Työtön! Miksi et saa töitä?

Suurin syy on varmaan siinä, että olen niin ujo ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Vaikutan siksi haastatteluissa melkoiselta idiootilta, ja nykyään kovassa suosiossa olevat ryhmähaastattelut on mulle todellinen painajainen. Minkäs sille voin, että mulla menee jonkun aikaa ennen kuin pystyn rentoutumaan ja toimimaan luontevasti uusien ihmisten seurassa... etenkin silloin kun tiedän, että nyt jos koskaan pitäisi tehdä hyvä vaikutus kun työpaikka on pelissä.

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy on varmaan siinä, että olen niin ujo ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Vaikutan siksi haastatteluissa melkoiselta idiootilta, ja nykyään kovassa suosiossa olevat ryhmähaastattelut on mulle todellinen painajainen. Minkäs sille voin, että mulla menee jonkun aikaa ennen kuin pystyn rentoutumaan ja toimimaan luontevasti uusien ihmisten seurassa... etenkin silloin kun tiedän, että nyt jos koskaan pitäisi tehdä hyvä vaikutus kun työpaikka on pelissä.

Koita jotenkin sumentaa näkökentästä se muu sakki ryhmähaastattelussa. Unohda niiden olemassaolo. Olin liian huomaavainen ja nöyrä ryhmähaastattelussa, tajusin jälkeenpäin antaneeni liikaa tilaa ja puheenvuoroja muille (minkäs voi kun on niin vahva aspa-tausta). Olisi pitänyt vain rynniä kyynerpäät edellä haastattelutilaan ja puhua kovaan ääneen kaikkien päälle. Mutta muista että kilpailette samasta paikasta ja loista ryhmähaastattelussa vaikka väkisin, et kuitenkaan näe samoja ihmisiä toistamiseen ja jos näet, mitä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti jokunen aika sit kun poika ei pääse kesätöihin edes varastomieheksi, vasta lukiosta valmistunut (ja lähtenee opiskelemaan). Kun niitä ammattitaitoisia varastomiehiäkin varmaan hakee sitä paikkaa, ja voivat tarvittaessa jäädä pidemmäksi aikaa töihin. Nuoret lähtee opiskelemaan kesän jälkeen.

Koulutetuilla ihmisillä tuntuu olevan sitkeässä se käsitys, että työtehtäviin, jotka heidän silmissään ovat hanttihommia, voi noin vain mennä kuka vaan ilman koulutusta. Mutta nykyisin noihin suorittavankin tason tehtäviin on oma koulutuksensa. Varastoalalla se on logistiikka-alan koulutus. Jos on vastakkain lukiosta päässyt poika ja juuri amiksen logistiikkalinjalta valmistunut poika, niin kummallakohan on työnantajan näkökulmasta paremmat edellytykset pärjätä tässä tehtävässä? Tai jos on joku humanistiopiskelija vastaan laitoshuoltajan tutkinnon suorittanut nuori siivooja, niin kumpikohan näistä on pätevämpi siivoushommiin? Ei se siivouskaan ole sitä, että sokkona vaan heilutaan mopin kanssa, vaan siinäkin on välineet ja aineet mitkä pitää tuntea, mikä pesuaine millekin pinnalle, työjärjestys ja mitä kaikkea maallikko ei osaa edes hahmottaa. Ei kotisiivous mitenkään pätevöitä ammattisiivoojaksi - ellei sitten nimenomaan hakeudu firmaan, joka tekee kotisiivouksia. 

Kassakoneissakin on nykyisin jotkut ohjelmat ja käyttöliittymät. Ei 90-luvulla kassakonetta hoitanut tajua näistä nykyisistä kassakoneista mitään ilman kunnollista perehdytystä. 

Tuttu nuorimies pääsi suoraan lukiosta koodaushommiin, mutta on siinäkin sitten haasteensa yrittää opiskella kokopäivätyön ohessa. Toivottavasti työnantaja joustaa tarpeen tullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ollut 21v it-alalla töissä. Voi olla että 2019 firma kaatuu ja joudun ulos. Mulla on lapset maailmalla ja oon sinkku eli en kyllä jää kissojen kanssa himaan.

Asun pk-seudulla ja menen sittarin kassalle tai mäkkäriin jos en löydä parempaa.

Niihin hommiin ei enää vaan mennä. Tilanne on se, että mihinkään hommiin ei niin vaan mennä enää. Ei ole sitä mäkkäri/kaupan kassa turvaverkkoa mihin tipahtaa. Kun tipahtaa, niin tipahtaa työttömäksi ja huomaa hyvin äkkiä olevansa todella tarpeeton työmarkkinoille. Ei auta kokemus, ei koulutus, ei into, ei motivoitunut asenne. Myyjän hommiin haetaan verissäpäin ja entisiä myyjiä on Anttilan, Tiimarin ja Siwojen konkkien ja lopetusten jälkeen tyrkyllä joka paikkaan satoja ellei tuhansia, päälle vielä opiskelijat jotka suostuvat 0-tunti sopimuksiin kaupan alalla.

Olin vuokratyöfirman haastattelussa keikkaluonteisiin myyjän ja hyllyttäjän hommiin, ei auttanut kokemus, ei oma auto ja maininta että voin kauempaakin ottaa hommia, ei auttanut turvaverkot jos lapset sairastaa että pääsen töihin, ei auttanut vaikka oli suosittelijoita, ei auttanut vaikka oli nippu koulutodistuksia missä asiakaspalvelun kohdalla seisoo kiitettävä, ei auttanut kiitettävät työtodistukset joilla todistan kokemukseni alaan ja että teen hommia vuosissa mitattuna ja sä aattelit 21 vuoden it-taustalla vaan mennä mäkkäriin tai sittariin? Kerrotko miten?

Sinne mäkkäriin tai cittarin kassalle otetaan nuoria jos et ole huomannut. Ei sinne palkata 40-50 -vuotiasta it-työläistä.

Vierailija kirjoitti:

Ikä on 54. Nainen. On suoraan sanottu, että olen liian vanha. En kelpaa mihinkään, edes siivoamaan en kelpaa. Olen kouluttautunut lähihoitajaksi, mutta en kelpaa edes vanhuksia hoitamaan. Ei ole suhteita. 0-sopimuksia en yksineläjänä, asuntovelallisena, voi ottaa.

Ilmoititko syrjinnästä liittoon ja yhdenvertaisuusvaltuutetulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä 43 vuotta, it-alan koulutus ja työkokemus. Ei mitään toivoa töistä. Ottavat junioreita vaan.

Mutta joo, aion hakea myös muita kuin it-alan töitä, ihan siivouksesta ja Alepan kassasta alkaen. Toivon että edes niitä hommia löytyy, kun kuitenkin eläkeikään olisi vielä parikymmentä vuotta.

Mitäs jos kouluttautuisit it alueella vähän lisää. Esim business intelligence ja robotiikka. Terkuin 50, joka on tehnyt koko työuransa tuossa ensimmäisessä. Bi-aleella töitä on paljon!

Mitäpä ehdottaisit, miten kouluttautua BI-alalle? Tilanteessa jossa ei ole rahaa maksaa yksityisten firmojen kursseja eikä ryhtyä päätoimiseksi opiskelijaksi. Itsenäisesti osaan kyllä opiskella, mutta mitään aikanaan kovin kalliita ohjelmistoja en pysty hankkimaan. Millä tavoin juuri BI-alalla voi itseopiskelija osoittaa osaamisensa työnantajalle?

SAS-työkokemusta minulla kyllä olisi joitakin vuosia, sen alan paikkoja olen hakenutkin, mutta eipä ole tärpännyt. Muuta ohjelmointikokemusta paljon.

Kerrotko miten 40-vuotias joka ei tiedä BI:stä tai robotiikasta yhtään mitään voi kouluttautua alalle? Järjestetäänkö jotain kursseja?

Jos on varaa opiskella, niin BI-alalle esim. yliopistoon aineyhdistelmänä tietojenkäsittelyä, tilastotiedettä ja taloustiedettä. Robotiikkaa teknilliseen yliopistoon.

Jos on jo opintotukikuukaudet käytetty eikä esim. puolisoa rahoittamassa opintoja niin sitten heikompaa... Minäkin mielelläni opiskelisin noista jompaakumpaa, mutta vähän vaikeaa. Data-analytiikan työvoimakoulutuksiin olen hakenut pari kertaa mutta en ole tullut valituksi.

Teknilliseen yliopistoon tarvitaan kai matematiikan osaamista? Olisin hakenut jo kaksikymmentä vuotta sitten tekuun tai matematiikkaa opiskelemaan jos olisi yhtään lahjoja sinne suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä 43 vuotta, it-alan koulutus ja työkokemus. Ei mitään toivoa töistä. Ottavat junioreita vaan.

Mutta joo, aion hakea myös muita kuin it-alan töitä, ihan siivouksesta ja Alepan kassasta alkaen. Toivon että edes niitä hommia löytyy, kun kuitenkin eläkeikään olisi vielä parikymmentä vuotta.

Mitäs jos kouluttautuisit it alueella vähän lisää. Esim business intelligence ja robotiikka. Terkuin 50, joka on tehnyt koko työuransa tuossa ensimmäisessä. Bi-aleella töitä on paljon!

Mitäpä ehdottaisit, miten kouluttautua BI-alalle? Tilanteessa jossa ei ole rahaa maksaa yksityisten firmojen kursseja eikä ryhtyä päätoimiseksi opiskelijaksi. Itsenäisesti osaan kyllä opiskella, mutta mitään aikanaan kovin kalliita ohjelmistoja en pysty hankkimaan. Millä tavoin juuri BI-alalla voi itseopiskelija osoittaa osaamisensa työnantajalle?

SAS-työkokemusta minulla kyllä olisi joitakin vuosia, sen alan paikkoja olen hakenutkin, mutta eipä ole tärpännyt. Muuta ohjelmointikokemusta paljon.

Kerrotko miten 40-vuotias joka ei tiedä BI:stä tai robotiikasta yhtään mitään voi kouluttautua alalle? Järjestetäänkö jotain kursseja?

Jos on varaa opiskella, niin BI-alalle esim. yliopistoon aineyhdistelmänä tietojenkäsittelyä, tilastotiedettä ja taloustiedettä. Robotiikkaa teknilliseen yliopistoon.

Jos on jo opintotukikuukaudet käytetty eikä esim. puolisoa rahoittamassa opintoja niin sitten heikompaa... Minäkin mielelläni opiskelisin noista jompaakumpaa, mutta vähän vaikeaa. Data-analytiikan työvoimakoulutuksiin olen hakenut pari kertaa mutta en ole tullut valituksi.

Missä yliopistossa on sellainen opintosuuntaus kuin robotiikka?

Mahdollisesti ei omana suuntauksenaan, mutta robotiikan eri osa-alueisiin voinee erikoistua teknillisten yliopistojen eri linjoilta lähtien. Googlaa vaikka "robotiikka aalto-yliopisto" ja tutki itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä 43 vuotta, it-alan koulutus ja työkokemus. Ei mitään toivoa töistä. Ottavat junioreita vaan.

Mutta joo, aion hakea myös muita kuin it-alan töitä, ihan siivouksesta ja Alepan kassasta alkaen. Toivon että edes niitä hommia löytyy, kun kuitenkin eläkeikään olisi vielä parikymmentä vuotta.

Mitäs jos kouluttautuisit it alueella vähän lisää. Esim business intelligence ja robotiikka. Terkuin 50, joka on tehnyt koko työuransa tuossa ensimmäisessä. Bi-aleella töitä on paljon!

Mitäpä ehdottaisit, miten kouluttautua BI-alalle? Tilanteessa jossa ei ole rahaa maksaa yksityisten firmojen kursseja eikä ryhtyä päätoimiseksi opiskelijaksi. Itsenäisesti osaan kyllä opiskella, mutta mitään aikanaan kovin kalliita ohjelmistoja en pysty hankkimaan. Millä tavoin juuri BI-alalla voi itseopiskelija osoittaa osaamisensa työnantajalle?

SAS-työkokemusta minulla kyllä olisi joitakin vuosia, sen alan paikkoja olen hakenutkin, mutta eipä ole tärpännyt. Muuta ohjelmointikokemusta paljon.

Kerrotko miten 40-vuotias joka ei tiedä BI:stä tai robotiikasta yhtään mitään voi kouluttautua alalle? Järjestetäänkö jotain kursseja?

Jos on varaa opiskella, niin BI-alalle esim. yliopistoon aineyhdistelmänä tietojenkäsittelyä, tilastotiedettä ja taloustiedettä. Robotiikkaa teknilliseen yliopistoon.

Jos on jo opintotukikuukaudet käytetty eikä esim. puolisoa rahoittamassa opintoja niin sitten heikompaa... Minäkin mielelläni opiskelisin noista jompaakumpaa, mutta vähän vaikeaa. Data-analytiikan työvoimakoulutuksiin olen hakenut pari kertaa mutta en ole tullut valituksi.

Teknilliseen yliopistoon tarvitaan kai matematiikan osaamista? Olisin hakenut jo kaksikymmentä vuotta sitten tekuun tai matematiikkaa opiskelemaan jos olisi yhtään lahjoja sinne suuntaan.

Kai siellä joka linjalla jotain pakollisia matematiikan kursseja on, ja joillakin voi tarvita matematiikkaa enemmänkin. Itse olen koodari, tosin yliopiston puolelta valmistunut, eikä meillä juurikaan matematiikkaa tarvinnut, ja töissä (silloin kun niitä oli) vielä vähemmän. Ja nyt harmittaa kun en voi mennä vaikka juuri tuota robotiikkaa opiskelemaan, sillä matikkapäätä kyllä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin vielä keväällä työtön. Työttömyys oli jatkunut lähes 3 vuotta ja siinä välissä yksi 6kk ja yksi 10kk pätkä. Nyt määräaikainen muuttui vakityöksi taas.

Miksen saanut nopeammin töitä? Ikä? (43, valitut nuoria) Hakijoita paljon, vaikea erottua, vaikka olisi hyvä?

Jossain vaiheessa vähensin myös työnhakua, koska en jaksanut sitä. Vain työttömänä töitä hakenut voi tietää sen, miltä tuntuu joutua jatkuvasti torjutuksi. Haastatteluihin, lyhyeen pätkäänkin, tärkeillen kutsutaan 10+ haastateltavaa ja kokeneita ja koulutettuja ihmisiä höylätään kuin johonkin johtajan työpaikkaan. Sitten pääset varasijalle tai et tule valituksi. Huomasin, että hakemus aina nosti toivoa, työhaastattelu teki täpinät ja sitten torjunnan jälkeen tuli itkupäivä. Ei semmoista oikeasti kukaan jaksa kauaa. Työhaastattelussa saadut pakit on sama kuin tulisi orastavasta ihmissuhteesta jätetyksi/torjutuksi. Kuinka moni jaksaisi yrittää treffailla ja välillä pääsisi treffeille, jos saisi kymmeniä pakkeja vuodessa? Kukaan ei huolisi. Aina laitat itsesi ja persoonasi peliin -> et kelpaa. Sitten lopulta saat jonkun pätkän ja taas menet sinne pirteänä, tehokkaana ja hymyillen. Ja taas sama hakurumba. Miten ihmeessä ihminen jaksaa enää jossain vaiheessa tsempata? Minulla meni vielä aika helposti, mutta meillä on ihmisiä ollut 20 vuotta tuossa kierteessä ja sitten kuvitellaan, että ne vaan on aina pirteitä ja yritteliäitä.

Tää on niin loistavasti kirjoitettu, että KIITOS! Kymmenet haastattelut, kakkossijat "oli kyllä elämäni vaikein rekry". Niin, se mua lohduttaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy on varmaan siinä, että olen niin ujo ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Vaikutan siksi haastatteluissa melkoiselta idiootilta, ja nykyään kovassa suosiossa olevat ryhmähaastattelut on mulle todellinen painajainen. Minkäs sille voin, että mulla menee jonkun aikaa ennen kuin pystyn rentoutumaan ja toimimaan luontevasti uusien ihmisten seurassa... etenkin silloin kun tiedän, että nyt jos koskaan pitäisi tehdä hyvä vaikutus kun työpaikka on pelissä.

Koita jotenkin sumentaa näkökentästä se muu sakki ryhmähaastattelussa. Unohda niiden olemassaolo. Olin liian huomaavainen ja nöyrä ryhmähaastattelussa, tajusin jälkeenpäin antaneeni liikaa tilaa ja puheenvuoroja muille (minkäs voi kun on niin vahva aspa-tausta). Olisi pitänyt vain rynniä kyynerpäät edellä haastattelutilaan ja puhua kovaan ääneen kaikkien päälle. Mutta muista että kilpailette samasta paikasta ja loista ryhmähaastattelussa vaikka väkisin, et kuitenkaan näe samoja ihmisiä toistamiseen ja jos näet, mitä sitten.

Itse hain kerran kuuden viikon mittaiseen toimistoalan sairaslomatuuraukseen ja pääsin haastatteluun toisen hakijan kanssa. Ajan säästön vuoksi meidät haastateltiin yhtä aikaa. En ollut aiemmin ollut ryhmähaastattelussa, joten hätäännyin ja esitin kaiken hirveän itsevarmasti ja osaavasti, normaalisti olen rauhallisempi. Haastattelijat miettivät minuutin ja sitten sanoivat, että valinta oli heillä yksimielinen, se toinen valittiin. Purskahdin itkuun heti pihalla ja itkin koko illan. Tuosta on vuosia aikaa, mutta vieläkin sen ajatteleminen ahdistaa.

Jouduin aikoinaan esimiehen silmätikuksi, tiedä sitten mikä sillä herralla oli ongelma? Kenties persoonani, tein töitä enemmän kuin muut, mutten tehnyt siitä haloota, halusin tehdä työni kunnolla. Se ei riittänyt. Mikään ei riittänyt. Minut syötiin ulso, ja arvatkaapa, mitä tarkoittaa, ettei ole suositteluja edellisestä työpaikasta :)? Se tarkoitti sitä, että pitkä koulutus ja vaiva oli siinä. Työhaastatteluihin pääsin, mutta useista paikoista otettiin yhteys edelliseen paikkaan... ei mitään mahdollisuutta päästä hommiin. 

Korkeasti koulutettuna en ole päässyt muihin tehvätiin, kun on suoraan ilmoitettu : LIIKSS KOULUTETTU, ET SOVI TÄHÄN TYÖHÖN, ETSIMME NUORIA JOILLA EI OLE VAATIMUKSIA TYÖN LAADUN SUHTEEN, ET PYSYISI TÄÄLLÄ KUIN HETKEN JA LÄHTISIT HETI KUN SAISIT MUUTA TYÖTÄ JNE.

On varmasti tuttua muillekin nuo asiat. Mutta silti on niitä ihmisiä, lähipiiristäni, että menisti siivoamaan, hänkin mensi jos työt menisi alta. No kun siivojaksi ei oteta, ja toisista, esim maahanmuttajista, työnantaja saa enemmän rahaa esim palkkatuettu. Joo, ja korkeastikoulutettu suomalainen ei todellakaan kelpaa firmoille, yhdestä paikasta kysyttiin suoraan, että mikä sinussaon vikana, oletko mielenterveysongelmainen?

Yritä tässä sitten pysyä positiivisena, uskoa, että kaikella on tarkoitus jne. Ja sitten saa lukea lehdistä sitä, miten soimataan työttömyydestä, olemme laiskoja paskoaj, vaikka työttömiä satoja tuhansia ja työpaikkoja kymmenesosa siitä määrästä, ja niistäkin paljon sellaisia, joista et saa mitään tuloja esim puhelinmyynti ym. 

Ne, jotka parjaavat nyt työttömiä, muistakaa, että se voi iskeä keneen tahansa, milloin tahansa, ja on monia syitä, miksei työllisty uudestaan. Itse antaisin oikea käteni, jos saisin vielä kerran kokea oman alani työtä, edes sitä arkistointia johon opiskelijoita otetaan... mutta se on liikaa toivottu. 

t ikuisesti työttömyyteen tuomittu, onneton ja rahaton, toivonsa menettänyt jo vuosia sitten...

tuomittu olen kirjoitti:

Jouduin aikoinaan esimiehen silmätikuksi, tiedä sitten mikä sillä herralla oli ongelma? Kenties persoonani, tein töitä enemmän kuin muut, mutten tehnyt siitä haloota, halusin tehdä työni kunnolla. Se ei riittänyt. Mikään ei riittänyt. Minut syötiin ulso, ja arvatkaapa, mitä tarkoittaa, ettei ole suositteluja edellisestä työpaikasta :)? Se tarkoitti sitä, että pitkä koulutus ja vaiva oli siinä. Työhaastatteluihin pääsin, mutta useista paikoista otettiin yhteys edelliseen paikkaan... ei mitään mahdollisuutta päästä hommiin. 

Korkeasti koulutettuna en ole päässyt muihin tehvätiin, kun on suoraan ilmoitettu : LIIKSS KOULUTETTU, ET SOVI TÄHÄN TYÖHÖN, ETSIMME NUORIA JOILLA EI OLE VAATIMUKSIA TYÖN LAADUN SUHTEEN, ET PYSYISI TÄÄLLÄ KUIN HETKEN JA LÄHTISIT HETI KUN SAISIT MUUTA TYÖTÄ JNE.

On varmasti tuttua muillekin nuo asiat. Mutta silti on niitä ihmisiä, lähipiiristäni, että menisti siivoamaan, hänkin mensi jos työt menisi alta. No kun siivojaksi ei oteta, ja toisista, esim maahanmuttajista, työnantaja saa enemmän rahaa esim palkkatuettu. Joo, ja korkeastikoulutettu suomalainen ei todellakaan kelpaa firmoille, yhdestä paikasta kysyttiin suoraan, että mikä sinussaon vikana, oletko mielenterveysongelmainen?

Yritä tässä sitten pysyä positiivisena, uskoa, että kaikella on tarkoitus jne. Ja sitten saa lukea lehdistä sitä, miten soimataan työttömyydestä, olemme laiskoja paskoaj, vaikka työttömiä satoja tuhansia ja työpaikkoja kymmenesosa siitä määrästä, ja niistäkin paljon sellaisia, joista et saa mitään tuloja esim puhelinmyynti ym. 

Ne, jotka parjaavat nyt työttömiä, muistakaa, että se voi iskeä keneen tahansa, milloin tahansa, ja on monia syitä, miksei työllisty uudestaan. Itse antaisin oikea käteni, jos saisin vielä kerran kokea oman alani työtä, edes sitä arkistointia johon opiskelijoita otetaan... mutta se on liikaa toivottu. 

t ikuisesti työttömyyteen tuomittu, onneton ja rahaton, toivonsa menettänyt jo vuosia sitten...

Pahoittelen työpoja kännykällä kun kirjoittelen :) 

On tää elämä Suomessa aika hankalaksi tehty tavallisille ihmisille. Kallista elää muttei saa töitä eikä oikein rahaa työkkäristäkään, kun karenssia tuli...

Koulutus ja terveydentila eivät olleet yhteensopivat työpaikkoja ajatellen. Opiskelen omaehtoisesti, eli olen silti tavallaan työtön, vaikka päätoimisesti opiskelenkin. 

Mun ongelma on huono terveys.

Olen ms-taudin takia osatyökyvyttömyyseläkkeellä ja vointini on niin kehno että en pysty kunnolla tekemään osa-aikatyötäkään.

Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että jos teen töitä 2-3 päivänä viikossa (alle 6 tuntia päivässä), niin yhden viikon työrupeamasta toipumiseen menee vähintään viikko.

Pysytyisin siis työskentelemään n. 15 tuntia viikossa ja joka toinen viikko tarvitsisin loman tai joutuisin olemaan sairauslomalla.

Sitten jos työ vaatii fyysistä tekemistä, niin työaika jää lyhyemmäksi ja toipumisaika on pidempi.

Ei tämmöinen oikein toimi työelämässä.

Yritän siksi hakea kokoaikaista työkyvyttömyyseläkettä, mutta työttömänä se tuntuu mahdottomalta.

Sairaalan neurologi on sitä mieltä että työhön liittyvät asiat kuuluvat työterveyslääkärille. Mutta eihän minulla mitään työterveyslääkäriä ole kun olen työttömänä.

Olen kuullut että jotkut ovat saaneet sairaalan lääkäriltäkin lausunnon eläkehakemukseen. Mutta heidän lausunnoissaan on lukenut, että lääkäri ei puolla eläkettä. Eivätkä vakuutusyhtiöiden lääkäritkään ihan helpolla työttömälle eläkettä lähde myöntämään, eivät vaikka hakemuksessa olisi mukana ihan kunnollinen lääkärinlausunto.

Aika ankea tilanne, muttä tällä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Mun ongelma on huono terveys.

Olen ms-taudin takia osatyökyvyttömyyseläkkeellä ja vointini on niin kehno että en pysty kunnolla tekemään osa-aikatyötäkään.

Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että jos teen töitä 2-3 päivänä viikossa (alle 6 tuntia päivässä), niin yhden viikon työrupeamasta toipumiseen menee vähintään viikko.

Pysytyisin siis työskentelemään n. 15 tuntia viikossa ja joka toinen viikko tarvitsisin loman tai joutuisin olemaan sairauslomalla.

Sitten jos työ vaatii fyysistä tekemistä, niin työaika jää lyhyemmäksi ja toipumisaika on pidempi.

Ei tämmöinen oikein toimi työelämässä.

Yritän siksi hakea kokoaikaista työkyvyttömyyseläkettä, mutta työttömänä se tuntuu mahdottomalta.

Sairaalan neurologi on sitä mieltä että työhön liittyvät asiat kuuluvat työterveyslääkärille. Mutta eihän minulla mitään työterveyslääkäriä ole kun olen työttömänä.

Olen kuullut että jotkut ovat saaneet sairaalan lääkäriltäkin lausunnon eläkehakemukseen. Mutta heidän lausunnoissaan on lukenut, että lääkäri ei puolla eläkettä. Eivätkä vakuutusyhtiöiden lääkäritkään ihan helpolla työttömälle eläkettä lähde myöntämään, eivät vaikka hakemuksessa olisi mukana ihan kunnollinen lääkärinlausunto.

Aika ankea tilanne, muttä tällä mennään.

Selvitäpä, jos omassa sairaanhoitopiirissä on kuntoutusyksikkö. Neurologi voi tehdä lähetteen sinne. Kuntoutusyksikössä käydään koko terveyshistoria läpi kuntoutussuunnittelijan ja lääkärin kanssa. Kuntoutuslääkäri teki lausunnon eläkeyhtiölle, laittoi mukaan hoitavan lääkärin lausunnon ja mukaan lähti myös kuntoutussuunnittelijan lausunto. Itse tein hakemuksen ja hyvän selvityksen omasta tilanteesta.

Olin siis jo osatyökyvyttömyyseläkkeellä ja olin joutunut työttömäksi.

Mulla on nyt töitä, enimmäkseen joka lukuvuosi on ollut. Olen aina kesät työttömänä ja taaskin on työsuhde vain kesäkuun alkuun. Ei tietoa jatkosta. Olen yli 40-vuotias aineenopettajia oppiaineessa, jonka opettajista on ylitarjontaa.

Välillä ihmettelen mielessäni lehtiartikkeleita, joissa puhutaan työpaikan vaihtamisesta ja siitä, miten iso kriisi se on. Ja että pitäisikö vaihtaa työpaikkaa jne.

Minä en ole ikinä muuta tehnytkään, kun vaihtanut työpaikkaa. Eikä se ole ollut minusta tai minun halustani kiinni. Saan olla kiitollinen, jos taas seuraava pätkä löytyy jostain. Milloin tahansa voi käydä niin, että olenkin pätkätyön jälkeen työtön.

Olen aina tehnyt työni hyvin, välillä jopa jälkeenpäin ajateltuna epäinhimillisissä olosuhteissa. Pätkätyöläinen ei valita, vaan ylisuorittaa, jotta saa suositukset seuraavaan paikkaan.

Kerran onnistuin suututtamaan ilmeisesti persoonallisuushäiriöisen esimiehen ja työt loppuivat eikä suosituksia tullut. Siitä minut pelastivat kollegojen tuki ja verkostot.

Työnsaanti on monesti tuurista kiinni.

Mä olin työttömänä yhden päivän valmistumisen jälkeen, jotta sain aloittaa vuorotteluvapaan sijaisena. Sen jälkeen ja sitä ennen olen aina ollut töissä tai opiskelemassa.

Tuon yhden päivän ryyppäsin, kuin työttömät arkena jakomäessä!

Alallani on tällä hetkellä n. 5 avointa työpaikkaa. Jokaiseen paikkaan, joista on tullut edes vastaus, on ollut lähemmäs 100 hakijaa. Olen päässyt nyt peräti kolmeen haastatteluun, mutta ei ole tärpännyt. Minun olisi kaiken lisäksi pitänyt muuttaa nopealla aikataululla toiselle paikkakunnalle, päällekkäin olisi tullut mm. muuton hinta, nykyinen vuokra, uusi vuokra, sekä uusi vuokravakuus, joka tuolla päin näytti olevan 2-3 vuokran verran. Minulla ei ole säästöjä, kun olen käyttänyt kaiken elämiseen työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin liian ahkerasti. ....... En tiiä, pitäis vissiin alkaa katsella muistakin kaupungeista töitä, kun täällä niitä ei tunnu mulle olevan.

Minulla vähän sama eli olen nuori maisteri. Vikana voi olla, että pidetään liian kykenevänä, älykkäänä tms. Useinkaan ei etsitä parasta, vaan jotakuta keskinkertaista, joka ei liikaa kyseenalaista.

Voi voi, turhan suuret luulot itsestä ei tosiaankaan ole mikään valtti työmarkkinoilla. Jos käyttää itsestään ilmaisuja "olen liian kykenevä ja älykäs, tehtävään X paras" kertoo se enemmän persoonasta kuin täydellisinkään CV. Nimittäin ainakin itseä rekrytoijana miellyttää se, että hakija on rehellinen ja realistinen - pullistelu ja rehentely kun paljastuu ennemmin tai myöhemmin oman pienuuden kuorrutteeksi...