja olen ollut nyt 3 vuotta vakituisessa työssä. Pulinat pois ja töihin sieltä laiskurit!
Vitsit miten omaperäisiä ajatuksia sulla on!
Eikös täällä akkain palstalla mistään muusta osata jauhaa kuin työ sitä työ tätä. Ehkä ette saa töitä, kun tää virsi on aina sama kaunis. Tehkää, älkää täällä voivotelko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opiskelija mutta valmistunen työttömäksi. Nelikymppisenä olen liian vanha vastavalmistuneeksi.
Liian vanha ja liian sairas.
Ikä ei ehkä yksinään olisi niin suuri este, mutta terveysongelmat kyllä. Ihan jo siitä syystä että ne rajaavat ulkopuolelle kaikki fyysisesti kuormittavat työt ja kaikki sellaiset työt joissa ei pysty pitämään taukoja joustavasti oman jaksamisen mukaan.
Tiedän ettei terveysasioita ole pakko kertoa haastattelutilanteessa, mutta en oikein ilkeä jättää mainitsematta että olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä ja siksi haen vain osa-aikatyötä.
Ja kun siitä eläkkeestä mainitsee, niin tulee semmoinen olo, että kannattaa mainita myös työkyvyttömyyden syy. Muussa tapauksessa epäillään mielenterveysongelmaiseksi, sillä sairauteni ei näy päälle päin, eikä mielenterveysongelmiin suhtauduta kovinkaan lempeästi.
Ja sitten kun kerron sairauteni, niin työnantaja ajattelee että joudun pian jäämään kokonaan eläkkeelle, sillä sairauteni on etenevää tyyppia ja täysin ennakoimaton oirekuvaltaan, eikä siihen ole parantavaa lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelija mutta valmistunen työttömäksi. Nelikymppisenä olen liian vanha vastavalmistuneeksi.
Minä valmistuin AMK:sta 42-vuotiaana. Kolme vuotta olin työttömänä ja sitten sain puoleksi vuodeksi palkkatuetun toimistotyön, jossa pätevyysvaatimuksena oli toisen asteen tutkinto (koulusihteeri). Tästä vähän eteenpäin pääsin 4kk:n ajaksi samaan hommaan 40% työajalla. Kun vakkarin hoitovapaalle tuli jatkoa ja paikka meni uudestaan hakuun, en saanut sitä. Hommaan valittiin henkilö, joka oli koulutukseltaan merkonomi JA hallintotieteiden maisteri. En osannut edes olla pahoillani omasta puolestani, enempi säälitti se maisteri joka pääsi määräaikaiseksi koulusihteeriksi 40% työajalla.
Reilut 5 vuotta valmistumisestani menin työllistymissuunnitelman velvoittamana rekryyn, joka ei nyt niin kiinnostanut mutta menin avoimin mielin, että tehtävä tulee täytettyä. Kuuntelin rekryn ja siellä oli tilaisuus myös pikahaastatteluun. Käytin senkin hyväkseni, koska haastatteluun pääseminen oli minulle harvinaista herkkua. Ja hämmästyksekseni pääsin töihin, jopa vakituisella sopimuksella. Vaadittavat taidot oli ajokortti ja hyvä suomen kielen taito. Työ on yksityistä pysäköinninvalvontaa - vuorotyö pienellä palkalla, asiakaskohtaamiset ovat välillä ikäviä tai jopa pelottavia.
En edelleenkään tiedä miksi en aiemmin kelvannut töihin - hain myös laajalti oman koulutusalani ulkopuolelta. Enkä tiedä miksi nyt kelpasin. Kun on pitkään työtön, alkaa itsekin epäillä onko minusta enää mihinkään kun en minnekään kelpaa. Sitten kun vihdoin saa soiton, että haluaisimme sinut töihin, on vaikea uskoa ja pelkää, osaako sitä enää töissä ollakaan. Aloin jo itsekin epäillä, että olenko oikeasti työnvieroksuja, mutta näköjään en ole kuin työ minulle kuitenkin kelpasi.
Työttömyysaikoinani olen törmännyt korkeasti koulutettuihin ihmisiin joilla on pitkä työkokemus ja rautainen ammattitaito. Ja niin vain hekin olivat työttöminä, osa pitkäänkin. Ja kun pääsin töihin jota voi tehdä vaikka peruskoulupohjalta, niin minut opasti hommiin maisteri joka on tehnyt alalla töitä jo vuosia. Tässä maassa menee hirvittävä määrä resursseja ihan hukkaan, kun kouluttautuneille ja päteville ammattilaisille ei anneta mahdollisuutta, jos työttömyys on päässyt vähänkin pitkittymään.
Olen ruma ja sosiaalisesti kömpelö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin tradenomiksi enkä ole saanut töitä. Lähetin parin vuoden sisään 200 hakemusta enkä saanut kutsua yhteenkään haastatteluun.
Soittelin perään ja kävin paikan päälläkin. Ei auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töitähän periaatteessa kyllä löytyy jos suostuu menemään siihen ”paskaduuniin” (paskaduunilla tarkoitan itselle syystä tai toisesta sopimatonta työtä, palkka järjettömän pieni tms..) ja työttömällehän täytyy kelvata mikä tahansa! Kyllästyin kuulemaan tätä jouduttuani työttömäksi kun yritin keskittyä löytämään oikeasti itseäni kiinnostavaa paikkaa jossa palkka olisi reilu omiin menoihin nähden. Mutta itselläni kyllä sellainen alakin, että ei joka nurkan takana ole ilmoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Töitähän periaatteessa kyllä löytyy jos suostuu menemään siihen ”paskaduuniin” (paskaduunilla tarkoitan itselle syystä tai toisesta sopimatonta työtä, palkka järjettömän pieni tms..) ja työttömällehän täytyy kelvata mikä tahansa! Kyllästyin kuulemaan tätä jouduttuani työttömäksi kun yritin keskittyä löytämään oikeasti itseäni kiinnostavaa paikkaa jossa palkka olisi reilu omiin menoihin nähden. Mutta itselläni kyllä sellainen alakin, että ei joka nurkan takana ole ilmoituksia.
Mutta onko nykyaikana tuollaisia "paskaduuneja" joihin vain mennään? Oman käsitykseni mukaan ihan kaikkiin duuneihin nykyisin vaaditaan jos jonkinlaista lippua ja lappua, tutkintoja sekä kokemusta...
En tietenkään osaa sanoa kuinka yleistä se on, mutta mitä tuttujen/kavereiden ja oman kokemuksen perusteella tiedän niin kyllä niitä on. Kävin aiemmin muutamassa tällaisessa ”paskaduuni”paikassa haastattelussa ja tutustumassa itse työhön ja paikkoihin, eikä missään kysytty mitään todistuksia mistä olin aika yllättynyt. Mutta työ oli juuri sitä itseään, sopii ehkä sellaiselle joka ei tiedä vielä mitä haluaa tai muuten vain väliaikaiseksi työpaikaksi.
Työtyötyötyö... Työllisyystilanne, työttömyystilanne, työttömyyskorvaus, työkkäri...
Kyllä on ihmisten elämä muuten surullista. Kaikki pyörii sen ympärillä että voi kun joku jossain antaisi mulle jotain tekemistä jonka voisin suorittaa ja siitä vastineeksi saisin joltakulta jonkun pennin jotta pysyn elossa.
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelija mutta valmistunen työttömäksi. Nelikymppisenä olen liian vanha vastavalmistuneeksi.
Minä valmistuin 45-vuotiaana. Kesä työttömänä ja ehdin täyttää 46, sain ensin määräaikaisen vuodeksi ja sen jälkeen toisaalta toistaiseksi voimassa olevan. Nyt on kuusi vuotta mennyt samassa paikassa. Eikä taustalla ole mitään pitkää yhteinäistä työhistoriaa, vaan pätkätöitä, kursseja, työttömyyttä...nuorena oli sitä ennen viimeksi vakipaikka, alle kolmikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Työtyötyötyö... Työllisyystilanne, työttömyystilanne, työttömyyskorvaus, työkkäri...
Kyllä on ihmisten elämä muuten surullista. Kaikki pyörii sen ympärillä että voi kun joku jossain antaisi mulle jotain tekemistä jonka voisin suorittaa ja siitä vastineeksi saisin joltakulta jonkun pennin jotta pysyn elossa.
Juuri näin. Siks oliskin tärkeää että sais tehdä työtä missä viihtyy ja mikä itseä kiinnostaa. Ymmärrän hyvin miks osa työttömistä on nirsoja työpaikkojen suhteen
Juuri näin. Varastomiehen homma on nykyään sellaista, ettei siihen aleta kesän ajaksi kouluttaa ketään jolla ei ole kokemusta alalta (tai pitää pystyä jäämään pidemmäksi aikaa kun kesätöihin). Itsellänikin on vähän kokemusta ko työstä, mutta ammattitaitoisia varastomiehiä hakee töihin niin paljon että enpä saanut paikkaa. Työllistyin kuitenkin lopulta alalle josta on työkokemusta.
Mut moni (korkeasti)koulutettu ihminen todella kuvittelee "hanttihommiksi" monet sellaiset työt, joihin tarvitaan ammattitaitoa tai ainakin mahdollisuus jäädä pidemmäksi aikaa, jotta opastamiseen kannattaa uhrata aikaa ja rahaa, parin kiireisen kesälomakuukauden ajaksi on turhaa alkaa opettaa työtä sellaislle joka lähtee syksyllä opiskelemaan. Monta muuta kirjoitusta/kertomusta olen kuullut, kuinka ei joku nuori päässyt edes "hanttihommiin", vaikka puhutaan töistä/aloista joihin ei todellakaan oteta kesähessuja opastettavaksi. Työelämä ja "hanttihommat" on muuttunut. Ja mihinkään kassalle tms ei enää vaan "mennä", avoimiin työpaikkoihin hakijoita riittää kyllä jonoksi asti , vaikka mediasta on saanut käsityksen ettei työttömille työ kelpaa. Parhaillaan kävin itsekin useassa haastattelussa samalla viikolla, ja vielä useampia hakemuksia lähetin, ennenkun lopulta työllistyin. Työllistymiseen tarvittiin ahkeran hakemisen lisäksi myös hieman tuuria, pelkkä ahkera hakeminen ei riitä.