Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?
Myös miten olette sen tehneet, ilmoititteko että "nyt ei enää nähdä" vai hävisittekö vain elämästä?
Kommentit (1851)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävinnyt elämästä. En roikota mukana ihmisiä joiden kanssa en halua olla tekemisissä. Perustelut vaan loukkaisivat (kuka oikeasti haluaa kuulla olevansa rasittava, negatiivinen jne).
Sinäpä sen sanoit. En ole koskaan sanonut syytä ystävyyden päättymiseen, vaan antanut niiden vain hiipua, koska en kuitenkaan halua tahallisesti loukata ketään. Outoa, ettei tätä ymmärretä, vaan vaaditaan selitystä. Ystävyys voi tietysti katketa siihenkin, että elämäntilanteet ovat erilaisia, mutta useimmiten silti syynä on ystävän rasittavaksi koettu luonne tai käytös tai sitten alkoholinkäyttö. En kertakaikkiaan jaksa enää raahata ketään sellaista elämässäni, jota en oikeasti halua tavata.
Ihmiset haluaa tietää syyn koska muuten asia jää vaivaamaan tosi pahasti, voi aiheuttaa itsetunto-ongelmia kun pelkää mikä mussa on vikana tai teinkö jotain väärin. Niitä vaan miettii ja miettii kun ei syytä ole kerrottu. Toisen näkökulmasta kaveri on voinut yhtäkkiä vaan lopettaa yhteydenpidon, se on traumaattista.
Ystävyyksistähän suurin osa katoaa elämäntilanteiden muuttumisen myötä, joten jos sellaisista kyse, niin ei edes ole mitään syytä. On vain tärkeämpiä ystäviä, joiden kanssa enemmän yhteistä. Voit hyvin ajatella niin, ellet löydä itseäsi tältä listalta:
- ystävä, joka puhuu koko ajan pelkästään itsestään
- elämä on kaaoksessa ja se jatkuu ja jatkuu
- puhuu koko ajan pahaa muista ja juoruilee pahantahtoisesti
- päihdeongelma
- rahan ja tavaroiden lainailu
- epärehellisyys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävinnyt elämästä. En roikota mukana ihmisiä joiden kanssa en halua olla tekemisissä. Perustelut vaan loukkaisivat (kuka oikeasti haluaa kuulla olevansa rasittava, negatiivinen jne).
Sinäpä sen sanoit. En ole koskaan sanonut syytä ystävyyden päättymiseen, vaan antanut niiden vain hiipua, koska en kuitenkaan halua tahallisesti loukata ketään. Outoa, ettei tätä ymmärretä, vaan vaaditaan selitystä. Ystävyys voi tietysti katketa siihenkin, että elämäntilanteet ovat erilaisia, mutta useimmiten silti syynä on ystävän rasittavaksi koettu luonne tai käytös tai sitten alkoholinkäyttö. En kertakaikkiaan jaksa enää raahata ketään sellaista elämässäni, jota en oikeasti halua tavata.
Tämä. En koe olevani tilivelvollinen selittämään jos en halua olla tekemisissä. Ystävyys vaan hiipuu, jos ollaan liian erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Hävinnyt elämästä. En roikota mukana ihmisiä joiden kanssa en halua olla tekemisissä. Perustelut vaan loukkaisivat (kuka oikeasti haluaa kuulla olevansa rasittava, negatiivinen jne).
Asiaa.
Yhdelle ihmiselle sanoin alkoholin käytöstä. En halunnut enää viettää baari-iltoja hänen kanssaan, kun käyttäytyminen meni överiksi ja minua lähinnä hävetti olla hänen seurassaan.
Ei olisi kannattanut. Sain hirveät vihat päälleni.
Nykyään en vaan ota yhteyttä ja homma hoituu sillä.
🇺🇦🇮🇱
Välit menevät poikki, jos aikuinen ihminen ei halua ja osaa käyttäytyä. Syitä välirikkoon ovat epärehellisyys, ilkeys, kateus, jatkuva valehtelu, päihdeongelmat, taloudellinen hyväksikäyttö, rahan kavallus, petos ja epäluotettavuus. Päihdeongelmat aiheuttavat suuria elämänhallinnan ongelmia, joihin ihminen ei halua ja viitsi hakea apua. Apua on saatavilla kukkahattutädeiltä ja -sediltä ilmaiseksi. Päihdeongelmaiset ovat hyvin itsekkäitä ja narsistisia ihmisiä. He eivät koskaan ole itse syypäitä omiin ongelmiinsa. Päihdeongelmat ja elämänhallinnan ongelmat johtavat rahan lainaamiseen (velkoja ei makseta koskaan takaisin), perintätoimistojen asiakkuuteen, maksuhäiriömerkintöhin, velkakierteeseen ja ulosottoon. EI ole normaalia käytöstä, että aikuinen ihminen jättää laskunsa maksamatta ja tunkee maksamattomat laskunsa muovikasseihin ja piilottaa muovikassit komeroihin! Edesvastuutonta ja selkärangatonta käytöstä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsinyt olla kynnysmatto. On ollut helpompi ilman häntä.
Maineeseeni vaikuttaminen on ollut kurja teko.
Minulta on hiipunut ystävät ympäriltä. Sama kuin monella, että pidin yhteyttä yllä, kunnes huomasin, että se on yksipuolista. Muutamat kaverit 'viihdyttivät' lapsiaan meillä ja kun lapset kasvoivat, eivätkä enää kaivanneet leikkikavereita (eri sukupuoltakin), yhteys kavereihin hiipui. Juuri kun ajattelin, että meille äideillä olisi aikaa tehdä jotain ilman lapsia (liikuntaa, kulttuuria, rupattelua). Välillä soittelen kuulumisia kertoo esim toinen tekevänsä näitä juttuja esim naapurinsa kanssa eikä ota onkeen, kun ehdotan jotain. Yksi vanha ystävä ehdottaa tapaamista silloin, kun hänen 'pitää' keksiä ohjelmaa liikuntarajoitteiselle äidilleen. Ja kerran hän pyysi mukaan viettämään tyttöjen iltaa elokuviin ja syömään ja paikalle hän oli kutsunut kaikki ne joihin tuntee 'velvollisuuden' pitää yhteyttä, eli äitinsä, tätinsä, ex anopin, hankalan serkkunsa ja minut.
Mutta olihan sekin jotain, vaikka mielummin tapaisin enemmän oman ikäluokkani ihmisiä tyttöjeniltana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet ystävät olen heivannut ilman selityksiä. Esim energiasyöpöt ja petturit
Voiko olla energiasyöppö, petturi tai jotain muuta kamalaa tietämättään? Nyt tämä ajatus kalvaa mieltäni. Olen yrittänyt olla ihan tavallinen, en puhu liikaa, liian kovalla äänellä, rupattelen ja keksin aiheita jotka liippaavat keskustelukumppanini, kuuntelen paljon, en tuputa neuvoja, en riitele, en valita juuri mistään, mutta en esitä täydellistä enkä onnistunutta, tunnistan elämäntilanteeni hyvät ja huonot puolet. Harrastan, kiinnostun ja teen asioita joita voin jakaa. En pyydä palveluksia, en mitään lainaan. Ihan käyn töissä ja elän lapsiperhearkea. Silti olen yksin. Edes veljeni perhe ei ota yhteyttä. Grilli-ilta ja juhlapyhät tarjottavineen kelpaa, mutta vastakutsua ei tule.
Olenkohan joku epävakaa persoona joka on sairaudentunnoton ja jota muut karttavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävinnyt elämästä. En roikota mukana ihmisiä joiden kanssa en halua olla tekemisissä. Perustelut vaan loukkaisivat (kuka oikeasti haluaa kuulla olevansa rasittava, negatiivinen jne).
Sinäpä sen sanoit. En ole koskaan sanonut syytä ystävyyden päättymiseen, vaan antanut niiden vain hiipua, koska en kuitenkaan halua tahallisesti loukata ketään. Outoa, ettei tätä ymmärretä, vaan vaaditaan selitystä. Ystävyys voi tietysti katketa siihenkin, että elämäntilanteet ovat erilaisia, mutta useimmiten silti syynä on ystävän rasittavaksi koettu luonne tai käytös tai sitten alkoholinkäyttö. En kertakaikkiaan jaksa enää raahata ketään sellaista elämässäni, jota en oikeasti halua tavata.
Ihmiset haluaa tietää syyn koska muuten asia jää vaivaamaan tosi pahasti, voi aiheuttaa itsetunto-ongelmia kun pelkää mikä mussa on vikana tai teinkö jotain väärin. Niitä vaan miettii ja miettii kun ei syytä ole kerrottu. Toisen näkökulmasta kaveri on voinut yhtäkkiä vaan lopettaa yhteydenpidon, se on traumaattista.
Ystävyyksistähän suurin osa katoaa elämäntilanteiden muuttumisen myötä, joten jos sellaisista kyse, niin ei edes ole mitään syytä. On vain tärkeämpiä ystäviä, joiden kanssa enemmän yhteistä. Voit hyvin ajatella niin, ellet löydä itseäsi tältä listalta:
- ystävä, joka puhuu koko ajan pelkästään itsestään
- elämä on kaaoksessa ja se jatkuu ja jatkuu
- puhuu koko ajan pahaa muista ja juoruilee pahantahtoisesti
- päihdeongelma
- rahan ja tavaroiden lainailu
- epärehellisyys
Lisäisin tähän vielä:
- jatkuva kiukuttelu sekä yleinen negatiivisuus ja valittaminen
Kerran katkaisin välit yhteen "ystävään" - oli kuin laastari ja pummaili ja kohteli ylimielisesti. Kirjoitin hänelle avoimesti syyni.
Minuun katkaisi yksi lapsuudenystävä välit, en tiedä miksi. Kai hän piti minua "turhana" kaverina. Ei nähty usein mutta kirjoiteltiin aika tiuhaan, sitten hän lakkasi. Lähetin hänelle vielä kirjoittelupyynnön mutta kun mitään ei kuulunut niin jätin yhteydenottoyritykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyyssuhteita on katkennut joko tilanteen pakottamina tai jomman kumman tekemänä. Ystävä voi olla todella uuvuttava ja silloin on parasta molemmille että yhteydenpito päättyy. Minulle syntyy ihmisten kanssa aina ylitsepääsemättömiä ongelmia, sillä olen suora ja avoin - useimmat ihmiset taas ovat paljon varautuneempia ja - ikävä sanoa - jotenkin teeskentelyyn taipuvaisia. Olen tullut yhä allergisemmaksi teeskentelylle ja toleranssini muutenkin ohentunut samalla kun minusta on tullut vanha.
Vieraantumista, ulkopuolisuuden tuntua, väsymistä ja kyllästymistä on siis koettu, ja niiden myötä ystävyydestä vetäytymisiä. Pahin kokemukseni on kuitenkin ollut ''parhaan'' ystävän petturuus ja selkäänpuukotus. En ole toipunut asiasta vieläkään, vaikka emme ole vuosikausiin olleet puheväleissä. Myönnän avoimesti, että vieläkin muistan miten minulle puhuttiin (alentuvasti, kuin lapselle tai idiootille), miten kiusattiin ja pilkattiin, ei ainoastaan ''ystäväni'' taholta vaan muidenkin, jotka olivat hänen lähipiiriään. Tilanne meni tosi rumaksi ja sitten piti hävetä jo itseäänkin, ja suorapuheisuuttaan.
Tiedän että on ihmisiä jotka huitaisevat kädellään moisille typeryyksille - aikuisten ihmisten keskinäisille nokitteluille ym. Minä vain olen tätä sorttia että joudun tykönäni työstämään vuosikausia asioita, joita ei ole kukaan pyytänyt anteeksi eikä pahoitellut.
Joku voisi sanoa että 'hanki elämä' tai 'mene terapiaan'. No, ei tämä niin vakavaa ole.
Jokainen ihminen kantakoon itsensä ja oman raskautensa (ajattelen itsestäni).
Vähän hankalaa vain asua samalla kylällä selkäänpuukottajien kanssa... :) Kyllä ihmistä koetellaan!
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla energiasyöppö, petturi tai jotain muuta kamalaa tietämättään? Nyt tämä ajatus kalvaa mieltäni. Olen yrittänyt olla ihan tavallinen, en puhu liikaa, liian kovalla äänellä, rupattelen ja keksin aiheita jotka liippaavat keskustelukumppanini, kuuntelen paljon, en tuputa neuvoja, en riitele, en valita juuri mistään, mutta en esitä täydellistä enkä onnistunutta, tunnistan elämäntilanteeni hyvät ja huonot puolet. Harrastan, kiinnostun ja teen asioita joita voin jakaa. En pyydä palveluksia, en mitään lainaan. Ihan käyn töissä ja elän lapsiperhearkea. Silti olen yksin. Edes veljeni perhe ei ota yhteyttä. Grilli-ilta ja juhlapyhät tarjottavineen kelpaa, mutta vastakutsua ei tule.
Olenkohan joku epävakaa persoona joka on sairaudentunnoton ja jota muut karttavat?
Suurin osa hankalista ihmisistä ei tajua olevansa hankalia, mutta et kuulosta ollenkaan sellaiselta. Ystävystyminen aikuisena on aika hankalaa, koska muilla on jo omat ystävänsä. Kuka tahansa voi joutua siihen tilanteeseen, jos ystävät lapsuudesta ja nuoruudesta ovat kadonneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt katkaissut, mutta yhteydenpito omalta osaltani on dramaattisesti vähentynyt ystävään, joka pienessä ajassa laihdutti useita kymmeniä kiloja. Olin aina hänelle myötämielinen ja positiivinen urakastaan enkä hänen lihavana ja laihana ollessaan sanonut pahaa sanaa hänen ulkonäöstään. Hänestä tuli laihduttamisen jälkeen ylimielinen ja sain kuulla suoria kommentteja painostani. Tätä ei monta kertaa tapahtunut, mutta meni jotenkin maku, enkä jaksa pelätä milloin tulee taas piikkejä.
Ihan samalta näyttää meno täälläkin! Olemme molemmat olleet ylipainoisia, ystäväni kuitenkin enemmän kuin minä.
Nyt kun paino on tippunut ja tippuu yhä, niin minun olemukseni ja tekemiseni ja esim aivan ”vääränlainen” liikunta ja syömiset on jatkuvan kommentoinnin kohteena!
Ja kokonystövyytemme ajan minä olen liikkunut ja yrittänyt huolehtia terveydestäni, enkä ole ikinä kommentoinut kaverin pikaruokaa-3krt-viikko ja einespizzojen syömistä, kun kuulemma ei ehdi muuta.
Nyt kun sitten viherpirtelöt surisee keittiössään yötä päivää,niin minä saan kuulla hyvin ikäviä kommentteja vaikkapa vaatemaustani... Luulen että vuodenvaihteeseen mennessä tämä ystävyys kuivuu kokoon.
Yhden kerran olen totaalisesti katkaissut välit kertanapsautuksella.
Syy oli narsismi, jonka vuoksi "ystävätär" kävi täysin sietämättömäksi, kun sain ensimmäisen lapseni.
Olin kyllä huomannut hänen piirteensä jo vuosia aiemmin, mutta ollessamme kumpikin lapsettomia, ne vielä jotenkuten sieti.
Yli kahdentoista vuoden takaa hän edelleenkin yrittää tasaisen epätasaisesti ottaa minuun yhteyttä, vaikka olen mm. estänyt hänen numeronsa.
Silloin tällöin katson, onko estonumerosta tullut puheluita ja viestejä todeten, että hän jankuttaa vanhaa virttä siitä ihmisestä, joka olin ja jollaisena toimin 12-20 vuotta sitten.
Ei ole ikävä, ja vaikka sanotaan säälin olevan sairautta, säälin häntä kaikesta huolimatta, koska kateus paistaa läpi viesteistä, hän ei osaa päästää irti ja kituu ja kiehuu omissa liemissään.
En ymmärrä yhtään, miksi minua pitäisi ensinnäkään kadehtia, koska olen melko tavallinen töissäkäyvä kahden lapsen yh-äiti, jolla ei esim. omaisuutta eikä rahaa ole rajattomasti.
No, ehkä lapset, työ, korkeakoulututkinto, vanhempieni status, satunnaiset ulkomaanmatkat ja se, että minulla joskus oli jopa se aviopuoliso, aiheuttavat järjettömän kateuden tunteen.
*silmienpyörittelyhymiö*
Aika hirveää, jos vuosien radiohiljaisuuden jälkeen joku vielä jaksaa pommittaa. Tuohan on melkein jo stalkkaamista. Aika häiriintynyttä touhua.
Itse ainakin annan olla ihan rauhassa niiden ihmisten, joista ei ole vuosiin kuulunut. Vielä joskus jaksoin lähetellä joulukortteja heillekin, nykyään ajattelen että paskat.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Kakkahattutäti kirjoitti:
Aika hirveää, jos vuosien radiohiljaisuuden jälkeen joku vielä jaksaa pommittaa. Tuohan on melkein jo stalkkaamista. Aika häiriintynyttä touhua.
Itse ainakin annan olla ihan rauhassa niiden ihmisten, joista ei ole vuosiin kuulunut. Vielä joskus jaksoin lähetellä joulukortteja heillekin, nykyään ajattelen että paskat.
Vaikea ymmärtää sitä että jos joku haluaa katkaista välit, niin miksi väkisin lähetellä joulukortteja tai muuten pitää yhteyttä? Ihmisellä on täysi oikeus halutessaan olla pitämättä yhteyttä, ja koen ihan todella loukkaavana että tällainen ihminen on käynyt henkilökohtaisesti paikan päällä tuomassa kotini postilaatikkoon joulukortin, toivotuksella "Siunausta!".
2 kertaa olen tehnyt totaali välirikon.
1) oli kun moniongelmainen ystäväni ja silloinen työkaverini oli firman pomolle ( jolle teimme välillä freelanserinä keikkaa) valehdellut niin että sai minut ulos tuosta firmasta ja itselleen enemmän töitä, sen lisäksi vieläpä joi palkkani. Minun toki olisi pitänyt ymmärtää että hänellä on rankkaa, mutta opiskelijana ei paljoa naurattanut tuollainen "lainaaminen". Palkka tuli aiemmin siis yhteisenä, jolloin se normaalisti jaettiin, mutta tällä kertaa rahoja ei ollutkaan kun olivat palaneet viikonloppuna "kaverini" bailatessa. Olisi kuulemma maksanut takaisin, mutta annoin pitää palkan ja toivotin hyvää loppuelämää.
2) Oli kun miespuolinen ystäväni ei kunnioittanut rajojani, vaikka asiasta monesti sanoin. Vika tikki oli kun suuttui naiselle ketä tapaili ja ehdotti minulle sitten josko "nukuttais" vierekkäin, kun tuo ketä tapailee on myös toisen kanssa treffeillä. Tuli kyllä suoraan sanottun p*ska fiilis ja todellinen luonne tästä ystävästäni esille.
Olen joidenkin kaverisuhteiden antanut hiipua, mutta niin varmasti kaikki, se kuuluu elämään varsinkaan jos ei olla kovinkaan läheisiä, onneksi harvemmin tarvitsee välit kokonaan katkaista.
Alue: Aihe vapaa
Tismalleen samaa mieltä kuin lainatut. Tässäkin ketjussa moni vaatii selitystä ja syyllistää jättäjää, mutta ehkä he ovatkin sellaisia, jotka yrittävät pakottaa ystävyyteen ja riidanhaluisia luonteita? Koska jos todellisen mielipiteen sanoo, niin loukkaantuminen johtaa tällaisen henkilön kanssa riitaan. Mikä on mahdollisesti koko ystävyyden päättymisen syy. Siis se, että ystävyys on ollut hyvin yksipuolista ja toisen ehdoilla tapahtuvaa.
Itselläni suurin osa päättyneistä ystävyyksistä on ollut juuri sellaisia, että on ihan turha ajatellakaan, että ystävyyden päättäneitä syitä olisi voinut kertoa. Siitähän olisi seurannut vain riitaa täysin turhan takia, koska nämä henkilöt eivät näe omaa käytöstään mitenkään ongelmallisena, vaan vika on aina muissa. Feidaamalla sain vältettyä sen tilanteen, että olisi luotu isoa draamaa.