Lue keskustelun säännöt.
Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?
Myös miten olette sen tehneet, ilmoititteko että "nyt ei enää nähdä" vai hävisittekö vain elämästä?
Kommentit (1851)
Useitakin jäänyt sellaisia, jotka kahden kesken ok, mutta porukassa pottuilee varsinkin jos vähän otettu (miehiä me kaikki). Olen päässyt pikkuhiljaa eroon, kun vastaan puhelimeen, mutta en koskaan ehdi tapaamaan, enkä soita itse.
Sitten toisaalta taas hylätty samalla lailla, kun vihdoin sain huonopalkkaisen työn tilalle hyväpalkkaisen työn ja vaihdoin auton uuteen ja isompaan.
No eipä väliä; pari hyvää vanhaa kaveria ja muutama kiva työkaveri jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harkitsen katkaisemista. Salasi vuosia päihdeongelmansa, teki ohareita koska viettikin enemmin aikaa toisen ystävänsä kanssa, liiotellut lääkärikäyntejä (tarkistin asian lääkäriltä), lupasi tulla auttamaan minua leikkaukseni jälkeen ja muutossa-> ei tullut, viimeksi ollessani hänen luona yötä kosketteli kun olin unessa & syytti tästä minua, lisäksi hän on itkenyt joka kerran milloin mistäkin (esim lumihiutaleita sataa) ja itkua on tullut joka kerta tavatessamme tässä 10v ajan.
Olen katkaissut välit kaikkiin lapsuuden ja nuoruuden ystävyyssuhteisiin. Jossakin välissä huomasin, että minulla ei ollut enää mitään yhteistä heidän kanssaan, ja he alkoivat tuntumaan pelkästään turhalta painolastilta.
Hyvä ystäväni alkoi seurustella huomattavastii nuoremman, mustasukkaisen naisen kanssa. Sääliksi käy. Ei edes uskalla vastata puhelimeen. Tosin en soittele enää. Se siitä 35 vuoden ystävyydestä.
Ex-Hyvä ystäväni katkaisi välit, kun hänen ex-mies ihastui minuun, mutta minä en häneen joten emme menneet yhteen. En ymmärrä miksi hän katkaisi välit, erosivat, kun se ystäväni petti häntä. Kerroin sille ystävälleni siitä, kun se exänsä lähetteli mulle viestejä. Veti tolkuttomat kilarit ja haukkui mua huoraksi pitkin kyliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen katkaissut välit moniin ”ystäviin”, joiden kanssa ei voitu koskaan nähdä muissa merkeissä kuin viinan tissuttelun merkeissä.
Samat sanat. Nämä "ystävät" olivat kaiken lisäksi taipuvaisia lainailemaan minulta rahaa.
Voi veikkonen, olen ollut kuuntelija ja auttaja hädän hetkellä monelle.
Eräälle olin monesti tiskaaja enkä vieras juhlissa. No jäi vaan mieleen, mutta oli hänen tyylinsä. Sitten kun olen alkanut myös rahallisesti pärjäämään ja matkustellut, olen saanut mennä. En ole kysynyt enkä jäänyt suuresti kaipaamaan. Ehkä hän koki olevansa köyhän pelastaja.
Myös mielipiteiden sanominen on suututtanut erään ihmisen, olen ”antanut”ohjeita tai vihjeitä rahan käytöstä. Ihminen, joka on saanut perintöjä, kusee jatkuvasti raha-asiansa. Eli on saanut ilmaista rahaa vaikka kuinka paljon ja on silti pennitön. Suuttui. On myös ollut täysin kaksinaamainen, jonka muistan, mutta en siitä hänelle koskaan jälkikäteen ole vinoillut. Hänellä ollut hyvin paljon ongelmia, joissa olen yrittänyt auttaa ja kuunnellut.
Pystyn kyllä hyväksymään sen, että joku kääntää selkänsä. Ei vaan kestä minua. En minäkään tykkää kaikista. Ja omasta mielestäni en ole tunkenut kenenkään elämään, jos saan pienenkin vihjeen, että joku ei halua kuulla minusta enää. Oma valinta itse kullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kohtaa jatkuvaa vähättelyä kaverin taholta, on parempi lopettaa ystävyyssuhde.
Teini-iästä asti vähintään kerran viikossa toisen luona kahvilla. Yli 40-vuotta. Kaveri alkoi seurustelemaan 20-vuotta nuoremman naisen kanssa. Enää ei passaa kahville mennä. Melko surullinen olo mutta menkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt katkaissut, mutta yhteydenpito omalta osaltani on dramaattisesti vähentynyt ystävään, joka pienessä ajassa laihdutti useita kymmeniä kiloja. Olin aina hänelle myötämielinen ja positiivinen urakastaan enkä hänen lihavana ja laihana ollessaan sanonut pahaa sanaa hänen ulkonäöstään. Hänestä tuli laihduttamisen jälkeen ylimielinen ja sain kuulla suoria kommentteja painostani. Tätä ei monta kertaa tapahtunut, mutta meni jotenkin maku, enkä jaksa pelätä milloin tulee taas piikkejä.
Ja samaan aikaan ystäväsi tulkitsee, ettet kestä sita kateutta kun hän onnistui lahduttamisessa! Aivan varmasti hän ajattelee niin. Eli teidän pitäisi jutella. Voisi auttaa välien selvittämisessä.
Kaveri sai jostakin foliohatun ja alkoi saarnaamaan rokotteiden vaaroista. Puoli vuotta jaksoin kuunnella ja sitten lopetin yhteydenpidon. Käsittämätöntä miten normaaleista ihmisistä voi kuoriutua suu vaahdossa vouhkaavia monstereita. Trump sitä ja Amerikka tätä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin teiniaikaiseen kaveriin siteet 35-vuotiaana,kun tajusin ettei se muutu.
Se varasteli, kuten isänsäkin. Sen kellari oli täynnä pyöriä ja työkaluja, joita se myy. Se syytti aina muuta maailmaa omasta köyhyydestään, vaikka sai kolmelta rakennusliikkeeltä potkut vakipestistä joko varastelun tai alkoholin vuoksi. Se kasvatti edelleen laittomia rehuja komerossaan ja haki pakulla kaljaa ulkomailta, jota se sitten pitkin päivää kittasi. Se itki ex-vaimoaan ja lapsiaan takaisin vielä 10 vuoden jälkeenkin, mutta ei edes yrittänyt muuttua. Vaimo oli lähtenyt alkoholin vuoksi. Se oli kateellinen mun uudesta autosta, jonka ostin 12 vuoden yhtäaikaisen opiskelun ja työnteon jälkeen. Se sanoi mulle, kun perustin firmani, että ei meidänkaltaiset koskaan pärjää maailmassa. Kyllästyin siihen ja sanoin, että meissä ei ole mitään muuta samaa kuin se, että lapsena me oltiin molemmat köyhistä perheistä. En ole pitänyt yhteyttä viiteen vuoteen.
Oltiin kavereita teineistä asti ja koettiin yhdessä kaikenlaista. Kaveri oli aina ”suorapuheinen” ja rehellisyyteen varjottuna suorastaan tyly ja kylmäkin välillä. Mulle sellanen sopi tiettyyn pisteeseen asti, kaverissa oli kuitenkin paljon hyviäkin puolia. Yhden vierailuni aikana hyvän maun rajat ylittyi kuitenkin niin pahasti, että lähdin kotiin ja kerroin syyksi kaverini puheet ja käytöksen mua kohtaan. Tämän jälkeen hän katkaisi välit, eikä halunnut koskaan puhua asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen katkaissut välit kaikkiin lapsuuden ja nuoruuden ystävyyssuhteisiin. Jossakin välissä huomasin, että minulla ei ollut enää mitään yhteistä heidän kanssaan, ja he alkoivat tuntumaan pelkästään turhalta painolastilta.
Itse tehnyt saman paitsi enemmänkin siitä syystä että minua kiusattiin porukassa. Nekin jotka eivät kiusanneet eivät oikein arvostaneet minua. Ja ei oikein yhyeistäkään kyllä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hurja nähdä naisihmisten kaksinaamaisuus, miten melkein kenties joku jopa tunnistaen hoksaa muka ystävänsä täällä pistäen puukkoa selkään. Ja sitten ollaan mairean teennäisiä edessäpäin.
Toivon totisesti että nämä ihmiset kykenesivät sanomaaan adjö näille feikkifrendeilleen!
Miehillä on helpompaa. Kerran turpaan ja se on siinä. Näsäviisastelut sikseen.
Miesvaltaisilla aloilla vuosikymmeniä työskenneltyäni olen huomannut että siellä selkään osuva puukko varsin kiivaasti viuhuu, samoin juorut leviävät tehokkaasti, välillä täysin ilman totuus kosketusta.
Eli ainakin oman kokemukseni mukaan, tuo kerran turpaan ja se siitä, on pelkkä myytti.
Samat sanat! Outo myytti tuo miesten reiluus.
Itsekin olen ollut useissa miesvaltaisissa työpaikoissa. Huh huh sitä kateuden ja juoruilujen määrää!
Yläasteen jälkeen katkaisin välit 4 "ystävään", koska huomasin etteivät olleet oikeita ystäviä. Oltiin muka läheisiä ja silloin mulla oli tosi rankkaa ensirakkauteni kanssa, joka petti jatkuvasti. Olin niin rakastunut etten kyennyt jättämään häntä kuitenkaan. Noilta 4 kaverilta en saanut juuri kuin vittuilua js vähättelyä. Sitten erään heistä poikaystävä oli pettänyt kerran ja kaikki olivat täysillä tukena. Itse samaan aikaan itkin samaa asiaa, mutta sain pelkkää vähättelyä.
Heti lukion alkaessa jättäydyin tuosta porukasta ja löysin parhaan ystävän. Nuo 4 ihmettelivät kun en enää ollut heidän kanssaan.
Aikuisena jouduin kerran ottamaan etäisyyttä pitkäksi aikaa hyvään ystävääni. Tämä ystävä seurusteli virolaisen miehen kanssa, joka laittoi ystäväni ihan sekaisin. Eivät enää muuta tehneet kuin kytänneet ihmisten ulkonäköä ja tuijotelleet netistä, minkälaiset silikoni-tissit laitetaan ym. Kaikista ärsyttävintä kun en itsekään saanut olla rauhassa, vaan jatkuvaa arvostelua. Ei uskaltanut tavata heitä muuten kuin ihan täysissä tällingeissä ja langanlaihana. Siltikin tekivät silmämääräisiä raskaustestejä kaikille ja kaikkihan olivat 3 kuulla raskaana. Minä ja veljen vaimokin oltiin 3 kuulla raskaana varmaan pari vuotta :D kun miehellä oli 1 lapsi, niin hänhän tietää, miltä raskaana olevan vatsa näyttää milläkin kuulla. Satavarmasti, ei epäilystäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenystävä teki viimeisen oharin (monista tekemistään) kun oltiin kaksikymppisiä. Hän oli saanut lapsen jo 18-vuotiaana ja olin tän lapsen kummi. He asuivat pikkupaikkakunnalla toisella puolen Suomea, tämä ystäväni oli muuttanut siis sinne miehen perässä.
Sovittiin, että tulen käymään. Olin vasta opinnot aloittanut ja rahat olivat tosi vähissä, ostin heille (varsinkin 2 v lapselle) lahjoja ja viemistä kahvipöytään jne. Kyläilystä sovittiin muutamaa päivää ennen puhelimessa.
Liftasin sinne, koska mulla ei enää ollut konkreettisesti varaa bussiin tai junaan. Paikkakunta oli pari kilometriä valtatieltä sivussa, joten sen verran oli käveltävää. Ehdin kuitenkin sovittuun aikaan paikalle.
Ketään ei ollut kotona. Odottelin puoli tuntia ja kävin pissalla läheisen metsikön suojissa. Tunnin, ja söin muutaman pikkuleivän tuomisistani. Istuin rivariasunnon rappusilla. Kolmen tunnin päästä jätin tuomiseni siihen ja kävelin takaisin valtatien varteen liftatakseni kotiin uudelle opiskelupaikkakunnalleni. Oli epäuskoinen olo.He olivat vain lähteneet spontaanisti johonkin samalla paikkakunnalla, eivät olleet missään kaukana, eikä ollut mikään hätätilanne. Lapsuudenystäväni naureskeli asialle hämmentyneenä puhelimessa seuraavana päivänä, mutta ei tullut pyytäneeksi anteeksi.
En sanonut asiasta mitään, mutta lopetin yhteydenpidon siihen. Tuumin, että lapsella on läheisempikin kummi, sylikummina toiminut täti.
Ei käynyt mielessä varmistaa vähän ennen lähtöä sopiiko tulla.
Ei käynyt mielessä lukea koko teksti - olivat sopineet tapaamisen.
"Ystävä" ei koskaan pyytänyt luokseen kylään vaan kutsut olivat aina yksipuolisia. Käytti alibinaan kysymättä silloista miestään pettäessään. Tuli myös kerran kylään sillä varjolla, että pääsi luotani lähtemään toista miestä tapaamaan kun tarjottavat oli syöty ja juotu. Mitäpä sitä tuollaisilla ystävillä, kun on parempiakin.
Kännissä ystävä tuli aggressiiviseksi ja alkoi heitellä ikäviä kommentteja. Muutenkim hän aina dominoi aggressiivisella tyylillä keskustelua. Hänellä oli hyvin voimakkaat mielipiteet ja tietty hän oli aina oikeassa. Naamasta alkoi aina näkyä milloin tämä vaihe alkoi. Kyllästyin tähän ja itse hän loukkaantui ihan naurettavasta vastakommentista ja poukkasi ylös ja häipyi kesken vierailun. Tervemenoa pois elämästäni 😄.
Ihana narskuvastaus 😌 "Siis kyllähän ME niitä autettiin mutta olivat ressukat sellaisia MÖKÖTTÄJIÄ että oli lopulta oma syynsä kun tulivat kiusatuiksi"