Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Itse olen lopettanut ystävyyssuhteita lähinnä silloin, jos ystävä on pahojen mielenterveysongelmien kanssa käynyt liian raskaaksi ja toisaalta myös kauhean dominoivien kaverien kanssa ovat tiet lopulta eronneet.

Oli kuitenkin jännä kokea itse, kun yksi ystävä ei selkeästi enää halunnut nähdä minua.  En keksinyt syyksi lopulta muuta kuin sen, että hän jotenkin asetti meidät aina päässään kilpailuasemaan ja vertaili kauheasti. Tai tuntui, että hän aina vertaili esimerkiksi työtilannettaan minun työtilanteeseeni, parisuhdettaan minun parisuhteeseeni ja päätyi siihen, että oma suhteensa on huonompi jne jne. No, en todellakaan itse ajatellut, että oma elämäni olisi ollut hänen elämäänsä verrattuna ylivertainen, mutta näin hän tuntui kokeneen.  Voi tietenkin olla, että välien viilenemiseen oli jotain muutakin syynä, mutta uskon syyn olleen kuitenkin tämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräälle ..Raitavuolle voisin lähettää tätä kautta terveiset et olipas kiva jälleen huomata että näin yli 20vuoden jälkeen olet edelleen ihan helvetin sekaisin. Sä et saa elämääsi mitään tolkkua ja olet ollut kihoissa varmaan sen 15miehen kanssa. Säälin sun lapsia ja oli parempi huomata että itse häivyit mun elämästä. Ollaan juteltu erään toisen kanssa ja molemmat pyöritellään sulle päätä. Säälitään enemmän niitä sun lapsia. Ei päivääkään tasapainoa kun elät niin sekopää elämää. Sulla on epävakaapersoonallisuushäiriö ja oikeasti sä tarviit siihen apua. 

Emme ole enää tekemisissä enkä halua enää nähdä saati kuula sun elämästä yhtään mitään. olet niin solmussa, minä en enää ajo sinua auttaa enkä halua että tulet sotkemaan elämääni, sinä  valehtelet ja puukotat ihmisiä niin järjettömästi että et huomaa miten teet vain tuhoa myös itsellesi. 

kaikkea hyvää ja hae apua! oikeesti. edes lapsien takia!

Ja muuten, ei miehen kanssa tarvii muutta yhteen 3kk tuntemisen jälken saati mennä kihloihin..  mones mies lie..huhhuh..

Parikymmentä vuotta, ja sinä jaksat jauhaa entisen tuttavasi asioita. Mitäpä jos hankkisit oman elämän, ja jättäisit toisen ihmisen rauhaan. Todella säälittävää.[/

Jos ”ystävä ” joka kolmas vuos häviää elämästä sanomatta mitään ja taas ilmestyy kun mitään ei ole tapahtunut.. muuta kun miehet on vaihtunut ja ties kuinka monen kanssa riidoissa. Tämä menee niin että toi muija vois jättää mut rauhaan. Tuollainen tyyppi ei kenenkään ystäväksi suosittele. Mun elämä on jatkunut kuule niin monta vuotta ilman tuota sekasotkuista tyyppiä.

Ole SINÄ hiljaa kun et todellakaan tunne tai tiedä taustoja. Hanki sinä oma elämä ja mene muualle kitisemään.

Voi miettiä mistä johtuu ettei sinua jaksa katsella kuin kerran kolmessa vuodessa. 

Ei tarvitse.

Olen. Se oli ihan outo ystävyys muutenkin. Jos lähdimme ulos, minä maksoin aina kaiken.. AINA!

Ei ikinä kiitosta. Ei mitään.

Eipä hirveästi tekemieni edes tervehtiä kadulla. Lokki mikä lokki.

Bye Jenni!

Itse katkaissut, tulin todella kateelliseksi ja mustasukkaiseksi ystävästäni joka rupesi seurustelemaan ja viettämään aikaa enemmän tämän keskenkasvuisen jätkän kuin minun kanssani. Oli kaikille parempi että katkaisin välit, en jaksanut enää niitä draamoja mitä seurasi siitä kun sen jätkän piti tuppautua joka kerta mukaan jos halusin et vietetään kahden keskistä aikaa ystävän kanssa. Ja ystävä itse ehdotti et, Hei otetaan (nimi) mukaan, Hei kutsutaan se tänne, vaikka sanoin et ois mukava viettää pitkästä aikaa kahden keskistä aikaa, jutella, katsella elokuvaa jne. Lopulta sit kirjoitin viestin joissa perustelin että miksi en enää halua olla väleissä. Loukkaantui tottakai mutta en vaan itse jaksanut enää

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan nuoruuden ystävä mitään varoittamatta katkaisi kaikki yhteydet. Se oli kova paikka silloin itselleni, vaikka toki ymmärrän, että olin käytökseltäni raskas, ja hän ei ehkä sitä enää jaksanut. 

Monta vuotta mulla meni päästä yli, jotenkin jäi käsittelemättä. Enkä oikeastaan vieläkään tiedä miksi hän välit katkaisi, voin vain arvailla. Muita sekä uudempia että vanhempia ystäviä minulla on edelleen elämässäni.

Että eipä mulla muuta kuin, että vaikka joku olisi kovin raskas ihminen, niin selittämätön välien katkaiseminen on julmaa ja jättää syvät arvet.

No miksi et mennyt kotiinsa ja vaadi vastausta siis syytä?

Tiedättekö..kyllä se  tosiystävyys kestää..itselläni ystävä jo lähes 40 vuoden takaa..nuoruudessa häilättiin yhdessä, liftattiin läpi euroopan ja koettiin kaikennäköistä. Ystävä jäi asumaan toiseen maahan ja itse palasin suomeen hankkimaan ammatin, työn, perhen jne jne.. saatoi mennä vuositolkulla, ettemme nähneet tai muten olleetyhteyessä, mutta  sitten kun tavataan niin on kuin mennyt aika pyyhkäistäisiin pois ja jatkamme siitä mihin edellisellä kertaa jäimme. Olemme molemmat nyt isoäitejä, avioissa onnellisesti ja ystäväkin on jo eläkkeellä, mutta  samanlaisia ollaan kuin nuoruudessa.. se yhteisymmärrys, huumori - se ystävyys - ei ole mihinkään kadonnut vuosien saatossa..   

Muuten aika ok, mutta teki mulle ilkeän tempun vehkeilemällä tietoisesti.

Kuulutti meidän harrastusryhmässä etsivänsä seuraa yhteen tilaisuuteen eikä ottanut mun vastausta huomioon.

Ennen olisi kysynyt mua privana mukaan.

Ei varmaan tajunnut että tajusin tuon mitä teki.

Lisäksi on huijari, en kestä sen takia.

Vedättää mm. vakuutusyhtiötä, kelaa ja kaikkia tahoja.

Ilkeä, haiseva, ketjussa polttava mt-ongelmainen kaveri katkaisi välit. Onneksi. Pääsin rasitteesta eroon. 

Toivottavasti hänellä on hyvä mieli nyt, kun hän pääsi tekemään sen mitä hänelle yleensä tehdään sekoiluistaan johtuen. MT ongelma on paha, kun menee sekoilun puolelle, eikä näe itsessään mitään vikaa. 

Jouduin katkaisemaan välit ihmiseen, joka on periaatteessa aivan kiva ihmisenä. Tässä kävi niin, että olimme samassa harrastusryhmässä, hän vetäjänä. Siellä alkoi pari vuotta sitten pyöriä kaikenlaista huhua, juorua ja arveluja muiden edesottamuksista. Aluksi kuuntelin ja otin joskus osaakin. Sitten homma meni niin, että tämä vetäjä joka halusi olla ystäväni, alkoi soitella minulle kotiin (koska ryhmässä ei olisi sopinut alkaa supista) ja purkaa näitä asioita. Aloin ahdistua, kyse oli pelkistä jonkun huomioista ja arveluista enkä ollut enää kiinnostunut osallistumaan. Ystävä vain jatkoi.  Muutenkin tämä harrastus alkoi tulla kohdallani jo päätyyn. En ole juoruilija, alkoi tuntua pahalta. Pari viimeistä puhelua vielä päättyi hänen sanoihinsa, että ymmärränkö että olen ainoa, jolle hän voi näitä asioita puhua ja purkaa. Oliko minulla siis jokin velvollisuus olla roskakori?

Olin ilmoittanut lopettamisestani. Siitä huolimatta hän yritti soittaa muutamia kertoja. En vastannut. Oletin, että ymmärtää etten halua enää kuunnella tai olla yhteyksissä. Ei. Sitten alkoi tulla kaipaavia viestejä ja pyyntöä vaikkapa tavata tässä joskus. Viestit sisälsivät taas huhupuheita jonkun asioista. Sitten jouduin laittamaan viestin etten ole enää kiinnostunut näistä kuvioista ja pyysin häntä ymmärtämään. En voinut edes laittaa, että myöhemmin koska hän olisi sitten jäänyt odottamaan ja keräämään materiaalia minun päälleni kaadettavaksi. Toistin sen jonka olin jo aiemmin sanonut, että maali on jo tehty eikä tule muita maaleja. 

Tuntui pahalta, mutta en enää jaksanut näitä pahanpuhumisia. Meillä ei ollut oikein muuta sitten yhteistä. Tämä ihminen on muuten kiltti ja mukava, mutta käytti näköjään hänkin minua jonkinlaisena tukikeppinä ja roskakorina.

Aivan hiljakkoin vielä tapahtui toinenkin ns. ystävyyssuhteen katkaisu. Kaveri sai vakavan sairauden ja mielensä pimeni. Alkoi tykittää ja pommittaa minua näillä asioillaan. Ehdotin terapiaa yms mutta tuntui haluavan käyttää minua terapeuttina. Tuli viestiä, puhelua, kuvaa, videota ehtimiseen. Kyseli minulta mitä hän milloinkin tekisi. Väsyin täysin. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin katkaista välit, vaikka olimme tunteneet ainakin 20 vuotta.

Nyt en anna enää kenellekään mahdollisuutta tulla hyötymään hyväntahtoisuudestani.

Yhtenä päivänä vain päätin olla vastaamatta viestiin, huomasin miten hyvä minulla oli olla ilman häntä ja hänen valituksiaan siitä miten miehensä on narsisti ja syyllinen siihen että heidän poika käyttäytyy huonosti. Minun olisi pitänyt kuskataan häntä joka paikkaan jollain 5€ lappusella ja odotella kun hän hoitaa asioitaan. Jotenkin hän kuvitteli että minulla ei ole omaa elämää ja että minulla on aikaa kuskataan, hoitaa hänen lastaan, kuunnella kun hän haukkuu miestään ja miehen uutta vaimoa, kuljettaa romuja joita olisi saanut ilmaiseksi. Kyllä meni järki ja olen onnellinen ilman häntä! 💕🤩

Ei varsinaisesti, mutta minä ja ala-asteaikainen paras kaverini vain kasvettiin erilleen. Ennen oltiin erottamattomat mutta yläasteella ja lukiossa sitten näimmekin/juttelimme ehkä 2 kertaa 6 vuoden aikana ja nyt vuosi valmistumisen jälkeen en tiedä mitä hänelle kuuluu, valmistuiko edes ylioppilaaksi.

Kyllä. Hiljattain eroni jälkeen alkoi pettää miestään ex-mieheni kanssa. Exälläni oli myös suhde tuolloin toisen naisen kanssa. Myöhemmin ex mies kyllästyi ensimmäiseen naisystäväänsä hänen mustasukkaisuuden ja päihteidenkäytön takia ja vaihtoi tähän yhteiseen "ystäväämme". Miehen kanssa välit ok lasten takia, mutta naisen kanssa en ole kontaktissa. Lapset toki pakosta ovat hänenkin kanssa tekemisissä. Odottelen päivää, että ex kyllästyy tähänkin naiseen ja arkeen hänen tyttären kanssa jota omien sanojensa mukaan vihaa. Eipä tuo ole hyvä mies kenellekään ollut, mutta toivottavasti löytää vielä jonkun kivan naisen joka olisi sen verran arvokas, että ei häntä pettäisi.

Olen viime kevään aikana ottanut rajustikin etäisyyttä erääseen ystävääni. Olemme tunteneet toisemme nuoruudesta asti. Hänellä on vaikea huoltajuusriita menossa exänsä kanssa. Olen tukenut häntä, olen toimittanut ruokaa, valmistanut ruokaa, hoitanut kahta lastaan, ovat olleet yökylässä useita kertoja, ostanut lapsille vaatteita (saamatta koskaan maksua takaisin) kuunnellut ja kuunnellut ja kuunnellut hänen ongelmiaan, paskaa exää jne.jne.jne. Ymmärrän, että tilanne on paha ja vaikea. 

Osa ystäväni tekemistä asioista on hieman yliampuvia, lastensuojeluilmoituksia exästä, päiväkodin uhkailua, lapsille puhumista, exän haukkumista jne. Ei rakentavaa aikuisen ihmisen käytöstä. Tilanne on nyt kääntynyt siihen, että hän päättänyt minun olevan exänsä puolella. Itse en ole nähnyt hänen exäänsä vuoteen. Minulla ei ole mitään yhteyttä häneen. Ystävästäni on tullut erittäin harhainen. Väittää, että minä puolustan exää ja hänen lapsilleen tehtyä väkivaltaa ja sitä kautta olen vaaraksi omalle lapsellenikin. Minä en vain enää jaksa hänen syyttelyään ja valheita, mitä minä olen muka tehnyt tai jättänyt tekemättä. Lopetin vastaamasta puheluihin ja viesteihin. Vielä niitä tulee, mutta vähemmän kuin ennen. 

Lainasin ison määrän rahaa ja jätti maksamatta. 20vuoden ystävyys päättyi siihen.

Vierailija kirjoitti:

Hävinnyt elämästä. En roikota mukana ihmisiä joiden kanssa en halua olla tekemisissä. Perustelut vaan loukkaisivat (kuka oikeasti haluaa kuulla olevansa rasittava, negatiivinen jne).

Sinäpä sen sanoit. En ole koskaan sanonut syytä ystävyyden päättymiseen, vaan antanut niiden vain hiipua, koska en kuitenkaan halua tahallisesti loukata ketään. Outoa, ettei tätä ymmärretä, vaan vaaditaan selitystä. Ystävyys voi tietysti katketa siihenkin, että elämäntilanteet ovat erilaisia, mutta useimmiten silti syynä on ystävän rasittavaksi koettu luonne tai käytös tai sitten alkoholinkäyttö. En kertakaikkiaan jaksa enää raahata ketään sellaista elämässäni, jota en oikeasti halua tavata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävinnyt elämästä. En roikota mukana ihmisiä joiden kanssa en halua olla tekemisissä. Perustelut vaan loukkaisivat (kuka oikeasti haluaa kuulla olevansa rasittava, negatiivinen jne).

Sinäpä sen sanoit. En ole koskaan sanonut syytä ystävyyden päättymiseen, vaan antanut niiden vain hiipua, koska en kuitenkaan halua tahallisesti loukata ketään. Outoa, ettei tätä ymmärretä, vaan vaaditaan selitystä. Ystävyys voi tietysti katketa siihenkin, että elämäntilanteet ovat erilaisia, mutta useimmiten silti syynä on ystävän rasittavaksi koettu luonne tai käytös tai sitten alkoholinkäyttö. En kertakaikkiaan jaksa enää raahata ketään sellaista elämässäni, jota en oikeasti halua tavata. 

Tämä! On se kumma kun halutaan väkisin tulla pystyyn haukutuksi. Jatkaisin yhteyden pitoa jos haluaisin, ei se niin vaikeaa ole niihin viesteihin vastata. Mikäli en ota yhteyttä, niin tee vaikka omat tulkintasi ja anna olla.

Tutustuin lapsuuden ystävääni uudelleen aikuisena. Hän osoittautui lopulta vuosien kuluessa määräileväksi narsistiksi. Minäminäminä-Johannalle terkkuja. Nähdään seuraavassa elämässä.

Ystäväpariskunta jäi kun kyselivät sopimattomia sopimattomalla hetkellä. Huomasivat luokkaantumisemme eivätkä ole kehdanneet käydä meillä onneksi enää.

Olen katkaissut välit nuorena aikuisena silloisen bestikseni kanssa, koska olin hänen käytöksestään huolissaan mutta siitä palkintona oli se, että hän kertoi lähipiirilleen minun valehtelevan.

Tuoreempi tapaus ehkä noin vuoden takaa, nopeasti läheiseksi muuttunut vanha tuttava sinkosi elinpiiristäni pois saman tien kun yhteisen pienen bisneksen vuoksi halusi että valehtelen.

En näköjään voi sietää epärehellisyyttä, oma mieli vain pudotti nämä aiemmin tärkeät ihmiset saman tien pois muistista ja sydämestä. Ensimmäisen ystävän kanssa en ollut tekemisissä n. 10 vuoteen, kunnes kävimme kerran kahvilla.

Toisen kanssa vastasin viestiin ehkä muutaman kuukauden päästä, hoidettiin bisnes loppuun ja siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävinnyt elämästä. En roikota mukana ihmisiä joiden kanssa en halua olla tekemisissä. Perustelut vaan loukkaisivat (kuka oikeasti haluaa kuulla olevansa rasittava, negatiivinen jne).

Sinäpä sen sanoit. En ole koskaan sanonut syytä ystävyyden päättymiseen, vaan antanut niiden vain hiipua, koska en kuitenkaan halua tahallisesti loukata ketään. Outoa, ettei tätä ymmärretä, vaan vaaditaan selitystä. Ystävyys voi tietysti katketa siihenkin, että elämäntilanteet ovat erilaisia, mutta useimmiten silti syynä on ystävän rasittavaksi koettu luonne tai käytös tai sitten alkoholinkäyttö. En kertakaikkiaan jaksa enää raahata ketään sellaista elämässäni, jota en oikeasti halua tavata. 

Ihmiset haluaa tietää syyn koska muuten asia jää vaivaamaan tosi pahasti, voi aiheuttaa itsetunto-ongelmia kun pelkää mikä mussa on vikana tai teinkö jotain väärin. Niitä vaan miettii ja miettii kun ei syytä ole kerrottu. Toisen näkökulmasta kaveri on voinut yhtäkkiä vaan lopettaa yhteydenpidon, se on traumaattista.