Lue keskustelun säännöt.
Miksi pidetään itsestäänselvänä että lemmikkiin sitoudutaan sen loppuelämäksi?
11.10.2017 |
Jos otamme vaikka koiran viideksi vuodeksi meille, huolehdimme hyvin ja kasvatamme siitä kelvollisen koirakansalaisen, mitä pahaa siinä on, jos tämän viiden vuoden jälkeen, elämäntilanteemme muuttuessa, hankimme sille uuden kunnollisen kodin? Tiedän useammankin koiran jonka kodinvaihto on sujunut tosi hyvin ja koira on sopeutunut siihen. Miksi tätä skenaariota pidetään moraalisesti arveluttavana ja eläimelle aiheutettua stressiä liioitellaan? Kuka ylipäänsä pystyy sitoutumaan mihinkään 15 vuodeksi, jos omia lapsia ei lasketa.
Yksi vaihtoehto on tietysti hankkia vanhempi koira jolloin se oletettavasti kuolee viiden vuoden jälkeen.
Näkemyksiä, perusteluja?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
En ole ole aloittaja mutta minä en ainakaan tiedä missä olen ja mitä teen ja kenen kanssa olen edes 10 vuoden päästä. Tai olenko edes hengissä. En voi tietää tulevista muutoksista, kun en satu olemaan ennustaja. Mutta en tosin hankkisi koiraa muutenkaan, nykyisen elämän tilanteeni vuoksi. Iso koriste-koira riittää.
Tuossa viestisi lopussa se olennainen asia esille tulikin, et hankkisi koiraa elämäntilanteesi vuoksi. Olet vastuullinen ihminen! Vain vastuuttomat ihmiset hankkivat koiran jos ei pysty/ole halua sitoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska koira rakentaa sinuun kiintymyssuhteen. Sinä olet koiran koko maailma. Sitten yhtenä päivänä se onkin jossain muualla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ole aloittaja mutta minä en ainakaan tiedä missä olen ja mitä teen ja kenen kanssa olen edes 10 vuoden päästä. Tai olenko edes hengissä. En voi tietää tulevista muutoksista, kun en satu olemaan ennustaja. Mutta en tosin hankkisi koiraa muutenkaan, nykyisen elämän tilanteeni vuoksi. Iso koriste-koira riittää.
Tuossa viestisi lopussa se olennainen asia esille tulikin, et hankkisi koiraa elämäntilanteesi vuoksi. Olet vastuullinen ihminen! Vain vastuuttomat ihmiset hankkivat koiran jos ei pysty/ole halua sitoutua.
Ei helvetin perggele, mikä teitä vaivaa? :D
Se, että ihmisen elämä muuttuu totaalisesti vaikka viidessa vuodessa, tarkoittaa sitä että koiran ottanut ihminen on vastuuton?
Eihän tässä ole kyse siitä, että TIETOISESTI otetaan koira 5 vuodeksi ja sitten se jätetään.
Koska lemmikki on perheenjäsen, ei hyödyke. :)
Vierailija kirjoitti:
Koska koira rakentaa sinuun kiintymyssuhteen. Sinä olet koiran koko maailma. Sitten yhtenä päivänä se onkin jossain muualla?
Niin minäkin rakennan vaimooni kiintymyssuhteen ja hän on koko maailmani. Siksi hän ei saa jättää minua! Olet kai samaa mieltä? Vaikka koira oletettavasti yksinkertaisemman aivotoiminnan takia sopeutuu ja unohtaa paljon nopeammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska se koira on jo kiintynyt teihin. Joo, monesti menee hyvin, mutta aina ei. Itselläni on kodinvaihtaja, kun omistaja kuoli. Se koira menee yhä näin 2 vuoden jälkeen sekaisin, jos näkee omistajansa lapsia eikä voida käydä kävelyllä siellä entisen kodin suunnalla, kun koira ei käsitä ettei se mene takaisin.
Sen jälkeen kun entisen omistajan tytär on käynyt kylässä menee pitkään, kun se istuu ovella ja vinkuu, että se ei ottanut mukaansa. Kyllä se vaikuttaa viihtyvän, leikkii mun toisen koiran kanssa, nukkuu sylissä yms. mutta sillä on eroahdistus ja joka kerta se haluais lähteä omistajan tyttären mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo vielä mitään, jos etsitään uusi koti tai lopetetaan.
Seurasin harmissani, kun kaverini osti lapsilleen joka kesä yhden tai kaksi kesäkania. Pitivät niitä mökillään ja jättivät aina syksyllä sinne kuolemaan. (ei asutusta lähimaillakaan)
Mun silmissä sä olet ihan yhtä ihmispaska kuin tuokin joka kanit jätti, koska et tehnyt mitään. Toivottavasti toimintasi painaa omatuntoasi vielä pitkään, olet osallinen kanien murhaan.
Oletko jotenkin vajaa? Miten ihmeessä minä olisin tuon voinut estää? (Parhaani tietysti yritin puhumalla.)
Älä selitä. Tiedät ihan hyvin että sulla oli mahdollisuus vaikuttaa mutta käänsit vaan selkäsi ja suljit silmäsi. Häpeä!!
Mulla ei ollut edes sen mökin osoitetta. Se oli kaukana Lapissa jossain he on kuusessa. Itse asiassa kaverianikin asia harmitti, mutta miehensä niitä kaneja osti aina, jotta lapset viihtyisivät siellä erämaassa. Mies kun on "lapinhullu". Kaverini sanoi aina, kun häntä läksytin, että on se tietysti kurjaa, mutta en voi mitään tms.
No kai sinä nyt sentään kaverisi nimen tiesit? Luuletko, ettei virkavalta saa selville, missä hänen omistamansa mökki sijaitsee? Ja oleellista tässä on se, että kaverisi olisi tuomittu eläinsuojelurikoksesta ja hän olisi ymmärtänyt sen myötä lopettaa tuon touhunsa. Liekö hankkii kaneja sinne kuolemaan vieläkin, kun sinä et asiaan puuttunut. Tai ehkä hänen lapsensa jatkavat perinnettä, kun tuollaisen typeryyden vanhemmiltaan oppivat? Kuka tietää. Sinä olisit voinut laittaa pisteen tälle ilmoittamalla asiasta viranomaisille.
Ei virkavalta olisi lähtenyt etsimään jotain lemmikkikaneja korpimökin läheltä. Varkauksiinkin on nykyään vaikeaa saada poliisia paikalle. Tuolla korvessa paljon hankalampaa. (vaikea löytää kaneja ja rikos on tapahtunut vasta, kun ne on jo vapaana. Ja mistä tietävät, että ne on just heidän. Voihan ne liikkua kilometritolkulla.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo vielä mitään, jos etsitään uusi koti tai lopetetaan.
Seurasin harmissani, kun kaverini osti lapsilleen joka kesä yhden tai kaksi kesäkania. Pitivät niitä mökillään ja jättivät aina syksyllä sinne kuolemaan. (ei asutusta lähimaillakaan)
Mun silmissä sä olet ihan yhtä ihmispaska kuin tuokin joka kanit jätti, koska et tehnyt mitään. Toivottavasti toimintasi painaa omatuntoasi vielä pitkään, olet osallinen kanien murhaan.
Oletko jotenkin vajaa? Miten ihmeessä minä olisin tuon voinut estää? (Parhaani tietysti yritin puhumalla.)
Älä selitä. Tiedät ihan hyvin että sulla oli mahdollisuus vaikuttaa mutta käänsit vaan selkäsi ja suljit silmäsi. Häpeä!!
Mulla ei ollut edes sen mökin osoitetta. Se oli kaukana Lapissa jossain he on kuusessa. Itse asiassa kaverianikin asia harmitti, mutta miehensä niitä kaneja osti aina, jotta lapset viihtyisivät siellä erämaassa. Mies kun on "lapinhullu". Kaverini sanoi aina, kun häntä läksytin, että on se tietysti kurjaa, mutta en voi mitään tms.
No kai sinä nyt sentään kaverisi nimen tiesit? Luuletko, ettei virkavalta saa selville, missä hänen omistamansa mökki sijaitsee? Ja oleellista tässä on se, että kaverisi olisi tuomittu eläinsuojelurikoksesta ja hän olisi ymmärtänyt sen myötä lopettaa tuon touhunsa. Liekö hankkii kaneja sinne kuolemaan vieläkin, kun sinä et asiaan puuttunut. Tai ehkä hänen lapsensa jatkavat perinnettä, kun tuollaisen typeryyden vanhemmiltaan oppivat? Kuka tietää. Sinä olisit voinut laittaa pisteen tälle ilmoittamalla asiasta viranomaisille.
Ei virkavalta olisi lähtenyt etsimään jotain lemmikkikaneja korpimökin läheltä. Varkauksiinkin on nykyään vaikeaa saada poliisia paikalle. Tuolla korvessa paljon hankalampaa. (vaikea löytää kaneja ja rikos on tapahtunut vasta, kun ne on jo vapaana. Ja mistä tietävät, että ne on just heidän. Voihan ne liikkua kilometritolkulla.)
Lisään. Ne on lopettaneet tuon 10 vuotta sitten. Nykyään niillä on koira.
Vierailija kirjoitti:
Mietin samaa tässä yksi päivä. Hevonen on vissiin ainoa lemmikki, jolla on elämänsä aikana montakin omistajaa ja sitä pidetään ihan ok: na.
No eikä pidetä. Hevosihmiset vaan ovat suurinosa ihan sekoa sakkia, jolle se hevonen on verrattavissa suoraan johonkin harrastusvälineeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisi myös kysyä voiko harrastaa seksiä, jos ei ole valmis menemään lapsen ehdoilla seuraavaa 20vuotta?
Kyllä seksiä voi harrastaa vaikkei lasten ehdoilla olisi valmis menemään päivääkään. Oletko kuullut ehkäisystä?
Silloin kun seksiä harrastetaan lapsenhankintatarkoituksessa, kannattaa aivan ehdottomasti miettiä onko valmis menemään lapsen ehdoilla seuraavat 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on esine, jonka voi myydä koska tahansa.
Koira on omaisuutta, mutta ei esine. Se on elävä olento, esineet eivät elä. Paljonko oli biologian numerosi?
Lemmikkeihin sovelletaan esineoikeutta. En ole tuon kirjoittaja, mutta bilsan numeroni oli 8 lukiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai muuttuuko koko case jos ap heittääkin veivinsä 5 vuoden kuluttua? Siis onko nyt sallittua koiran ottaminen?
Mielestäni itse asia ei koiran näkökulmasta muutu, mutta suhtautuisin toki ymmärtäväisemmin ap:n haluun kokea vielä elämää koiran kanssa. Tuo sijoituskoiratoiminta voisi sopia hyvin ap:lle.
Tosin nyt välähti mieleeni, että ei kai ap ole rakennellut tätä tarinaa ikään kuin analogiaksi presidenttivauvalle...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on esine, jonka voi myydä koska tahansa.
Koira on omaisuutta, mutta ei esine. Se on elävä olento, esineet eivät elä. Paljonko oli biologian numerosi?
Lemmikkeihin sovelletaan esineoikeutta. En ole tuon kirjoittaja, mutta bilsan numeroni oli 8 lukiosta.
Tottakai sovelletaan, niinkuin moneen muuhunkin omaisuuteen tai kiinteään irtaimeen. Mutta jos sanot että "koira on esine", lienee ihan perusteltua epäillä että taisi biologian tunnilla mennä jotain ohi.
Se mitä lakia mihinkin sovelletaan ei ollut se pointti, vaan se miten kommentoija (ei tosin ilmeisesti ap) puhuu elävästä olennosta esineenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koirahysteerikot varmaan aktivoituu ...hakee popparit.
Ei, vaan ihmiset, jotka ymmärtävät arvostaa myös eläimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on esine, jonka voi myydä koska tahansa.
Koira on omaisuutta, mutta ei esine. Se on elävä olento, esineet eivät elä. Paljonko oli biologian numerosi?
Lemmikkeihin sovelletaan esineoikeutta. En ole tuon kirjoittaja, mutta bilsan numeroni oli 8 lukiosta.
Lisään vielä että oma numeroni oli 6 lukiosta, mutta ymmärrän elollisen ja elottoman eron.
En nyt ehtinyt lukea ketjua, joten tulee varmaan toistoa, mutta Suomi on harvoja maita maailmassa, jossa ei ole koiratarhaongelmaa eikä ketjulopetuksia. Että eiköhän siinä ole syytä tarpeeksi.
Omat koirani ovat viettäneet koiratarhassa toinen 3 kuukautta ja toinen 8 kuukautta, eikä se todellakaan ole ollut mitään riemulomaa. Tuo vähemmän aikaa ollut oli fyysisesti hajalla jo tuon ajan jälkeen ja tuo pidempään ollut kärsi sekä fyysisesti että etenkin henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska koira rakentaa sinuun kiintymyssuhteen. Sinä olet koiran koko maailma. Sitten yhtenä päivänä se onkin jossain muualla?
Niin minäkin rakennan vaimooni kiintymyssuhteen ja hän on koko maailmani. Siksi hän ei saa jättää minua! Olet kai samaa mieltä? Vaikka koira oletettavasti yksinkertaisemman aivotoiminnan takia sopeutuu ja unohtaa paljon nopeammin.
Vaimosi on ihminen, todennäköisesti. Kuten sinäkin, kai? Ihmisellä on kyky ajatella asiat ja käydä ne läpi vaihe vaiheelta ja ehkä loppuviimein ymmärtää miksi kävi kuten kävi. Ihminen osaa ottaa uuden suunnan ja tehdä suunnitelmia. Koira taas ei osaa oikein mitään näistä vaan on tunteen (pelko, epävarmuus) armoilla ja seurauksena voi olla häiriökäytös tai luonteen muutos ja pitkä tie ennen kuin koira on entisellään, jos on.
Toki on hyviäkin tarinoita, jotka riippuu koiran luonteesta. Meillä hyvin omatahtoinen koira joka tuli toisesta kodista. Ei ongelmia, mitä nyt muita lemmikkejä koittaa pomottaa.
Olen kuitenkin nähnyt läheltä kun koira vaihtaa kotia, sairastuu stressiin ja yksinkertaisesti "häiriintyy".
Koira on eläin jolla ei ole ihmisen aivotoimintaa, mutta on hyvin voimakas ja herkkä mieli.
Sen tietää esimerkiksi jokainen ongelmakoirankouluttaja.
Joku koira unohtaa vääryydet, toiselle jää ikuinen muistijälki.
Pienempää, heikompaa, ja sinusta riippuvaista ei hylätä.
Itse en osaa kuvitellakaan mikä sellainen tilanne olisi että luopuisi lemmikistä. En ole luopunut edes erotessa enkä työttömänä.
Joskus nuorempana kun oli nuo molemmat tilanteet päällä, koira ja kissa oli mun perhe, eikä joku menoerä joka täytyy saada pois.
Lemmikin pois antamiseen ei ole muuta hyväksyttävää syytä kuin omistajan sairastuminen siten ettei pysty yksinkertaisesti huolehtimaan eläimestä.
Samaa minä olen ihmetellyt aina syksyisin tullessani pois mökiltä ja jättäessäni kesäkissan/kissat sinne, eläin on ihmisen omaisuutta ja sillä voi tehdä mitä huvittaa.
Mulla on kodinvaihtaja. Ensimmäiset kaks vuotta se luuli, että hylkään swn ku jätin johki hoitoon. Sit sw alkoi tajuamaan, että se on tuomittu olemaan mun kanssa niin ei enää etsi mua hoitopaikoista, mutta kyllä siitä huomaa että se on kaivannut mua ku oon mennyt hakemaan sitä.
Mä ajattelen tän koiran kannalta. Kukaan meistä ei tiedä mitä viiden vuoden päästä on tai ollaanko hengissä, mutta jos kaikki menee normaalisti niin mulla ja koiralla on toisemme. Jos tietäisin, että kuolen viiden vuoden sisällä en ottaisi nuorta koiraa joka kiintyy minuun ja luottaa siihen etten hylkää. Joskus voi tapahtua yllättäviä tilanteita jossa koiran paras on antaa se uuteen kotiin, mutta ehdoin tahdoin en sitä altistaisi tälle.
Koira on osa mun perhettä, ei se tarkoita että olisin takertunut siihen vaikka sen parasta koitan ajatella. Koira on ns. Heikompi ja siitä pitää kantaa vastuu.
Suomen laki määrää vain sen mikä on Suomen rajojen sisällä laillista ja mikä ei, ei sitä mikä on oikein ja väärin.
Kyllä, on täysin laillista esim. hankkia koira, kissa tai vaikka lapsi viideksi vuodeksi ja antaa se pois sitten kun kyllästyy. Se on silti väärin.