Lue keskustelun säännöt.
Miksi pidetään itsestäänselvänä että lemmikkiin sitoudutaan sen loppuelämäksi?
11.10.2017 |
Jos otamme vaikka koiran viideksi vuodeksi meille, huolehdimme hyvin ja kasvatamme siitä kelvollisen koirakansalaisen, mitä pahaa siinä on, jos tämän viiden vuoden jälkeen, elämäntilanteemme muuttuessa, hankimme sille uuden kunnollisen kodin? Tiedän useammankin koiran jonka kodinvaihto on sujunut tosi hyvin ja koira on sopeutunut siihen. Miksi tätä skenaariota pidetään moraalisesti arveluttavana ja eläimelle aiheutettua stressiä liioitellaan? Kuka ylipäänsä pystyy sitoutumaan mihinkään 15 vuodeksi, jos omia lapsia ei lasketa.
Yksi vaihtoehto on tietysti hankkia vanhempi koira jolloin se oletettavasti kuolee viiden vuoden jälkeen.
Näkemyksiä, perusteluja?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
En ole ole aloittaja mutta minä en ainakaan tiedä missä olen ja mitä teen ja kenen kanssa olen edes 10 vuoden päästä. Tai olenko edes hengissä. En voi tietää tulevista muutoksista, kun en satu olemaan ennustaja. Mutta en tosin hankkisi koiraa muutenkaan, nykyisen elämän tilanteeni vuoksi. Iso koriste-koira riittää.
Enhän minäkään ole ennustaja tai kykene suunnittelemaan varmuudella, missä olen 10 vuoden päässä. Kyse on enempi omasta elämänhallinnasta ja siitä, voitko sitoutua tekemään päätökset (esim. muutto, lastenhankinta) niin, että kykenet edelleen huolehtimaan siitä lemmikkieläimestä.
En minä esim. ottaessani koiraa 6 vuotta sitten kerrostalossa asuvana pohjoispohjanmaalaisena pikkukaupungin amisopiskelijana tiennyt, että asuisin 6 vuoden päästä Vantaalla rivitalossa nykyisen avopuolisoni kanssa, suunnittelisimme lasta, opiskelisin ihan eri alaa korkeakoulussa, olisin velkaantunut ja kamppailisin keskivaikean masennuksen kanssa. (Masennus olisi varmaan vienyt minut jossain kohtaa hautaan, jossei synkimpinä hetkinä olisi tullut mieleen, että kuka mun koirasta silloin huolehtii, jos tapan itseni.)
En silti katso, ettenkö olisi kyennyt sitoutumaan koiraan. Olen koiran elämän aikana muuttanut (koiraan liittymättömistä syistä) 5 kertaa, seurustellut 4 eri henkilön kanssa, hankkinut 2 kissaa, matkustellut, sairastellut.. Aina valintoja tehdessä mennyt koiran ehdoilla, etsinyt sille hoitajan ennen reissuunlähdöstä päättämistä, etsinyt kämpän, jonne koira on taloyhtiön/vuokraisännän puolesta tervetullut, pyytänyt apua sen hoidossa perheeltäni masennukseni mennessä yhdessä vaiheessa todella huonoksi, sekä miettinyt tämän mahdollisen tulevan perheenlisäyksen niin, että koiran kanssa pärjätään.
En ole ennustaja, mutta omia valintojani kykenen kontrolloimaan ja sitoutumaan siihen, että otan koiran niissä huomioon ja pyydän apua sen hoidossa, jos päätän lähteä reissuun tai sairastun.
Eli ei mitään ongelmia "ennustaa", että pystyn sitoutumaan koiraan sen eliniäksi. En tajua, mikä siinä on joillain ihmisillä niin vaikeaa. Katson, etteivät kaikki vaan loppujen lopuksi välitä tarpeeksi koirastaan tai kunnioita sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää ottako koiraa. Perustelu: Jos minut adoptoitaisiin koira perheeseen. En halua että koira perhe hylkää minua ja siirtää toiselle koira perheelle siksi että ''en sovi elämän tilanteeseen''
Koira, kissa tai mikä lemmikki tahansa on oikealle omistajalle perheen jäsen. Täysin yhtä paljon kuin äiti, isä, sisko, veli tai lapsi. Minä en ainakaan luovu lapsestani tai äidistäni ihan muuten vaan 5v jälkeen.
Haluaisin kuulla APn perustelun miksi olisi oikein ottaa koira vain 5vuodeksi. Luuletko että eläimet ei kiinny ihmisiin?
Eläin ihan kirjaimellisesti adoptoidaan, niinku ihmislapsiaki voi adoptoida. Se on ELÄVÄ olento, joka kiintyy omistajaan ja suree jos se yhtäkkiä jätetään! Itekki oon halunnu lemmikin jo 5 vuoden ajan, mut en oo ottanu koska tiedän, että muutan eri maahan pian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo vielä mitään, jos etsitään uusi koti tai lopetetaan.
Seurasin harmissani, kun kaverini osti lapsilleen joka kesä yhden tai kaksi kesäkania. Pitivät niitä mökillään ja jättivät aina syksyllä sinne kuolemaan. (ei asutusta lähimaillakaan)
Mun silmissä sä olet ihan yhtä ihmispaska kuin tuokin joka kanit jätti, koska et tehnyt mitään. Toivottavasti toimintasi painaa omatuntoasi vielä pitkään, olet osallinen kanien murhaan.
Oletko jotenkin vajaa? Miten ihmeessä minä olisin tuon voinut estää? (Parhaani tietysti yritin puhumalla.)
Älä selitä. Tiedät ihan hyvin että sulla oli mahdollisuus vaikuttaa mutta käänsit vaan selkäsi ja suljit silmäsi. Häpeä!!
Mulla ei ollut edes sen mökin osoitetta. Se oli kaukana Lapissa jossain he on kuusessa. Itse asiassa kaverianikin asia harmitti, mutta miehensä niitä kaneja osti aina, jotta lapset viihtyisivät siellä erämaassa. Mies kun on "lapinhullu". Kaverini sanoi aina, kun häntä läksytin, että on se tietysti kurjaa, mutta en voi mitään tms.
No kai sinä nyt sentään kaverisi nimen tiesit? Luuletko, ettei virkavalta saa selville, missä hänen omistamansa mökki sijaitsee? Ja oleellista tässä on se, että kaverisi olisi tuomittu eläinsuojelurikoksesta ja hän olisi ymmärtänyt sen myötä lopettaa tuon touhunsa. Liekö hankkii kaneja sinne kuolemaan vieläkin, kun sinä et asiaan puuttunut. Tai ehkä hänen lapsensa jatkavat perinnettä, kun tuollaisen typeryyden vanhemmiltaan oppivat? Kuka tietää. Sinä olisit voinut laittaa pisteen tälle ilmoittamalla asiasta viranomaisille.
Voisi myös kysyä voiko harrastaa seksiä, jos ei ole valmis menemään lapsen ehdoilla seuraavaa 20vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo vielä mitään, jos etsitään uusi koti tai lopetetaan.
Seurasin harmissani, kun kaverini osti lapsilleen joka kesä yhden tai kaksi kesäkania. Pitivät niitä mökillään ja jättivät aina syksyllä sinne kuolemaan. (ei asutusta lähimaillakaan)
Mun silmissä sä olet ihan yhtä ihmispaska kuin tuokin joka kanit jätti, koska et tehnyt mitään. Toivottavasti toimintasi painaa omatuntoasi vielä pitkään, olet osallinen kanien murhaan.
Oletko jotenkin vajaa? Miten ihmeessä minä olisin tuon voinut estää? (Parhaani tietysti yritin puhumalla.)
Älä selitä. Tiedät ihan hyvin että sulla oli mahdollisuus vaikuttaa mutta käänsit vaan selkäsi ja suljit silmäsi. Häpeä!!
Mulla ei ollut edes sen mökin osoitetta. Se oli kaukana Lapissa jossain he on kuusessa. Itse asiassa kaverianikin asia harmitti, mutta miehensä niitä kaneja osti aina, jotta lapset viihtyisivät siellä erämaassa. Mies kun on "lapinhullu". Kaverini sanoi aina, kun häntä läksytin, että on se tietysti kurjaa, mutta en voi mitään tms.
No sehän onkin sitten painava perustelu rääkätä eläimiä, "lapinhulluus". Ai mitä voit tehdä? No olisit aloittanut vaikka siitä saarnasta että eläinrääkkäys on väärin etkä hyväksy sitä ja kertonut että valitettavasti et halua olla ystävä eläinrääkkääjän kanssa, joten jos kaneille ei etsinä nyt parempia koteja ja lopeteta uusien kidutettavien kanien hankkiminen, niin henkilö ei kuulu jatkossa ystäväpiiriisi.
Sen jälkeen lupaudut ottamaan kanit itsellesi ja hankkimaan niille kodin, jos se ei onnistu niin lupaudut hankkimaan niille sieltä paikkakunnalta kodin.
Sitten voit ilmoittaa eläinsuojeluun ja ehkä tehokkaampikin keino on laittaa asiasta vinkkiä paikkakunnan "eläinsuojeryhmien" facesivuille, laittaa suoraan että tiedät yhdessä paikassa missä hylätään jatkuvasti kaneja. (en käytä sanoja "kesäkissa" tai "kesäkani" koska se on naurettavia ilmaisuja eläinten rääkkäämiselle. Tarkoituksella ja suunnitelmasti hylättäviä eläimiä ne ovat.)
Ja jos ei mikään auta, niin huuda sille ukolle päin naamaa että miltä tuntuu olla eläintenrääkkääjä ja muista sitä jatkossa kusipellillä joka kesä kun ne on mökkeilemässä.
Vierailija kirjoitti:
Juustopää kirjoitti:
Meillä tyli yhdelle perheenjäsenelle vaikea allergia lemmikistä, ja meni niin pahaksi ettei pysynyt kurissa lääkkeilläkään. Etsimme lemmikille uuden kodin, ja voi sitä paheksuntaa! Olisi pitänyt ajatella etukäteen, että näin voi käydä. Ja kun ei oltu ajateltu, ja oltiin ehditty ottaa se lemmikki, niin sit olis varmaan pitänyt kuolla siihen allergiaan (niin mitäköhän lemmikille SITTEN olisi tapahtunut?) Yhden tosi pitkään ystävänä pitämäni henkilön kanssa katkesi välit pysyvästi kun hän rupesi terrorisoimaan meitä ja jankkaamaan kuinka eläimeen pitää sitoutua ja huolehtia siitä vaikka mitä tulisi. Nämä jotkut "eläintenystävät" ovat ihan pirullisia ihmisiä. Sen lemmikin pitäisi saada säätää koko sun elämää - mikään asia ei saisi mennä eläimen edun edelle. Mutta kun menee ja normaaleilla ihmisillä kuuluukin mennä!
Allergiatestit on olemassa ja asian voi myös selvittää etukäteen olemalla tekemisissä hankittavan eläinlajin edustajan kanssa, jolloin yleensä vältytään tällaisilta yllätyksiltä.
"Yllättäen puhjennut allergia" on myös aika usein käytetty tekosyy, kun eläimestä ei jaksetakaan enää vain huolehtia ja siihen on kyllästytty. Se voisi selittää osan kohtaamastanne paheksunnasta.
"normaaleilla ihmisillä kuuluukin mennä" on kyllä typerin ikinä kuulemani perustelu tässä kohtaa. Elävän olennon edusta piittaamattomuus ei mielestäni ole hyvä asia, eikä ihmiseläimen jalustalle nostaminenkaan. Mielestäni pitäisi ajatella kokonaisuutta, jossa se eläin ja sen hyvinvointi on yksi osanen.
Tietenkään tilanteessanne eläintä ei ollut mahdollista pitää ja siitä luopuminen oli ymmärrettävää. Toivon mukaan löysitte sille asiallisen kodin. Toivon mukaan myös opitte virheestänne (jos nyt kykenet ensin myöntämään, että sellainen tuli tehtyä), ettekä ota uutta eläintä selvittämättä ensin, ettei kukaan perheessänne ole sille allerginen ja kerrotte kokemuksestanne, jos joku tuttava suunnittelee eläimen ottamista ja suosittelette allergiatestejä koko perheelle ennen lemmikin hankintaa.
Mitä sä oikeen vaahtoat? Ei oltu tehty allergiatestejä, mutta eläimiä oli ollut jo kolmenkymmenen vuoden ajan jatkuvasti - mitä pirusta olis voinu tietää allergian puhkeavan? Mikä virhe mun pitäis tässä myöntää? Tätä tarkoitin "eläintenystävillä" jotka terrorisoivat muita. Minuun ei pure. Susta olis tullut hyvä natsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska eläin ei ole sisustustavara tai kulutushyödyke, josta luovutaan kun itseä kyllästyttää.
Jos haluat "nopean" lemmikin, ota hamsteri, elinikä pari vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ja jos ei mikään auta, niin huuda sille ukolle päin naamaa että miltä tuntuu olla eläintenrääkkääjä ja muista sitä jatkossa kusipellillä joka kesä kun ne on mökkeilemässä.
Onko tämä kusipelti se juttu kun kustaan uunipellille, sitten pakkaseen, ja jäätynyt kusilevy postiluukusta sisään? Kannatan tässä tapauksessa ehdottomasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo vielä mitään, jos etsitään uusi koti tai lopetetaan.
Seurasin harmissani, kun kaverini osti lapsilleen joka kesä yhden tai kaksi kesäkania. Pitivät niitä mökillään ja jättivät aina syksyllä sinne kuolemaan. (ei asutusta lähimaillakaan)
Mun silmissä sä olet ihan yhtä ihmispaska kuin tuokin joka kanit jätti, koska et tehnyt mitään. Toivottavasti toimintasi painaa omatuntoasi vielä pitkään, olet osallinen kanien murhaan.
Oletko jotenkin vajaa? Miten ihmeessä minä olisin tuon voinut estää? (Parhaani tietysti yritin puhumalla.)
Älä selitä. Tiedät ihan hyvin että sulla oli mahdollisuus vaikuttaa mutta käänsit vaan selkäsi ja suljit silmäsi. Häpeä!!
Mulla ei ollut edes sen mökin osoitetta. Se oli kaukana Lapissa jossain he on kuusessa. Itse asiassa kaverianikin asia harmitti, mutta miehensä niitä kaneja osti aina, jotta lapset viihtyisivät siellä erämaassa. Mies kun on "lapinhullu". Kaverini sanoi aina, kun häntä läksytin, että on se tietysti kurjaa, mutta en voi mitään tms.
Tämän kesän kanit on varmasti jo kuolleet sinne metsään, pakkasiakin ollut niin ainakin ovat jäätyneet jos jostain ihmeen syystä olisivat säästyneet syömiseltä. Ravinnonpuuteeseen kuoleminen ei ole kiva tapa kuolla, saati jäätyä ulos.
Miten nukut yösi kun tiedät että ensi kesänä on taas aika kiduttaa eläimiä ja tiedät että sinä olisit voinut estää sen, mutta valitset olla tekemättä mitään?
koira on sen verran tyhmä eläin että tottuu viikossa toiseen kotiin. tuossa ei ole mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos ei mikään auta, niin huuda sille ukolle päin naamaa että miltä tuntuu olla eläintenrääkkääjä ja muista sitä jatkossa kusipellillä joka kesä kun ne on mökkeilemässä.
Onko tämä kusipelti se juttu kun kustaan uunipellille, sitten pakkaseen, ja jäätynyt kusilevy postiluukusta sisään? Kannatan tässä tapauksessa ehdottomasti!
No enhän minä nyt sellaiseen toimintaan kehottaisi. Autocorrect vaan taitaa temppuilla.
En olisi ihan vakuuttunut että ap olisi kuolemansairas, muutamasta epämääräisen vihjaavasta viestistä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lemmikki on ihmisen omaisuutta, jota voi ostaa, myydä ja antaa pois tyäysin vapaasti.
Ennen vanhaan jokaisessa kirjahyllyssä oli Suomen laki, josta tämän asian voisi tarkistaa, mutta nyt ei taida olla edes kirjahyllyjä.
Pitää paikkansa, koira luokitellaan omaisuudeksi. Kenenkään ei liene tarvitse asiaa lakikirjasta tarkistaa.
Löytyy sekä lakikirja että kirjahylly. Mutta mikä tärkeintä, löytyy myös kyky ja halu muodostaa emotionaalisia kiintymyssuhteita sekä ihmisiin että eläimiin. Eläin on omaisuutta, mutta ei esine.
Hankipa sinä mainostamaasi kirjahyllyyn jokin tunteita ja yleisesti emotionaalisuutta käsittelevä teos.
Vierailija kirjoitti:
Sen takia, että kyse on elävästä olennosta, joka on riippuvainen ihmisestä selvitäkseen. Lemmikki ei ole mikään tavara, jonka voi lahjoittaa edelleen, kun siihen kyllästyy. Kaltaisiasi ihmisiä varten on pehmolelut. Jotain pitää olla pahasti arvomaailmassa tai psyykessä pielessä, jos ei ymmärrä, miksi lemmikkiin pitää sitoutua, vaan suhtautuu siihen kuin mihin tahansa kulutushyödykkeeseen.
Mitä kohtaa aloituksesta et ymmärrä? Se, että koira on riippuvainen ihmisestä, ei tarkoita että sillä voisi olla hyvä uusi koti olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Koira on esine, jonka voi myydä koska tahansa.
Koira on omaisuutta, mutta ei esine. Se on elävä olento, esineet eivät elä. Paljonko oli biologian numerosi?
Jos tietää jo valmiiksi, ettei todennäköisesti voi sitoutua lemmikkiin kuin viideksi vuodeksi, niin eikö silloin kannattaisi hankkia eläin, joka ei todennäköisesti elä kuin sen viisi vuotta? Jos ei halua vanhaa koiraa tai kissaa ottaa, ehkä joku pieni jyrsijä olisi sopiva?
Koirankasvattajana törmää säännöllisesti kahteen ääriajatteluun koirasta luopumisen suhteen:
1) Ne, jotka kuvittelevat että koira on niin kiintynyt heihin, että jopa terve nuori koira olisi parempi lopetuttaa kuin etsiä sille hyvä koti.
2) Ne, jotka ajattelevat että kodin vaihto on ihan kevyt helppo juttu koiralle kuin koiralle joten koiria voi ottaa ja laittaa eteenpäin hetken mielijohteesta
Molemmat ovat väärää ääriajattelua. Tosiasia on, että useimmat koirat ajan kanssa sopeutuvat hyvin uuteen kotiin, joten luopumispakon edessä elämälle on hyvä antaa mahdollisuus, eikä olla heti "armomurhauttamassa" eläintä liian kärsimyksen pelossa.
Mutta ei silti pidä kuvitella ettei kodinvaihto tuottaisi eläimelle juuri yhtään ahdistusta, ikävää ja kärsimystä. Kyllä se tuottaa. Osalle varsin suurtakin. Mutta evoluutiossa on ne selvinneet, jotka on pystyneet jatkamaan elämäänsä vaikka peto söisi omat pennut tai muuta kauheaa tapahtuisi, joten selviytyjiä luonnostaan koirat ovat, ja useimmiten pystyvät jatkamaan elämäänsä laumaeron jälkeen.
En lukenu yhtään ainutta kommenttia tästä ketjusta kun AP:n ajatusmaailma oli niin kylmä ja tunteeton.
Eläimilläkin on tunteet, siksi en ottaisi koiraa pariksi vuodeksi.
Tämä on hupaisa ketju kaikessa mielipiteiden kirjossaan, kiukussaan ja empatiassaan. Minuun ei tarvitse suhtautua hyssytellen. Olen ihan iloisin mielin lähdössä sitten kun sen hetki koittaa. Se tuntuu oikeastaan seikkailulta. :) Koiran kanssa on kiva kuljeskella metsässä ja pitää ystävyyssuhdetta. En minä sitä esineenä pidä, en vaan osaa enää takertua mihinkään.