Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

Katkaisin vuosi sitten välit erääseen "ystävään", tutustuimme ollessamme työkavereita.

Nainen eli ikuista teini-ikää, ja koki kaikki draamat valtavan vahvasti, kuten teineillä on tapana. Soitteli jatkuvasti tohkeissaan jos oli nähnyt jonkun tutun tutun autosta, kyttäsi entisiä poikaystävään yms.

Tapasi jatkuvasti "narsisteja" ja kehitti jokaisista tindertreffeistään draamaa ja vakoili treffikumppaneidensa exiä somessa. Yritti saada minut milloin mihinkin esiliinaksi, yritti painostaa minua järjestämään treffejä tuttujeni kanssa ja kaipasi jatkuvasti kuuntelijaa mieshaaveidensa kariuduttua.

Kaiken lisäksi juoruili jatkuvasti muista ystävistään selän takana, komensi lastani sillä lapsettomana koki olevansa parempi kasvattaja, juoruili asiakkaiden asioita eteenpäin ym.

Tietenkään ei ollut kiinnostunut minun asioistani, eikä kysynyt koskaan kuulumisiani. Mieheni lopulta sai minut näkemään ystävyyssuhteen myrkyllisyyden sekä sen, etten voi säälistä olla kenenkään likasanko.

Lopetettuani ystävyyssuhteen, olen voinut paljon paremmin kun elämässä ei ole enää kaltaistaan energiasyöppöä.

Nuorempana olin itse varmasti sellainen ankea ystävä, koska olin melko ujo ja kärsin masennuksesta. En ehkä ihmettele että en saanut monia läheisiä ystävyyssuhteita koskaan solmittua mutta minulla oli laaja kaveriporukka. Nyt olen lähes yksin.

Yhdellä kaverilla oli pitkään päihdeongelmia, yritin päästä eroon tästä huumeita käyttävästä kaverista joka ajoi minuakin nuorena ongelmiin mutta olin niin huonoitsetuntoinen etten onnistunut. Hän pitää yhä minuun silloin tällöin yhteyttä.

Lukiokaveriporukasta toinen kaveri oli hyvin erilainen kuin minä mutta en antanut sen haitata, kuka vaan kävisi kaverikseni jolla ei olisi niin pahasti elämä sekaisin kuin tuolla toisella kaverilla.. Lukion jälkeen välimme viilenivät, emme toisaalta tulleet juttunkaan, ja hän ei enää kutsunut minua yhteisiin illanviettoihin. Olin kyllä katkera, jos kerta kaverini järjestivät illanviettoja joihin kutsutaan plajon väkeä, mutta minua ei. Hän siis järjesti illanviettoja yhdessä toisen kaverini kanssa jonka kanssa olin läheisempi, tosin ehkä välimme viilenivät nyös koska olin ahdistunut hänen päihteiden sekakäytöstä yms. ja olin vain ehkä liian tylsää seuraa.

Minulla oli kolmas lukiokaveri jonka kanssa vietin aikaa ja juhlimme myös isommalla porukalla, mutta sitten hän katkaisi välit osaan yhteisistä kavereistamme ja alkoi pitää yhteyttä suljetussa piirissä osaan kavereistani, josta minä jäin ulkopuolelle enkä tavannut heitä enää kun minua ei kutsuttu mukaan.

Ehkä sitten siihen oli syitä että minua ei haluttu mukaan, olinko liian tylsä tai nolo tai jotain. Tuntuu vain olevan naisilla kaikki vaikeampaa. Ystäviä kohdellaan miten sattuu ja välejäkin katkotaan miten huvittaa.

Nuorena ollaan reippaita, ajan myötä elämä ja joillakin myös luonne mukautuu omiin uomiinsa.

Eli Minna ja Riitta, en kanna kaunaa, mutta olen introvertti. Sitä käsitettä ei silloin ymmärretty, mutta te ette ymmärrä vieläkään.

Eli kaikki ei tykkää lörpötellä, vaan olla ihan rauhassa. Mun asiat ei kuulu teille yhtään, joten älkää tunkeilko. En ole kiinnostunut samoista asioista eikä esim Facebook ole mikään pakollinen. Antakaa mun olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen humalassa agressiivinen ja vihamielinen.

Mieheni on kutsunut ystäväpariskunnan meille uudeksi vuodeksi.

Miten selitän etten juo , kun muut juhlii.

Siis en itse juo arkena yhtään, kotona ei alkoa.

Menetänkö kaikki ystäväni?

En pysty katsomaan kun muut juo..olen heikko

pelkään niin että hampaat kalisee tulevaa uuttavuotta.

Kun yritin lopettaa juomisen, huomasin että se oli esim lasien ja pullojen pyörittelyä. Voit ostaa kauniita juomalaseja. Ja alkoholittomia juomia. Kaadat vaan omaan lasiin alkoholitonta.

Et ole ainoa jolla on ongelma alkoholin kanssa. Moni tosin joutuu katkaisemaan välit juoviin kavereihinsa. No tuossa ne katkeaa itsestään..

Itse olen katkaissut välit selän takana paskanpuhujaan (olen hänen lapsensa kummi mutta rajani minullakin), toinen kaveri on älyttömän itsekäs enkä jaksa sitä.

Minuun on katkaissut teiniajan ystävä koska olin suosittu ja hän ei, muutenkin hän on vieläkin kateellinen koska minulla työ ja ura kehittyi kun hänellä ei, jne... ymmärsin itsekin että hänen kateutensa hajoitti ystävyyden ja annoin mennä.

On niitä muitakin kaverisuhteita mennyt vuosien mittaan, jotkut vain kuivuu kasaan ja yhteydenpito lakkaa, ei siihen oikeastaan mitään muuta syytä kuin työ ja kiireet (en yksin ole siihen syyllinen).

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tarkoituksella "häivyttänyt" yjden ihmisen elämästäni. Siis sillain, että pikkuhiljaa vain lopetin yhteydenpidon.

Ensimmäistä en vaan jaksanut. En millään. Kuuntelin 10 vuotta puhetta laihdutuksesta ja elämänmuutoksesta. Mitään ei koskaan tapahtunut eikä lopulta osannut keskustella mistään muusta kuin ruoan kaloreista. Vaikka kuinka yritti ohjata keskustelua muualle niin aina mystisten aasinsiltojen kautta päädyttiin siihen samaan laihdutus/elämäntapamuutos/kalorit- kehään. Viimeinen niitti oli se, kun rupesi karppaushulluuden aikana kommentoimaan MINUN syömisiä. On se nyt *ttu, kun ei aikuinen akka saa hilloviineriään nauttia ilman, että toinen vieressä kauhistelee hiilareita ja kaloreita. Huh..

Ymmärrän! Olen paljon syömisen kommentointia kokenut ja se on aina yhtä käsittämätöntä! Omia syömisiäni kommentoineet täysjyväviljan ystävät, jotka eivät vaan hahmota että samat asiat eivät sovi kaikille ja vegaanit mm.

Olen katkaissut moneenkin ystävään teini-iässä. Arvot eivät enää kohdanneet, joten riitauduin tarkoituksella heidän kanssaan. Nykyään olemme kaikkien kanssa hyvissä väleissä, joskaan emme ystäviä.

Hyvä ystäväni lopetti yhteydenpidon ja ystävyyden, koska hänen miehensä ei pidä minusta, tai että ystäväni liikkuu seurassani. Ja koko äijä ei ole edes koskaan minua tavannut, saatika halunnut tavata - ainoat asiat jotka mies minusta tiesi ystävän kerrottua oli; Ikä, missä asun ja että minulla on lapsi. Vissiin miehelle oli liikaa, että vietettiin saunailtoja, syötiin hyvin, juteltiin ja katsottiin hömppäohjelmia.

Mikäs siinä jos jonkun äijä päättää toisen kaveripiirin, ei se ole multa pois, kertoo vain sen ettei se todellinen ystävä koskaan ollutkaan.

Minuun on yksi lähiystävä katkaissut välit. Pidin häntä läheisempänä kuin hän minua. En osannut antaa tilaa hänelle ja hän ahdistui ilmeisesti. Kadun valtavasti ja ymmärrän nyt, mutta en saa enää mahdollisuutta, koska hän on ehdoton eikä suostu puhumaan. Olen pyytänyt anteeksi. En voi kuin ottaa opikseni tästä. Onneksi minulla on muita ystäviä, mutta tämä menetetty oli omasta näkökulmastani ”sielunsisko”. Olen itkenyt asiaa paljon ja vaikea on unohtaa. Ehkä sain ansaitusti kolauksen. Mutta itseni syyllistäminen vie kaikki voimat.

Kyllä, entinen luokkakaveri, joka sekoili baarissa suurinpiirtein jokaisen vastaantulijan kanssa, vaikka oli silloin kihloissa ja avoliitossa exänsä kanssa. Piankos erosivat, mutta silti sama meno jatkui. Sain kuulla kuinka tuo nainen oli pettänyt exäänsä 4 miehen kanssa suutelemalla yms. Sitten oli naikkosella varattuja miehiä seksikumppaneinaan, joku mies jolla oli juuri avoliitto alkanut jonkun naisen kanssa. Oli ollut sängyssä jonkun lähes 60.v ukon kanssa, vaikka itse oli noin 20.v. Huh, noita juttuja.  Ainoa mistä se nainen puhui, oli penikset. Jopa hakkasi jotain naista taksijonossa, se oli mulle viimeinen niitti. Nykyään mulla on ihan erilaisia ystäviä, syvällisiä, kilttejä ja sydämellisiä. Ei ole tuota hupakkoa ikävä tullut..

Olen katkaissut välit rasittaviin ihmisiin. Siinä vaiheessa, kun huomaa, ettei toinen kunnioita yhtään, on parempi olla enää tapaamatta. En pidä siitä, että tullaan ilmoittamatta, teen välillä töitä kotona. En pidä siitäkään, että joku käy salaa syömässä jääkaapista. Ei ole kivaa sekään, että kaveri on yrittänyt soittaa yli 120 kertaa, kun olen ollut jossain kokouksessa tai virallisessa tapaamisessa. Syynä vain se, että halusiko tarkistaa olenko kunnossa. Silti ei voida ilmoittaa oven taakse tulosta. En juuri välitä enää kutsua ihmisiä kotiini kahville. Näitä rasittavia ihmisiä on tullut vastaan useita. En ole itsekään täydellinen, mutta minulla on käytöstavat.

En ole mitenkään virallisesti katkaissut välejä tähän ystävään, mutta ei juurikaan olla tekemisissä, tänä vuonna olemme tavanneet kai kaksi kertaa. Emme soita emmekä laita viestejä. Ei ole mitään syytä. Ei ilmeisesti hänelläkään. Itse kyllästyin olemaan se ystävä, joka aina jaksaa kuunnella kuinka huonosti ystävällä on asiat, on sairautta, on työttömyyttä, on rahapulaa, on parisuhdeongelmia. Sitten kun ystävällä oli asiat paremmin niin en saanut niitä hyvä asioita jakaa, aika outoa. Totesinkin olevani Huonojen Aikojen Ystävä, lohduttaja ja kuuntelija, tukija hädässä. Kiitos ei sitä enää. Yksipuolinen ystävyyden tie on karua kuljettavaa.

En enää jaksanut kuunnella, kun ystäväni joka kerta tavatessamme alkoi haukkua serkkujaan, yhteisiä tuttujamme, työkavereitaan, puolisoaan. Varsinkin, kun tiesin, että puhuu pahaa ihan varmasti myös minusta. Kateutta? Pahantahtoisuutta? Ilkeyttä? En tiedä, mutta en enää halua kuunnella, joten emme enää tapaa. Mitään selkeää välirikkoa ei ole tapahtunut, mutta yhteydenpito on jäänyt. Voin nyt itse paremmin ja se on pääasia :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen humalassa agressiivinen ja vihamielinen.

Mieheni on kutsunut ystäväpariskunnan meille uudeksi vuodeksi.

Miten selitän etten juo , kun muut juhlii.

Siis en itse juo arkena yhtään, kotona ei alkoa.

Menetänkö kaikki ystäväni?

En pysty katsomaan kun muut juo..olen heikko

pelkään niin että hampaat kalisee tulevaa uuttavuotta.

Humalassa ihmisen oikea luonne tulee esiin...

Mjaah... Yksinkertaistettua. Alko vaikuttaa ihmisten aivokemiaan kellä mitenkin. Eikä sitäkään aina osaa ennustaa, miten milloinkin. Mutta sitä en ole ikinä tajunnut, miksi aina aggressiiviseksi paskapääksi muuttuva ihminen edelleen juo. Luulis lopettavan kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

No yleensä jos en saa juteltua asioista niin kuin aikuiset ihmiset niin joutaa roskakoriin. Itse pyrin positiiviseen ilmapiiriin ja jos joku minusta ärsyyntyy niin toivon että sen kertoo eikä vittuile takaisin, koska se aiheuttaa nopeasti vain lisää riitaa. Lisäksi olen kokenut kateellisuutta ja halveksuntaa sekä alistamista. En tuollaista käytöstä voi sietää... Yritän selvittää tilanteen ja annan anteeksi jos se saadaan keskusteltua. Hyvät ystävät, olen tehnyt virheitä ja osaan pyytää anteeksi. Arvostan kovasti paria ystävää jotka olen tuntenut pidemmän aikaa. He antavat anteeksi ja antavat mahdollisuuden korjata virheet. Lisäksi pyrin tuomaan heidän elämään rikkautta. Minulle riittää noin 10 hyvää ystävää joiden kanssa voin jakaa ilot ja surut ja joihon luotan. Luottamus tosin rakentuu pitkällä aikavälillä. Uusien ystävien kohdalla se ei aina ole mahdollista heti. Ystäviä löytyy ihan ala-asteelta saakka ja lapsuudenkavereitakin on vaikka niiden kanssa ei juuri ole enään yhteistä, mutta soittelen ja olen muuten yhteyksissä. Oikeastaan on aina tarttunut yksi ystävä sieltä täältä elämään mukaan. En ikinä tyrkytä ystävyyttäni, mutta jos on samanlaiset mielenkiinnot ja muutenkin samanlainen ajatusmaailma niin yleensä löytyy jotain keskusteltavaa/tekemistä. Pärjään myös yksin ja olen matkustellut aika paljon sekä muuttanut paikkakunnalta toiselle. Voisi olla enemmän sidoksia ystäviin jos olisi aina asunut samalla paikkakunnalla. En kuitenkaan kadu mennyttä elämää. Olen onnellinen reissaaja ja uskon vielä löytäväni paikkani tässä suomen maassa viiden vuoden sisään. Tiedän jo tietyt asiat, osa on auki vielä.

Itse saat vttuilla, mutta Sinulle ei saa vttuilla takaisin. Tämähän on nerokas periaate.

Montako ystävää sulla on? 

Maraia kirjoitti:

Minuun on yksi lähiystävä katkaissut välit. Pidin häntä läheisempänä kuin hän minua. En osannut antaa tilaa hänelle ja hän ahdistui ilmeisesti. Kadun valtavasti ja ymmärrän nyt, mutta en saa enää mahdollisuutta, koska hän on ehdoton eikä suostu puhumaan. Olen pyytänyt anteeksi. En voi kuin ottaa opikseni tästä. Onneksi minulla on muita ystäviä, mutta tämä menetetty oli omasta näkökulmastani ”sielunsisko”. Olen itkenyt asiaa paljon ja vaikea on unohtaa. Ehkä sain ansaitusti kolauksen. Mutta itseni syyllistäminen vie kaikki voimat.

Minulla on hyvin samankaltainen kokemus taustallani. Jälkeenpäin ajateltuna olin henkisesti liian intensiivinen ja ehdoton eikä kepeäluonteisempi ystäväni kestänyt sitä lopulta enää. Emme ole puhuneet vuosiin ja satunnaisesti ikävöin häntä vieläkin. Olen pystynyt antamaan itselleni anteeksi; olin nuori ja sosiaaliset taitoni olivat tuolloin vielä osittain hyvin alkeelliset. Toivottavasti myös sinä kykenet antamaan itsellesi anteeksi <3

Ei ole niin simppeliä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen humalassa agressiivinen ja vihamielinen.

Mieheni on kutsunut ystäväpariskunnan meille uudeksi vuodeksi.

Miten selitän etten juo , kun muut juhlii.

Siis en itse juo arkena yhtään, kotona ei alkoa.

Menetänkö kaikki ystäväni?

En pysty katsomaan kun muut juo..olen heikko

pelkään niin että hampaat kalisee tulevaa uuttavuotta.

Humalassa ihmisen oikea luonne tulee esiin...

Mjaah... Yksinkertaistettua. Alko vaikuttaa ihmisten aivokemiaan kellä mitenkin. Eikä sitäkään aina osaa ennustaa, miten milloinkin. Mutta sitä en ole ikinä tajunnut, miksi aina aggressiiviseksi paskapääksi muuttuva ihminen edelleen juo. Luulis lopettavan kokonaan.

Ja sitten on vielä ihmiset, joilla juodun alkoholin vahvuus ja laatu vaikuttaa myös humalaan. Kaverin mies on leppoisaa seuraa olutsievässä mutta muuttuu kirkkaita juotuaan täysin raivohulluksi. On mm. hajottanut tavaraa ihan sievoisan summan edestä. Nykyään on onneksi oppinut, että mitään yli 15-prosenttista ei hänen kannata ottaa, koska muuten mopo lähtee käsistä ja keulii pahemman kerran.

Minut on kaksi lapsuuden kaveria vaan ghostannut eli lopettanut vastaamasta viesteihin. Ikäväähän se on kun en vieläkään tiedä syytä, haluaisin sen sentään kuulla.

Häviän aina vain elämästä. Teen sen saman kaikille läheisilleni joskus. Omille lapsilleni ja ihan kaikille.

Häviän aina kaikkialta.

Kun pukeudun niin valitsen aina sellaisen ulkonäön että häviän.

En kaipaa huomiota ja en ota huomiota edes lahjana.

Kaikki ärsykkeet voitte pitää ominanne.

Mulla ei ole ketään mitään vastaan ja ajatelkaa että olen se sama jannu jääkaapissanne. Olen tavallaan aina siellä odottelemmassa kuin se meetvurstipaketti vuodesta toiseen, vaikkei mua siel näy.

Ei tartte loukkaantua ja en loukkaannu jos heität mut pois. En ota mitään minään. Oon vaan ja anna mun olla rauhassa.

Hei hei ja terveisiä. En mielellään käy tätä keskustelua pidemmälle.

Minulle tosiystävyys merkitsee sitä, että oppii jo alkumetreillä tuntemaan toisen jos ei täydellisesti, mutta syvällisesti edes vähän paremmin. 

Aikanaan asuin Kokkolassa ja naapurissa asui yksi ihminen jonka kanssa halusin tehdä tuttavuutta, mutta eipä siitäkään mitään tullut kun ei päästänyt lähelleen vaan aina ajoi pois kun yritin tehdä tuttavuutta eli kohteli kuin pelkkää ilmaa vain joka käänteessä. Sitten kun muutti naapurustosta pois niin sanoi vaan mulle, että en aio pitää suhun yhteyttä kun en pidä ihmisiin muutenkaan. Kolme vuotta kun oltiin naapuruksia niin siinä ajassa hän kertoi vain että on tamperelainen teatterialan opiskelija. Tein sitten päätöksen, että jos olen tuossa ajassa vain tuon hänestä oppinut niin eikai kaveruutta kannata jatkaa vaan sitten päätin, että en enää pidä yhteyttä. 

Eikä tämä siihen jäänyt. Naapurustossa asui eräs miespuolinen jonka kanssa tulin alkuun kaverina hyvinkin juttuun kunnes kerroin hänelle mitä välillämme oli tapahtunut. Kääntyikin tilanne niin, että mähän olinkin sen jutun roisto ja konna ja kaiken pahan alku ja juuri ja tämä ex-naapuri sai kaikki päähän silitykset ja taputukset ja puhtaat paperit käytöksestään. Hän sitten vaati, että teemme sovinnon kunnes sai minut ylipuhuttua, mutta sekin oli suuri virhe. Pari päivää vaikuttikin, että olisi välit kunnossa kunnes tämä tyyppi taas alkoi puhumaan tälle miehelle minusta pahaa selkäni takana. Mies sitten sanoi, että lähdepäs uimaan, että sulla ei varmaan ole kotonakaan tekemistä. Hän sitten uimahallissa kailotti lujalla äänellä altaan reunalla muidenkin ihmisten kuulleen kuinka huono ja epäonnistunut ihminen olen. En tule saamaan kavereita enkä onnistu parisuhteissa jne jne.... Tulen jäämän loppuiäkseni yksin. 

Vielä päälle kun hän alkoi piinamaan ikävillä Facebook-viesteillä ja sitä nettinimittelyäkin seurasi, että ei saanut enää hetken rauhaa häneltäkään niin kaikki kärjistyi siihen, että jouduin vaihtamaan asuinpaikkakuntaa ja samalla katkesi näihin kahteen välit lopullisesti tai niin ainakin toivon. Pari vuotta on tästä tapauksesta, mutta eipä heistä ole onneksi mitään sittemmin kuulunut. Tajusivat jättää rauhaan.