Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Olen seuraillut, että kaikista useimmin 35-50 vuotiailla naisilla Facebook-juttujen kommenttikenttä on todella räjähdysherkkää aluetta. Siinä ei pitkä ja vakaakaan ystävyyssuhde paina mitään, jos kommentoi jotain leipomusta tai lapsen kurahousua väärin sanankääntein. Se on kerrasta poikki ja kaveri lentää ulos elämästä kuin leppäkeihäs.

Olen. Olin tilanteessa, jossa olisin kaikista eniten ystävää tarvinnut. Tämä ystävä oli ihanasti tukena, ja minä yritin tilastani huolimatta olla aina kiinnostunut myös hänen elämästään. No, tämä ystävä alkoi tehdä ohareita ja kun yritin aina uudestaan, sama pettymys oli edessä. Hän aina väliajoin otti yhteyttä ja oli niin pahoillaan. Viimeisellä pahoittelukerralla totesin, mikä kaikki on vienyt luottamukseni ja on parempi minun mielenterveydelle ettei pidetä yhteyttä enää ollenkaan. Hän ei muka ymmärtänyt eikä ollut enää edes pahoillaan. Käytti tekosyynä mm. juomista, miksi "on niin vaikeaa tässä elämäntilanteessa sopia mitään". No daa, totesin että juu no se juominen nimenomaan on ongelma, sovit minun kanssa kaikkea ja sitten katoatkin bilettämään, jonka saan nähdä suomesta, mutta puhelimeen et mulle vastaa.

^ siis somesta, ei suomesta. Autocorrect-kukkanen.

Vierailija kirjoitti:

^ siis somesta, ei suomesta. Autocorrect-kukkanen.

Mä käyn aina Norjassa bilettämässä

Mä olin aina se joka piti yhteyttä. Onneksi löysin kumppanin ja unohdin tämän Ns. ”ystävyyden”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

17-vuotiaana eräs ystäväni löysi miehen ja katkoi välit kaikkiin kavereihinsa minä mukaanlukien.274

17v on ihan lapsi ja jos se löysi samanikäisen niin eihän sen ikäinen vielä ole mies vaan joku murkku kakara. 

On edelleen saman miehen kanssa että kyllä löysi ja katkoi välit eikä tänä päivänäkään pidä keneenkään yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin aina se joka piti yhteyttä. Onneksi löysin kumppanin ja unohdin tämän Ns. ”ystävyyden”.

Sama kokemus minulla. Tietysti kaveri voi kokea asian että jätin hänet kun löysin kumppanin, mutta enpä ole hänestä enää kuullut!

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri toivotti hyvät jatkot sen jälkeen kun en kerennyt enkä jaksanut kuunnella hänen miesvuodatusta noin joka päivä. Hän otti useamman kerran viikossa yhteyttä vatuloidakseen onko eräs mies hänestä kiinnostunut vai ei. Jokainen teko ja tekemättä jättäminen piti puhkianalysoida, muttei se johtanut mihinkään. Yritin sanoa, että mitäpä jos kysyt mieheltä asiasta suoraan. Mutta herrajumala sentään, ei hän sellaista voi tehdä! Halusi vaan jatkaa vatulointia minun kanssa. Sitten kun pari kertaa jätin vastaamatta koska en kerennyt  (olin töissä ja luennoilla) ja välillä en vaan yksinkertaisesti enää jaksanut vatulointia, hän veti herneet nenäänsä kun ei minua koskaan kiinnosta hänen asiansa. Toivotti hyvää loppuelämää ja minä huokaisin helpotuksesta.

Oikein teit.

Kaverini muija petti häntä sillä seurauksella, että kaverini sekosi pahemman kerran. Sitten heikoilla hetkellä Jehovan Todistajat saivat hänet käännytettyä lahkonsa. Pistin heti välit poikki sillä en katsele lahkolaisia elämässäni sekuntiakaan, hehehhheheeh... Juu näin on!

Olin pitkään työttömänä ja ns. luuseri. Silloinen paras ystäväni oli samassa tilanteessa, olimme molemmat 32v. Sitten sain monen mutkan kautta elämäni parempaan suuntaan: opiskelin ja tein osa-aikatöitä. Sinä syksynä kun aloitin opiskelut, huomasin yhteydenpidon olevan vain minun kontolla. Ajattelin sen olevan ohimenevää, mutta keväällä ystäväni laittoi viestin, jossa katkaisi välit. Viestissä perusteluina oli erinäisiä syytöksiä minun toimista, joita en ollut tehnyt. Vastasin viestiin perustellen syytökset vääriksi, mutta toivotin hyvät jatkot kuitenkin. Jälkikäteen mietin syynä olleen jonkilaisen katkeruuden elämäntilanteeni muutoksesta. Ja varmaan muutuin itsekin, omasta mielestäni hyvään suuntaan: avarakatseisemmaksi ja elämänmyönteisemmäksi. En mielestäni korottanut itseäni enkä ryhtynyt neuvomaan muita, olinhan mielestäni vain ollut onnekas. Joskus häntä sattumalta näin baarissa. Kysyin kuulumisia, mutta hän vastasi vihamielisesti. Siinä kohdassa mietin asioiden menneen niin kuin pitikin, olin päässyt eroon negatiivisuudesta, vaikka menetin ystävän. Ihan lämmöllä muistelen ystävyyttämme ja toivon hänelle hyvää, ei hänenkään elämä ole helppo ollut.

Hmm... Paljon samankaltaisia kokemuksia siitä, kun ystävän elämä lähtee positiiviseen suuntaan ja toiselle se ei olekaan hyvä asia. Rypeekö ihmiset niin syvällä omassa elämässään, että toisen puolesta on mahdoton olla onnellinen? Ymmärrän kyllä, jos harmittaa hieman, kun oma elämä ei miellytäkään, mutta tarvitseeko siitä muita syyttää tai kohdella sen vuoksi vihamielisesti.

Toinen on muuttuvat elämäntilanteet. Oli sitten isompia menetyksiä tai onnellisia käänteitä. Ilmeisesti ne ystävyydet kestävät, jossa molemmat ymmärtävät, että elämä muuttuu ja joskus tarvitaan enemmän aikaa sopeutua uuteen. Sitten taas tavataan, kun jaksaminen on kohdillaan. Tuntuu siltä, ettei kaikilla ole elämän realiteetit kohdillaan.

Tivaaminen siitä ettei ota yhteyttä tarpeeksi usein, kun toisella on jotain suurta meneillään, on minusta henkistä painostusta ja luo lisästressiä tilanteeseen. Tästä syystä olen itse joutunut lopettamaan pitkäaikaisen ystävyyden. Läheisen menetyksen jälkeen ei ole samanlaisia voimia huolehtia toisen aikuisen ihmisen tunteista, vaikka kuinka sitä tahtoisi. Syyllistäminen ei hirveästi auta toipumisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ siis somesta, ei suomesta. Autocorrect-kukkanen.

Mä käyn aina Norjassa bilettämässä

Paitsi että norjalaiset käyvät Suomessa bilettämässä alkoholin korkeiden hintojen vuoksi. Kymmenisen vuotta sitten norjalaisia sotilaita kävi bilettämässä säännöllisesti Rovaniemellä asti.

Mulle on kerran tehty niin että ihan selvästi haluttiin osoittaa YstäVyYdEn lOpPuMiNeN poistamalla someista. En tiennyt oikein miten suhtautua, kun ei oltu muutenkaan kovin läheisiä tai pidetty hirveenä yhteyttä, siksipä en ensin huomannu että se teki silleen :D

Ite en ole katkaissut kehenkään tarkoituksella välejä, ne on hiipuneet omia aikojaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on kerran tehty niin että ihan selvästi haluttiin osoittaa YstäVyYdEn lOpPuMiNeN poistamalla someista. En tiennyt oikein miten suhtautua, kun ei oltu muutenkaan kovin läheisiä tai pidetty hirveenä yhteyttä, siksipä en ensin huomannu että se teki silleen :D

Ite en ole katkaissut kehenkään tarkoituksella välejä, ne on hiipuneet omia aikojaan.

Fb:stä on poistunut pari tapausta vuosien varrella. Ei näitä huomaa helpolla, joskus vahingossa. Eipä haitannut, kun ei tekemisissä oltu, mutta outoa kumminkin. Jostain suuttumisesta varmaan kyse ja toisen kohdalla syyn osaan arvatakin, kun poisti kparimuutakin samaan aikaan.

Ystäväni pelko hylätyksi tulemisesta oli todella raskasta. Joka kerta, kun hänen läheisensä elämässä tapahtui jotakin mullistavaa (muutto toiselle paikkakunnalle, perheen perustaminen, opiskelun aloitus, kuolemantapaus) hänellä meni pasmat sekaisin. Hänet hylätään eikä kukaan ajattele hänen elämäänsä. Yritin vuosia ymmärtää ja tukea. Hän eli normaalia, vakaata elämää, mutta jokin epätyytyväisyys kai vallitsi jatkuvasti.

Vuosia kestävän syyttelyn kuunteleminen kävi raskaaksi ja raskain sydämin totesin, etten pysty enää olemaan tekemisissä. Viimeisen kerran iski niin arkaan paikkaan ja aralla hetkellä arvostelullaan, ettei oma miekenterveyteni enää kestänyt. Tunsin itseni jatkuvasti huonoksi ihmiseksi ja ystäväksi. Jatkuva syyllisyyden tunne ja se, että teen ja sanon kaiken kaiken väärin oli kamalaa. Vieläkin kadun, että hylkäsin hänet, todistinhan hänen pelkonsa oikeaksi, mutta elämä on ollut paljon kevyempää ja stressittömämpää.

,

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen koska yksi haukkui läheistäni pedofiiliksi.

Kauheaa 😣 menetin itse yhden parhaista ystävistäni, koska menin jostain ihmeen syystä tokaisemaan hänen miehensä olevan homomainen. Takaisin näitä sanoja en tule ikinä saamaan. En tiedä mikä minuun meni, ehkä olinkin kateellinen. 🤯

Hävitty elämästä lukuisten kanssa.

Joo moneen, varmaan yli puoleen. Suurin osa näistä ex-muijafrendejä, jotka on jättäny jollain selvästi tekaistulla syyllä tai vaan feidannu. Niille oon sanonut että toi oli tekosyy ja lopettanu yhteydenpidon, paitsi välillä vittuillu niille somessa. Muihin oon pannu välit poikki ihan vaan feidaamalla samalla tavalla kun exät teki mulle. En vastaa mihinkään niiden yhteydenottoihin. Haistakoon paska kaikki nää pellet.

Naiset tuntuvat, osa ainakin,  olevan katkeria ja pitkävihaisia.

Minulla oli aikanaan eräs naappurintyttö, johon olin järjettömän ihastunut. Ihastus taisi olla molemminpuoleinen, mutta jouduin antamaan pakit koska hän oli vain minua muutaman vuoden nuorempi eli siihen aikaan ns. sakkolihaa. Pidin hänestä huolta kuin isoveli kun hän joi itsensä huonoon kuntoon, kuskasin kotiin moottoripyörällä ja myöhemmin autolla jne. Tunteistani huolimatta annoin hänelle pakit ensin tuohon ikäkysymykseen vedoten ja myöhemmin sen vuoksi koska häpesin suunnattomasti äitini mielenterveysongelmia. Lisäksi luulin saaneeni kondyloomatartunnan, joka ei lääkekuureista huolimatta hävinnyt (oikeasti kyseessä olivat helmiäispapulat peniksessä).

Myöhemmin olen useita kertoja pyytänyt häntä FB-kaveriksi mutta turhaan. Kaikki muut sen aikaiset kaverit tuntuvat olevan hänen FB-kavereitaan ja osaan pitää yhteyttä hyvinkin tiiviisti. Minua ei kuitenkaan kelpuuta kaverikseen, vaikka olin joukosta se, joka piti tytöstä huolta eikä käyttänyt humalaista tyttöä seksuaalisesti hyväkseen. Terkkuja T. jos luet tämän. Terveisin J.

Minulla meni sukset ristiin ystävättären kanssa tasa-arvoisen avioliittolain pyörittelyn ollessa kuumimmillaan...Arvomaailmamme eivät kohdanneet asiassa ja tämä tulehdutti välimme..kuilu kasvoi liian isoksi....