Miksi pidetään itsestäänselvänä että lemmikkiin sitoudutaan sen loppuelämäksi?
Jos otamme vaikka koiran viideksi vuodeksi meille, huolehdimme hyvin ja kasvatamme siitä kelvollisen koirakansalaisen, mitä pahaa siinä on, jos tämän viiden vuoden jälkeen, elämäntilanteemme muuttuessa, hankimme sille uuden kunnollisen kodin? Tiedän useammankin koiran jonka kodinvaihto on sujunut tosi hyvin ja koira on sopeutunut siihen. Miksi tätä skenaariota pidetään moraalisesti arveluttavana ja eläimelle aiheutettua stressiä liioitellaan? Kuka ylipäänsä pystyy sitoutumaan mihinkään 15 vuodeksi, jos omia lapsia ei lasketa.
Yksi vaihtoehto on tietysti hankkia vanhempi koira jolloin se oletettavasti kuolee viiden vuoden jälkeen.
Näkemyksiä, perusteluja?
Kommentit (112)
Koska lemmikki ei ole jotain mikä on vain sua varten kunnes kyllästyt tai vaihdat sisustuksen väriä. Älä ota lemmikkiä jos ei tiedä voivasi tarjota sille pysyvää kotia.
Voihan sitä lapsenkin antaa seuraavalle kun siihen kyllästyy?
Mitä jos vaihtokoti on vielä parempi koiran mielestä?
Hmm...asuntolaina? Ainakin minun tuloillani maksellaan kyllä pidempään kuin 15 vuotta...Kesämökki? Mites vaikkapa parisuhde??
Nämä siis vastauksena kysymykseesi 15 vuoden sitoumuksesta. Kyllä kuka tahansa normaali ihminen pystyy tuoksi ajaksi sitoutumaan!
Miksi puhut "meistä" ikäänkuin joku haluaisi sitoutua sinuun hetkeksikään?
Rakkautta joko on tai ei, sinä et liene sellaista kokenut kuvitellessasi kiintymyssuhteen voivan olla määräaikainen.
Älä hanki parisuhdetta, lapsia tai eläintä.
Koirahysteerikot varmaan aktivoituu ...hakee popparit.
Lemmikki on ihmisen omaisuutta, jota voi ostaa, myydä ja antaa pois tyäysin vapaasti.
Ennen vanhaan jokaisessa kirjahyllyssä oli Suomen laki, josta tämän asian voisi tarkistaa, mutta nyt ei taida olla edes kirjahyllyjä.
Asioita, eläimiä ja ihmisiä voi rakastaa vaikka niihin ei jäisikään roikkumaan loppuelämäksi. t. ap
Sen takia, että kyse on elävästä olennosta, joka on riippuvainen ihmisestä selvitäkseen. Lemmikki ei ole mikään tavara, jonka voi lahjoittaa edelleen, kun siihen kyllästyy. Kaltaisiasi ihmisiä varten on pehmolelut. Jotain pitää olla pahasti arvomaailmassa tai psyykessä pielessä, jos ei ymmärrä, miksi lemmikkiin pitää sitoutua, vaan suhtautuu siihen kuin mihin tahansa kulutushyödykkeeseen.
Kyse ei ole kyllästymisestä vaan elämäntilanteen kokonaisvaltaisesta muuttumisesta (toivon mukaan). Luonnollisesti hankkisin koiraystävälleni parhaan mahdollisen kodin. En ymmärrä miten tämä voi olla suunnilleen pahinta mitä koiralle voi tehdä. Olen eläinrakas ihminen, mutta en emotionaalisella ja riippuvaisella tavalla.
Mietin samaa tässä yksi päivä. Hevonen on vissiin ainoa lemmikki, jolla on elämänsä aikana montakin omistajaa ja sitä pidetään ihan ok: na.
Koira kiintyy omistajaansa. Koira ei ole esine, josta luovutaan kun ei enää kiinnosta. Ja miksi hankkisit koiran vain esim. 5 vuodeksi? Itselläni on kolmas koira menossa ja kaksi aikasempaa koiraa olivat 16 v. ja 13 v. kun oli pakko lopettaa koirat, koska olivat niin vanhoja ja sairaita. Kai se koira sopeutuu uuteenkin perheeseen. Omat koirani ovat olleet lomien aikana koirahoitolassa. Kyllä niillä siellä ihan hyvin kai on mennyt. Mutta kun hakemaan menee niin autoon juostaan ja kovaa. Eli ilmeisesti on ikävä vaivannut. Mutta ehkä olen sitoutuvaa tyyppiä, mieheni kanssa olen ollut 40 vuotta yhdessä. Ehkä sinun kannattaa antaa koti vanhalle koiralle, joka ei elä pitkään.
Ja ei, en ole sitoutunut myöskään puolisooni loppuelämäksi, enkä oleta hänenkään olevan sitoutunut minuun. Olemme tässä niin kauan kuin haluamme olla, emme velvollisuudesta.
Koira on esine, jonka voi myydä koska tahansa.
Koira on laumaeläin, jolle oma perhe on tärkeä, siksi turhaan kodin vaihtaminen on koiralle julmaa. Joku käärme on harraste-eläin, jolle ihminen on yhdentekevä tai vastenmielinen, jolloin riittää, että uusi koti on vastuuntuntoinen ja asiantunteva. Joten riippuu eläimestä.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole kyllästymisestä vaan elämäntilanteen kokonaisvaltaisesta muuttumisesta (toivon mukaan). Luonnollisesti hankkisin koiraystävälleni parhaan mahdollisen kodin. En ymmärrä miten tämä voi olla suunnilleen pahinta mitä koiralle voi tehdä. Olen eläinrakas ihminen, mutta en emotionaalisella ja riippuvaisella tavalla.
Miksi haluaisit ottaa koiran jos odotettavaa/oletettavaa on elämäntilanne viiden vuoden päästä muuttuu niin ettei koira siihen enää sovi?
Ota hamsteri.
Totta tuo hevosjuttu. Mikä järki siis tässä? Onko kyse vain siitä että on TOTUTTU ajattelemaan näin?
Vierailija kirjoitti:
Koira on esine, jonka voi myydä koska tahansa.
Juridisesti kyllä.
Mutta mitä enemmän eläintieteilijät asioita tutkivat sitä enemmän huomataan että ero ihmisen ja monen eläimen (etenkin koiran) emotionaalisesti, älyllisesti ja psyykkisesti välillä ei ole suuri.
mietipä sitä