Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?
Myös miten olette sen tehneet, ilmoititteko että "nyt ei enää nähdä" vai hävisittekö vain elämästä?
Kommentit (1851)
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ymmärtää sitä että jos joku haluaa katkaista välit, niin miksi väkisin lähetellä joulukortteja tai muuten pitää yhteyttä? Ihmisellä on täysi oikeus halutessaan olla pitämättä yhteyttä, ja koen ihan todella loukkaavana että tällainen ihminen on käynyt henkilökohtaisesti paikan päällä tuomassa kotini postilaatikkoon joulukortin, toivotuksella "Siunausta!".
Olet ihan oikeassa. Pelkästään tavan vuoksi ei kannata pitää keneenkään välejä.
Itse nuorempana olin liiankin kiltti ja vastasin aina puhelimeen, vaikka siellä olisi ollut joku ihminen, jonka kanssa en olisi jaksanut puhua. Ja tosiaan lähetin niitä korttejakin, kun ajattelin, että niin kuuluu tehdä.
Nykyään en vastaa puhelimeen, jos ei huvita. En lähetä joulukortteja.
Enkä vastaile mihinkään ”miksi sinusta ei ole kuulunut” -tivaamiseen.
Rasittavaa tuollainen.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Aika hirveää, jos vuosien radiohiljaisuuden jälkeen joku vielä jaksaa pommittaa. Tuohan on melkein jo stalkkaamista. Aika häiriintynyttä touhua.
Itse ainakin annan olla ihan rauhassa niiden ihmisten, joista ei ole vuosiin kuulunut. Vielä joskus jaksoin lähetellä joulukortteja heillekin, nykyään ajattelen että paskat.Vaikea ymmärtää sitä että jos joku haluaa katkaista välit, niin miksi väkisin lähetellä joulukortteja tai muuten pitää yhteyttä? Ihmisellä on täysi oikeus halutessaan olla pitämättä yhteyttä, ja koen ihan todella loukkaavana että tällainen ihminen on käynyt henkilökohtaisesti paikan päällä tuomassa kotini postilaatikkoon joulukortin, toivotuksella "Siunausta!".
Mulla tulee sellainen mieleen että jos tuota katkaisua ei ole mitenkään ilmaissut, toisen ajatuksiahan ei voi lukea.
On mullakin kavereita joita tulee nähtyä todella harvoin tai oikeammin tuttavia, joten en edes ymmärtäisi radiohiljaisuutta mitenkään välien katkaisuna, ystävät on sitten erikseen.
Kyllä tämä ihminen tietää miksi ja milloin välit ovat katkenneet. Olen blokannut hänet kaikista sosiaalisen median kanavista ja puhelut ja viestitkin on estetty, koska ei vaan lopettanut niiden lähettämistä ja ne aikaansaivat joka kerta pahan mielen syyllistämisellä.
Kun ei muuta keinoa enää ole niin on tullut mun pihaani tuomaan kortin, onneksi en ollut kotona. Ja emme asu samalla paikkakunnalla, joten tämä menee vähän mun mielestä jo vainoamiseksi.
En ole koskaan aktiivisesti katkaissut välejä kehenkään, edes entisiin tyttöystäviin. Ihan sama, kumman päätös oli suhde lopettaa.
Jos joku on katkaissut välit minuun, niin enpä ole huomannut tai välittänyt asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävinnyt elämästä. En roikota mukana ihmisiä joiden kanssa en halua olla tekemisissä. Perustelut vaan loukkaisivat (kuka oikeasti haluaa kuulla olevansa rasittava, negatiivinen jne).
Sinäpä sen sanoit. En ole koskaan sanonut syytä ystävyyden päättymiseen, vaan antanut niiden vain hiipua, koska en kuitenkaan halua tahallisesti loukata ketään. Outoa, ettei tätä ymmärretä, vaan vaaditaan selitystä. Ystävyys voi tietysti katketa siihenkin, että elämäntilanteet ovat erilaisia, mutta useimmiten silti syynä on ystävän rasittavaksi koettu luonne tai käytös tai sitten alkoholinkäyttö. En kertakaikkiaan jaksa enää raahata ketään sellaista elämässäni, jota en oikeasti halua tavata.
Ihmiset haluaa tietää syyn koska muuten asia jää vaivaamaan tosi pahasti, voi aiheuttaa itsetunto-ongelmia kun pelkää mikä mussa on vikana tai teinkö jotain väärin. Niitä vaan miettii ja miettii kun ei syytä ole kerrottu. Toisen näkökulmasta kaveri on voinut yhtäkkiä vaan lopettaa yhteydenpidon, se on traumaattista.
Tähän sanoisin sen, että miten fiksut ihmiset sitten onkin tällaisissa tilanteissa yks kaks huuli pyöreänä, että mitä tapahtui. Jos itse jätetään sovittuja tapaamisia / yhteydenottoja väliin ilman sen kummempaa selitystä tai välittämättä siitä, että toisen aikaa on hukattu turhan takia taas kerran ja pidetään toista kynnysmattona ja ollaan tekemisissä vain kun itselle sopii, vaikka muuta siis luvattu. Kun tästä sitten suuttuu, eikä jaksa enää olla tekemisissä, niin ihmetellään mitä minä muka tein...
Kun kamelin selkä katkeaa, niin se katkeaa.
Olen. Kaverini vihjaili minulla olevan "tietynlainen maine" eräällä pikkupaikkakunnalla, jossa olin käynyt yläkoulun. Tokihan minulla oli vielä kavereita siellä ja nuorena kävin välillä poikakaverini kanssa bileissä, joihin tätä silloista ystävääni ei ilmeisesti ollut kutsuttu. Ehkä hän oli kade?
Puhelut olivat usein sellaisia, että hän valitti asioista ja minä kuuntelin.
Välillä harmittaa, että ystävyys meni, kun oli meillä välillä kivaakin. Mutta pidemmän päälle kävi raskaaksi kuunnella toisen valitusta, minun morkkaamista ja muuttuihan se elämäntilannekin silloin, että ehkä se ei ollut aktiivista feidaamista vaan luonnostaan tuleva "erilleen kasvaminen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on törkeää katkaista välit. Olen pitänyt yhteyttä rasittaviinkin ihmisiin.
Mutta jouduin tekemään poikkeuksen. Eräs kaverini on ollut psyykkisesti sairas jo vuosia. Vainoharhainen ja useaan kertaan mielisairaalassa.
Hän alkoi syyttää minua yhä enemmän ja enemmän. Yritin kuulemma myrkyttää häntä. (Harhaa, sillä emme olleet tavanneet pariin vuoteen.) Sitten hän eräässä puhelussa sanoi, että jollen lopeta hänen myrkyttämistään, hän käy päälle. Vetää turpaan.
Tuo oli liikaa. Lopetin vastaamisen hänen puheluihinsa, jotka muutoinkin olivat olleet pitkään pelkästään harhaisia haukkumapuheluita. (itse en ole soittanut hänelle päin vuosiin, kun hänellä on niin sekava unirytmi, ettei juuri koskaan vastaa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut bipo-ystävää, koska tein koko ajan kaiken väärin: olin liiannitsekeskeinen, kyselin häneltä liikaa, hehkutin omista asioista liikaa, olin liian negatiivinen ymym. Lopulta paloi käpy ihan totaalisesti ja katkoin kaikki välit. En ole katunut.
Olen katkaissut välit yhteen tyyppiin, joka osoittautui melkoiseksi itsekeskeiseksi energiasyöpöksi ja kaiken lisäksi valehtelijaksi. Minut olisi kutsuttu yhteen kokoontumiseen, missä olisi vanhoja (mukavia) tuttuja ja sitten tämä ex-ystävä. Surullista kyllä, vaikka haluaisin mennä näihin juhliin, en pysty tuon ko. henkilön takia. Voin pahoin, jos törmään häneen vielä joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naistenlehtien kyökkipsykologia osuu kuitenkin joskus kohdalleen omassa lyhyessä selkeydessään. Siellä oli jonkun sortin asiantuntijan neuvo, että "ystävyys kannattaa lopettaa, jos herää epäilys siitä, onko sitä edes olemassakaan". Asioita hetken pohdittuani lopetin yhteyden pidon muutamiin tällaisiin ihmisiin. Kyllähän sitä nyt ainakin sitä voi vaatia, että ystävät edes toivovat hyvää toisilleen, ja kun havaitsee, että näin ei ole, niin eiköhän se "ystävyys" ollut sitten siinä.
"Pidä ystävät lähellä, ja vihamiehet vielä lähempänä" - ehkä näin sanoi myös Julius Caesar... ja hupsista.... eli "viisaudet" jotka mahtuvat pähkinänkuoreen, joutaisivat myös sinne jäämään.
On helvetin typerää pitää ystävänään ihmistä, joka ei sitä ole. Ja sama koskee tietenkin myös sukulaisia ja jopa perheenjäseniä.
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikainen Ystävä pisti välit poikki ilmeisesti kateellisuuspäissään. Minulla on harvoin mitään miesjuttuja ja sitten kun on, haluan olla suhteesta todella varma ennen kun alan kertomaan siitä ympäri kyliä.
Tämä kaveri taas on vähän aktiivisempi miesrintamalla ja olen kuunnellut kuukaudesta toiseen tarinoita vaihtuvista miehistä. Onhan se välillä ollut raskaata siltä osin, että itsellä ei ole ollut mitään säpinää, mutta tottakai olen kuunnellut ystävääni ja ns. ollut tukena.
No sitten kävi niin, että ystäväni ihastui erääseen mieheen todella palavasti, mutta tämä mies ei tuntenut samoin ystävääni kohtaan ja juttu päättyi siihen. Samoihin aikoihin kohtasin omassa elämässäni erään miehen, johon ihastuin aika salamana. Ystäväni mielestä en olisi saanut tapailla tätä elämääni saapunutta miestä. Ei osannut sen tarkemmin selitellä, mutta koska tiedän ystäväni aina olleen kateellisuuteen sortuvaa tyyppiä, uumoilin tämän mielipiteen johtuvan siitä, että hänelläkään ei sillä hetkellä nyt ollut miestä. Miksi siis minulla saisi olla?
En tietenkään halunnut lopettaa hyvin alkanutta tuttavuutta tähän mieheen, joten ystävä pisti välit poikki.
Olen edelleen ymmälläni.
Itselleni kävi vähän sama juttu. Ex-ystävä oli ollut monta vuotta sinkkuna ja monta lyhytaikaista tapailusuhdetta takana. Itse erosin pitkästä suhteesta ja lähennyimme, sinkkuja kun oltiin. Reilun vuoden päästä tapasin miehen, jonka kanssa klikkasi ja aloimme tapailla tiiviisti ja seurustella. Tämä kaveri alkoi kiukutella kun musta ei kuulunu muutamaan päivään, haukkua huonoksi ystäväksi jne (aiemmin haukkui mulle sen muita ystäviä), alkoi painostaa sen kaa baariin, jotta voi siellä myös tavata jonkun. Itse yritin eroon alkoholista samoihin aikoihin. Lopulta annoin vähän palautetta ja eihän se osannut ottaa sitä vastaan vaan pisti välit poikki. Siitä on jo muutama vuosi. Myöhemmin yritin pari kertaa lämmitellä välejä niin ihmetteli mikä mua vaivaa kun pistin välit häneen poikki?! Tuntui ihan mahdottomalta, joten annoin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi väkisin jatkaa ystävyyttä jos siitä seuraa sinulle vain mielipahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö hesarissa ollut aiheesta juttu, onko joku lukenut sen? Ystävyyden loppu oli jutun nimi.
Hän löi minua, huusi minulle, muka leikillään, arvosteli pikkuasioista kuten huonosti lakatut kynnet ja oletti minun jatkuvasti huolehtivan hänen tunteistaan. Jätin tekstarilla enkä ole taakse katsonut. Olimme teinejä. Ehkä hän on sittemmin aikuistunut. Ehkä ei. Ei kiinnosta.
Erään toisen kaverin kanssa välit viilentyivät, kun tajusin hänen olevan patologinen valehtelija ja emotionaalinen vampyyri. Olen pitänyt radiohiljaisuutta jonkin aikaa.
Ja joo, olen itsekin aika kylmä ämmä. Nykyinen läheinen ystävä tietää tiukkojen rajojen alla sykkivän lämpimän sydämen.
17-vuotiaana eräs ystäväni löysi miehen ja katkoi välit kaikkiin kavereihinsa minä mukaanlukien.274
Olen halunnut päästä nuoruuden ystävistä kun olen muuttunut iän myötä ja sitä muutosta ei olla hyväksytty. Olen lihonut ja yksi sanoi että kuinka olet itsesi päästänyt tuohon kuntoon ja paisumustani arvosteli moni muukin että älä liho enään. Sanoin että hae sitten kaverisi muualta että et minun kroppaani ja elämääni et ala määrään. Yhden kaverin mies oli väittänyt että lähentelin sitä mikä ei ollut totta kun en siitä tyypistä ollut kiinnostunut eikä kaverinikaan mutta otti sen kun ei muutakaan saanut.
Mulla ihan eri harrastukset kuin nuoruuden ystävillä enkä ole kiinnostunut sellaisista harrastuksista mitä he harrastavat. Kyllä ystävillä pitää olla jota kutenkin saman suuntaisia mielenkiinnon kohteita ja joku kemia että tykkää toisistaan, viihtyy toistensa seurassa niin ettei ole pakkopullaa. Plisin ennemmin yksin kuin väkisin sellaisen kanssa josta en tykkää ja se vie kaikki energiani.
Vierailija kirjoitti:
17-vuotiaana eräs ystäväni löysi miehen ja katkoi välit kaikkiin kavereihinsa minä mukaanlukien.274
17v on ihan lapsi ja jos se löysi samanikäisen niin eihän sen ikäinen vielä ole mies vaan joku murkku kakara.
Alue: Aihe vapaa
Mulla tulee sellainen mieleen että jos tuota katkaisua ei ole mitenkään ilmaissut, toisen ajatuksiahan ei voi lukea.
On mullakin kavereita joita tulee nähtyä todella harvoin tai oikeammin tuttavia, joten en edes ymmärtäisi radiohiljaisuutta mitenkään välien katkaisuna, ystävät on sitten erikseen.