Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Kaappihomo kirjoitti:

Lakkasin pitämästä yhteyttä hellariystävään sen jälkeen, kun hänen jyrkät ajatuksensa homoseksuaaleista paljastuivat. Hän oli minulle tärkeä ja kaipaan häntä, mutta on vaikea olla ystävä sellaisen kanssa, jonka mielestä minä ja kaltaiseni kuulumme helvettiin yhden synnynnäisen ominaisuuden vuoksi.

Mä en katkaissut välejä näiden mielipiteiden vuoksi vaan kestin ne vuosia. Toki he sitten katkaisivat välit minuun kerrottuani asiasta. Katuivat toki, kun pikkuhiljaa alkoivat hahmottaa, että kaveripiiristä oli hävinnyt se ainoa luotettava, joka laittoi rahaa tilille vaikka keskellä yötä, jotta toiset pääsi taksilla kotiin, ja tietenkin myös laittoi sen puheajan, että taksi yleensäkin oli mahdollista soittaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaappihomo kirjoitti:

Lakkasin pitämästä yhteyttä hellariystävään sen jälkeen, kun hänen jyrkät ajatuksensa homoseksuaaleista paljastuivat. Hän oli minulle tärkeä ja kaipaan häntä, mutta on vaikea olla ystävä sellaisen kanssa, jonka mielestä minä ja kaltaiseni kuulumme helvettiin yhden synnynnäisen ominaisuuden vuoksi.

Mä en katkaissut välejä näiden mielipiteiden vuoksi vaan kestin ne vuosia. Toki he sitten katkaisivat välit minuun kerrottuani asiasta. Katuivat toki, kun pikkuhiljaa alkoivat hahmottaa, että kaveripiiristä oli hävinnyt se ainoa luotettava, joka laittoi rahaa tilille vaikka keskellä yötä, jotta toiset pääsi taksilla kotiin, ja tietenkin myös laittoi sen puheajan, että taksi yleensäkin oli mahdollista soittaa.

Parempi, että pääsit moisista hyväksikäyttämistä eroon. Toivottavasti olet löytänyt parempaa seuraa.

Osin ohis, mutta valitettavasti rahallisen avun antajaan kohdistuu outoja olettamia siitä, että 1. antajalle raha ei merkitse mitään; 2. antajalla on liikaa rahaa ja on ihan oikein jatkaa pyytämistä milloin mihinkin, mutta kieltäytyä avunannosta, jos sitä itseltä pyydetään.

Olen lakannut antamasta rahaa. Tarjoan muuta apua kykyjeni mukaan. Rahanantajaan kohdistuu usein piittaamattomuutta ja suoranaista röyhkeyttä, miltei kateutta - vaikka antaja vain vähistään antaisi. Muutenkin, haluan paremmin kontrolloida sitä, miten ja mihin apuani käytetään.

Kyllä on, ja olen itse katkaissut.

Olin täyttämässä 20, kun sairastuin mt-ongelmiin. Silloinen kaveripiiristä yksi valopää alkoi syrjimään minua, puhumaan pahaa yms ja lopulta sai muut sen kaveriporukan jäsenet käännytettyä minua vastaan. Ei auttanut, että kamppailin itseni kanssa kun sitä kuraa tuli niskaan muualta samaan aikaan, mikä söi henkisesti paljon. Lopulta kun olivat aikansa "kiusanneet" minua, alkoi kaikki yksitellen laittamaan välejä poikki.

Ihmeen pitkään jaksoin tuota, vaikka olisi pitänyt aiemmin laittaa itse välit, mutta minulla ei ollut tuolloin ketään muita ystäviä. Välien katkaisun jälkeen olin pahemmassa jamassa kuin sairastuttuani, ja oli pitkä matka parantumiseen, mutta onnistuin. Näin jälkeen päin aateltuna ei nuokaan ihmiset tainnut täysin terveestä päästä olla.

Itse katkaisin välit parhaaseen ystävään. Ollaan tietyissä asioissa kuin yö ja päivä, mikä on toisinaan aiheuttanut kitkaa välille ja tullut sen takia puolin ja toisin sanottua pahastikin. Viime kerralla katsoin parhaakseni pistää häneen välit, mutta kaduin sitä melko pian. En ole ennen häntä tai välien katkaisun jälkeen tavannut sellaista ihmistä, kenen kanssa olisi yhtä hauskaa ja tulisi pidettyä päivittäin yhteyttä.

Oikeastaan pari päivää sitten nähtiin ja saatiin sovittua asiat ja yritetään herätellä se sama ystävyys henkiin, joten jospa tässä nyt hyvin käy.

Vierailija kirjoitti:

Olen katkaissut välit erääseen moniongelmaiseen ystävääni, jonka kanssa meillä oli hyvin epätasapuolinen suhde. Minä maksoin aina juomiset tai syömiset, koska hän oli käyttänyt rahansa muualla. Minä menin aina hänelle kylään tai tapasimme lähellä häntä, koska hän ei jaksanut tulla luokseni/pidemmälle. Jne. Lupaili aina että hän maksaa kahvilareissun "seuraavalla kerralla", mutta ei sitä seuraavaa kertaa koskaan tullut. Teki usein oharit joko sanomatta mitään tai viime hetkellä. Sekoili rahan, miesten ym. suhteen, tämä kyllä johtui hänen sairaudestaan, mutta sekin pisti oman taakkansa suhteellemme.

Lopulta en jaksanut enää vaan laitoin pitkän tekstiviestin siitä, miten koen että meidän ei kannata enää tavata (oli juuri tehnyt oharit). Kerroin, että arvostin hänen seuraansa, mutta en jaksanut enää holtitonta käytöstä ja lupauksia, jotka eivät kuitenkaan pidä. Ei mennyt kauaa kun sain kamalan haukku/syyttelyviestin, jossa muistettiin jokainen kerta jolloin jouduin perumaan tapaamisen tms. eli sain täyslaidallisen sitä itteään. Sen jälkeen tyypistä ei ole kuulunut.

Ymmärrän kyllä täysin, että tällaisessa tilanteessa jäädytetään ystävyys, mutta en näissä omissa tapauksissa; veljen ex-vaimo oli niin ystävää niin ystävää kun oli veljeni kanssa, mutta eron jälkeen laittoi heti viestin, ettei halua olla missään tekemisissä kanssani ja poisti fb-kavereista. Mielestäni vähän outoa. Luulin että olimme ystäviä, mutta hän ilmeisesti halusi olla seurassani vain jostain velvollisuudentunnosta. Toinen outo tapaus on (ex-)ystäväni, joka äitini kuoleman jälkeem laittoi kerran viikossa viestiä tyyliin "olet varmaan tosi surullinen, oletko masentunut?". Siis jos tuli hetkiä, etten ollut juuri silloin ajatellut äitiä vaan nauttinut elämästäni, niin kiva saada tuollaisia viestejä. Kun en sitten niin aktiivisesti laitellut viestiä n. vuoteen, enkä jaksanut lähteä keikoille, yms. niin sitten hänellähän ei sitten ymmärrys kovin pitkälle riittänyt vaan piti välit katkaista. Nämä kaksi tapausta ihmetyttävät, mutta kai se vaan on peiliinkatsomisen paikka.

Olen katkaissut välit kaveriini, jonka uusi miesystävä teki yhteiselle ystävällemme jotain anteeksiantamatonta. Laitoin tekstiviestin että en ole enää hänen kanssaan missään tekemisissä.

Muut ystävyyssuhteet ovat päättyneet luonnollisesti: ei ole ollut enää yhteisiä juttuja, vaan molemmilla on eri kuviot ja piirit. Sitten ei ole vaan tullut nähtyä.

Älä hukkaa aikaasi ihmisiin jotka hukkaavat aikaasi.

.............Olisin itse muotoillut asian niin, että olen ollut hyödyllinen lapsilleni kotona ja nyt on aika käyttää hyödyksi maisteritason tutkintoni työelämässä ja olla SILLÄ tavalla tärkeä. 

Olipa kaunista omia lapsiaan kohtaan ja sitten työelämän hyödyksi :))

Vierailija kirjoitti:

Älä hukkaa aikaasi ihmisiin jotka hukkaavat aikaasi.

...ja siedä ympärilläsi vain ihmisiä, joista on sinulle hyötyä. Heti kun he lakkaavat olemasta hyödyllisiä, dumppaa heidät. 

t. rikas ja onneton, mutta heidän mottonsahan onneksi on olla mieluiten onneton luksuksen keskellä kuin persaukisina. Ja nämä on ne vaihtoehdot heillä. ;-))

Vanhempi siskoni on katkaissut välit kanssani niin monesti, etten pysy enää laskuissa, -tälläkin hetkellä välit katkolla. Huoh...

Näin. Kyllä ne olivat meilläkin vuodesta toiseen kiusaajien hampaissa jotka eivät saaneet sanaa suustaan. Me rohkeammat niitä sitten puolustettiin mutta eipä se paljon auttanut pitemmän päälle. Kyllä ihmisen pitää osata puolustaa itseään sanallisesti eikä vetäytyä mököttämään ja antaa muiden arvuutella että mikähän sillä nyt tällä kertaa on.[/quote]

Puhutko aikuisista vai lapsista? Lasten koulukiusaaminen on todellinen ongelma, ja siihen tarvitaan aikuisia selvittämään tilannetta. Monessa koulussa on Kiva-koulu periaate, jossa aikuiset(koulukuraattori, psykologi, opettajat) tukevat lapsia siihen että ei kiusata. Aikuisten maailmassa on vähän eri säännöt. Narsistit kiusaavat tavallisia ihmisiä, ja sinä tulet tänne väittämään että on sen kiusatun vika, että häntä kiusataan? Vain kiusaajat itse kommentoivat juuri noin.[/

Kyllä eka vastaaja on ihan oikeassa! Kaikenmaailman sykolooooogit voisi opettaa lasta antamaan ’vastauksen’ kiusaajilleen: Lopeta, on niin hölmöä. Ajattelitko kaksi kertaa ennenkin puhuit? Mikä on tarkoitusperäsi............ja näitä sanoja voi harjoitella etukäteen ettei pelkää.

Tässä on kaksi hyötyä: Lapsi oppii pitämään huolta itsestään suusanallista huonoa käytöstä kohtaan. Toiseksi: Itsetunto kohenee kun tekee jotain asian eteen. Työelämässä nämä taidot on jo osattava.

Ja tämä keino on jo hyväksi todettu!

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Olen katkaissut välit pariin tyhjästä suuttujaan. Vaikka, kuinka varovainen olin ja joka sanaa hsrkitsemaan jouduin, niin aina yht'äkkiä alkoi kumma mykkäkoulu. Siis tarkoitan ettei tullut vastauksia edes tekstareihin, meileihin ja puhelimeen ei vastannut. Kyse likkakaverista, jonka tuntenut ala-asteelta lähtien. Aina sai anella anteeksi, vaikka en edes tiennyt, mitä nyt taas olin sanonut muka väärin tai pahasti. Lisäksi, kun lisäksi oli vielä niin typerä, että kuinka ratakiskosta hänelle asiat väännin, niin käsitti aina väärin. En jaksanut enää, koska kun elämäntilanteeni on nyt niin karmea, niin kyllä silloin ystävyyssuhteiden pitäisi olla stressittömiä edes.

Mulla oli tuollainen tyhjästäsuuttuja-kaveri. Muuten kaveripiirissä lapselliset suuttumiset jäi ala-asteelle ja jotenkin hävetti hänen käytöksensä. Onneksi yläasteen jälkeen mentiin eri kouluun ja mykkäkoulu menetti merkityksensä, kun toista ei tarvinnut nähdä sen aikana. Yleensä viimeistään viikon päästä hän sitten otti yhteyttä kuin mitään ei olis tapahtunutkaan, kun sattuneista syistä hänellä ei niitä kavereita liiemmin ollut ja kaipasi seuraa. Näin 20 vuoden jälkeen katsoin someprofiilinsa ja vaikuttaa olevan edelleen teinin tasolla.

Minulla oli ennen monta ystävää,mutta enää ei yhtään.Syynä häpeä pojastani,joka sortui päihteiden ja rikosten teille.

Kaikilla ystävilläni oli ja on,kunnolliset,menestyvät lapset.En jaksanut enää valehdella,salailla,puolustaa poikaani.

En enää lähtenyt minnekkään,ottanut yhteyttä.Poikani tekosten myötä myös oma elämäni tuhoutui monelta osaa.

Tässä ollaan.Yksin.

Ystävättäreni lapsuudesta alkaen alkoi myöhemmin aikuisiällä sekoilla ”henkiolentojen” ja aurojen kanssa. Ilmoitin hänelle että nähdään ”seuraavassa” elämässä so long ja adios! En häntä vuosikymmeneen ole nähnytkään, onneksi.

Olen katkaissut suhteet järjestelmällisesti kaikkiin niihin ystäviin, joilla menee taloudellisesti paremmin, kuin minulla.

Kavereita ei enää paljon ole, mutta oppivatpahan ne muut ainakin olemaan 

Yksi katkaisi välit kun en päässyt sairauden takia osallistumaan hänen lapsensa synttäreille. En ole yrittänyt sopua hieroa enkä yritä.

Ystävyys lähti nuorilta naisilta helposti kun oltiin naapureita, kummallakin kaksi pientä lasta, minua muutaman vuoden nuorempi. Hän oli välitön ja ystävälinen, tuli milloin minkin asian tähden soittamaan ovikelloa,  käytiin yhdessä lenkillä, pidin hänestä todella. Mutta sitten jotenkin vaan se lähti käsistä, oliko hänellä liitossaan vaikeaa, vaikutti siltä mitä hän kertoi. Alkoi lainailla milloin mitäkin, laittoi lapsensa ruoka-aikaan minulle, aina useammin ja lopulta ymmärsin, että hän oli silloin suhteessa ja mies yötä myöten töissä. Tuli jotakin sanomista hyväksiköytöstä ja siihen ystävyys jäi. Ja yksi syy oli, että mieheni puuttui hyväksikäyttöön.  Nykyään hyväksikäyttösana merkitsee jotakin muuta, mutta silloin nejäkymmentä vuotta sitten se ei ollut.

Onneksi muutimme omaan taloon ja ystävyys ei enää kuormittanut. Menetin kuitenkin ystävän. Harmittihan se! Mutta olinko ystävä vain kun minulla oli enemmän ja siksi käytti hyväkseen anteliaisuuttani. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ennen monta ystävää,mutta enää ei yhtään.Syynä häpeä pojastani,joka sortui päihteiden ja rikosten teille.

Kaikilla ystävilläni oli ja on,kunnolliset,menestyvät lapset.En jaksanut enää valehdella,salailla,puolustaa poikaani.

En enää lähtenyt minnekkään,ottanut yhteyttä.Poikani tekosten myötä myös oma elämäni tuhoutui monelta osaa.

Tässä ollaan.Yksin.

Älä hyvä ihminen jää yksin murheinesi! Sairastut tai katkeroidut, mene ihmisten ilmoille, pidä sukulaisiin yhteyttä, hanki ystäviä. Ja muista jokainen kantaa elämästään vastuu itse. Ilo pintaan vaik syän märkänis, vai miten se meni:)

Pistän niihin kavereihin välit poikki ketkä kylvee negatiivisuutta...

Yks vanha kaveri purkas pahaa oloonsa muhun.. pari kertaa annoin teoille anteeksi mutta viimeinen pisara kun rupes pilkkamaan mun poikaystävääni sellaisella asialla jonka kerroin luottamuksellisesti (tämä kaveri on kiero, jos kertoo omista henkilökohtaisista asioista ni käyttää myöhemmin niitä sanojani itseäni vastaan) lopulta sanoin nyt meni liian pitkälle ja toivotin hyvää loppuelämää...

Tästä lähtien mietin mitä kerron ja kenelle, mutta tätä vanhaa kaveria en tahdo elämääni takaisin... tällä kaverilla on melkein aina jonkunkaa nokkapokkaa eikä itse huomaa omassa käytöksessä mitään väärää...

Ehkä olin äkkipikainen, mutta en tykänyt siitä yhtään...

Vierailija kirjoitti:

Yksi katkaisi välit kun en päässyt sairauden takia osallistumaan hänen lapsensa synttäreille. En ole yrittänyt sopua hieroa enkä yritä.

Et tainnut paljon menettää.