Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen viime vuosina katkaissut välit useampaankin kaveriin, tai oikeastaan antanut suhteen vain kuivua kokoon. Minulla oli teininä ja opiskeluaikana paljonkin kaverisuhteita, jotka eivät kehittyneet elämän muutosten mukana. Näin jälkeenpäin ajatellen esim. opiskeluaikojen kaveriporukkaani piti koossa lähinnä alkoholi. Valmistumisen jälkeen huomasin, että olimmekin oikeastaan hyvin erilaisia ihmisiä arvoinemme ja kiinnostuksen kohteinemme.

Hyvin pitkään yritin olla aktiivinen, järjestää mm. synttäreitä ja muita illanistujaisia näiden kavereiden kanssa, mutta heidän suhtautumisensa oli avoimen välinpitämätön. Ilahtumisen sijaan heidän vastauksensa ehdotuksiini olivat tyyliä "tulen jos tulen" ja moni ei vaivautunut vastaamaan mitään. Kuka sellaista jaksaa kovin pitkään? Kolmenkympin lähestyessä totesin, että antaa olla ja lakkasin pitämästä yhteyttä kaikkiin tällaisiin ihmisiin. Muutama ystävyys (ne parhaat) ovat menneiltä vuosilta onneksi jääneet, ja uusia tullut töiden sekä aloittamieni harrastusten kautta.

Olen myös huomannut, että varsinkin nuorempana minulla oli monen kaverin kanssa hyvin erilainen käsitys siitä, millaista kaveruuden pitäisi olla. Monen taholta oli välinpitämättömyyttä, epäluotettavuutta, selän takana puhumista ja kateutta. Nykyisin olen ihmissuhteissani tarkempi, enkä enää roiku myrkyllisissä suhteissa. Kaksikin hyvää ystävää on paljon parempi kuin 20 huonoa.

Mulla kuivui lähes kaikki kaverisuhteet 33v jälkeen, kun sain ekan lapsen.

Nykyään yksi hyvä ystävä ja 2 Ok kaveria. Sekä oma puoliso

Kaveri katkaisi välit, kun en työpäivän aikana kerennyt vastaamaan hänen viesteihin!

Olen lopettanut ystävyyssuhteen, koska en jaksanut kyseisen ihmisen itsekkyyttä ja kaksinaamaisuutta ja sitä, miten kaikki muut ihmiset olivat hänelle täysin toissijaisia hänen mieheensä verrattuna. En jaksanut myöskään sitä miten säälittävän mustasukkainen tämä tyyppi oli, ja miten paljon se aina puhui paskaa muista ihmisistä, etenkin naisista, samalla itse jotain kilttiä pyhimystä esittäen. Ja tätäkin hän teki nimenomaan siksi, että olisi ainoa nainen joka saisi minkäänlaista positiivista huomiota mieheltään. Emme ole olleet vuosikausiin missään yhteyksissä, mutta ilmeisesti kyseisellä henkilöllä ei ole vieläkään juuri muuta sisältöä elämässään kuin saman ukon ympärillä pakkomielteisesti pyöriminen. Välillä mietin, että mitähän sekin reppana elämällään tekisi, jos ei voisi roikkua iilimatona miehessään.

Feikkifrendit kannattaa tunnidtaa heti alussa. Jotka ovat pers häiriöisiå narsisteja ja elävät kateudessa alinomaa. Alussa omituisen kiinnostuneita sinusta ja imartelua liioitellusti tarkoituksena saada toki uusi kala koukkuun, kun entiset sillat on poltettu. Mitä he antavat suhteelle, on jatkuvaa neediness, juoruilua muista, draamaa ja ihmiesuhdesotkuja, jotka kaatavat päällesi, niin että muulle ajatukselle saati sinun elämäsi asioille ei ole tilaa - huomaat vaan tolkuttoman väsymyksen näitä tavatessasi että wth just happend?

Olkaa alert uusiin ihmisiin tutuessanne. Etsiikö joku uutta draamayleisöä vaan aikuisen oikeasti suhdetta, jossa annetaan jos otetaankin. Älkää suostuko yleisöksi jatkuvia miessotkuja läpikäyville.

Peiliä käteen heille, kun yksin jäävät eikä kukaan heitä jaksa lopulta. Edes vanhempansa saati lapsensa.

Katkaisin välit ystävääni kuultuani, miten hän oli levitellyt asioitani muille ihmisille, puhunut minusta pahaa yhteisille tutuillenk, haukkunut selkäni takana myös kumppaniani, keksi kaikenlaisia valheita ja sai minut vaikuttamaan tarinoillaan ihan kuspäältä. Yhä satunnaisesti pakon edessä oltava tekemisissä yhteisten tuttujen kautta, ja on aina niin mairean yliystävällinen minulle, jälkikäteen saa joka kerta kuulla miten on juoruillut minusta heti kun olen poistunut paikalta

Vierailija kirjoitti:

Olen lopettanut ystävyyssuhteen, koska en jaksanut kyseisen ihmisen itsekkyyttä ja kaksinaamaisuutta ja sitä, miten kaikki muut ihmiset olivat hänelle täysin toissijaisia hänen mieheensä verrattuna. En jaksanut myöskään sitä miten säälittävän mustasukkainen tämä tyyppi oli, ja miten paljon se aina puhui paskaa muista ihmisistä, etenkin naisista, samalla itse jotain kilttiä pyhimystä esittäen. Ja tätäkin hän teki nimenomaan siksi, että olisi ainoa nainen joka saisi minkäänlaista positiivista huomiota mieheltään. Emme ole olleet vuosikausiin missään yhteyksissä, mutta ilmeisesti kyseisellä henkilöllä ei ole vieläkään juuri muuta sisältöä elämässään kuin saman ukon ympärillä pakkomielteisesti pyöriminen. Välillä mietin, että mitähän sekin reppana elämällään tekisi, jos ei voisi roikkua iilimatona miehessään.

Kuulostatpa katkeralta. Oletko kitkerä vanhempiesi yhä jatkuvasta suhteesta, kun sulla taas ei natsaa lainkaan miesrintamalla? Happamia sano.

Yksi elokuva kertoo näistä, jossa alivuokralaiseksi tuli mairea nainen ja alkoi ihailla vuokraemäntäänsä sairaalooisesti matkien kaikkea. Puleutumistaan, värjäsi jopa tukkansa samanlaiseksi punapääksi, loi kaiken nuri niskoin jotta saisi lopult tuhotuksi tämän terveyden ja maineen. Hull u siis. Tällaisia sairaita naisia on paljon läheisriippanarsisteja, jotka kihisevät kateudesta mitä muilla on. Haluaisivat kaiken omakseen.

Vierailija kirjoitti:

- pitkäaikainen ystävä alkoi seurustelemaan,suutuin ja pistin välit

.

Anteeksi mitä? Miksi?

Meillä meni ystäväni kanssa välit poikki siksi, että hän oli käynyt laihdutusleikkauksessa.Kertoi minulle käyneensä sappikivileikkauksessa.Sanoin että jouduitko taas kun pari vuotta sitten olit!Suuttui kovasti!Miehensä soitti minulle ja sanoi minun syytelleen hänen vaimoaan!!Eipä ole nähty eikä soiteltu puoleen vuoteen!

Katkaisin välit kaverin kanssa. Olimme ihastuneet samaan poikaan. Sen jälkeen riideltiin paljon. En jaksanut sitä riitelykierrettä ja jatkuvaa haukkumista. Kysyin heiltä, olivatko ihastuneita toisiinsa. He valehtelivat minulle, vaikka suoraan kysyin. Facebookin yksityisviesteissä sanoin jotenkin "en halua nähdä sua, en halua olla tekemisissä". Halusin pois siitä kolmiodraamasta. Spoiler: he seurustelivat vuoden ajan. "Todellista ikuista rakkautta" heilläkin. Masennuin tämän ihmissuhdesotkun takia. 

N26

Ystävä katkaisi välit minuun. Ennen nähtiin lähes päivittäin, järjestin hänelle työpaikan omasta duunistanikin. Kun muutin naapurikuntaan, hänellä alkoi kestää viikko vastailla viesteihini (viestittelin tai yritin soittaa ehkä kerran kuussa, eli en ole mikään riippa). Kun hän vastasi, hän lupaili tulla kylään ja kirjoitteli, kuinka olen maailman paras ja ihanin ystävä.

Kieltämättä tuo satutti kuunnella tyhjää puhetta. Kerran sanoin tuntevani muuttuneeni jotenkin näkymättömäksi, kun hän ei reagoi yhteydenottoihini, ja että joskus kaipaisin ystävää juuri siinä hetkessä. Hän sanoi, että tästä ystävyydestä meni nyt maku, ja että kyllä löydän jostain sellaisen ystävän, joka on aina tavoitettavissa.

Tuntui kyllä kurjalta mutta toisaalta tuo ystäväni oli aika outo tapaus. Hetken tunnettuamme hän esim. värjäsi hiuksensa sillä erikoisella värillä, josta kerroin hänelle aina haaveilleeni. Ja alusta asti oli vielä nuo rakas, paras ystävä- jutut. Itse olen aika hitaasti lämpeävä uusien ihmisten suhteen. Tulin kai manipuloiduksi ja syrjään heitetyksi, kun minua ei enää tarvittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lopettanut ystävyyssuhteen, koska en jaksanut kyseisen ihmisen itsekkyyttä ja kaksinaamaisuutta ja sitä, miten kaikki muut ihmiset olivat hänelle täysin toissijaisia hänen mieheensä verrattuna. En jaksanut myöskään sitä miten säälittävän mustasukkainen tämä tyyppi oli, ja miten paljon se aina puhui paskaa muista ihmisistä, etenkin naisista, samalla itse jotain kilttiä pyhimystä esittäen. Ja tätäkin hän teki nimenomaan siksi, että olisi ainoa nainen joka saisi minkäänlaista positiivista huomiota mieheltään. Emme ole olleet vuosikausiin missään yhteyksissä, mutta ilmeisesti kyseisellä henkilöllä ei ole vieläkään juuri muuta sisältöä elämässään kuin saman ukon ympärillä pakkomielteisesti pyöriminen. Välillä mietin, että mitähän sekin reppana elämällään tekisi, jos ei voisi roikkua iilimatona miehessään.

Kuulostatpa katkeralta. Oletko kitkerä vanhempiesi yhä jatkuvasta suhteesta, kun sulla taas ei natsaa lainkaan miesrintamalla? Happamia sano.

Olen itse onnellisesti kihloissa, enkä vaan jaksa kaksinaamaisia ihmisiä joilla ei ole muuta elämää kuin miehen palvominen ja ystäviensä lyttääminen sairaalloisen kateuden ja huonon itsetunnon takia.

Vierailija kirjoitti:

Ystävä katkaisi välit minuun. Ennen nähtiin lähes päivittäin, järjestin hänelle työpaikan omasta duunistanikin. Kun muutin naapurikuntaan, hänellä alkoi kestää viikko vastailla viesteihini (viestittelin tai yritin soittaa ehkä kerran kuussa, eli en ole mikään riippa). Kun hän vastasi, hän lupaili tulla kylään ja kirjoitteli, kuinka olen maailman paras ja ihanin ystävä.

Kieltämättä tuo satutti kuunnella tyhjää puhetta. Kerran sanoin tuntevani muuttuneeni jotenkin näkymättömäksi, kun hän ei reagoi yhteydenottoihini, ja että joskus kaipaisin ystävää juuri siinä hetkessä. Hän sanoi, että tästä ystävyydestä meni nyt maku, ja että kyllä löydän jostain sellaisen ystävän, joka on aina tavoitettavissa.

Tuntui kyllä kurjalta mutta toisaalta tuo ystäväni oli aika outo tapaus. Hetken tunnettuamme hän esim. värjäsi hiuksensa sillä erikoisella värillä, josta kerroin hänelle aina haaveilleeni. Ja alusta asti oli vielä nuo rakas, paras ystävä- jutut. Itse olen aika hitaasti lämpeävä uusien ihmisten suhteen. Tulin kai manipuloiduksi ja syrjään heitetyksi, kun minua ei enää tarvittu.

Joo no taisit olla läheisriippuva. Jos joka päivä pitää nähdä tai kyläillä taisit viedä liikaa tilaa. Olet sokea omalle käytöksellesi. Mieti, kuinka moni ottaa suhun etäisyyttä vähän ajan jälkeen. Epäilen että aikas moni. Oikein kiitollisuudenvelkaanko yritit saada järkkäämällä duunia. Onko edestotta ja laitontahan se on kavereille töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lopettanut ystävyyssuhteen, koska en jaksanut kyseisen ihmisen itsekkyyttä ja kaksinaamaisuutta ja sitä, miten kaikki muut ihmiset olivat hänelle täysin toissijaisia hänen mieheensä verrattuna. En jaksanut myöskään sitä miten säälittävän mustasukkainen tämä tyyppi oli, ja miten paljon se aina puhui paskaa muista ihmisistä, etenkin naisista, samalla itse jotain kilttiä pyhimystä esittäen. Ja tätäkin hän teki nimenomaan siksi, että olisi ainoa nainen joka saisi minkäänlaista positiivista huomiota mieheltään. Emme ole olleet vuosikausiin missään yhteyksissä, mutta ilmeisesti kyseisellä henkilöllä ei ole vieläkään juuri muuta sisältöä elämässään kuin saman ukon ympärillä pakkomielteisesti pyöriminen. Välillä mietin, että mitähän sekin reppana elämällään tekisi, jos ei voisi roikkua iilimatona miehessään.

Kuulostatpa katkeralta. Oletko kitkerä vanhempiesi yhä jatkuvasta suhteesta, kun sulla taas ei natsaa lainkaan miesrintamalla? Happamia sano.

Olen itse onnellisesti kihloissa, enkä vaan jaksa kaksinaamaisia ihmisiä joilla ei ole muuta elämää kuin miehen palvominen ja ystäviensä lyttääminen sairaalloisen kateuden ja huonon itsetunnon takia.

Onnellisesti kihloissa? Mikäs estelee miestä naimisiin asti hih

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lopettanut ystävyyssuhteen, koska en jaksanut kyseisen ihmisen itsekkyyttä ja kaksinaamaisuutta ja sitä, miten kaikki muut ihmiset olivat hänelle täysin toissijaisia hänen mieheensä verrattuna. En jaksanut myöskään sitä miten säälittävän mustasukkainen tämä tyyppi oli, ja miten paljon se aina puhui paskaa muista ihmisistä, etenkin naisista, samalla itse jotain kilttiä pyhimystä esittäen. Ja tätäkin hän teki nimenomaan siksi, että olisi ainoa nainen joka saisi minkäänlaista positiivista huomiota mieheltään. Emme ole olleet vuosikausiin missään yhteyksissä, mutta ilmeisesti kyseisellä henkilöllä ei ole vieläkään juuri muuta sisältöä elämässään kuin saman ukon ympärillä pakkomielteisesti pyöriminen. Välillä mietin, että mitähän sekin reppana elämällään tekisi, jos ei voisi roikkua iilimatona miehessään.

Kuulostatpa katkeralta. Oletko kitkerä vanhempiesi yhä jatkuvasta suhteesta, kun sulla taas ei natsaa lainkaan miesrintamalla? Happamia sano.

Olen itse onnellisesti kihloissa, enkä vaan jaksa kaksinaamaisia ihmisiä joilla ei ole muuta elämää kuin miehen palvominen ja ystäviensä lyttääminen sairaalloisen kateuden ja huonon itsetunnon takia.

Onnellisesti kihloissa? Mikäs estelee miestä naimisiin asti hih

No varmaan se, että en ole miehen kanssa kihloissa.

On täällä monenlaista feikkitarinaa.. hahaa

Uuu homo siis

Alkoi klassisesti jättämään mua kaveriporukan ulkopuolelle, nostin sitten itse kytkintä ja katkoon välit. Oli muutenkin vahingoniloinen ja kateellinen persoona tämä ihminen ja päivääkään en ole katunut tai häntä ikävöinyt, vaikka porukassa me oli muutama ihan mukavakin tyyppi. Yhteistä historiaa oli 15 vuotta, joten ihan helppo lähtö porukasta ei ollut vaikka olikin lopulta ainoa oikea päätös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä katkaisi välit minuun. Ennen nähtiin lähes päivittäin, järjestin hänelle työpaikan omasta duunistanikin. Kun muutin naapurikuntaan, hänellä alkoi kestää viikko vastailla viesteihini (viestittelin tai yritin soittaa ehkä kerran kuussa, eli en ole mikään riippa). Kun hän vastasi, hän lupaili tulla kylään ja kirjoitteli, kuinka olen maailman paras ja ihanin ystävä.

Kieltämättä tuo satutti kuunnella tyhjää puhetta. Kerran sanoin tuntevani muuttuneeni jotenkin näkymättömäksi, kun hän ei reagoi yhteydenottoihini, ja että joskus kaipaisin ystävää juuri siinä hetkessä. Hän sanoi, että tästä ystävyydestä meni nyt maku, ja että kyllä löydän jostain sellaisen ystävän, joka on aina tavoitettavissa.

Tuntui kyllä kurjalta mutta toisaalta tuo ystäväni oli aika outo tapaus. Hetken tunnettuamme hän esim. värjäsi hiuksensa sillä erikoisella värillä, josta kerroin hänelle aina haaveilleeni. Ja alusta asti oli vielä nuo rakas, paras ystävä- jutut. Itse olen aika hitaasti lämpeävä uusien ihmisten suhteen. Tulin kai manipuloiduksi ja syrjään heitetyksi, kun minua ei enää tarvittu.

Joo no taisit olla läheisriippuva. Jos joka päivä pitää nähdä tai kyläillä taisit viedä liikaa tilaa. Olet sokea omalle käytöksellesi. Mieti, kuinka moni ottaa suhun etäisyyttä vähän ajan jälkeen. Epäilen että aikas moni. Oikein kiitollisuudenvelkaanko yritit saada järkkäämällä duunia. Onko edestotta ja laitontahan se on kavereille töitä.

No jaa, olisi varmaan pitänyt täsmentää, että aluksi olimme vain naapureita ja ystävät meistä tuli, kun autoin häntä saamaan kuntoutuspaikan työpaikaltani. Siitä seurasi tämä päivittäin näkeminen. Siinä ei ole mitään laitonta, että auttaa ihmisen takaisin kiinni työn syrjään.

Läheisriippuvainen en ole, itse asiassa välttelen ihmiskontakteja huonojen kokemusteni vuoksi. Jokin tässä ihmisessä vaan sai minut avautumaan poikkeuksellisesti.

Onkohan täällä vain yksi tai kaksi kitkerää akkaa vai onko suomalaiset oikeasti näin vi t t u maista väkeä. Miesfrendit parempia.