Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Mietin, olenko liian herkkä nahkainen. Ystäväni käytös jotenkin tuntuu ikävältä. Nyrpistää nenäänsä suurin piirtein kaikelle, mistä pidän. Lukemistani kirjoista-- minä en sellaista vaan lue. Vaatemerkki, josta sanon pitäväni --- hirveitä muodottomia kaapuja. Elokuvat, joita voi mennä katsomaan ovat aina hänen mielensä mukaan. Samoin matkakohteet. Yhdellä risteilyllä ilmoitti, että hän sitten aikoo olla illan hytissä, mene sinä jos mielesi tekee ravintolaan tms. Matkoilla ilmoittaa, että ei sitten lähde johonkin, mihin tahtoisin. Kaikki ilmoitusasioita hänen puoleltaan, ei neuvotella, sovitella miten sopisi kummallekin. Tämä häiritsee, vaikka hyviäkin puolia on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Mietin, olenko liian herkkä nahkainen. Ystäväni käytös jotenkin tuntuu ikävältä. Nyrpistää nenäänsä suurin piirtein kaikelle, mistä pidän. Lukemistani kirjoista-- minä en sellaista vaan lue. Vaatemerkki, josta sanon pitäväni --- hirveitä muodottomia kaapuja. Elokuvat, joita voi mennä katsomaan ovat aina hänen mielensä mukaan. Samoin matkakohteet. Yhdellä risteilyllä ilmoitti, että hän sitten aikoo olla illan hytissä, mene sinä jos mielesi tekee ravintolaan tms. Matkoilla ilmoittaa, että ei sitten lähde johonkin, mihin tahtoisin. Kaikki ilmoitusasioita hänen puoleltaan, ei neuvotella, sovitella miten sopisi kummallekin. Tämä häiritsee, vaikka hyviäkin puolia on paljon.

Risteilyllä voisi poimia illalla itselleen seuraa ja mennä tämän kanssa hyttiin ja ilmoittaa ystävälle, että aiotte harrastaa koko yön seksiä hytissä. Ystävä voi mennä muualle, jos haluaa.

Mun mitta tuli täyteen sitä myrkyllisyyttä, mikä kaverista paljastui. Ollessaan esim. perheeni seurassa saattoi puhua vilkkaasti ja eloisasti perheenjäsenelleni, mutta kun jäi mun kanssa kahden, loppui ku seinään. Tätä saattoi kestää pitkä aika. Kun läheiseni tuli paikalle, alkoi taas iloinen ja hyväntuulinen rupattelu sille toiselle. Kun sanoin että lapsi voi käyttää vaan laktoosittomia tuotteita, niin ei uskonut, vaan syötti laktoosia sisältäviä ruokia. Tämä aiheutti lapselle kipukohtauksen ja huutoa. Ei siltikään suostunut myöntämään että johtuu väärästä ruuasta vaan alkoi kummallinen selittely.

Tämmöinen käytös, missä yhdelle perheenjäsenelle ollaan pelkkää valkoista ja toiselle samaan aikaan mustaa vaikutti tehokkaasti perheen sisällä aiheuttaen ristiriitaa. Se joka näkee pelkkää valkoista, ei usko sen mustan olemassaoloon.

Motiivi tuollaiseen on edelleen epäselvä. Tuota mustaa puoltaan näyttää kuitenkin herkimmin neljän seinän sisällä silloin, kun paikalla ei ole muita todistajia ja on vain minun sanani vastaan hänen sanaansa. Myös muu passiivinen aggressiivisuus kuuluu kuvioon.

Myrkyllinen kirjoitti:

Mun mitta tuli täyteen sitä myrkyllisyyttä, mikä kaverista paljastui. Ollessaan esim. perheeni seurassa saattoi puhua vilkkaasti ja eloisasti perheenjäsenelleni, mutta kun jäi mun kanssa kahden, loppui ku seinään. Tätä saattoi kestää pitkä aika. Kun läheiseni tuli paikalle, alkoi taas iloinen ja hyväntuulinen rupattelu sille toiselle. Kun sanoin että lapsi voi käyttää vaan laktoosittomia tuotteita, niin ei uskonut, vaan syötti laktoosia sisältäviä ruokia. Tämä aiheutti lapselle kipukohtauksen ja huutoa. Ei siltikään suostunut myöntämään että johtuu väärästä ruuasta vaan alkoi kummallinen selittely.

Tämmöinen käytös, missä yhdelle perheenjäsenelle ollaan pelkkää valkoista ja toiselle samaan aikaan mustaa vaikutti tehokkaasti perheen sisällä aiheuttaen ristiriitaa. Se joka näkee pelkkää valkoista, ei usko sen mustan olemassaoloon.

Motiivi tuollaiseen on edelleen epäselvä. Tuota mustaa puoltaan näyttää kuitenkin herkimmin neljän seinän sisällä silloin, kun paikalla ei ole muita todistajia ja on vain minun sanani vastaan hänen sanaansa. Myös muu passiivinen aggressiivisuus kuuluu kuvioon.

Narsistinen käytös , narsistin kulissit. Kuvaan kuuluu lauseet "kuvittelet kaiken , en ole tehnyt niin" kaasuvalotus. Kannattaa miettiä onko tuollaisen kanssa tekemisissä.

Ghostasin jo muutenkin liian lapsellisen kaverini lopullisesti kun se alko levittään rokote vastaista hihhulointia ilman mitään faktoja tai selityksiä et miks, sellasta foliohattu kamaa niin mulle riitti.

Vierailija kirjoitti:

Myrkyllinen kirjoitti:

Mun mitta tuli täyteen sitä myrkyllisyyttä, mikä kaverista paljastui. Ollessaan esim. perheeni seurassa saattoi puhua vilkkaasti ja eloisasti perheenjäsenelleni, mutta kun jäi mun kanssa kahden, loppui ku seinään. Tätä saattoi kestää pitkä aika. Kun läheiseni tuli paikalle, alkoi taas iloinen ja hyväntuulinen rupattelu sille toiselle. Kun sanoin että lapsi voi käyttää vaan laktoosittomia tuotteita, niin ei uskonut, vaan syötti laktoosia sisältäviä ruokia. Tämä aiheutti lapselle kipukohtauksen ja huutoa. Ei siltikään suostunut myöntämään että johtuu väärästä ruuasta vaan alkoi kummallinen selittely.

Tämmöinen käytös, missä yhdelle perheenjäsenelle ollaan pelkkää valkoista ja toiselle samaan aikaan mustaa vaikutti tehokkaasti perheen sisällä aiheuttaen ristiriitaa. Se joka näkee pelkkää valkoista, ei usko sen mustan olemassaoloon.

Motiivi tuollaiseen on edelleen epäselvä. Tuota mustaa puoltaan näyttää kuitenkin herkimmin neljän seinän sisällä silloin, kun paikalla ei ole muita todistajia ja on vain minun sanani vastaan hänen sanaansa. Myös muu passiivinen aggressiivisuus kuuluu kuvioon.

Narsistinen käytös , narsistin kulissit. Kuvaan kuuluu lauseet "kuvittelet kaiken , en ole tehnyt niin" kaasuvalotus. Kannattaa miettiä onko tuollaisen kanssa tekemisissä.

Joo, tämä on ollut erittäin paljon pahaa oloa ja epäuskoisuutta aiheuttava tapaus. Tuo sopimattoman ruuan antaminenkin kääntyi minun syykseni, mihin hänellä yhtäkkiä ei ollut osuutta. Samoin tuo huono käytös minua kohtaan johtui muka kolmannesta perheenjäsenestäni ja hänen läsnäolostaan (en ymmärrä miten nuo liittyvät toisiinsa?!). Kun keskustelin asiasta perheeni kanssa (ilman häntä), niin sai senkin vaikuttamaan siltä, kuin toimisin häntä kohtaan väärin. Tällä hetkellä suurin osa perheestäni uskovat minua ja ihmettelevät käytöstään, mutta yhden kanssa tuli pidempi välirikko. Ei enää tämmöistä myrkynkeittäjää perheeni sisälle, kiitos!

Alkoi käydä rasittavaksi ja mahdottomaksi kaikki kanssakäyminen, kun nk. ystäväni alkoi pikkuhiljaa piikitellä ja kenkkuilla vähän kaikesta minuun ja perheeseeni liittyen. Viimeinen pisara oli, kun tämä nk. ystävä alkoi nauraen vihjailla perättömiä juttuja omista lapsistani. En ymmärrä tuollaista savolaista pilkkahuumoria. Nyt tämä entinen ystävä kuuluu naapurin tuttavapiiriin. Mitähän kaikkea tämä ex-ystävä on juorunnutkaan aiheuttaen meille vahinkoa. 

Aivan lapsuudesta saakka ystävänä ollut laittoi välit poikki, kun oltiin 3-kymppisiä. Tai ensin lopetti puhelut lyhyeen ja sitten ei enää vastannut niihin. Ymmärsin yskän.

Oikeastaan oli hyvä, että se ihmissuhde päättyi. Oli myrkyllinen suhde. Ihan siis mun puoleltakin... Nyt kun ajattelen, v ittuilin tälle ystävälle aika paljon. Ja sit taas silloin aivan lapsena oli kausia, jolloin tämä ystävä kiusasi mua yhdessä erään toisen tytön kanssa tai jätti syrjään. Eli jotain ihan varhaislapsuudesta kumpuavaa katkeruutta mulla häntä kohtaan oli.

Reilu vuosi sitten tämä ystävä lähetti mulle terveisiä vanhempiensa kautta. Lähetin takaisin ja siinäpä se.

Vierailija kirjoitti:

Ystävät katosivat mieheni kuoltua, ennen sitä vietimme yhdessä aikaa, juttu lensi ja naurettiin, kunnes mieheni sairastui ja kuoli. Nyt on täysin hiljaista, mitään yhteydenottoa ei ole ollut kolmeen vuoteen, ei kysellä mitä kuuluu, miten nyt voit, kun olet yksin. Kyse ei ole vain yhdestä ihmisestä, vaan useammasta, mutta toimivat samalla tavalla. Itsekkäästi ajattelen, että tällaisessa tapauksessa ystävän kuuluisi selvittää, miten kuolleen puoliso voi, mutta taidanpa olla väärässä. Itse toimisin toisin vastaavassa tilanteessa, siitä olen entistä varmempi, en jättäisi ystävää yksin suruunsa. Se ystävyyden laatu on nyt tietysti selvinnyt, mikä vetää mielen matalaksi.

Eli miehelläsi oli karaktääriä, jonka varjolla ystävyydet olivat olemassa.

Kiiwi kirjoitti:

Ghostasin jo muutenkin liian lapsellisen kaverini lopullisesti kun se alko levittään rokote vastaista hihhulointia ilman mitään faktoja tai selityksiä et miks, sellasta foliohattu kamaa niin mulle riitti.

Sanoo kaiken kiltisti nielevä äipäntyttelikö oikein, johon kaikki uppoaa. Kunhan lukee hesarissa ja who sivulla. Voi pikkusta :D

Joo kaveri imi kaiken energian ja ei yhtään kunnioittanut mun rajojani, joita yritin sille asettaa. Oli kokoajan negatiivinen ja itsekeskeinen. Todella raskas.

Vierailija kirjoitti:

Aivan lapsuudesta saakka ystävänä ollut laittoi välit poikki, kun oltiin 3-kymppisiä. Tai ensin lopetti puhelut lyhyeen ja sitten ei enää vastannut niihin. Ymmärsin yskän.

Oikeastaan oli hyvä, että se ihmissuhde päättyi. Oli myrkyllinen suhde. Ihan siis mun puoleltakin... Nyt kun ajattelen, v ittuilin tälle ystävälle aika paljon. Ja sit taas silloin aivan lapsena oli kausia, jolloin tämä ystävä kiusasi mua yhdessä erään toisen tytön kanssa tai jätti syrjään. Eli jotain ihan varhaislapsuudesta kumpuavaa katkeruutta mulla häntä kohtaan oli.

Reilu vuosi sitten tämä ystävä lähetti mulle terveisiä vanhempiensa kautta. Lähetin takaisin ja siinäpä se.

Miten tää kaveri kohteli sua aikuisena sitten? Perustuiko oma vittuilusi vaan lapsuudenaikaiseen käytökseen? Tavallaan siis ymmärrän, tämä on just sellaista painolastia mitä pitkiin kaveruuksiin voi tulla

Kiiwi kirjoitti:

Ghostasin jo muutenkin liian lapsellisen kaverini lopullisesti kun se alko levittään rokote vastaista hihhulointia ilman mitään faktoja tai selityksiä et miks, sellasta foliohattu kamaa niin mulle riitti.

Mulla on myös tällaisia tuttuja. Näitä, joilla ei ole mitään faktoja, on kuitenkin helppo vaikuttaa. Itse voin osoittaa heidän väitteensä vääräksi. Eri asia sitten, uskovatko he minua, mutta saavatpa sitten jotain ajateltavaa.

Ne, joilla on sitten puhtaita faktoja selittää, kieltämättä pistävät minut ajattelemaan, vaikka itse olenkin ottanut rokotukset. Ongelma usein on, että ehkä joku 10% heidän faktoistaan pitää paikkansa, mutta loput 90% on sitten oikeasta tiedosta johdatettua väärää tietoa. 

Minä keskustelen ihmisten kanssa rokotuksista keskustelemisen ilon vuoksi, en suinkaan riitelemisen tai pätemisen ilon vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Kiiwi kirjoitti:

Ghostasin jo muutenkin liian lapsellisen kaverini lopullisesti kun se alko levittään rokote vastaista hihhulointia ilman mitään faktoja tai selityksiä et miks, sellasta foliohattu kamaa niin mulle riitti.

Mulla on myös tällaisia tuttuja. Näitä, joilla ei ole mitään faktoja, on kuitenkin helppo vaikuttaa. Itse voin osoittaa heidän väitteensä vääräksi. Eri asia sitten, uskovatko he minua, mutta saavatpa sitten jotain ajateltavaa.

Ne, joilla on sitten puhtaita faktoja selittää, kieltämättä pistävät minut ajattelemaan, vaikka itse olenkin ottanut rokotukset. Ongelma usein on, että ehkä joku 10% heidän faktoistaan pitää paikkansa, mutta loput 90% on sitten oikeasta tiedosta johdatettua väärää tietoa. 

Minä keskustelen ihmisten kanssa rokotuksista keskustelemisen ilon vuoksi, en suinkaan riitelemisen tai pätemisen ilon vuoksi.

Olen rokottamattomana tullut siihen tulokseen, että en ihan lähipiiriä lukuunottamatta keskustele aiheesta. Rokotukset ovat terveystietoja ja siten henkilökohtaisia asioita, joista ei ole pakko puhua. Parasta on näin tulenarkojen aiheiden, kanssa tehdä kuten aikoinaan on opetettu rahasta, uskonnosta ja politiikasta. Eivät kuulu sivistyneeseen keskusteluun yleisellä tasolla.

Pari läheistä ystävää onneksi on, joiden kanssa ollaan eri mieltä rokotuksista, mutta se ei ole ystävyytemme este ja aiheesta voidaan myös vaihtaa mielipiteitä, tämä onkin tosi mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Ystävät katosivat mieheni kuoltua, ennen sitä vietimme yhdessä aikaa, juttu lensi ja naurettiin, kunnes mieheni sairastui ja kuoli. Nyt on täysin hiljaista, mitään yhteydenottoa ei ole ollut kolmeen vuoteen, ei kysellä mitä kuuluu, miten nyt voit, kun olet yksin. Kyse ei ole vain yhdestä ihmisestä, vaan useammasta, mutta toimivat samalla tavalla. Itsekkäästi ajattelen, että tällaisessa tapauksessa ystävän kuuluisi selvittää, miten kuolleen puoliso voi, mutta taidanpa olla väärässä. Itse toimisin toisin vastaavassa tilanteessa, siitä olen entistä varmempi, en jättäisi ystävää yksin suruunsa. Se ystävyyden laatu on nyt tietysti selvinnyt, mikä vetää mielen matalaksi.

Joo, kuulostaa pelottavan tutulta.mies kuoli niin "ystävät" katos.oon pahoittelut etten ole ollut hyvää seuraa, ja nyt olo pikkuhiljaa helpottaa.mutta se ei selkeästi riitä.surettaa tosi paljon ja tunnen oloni tosi tyhmäksi.mutta meitä on moneen junaan, ja ihminen jota pidin ystävänäni on aikaisemmin toiminut samoin.eli kun läheiselle tulee kriisi niin ghostaa.

Ystävä erosi pitkästä avioliitostaan ja tarvitsi ennen eroa, eron aikana ja sen jälkeen jatkuvalla syötöllä tukea, tsemppiä ja neuvoja minulta ja mielelläni neuvoin. Useita vuosia myös kuuntelin hänen epätoivoaan ja pakkomiellettään uuden miehen löytämisen haasteissa, tsemppasin, kannustin ja lohdutin sydänsuruissa. Sitten viimein hän löysi uuden miehen joka olikin hänen tarpeisiinsa aivan mahtava, koska suostuu ystäväni pompoteltavaksi ja pomoteltavaksi. No yhtäkkiä minua ei enää tarvittukaan jakamaan tätä uutta ihanaa elämänvaihetta ja onnellisia kuulumisia. Totesin, että jaahas, itseasiassa tämä meidän 'ystävyys' onkin ollut yksipuolista, hänen puoleltaan likaämpärin kaatamista minun niskaan ja siihen ei kuulu kivat ja positiiviset asiat. Tämmöisen 'ystävän' heivasin hevon kuuseen. Toivottavasti saa uuden terapeutin ennen kuin uudessa suhteessa tulee ryppyjä rakkauteen :)

upp

Vierailija kirjoitti:

Ystävät katosivat mieheni kuoltua, ennen sitä vietimme yhdessä aikaa, juttu lensi ja naurettiin, kunnes mieheni sairastui ja kuoli. Nyt on täysin hiljaista, mitään yhteydenottoa ei ole ollut kolmeen vuoteen, ei kysellä mitä kuuluu, miten nyt voit, kun olet yksin. Kyse ei ole vain yhdestä ihmisestä, vaan useammasta, mutta toimivat samalla tavalla. Itsekkäästi ajattelen, että tällaisessa tapauksessa ystävän kuuluisi selvittää, miten kuolleen puoliso voi, mutta taidanpa olla väärässä. Itse toimisin toisin vastaavassa tilanteessa, siitä olen entistä varmempi, en jättäisi ystävää yksin suruunsa. Se ystävyyden laatu on nyt tietysti selvinnyt, mikä vetää mielen matalaksi.

Onpa ikävää. Minulta lämmin halaus Sinulle!

Yhden ystävän jätin taakseni kun sain lapsen ei onnitellut, ei käynyt kylässä tai ollut yhtään kiinnostunut lapsesta. Sitä ennen olimme melkein päivittäin tekemisissä. Hän sai itse lapsen 3 v jälkeeni, ja yritti ottaa yhteyttä,ei enää kiinnostanut.

Toiset lapsuudenystävät jätin taakseni ku tajusin olevani heille joku peili mihin peilata omaa elämää. Olin epäonnistunut kaikessa ja he saivat kaiken haluamansa ha hehkuttivat onneaan jatkuvasti minulle. Menivät naimisiin, saivat lapsia ja vakaat työpaikat, minä erosin, omin sinkku ja köyhä vuokralla. Tajusin saman kuvion toistuneet jo lapsena, isäpuoleni oli alkoholisti ja olimme köyhiä, he olivat ydinperheessä omakotitaloissa matkokneen. Olin huonompi Maalaisserkku johon omaa elämää pelattiin kun haluttiin buustia, eli itsetunto heillä kohosi kun olivat minunlaiseni surkimuksen kansa tekemisissä. Yllätys taisi olla kun en enää vastannut yhteydenottoihin.

Kyllä. Katkaisun syy se, että ymmärsin tyypin pitävän minua pilkkanaa, lievä versio koskelasta. En vaan enää ollut hänen seurassaan. Toki yritti jollain tavalla pyytää anteeksi, mutta ei auttanut: näytti jo pohjimmaisen luonteensa.

Ei se mikään kaveri ollut, enkä osaa sanoa mikä sen sijaan, mutta siihen loppui ystävyys!