Lue keskustelun säännöt.
Miksi pidetään itsestäänselvänä että lemmikkiin sitoudutaan sen loppuelämäksi?
11.10.2017 |
Jos otamme vaikka koiran viideksi vuodeksi meille, huolehdimme hyvin ja kasvatamme siitä kelvollisen koirakansalaisen, mitä pahaa siinä on, jos tämän viiden vuoden jälkeen, elämäntilanteemme muuttuessa, hankimme sille uuden kunnollisen kodin? Tiedän useammankin koiran jonka kodinvaihto on sujunut tosi hyvin ja koira on sopeutunut siihen. Miksi tätä skenaariota pidetään moraalisesti arveluttavana ja eläimelle aiheutettua stressiä liioitellaan? Kuka ylipäänsä pystyy sitoutumaan mihinkään 15 vuodeksi, jos omia lapsia ei lasketa.
Yksi vaihtoehto on tietysti hankkia vanhempi koira jolloin se oletettavasti kuolee viiden vuoden jälkeen.
Näkemyksiä, perusteluja?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hupaisa ketju kaikessa mielipiteiden kirjossaan, kiukussaan ja empatiassaan. Minuun ei tarvitse suhtautua hyssytellen. Olen ihan iloisin mielin lähdössä sitten kun sen hetki koittaa. Se tuntuu oikeastaan seikkailulta. :) Koiran kanssa on kiva kuljeskella metsässä ja pitää ystävyyssuhdetta. En minä sitä esineenä pidä, en vaan osaa enää takertua mihinkään.
No lähde iloiten kun se hetki koittaa. Päätä päiväsi vaikka tänään jos siltä tuntuu. Mutta älä hanki omaa koiraa. Varmaan naapurista löytyy koira jota voit lainata lenkkeilyyn. Ja ilman koiraakin voi kuljeskella. Olet itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
koira on sen verran tyhmä eläin että tottuu viikossa toiseen kotiin. tuossa ei ole mitään ongelmaa.
No ei ainakaan meidän koira ole tottunut viikossa eikä edes kahdessa ollessaan hoidossa lomien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ole aloittaja mutta minä en ainakaan tiedä missä olen ja mitä teen ja kenen kanssa olen edes 10 vuoden päästä. Tai olenko edes hengissä. En voi tietää tulevista muutoksista, kun en satu olemaan ennustaja. Mutta en tosin hankkisi koiraa muutenkaan, nykyisen elämän tilanteeni vuoksi. Iso koriste-koira riittää.
Tuossa viestisi lopussa se olennainen asia esille tulikin, et hankkisi koiraa elämäntilanteesi vuoksi. Olet vastuullinen ihminen! Vain vastuuttomat ihmiset hankkivat koiran jos ei pysty/ole halua sitoutua.
Ei helvetin perggele, mikä teitä vaivaa? :D
Se, että ihmisen elämä muuttuu totaalisesti vaikka viidessa vuodessa, tarkoittaa sitä että koiran ottanut ihminen on vastuuton?
Eihän tässä ole kyse siitä, että TIETOISESTI otetaan koira 5 vuodeksi ja sitten se jätetään.
Siitähän tästä nimenomaan on kyse. Aloituksessa oli, että koira 5-7 vuodeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on esine, jonka voi myydä koska tahansa.
Koira on omaisuutta, mutta ei esine. Se on elävä olento, esineet eivät elä. Paljonko oli biologian numerosi?
Lemmikkeihin sovelletaan esineoikeutta. En ole tuon kirjoittaja, mutta bilsan numeroni oli 8 lukiosta.
Suomessa kyllä mutta ei Sveitsissä.
Naapurini koira kuoli ja hän päätti hankkia uuden koiran mutta ei pentua. Vasta kolmas koira sopeutui uusiin oloihin. Koiria ei lopetettu vaan palautettiin. Toivottavasti saivat hyvän kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n aloituksessa oli aika paljon oletuksia esim. koira saadaan koulutettua hyväksi koirakanalaiseksi ja on aikaa etsiä hyvä koti.
Meillä on ihan täydellinen suomalainen kodinvaihtaja ja sille oli etsitty uutta kotia puoli vuotta ennen kuin näin ilmoituksen. Kaikkien koirien käyttäytyminen ei ole kiinni koulutuksesta ja niille voi jäädä ei toivottuja ominaisuuksia, jotka vaikeuttavat kodin löytämistä.
Olen itse sairastanut syövän ja ei tullut edes mieleen hankkia koiraa silloin kun uusiutumisriski oli korkeimmillaan. Jos syöpä uusiutuisi, niin mies ottaa vastuun koirasta. Yksin en koiraa omalla taustallni hankkia.
En tajua ollenkaan, miksi esimerkiksi koira pitaisi yleensa ottaa maaraajaksi?! Minun eka kissani eli 12-vuotiaaksi ja vielakin on toisinaan ikava. Nykyinen kissa lienee noin 10-vuotias, enka kylla siita hevin luopuisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiintymyssuhde. Esim koira kiintyy omistajaansa kuin vauva vanhempaan, rodusta vähän riippuen. Koira kärsii kun sen lauma hylkää sen. Toki ihminen joka ajattelee eläintä omana hyödykkeenä ei tämmöisiä seikkoja huomioi. Eläimelle kuitenkin koituu inhimillistä kärsimystä.
Mies 36v kirjoitti:
Samaa minä olen ihmetellyt aina syksyisin tullessani pois mökiltä ja jättäessäni kesäkissan/kissat sinne, eläin on ihmisen omaisuutta ja sillä voi tehdä mitä huvittaa.
Noin ajattelee myös naiset jotka sinuun törmäävät :) sinulla voi tehdä mitä huvittaa, heittää pois kun ei tarvi. Et tule koskaan löytämään oikeaa rakkautta. Muistat tämän lauseen jonain päivänä vielä vähintään kerran ja syvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai esim kissasta voi luopua. Eihän ne edes kiinny ihmiseen. Mä mietin just lupuukko tosta vai ei. Mau miu mou mäy valittajasta jonka takia mun lakanat on rei'ietty. Ärsyttää ihan sikana. Ja yöllä ei voi nukkuu ku pienellä miau:lla on äänekäs leikkihetki.
Ja mistä voi oikeasti tietää, että kuolee viiden vuoden kuluttua? Sitä voi kuolla tänään tai 20 vuoden kuluttua? 5 vuotta on kuolemaa odotellessa aika pitkä aika. Mitenkään väheksymättä kenenkään sairauksia. Hoitolaitoksesta soitettiin hiljattain, että isäni tekee kuolemaa. No kuukausi mennyt ja ei ole kuolemassa. Toipui keuhkokuumesta. Ikää tosin yli 90 eli kuolema ei ehkä kovin kaukana ole