Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Jos toinen joutuu koko ajan kuuntelemaan toisen taukoamatonta blaablaablaa- vuodatusta, niin ei sellaista loputtomiin jaksa. Kantsii miettiä, jos ystävien keskinäiset inputit keskusteluun ovat epäsuhdat, niin katsoo peiliin. Myös sellainen ihme lokkeilu, ettei omana itsenään kiinnosta muuta kuin paremman puutteessa, mutta auta armias, jos mun kautta vaikkapa pääsis johonkin kinkereihin/tutustumaan mielenkiintoisiin ihmisiin. Niin sit! Brrr.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin välit poikki ystävään, jonka olin tuntenut jo 13 vuotta. Huomasin, että olin enää lähinnä joku terapeutin korvike kyseiselle  ystävälle. Minun kuulumiseni eivät kiinnostaneet ystävää ollenkaan, vaan selitti aina omista asioistaan. Juuri koskaan ei kysynyt minun asioistani mitään, ja jos kerroin omia kuulumisiani, kaveri vaikutti kuin ei olisi kuunnellut. Kun kerroin omista asioistani, kaverin vastaus oli usein vaan "niin" tai "joo".

Lisäksi tämä henkilö oli jatkuvasti avun tarpeessa ja valitti samoja ongelmia vuodesta toiseen, joten en enää jaksanut. Kaveri soitti numerooni kuin johonkin mielenterveyskuntoutujien auttavaan puhelimeen, ja tilitti omista ongelmistaan. Hän oli myös herkkä loukkaantumaan, ja näki kaikissa sanomisissani jotain piilovittuilua, vaikka sitä ei ollut.  Ei ollut enää kysymys normaalista ystävyysssuhteesta, vaan olin vaan henkilö, johon kaveri purki pahan olonsa. Ei kukaan jaksa kuunnella valitusta samoista asioista vuositolkulla. Kaveri oli usein myös selvästikin kateellinen minulle ja kaikille muillekin ihmisille, ja vertaili itseään jatkuvasti muihin epäterveellä tavalla.  

Olin täysin samassa tilanteessa, kaverini oli just tollanen :( välit meni kun uskalsin kuuntelijasta ruveta puhujaksi ja kerroin miltä musta oikeasti tuntuu. Rehellinen minä ei kelvannu tietenkään kun en mielistellyt enää ja suostunut hyppimään hänen pillinsä tahtiin. Jokin 24/7 auttava puhelin ois pitäny olla tälle ja viikottain piti olla joki terapiasessio hänen kotonaan missä mulle nakitettiin lastenhoitoa ja muita askareita :0 olin niin nuori ja pelkuri etten uskaltanu sanoo ennen ei.

Välit kun lopulta meni niin oli kyllä voimaannuttava hetki kun saan puhua mitä haluan ja käyttää aikani miten haluan. Enää ei tarvitse jännittää että tuleeko valitusviestiä/soittoa johon pitäisi reagoida hänen haluamallaan tavallaan.

Toisaalta taas vähän harmittaa kun tämmöiset välirikot on luontoni vastaisia niin en oikein osaa olla, tuo kaveri osasi sanomisillaan manipuloida niin hän oli viimeseks teokseen kirjottanu kuinka minussa kaikki vika jne. Kyllähä se jäi mieleen jylläämään kun olen herkkä.

Minä olen katkaissut välit niihin, jotka eivät osaa olla millään tavalla vastavuoroisia - esim. sellaisiin, jotka kyllä käyvät mieluusti kylässä mutta eivät ikinä esitä vastakutsua tai sitten peruvat sen viime tingassa ja ovat kohta taas änkeämässä minun luokse. Ja sellaisiin, jotka haluavat puhua vain omista asioistaan mutta eivät jaksa yhtään kuunnella, jos minä kertoisin omistani. 

Parin hyvän ystävyyden katkeaminen on kieltämättä satuttanut. Toista heistä olin yrittänyt tukea, kun hänellä oli eräistä syistä vaikeaa. Mutta hän vajosi hiljaiseloon eikä enää vastannut yhteydenottoihini mutta otti sitten ykskaks yhteyttä ja sain kuulla olevani kauhea ystävä, kun olin jättänyt hänet yksin vaikealla hetkellä. Omasta mielestäni olin todella yrittänyt tukea häntä ja olla mukana - ja se oli myös minulle itselleni ollut eräistä muista syistä todella vaikeaa aikaa, että omakin jaksaminen oli ollut koetuksella. Enkä ollut niillä murheillani kuormittanut häntä. Ihmiset voisivat muistaa, että murheita on meillä kaikilla eikä pidä olla liian kohtuuton odotuksissaan.

Toinen tapaus oli osaksi samanlainen: koin, että olin monen vuoden ajan tukenut ja ilahduttanut ystävääni monella eri tavalla mutta jostain syystä se ystävyyssuhde muuttui yksipuoliseksi. Kun sitten ei tullut edes joulukorttia, annoin sen ystävyyssuhteen päättyä.

Varmaan on pyhimyksellisiä ihmisiä, joille riittää toisten auttaminen ja tukeminen vaikka ilman kiitoksia, mutta minä kuulun niihin, jotka toivovat edes pientä vastakaikua.

5 vuotta kestänyt vakava masennus päätti monta kaverisuhdetta. Ihmiset ovat itsekkäitä eivätkä anna anteeksi, vaikka ei olisi mitään muuta tehnyt kuin sairastunut masennukseen ja voimat tapaamisiin olisivat olleet vähissä. Minuun voi kaverit olla yhteydessä vaikka 10 vuoden päästä ja ovat tervetulleita luokseni, jos eivät ole minua mitenkään haukkuneet.

Vierailija kirjoitti:

Minuun on katkaistu välit. Osittain tuli järkytyksenä, mutta toisaalta tiesin odottaa, että jossain vaiheessa ystävä ”räjähtää”. Meillä suht pitkä ystävyyssuhde jossa suurin ongelma oli se, ettei koskaan riidelty (vaikka aihetta oli) ja sitä kautta puhdistettu negatiivista ilmapiiriä. Muille ystävilleni olen pystynyt suuttumaan, ja he ovat pystyneet suuttumaan minulle. Ollaan riidelty ja sitten sovittu asia. Yleensä ystävyys on ollut jopa vahvempaa riidan jälkeen. Mutta hänen kanssaan oli ihan ihmeellinen stigma riitelyn ja suuttumisen ympärillä. Ikään kuin hyvä ystävyys on sitä, ettei riidellä, ja jos riidellään niin se on automaattisesti ystävyyden loppu.

Jossain vaiheessa jokin tekemäni/sanomani asia katkaisi kamelin selän eikä kaveri enää voinut pitää sitä kaikkea pullottunutta vihaansa sisällään. Sain häneltä vihaisen viestin josta en todellakaan tunnistanut itseäni. Itse olisin voinut sopia ja ihan oikeasti pyytää anteeksi kaikkia niitä typeriä asioita mitä olen tehnyt, mutta kaveri teki selväksi että se oli nyt tässä. Kirjoitti jopa somessa, että nyt on vihdoin saatu kaikki myrkylliset ihmiset pois elämästä ja on tavannut jo uusia paljon mukavampia ihmisiä <3  Se satutti tosi paljon. Hävettää ehkä vähän myöntää, mutta minulla kesti pari vuotta päästä yli koko ystävyyssuhteen loppumisesta. Hän oli minulle ihan oikeasti tärkeä. 

En ymmärrä laisinkaan, miksi aikuisten ystävyyssuhteessa pitää puhdistaa ilmaa riitelemällä? Asioista voi keskustella ja välillä asiat riitelevät keskenään. Siitä huolimatta ihmisten ei tarvi riidellä tai ”puhdistaa ilmaa”. En ymmärrä tosin kovin draamanhaluisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi aikuinen hyvä kaveri katkaisi välit suurimpaan osaan yhteistä ystäväpiiriämme. Muutaman jätti facebookiin kaveriksi. Joukossa jonka poisti oli jokunen minua läheisempi ystävä. Oli ehkä masentunut kun tuntui aina ärsyyntyvän muihin mitättömien juttujen vuoksi. Muutti sitten paikkakuntaa ja katkaisi välit ilman selityksiä.

Ihmisten elämäntilanteet muuttuvat. Itse olen jättänyt taakseni kaikki ihmissuhteet, jotka eivät vaikuta aidoilta. En jaksanut esimerkiksi enää pitää yhteyttä minuun jatkuvasti alentuvasti suhtautuvan ”ystävään”. Olin jatkuvasti hänen hampaissaan ja tuntui inhottavalta kun hän piti minua, oikeustoimikelpoista ja kouluttautunutta ihmistä, erikoisena kun harrastan asiaa, josta hänellä ei ole paljoa tietoa ainakaan hänen puheidensa mukaan. Inhotti kun hän yritti aina esitellä minut maailmalle milloin minkäkinlaisena friikkinä. Myöskään mikään, mitä minä osaan ei ole hänen mielestään riittävän hyvin osattu jne.

Varmasti kaikki koulukiusattuna olleet tunnistavat saman tunteen kun heitä aletaan tilanteeseen nähden päivittelemään ja nostamaan esiin kohtuuttoman paljon tilanteeseen nähden. Normaalistihan toisen harrastuksesta kysytään kysymys tai pari ja jatketaan eteenpäin keskustelua.

Olisi kyllä tehnyt mieli laittaa Facebookiin sellainen päivitys, että on aivan sama mitä muu maailma ajattelee minusta niin kauan kuin minä pystyn pitämään omat ajatukseni kasassa. Se, että en ole jatkuvasti Facebookissa ei todellakaan tarkoita masennusta vaan sitä, että minulla on harrastuksen suhteen intensiivisempi jakso menossa.

Vierailija kirjoitti:

5 vuotta kestänyt vakava masennus päätti monta kaverisuhdetta. Ihmiset ovat itsekkäitä eivätkä anna anteeksi, vaikka ei olisi mitään muuta tehnyt kuin sairastunut masennukseen ja voimat tapaamisiin olisivat olleet vähissä. Minuun voi kaverit olla yhteydessä vaikka 10 vuoden päästä ja ovat tervetulleita luokseni, jos eivät ole minua mitenkään haukkuneet.

Mulla kävi samoin. Voimia sinulle!

Lakkasin pitämästä yhteyttä yhteen vahingoniloiseen ystävään. En kestänyt sitä pahantahtoisuutta.

Entinen paras ystävä meni sänkyyn mun silloisen poikaystävän kanssa. Välit meni molempiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuun on katkaistu välit. Osittain tuli järkytyksenä, mutta toisaalta tiesin odottaa, että jossain vaiheessa ystävä ”räjähtää”. Meillä suht pitkä ystävyyssuhde jossa suurin ongelma oli se, ettei koskaan riidelty (vaikka aihetta oli) ja sitä kautta puhdistettu negatiivista ilmapiiriä. Muille ystävilleni olen pystynyt suuttumaan, ja he ovat pystyneet suuttumaan minulle. Ollaan riidelty ja sitten sovittu asia. Yleensä ystävyys on ollut jopa vahvempaa riidan jälkeen. Mutta hänen kanssaan oli ihan ihmeellinen stigma riitelyn ja suuttumisen ympärillä. Ikään kuin hyvä ystävyys on sitä, ettei riidellä, ja jos riidellään niin se on automaattisesti ystävyyden loppu.

Jossain vaiheessa jokin tekemäni/sanomani asia katkaisi kamelin selän eikä kaveri enää voinut pitää sitä kaikkea pullottunutta vihaansa sisällään. Sain häneltä vihaisen viestin josta en todellakaan tunnistanut itseäni. Itse olisin voinut sopia ja ihan oikeasti pyytää anteeksi kaikkia niitä typeriä asioita mitä olen tehnyt, mutta kaveri teki selväksi että se oli nyt tässä. Kirjoitti jopa somessa, että nyt on vihdoin saatu kaikki myrkylliset ihmiset pois elämästä ja on tavannut jo uusia paljon mukavampia ihmisiä <3  Se satutti tosi paljon. Hävettää ehkä vähän myöntää, mutta minulla kesti pari vuotta päästä yli koko ystävyyssuhteen loppumisesta. Hän oli minulle ihan oikeasti tärkeä. 

En ymmärrä laisinkaan, miksi aikuisten ystävyyssuhteessa pitää puhdistaa ilmaa riitelemällä? Asioista voi keskustella ja välillä asiat riitelevät keskenään. Siitä huolimatta ihmisten ei tarvi riidellä tai ”puhdistaa ilmaa”. En ymmärrä tosin kovin draamanhaluisia ihmisiä.

En tarkoittanut tekstissäni sitä, että kaikki asiat pitäisi ratkaista riitelemällä, tai edes että itse ratkaisisin kaikki asiat riidan avulla. Toki kirjoitin hieman epäselvästi ja viestistäni voi saada sellaisen kuvan.  Tarkoitin lähinnä sitä, ettei ystävä halunnut/voinut ilmaista vihaa avoimesti minua kohtaan, mikä sitten ei toiminut pidemmän päälle. Olen samaa mieltä, että asioista voi keskustella myös rauhallisin merkein. Mutta olen myös sitä mieltä, että jos on tosissaan vihainen, niin antaa sen näkyä ja kuulua ilman turhaa peittelyä. Tämä varmaan hämäsi viestissäni, kun viittaan asiaan riitelemisellä (mikä on kyllä melko harhaanjohtavaa).

Lapsuuden kaveri katseli aikuisviihdettä salaa kotona, kerroin siitä epäsuorasti koulussa luokkalaisille, kaveri ei tykännyt ja välit meni poikki. Hän katseli sitä ilmeisesti ensimmäistä kertaa kun asia ei kestänyt päivänvaloa. Tapahtui ylä-asteella. Itselleni ei ollut uusi asia kun jo ekalla luokalla katselin.

Kaverini jauhoi vuosikausia häiriintyneestä suhteestaan ja minä toimin ilmaisterapeuttina jonka kyllä piti neuvoa mutta jonka neuvoja ei noudatettu vaan jatkuvasti oli päällä draamaa ja vuoristorataa.

Ongelmana oli siis varattu mies jolla ilmeisesti koota päässä tai jonkin sortin persoonallisuushäiriö, ja tätä piti vatvoa ihan joka kerta kun kaverini kanssa nähtiin.

Myöskin vastavuoroisuus puuttui täysin. Minä ehdotin tapaamisia ja keksin tekemistä, mutta neiti ei saattanut päiväkausiin itse ottaa kontaktia.

Käsittämätön piheys ja mukavuudenhalu; joka sentti venytettiin vaikka toisten tupakat maistuivat hänelle kyllä. Kotibileisiin toi halvimman sipsipussin (jos oyydettiin tuomaan) ja muut suunnilleen rapuja ja shampanjaa. Joka paikasta olisi pitänyt hakea autolla kun hänellä ei omaa säästösyistä ollut. Jos joutui julkisilla tulemaan niin viimeistään pysäkiltä piti hakea.

Yleissivistys nolla, kateellinen kaikille koulutetuille, vaikka itsellä ei mitään kunnianhimoa ja lähinnä peruskoulutus. Jos joku mainitsi sanan yliopisto, tyyppi oli mielestään narsisti tai tärkeilijä.

Viimeisin niitti oli täysi kompromissikyvyttömyys ja sokeus omalle toiminnalle. Esitti uhria ihmissuhteessaan vaikka pani varattua miestä, petti omaansa ja jatkoi suhdetta vaikka useampikin ystävä näki mitä se oli ja käänsi selkänsä jatkuvalle terapoinnille. Varmaan neiti vieläkin vääntää rautalankaa tuon hamesankarin kanssa ja vetää päiväkännejä jauhaen suhteestaan joku uusi terapeuttiuhri kaverinaan.

Riitti.

Kolmekymppinen kirjoitti:

Kaverini jauhoi vuosikausia häiriintyneestä suhteestaan ja minä toimin ilmaisterapeuttina jonka kyllä piti neuvoa mutta jonka neuvoja ei noudatettu vaan jatkuvasti oli päällä draamaa ja vuoristorataa.

Ongelmana oli siis varattu mies jolla ilmeisesti koota päässä tai jonkin sortin persoonallisuushäiriö, ja tätä piti vatvoa ihan joka kerta kun kaverini kanssa nähtiin.

Myöskin vastavuoroisuus puuttui täysin. Minä ehdotin tapaamisia ja keksin tekemistä, mutta neiti ei saattanut päiväkausiin itse ottaa kontaktia.

Käsittämätön piheys ja mukavuudenhalu; joka sentti venytettiin vaikka toisten tupakat maistuivat hänelle kyllä. Kotibileisiin toi halvimman sipsipussin (jos oyydettiin tuomaan) ja muut suunnilleen rapuja ja shampanjaa. Joka paikasta olisi pitänyt hakea autolla kun hänellä ei omaa säästösyistä ollut. Jos joutui julkisilla tulemaan niin viimeistään pysäkiltä piti hakea.

Yleissivistys nolla, kateellinen kaikille koulutetuille, vaikka itsellä ei mitään kunnianhimoa ja lähinnä peruskoulutus. Jos joku mainitsi sanan yliopisto, tyyppi oli mielestään narsisti tai tärkeilijä.

Viimeisin niitti oli täysi kompromissikyvyttömyys ja sokeus omalle toiminnalle. Esitti uhria ihmissuhteessaan vaikka pani varattua miestä, petti omaansa ja jatkoi suhdetta vaikka useampikin ystävä näki mitä se oli ja käänsi selkänsä jatkuvalle terapoinnille. Varmaan neiti vieläkin vääntää rautalankaa tuon hamesankarin kanssa ja vetää päiväkännejä jauhaen suhteestaan joku uusi terapeuttiuhri kaverinaan.

Riitti.

Kuulostaa tutulta. Kateus, itsekeskeisyys, heikko itsetunto. Työpaikallani oli tällainen, hoiteli myös varattua miestä joka oli vieläpä työkaveri. Pyrkyribimbo joka piti jokaista naista kilpailijanaan ja keskustelunaiheet lähinnä tasoa "Miten meni viikonloppu? Skumppaa? Shoppailua". Kaveruudesta ei voinu ehkä puhua, tuttavuudesta joo. Mutta ei puhuta enää. Uutta lounasseuraa kun löytyi niin ei enää mua tarvinnut enkä minä häntä. Tuskin huomaa että yksi kuulija seurakunnasta katosi kun ei paljoa muiden puheenaiheet kiinnostaneet.

Katkaisin välit yhteen ystävään koska 1) ihastuimme samaan mieheen ja se aiheutti meidän välillä draamaa. 2) riitelimme jatkuvasti ja haukuttiin toisiamme. 3) tajusin että meidän olisi parempi mennä eri teitä, jotta molemmat olisi onnelllisia.

En ole enää tekemisissä opiskeluaikaiseen ystävääni, jonka kanssa kaveruus riippui lähinnä siitä, asuinko samassa kaupungissa vai en.

Hän sai lapsen ja aika alkoi olla niin kortilla, että sitä ei järjestynyt koskaan tai kun oli tapaaminen sovitti niin hän perui sen koska "laiskotti". Muutenkin suoritti niin paljon elämässään, että spontaanius katosi täysin.

Hän sai ilmeisesti uusia, bättre folke -ystäviä minun muutettua kauemmaksi hienostoalueeltaan, koska emme ole kommunikoineet vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Yksi aikuinen hyvä kaveri katkaisi välit suurimpaan osaan yhteistä ystäväpiiriämme. Muutaman jätti facebookiin kaveriksi. Joukossa jonka poisti oli jokunen minua läheisempi ystävä. Oli ehkä masentunut kun tuntui aina ärsyyntyvän muihin mitättömien juttujen vuoksi. Muutti sitten paikkakuntaa ja katkaisi välit ilman selityksiä.

Kuuluiko ystäväpiiriinne joku narsisti? Usein kun haluaa päästä narsistista kokonaan eroon, joutuu katkaisemaan välit koko ystäväpiiriin. Tiedoksi sulle, ja muillekin. Narsistista on äärimmäisen vaikea päästä eroon, ja terapeutit suosittelevat että ainoa tapa on katkaista välit kokonaan. 

Minun elämässäni ei tähän mennessä ole tapahtunut tietoista ystävyyden katkaisemista kummankaan puolin. Yhteydenpito on vain hiipunut pois tai katkennut johonkin monista muutoista ja työpaikan vaihtoista, jotka ovat ystäväpiirissäni tavallisia.

Nyt on kuitenkin kehittymässä sellainen tilanne, että ystävyys taitaa katketa ihan tietoisesti. Olemme ihastuneet samaan henkilöön ja minä olen jäänyt kilpailussa tappiolle. Ihastukseni haluaisi pysyä minun ystävänäni, mutta tilanne on minulle niin vaikea, että on luultavasti parasta ottaa reilusti etäisyyttä heihin molempiin.

Kun pitkäaikaisen ystävän alkoholiongelma meni niin pahaksi että oli aamusta iltaan ympäri päissään, ei halunnut hakeutua hoitoon eikä kuunnella neuvoja ongelmiinsa jotka johtuivat liiasta juomisesta. En vaan enää kyennyt katsomaan vaikka tuntuikin tosi pahalta katkaista yli 10vuoden läheinen ystävyyssuhde. Nykyään näyttää ihan spurgulta ja juo vaan entistä enemmän, menettänyt kaikki kaverinsa. Sääliksi käy mutta oma oli valintansa eikä sille mitään mahda. Hyvät muistot kulkee mukana onneksi ja en voi kun ihmetellä miten hänen kävi niin.

Terapeutit tosiaan suosittelee poistamaan somesta, jättämään tapaamatta ja puhelimeen vastaamatta ihmiselle jonka seurasta ahdistuu. Pitää luottaa vaistoihin. Jos jonkun kanssa on turvaton ja epäluottavainen olo, ei pidä suhteeseen jäädä vaan katkaista suhde. Se voi olla syy miksi teitä on blokattu. Terapeutin neuvo vaikeassa elämässä.

Minä katkaisin välit, kun ystäväni teeskenteli rakastunutta minuun, pussaili ja piti kädestä, sai ihastumaan, ja sitten myöhemmin sanoi ettei koskaan tuntenut mitään. Ajattelin, että olin sitten kokeilu tai julman leikin kohde, ei tuo ole kunnioittavaa. Välit meni väkisin riitaisiksi ja huonoiksi.