Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi katkaisi välit kun en päässyt sairauden takia osallistumaan hänen lapsensa synttäreille. En ole yrittänyt sopua hieroa enkä yritä.

Et tainnut paljon menettää.

En niin, oli muutenkin vaikea tapaus tämä ihminen.

Piti lapsuudesta asti minua ikäänkuin "varasijakaverina" eli hengas kun ei ollut ketään muutakaan. Tehnyt aikuisena samaa ja puhui näistä paremmista kavereistaan pahaa. On muuttunut paljon siitä mitä joskus oli muutenkin. Eniten satuttaa tuo että peruu tapaamiset ja keksii tekosyitä niihin.

Olen yrittänyt kysellä haluaako oikeasti olla kavereita, mutta siitä ei ollut hyötyä. Päätin vain hiljentää välit eli me ei olla tavattu ainakaan vuoteen.

Hän hankki koiran ja saan astamkohtauksia jo hänen lähellään, vaikka koira ei ole mukanakaan. Oli pakko katkaista välit, kun lääkitys on jo tapissa enkä voi lisätä enää. Harmi. Kerroin suoraan hänelle. Ymmärsi kyllä.

Olen lakannut pitämästä yhteyttä ja lopulta poistanut facesta. Koen, että luottamus ihmiseen on mennyt, kohtaamisissa ei ole ollut pitkään aikaan hyvää energiaa. Luen ihmisiä kuin avointa kirjaa ja jos näen, että vastoinkäymiseni aiheuttaa toisessa vahingoniloa, miksi jatkaa sellaista suhdetta? Sellaisten ihmisten kanssa rupeaa väistämättä olemaan varpaillaan, eikä kerro huonoja asioita enää.

Rehellisyys on ystävyyden perusta, ja kuka haluaisi epärehellisiä ihmisiä elämäänsä? Todellakin on parempi olla sitten ilman.

Vierailija kirjoitti:

Ystävä lopetti yhteydenpidon ja ystävyyden, sillä en lähettänyt hänelle Joulukorttia!

Ei siinä vielä mitään, mutta en muistanut kiittää häntä lähettämästään Joulukortista!

Joulukortti ei ole erisnimi. Sitä ei myöskään ole joulu ylipäätään.

Olin jo pitkään ollut todella väsynyt hänen juttuihinsa. Ilmoitin, että en lue tai vastaa tietynlaisiin, tietyn sävyisiin yhteydenottoihin ollenkaan, mutta normaalijuttelua jatkan mielelläni. Kun tätä ei kunnioitettu, ilmoitin ystävällisesti, että "otan lomaa" enkä lue hänen viestejään tai vastaa hänen puheluihinsa lainkaan, kunnes toisin ilmoitan. Minun oli tarkoitus vain kerätä hermojani ja palata asiaan, kunhan siihen taas kykenisin. Kun hän sitten alkoi viestittää muiden ihmisten puhelimista ja ottaa yhteyttä väkisin, katkaisin kaveruuden kokonaan. Minulle on ystävyydessä ja kaveruudessa olennaista toisen rauhan ja pyyntöjen kunnioittaminen ja jos se ei toteudu, ihminen saa mennä.

Olimme samassa työpaikassa aikaisemmin, ystävystyimme. Hän kävi auttamassa minua kun olin sairaalassa vaikean sairauden tähden, hoiti kissani ja siivosi kotini sillä aikaa, auttoi siis kaikin puolin.  Sitten kun pääsin sairaalasta, hän muuttui jotenkin oudoksi ja kuin "salaman iskusta" alkoikin yhtäkkiä tulla outoja tekstiviestejä jossa haukkui minua huoraksi, hyväksikättäjäksi yms. Tekstiviestejä saattoi tulla jopa 30 per päivä.  En tajunnut ollenkaan mistä oli kysymys. Tässä olisi paljonkin kerrottavaa, mutta en nyt niitä tähän laita. Myöhemmin sitten sain tietää että hänellä oli todettu skitsofrenia. Hän yrittää ottaa vieläkin yhteyttä ja mielistellä kovin mutta en yksinkertaisesti uskalla vastata enää.

Vierailija kirjoitti:

Näille narsistin kanssa veljeilijöille on olemassa termikin, en nyt muista sitä.

Hovi.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi kolmen minuutin kahvittelu on minusta kavereiden kesken ihan ok ja sopiva aika. Tai no joku tunti, vähän päälle ja sitten jatketaan päivää. Tuli nielee että toivotko kaverisi näkökulmasta liian intensiivistä kaverisuhdetta? Mieleen.

Hmm?

En jaksa olla tekemisissä hyväksikäyttäjien, täynnä itseään olevien ja uskonnollista vakaumustaan tuputtavien kanssa. Myös mukaystävät jotka puhuvat vain kauniita sanahelinää vailla todellista merkitystä ja aikomusta toteuttaa asioita (esim. tapaamisua) ovat saaneet mennä. Muutamia näitä on ollut.

Laitoin välit poikki ystävään, jonka olin tuntenut jo 13 vuotta. Huomasin, että olin enää lähinnä joku terapeutin korvike kyseiselle  ystävälle. Minun kuulumiseni eivät kiinnostaneet ystävää ollenkaan, vaan selitti aina omista asioistaan. Juuri koskaan ei kysynyt minun asioistani mitään, ja jos kerroin omia kuulumisiani, kaveri vaikutti kuin ei olisi kuunnellut. Kun kerroin omista asioistani, kaverin vastaus oli usein vaan "niin" tai "joo".

Lisäksi tämä henkilö oli jatkuvasti avun tarpeessa ja valitti samoja ongelmia vuodesta toiseen, joten en enää jaksanut. Kaveri soitti numerooni kuin johonkin mielenterveyskuntoutujien auttavaan puhelimeen, ja tilitti omista ongelmistaan. Hän oli myös herkkä loukkaantumaan, ja näki kaikissa sanomisissani jotain piilovittuilua, vaikka sitä ei ollut.  Ei ollut enää kysymys normaalista ystävyysssuhteesta, vaan olin vaan henkilö, johon kaveri purki pahan olonsa. Ei kukaan jaksa kuunnella valitusta samoista asioista vuositolkulla. Kaveri oli usein myös selvästikin kateellinen minulle ja kaikille muillekin ihmisille, ja vertaili itseään jatkuvasti muihin epäterveellä tavalla.  

Yksi kaveri vaikutti juoruakalta, joten laitoin välit poikki. Ei koskaan kertonut mitään itsestään, ja kun otti yhteyttä, kertoi kaikkien muiden ihmisten kuulumiset. Hänen yhteydenottonsa olivat pelkkää utelua.

Hän tunsi yhden exäni, ja uteli aina tästä miehestä että onko hänestä kuulunut mitään ja olemmetko olleet yhteydessä. Ei koskaan kysynyt minulta minun kuulumisiani, vaan ainoastaan tämän exän kuulumisia. Miksei ottanut yhteyttä suoraan tähän exään, jos hänen kuulumisensa kiinnostavat? 

Facebookissa naisen profiilista huomasi, että on juoruakka. Profiilissa ei ollut naisen omaa kuvaa näkyvillä ollenkaan, mutta naisen sukulaislasten kuvia oli profiilissa niin, että ne näkyivät julkisesti kaikille. On kummallista, ettei kehtaa omaa kuvaansa laittaa Faceen, mutta lasten kuvia jotka eivät edes ole naisen omia lapsia, voi laittaa. Ja vielä niin, että ne näkyvät julkisesti. Facebook-päivityksetkin olivat pelkkää liirum-laarumia, ja nainen mielisteli Facessa ihmisiä.

Ei kiinnosta olla tekemisissä juoruakan kanssa, joka ei kerro itsestään mitään, vaan puhuu vaan muista ihmisistä.     

Olen lopettanut yhteydenpidon kaikkiin sellaisiin ihmisiin, jotka tuntuvat rasittavilta ja joita en oikeasti halua tavata. Nuorempana kävin kohteliaisuudesta kylässä ja jopa kutsuin kotiini ihmisiä, joista en oikeasti pitänyt. Tämä ei koske lähisukulaisia, heitä ei voi valita, mutta ystävät voi ja on helpotus, kun ei tarvitse pitää yhteyttä ihmisiin, jotka saavat minut voimaan huonosti.

Suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin välit poikki ystävään, jonka olin tuntenut jo 13 vuotta. Huomasin, että olin enää lähinnä joku terapeutin korvike kyseiselle  ystävälle. Minun kuulumiseni eivät kiinnostaneet ystävää ollenkaan, vaan selitti aina omista asioistaan. Juuri koskaan ei kysynyt minun asioistani mitään, ja jos kerroin omia kuulumisiani, kaveri vaikutti kuin ei olisi kuunnellut. Kun kerroin omista asioistani, kaverin vastaus oli usein vaan "niin" tai "joo".

Lisäksi tämä henkilö oli jatkuvasti avun tarpeessa ja valitti samoja ongelmia vuodesta toiseen, joten en enää jaksanut. Kaveri soitti numerooni kuin johonkin mielenterveyskuntoutujien auttavaan puhelimeen, ja tilitti omista ongelmistaan. Hän oli myös herkkä loukkaantumaan, ja näki kaikissa sanomisissani jotain piilovittuilua, vaikka sitä ei ollut.  Ei ollut enää kysymys normaalista ystävyysssuhteesta, vaan olin vaan henkilö, johon kaveri purki pahan olonsa. Ei kukaan jaksa kuunnella valitusta samoista asioista vuositolkulla. Kaveri oli usein myös selvästikin kateellinen minulle ja kaikille muillekin ihmisille, ja vertaili itseään jatkuvasti muihin epäterveellä tavalla.  

Tämä voisi pitkälti olla itseni kirjoittama, sillä erotuksella että jaksoin häntä viiden vuoden ajan. Hän oli toki ystävällinen ja vieraanvarainen tyyppi, ja pystyin olemaan hänen seurassaan varaukseton (tätä ei tapahdu usein, sillä olen introvertti enkä minulla ole tapana puhua omista asioistani kovin avoimesti). Koskaan en kuitenkaan kertonut yksityiskohtia elämästäni, sillä huomasin jo varhain, ettei häntä omat asiani kiinnostaneet lainkaan. Sen sijaan toimin kerrasta toiseen hänen ongelmiensa kuuntelijana ja ilmaisena terapeuttina. Hänellä oli aina samat typerät ongelmat miehensä kanssa, eikä hän pystynyt toimimaan aikuismaisesti. Pidin aluksi hänen avautumisiaan luottamuksen osoituksena: lisäksi hän kutsui minua tuon tuosta hyväksi ystäväkseen. Yhtä ainoata kertaa hän ei kuitenkaan ollut aidosti kiinnostunut kuulumisistani, kaikki puheenaiheet liittyivät häneen ja pinnallisiin päähänpistoihin. Viimein sain tarpeekseni, lähetin liudan tekstiviestejä, joissa selitin missä mentiin pieleen, enkä enää yhteyttä olla pidetty.

Lisäyksenä, kuten kerroit, hänkin oli kateellinen jatkuvasti muille ja itselleni syystä tai toisesta, mikä näkyi jatkuvana juoruamisena ja p:n puhumisena.

Olen vain lakannut pitämästä yhteyttä, eikä minuunkaan olla pidetty yhteyttä.

Minuun on katkaistu välit. Osittain tuli järkytyksenä, mutta toisaalta tiesin odottaa, että jossain vaiheessa ystävä ”räjähtää”. Meillä suht pitkä ystävyyssuhde jossa suurin ongelma oli se, ettei koskaan riidelty (vaikka aihetta oli) ja sitä kautta puhdistettu negatiivista ilmapiiriä. Muille ystävilleni olen pystynyt suuttumaan, ja he ovat pystyneet suuttumaan minulle. Ollaan riidelty ja sitten sovittu asia. Yleensä ystävyys on ollut jopa vahvempaa riidan jälkeen. Mutta hänen kanssaan oli ihan ihmeellinen stigma riitelyn ja suuttumisen ympärillä. Ikään kuin hyvä ystävyys on sitä, ettei riidellä, ja jos riidellään niin se on automaattisesti ystävyyden loppu.

Jossain vaiheessa jokin tekemäni/sanomani asia katkaisi kamelin selän eikä kaveri enää voinut pitää sitä kaikkea pullottunutta vihaansa sisällään. Sain häneltä vihaisen viestin josta en todellakaan tunnistanut itseäni. Itse olisin voinut sopia ja ihan oikeasti pyytää anteeksi kaikkia niitä typeriä asioita mitä olen tehnyt, mutta kaveri teki selväksi että se oli nyt tässä. Kirjoitti jopa somessa, että nyt on vihdoin saatu kaikki myrkylliset ihmiset pois elämästä ja on tavannut jo uusia paljon mukavampia ihmisiä <3  Se satutti tosi paljon. Hävettää ehkä vähän myöntää, mutta minulla kesti pari vuotta päästä yli koko ystävyyssuhteen loppumisesta. Hän oli minulle ihan oikeasti tärkeä. 

Yksi aikuinen hyvä kaveri katkaisi välit suurimpaan osaan yhteistä ystäväpiiriämme. Muutaman jätti facebookiin kaveriksi. Joukossa jonka poisti oli jokunen minua läheisempi ystävä. Oli ehkä masentunut kun tuntui aina ärsyyntyvän muihin mitättömien juttujen vuoksi. Muutti sitten paikkakuntaa ja katkaisi välit ilman selityksiä.

Olimme iso ryhmä kahdella eri luokalla olevia tyttöjä, osan tunsin jo 4-vuotiaasta saakka, osa tuli vasta yläasteella tutuksi. Erään konfliktin jälkeen 7lk:lla puolustin yhtä tyttöä muita vastaan ja tämä kääntyikin niin että minua alettiin kiusaamaan. Kiusaamista kesti 2 vkoa, joka loppui kun opettaja puuttui asiaan. Tämä vaikutti ystäväpiirin sillä tavoin että olin seuraavat 2v yläasteen loppuun kuin ei olisi mitään tapahtunut. Kun yläaste loppui ja vaihdoin ympäristöä, jätin kaikki kaverit taakseni. Loppuaika oli ollut selviytymistä. Mennyt vaikuttaa yhä ystävyyssuhteihini. Pidän läheisemmätkin ystävät käsivarren päässä, enkä kerro elämäni tärkeitä asioita.

Mulla kävi yhden kans niin, että oli yhteydessä vain kun oli jotain edustamansa tuotteen tiimoilta kauppaamassa.

Ei nyt niin hyviä ystäviä, mutta opiskelu- ja työkavereita että tunnettu vuosia. Oli yhteydessä että on tarjolla taas uutta tuotetta (olin jotain ostanut aiemmin, mutta lopettanut kun ei asiasta mitään hyötyä ollut), voitais nähdä niin samalla kertoo lisää.

Vastasin etten ole kiinnostunut, enkä enää ko. tuotteita käytä, mutta muuten kyllä voidaan nähdä mikäli haluaa. Eipä kuulunut mitään sen jälkeen :)